Maaliskuun lapset 2010

Onnittelut Lady Greylle multa myös!

Callie, missä luvuissa sun hb menee? Mulla laskenut 115:een, ja suostuin neuvolan patistuksesta alottamaan sen Floradix Kräuterblutsaft(vai miten se nyt kirjoitetaan..) -kuurin. Kannattaa kokeilla, tosi pahan makuista mutta vatsaystävällistä litkua, eikä mietona aiheuta kaikkia tablettien sivuvaikutuksia! Tosin ei ilmeisesti kaikilla vaikutakaan kovin hyvin.

Neuvolakäynnillä sf-mitta oli ihan naurettavan pieni, hyvä kun 25, mutta vauva olikin taas poikittain. Neuvolatäti ei ole viittinyt edes merkkailla noita tuloksia siihen kortin käyrälle, ne keskiarvokäyrät kun olettaa että vauva olisi pystyasennossa eikä nää mittaustulokset yllä lähellekään käyriä.

Kasvuvoimaa masuillenne!

Eine 32+

 

Hei kaikille. Sain ajan käännökseen ensi viikoksi. Siinä yhteydessä tehdään myös kokoarvio. Oma arveluni on, että lapsi on pieni. Mulle on tullut niin vähän kiloja (12) eikä mahakaan näytä omissa silmissäni isolta. Kai se tässä vielä kasvaa, mut viikkoja kuitenkin jäljellä enää max n.7.

Vilivinkka 34+3

 

Heips, tämän viikon neuvolakäynnillä kaikki hyvin. Vaavi on alkanut jo laskeutua. Ei vielä varsinaisesti ole lantioon kiinnittynyt, mutta alas ja eteenpäin on tullut. Olen kyllä itsekin huomannut, että hengitteleminen on nyt paljon helponmaa. Ihanaa!

Eilen saimme lopulliset nimet päätettyä. (Tietysti pitää vielä katsoa, että onko vauva yhtään nimen näköinen.) Huh. Olemme nimittäin vain kerran aikaisemmin puhuneet nimistä ja nyt päätimme ryhdistäytyä, koska ensi viikolla pitää sairaalan esitietolomakkessa olla nimet hätäkastetta varten. Meni muuten yllättävän helposti tämä päätöksenteko ja nimet miellyttävät molempia. Vaikka alunperin meillä oli melko erilainen nimimaku, niin kyllä siltä sitten muutama yhteinen suosikkikin löytyi.

Olen aloittanut oman verenpainelääkityksen: suolapähkinät. Kun toiset yrittävät laskea painettaan, niin minä koitan nostaa. Otan joka aamu kourallisen suolapähkinöitä ja enää ei huimaus vaivaa. Eikä silti paine ole noussut liian korkeaksi, keskiviikkona 102/70.

Imetysliivien suhteen tein saman kuin Callie. Ostin halvat H&M-liivit ja ostan ehkä sitten jotkut kalliimmat kun lopullinen koko selviää. Henkkamaukasta sai kahdet parilla kympillä.

Hyvää viikonloppua kaikille ja Vilivinkalle peukkuja käännökseen!

Hamale 36+3

 

Nyt on sairaalakassi pakattu, saas nähdä käykö kuten Lady Creylla. Muistaakseni Lady Crey kirjoitteli päivää paria ennen pakkaneensa laukun, kun vauveli syntyi. Vielä ei tosin ole mihinkään kiirettä

Tein myös kuten Callie & Hamale, ostin halvat imetysliivit alkuunsa ja käyn sitten katsomassa kunnollisia, kun todellisuus alkaa hahmottua. Olen pienirintainen eikä kasvua ole ollut havaittavissa raskauden aikana, joten jännittyneenä odotan mitä tuleman pitää. Taidan olla niitä harvoja, jotka odottaa, että kuppikoko kasvaa

Vilivinkalle tsemppiä käännökseen!!

Cheycel 36+0

 

Eine, mä ehkä kijoitin hieman väärään sävyyn, en mitenkään ole mitään rautatabletteja vastaan, kyse on ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että mä en muista niitä syödä. Viime raskaudessa ne sain ja muistin syödä yhden ainoan tabletin ja tästä unohtelustanikin huolimatta mun hb silloin nousi tarvittavan määrän (en usko, että sillä yhdellä tabletilla saattoi olla niin suuri vaikutus). Joten nyt siis vaan toivon, että se nousisi taas omillaan, jottei mun tarvitsis edes muistaa syödä niitä. Mutta toki, jos se laskee liian alas, niin tottakai mä ne otan. Tällä hetkellä se vaan pyörii juuri alle sen maagisen rajan (120) ja kuitenkin mull on itsellä ihan hyvä olo, niin siksi en niitä haluaisi popsia (tai siis muistaa popsia). Että näin. )

Muuten tänne ei erikoista. Aamukampa on tullut lyhyeksi, muutama työpäivä enää. Mitään vauvajuttuja en ole laitellut, neuvolantätikin viimeksi oikein ihmetteli, että miksen, mutta kerkeäähän sitä myöhemminkin. Eiköhän sitä sitten ole aikaa, kun kotiin jää. )

Callie

 

Kiitos tsempeistä! Iloisia uutisia: vauva olikin kääntynyt omin päin, eikä käännösyritystä tarvittukaan. Kokoarvio tällä hetkellä 2,6kg.

Mitä kuuluu Lady Greylle ja vauvalle?

Vilivinkka 35+1

 

Hienoa, että Vilivinkan vauva on kääntynyt itsestään!!

