Maaliskuun lapset 2010

  • Viestiketjun aloittaja Vilivinkka
  • Ensimmäinen viesti
Sari_80
Tuli muuten mieleen, että oletteko jo puhuneet kotona varpajaisista? Tuleeko teidän miehenne pitämään varpajaiset ja miten te siihen suhtaudutte?

Mä lähinnä pohdin sitä, että jos on perhehuone varattu laitokselta, niin eikös sen edellytyksenä ole, että mies on siellä paikalla päivät ja yöt? Eli ei lähde välissä "bilettämään" ja tule aamulla krapulaisena paikalle?
 
Cheycel
Meillä on ollut puhetta, että mies pitää varpajaiset fiiliksen mukaan, mikä on mulle ihan ok. Ensin oli ihan innoissaan niitä suunnittelemassa, mutta nyt on todellisuus alkanut iskeä, että ei se synnytys varmaan kovin "kevyt" tapahtuma ole, saattaa kestää jopa toista vuorokautta ja miten sitä malttaa olla poissa vauvan & äidin luota.

Ootteko Sari onnelliset saaneet perhehuoneen? Oon kyllä kateellinen, TAYS:ssa ei enää edes ole moisia tarjolla. Vammalasta löytyisi ja sinne voisi mennä synnyttämään, mutta siellä ei sitten taasen ole yliopistollisen sairaalan valmiuksia. Siinä ymmärryksessä kyllä olen, että perhehuoneesta ei poistuttaisi ennen kotiin lähtöä koskien siis myös isää.
 
Sari_80
Cheycel: ei me varmasti olla saatu perhehuonetta, mutta sellainen on "tilauksessa" tuolta Kätilöopiston Haikaranpesästä. Sinne kun on kaikenmaailman pääsyvaatimukset ja nyt lähinnä jännitetään sitä, että vauva kääntyy raivotarjontaan ja synnytys alkaisi normaalisti. On olemassa myös se vaara, ettei siellä kuitenkaan ole tilaa, vaikka kaikki kriteerit täyttyisivät aina synnytyksen alkuun asti. Eli jos on täyttä, niin sitten sinne ei kuitenkaan pääse.
 
Eine
Tosi kiva kuulla että edes Cheycelin neuvola vinkkasi tosta korvikkeen kotiin varaamisesta, mä en muista saaneeni tota neuvoa mutta kuulin tositarinan aiheesta: miehen täytyi keskellä yötä lähteä ajamaan reilut 20km lähimmälle 24h-huoltsikalle Tuttelia ostamaan kun pari viikkoa tuoreen äidin maidontulo loppui yhtäkkiä kun seinään ja vauva huusi nälkäänsä! Eikä tohon todellakaan osaa varautua kun kaikkialla väitetään ettei niin voi käydä. Mut elämä on teoriaa ihmeellisempää.

Sari: mä myös olen ymmärtänyt että perhehuoneessa on oltava molempien joka yö, päivisin tietysti isä saa käydä töissä. Ja jos perhehuoneen onnistuu saamaan, onhan se sen verran hieno juttu että ehtiihän varpajaiset pitää vaikka myöhemminkin?! Meillä ei viimeksikään ollut perhehuonetta, koiran takia, niinpä mieheni pystyi hoitamaan varpajaisetkin alta pois samantien sillon kun olin vielä sairaalassa. Se olikin ehkä perhesovun kannalta hyvä ratkaisu, biletti ne ketkä jaksoi ja mä sain makoilla rauhassa sairaalassa. Mies vain tuli seuraavana päivänä sairaalaan meitä katsomaan vasta vähän myöhemmin ja vähän vähemmän freesinä...

Noita lastentarvikehankintoja miettiville vinkki: meidän paras ostos oli kirpparilta sattumalta löytynyt vanha kunnon kehto, suosittelen todella! Vauva nukkui siinä kuin pieni enkeli (siihen asti kun oppi istumaan ja meinasi keikahtaa yli laidan), öisin ei usein tarvinnut kun ojentaa käsi ja keinuttaa se takaisin uneen. Heiluva liike kai tuntuu vauvasta kotoisalta kun on tottunut 9kk:n ajan keikkumaan äidin menossa mukana. Niinkuin kantopussissakin, mikä olikin toiseksi paras hankintamme :).

