Maaliskuun lapset 2010

Huomenta ja äärettömän hyvää maaliskuuta! Nyt se vihdoin alkaa! )

Ja kyllä, tiedän olevani kiero ihminen, mutta mä tykkään tehdä kotitöitä ja omalla tavallaan se myös rentouttaa mua. Ja musta on ihana, kun rästissä olevien töiden lista lyhenee, siitä tulee paras mieli. Olen kiero ihminen, tiedän sen, mutta älkää välittäkö. )

Ja en tietenkään odottanut mitään sitovia ilmoittautumisia, että jatkossa myös kirjoitellaan, ajattelin vaan kysäistä, että onko mielenkiintoa ollenkaan kirjoitella, kun ainakin viimeksi täällä oli muutama sellainen, jotka heti ilmoittivat, että kirjoittelevat täällä vain ja ainoastaan odotusajan. Siksi siis kysyin. )

Pimu & Hamale, sama täällä, kyllä liikkeet sattuu. varsinkin kun tuo meidän yksilö on päättänyt tulla kyljestä ulos, niin se on kamalaa. Ja mulla ainakin nuo alapään luut särkee edelleen, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mulla tulee kans noita harjoitussuppareita useampikin putkeen, mutta en niitä edes läheskään aina huomaa. Joskus kiinnitän huomion vasta, kun vahingossa maha osuu jonnekin (esim käsi osuu) ja sitten huomaa, että se olikin supistunut...

Einen kapalointivinkki oli hyvä, se usein rauhoittaa lasta. Mekin kapaloitiin silloin esikoista ja se kyllä tuntui rauhoittuvan. Tosin en käyttänyt siihen tuota äippäpakkauksen peittoa, vaan isompaa kangasta, koska mä aloitin sen kapalon siten, että se kangas tuli tuohon otsalle ja sitten käännettiin siitä sivuille (posket esiin), mutta loppuosa samoin kuin Eine.

Vilivinkalle tsemppiä tuskaiseen oloon. Toivottavasti pian helpottaa. Ei täälläkään enää niin reippaita olla, kaikkeen menee paljon enemmän aikaa. Kun esim. sanon olleeni tunnin koiran kanssa lenkillä, niin se matka on kyllä huomattavasti jo lyhyempi kuin normaalisti. Myös mieheni huomautti viikonloppuna, että mä olen jo aloittanut ähisemisen. ;o)

Callie

 

Onko todellakin niin ettei meitin ketju lisääntynyt lainkaan helmikuun aikana?!? Mutta maaliskuulla ollaan ja nyt saisi mun puolesta ainakin jakautuminen jo alkaa

Me oltiin vielä viikonloppu naapurikaupungissa hotelli-teatteriviikonlopulla eikä tunnu missään miltään vaikka "kolme ässää" harrastettiin myös ahkerasti. Ja Callie, mullayksi ässistä ei suinkaan ole siivous vaan shoppailu Mä olen jotenkin laiskistunu kovasti tuon siivouksen suhteen, meillä on enemminkin miehestä kuoriutunu kunnon kodinhengetär ja pesän kunnossapitäjä. Toivon mukaan mun siivousinto palaa myös vauva myötä.

Mä olen myös hamstrannut ystävien suosituksesta puolipotkareita ja nepparillisia bodyja, katsotaan sitten mitä käytäntö tuo tullessaan. Suunnitelmissa on meillä myös totuttaa vauvaa heti omaan pinnasänkyyn ja kapalointiohjeita olen myös jo netistä silmäillyt.

Ja mitäs vielä piti kommentoida.. niin Callielle, että kyllä minä olisin ainakin kiinnostunut jatkamaan kirjoittelua ja kokemusten ja ihmetyksien jakamista.

Nyt ulos & lenkille!

Cheycel 39+3

 

Hyvää maaliskuuta myös täältä!

Ihme juttu: yksi tammivauva, eikä yhtään helmivauvaa meidän ketjussa. Saa nähdä moniko menee huhtikuulle loppupään porukasta. Tässä vaiheessa voi kyllä todeta, että olemme olleet ilmeisen hyvävointista porukkaa. Näin pitkälle on päästy ilman suurempia ongelmia. Hieno homma!

Callie, ei haittaa. Saa tykätä kotihommista. Kaikilla meillä on omat omituisuutemme. Mustakin on ollut mukavaa puuhastella kotona, mutta imurointi on ehkä maailman vastenmielisintä hommaa sekä raskaana että normaalitilassa. Ja tosi järkevää, että imurointia vihaava ihminen on ottanut itselleen koiran...

Cheycel, kuulosti ihanalta tuo teidän viikonloppu. Meillä ei ole kokeiltu vielä seksiä. Meillä on seksi jäänyt kyllä todella vähälle. Halut ovat molemmilla ihan nollassa. En tunne itseäni mitenkään eroottiseksi, kun ähisen ja puhisen tämän mahani kanssa. Jospa sitä tällä viikolla ryhdistäytyisi.

Meillä myös mies on huomauttanut ähisemisestä. Sanoi, että aluksi luuli, että mulla on koko ajan joku huonosti, koska huokailen koko ajan. Kyselikin välillä, että onko mulla paha mieli ja itse en yhtään tajunnut mistä oli kyse. Nyt on jo tottunut. Ja syömiseni kuulemma kuulostaa sellaiselta vanhemman, reilusti ylipainoisen ihmisen puuskutukselta.