Kävin tänään neuvolassa. Ei mitään uutta ja ihmeellistä. Paitsi että painoa mulle oli tullut viikossa yli kilo. Taitaa tulla huomamattaan naposteltua koko ajan jotain, nyt kun on kotona. Nyt pitää olla vähän tarkempi, ettei ihan hurjasti tule vimeisinä viikkoina kiloja. Vauva alkaa olla melko hyvin lantiossa lähtöasemissa. Muuten ei mitään synnytyksen merkkejä havaittavissa.

Eilen kävimme tutustumiskäynnillä sairaalassa. Oli oikein mukava ja antoisa puolitoistatuntinen. Vastauksia tuli mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin ja nyt voi olla ihan rauhallisin mielin synnytyksen suhteen. Nyt vaan sitten odotellaan. Mua ei kyllä yhtään haittaisi, jos tulisi jo ennen laskettua aikaa, mutta musta tuntuu, että meidän pikkuisella ei ole mikään kiire ulos.

Hamale 37+1

 

Hieno homma, että Vilivinkan vaavi on kääntynyt itsellään.

Täällä ei sairaalakassin pakkauksella ollut samanlaista vaikutusta kuin Lady Creylla Mies tosin oli Ystävänpäiväyllätyksenä pakannut viikonloppukassin ja vei lyhyelle hemmottulomalle, kyllä teki hyvää. Meillä on nyt sunnuntaina sukujuhlat, josta johtuen juhlistettiin Valentinusta etukäteen.

Tänään oli viimeinen neuvolalääkäri ja kaikki oli hyvin, sekä omat vauvan arvot. Kohdunkaula oli vielä pitkällä, joten voin hyvillä mielin jatkaa uimista niin kauan kuin vain jaksan.

Lady Creyn kuulumisia myös kärsimättömänä odotellen,
Cheycel 36+6

 

Olen viime viikon miettinyt sitä että miten selviän kivusta synnytyksessä. Kun koululääketieteestä en ole saanut ennen apua. Tuskissani käännyin homeopatian puoleen ja tilasin jopa ajan mutta peruin sen juteltuani mieheni kanssa.

Taitaa se homeopatia multa jäädä. Mies oli jyrkän negatiivinen, pitää huuhaana. Hän on muutenkin tuollainen skeptikko ja järki-ihminen. Katselin hänen etsimiään tietoja noista homeopatian "lääkkeistä" ja pitää sanoa että en kyllä löytänyt hirveän vakuuttavaa tietoa.

Esimerkiksi synnytyksessä käytetty arnica montana (C30 tai C200). C30 tarkoittaa, että vaikuttavaa osaa on 1 per 100^30 eli 0,00000000000000000000...0000000001 eli luvussa on 59 nollaa ennen ykköstä. Se tarkoittaa, että jos söisit maapallon kokoisen tabletin, niin et vieläkään saisi edes yhtä molekyyliä mitään vaikuttavaa ainetta.

Mä jotenkin luulin että tässä on kyse jostain kasvinjuurista tm. konkreettisesta. En kuitenkaan tuomitse muita ja mietin kyllä vielä kovasti sellaisia asioita kuin että kaverini astma parantui homeopatialla (ei koululääketieteen tuotoksilla). Ja ohan noita esimerkkejä.

Tsemppiä kaikille loppuajan kärvistelijöille. Mulla ei ole sairaalakassia pakattuna mutta miksi ei sitä voisi jo tehdä. Olen vaan niin laiska. Eilen supisteli koko päivän ja hieman napakampia olivat kuin tavalliset kivuttomat harkkasupparit. Laantuivat kun panin maata.

Mulla on synnytystapa-arvio tasan 2 viikon päästä eli 36+0.

34+0

 

Kiitos kaikille onnitteluista!

Nyt kun on saanut muutaman paivan levattya oikein kunnolla niin ajattelin tulla kirjoittelemaan sita synnytyskertomusta.