Meidän täytyy nyt tehdä oikeestaan vain yksi hankinta tulokkaan takia: ostaa esikoiselle uusi turvaistuin autoon että vauvakaukalo vapautuu. Onko kellään monen lapsen äidillä suosituksia yli 1v.-istuimista?

Eine, oisko 31+...?
 
Hamale
Tänään oli viimeinen neuvolalääkäri. Pikkuisella kaikki hyvin ja pää alaspäin. :) Ehkä hänellä vaan on vielä niin luiseva pylly, että terveydenhoitaja luuli sitä pääksi. Lääkärikin sanoi, että käsin kokeilemalla kuvittelisi, että on perätilassa, mutta ultrakuva kertoi toista. Hyvä näin! Ei tarvitse mitään kääntökikkailuja. Painoarvio noin 2500g.

Meillä ei ole puhuttu vielä mitään varpajaisista. Hyvä kun tuli täällä esille, niin muistan ottaa puheeksi. Mieheni ei ole mikään kova juhlimaan, joten ei varmaan edes ole tullut ajatelleeksi moista. Meilläkin on miehen oltava koiran takia yöt kotona, joten siinä mielessä varpajaiset voisi hyvin pitää heti. Ja mieheni alkoholinkäytön (/-käyttämättömyyden) tuntien, hän on ajokunnossa ja muutenkin freesinä jo varhain seuraavana aamuna.

Kiitos Cheycel korvikevinkistä. Myös täällä laitettu vinkki korvan taakse. Eipä olisi tullut mieleeni.

Hamale
 
Monnia
Tuli muuten mieleen, että oletteko jo puhuneet kotona varpajaisista? Tuleeko teidän miehenne pitämään varpajaiset ja miten te siihen suhtaudutte?

Mä lähinnä pohdin sitä, että jos on perhehuone varattu laitokselta, niin eikös sen edellytyksenä ole, että mies on siellä paikalla päivät ja yöt? Eli ei lähde välissä "bilettämään" ja tule aamulla krapulaisena paikalle?
Varpajaiset on aina pidetty mutta ei koskaan synnytyksen lähellä. Eli sovittu yhdessä joku hyvä hetki kun vauva on kotiutunut ja ollaan nähty miten pärjäilen. Perhehuoneen edellytys on että mies on paikalla. Ja meillä oli ainakin niin että mies oli 24h paikalla eli ei voinut käydä töissä. Nopsasti kotona tietenkin hakemassa kamoja mutta edellytys siis oli miehen PAIKALLAOLO.

En suoraan sanottuna oikein ymmärrä miksi varpajaiset olisi pidettävä kun nainen on laitoksella. No, eipä ole ainoa miesten aivoitus joka on hieman kaukana omasta ajatusmaailmasta :) Varsinkin esikoisen ollessa kyseessä vauvan hoito on opettelua jossa miehen tuki on varsin tärkeää.

Mutta kaikki tavallaan tietenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Elli M
Tottakai kaikilla on oma tyylinsä mutta mun kokemuksella varpajaiset oli varsin kätevä pitää juuri silloin kun olimme esikoisen kanssa vielä sairaalassa hyvässä hoidossa. Me ei oltu (omasta halusta) perhehuoneessa joten ei mies olisi minua yöllä/seuraavana aamuna voinut hoivata kuitenkaan kuitenkaan. Mies halusi kutsua molempien isät, tulevan kummisedän ja muutaman ystävänsä meille kotiin juhlimaan ja minusta oli kiva, että juhlat oli pidetty ja päänsäryt kärsitty siinä vaiheessa kun tulimme tytön kanssa kotiin. Lisäksi mies oli tietenkin siivonnut jälkensä ja koko kodin meitä varten ja oli pirteänä ottamassa meitä vastaan. Minä en ainakaan kotiuduttuani olisi jaksanut kotonani mitään apinalaumaa katsella enkä pitänyt siitäkään että meidän olisi pitänyt lähteä johonkin evakkoreissulle. Asia on tietysti eri jos lähtee muualle juhlimaan. Itse "juhlin" asiaa käymällä syömässä ystäväni kanssa kun vauva oli pariviikkoinen.
 
Pimu84
Heips kaikille!