Hamale

 

Tämän päivän saldoa: kaikki vauvanvaatteet järjestyksessä ja pestynä, esikoisen vaatekaappi myös järjestelty, vauvan hoitotaso kunnossa, sänky vielä hakematta mutta sänkyyn tulevat kamat katottu, matkarattaiden ja vaunujen kankaat pyörii just koneessa, esikoiselle pidetty seuraa, tehty ruokaa ja hänet syötetty/nukutettu (osaa kyllä itse mutta kuitenkin katottu perään), matkarattaat suihkutettu. Pinnasänky ja vaunujen koppa pitää tosiaan vielä hakea isovanhemmilta. Sitten puuttuu kaupasta enää parit tutit ja apteekkikeikka on tehtävä. Itselle on kaikki tarpeellinen hankittu. Huh.
Mua sattuu myös jo liikkeet vasempaan kylkeen, välillä tuntuu että jalat potkivat kylkiluiden alla. Mutta yritän tuuppia aina takaisin ja korjailla asentoa. Mun mielestä pään liikkeet ovat vieläkin inhottavampia kun mulla tuntuu ne vihlontana rakossa kuten taisin jo mainitakin.
Kapalointivinkki oli tosiaan hyvä, enpä esikoista tainnut kapaloidakaan mutta tuo on hyvä pitää mielessä jos vauva on kovin levoton tapaus.
Mun puolesta voidaan kirjoitella voimien mukaan myös vauvojen synnyttyä

Palaamisiin,

ElliM rv36

 

Huomenta jälleen. Mä olen ihan toivoton. Tällä kertaa tarkoitan sitä, että olen taas täällä. Näyttää tulevan jo tavaksi... Huh...

Cheycel, mä jo hetken mietin, että sinä menet hotelliin siivoamaan ;o) mutta et nyt sentään. Kiitos nauruista. Muuten kuulosti kyllä tosi oivalliselta tuo teidän viikonloppu. Meillä on kanssa tuo seksi jäänyt huomattavasti vähemmälle (itse asiassa en edes muista, koska viimeksi, kauheaa), mutta jotenkin en osaa mieltää itseäni miksikään seksipedoksi, kun tuo maha on on niin suuri ja ähisyttää jne jne... Onneksi ei mieskään tunnu olevan kovinkaan kiinnostunut moisesta. Täytys kyllä varmaan keskustella asiasta ja kysyä...

Hamale, kiitos synninpäästöstä. ) Ei imurointi ole munkaan lempprihommaa, mutta kolmen eläimen omistajana siitä on vaan "tykättävä" ja tehtävä.

Elli on ollut tosi ahkerana! Kaikki pisteet sulle. )

Täällä sataa. Näyttäisi ainakin lumelta. Ja ainakin yöllä on tullut lunta, joten lumihommiin pitäisi lähteä. Eipä niistä ole ennenkään tullut supistuksia, mutta jos nyt sitten jo... Unohdin muuten mainita muutaman ajanviettopaheeni eli ristikot (ostan aina silloin tällöin irtonumeron) ja sitten olen täysin koukuttunut McLeodin tyttäreihin. Se on pakko katsoa joka päivä. )

Ja kiva juttu, että jonkinlaista kiinnostusta myös jatkossa kirjoittamiseen löytyy. Kunhan nyt vaan saadaan nuo nyytit ulos ) Olen muuten ihan varma, että sateisella on jo nyytti kainalossa. Onnea siis sinne. Ja tulehan kertomaan tarinaa meille, kun kerkiät. )

Ei kai sitten muuta tänään...

Callie

 

Minä myös täällä taas..

Nyt on jotenkin vaikea aamu, nukuin liikaa, 10h.. ei tahdo herätä millään. Olen nyt toista tuntia yrittänyt saada itteeni niskasta kiinni ja lähtee vähä ulkoileen ja lumitöihin, mut ei tahdo napata..

Callie, meillä oli miehellä muutaman viikon suvantovaihe seksin suhteen, kun tuli tämä perinteinen pelko, että satuttaa vauvaa tai mua, mutta olen onneksi saanut vakuutettua ettei ole lainkaan pahasta Mulla on taas viimeisen kuukauden päivät, tai no melkeinpä koko raskauden, hormonit ja halut jylläny kovin. En todellakaan tunne itseäni enää kovin hehkeäksi vatsan kanssa, mutta ei se myöskään häiritse. Toki mielikuvitusta saa nykyään käyttää, mutta mies onneksi on hyvin mukana vaikkakin kovin varovainen tahtoo olla.

Nyt yritän tsempata ja päätän lähteä ulos viimeistään klo 10!

Cheycel 39+4

 

Tervehdys. Täällä ollaan taas ja vielä. Minäkin jatkan mielelläni kirjoittelua vauvan syntymän jälkeenkin. Ehkä siirrymme sitten Vauvan hoito -palstalle? Vai täällä samassa ketjussa?

Meillä on seksiä satunnaisesti. Periaatteessa haluja olisi varmaan kummallakin, mutta esim. eilisilta oli taas sellainen, että siippa sanoi makkarissa puoli kymmeneltä esikoisen nukahdettua, että häntä väsyttää. Se ei kuulemma tarkoita "näpit irti", mutta hiemanhan se kuulostaa torjunnalta jo etukäteen... Esikoisen vuoksi myöhäisilta (ja joskus aikainen aamu, jos satumme molemmat heräämään ennen lasta) ovat ainoat mahikset. Niin ja seksitapoihin asettaa rajoitusta maha ja se, että minun liikkumiseni on sen verran hankalaa. Kyljen kääntämiseenkin menee minuutti...

Muuten menee ihan kivasti. Huomenna on vielä neuvola. Eilen saimme kirjoitettua synnytyssuunnitelman. Tuli huomattavasti eka kertaa lyhyempi! Nyt osaan keskittyä olennaiseen paremmin kuin ekaan synnytykseen valmistautuessa. Tai näin ainakin toivon.