Koko lauantain (23.tammikuuta) alaselkani tosi kipea, tuntui silta kuin lihakset olisivat olleet tosi jumissa. Oikein mikaan asento ei tuntunut hyvalta. Yritin venytella ja mies hieroi, muttei sekaan auttanut. Lauantai yon nukuin tosi hyvin, herasin vain kerran kaymaan vessassa. Mutta kun herasin kuuden jalkeen aamulla niin selka oli vielakin kipea ja paatin menna lampimaan kylpyyn kokeilemaan, jos vaikka se auttaisi ja auttoihan se! Lilluin kylvyssa varmaan tunnin ja sen jalkeen selka ei ollut yhtaan kipea. Menin viela vahaksi aikaa torkkumaan miehen viereen ja kun nousimme joskus kymmenen aikoihin menin vessaan ja pontolta noustuani alkoi jotain nestetta valumaan reitta pitkin. Luulin ensin etten ollut tyhjentanyt rakkoa kunnolla, mutta sitten sita alkoi valumaan toistakin reitta pitkin ja vahan enemman. Huutelin miehelle, etta meidan taytyy varmaan lahtea sairaalaan. Tuli kylla mieheen liiketta siina vaiheessa ;-) Sairaalalaukkua en ollut viela pakannut (oli tarkoitus pakata se sina paivana), mutta olin kylla ottanut esille kaikki vauvan tavarat ja ne omat tavarat joita en tarvinnut ennen sairaalaan menoa. Heitin ne akkia matkalaukkuun ja etsin myos akkia kaikki ne tarvittavat tavarat mitka vain muistin. Soitimme samalla synnytysosastolle, jossa pyydettiin tulemaan naytille. Alle kymmenessa minuutissa paasimmekin matkaan, ja ajoin itse sairaalaan (miehella ei ole ajokorttia emmeka halunneet jaada odottelemaan taksia). Onneksi se sairaala on vain 5 minuutin ajomatkan paassa eika minulla ollut supistuksia siina vaiheessa.
Sairaalaan paastyamme paasin tutkimushuoneeseen melkein heti ja katilo laittoi minulle anturit, etta vauvan syketta voitaisiin seurata. Lapsivetta valui koko ajan pikkuisen ja supistuksiakin piirtyi kayralle. Tunsin ne kylla, mutta ne eivat olleet mitenkaan kivuliaita. Laakari tuli tekemaan sisatutkimuksen hetken paasta ja silloin menivat loputkin lapsivedet. Laakari ei ollut uskoa ettei minulla ollut mitaan kipuja, silla kohdunsuu oli jo 6 senttia auki. Sanoi vain, etta minulla on korkea kipukynnys, kun yleensa kaikki pyytavat kivunlievitysta jo paljon aikaisemmin! Siita minut sitten siirrettiinkin synnytyssaliin ja katilo joka oli ottamassa minua vastaan sanoi, etta ajoituksemme on taydellinen, silla heilla on ollut todella kiireista viime kolme viikkoa, mutta nyt oli hiljaisempi hetki. Katiloiden vuoro vaihtui hetken paasta ja sain aivan ihanan katilon hoitamaan synnytyksen! Han kertoi kaikista kivunlievityksista ja pyysi sanomaan heti kun tarvitsisin jotain vahvempaa. Parjasin tosi pitkalle ihan vain hengittelemalla supistusten ajan, mutta jonkun ajan paasta pyysin, jos saisin kokeilla ilokaasua. Se auttoikin tosi hyvin. Oksensin kylla pari kertaa, mutta katilo sanoi sen olevan vain hyva merkki siita, etta synnytys eteni hienosti. Jatkoin ilokaasun hengittelya aina supistusten ajan ja se vei hyvin teran pois kivuista. Jonkun ajan paasta alkasi kuitenkin tuntumaan, etta voisi jotain puudutettakin ottaa ja katilo sanoi vaihtoehdoiksi epiduraalin, petidiinin ja jonkun muun puudutuksen, jonka nimea en enaa muista. Petidiinia ja sita toista en halunnut ottaa, koska ne saattaisivat vaikuttaa vauvaan ja kun kyseessa oli viela keskonen niin en halunnut ottaa riskeja. Katilo tarkisti kohdunsuun tilanteen ja sanoi sen olevan jo 9 senttia auki, joten sanoin etta parjaan kylla loppuun asti ilman puudutuksia, kun kerran ollaan jo nain pitkalla (eika ne kivut nyt niin sietamattomat olleet siinakaan vaiheessa). Parin minuutin paasta katilo ilmoitti kohdunsuun olevan kokonaan auki ja vain pieni kieleke oli edessa. Nousin seisomaan ja nojailin sankya vasten, etta se vahan nopeuttaisi synnytyksen kulkua. Hetken paasta alkasi tuntumaan silta, etta pitaisi ponnistaa, joten kiipesin takaisin sangylle ja katilo muutti sangyn tuoliasentoon (se oli kylla aika hieno vehje!!). Ponnistin puoli-istuvassa asennossa katilon kannustaessa ja ohjaten. Meni hetki, etta opin ponnistamaan oikein (perasuoleen pain), mutta kun sain ponnistuksen kohdistumaan oikein niin ei siina kovin kauaa enaa mennytkaan kun poika syntyi. Pahinvaihe taisi olla kun valilla piti ponnistaa ja sitten piti olla ponnistamatta paansyntyessa, muttei sekaan mitaan hirveaa ollut. Koko synnytys kesti 5 tuntia 45 minuuttia ja ponnistusvaihe oli 55 minuuttia siita eika tullut yhtaan repeamaa eika tikkeja! Kiitos tasta katilolle!!!
Poika meni suoraan lastenlaakarin tarkistettavaksi synnyttyaan, mutta paasi sitten rinnalleni. Han sai 6 pistetta synnyttyaan ja 5 minuutin paasta jo 9 pistetta. Pojun nena oli aika lytyssa ja naamassa oli mustelma, mutta nain kahden viikon jalkeen nena on suoristunut hienosti ja se mustelma havisi tosi nopeasti. Saimme olla synnytyssalissa pari tuntia ja katilo toi meille kahvit ja pienta purtavaa. Sen jalkeen meidat vietiin osastolle ja lastenlaakari tuli hakemaan pojan keskolaan tarkastukseen. Paasimme katsomaan hanta noin tunnin paasta. Poika jai sinne sitten koko viikoksi. Ekan yon han oli lampolampun alla ja siita eteen pain riitti lampopatja, josta hanet sitten pikku hiljaa vieroitettiin. Toka vikana paivana keltaisuutta oli liikaa, joten han vietti yhden vuorokauden uv-lampun alla (bilirubiini arvoja mitattiin joka paiva). Itse olin lahes koko ajan keskolassa, mitapa muutakaan olisin tehnyt sairaalassa. Hoidin kaikki syotot ja vaipan vaihdot itse, paitsi yolla sairaanhoitajat kaskivat minun nukkua. Ja vihdoin sunnuntaina, 31. tammikuuta, paasimme kotiin

Oli kylla ihanaa paasta oman kodin rauhaan! Sairaalassa oli sen verran levotonta, ettei siella pystynyt nukkumaan kovin hyvin. Varsinkin kun toka vikana yona yksi huonekaverini paatti puhua puhelimessa kello 5 aamulla eika edes kuiskinut.. Suosittelen siis korvatulppien hankkimista sairaalaa varten! Ja myos tukisukat ovat aika tarpeelliset, koska ainakin minulla nilkat turposivat tosi paljon synnytyksen jalkeen, mika varmaan johtui osittain synnytysosaston kuumuudesta.