Mekin puhuttiin noista varpajaisista raskauden alussa. Nyt hän ei ole puhunut siitä mitään ja mulla on vähän sellanen tunne että, hän ei halua lähteä heti kun vauva on syntynyt. Kyllähän sen ymmärtää että isän pitää päästä juhlimaan varsinkin esikoista,mutta samalla koko ajatus on aika jännä sillä tavalla,että naisenhan siinä pitäisi ensimmäisenä päästä tuulettumaan. Mun mielestä varpajaiset olisi ihan ok,en ole koskaan estänyt miestä juhlimasta,mutta katsoo sitten miltä tuntuu. Jos synnytys on ollut raskas, mieheni ei ikinä lähtisi, vaan hän olisi vaan hoivaamassa mua.

Mulla oli eilen neuvola ja vauva oli kääntynyt pää alaspäin. Pää tuntui tosi hyvin. Tilaa oli kuitenkin vielä paljon joten voi hyvinkin kääntyillä sielä vielä. Mä tunsin pari päivää sitten,kun se alkoi kääntymään. Vauva mylläsi massa koko päivän ja mulla tuli oikein huono olo siitä..sitten arvasin että nyt se kyllä on kääntymässä. Mahasta tuli myös eri muotoinen sen jälkeen.
Mun raudat oli laskenut vielä enemmän ja eilen illalla tajuttiin miksi. Jos kaikille ei oo sanottu, niinkuin mulle LÄÄKÄRI JOTENKIN UNOHTI SANOA, että rautaa ei missään nimessä saa ottaa kalciumin kanssa. Se estää raudan imeytymisen. Eli mä oon kuukauden ajan ottanu kaikki lisäravinteet samaan aikaan, raudan+kalciumin. Tämän takia rauta ei ole imeytynyt ollenkaan,joten nyt kiireellä vaan nostamaan sitä uudella yrityksellä.
Mullahan vaihtui "neuvloatäti" loppu vuodesta ja mä oon tosi tyytyväinen tähän nykyiseen. Musta on kiva käydä neuvolassa,kun hänen kanssaan on niin hyvä jutella. Oli tosi hyvä mieli eilen kun menin töihin neuvolan jälkeen!

Meillä oli perhevalmennuksessa tuore äiti kertomassa imetyksestä ja hän sanoi että, maidot nousi vasta kotona kun vauva oli jo syntynyt. Joten hän suositteli tuota korviketta varastoon. Siitä tuli mieleen että imetysliivejen kokoa on varmasti vaikea tietää etukäteen..mutta mulla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä,minkäkokoiset pitäisi ostaa. Kysyin tuossa aikasemmin että, mistä hankkia imetysliivit ja missä olisi runsaasti valikoimaa kokojen suhteen?? Tietääkö joku?

Nyt vihdoin pari vapaapäivää. Tänään en poistu asunnosta kokopäivänä :)
 
Eine
En suoraan sanottuna oikein ymmärrä miksi varpajaiset olisi pidettävä kun nainen on laitoksella. No, eipä ole ainoa miesten aivoitus joka on hieman kaukana omasta ajatusmaailmasta :) Varsinkin esikoisen ollessa kyseessä vauvan hoito on opettelua jossa miehen tuki on varsin tärkeää.

Mutta kaikki tavallaan tietenkin.
Olet Monnia ihan oikeassa, miehen tuki on kaikkein tärkeintä, ja se että mies on alkuvaiheessa tiiviisti mukana opettelemassa itsekin perusjuttuja, mutta just siksi olikin mukavampi että varpajaisista päästiin yli siinä vaiheessa kun mä olin vauvan kanssa vielä paikassa jossa oli tarvitessa saatavilla muutakin tukea pelkällä napin painalluksella. Kotiin päästyä se varsinainen vauvanhoito vasta alkaa eikä sitten enää mieskään ottanut saunakaljaa kummempaa ainakaan ekaan 3 kuukauteen ja tuskin ehti (tai malttoi) kavereitaan tavatakaan, keskityttiin molemmat vaan uuteen elämänsisältöömme.

Mun mielestä varpajaiset on hyvä perinne, vauvan syntymä kuitenkin muuttaa aina paljon vanhempiensa elämää ja arvojärjestystä, ja varpajaiset on vähän kuin miehen hyvästit entiselle vapaammalle elämälle. Siis nimenomaan esikoisen syntyessä, nyt toisella kierroksella tilanne on eri kun mies on mun sairaala-ajan kotolaisena esikoisen kanssa. Eikä enää edes muista mitä hienoa kavereiden kanssa bilettämisessä oli verrattuna siihen että saa kuluttaa lauantai-iltansa rakentelemalla tytön kanssa palikkatornia...:)

Imetysliivejä kannattaa katsoa äitiys- ja vauvanvaatenettikaupoista, Pienten Parhaaksi on ainakin aika hyvä.
 