Vilivinkka 38+1

 

Näyttää vähän siltä, että joudun tekemään huomenna sen neuvolareissun, vaikka toivoin etten enää joutuisi. Neuvolaan on n. 3km ja joudun ylittämään sellaisen valtavan harjun matkalla. Puolet matkasta on jyrkkää ylämäkeä ja puolet alamäkeä, eikä meillä ole kahta autoa. Noh, jos vaikka synnytys käynnistyisi siinä rehkiessä..

Tänään mulla oli leivontapäivä. Tein pakkaseen juustosarvia ja korvapuusteja. Juustosarvet tietenkin poltin Olen yrittänyt tässä pikkuhiljaa leipoa pakkaseen, mutta me ollaan sen verran herkkuperseitä mieheni kanssa, että leivonnaiset ei meinaa säilyä edes pakkasessa. Saa nähdä, miten näiden käy. Jos pari viikkoa joutuu vielä pikkuista odottelemaan, niin voi olla ettei vieraille riitä enää korvapuusteja..

Hitsi, nyt tuli paineita: synnytyssuunnitelma! Meillä ei ole mitään suunnitelmaa, vaan ajateltiin vetästä ihan perstuntumalla. Pitäisköhän olla jotain mietittynä?

Luulen myös, että Sateinen on jo synnyttänyt.

Hamale 40+0

 

Onnea Hamale täysistä viikoista! Maaliskuun puolella todellakin ollaan.

Meillä synnytyssuunnitelma on lista ranskalaisia viivoja, jossa on kerrottu kätilöitä varten perusasiat, mitä toivomme synnytyksen suhteen. Esim., että toivon kunnon kivunlievitystä hyvissä ajoin ja että viime synnytyksessä epiduraali toimi hyvin; että toivomme perhehuonetta; että en halua ponnistaa puoli-istuvassa asennossa; ja että siippani katkaisee mielellään napanuoran. Nyt tajusin, että unohdimme laittaa siihen, että en halua opiskelikoita tekemään toimenpiteitä. Viime synnytyksessä kun kätilöopiskelija oli hieman kömpelö esim. ommellessaan minua synnytyksen jälkeen.

Täällä synnytyssuunnitelman laatiminen on yleistä ja siihen kannustetaan. Myös neuvolassa keskeisimmät toiveemme merkittiin ylös.

Vilivinkka 38+1

 

Terveisia kevaisesta Lontoosta! Johan taalla oli jo kaipailtukin kuulumisia

En voi uskoa ettei kukaan muu ole viela synnyttanyt! Olin ihan varma, etta saisin lukea vauvakuulumisia tanaan, mutta ehka jo kohta!

Vauva-arki on alannut pyorimaan oikein hyvin. Pojan liian kirea kielijanne leikattiin viikko sitten ja sen jalkeen olemme paasseet harjoittelemaan imetysta oikein kunnolla ja kylla siina on iso ero nyt! Olen saanut pojan vieroitettua pullosta jo melkein kokonaan, eilenkin annoin enaa vain 30 ml lisamaitoa pullosta ennen nukkumaan menoa Kylla se maidon pumppaaminen ja pullojen pesu- ja steriloimiskierre oli tosi raskasta. Valilla oli tosi vaikea loytaa aikaa edes paivauniin, kun aina piti joko pumpata maitoa, pesta ja steriloida pumppu ja pullot tai sitten syottaa vauvaa (mies toki auttoi syotossa). Olen aamuisinkin paljon virkeampi, kun yolla ei tarvitse tehda mitaan ylimaaraista! Alkasin jo lopulta olemaan niin vasynyt ettei oikein pystynyt edes iloitsemaan vauvasta, kun eihan sita syliaikaakaan aina tahtonut loytya... Mies oli kylla aivan ihana ja teki kaikki kotityot silloin. Olen kuitenkin tosi tyytyvainen, etta jaksoin pumppailla ja pidettya maidontuotannon ylla ja nyt olemme vihdoin paasseet imetykseen. Ja nyt riittaa aikaa kaikkeen ylimaaraiseenkin, kuten netissa kaymiseen!
Pojan painokin on noussut hienosti. Viime viikolla se oli jo 3 kiloa ja nyt alkaa nuo 50 senttiset vaatteetkin olemaan sopivan kokoisia

Jatkan myos mielellani kirjoittelua, joko taalla tai vauvanhoitopuolella (ehka voimme siirtya sinne sitten kun kaikki ovat saaneet nyyttinsa kotiin)!

Paivittelisin mielellani tuota listaa, mutta mitenkas me tehdaan tuo synnyttaneet lista? Mita tietoja ja missa jarjestyksessa niita siihen laitetaan?

Paljon terkkuja kaikille maalismasuille. Oli tosi kiva lukea kaikkien kuulumisia ja toivottavasti niita vauvauutisiakin alkaisi tulemaan kohta ;-)

Lady Grey ja poika 1kk ja 1 viikko

 

Lady Grey, olet todella sissi, kun sait maidontulon podettyä käynnissä pumpulla näin kauan! Onnittelut siitä ja imetykseen siirtymisestä. Varmasti on ollut raskasta.