Eka viikko kotona oli aika vasyttava, koska naita keskosia taytyy ruokkia tietyin valiajoin ja lisaksi, koska imetys ei ole onnistunut, joudun pumppaamaan maitoa joka 3 tunti (yolla ei tarvitse pumpata kuin kerran) niin tuntui silta etten koskaan ehtinyt lepaamaan kunnolla. Nyt kun mies vihdoin sai aloitettua isyysloman niin tilanne on paljon parempi, kun han on tehnyt kaikki kotityot ja pystyy myoskin pulloruokkimaan vauvaa. Poika myoskin syo nyt enemman kerralla ja siten myos nukkuu pidempaan. Elattelen yha toivoa tuon imetyksen kanssakin, kunhan pojan kielen alla oleva janne on hoidettu kuntoon. Han on kylla rinnalla jopa 40 minuuttiakin, muttei saa imettya maitoa paljon yhtaan kun han ei pysty tyontamaan kieltaan tarpeeksi pitkalle. Muuten on kylla tosi kiltti poika. Ei itke turhia, lahinna vain yolla jos en heraa hanen tuhinaan, vaippaa vaihdettaessa ja kylvettaessa. Taisi oppia siella keskolassa hyvan rytmin

Poika myos kasvaa tosi hyvin. Silloin kotiutumispaivana hanen paino oli tippunut 2,175 kiloon, kun syntymapaino oli 2,436 kiloa. Kotona ollessa paino on kuitenkin noussut koko ajan ja eilen se oli jo 2,560 kiloa. Painoa on tarkkailtu niin katiloiden kuin keskolan erikoissairaanhoitajan toimesta, jotka ovat kayneet meilla kotikaynneilla. Onhan tuo viela pieni, mutta nyt alkaa ekat vaatteetkin kaymaan jo pieniksi, tosin ne 50 senttiset vaatteet ovat yha liian isoja (sukulaiset ja kaverit toivat ja lahettivat meille heti keskosille tarkoitettuja vaatteita, silla meilla ei ollut mitaan sopivaa paalle pantavaa kun han syntyi)!

Vaikka valilla olenkin ollut tosi vasynyt niin on tama kaikki kylla sen arvoista! Vauva on aivan ihana <3

Terkuin Lady Grey ja 19 paivaa vanha poika

 

Hyvää laskiaissunnuntaita!

Olipa mukava lukea Lady Greyn synnytyskertomus. Luin sen jo aikaisemmin, mutta tänään luin vielä uudelleen. Voi, kun itselläkin se kävisi noin sutjakasti... Oikein hyviä vointeja ja jaksamista sinne!

Täällä on muuten ollut viimeaikoina todella hiljaista. Oletteko te kaikki jo synnyttämässä? Täällä ei mitään merkkejä vielä siihen suuntaan.


Hamale 37+5

 

Heips!

voi kun olisikin masuasukki jo syntynyt... en millään jaksais enää.
Mutta mä olen saanut lepokäskyn lääkäreiltä eli en saa touhuttaa kotihommia yms. vaan levätä jotta asukki saa painoa lisää ennen syntymäänsä.

Pää painaa jo alas ja potkut tuntuu oikeassa kyljessä tosi selvästi... kantapäät näkyy kun vaavi venyttelee.

Eli ei täällä mitään erikoista... odottelua, odottelua...
Aika meinaa vaan käydä pitkäksi kun ei saa/voi tehdä juuri mitään.

MarsiL 37+1

 

Heippis kaikille!

Täällä on tosiaan hiljaista..
Lady Greyn synnytys-tarina oli kyllä ihana ja onneksi kaikki meni hyvin vaikka noin aikasin syntyikin.

Mä oon ollut nyt sairaslomalla viime viikosta asti supistuksien takia. En tiennyt itse että oli niitä, luulin että se oli normaalia että maha on kova ku kivi kokoajan.. mutta neuvolassa huomasi että mulla on pieni supistus päällä kokoajan ylirasituksen vuoksi. Olen levännyt viime viikon ja se ei sovi mulle yhtään. Ehti miettimään ihan liikaa. Tänään olen menosa töihin ja perjantaina alkaa virallisesti äippäloma.

Minkä takia MarsiL sinut määrättiin lepoon?? Mitä olet tehnyt päivisin jotta aika kuluisi?

Mulla painaa kohtu tosi kovaa kylkiluihin ja seisominen on kaikista paras asento olla, mutta sitten supistelee. Onko muilla vaikea nukkua öisin? Me käytiin eilen ostamassa lisäpatjat sänkyyn,kun se tuntui liian kovalta muuten.

Mulla vauva pää alaspäin ja potkii vasenta kylkeä. Oli tosi kauan jalat oikeassa kyljessä..mutta vaihtoi puolta viime viikolla ja melkoinen muljahdus oli!

Onneksi Vilivinkka vauvasi oli kääntynyt itse. Tunsitko sitä silloin kun se tapahtui? Mulle sanottiin neuvolassa,että jos vauva tässä vaiheessa vielä päättäisi kääntyä,sen huomaisi tosi selvästi.

Työt kutsuu!

T.Pimu84 34+3

 

Kiva, että ehdit Lady Crey käydä kertomassa synnytyksestä, valoi taasen uskoa, että helpollakin saattaa päästä Mukava myös kuulla, että pikkuinen kasvaa ja voi hyvin. Toivon mukaan me muutkin aletaan pikkuhiljaa saamaan nyyttejä kainaloon.