Viimeksi muokattu:
Vilivinkka
Hei,

eilen mulla oli neuvola. Kaikki sinänsä hyvin, mutta vauvan syke oli aika alhainen (meni monta kertaa suositusalarajan 120/min alle). Terveydenhoitaja tarkisti sairaalasta, että ei tarvitse kuitenkaan mennä kontrolliin sen vuoksi.

Toinen huomionarvoinen asia on, että vauva ei ole edelleenkään asettunut pää alaspäin, vaan pikemminkin päinvastoin. No ei siinä mitään, mutta kun mulla on tosiaan yksi perätilasynnytys jo alla, joten alan pikkuhiljaa varautua toiseen samanlaiseen. Ensi viikolla on neuvolalääkäri, jolta toivottavasti saan tarvittaessa lähetteen ultraan ja käännösyritykseen.

Sf-mitta 29, verenpaine 105/70, pissa puhdas. Hb ei katsottu. Olen nyt syönyt lähes päivittäin rautaa parin viikon ajan, kun edellisellä neuvolakerralla Hb oli laskenut 118:een. Kohtuullinen taso tuokin, ja terkkari sanoi, että tässä vaiheessa raskautta Hb ei kuulemma enää juuri laske.

Imetysliiveistä: mulla nousi maito sairaalassa ja siinä vaiheessa rinnat olivat todellakin valtavat. Mutta sen tilanteen perusteella ei kannata ostaa liivejä: oman kokemukseni mukaan koko tasaantuu muutamassa päivässä. Käyttämäni imetysliivit ovat olleet korkeintaan yhtä kuppia isommat kuin normiliivini.

Varpajaisista: Oma puolisoni ei pitänyt lainkaan varpajaisia esikoisen synnyttyä, eikä varmasti pidä tälläkään kerralla. Hän ei ole kovin sosiaalinen vaan enemmänkin perhekeskeinen, joten erillisen "isyysjuhlan" pitäminen vain omien kavereiden kesken ei varmaan hänestä tuntuisi luontevalta. Lisäksi meidän kummankin mielestä molempien vanhempien paikka on lapsen/lasten luona heti syntymästä alkaen, jos mahdollista. Jos emme olisi esikoisen syntymän kohdalla saaneet perhehuonetta, puolisoni olisi varmaankin käyttänyt yön hyödyksi nukkumalla kotona kunnolla ja tullut sitten heti takaisin sairaalaan kun olisi päässyt. Onneksi meillä kuitenkin oli perhehuone. Toisen vanhemman merkitys siellä ei mielestäni ole vain synnyttäneen äidin auttamisessa, vaan olemalla paikalla hän rakentaa heti alusta alkaen omaa suhdettaan lapseen ja omaa vanhemmuuttaan (kuten myös synnytyksessä läsnä olemalla). On tosi harmillista, että perhehuoneita on saatavilla niin vähän. Sellainen olisi arveluni mukaan hyvä oman rauhan vuoksi myös monille yksin lapsen saaville, ainakin silloin, jos tukihenkilö voi jäädä sairaalaan vielä synnytyksen jälkeen. Osastollahan on usein vilskettä. Tietysti siellä on toisaalta parhaimmillaan muiden synnyttäneiden seuraa.

Nyt toisen kohdalla toivomme taas perhehuonetta, jos sellaisen voi saada vaikka ei ole ensisynnyttäjä, mutta meillä on vielä ratkaisematta esikoisen hoito. Se riippuu tosi paljon synnytyksen ajoituksesta. Vanhempani, muut sukulaisemme ja suurin osa ystävistämme asuu kaukana, eikä kukaan välttämättä pääse hoitamaan esikoista. Aiempaa kokemusta esikoisen jättämisestä hoitoon yön yli meillä ei toistaiseksi ylipäätään ole. Jos muuta ratkaisua ei löydy, puolisoni on synnytyksen ajan kotona esikoisen kanssa. Siinä tapauksessa koittaisin varmaan saada lähtöluvan sairaalasta kotiin perheen luo mahdollisimman pian, vaikka sinänsä kannatankin sitä, että synnyttäjä hyödyntää sairaalassa lepomahdollisuutta (mm. valmiit ruoat, ainakin siinä sairaalassa, jossa synnytin esikoisen) mahdollisimman kauan, koska kotona joutuu kuitenkin tekemään jonkin verran kotihommia luultavasti, vaikka toinen vanhempi olisikin kotona.