Ihan kokonaan pumppausta ei ehkä kannata lopettaa, jotta pääset välillä liikkeelle ilman vauvaakin ja hänen isänsä (tai muu hoitaja) voi ruokkia häntä rintamaidolla. Oma kokemukseni esikoisen kohdalta on, että kun minulla oli omia menoja, pumppasin etukäteen ja menon aikanakin, jos olin poissa useita tunteja (ja muutenkin silloin tällöin, jotta maitoa saatiin myös pakastimeen varalle). Sillä tavoin vauvalle ei tarvinnut ennen puolen vuoden ikää antaa korviketta, mutta pystyin silti olemaan poissa esim. päivän mittaisessa koulutuksessa. Toimi ihanan hyvin alusta asti, ja lapsen isä oli tyytyväinen, kun pystyi itsekin ruokkimaan lasta jo parin viikon ikäisenä ja kuitenkin käytössä oli rintamaito. Minulle oma aika oli (ja on) tärkeää, vaikka sitä tuli lopulta pidettyä melko harvoin. Samalla lapsi myös saa kahdenkeskistä aikaa toisen vanhempansa kanssa ja päinvastoin.

Vilivinkka 38+2

 

Tänä aamuna oli neuvola. Lapsi on laskeutunut kuulemma tosi alas ja ilmeisesti kiinnittynytkin, pää edellä. Hoitajan mukaan voin synnyttää "koska tahansa", mutta ei varmaan pidä innostua liikaa - koska tahansa kun voi tarkoittaa myös 4 viikon päästä...

Sain neuvolasta yhteystiedon raskaushierojalle, joka ehkä voisi auttaa iskiashermon kivun lievittämisessä. Jospa tässä vielä ehtisi hierontaan kertaalleen. Terkka kyllä "lupasi", että vaiva menee ohi synnytyksen jälkeen.

Vilivinkka 38+2

 

Huomenta jälleen. Missäs se sateisen raportti viipyy? )

Ja oli myös kiva kuulla lady greyn kuulumisia, en voi tosin uskoa, että vauvasi on jo yli kuukauden ikäinen. Aika kuluu niin kauheaa vauhtia. Ja nostan todellakin hattua, että jaksoit pumpata maitoa noin pitkään, hieno homma, eikä mitenkään helppo. Kysyy päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ja hieno homma myös se, että se kielijänne leikattiin noin nopeasti, niin sekin helpottaa imetystä kummasti. Tosi kiva kuulla sinusta!

Mun mielestä meidän listautumisekspetti Sari voisi ottaa kantaa tuohon listajuttuun, että miten merkitään. Ja hyvä idea minusta odottaa täällä, että kaikki ovat saaneet nyyttinsä ja sitten siirrytään vauvanhoitopuolelle.

Neuvolassa käytiin tänään. Kaikki kunnossa. Painoa oli tullut lisää melkein kaksi kiloa (!!!), mutta ehkä se kompensoituu sillä, kun viime viikolla paino oli laskenut. Saisi kyllä jo riittää... Paljonkos teille on tullut kaiken kaikkiaan lisää painoa? Mulle on tullut nyt 12kg. Viime raskaudessa tuli kaiken kaikkiaan 13kg.

Meillä ei ollut viimeksi synnytyssuunitelmaa enkä ajatellut sellaista nytkään tehdä. Itse asiassa täälläpäin semmoisesta ei puhuta neuvolassa ollenkaan. Viimeksi menin ihan sillä, että missä vaiheessa mikin tuntui hyvältä. Mutta eihän se toki huono idea ole miettiä asiaa jo etukäteen.

Vilivinkalle onnittelut vauvan laskeutumisesta! Toivottavasti pian pääset jo tositoimiin.

Oliko se muuten Cheycel, jonka mies kosi silloin? Mites teidän hääsuunnitelmat ovat edenneet? En ainakaan muista, että olisit maininnut, että menitte jo naimisiin, vai muistanko väärin? Vai pitikö teidän mennäkin vasta myöhemmin? Ristiäisissä? kesällä? Anteeksi hatara pääni...

Callie

 

Kiva kuulla Lady Greyn hyviä imetysuutisia ja mukavaa, että muutenkin on sen myötä elämä helpottunut. Hienoa!

Kiitos Vilivinkka pumppausvinkeistä. Meillä ei ole vielä rintapumppua. Minkälaisia pumppuja olette käyttäneet? Ja missä vaiheessa tuota pullotettua rintamaitoa voi kokeilla? Jostain olin lukevinani, että olisi hyvä odottaa, että imetys lähtee kunnolla käyntiin.

Mulla oli eilen neuvola ja painoa oli tullut taas noin kilo. Nyt on tullut yhteensä n. 14kg ja kaikista eniten on tullut nyt äitiyslomalla. En tajua. Syön kyllä terveellisesti, mutta kai sitä vaan sitten tulee syötyä niin paljon enemmän kun kotona on niin helppo rampata jääkaapilla. Vatsa toimii ainakin ihan normaalisti. Liikuttua tulee kyllä paljon vähemmän. Ehkä se vaikuttaa.

Juttelimme terkkarin kanssa eilen siitä, mieten toimitaan jos mitään ei ala tapahtua parin viikon sisällä. Menen ensi viikon torstaina neuvolaan ja sieltä varataan aika äippäpolille perjantaiksi tilannetarkistukseen, jos vauvaa ei ennen sitä kuulu. Toivottavasti päättäisivät käynnistää sen heti, koska mua vähän pelottaa, että vauva ehtii kasvaa suureksi. Niin, ja huomennakin mun pitää käydä neuvolassa ihan normaalikäynnillä, koska ei maanantaiksi aikaa saatu.

Ei kyllä huvittaisi enää rampata neuvolassa omilla asioilla. Saisi ruveta jo tapahtumaan. Vaikka kuinka yrittää asennoitua siihen, että on ihan normaalia että lasketusta ajasta voi mennä vielä pari viikkoa, niin kyllä alkaa tulla melko levoton olo kun tuo maaginen päivä on ohitettu. Ja tutut soittelevat jatkuvasti ja utelevat, että joko nyt? Mietimme mieheni kanssa, että pitäiskö seuraavalle soittajalle sanoa, että "Joo, kyllähän se syntyi jo pari viikkoa sitten, mutta ei vaan muistettu ilmoittaa kellekään!"

