Lisäsin vihdoin itsenikin listan hännänhuipuksi:
Hamale 26+30, esikoinen, 2.3. LS
Lady Grey 30+31, esikoinen, 3.3. Lontoo
Cheycel 30+34, esikoinen, 5.3. TAYS
MarsiL 32+32, toinen/(enkelikaksoset), 6.3.
Vilivinkka 31+34, toinen, 16.3.
Callie, toinen, 19.3. PHKS
Frida 26+26, esikoinen, 25.3. TAYS
Pimu84, esikoinen, 26.3. NKL
Monnia, kolmas, 26.3. JS
Celina 28+32, esikoinen, 28.3.
Elli M 28+29, toinen, 30.3. PHKS
Sari_80 29+29, esikoinen (poika), 31.3. Kät/Haikaranpesä
Eine 34+37, toinen, 31.3. SatKs
Vilivinkka sanoi tosi hienosti sen että olemalla läsnä vanhempi rakentaa alusta asti omaa vanhemmuuttaan ja suhdettaan lapseen. (Tosin olen edelleen varpajaisista samaa mieltä
, ei se ole isä-lapsisuhteesta pois tuleeko isä yhtenä aamuna sairaalaan heti aamusti vai varpajaisjuhlaillan takia vasta puoliltapäivin). Meillä eka synnytys päätyi ihan loppumetreillä yllättäen hätäsektioon ja niinpä vauva sai viettää elämänsä alkutunnit isänsä rinnalla osastolla, mun maatessa heräämössä. Siellä oli aikaa nieleskellä tapahtunutta ja tajusin ettei itse asiassa normaalisynnytyksessä isä ehkä edes saa niin hyvää mahdollisuutta oman isä-lapsisuhteen varhaiseen rakentamiseen (ja toi ajatus helpotti pikku pettymystä synnytyksen kulusta). Puolensa siis kaikella. Onnen itku tuli sekä multa että mieheltäni kun lopulta itsekin pääsin tutustumaan pikkuiseen ja näin miten uskomaton kiintymyssuhde tuoreella isällä siihen nyyttiin jo oli...
Ja sama kai edessä siis tälläkin kertaa.
Odotuksen iloa taas vaan kaikille :-D!