Vilivinkka 33+3
 
Eine
Lisäsin vihdoin itsenikin listan hännänhuipuksi:

Hamale 26+30, esikoinen, 2.3. LS
Lady Grey 30+31, esikoinen, 3.3. Lontoo
Cheycel 30+34, esikoinen, 5.3. TAYS
MarsiL 32+32, toinen/(enkelikaksoset), 6.3.
Vilivinkka 31+34, toinen, 16.3.
Callie, toinen, 19.3. PHKS
Frida 26+26, esikoinen, 25.3. TAYS
Pimu84, esikoinen, 26.3. NKL
Monnia, kolmas, 26.3. JS
Celina 28+32, esikoinen, 28.3.
Elli M 28+29, toinen, 30.3. PHKS
Sari_80 29+29, esikoinen (poika), 31.3. Kät/Haikaranpesä
Eine 34+37, toinen, 31.3. SatKs

Vilivinkka sanoi tosi hienosti sen että olemalla läsnä vanhempi rakentaa alusta asti omaa vanhemmuuttaan ja suhdettaan lapseen. (Tosin olen edelleen varpajaisista samaa mieltä :), ei se ole isä-lapsisuhteesta pois tuleeko isä yhtenä aamuna sairaalaan heti aamusti vai varpajaisjuhlaillan takia vasta puoliltapäivin). Meillä eka synnytys päätyi ihan loppumetreillä yllättäen hätäsektioon ja niinpä vauva sai viettää elämänsä alkutunnit isänsä rinnalla osastolla, mun maatessa heräämössä. Siellä oli aikaa nieleskellä tapahtunutta ja tajusin ettei itse asiassa normaalisynnytyksessä isä ehkä edes saa niin hyvää mahdollisuutta oman isä-lapsisuhteen varhaiseen rakentamiseen (ja toi ajatus helpotti pikku pettymystä synnytyksen kulusta). Puolensa siis kaikella. Onnen itku tuli sekä multa että mieheltäni kun lopulta itsekin pääsin tutustumaan pikkuiseen ja näin miten uskomaton kiintymyssuhde tuoreella isällä siihen nyyttiin jo oli...

Ja sama kai edessä siis tälläkin kertaa.

Odotuksen iloa taas vaan kaikille :-D!
 
Cheycel
Se on sitten toinen mammalomapäivä meneillään, en kyllä vieläkään käsitä, että en ole menossa ainakaan tämän vuoden puolella enää töihin. Nyt tuntuu vielä vaan vapaapäiviltä, ehkä maanantaina jo vähän ihmettelee, kun arki ei alakaan enää niin kuin ennen.

Eilinen meni mukavsti shoppaillessa ja ystävän kanssa pitkällä lounaalla, tänään aloitin jo vauvanvaatteiden pesun reippaan aamulenkin jälkeen. Saas nähdä mitä sitä ensi viikoksi keksii.. Niin ja eilen sain postissa ajan kokoarvioultraan ensi maanantaille. Ihanaa nähdä pikkuista pitkästä aikaa. Olikos muita menossa vielä ultraan?

Listaa kun pitkästä aikaa katselee, niin missä MarsiL ja Frida ovat?? Toivon mukaan kaikki hyvin, ilmoitelkaahan itsestänne, jos vielä keskustelua seurailette.

Ja Sarille peukut pystyssä perhehuoneen puolesta db

Cheycel 35+1
 
MarsiL
Täällä ollaan... mukavaa kun kaipaillaan.

En oo ehtiny paljoa kirjoitella kun oon ollut viikon verran esikoisen kanssa yksin kun isi oli lomalla N.Y.:ssä...