Hamale 40+2

 

Ajatella että jossain tosiaan kannustetaan synnytyssuunnitelman tekoon... ekan raskauden aikana meidän neuvolassa kyllä mainittiin ohimennen sellasesta mutta sairaalassa tutustumiskäynnillä pikemmin korostettiin et parempi lähteä ilman mitään odotuksia ja toiveita, koska koskaan ei tiedä miten synnytys lopulta menee.

Seksistä kun puhuitte, meillä se viimeksi loppui kun seinään kun päästiin viikolle 37, kun mies kuuli jostain että siltä viikolta eteenpäin se voi laukaista synnytyksen ja se halusi vielä muutaman viikon aikaa tehdä remppaa valmiiksi ennen vauvan tuloa . Tällä kerralla "kuiva kausi" alkoi jo aiemmin, kumpikin meistä vähän pelkää jostain syystä synnytyksen käynnistymistä... Ja totta sekin etten nyt tunne itseäni yhtään hehkeäksi. Viimeksi mä olin jotenkin ylpeämpi raskausmahastani, nyt odotan vain että pääsen siitä eroon. Ihana mieheni kyllä katsoo tätä kumpua ihan yhtä rakastavasti kuin viimeksi.

Eilen yksi tuttava sai mut niin suutuksiin että päätin purkaa aggressioitani siivoukseen vaikka vannoin jo viikkoja sitten etten enää imuriin koske ennen synnytystä. Kylläpä kannatti, nyt selkä ja nivuset huutaa hoosiannaa aina kun nousen ylös täältä sohvanpohjalta. Öh.

 

Kaikki edelleen hyvin ja vauva on jo niin alhaalla lantiossa, että terkka ei tahtonut saada enää päästä tuntumaa. Mulla painoa on tullut jo 18kg ja saisi luvan jo riittää, mutta en jaksa siitä turhia stressata. Tiedän, että syön terveellisesti ja liikun edelleen päivittäin, mutta toki huomattavasti rauhallisemmin kuin ennen. Vauva voi hyvin ja se tärkeintä. Toivotaan, että todellakin viimeinen kerta omilla asioilla nyt hoidettu..

Enpä ollutkaan sitten huomannut täällä kertoa, että naitu nainen sitä nykyään ollaan Mentiin naimisiin miehen syntymäpäivänä tammikuussa ja synttäribileistä kehkeytyikin ystäville yllätyshäät. Saatiin juuri sellainen päivä ja juhla mitä haluttiin, ensin vihkiminen vain meidän kesken ja juhlat rakkaimpien kera ilman mitään ylimääräistä hössötystä ja lahjarumbaa.

Meille on myös alkanut pukkaan viestiä ja puhelua, että joko on jo jotain tapahtunut, kun ei ole mitään kuulunut. Että pistää ärsyttään!!! Toki ollaan luvattu, että heti ilmoitellaan, kun on pikkuinen maailmassa, mutta ei vaan malteta odottaa. Onhan se toisaalta ihan mukava huomata, että niin moni odottaa ja jännittää meidän puolesta, mutta pitäisi myös ymmärtää, että ehkä sitä itse kuitenkin odottaa eniten eikä prosessia saatika omaa oloa nopeuta päivittäinen kysely, että joko, joko.. Ai kun saa taas kerättyä kiukkua mukavasti. No omille sukulaisille ja ystäville saa sanottua suoraan, että utelut eivät ole niin mukavia, mies saa vastata sitten omille sukulaisilleen kärsivällisesti niin kauan kuin haluaa, mulle ei tarvi soitella

Cheycel 39+6

 

Huomentapäivää kaikille!

Täällä nyt viikko mammalomaa takana ja edelleen tuntuu tosi oudolta olla kotosalla. Kuin olisi sairaslomalla tai vaan lyhyemmän ajan kotona ja sitten taas töihin. Koska tähän tottuu? Minä olen aika laiska kotitöiden suhteen ja eniten minua ärsyttää se, että mammalomalla, jolloin pitäisi rentoutua ja nauttia omasta ajasta, niin minulle sysätään vastuu kodin ylläpidosta ja kaikesta järjestelemisestä. En kyllä väitä, etteikö mieheni kotitöitä tekisi, mutta on sitten jotenkin väärin pyytää häntä tekemään asioita, kun itse olen koko päivän kotona. En vaan millään jaksaisi täällä huhkia imurin, lattiamopin, pesuaineiden ja muiden juttujen kanssa. Imuroinnista tulee tosiaan hieman araksi selkä. Onneksi meillä on sentään astianpesukone. Tiskaaminen on asia, jota inhoan ehkä maailman eniten

Lastenhuone kaipaa vielä remonttia. Tosin sinne asti päästään vasta sitten, kun se kaikki tavaramäärä on kipattu sieltä johonkin. Nyt siellä on toki säilössä kaikki rattaat ja vauvansängyt jne. Meidän pitäisi tässä vielä ehtiä kirputorillekin jossain vaiheessa, että siitä ylimääräisestä tavarasta pääsee eroon. Olisi muutenkin ihan fiksua kierrellä kirputoreja ja käydä kurkkimassa, josko sieltä löytyisi vielä jotain tavaraa lapselle. En ole vaan tottunut kiertelemään kirpputoreja ja ajatus jonkun muun vanhasta tavarasta hieman mietityttää. Olisi hienoa omata sellainen taito löytää kaikkea hienoa kirppareilta, mutta niitä saisikin sitten koluta aika lailla...