Täällä vointi edelleen mainio, ei supistele, koske eikä särje paikkoja. Olen edelleen liikkunut, kierrellyt kaupoilla ja lounastanut ulkona sekä kyläillyt ahkeraan enkä ole paljoa konetta "ehtinyt" aukaisemaan. Illat olen nauttinut miehen seurasta ja olemme ulkoilleet yhdessä, käyneet leffassa, ravintoloissa syömässä yms. Vielä ei siis täälläkään lupaile, mutta kyllä olisi vauva jo kovin tervetullut Kävimme tänään vielä toisessa kokoarvioultrassa ja nyt painoarvio 3200gr, mukavasti keskikäyrällä mennään eikä mitään syytä huoleen. Käynnistelemään ei ryhdytä eikä muitakaan toimenpiteitä / seurailuja enää tehdä normi neuvolakäyntien lisäksi, jos ei kovin yliaikaiseksi mene.

Yritä MarsiL nauttia levosta ja loppuajasta, ja toivon mukaan Pimun supistelut hellittävät, ei onneksi enää montaa päivää ennen ansittua mammalomaa :=)

Cheycel 37+3

 

Neuvolakuulumisia: kaikki hyvin, pikkuinen jo aika tiukasti kiinni lantiossa ja optimaalisessa asennossa synnytystä varten. Kipeitä supistuksia ei vielä yhtään. Nyt vaan odotellaan, voi mennä päivä tai vielä vaikka kuukausi...

Pimu, mullakin oli tuossa vaiheessa tosi tukalat oltavat, mutta helpotti huomattavasti kun vauva alkoi laskeutua. Öisinkin nousi vatsahapot suuhun ja pallean kohdalla oli kovaa kipua. Mut nyt on oikein hyvä olo, vaikka pissattaakin vähän enemmän. Toivotaan, että sullakin olo helpottaa kun vauva laskeutuu.

Mulla on nyt tullut vähän turvotusta nilkkoihin. Tähän asti olen siltä säästynyt. Nyt käytän lentosukkia ja koitan iltaisin olla enemmän vaakatasossa. Ja juonut olenkin koko ajan melko paljon. Toivottavasti synnytykseen ei ihan kuukautta mene, muuten ehdin turvota ihan valtavaksi

Tsemppiä MarsiLille ja Pimulle lepäilyyn! Hakekaahan iso pino hyviä kirjoja ja lehtiä


Hamale 38+0

 

Hei. Kiva lukea Lady Greyn synnytyskertomus, kiitos. Hienoa, että synnytys eteni noin nopeasti, ja että sait olla pitkään kivuitta. Ponnistusvaiheesi kuulostaa kyllä aika pitkältä, melkein tunti. Hyvä juttu myös, että olet pystynyt pumppaamaan lapselle maitoa. Toivottavasti imetyskin vielä lähtee käyntiin. Jollei niin sitten pärjäätte varmasti hyvin pumpatulla maidolla ja/tai korvikkeella.

Onkohan muita jo synnyttäneitä...? Alkukuun porukalla varmaan alkaa aika pian tapahtua, ainakin jollakulla.

Muutimme viikonloppuna ja minulla oli tänä aamuna eka neuvola uudessa paikassa. Tosin asuimme täällä myös ennen töihin menoani, kävimme vain välillä 4 kk asumassa Helsingissä. Kätilö katsoi varmuuden vuoksi vielä ultralla vauvan asennon siltä varalta, että olisi kääntynyt takaisin. Mutta vauva on edelleen hienosti pää alaspäin. Ei ole vielä kiinnittynyt, mutta ehkä hän ei nyt enää kuitenkaan ryhdy pyörähtelemään liikaa.

Minusta vauva on liikkunut enemmän sen jälkeen kun hän kääntyi oikeaan asentoon, mikähän siinäkin on. Tai siis, en edelleenkään tunne liikkeitä kovin montaa kertaa päivässä, mutta viimeisen viikon aikana mönkiminen on ollut jotenkin voimakkaampaa kuin yleensä sitä ennen. Hassua, koska usein kai liikkeet alkavat rauhoittua loppua kohti, kun tilaa on vähemmän.

Oma liikkumiseni on päivä päivältä hitaampaa. Viikonloppuna oikeassa pakarassani oli jonkin aikaa kivulias hermopinne, jonka aikana pystyin kävelemään vain tukea ottaen. Oikean jalan varaan oli vaikea varata. Alavatsassa ja häpyluun tienoilla tuntuu päivittäin etenkin iltapäivisin tai rasituksen jälkeen puristusta, joka on hiukan kivuliasta. Välillä se yhdistyy selkeästi (harjoitus)supistuksiin, välillä ei niinkään selvästi. Esikoisen nostelu, kantelu ja vaunujen työntäminen tietysti lisäävät näitä rasituksia. Toistaiseksi esikoisen hoito on kuitenkin sujunut suht hyvin. Onneksi hän nukkuu vielä pitkiä päiväunia - tänään sain itsekin otettua lähes kahden tunnin päikkärit hänen vieressään.

Vajaan viikon päästä vauva on jo täysiaikainen, helpottavaa. Arvelen, että ainakin sinne asti tässä menee. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Vanhempani tulevat maaliskuun puolella useiksi päiviksi kumpikin vuorollaan auttamaan - saa nähdä, onko vauva silloin jo tullut vai vieläkö odotellaan.

Vilivinkka 36+1

 

Huomenta!