(.) Eilen kävin neuvolassa ja kaikki kunnossa. Hemoglobiini mulla on taas samassa, kuin raskauden alussa eli 140. Mä lopetin niiden MiniDisperiinien syömisen, kuten lääkäri käski, kuukautta ennen laskettua aikaa. En sitten tiedä pitääkö paikkansa sellainen väite, että liian vähäisen juomisen seurauksena tuo hemoglobiini saattaisi nousta. Olen kyllä yrittänyt juoda sen 2 litraa nestettä ainakin, mutta silti sormet ja jalat ovat aika turvoksissa. Öisin on ihan tuskaa yrittää koukistaa sormia, sillä niveliin sattuu niin pirusti. Muuta vaivaa minulla ei oikein olekaan kuin noi sormet. Niin no puutuu mulla kyllä silleen kramppimaisesti aina sen kyljen pakara, jolla nukun ja tuntuu tuskaiselta ennenkuin kääntyy ja se kipu hellittää.

Niin ja eilinen terkkarikin oli vähän sitä mieltä, että uimassa voisi käydä vielä noin pari viikkoa ennen alskettua aikaa, jos ei kerran mikään paikka ole auki tai muita tulehduksia ei ole ollut raskauden aikana. Neuvolalääkäri nimittäin sanoi silloin, ettei mun kannattais enää 35+ jälkeen käydä uimassa... Ja olin ostanut just 10 kerran kortin uimahalliin Mammaloman alkuun minulle tietenkin iski flunssa, enkä siksi ole sitten käynyt siellä uimassa, mutta jotain tekisi mieli tehdä, koska toi paino tuppaa tosiaan nousta näin kotona löhöillessä.

Mulle on tullut nyt kiloja 12,5 ja uskon, että ehtii tulemaan vielä varmaan 3 kiloa, jos syön tätä vauhtia noita herkkuja. Järjestin viime viikonloppuna kavereilleni saunaillan ja syötiin kyllä jumalattomasti herkkuja, juustoja, karkkia jne. Taisi sen takia eilen neuvolassa viisari hieman heilahtaa vaa´assa. Josko tänään kävelisi postille hakemaan paketin. Jos olisi vielä vähän keväisempi ilma, ettei tuolla olisi tuota lunta ja jäätä noin paljon, niin tuntisin turvallisemmaksi kävellä tuolla, mutta eipä oikein tee mieli lähteä riskeeraamaan näin viimeisillä viikoilla, että kaatuuko vai eikö.

Meillä oli kanssa se synnytyssuunnitelma kätilön kanssa, kun toivottavasti päästään sinne Kätilöopiston Haikaranpesään. Sinne pyrkivät pääsevät automaattisesti tuollaiseen suunnitteluun. Kävimme siellä vaan läpi hieman omia mietteitämme synnytyksen kulusta ja esitimme tosiaan toiveita synnytysasennosta, kivunlievityksestä ja mitä nyt sitten tulikin mieleen. Mä ajattelin, että ostaisin sen rintapumpun vasta sitten, kun tietää onnistuuko se imetys.

Tuli vielä tuohon siivoamiseen liittyen mieleen, että onko se tosiaan suositeltavaa, että pitäisi pestä vauvan vaunujen kankaat? Minusta se vaan kuulostaa aika oudolta. Vaatteet kyllä ymmärrän, kun ne ovat ihokosketuksessa...

Callie: Vai listamestari Mä ehdottaisin, että seuraava lista vauvan saanneille olisi jotain vaikka tälläistä:
Nimimerkki, laskettu aika, vauva syntymäajankohta, sukupuoli, mitat?

t. Sari rv 36+2
p.s Odotan jo niitä kiepeitä suppareita, koska harkkasuppareita ja kovettumisia on sitäkin enemmän. Vauvan pää ei ollut vielä kiinnittynyt. Onko se muuten pakollista, että vauvan pää kiinnittyy, ennenkuin synnytys voi käynnistyä?

 

Hamale 26+30, esikoinen, 2.3. LS
Lady Grey 30+31, esikoinen, 3.3. Lontoo
Cheycel 30+34, esikoinen, 5.3. TAYS
MarsiL 32+32, toinen/(enkelikaksoset), 6.3.
Vilivinkka 31+34, toinen, 16.3.
Callie, toinen, 19.3. PHKS
Frida 26+26, esikoinen, 25.3. TAYS
Pimu84, esikoinen, 26.3. NKL
Monnia, kolmas, 26.3. JS
Celina 28+32, esikoinen, 28.3.
Elli M 28+29, toinen, 30.3. PHKS
Sari_80 29+29, esikoinen (poika), 31.3. Kät/Haikaranpesä
Eine 34+37, toinen, 31.3. SatKs


Syntyneet:

Lady Grey, (3.3), 24.1, poika, 2436 g

 

Lisasin omat tietoni tuohon listaan Sarin ohjeiden mukaan Toivottavasti tuo kay ja ainahan sita voi muuttaa!

Hamale kysyi rintapumpuista. Suosittelen Aventin kasikayttoista pumppua. Mun mielesta se oli jopa sairaalan sahkopumppuja parempi!

Synnytyssuunnitelmastakin olette puhuneet. Mullahan ei sellaista ollut ja hyvin meni synnytys ilmankin. Mentiin muutenkin vahan "sokkona" sinne kun emme ehtineet kayda valmennuksissa tai edes sairaalan tutustumiskaynnilla. Mutta eihan sita olisi edes etukateen voinut tietaa mita siella synnytyssalissa tapahtuu. Olin kuitenkin kavereilta kuulemieni juttujen perusteella ajatellut, etta haluaisin liikkua paljon ja jonkun muun kuin puoli-istuvan synnytysasennon. Mutta mitas sitten tapahtuikaan, liikkuminen ei tuntunut hyvalta joten makailin sangylla koko synnytyksen (paitsi yhdessa valissa nojailin hetken sangynlaitaa vasten) ja puoli-istuva asento tuntui kaikista parhaimmalta synnyttaa Eipa ainakaan tullut mitaan pettymyksia, kun menin sinne ilman suurempia odotuksia

 

Heips,

Olen samaa mieltä pumppauksesta että sitä ehkä kannattaa jonkin verran ylläpitää ja toinen asia minkä aion ottaa käyttöön tälläkin kertaa on lapsen opettaminen pulloon. Tätähän ei oikein aluksi suositella siitä syystä että imuote pullossa/tutissa ja rinnassa on erilainen ja voi käydä niin että ennen pitkää lapsi valitsee vaihtoehdon, josta saa ravinnon nopeiten, kuten minulle kävi esikoisen ollessa 5-6kk. Tähän lopetinkin sitten imetyksen, mutta toimin kuitenkin samoin nytkin tälläkin uhalla. Minusta oli mukavaa että pääsin itse johonkin esim. yhdeksi syöttöväliksi ja välillä annoimme korvikettakin jos en ollut saanut omaa maitoa pumpattua tarpeeksi. Eipä tuo niin vakavaa mielestäni ole. Imetyksen lopettaminen tuntui minusta ihan hirveältä mutta jälkeenpäin ajateltuna olen tyytyväinen tuohon suoritukseen kun järki kuitenkin pysyi päässä päästessäni joskus tuulettumaan. Tämä lapsi on viimeiseni eli voihan olla etten tämän luota mihinkään haluakaan

Vilivinkka, voi kun minullakin olisi jo kiinnittynyt. Tuntuu tyhmältä jos on kärsinyt kipeistä supistuksista 4 viikkoa eikä mitään ole tapahtunut!

Tänään siivosin koko talon kun esikoinen oli päiväkodissa. Imuroin, pyyhin pölyt, järjestin tavarat paikoilleen, pesin/viikkasin pyykkiä, laitoin ruuan yms... voi ahkeruutta! Ei ole tarkoitus kehua itseä mutta ihmettelen tätä koska olen aika laiskimus yleensä. Ehkä ajattelin että näillä riiteillä saisin vauvan jo syntymään. Mutta paskat, ainoastaan nivuset polttelee ja selkä arkana. Mutta onpahan siisti koti!

Cheycel, kerros lisää teidän häistä jos haluat. Mieheni täyttää syksyllä pyöreitä ja olen salaa haaveillut juuri tuollaisista pienistä, ystävien kanssa pidettävistä kemuista.

Huomenna siis viimeinen lääkärineuvola jossa selviää kohdunsuun tilanne ja kokoarvio. Toivon ensimmäiseltä lukemalta vaikka 4 senttiä ja toiselta 2,5kg hehee mutta eipä nämä taida mennä aina niin kuin itse haluaisi. Mutta palailenpa tästäkin huomenna. Pitäkää peukkuja!

t.Elli M rv 36+2

 

Huomenta. Minä täällä taas. )

Useampikin oli vissiin purkanut turhautumistaan/aggressiotaan siivoukseen. ) Sääli tosiaan, kun täällä on sama tulos, ei kipeitä suppareita tai mitään, pelkkiä muita särkyjä. Jostain syystä mun selkään ottaa erityisesti imurin kantaminen yläkertaan... Myöskään lumityöt eivät iheuta suppareita (

Cheycelille onnittelut! Kuulosti mukavalta ja juuri sopivan intiimiltä nuo teidän juhlat. Jos aikoisin mennä itse naimisiin, niin tuo juurikin olisi minun tapani. Vaikka olinkin sisarelleni vihainen, kun he menivät salaa naimisiin ja sitten se vaan laittoi tekstiviestin eikä mokoma vastannut puhelimeenkaan heti. Juhlat he pitivät sitten vasta myöhemmin, mikä ehkä hieman helpotti tuskaani. ;o)

Kuulostaa tutulta nuo kyselemiset. Viimeksi vannoin, että ensi kerralla kerron kaikille kaksi viikkoa myöhemmä la:n kuin oikea, jottei kyselyt ala liian aikaisin. ) Mutta en kyllä valehtelemaan ruvennut siltikään. Meidän äiti soittaa joka toinen päivä ja kyselee kuulumisia. Ihan kuin ei hänelle muka ilmoitettaisi ensimäisten joukossa, kun jotain tapahtuu... Huoh... Onneksi on muutakin puhuttavaa hänen kanssaan.

Lohduttavaa kuulla muuten, että se on vaikeaa myös muille pysyä kaukana jääkaapista näin kotona ollessa. Tosin esim. tänään meidän kaapissa ei ole muuta kuin päivän ruoka ja valo, kun ollaan illalla menossa ruokakauppaan. Me pyritään käymään siellä mahdollisimman harvoin ja sitten usein käy näin, että viimeseen asti kitkutellaan ennen kuin mennään. Mutta illalla ollaan tosiaan menossa, ja sitten se ovikin käy tavallista useammin... Huoh...

En tiedä suosituksista, mutta kyllä mä ainakin pesin nuo vaunujen kankaat. Ehkä kaikessa neuroottisuudessani ajattelen, että ne on kuitenkin "teollisesti" valmistettuja, niin mistä sitä tietää, että mitä hajuja tms. niissä on... Mutta tehän tiedätte, että olen tämmöinen siivousneurootikko )

Ellille tsemppiä lääkäriin!