Viimenen aamuvuoro edessä ja huomenna iltavuoro, sitten alkaa loma vihdoinkin.
Kiitos Hamale! Tuo lohdutti. Toivotaan että mullakin on laskeutumassa, olin jo ihan tuskissani kun luulin että tää on tätä nyt, koko loppu raskauden. Eli että ösin ei enää nukuta!
Luulin että vauvalle jää sama rytmi kun pari viikkoa sitten,eli nukkui öisin,mutta nyt selvästikin on hereillä melkein koko yön. Alkaa noin yhdeltä yöllä ja tuntuu että koko sänky hyppii kun se vääntää menemään. Toivotaan tosiaan että tää on sitä kiinnittymisvaihetta.

Voi että kun jotkut meistä ovat jo pitkällä odotuksessa!
Meillä on suunnitelmissa lähteä kotikaupunkiin käymään ens viikolla, kun miehellä alkaa sopivasti viikon loma samaan aikaan kun mulla äippäloma Saas nähdä onko täällä jo syynnyttäneitä sen viikon jälkeen!
Lomalta kun palataan, olisi tehtävä kaikki hankinnat..eli me ei vieläkään olla ostettu mitään vauvaa varten!

Huomenna neuvola, viimeksi oli raudat nuossut ja toivottavasti nytkin vielä enemmän

Jaksamisia kaikille!

 

Samaa mietin juuri kuin Vilivinkka, että olisikohan jo muita synnyttäneitä?!? Pian luulisi alkavan tapahtumaan.. Hamalella ainakin jo lupaava, kun vauva jo lähtökuopissa.

Mä kävin aamusta neuvolassa ja hieman on vauva jo laskeutunut, mutta ei kiinnittynyt. Sain vielä seuraaville kahdelle viikolle neuvola-ajat, mutta mahd. yliaikaisuusaikoja terkkari ei onneksi antanut. Toivo elää, että parissa viikossa jo alkaisi tapahtumaan

Pimulle tsemppiä viimeisiin työpäiviin ja Vilivinkalle onnittelut uuden kodin johdosta!! Tulkaahan muutkin kertomaan kuulumisistanne!

Cheycel 37+5

 

Mahaterveiset täältä kaikille ja onnittelut Lady Greylle pienokaisesta!

Maanantaina käyty neuvolassa, eikä siellä mitään uutta. Mun terkkari ei kyllä osannut sen paremmin sanoa, kuin minäkään, että miten päin tuo kaveri siellä mahassa oikein on. Kovaa myllerrystä täälläkin on pitkin päivää ja välillä juuri nukkumaanmenon aikaan ja toivoisin jo todella, että vauva kääntyisi raivotarjontaan, jollei se vielä ole siinä asennossa. Tän muutaman päivän ajan on kyllä ollut sellaista paineen tunnetta tuolla alhaalla ja välillä on vihlassut, kun vauva liikkuu. Täysin perätilassa vauva ei kuitenkaan ole, koska potkut tulevat aina navan yläpuolelle, kummallekin puolelle vatsaa, riippuen päivästä Ja syke ja hikka tuntuvat alavatsalla...

Hemoglobiini mulla on ollut niin hyvä, ettei sitä ole nyt viimeiseen kahteen kertaan otettu lainkaan. 30. raskausviikolla se mitattiin viimeksi ja oli tuolloin 137 (vaikka syön sitä MiniDisperiiniä). Mutta eipä ainakaan huimaa. Paino on myöskin noussut tasaisesti sen puoli kiloa viikossa ja nyt tähän mennessä minulle on kertynyt 11 kiloa. Nestettä on kertynyt vain sormiin ja sormien nivelet ovat kipeät. Muut oireet alkavat ehkä nyt nostaa päätään tai sitten ei.

Nukkuminen on ollut ehkä se ärsyttävin vaihe päivästä. Kääntyminen kyljeltä kyljelle on hankalaa ja huomaan, että kylki/pakara puutuu nukkuessa, jonka jälkeen joudun vaihtamaan puolta. Selällä en ole enää uskaltanut nukkua, vaikka viimeksi lääkäri sanoi, että kroppa sen kyllä kertoisi, jos pitäisi vaihtaa asentoa. Mutta silti olen nukkunut nyt vain kylkiasennossa. Olisi mahtava omata sellainen moottorisoitu sänky, jossa pääpuolen saisi nostettua hieman ylemmäksi. Jos juo tai syö liian lähellä nukkumaanmenoa, niin sen tietää, että ruoka tulee puoliväliin takaisin kurkkuun tai alkaa röyhtäyttämään paljon. Nenä mulla on ollut myös niin tukossa, että en enää tiedä kuuluuko se tähän raskauteen vai onko mulla joku tulehdus, joka vaatisi lääkehoitoa. Olen nyt lääkinnyt itseäni eri nenäsumutteilla. Ja kierroksessa on nyt sellainen, jossa on suolavettä ja se hoitaa noita limakalvoja. Nasolinia en uskalla käyttää 10 päivää pidempään yhtäjaksoisesti. Mutta niin raivostuttavaa on yrittää nukkua, kun nenä on tukossa!!! Jossain vaiheessa toinen sierain oli niin tukossa, ettei nenäkannun aka sarvikuonon vesi mennyt sieltä kaadettaessa läpi. Mahtavaa.

Ensi maanantaina neuvolalääkäri, jolta toivon jotain valaisevaa tähän mun tilanteeseen. Terkkarin mukaan neuvolalääkäri ei pysty ultrauksella antamaan mitään painoarviota vauvasta, mikä kuulostaa kyllä taas tosi mainiolta. Missäköhän vaiheessa ne sitten kertovat sen, että onko tätä mahdollista synnyttää edes alateitse.