Callie

 

Elli M - uudelleen synnyttäjällä vauva laskeutuu ja kiinnittyy usein vasta synnytyksessä.

Cheycel ONNEA!

Vaunujen kankaista - enpä ole koskaan kuullutkaan tuollaista suositusta. Tosin en kyllä noudattaisikaan. Kuulostaa älyttömältä ja liian vaivalloiselta.

Sari 80 - vielä tuosta kiinnittymisestä. Se siis voi tapahtua vasta synnytyksen aikana eli synnytys voi käynnistyä ilman että vauva on kiinnittynyt. Mutta jotta se vauva sieltä tulee ulos niin kiinnittyminen on ehto.

Synnytyssuunnitelma - turha juttu minun mielestäni mutta voi kyllä auttaa selventämään omia toiveita. Toki mielessä kannattaa miettiä suhdetta kivunlievitykseen, ponnistusasentoa, ammekeikkaa jne. Jo synnyttäneenä olen vain tajunnut että synnytystä ei voi suunnitella etukäteen. Toiveita toki voi olla.

Olin pari päivää sitten vyöhyketerapeutilla ja toivoin apua synnytykseen valmistautumisessa. Mutta eipä aiheuttanut oikeastaan mitään tuntemuksia kropassa eli tulkitsin niin että kroppa ei ole vielä valmis. Menen maanantaina uudelleen. Toivon kovasti ettei mentäisi nyt yliajalle, vauvakin on jo lähes 3,5kg!!

Monnia 37+0 POKS!

 

Cheycelille onnittelut!

Mulla oli aamulla hieroja, naprapaatti. Tuntuu, että se saattoi hyvinkin auttaa iskiashermon kipuun pakarassa ja yläselän kipuun, mitä mulla oli eilen. Muuten oli suht tavallisenoloista hierontaa (joskin kohdennettua kipualueille), mutta lopussa hän naksautti yläselästä paria nikamaa. Se jännitti, mutta ei ainakaan sattunut, joten kai se meni ihan turvallisesti.

Sen sijaan häpyluun tienoon jomotus vain yltyy. Taisi pahentua siitä, kun hierojalle mennessäni sorruin juoksemaan kulkupelin perässä. Parikymmentä metriä vain, mutta sanktiota tuli saman tien ja kipu jatkuu vaan. Täytyy harkita parasetamolia, josko auttaisi.

Vilivinkka 38+4

 

Cheycel, onnea!! Tosi kivalta kuulosti teidän yllärijuhlat. Ihanaa!

Mulla oli taaaas tänään neuvola. Kunnollisten sydänäänten kuulumiseen meni tovi, koska pikkuinen ei pysynyt yhtään paikallaan. Paino oli onneksi edellispäivästä laskenut vähän. Huh! Osa painonnoususta taitaa olla kyllä turvotusta. Ainakin eilen illalla varpaat olivat kuin perunat.

Taas on tänään tullut kaksi "Joko vauva on syntynyt?" -tekstiviestiä. Arrrrggghh! No, ymmärrettäväähän se on, että muutkin ovat malttamattomia.

Mä pesin vaunujen kankaat, mutta me ostettiinkin vaunut käytettynä. Olivat ihan siistit, mutta silti halusin vaan pestä. Vähän sama kuin jos muuttaa uuteen juuri siivottuun asuntoon, niin pakkohan siellä on pinnat jynssätä ennen kuin tavarat kantaa sisään.

Monnia, pidetään peukkuja, että vauvasi syntyy ajallaan, ettei kovin suureksi ehdi kasvaa.

Hyvää viikonloppua!

Hamale

 

mutta vieläkään ei lupaile lainkaan..

Kiitokset onnitteluista. Tosiaankin mentiin "salaa" naimisiin, mikä mun mielestä on kyllä jotenkin väärä kuvaus tapahtumasta. Mulle tulee ainakin jostain syystä mielikuva, että salaa naimisiin olisi todellakin jotenkin salattava asia, mutta ei siis lainkaan näin. Meille oli selvää, että meidän välinen rakkaus ja sen vihkiminen on ainoastaan meidän välinen asia ja kaunis sellainen. Halusimme itsekkäästi siitä ainoastaan meidän tapahtumamme ja juhlamme. Vihkiminen tapahtui maistraatissa aamupäivästä, jonka jälkeen menimme romanttiselle lounaalle vanhaan kartanoon. Lounaan ja pienen kävelyn jälkeen talvipuutarhassa menimme hääkuvaan. Eipä haitannut vaikka oli vatsa turpeessa tuhdin lounaan jäljiltä Illalla tulivat kolmisenkymmentä ystävää juhlistamaan tietämättään häitämme, kutsu siis todella oli miehen syntymäpäiville. Siinä sitten todistettiin ilon kiljahduuksia, kyyneleitä ja lukemattomia onnitteluja. Päivä oli aivan mahtava, ilta huippu ja kaiken kruunasi hääyö Kaikki meni enemmän kuin nappiin ja saimme juuri sellaisen hääpäivän kuin toivoimme.

Mukava kuulla Monniastakin pitkästä aikaa, juuri ajattelin, että joskohan jotain olisi jo tapahtunut.. Meillä arvio on nyt täysiaikaisena 3,8kg, toivon myös, että ei menisi kovin yliaikaiseksi. Käynnistystä suunnitellaan kuitenkin vasta, kun 42 vkoa alkaa olla täynnä.

Cheycel 40+0