Tälläisiä taas täältä.
Sari rv 34+1

 

Tääläkin on jo äippäloma päässyt käyntiin (jo viime viikolla), mutta jotenkin on vaan ollut kaikkea, ettei ole kerennyt koneelle ollenkaan. Valitettavasti ei mitään synnytykseen viittaavaa. (

Neuvolassa käyty ja nyt hemoglobiini oli sitten taas noussut, joten en saanut niitä rautatabletteja. Hyvä niin, tämän erinomaisen muistini takia... Jotenkin vaan, kun ei ole tottunut napsimaan mitään säännöllistä, niin en minä semmoisia muista. Muutenkin kaikki neuvolassa ok, ens viikolla vaan joudun maailman raivostuttavimman lääkärin pakeille, mikä pilasi päiväni täysin, mutta en saa millään aikaa omalle lääkärilleni ennen la:ta, ja kun se tarkastus on kuiteskin tehtävä. Plääh!

Vilivinkalle onnittelut kääntymisestä, tosi kiva juttu! Varmasti helpotti tuo uutinen. Ja onnittelut uuteen kotiin!

Päivät kuluu täällä siivoten (miten sitä on siivoavinaan joka päivä ja silti voi olla niin paljon hommaa???) ja esikoisen kanssa puuhaten. Tuo odottaa jo malttamattomana, että vauva tulisi. Noh, saa nähdä muuttuuko mieli sitten, kun se tosissaan tulee ja vie huomiota...

Lady Greylle kiitoksen tarinasta, noita on niin mukava lukea. ) Tulkaa muutkin kertomaan sitten, kun kerrottavaa on. )

Callie

 

Syy miksi sain lepokäskyn on että muksu alkoi painaa pikkasen liian aikaisin alas... Ja hemoglobooni oli 99, heikko fiilis oli silloin. Kaikki energia piti varata muksulle...

Nyt maha on jo sen verran alhaalla ja painava etten jaksa edes kauaa olla jalkeilla... alkaa supistelee. Elilepo jatkuu...
Kudon, luen kirjoja itselleni ja 6-vuotiaalle pojalleni... surffailen netissä... Kyllähän päivät välillä on pitkiä,mutta ei kestä enää kauaa kun kaipaa lepohetkiä.

 

Tulin kurkkaamaan joko olisi lisää synnytyskertomuksia luettavaksi, mutta ei näköjään vielä. )

Marsilille tsemppiä lepoiluun! Toivottavasti poikasi antaa sun levätä. Meillä ainakin jos yrittää sohvalla maata, niin heti tulee äiti sitä äiti tätä... Mutta onhan se tietty eri asia. Toivottavasti keksit kivaa tekemistä päiviksi. Onneksi netistä löytyy vaikka mitä ajanvietettä. Ihania kudontaohjeita ja vaikka mitä.

Tänne ei kummempia. Hieman nuo alapään luut särkevät. Sen huomaa aina noustessaan ja mennessään istumaan/makuulle, mutta muuten olo edelleen ok. Joko teillä kaikilla on vauvan vaatteet pestynä ja koti laitettuna valmiiksi? Täällä ei vieläkään. Olen edelleen niin varma, että yli menee, etten viitsi vaivautua vielä. Siivoan kotia turhasta tavarasta ennen kuin tuon niitä vauvajuttuja sisään. Jostain syystä kaikki kysyy multa sängystä, että joko on semmoinen, mutta ei meillä ole... Tai siis on, mutta se on edelleen kavereilla lainassa. Haetaan sitten, kun keretään... ) Kuulostan kamalan laiskalta ihmiseltä, mutta en mä kyllä oikeasti noin laiska ja saamaton ole... Yleensä en malta edes iltaisin istua sohvalla... )

Käykäähän muutkin tervehtimässä täällä. ) Mites muuten, päivitetäänkö me meidän listaan nuo syntyneetkin? Elli M, tehdäänkö treffit synnärille? Mikä päivä sulle sopisi?

Callie

 

Huomenta!

Täällä ei mitään uutta ja ihmeellistä. Ei vielä mitään tunnetta, minkä olisi voinut tulkita supistukseksi. Vihlontaa kyllä tuolla alapään seudulla aina silloin, kun vauva liikkuu ja oikein kunnolla porautuu lantiotani vasten. Onko muuten jollain irronnut limatulppa? Mä en ole ainakaan huomannut mitään.

Callie, ihanan rennosti otat vauvan tulon. Kyllä niitä tarvikkeita sitten kerkiää laittaa. Mitä sitä turhaan hössöttää. Meillä vaatepuoli melko kunnossa. Hoitopöydän tarvikkeet vielä kaikki laatikossa, koska pöytä toimii tällä hetkellä mun vaippaompelupajana.

Mulla on myös sellainen olo, että yli menee. Mietinkin, että jos jossain vaiheessa pitää oikein yrittää, että vauva tulisi ulos, niin mulle ei ihan tavanomaiset seksi-siivous-sauna-shoppailu varmaan riitä. Liikun vieläkin niin paljon ja reippaasti, että mun on varmaan pakko hyppiä voltteja tai jotain Lumityötkin kun onnistuvat vielä ihan vaivatta. No eihän sitä tiedä, voihan se sitten käynnistyä ihan yhtäkkiäkin. Kunhan ei ensi yönä alkaisi, niin saa rauhassa katsoa Suomi-Ruotsi -lätkämatsin aamulla. Ja ensi viikkokin meillä on melko täyteenbuukattu hiihtolomavierailla.

Vilivinkalle onnea uuteen kotiin!

Hamale 38+5

 

Moikka taas!

Kiva että lastenohjelmat tulevat olympialaisten takia näin myöhään, ehtii tässä rauhassa puuhailla omiaan.

Ensiksi omia kuulumisia: viime viikon neuvolassa (rv34) hemppa 116, sf-mitta 32, verenpaine ok, vauva alhaalla mutta ei kuulemma vielä kiinnittynyt. Hieroo päätänsä tosi inhottavasti rakkoon ja joskus joudun ihan yhtäkkiä menemään kyykkyyn jotta kirvely helpottaa (jopa kaupungilla XD). Esikoisesta muistan tätä vasta ihan viimeisillä viikoilla. Olen ollut tosi väsynyt ja terkka käski syödä vielä rautaa. Mulla vaan rauta ei koveta mahaa vaan tekee ihan löysäksi ja kipeäksi. No pitää syödä vaan yhtä tabua päivässä jos siitä joku apu löytyisi. Loma on siis aloitettu ja likka jatkaa vielä hoidossa entiseen malliin helmikuun. Aloitin mammajoogan viime viikolla ja tuntui tosi hyvältä! En pysty oikein lenkkeilemään sauvojen kanssa kun liikunta lisää nivus- ja häpyliitoskipuja joten hyvä että löytyi sopiva laji, pysyy edes vähän liikkuvuus yllä ja samalla oppii rentoutumaan!

Taitaa olla meille toiskertalaisille ihan yleistä tuollainen Callien kiireettömyys. Musta tuntuu pimeinä hetkinä ihan pahalta kuinka vähän olen valmistunut henkisesti ja käytännön asioissa tähän toiseen lapseen. Mutta päivän valossa asia lähinnä naurattaa. Ekassa raskaudessa pidin päiväkirjaa viikoittain, nyt en ole aloittanutkaan. Lisäksi meilläkin on vielä hankkimatta turvakaukalo, vaatteet pesemättä, sairaalakassi pakkaamatta jne. Mutta ehkä tässä ensi viikolla kunnostaudun Callie, hauska ehdotus noi treffit, mulle kävisi vaikka kahden viikon kuluttua? Tähdätäänkö siihen heheee

Mistäs muusta olette keskustelleet? Ainiin, paljon onnea LadyGreylle! Mukavaa että kaikki meni noin hyvin. Itseä on alkanut sittenkin vähän jännittää synnytys (ei pelota kuitenkaan), lähinnä se jos on kovin nopea eikä ehdi saamaan puudutusta. Monet ystäväni ovat kehuneet toisen kanssa spinaalia ja sitä aion pyytää minäkin heti kun astun synnytysosastolle. Lisäksi jännittää phks:n yksi hoitaja jonka kanssa kemiat eivät kohdanneet että jos ottaakin mut vastaan niin miten saan sanottua että vaihdetaanko kätilöä... voikohan niin edes tehdä? Maaliskuu voi olla kiireistä aikaa joten enpä tiedä.

Taidan lähteä kevyisiin lumitöihin tytön kanssa ja sitten oma tekemät taco-lihapullat ja päiväunet! Voikaahan hyvin!

t.Elli M

 

Tätä se äippäloma teettää, mä olen täällä taas teille kirjoittamassa. Aijai! )

Elli & Hamale, kuten Elli tuossa sanoikin, niin mulla on kanssa huono omatunto siitä, kuinka vähän olen "panostanut" tähän toiseen vauvaan verrattuna tuohon ekaan silloin raskausaikana. Mä en edes tiedä, millä viikoilla mennään tai mitään... Ekassa tiesin aina. Jotenkin vaan tuo esikoinen vie niin paljon huomiota ja kun on kerran tämän jo kokenut, niin ei meinaa aika riittää... Niin ei tietty saisi olla, mutta lupaan teille, että se muuttaa, kun vauva päättää tulla maailmaan.

Elli, treffit kahden viikon päästä... Hmm... Juu, sopii sekin, mutta otetaanko joku muu viikonpäivä kuin sunnuntai? ;o)

Mä olen varmaan ennenkin ketonut mun viime synntyksestä, mutta kun Elli meni mainitsemaan tuosta kätilöstä, niin pakko taas sanoa... Viimeksi mä en todellakaan tullut toimeen iltavuoron (olin siis aamusta alkaen ja poika syntyi yöllä) kätilön kanssa ja mietin jo, että mitä tosiaan teen, jos lapsi syntyy (sitä siis kerkeää ajattalemaan niiltä kivuilta tämmöisiäkin). Mutta onnekseni juuri, kun meinasi palaa ihan täysin kiinni siihen kätilöön, niin iltavuoro loppui ja yövuoroon tulikin maailman ihanin kätilö. Ajattelin ihan piruuttani kysyä, että onko tuo kätilö vielä töissä päksissä. Mutta oishan vähän liian suuri sattuma ja liian hyvä tuuri, jos toistamiseen saataisiin tuo sama ihana kätilö... Mut toivon silti )

Limatulppaa ei ole näkynyt, eilen tuli kokonaista neljä supistusta, jotka jo tuntuivat supistukselta, mutta ei taida neljä ihan synnytykseen riittää. ) Eikä ne olleet edes tarpeeksi kipeitä, mutta tuntuivat kyllä ihan jo. Muistaisin joskus lukeneenikin, että uudelleensynnyttäjillä alkaisi (siis joillain) nuo kipeätkin supistukset tuntumaan aiemmin kuin ekaa kertaa synnyttävillä. Mulla ei vimeksi noita supistuksia tullut juuri nimeksikään ennen käynnistystä.

Nyt en keksi muuta, enkä rupea tylsistyttämään teitä, joten annan puheenvuoron nyt teille. )

Callie