Kävin ns. ylimääräisessä lääkärin tarkastuksessa kun muksu painoi niin tonne alas ja oli vihlovia tuntemuksia kohdunsuun tietämillä...
Sieltä sain lähetteen ylim. ultraan sairaalaan kun rupersivat miettimään vauvan kokoa ja vedenmäärää... Vauvan jalat tuntuu niin selvästi mahan päältä... Ja lääkäri sai eri sf-mitan kun neuvolatäti...
Siinä sitten sain odotella sydän syrjällään että mitä ultra paljastaa...

mutta onnex sydänkäyrä oli hyvä, pissa /- (ollu koko ajan) verenpaine pikkasen kohollaan jännityksen takia... ultrassa löytyi apljon taskuja missä hyvin lapsivettä ja lapsen koko 2472g... Siro mutta olen pieni ja hoikka itsekkin... Eli kaikki hyvin. Kohdunsuu kiinni ja takana... paikat pehmeät...

Eli syytä huoleen, mutta sanoivat että mun täytyy levätä mahdollisimman paljon.
Mitään painavaa ei saa kantaa eikä kotihommia liikaa... ei imuirointia yms.

Onnex isi on nyt kotona ni auttaa kotihommissa ja esikoisen kanssa.
 
Hamale
Kiva kuulla MarsiListakin. Hienoa, että kaikki oli sitten loppujen lopuksi hyvin. Ja toivotaan, että Vilivinkan pikkuinen vielä kääntyy.

Mä olen myös pessyt ja järjestellyt vauvanvaatteita. Tosi hankalaa arvioida näin etukäteen, että paljonko mitäkin vaatteita tarvitaan ja kuinka kauan yksi koko mahtuu. Ja kun ei edes tiedä siitä lähtökoosta. Mikään jättiläinen ei ilmeisesti ole tulossa, joten kai niitä ihan minivaatteitakin pitää olla jonkin verran.

Palaan vielä varpajaisiin. Meidän mies sanoi, ettei aio sellaisia edes järjestää. Niin vähän arvelinkin, koska hän ei tosiaan ole mikään juhlijatyyppi. Hän sanoi, että viettää mieluummin rauhallisen karkki & sotaelokuva -illan kahdestaan koiran kanssa kotona, sitten kun me ollaan vauvan kanssa sairaalassa.

Hyvää viikonloppua!

Hamale
 
Lady Grey
Hei pitkasta aikaa!

Meidan poika paatti syntya sunnuntaina 24.1 rv 34+4 ja viikon sairaalassa olon jalkeen paasimme eilen kotiin. Poika oli 2.4 kg syntyessa, mutta eilen kotiutuessa paino oli tippunut 2.1 kiloon. Onneksi kuitenkin paastivat kotiin ja nyt taytyykin vain syottaa pojua :) Hyvinhan han kylla syokin, joten eikohan se paino lahde nousemaan! Tulen kertomaan synnytyksesta enemman kunhan olen saanut arjen taas pyorimaan, mutta sen verran voin sanoa, etta se oli tosi helppo ja nopea synnytys ja siita jai tosi positiivinen mieli :)

Lady Grey
 
Cheycel
Hurjasti onnea Lady Creylle ja pikkumiehelle!!! Hän olikin kovin hätäinen tulemaan maailmaan, mutta hienoa, että kaikki hyvin. Aivan uskomatonta, että yksi meistä on jo saanut vauvan syliinsä. ONNEA, ONNEA!!

Me oltiin tänään kokoarviossa ja 2,8 kg oli pikkuisen arvio. Käyrän yläreunalla mennään, mutta silti jäisi alle 4 kg vaikka menisi ihan täysiaikaiseksi. Parin viikon päästä mennään uudemman kerran ultraan, jos ei ole sitä ennen edistystä tapahtunut.

Cheycel 35+3
 
Monnia
Onnittelut Lady Greylle! Tästä se sitten alkaa, lapsia alkaa putkahdella lähiaikoina varmaan muillekin.

Neuvolassa käyty ja kaikki ok. Pissasokerit kahdella plussalla mutta ei tuolle voi mitään tehdä. Kuulemma joillain vain falskaa munuaiset sokeria läpi ja tämä siis jo kolmas raskaus kun näin käy. Huomenna kuitenkin paastosokerin mittaukseen vielä. Maha tuntuu laskeutuun, ainakin hengitys on helpompaa. Voin kyllä olla väärässäkin.

Hyvänkokoisia pikkuisia muillakin näköjään on tulossa!

32+3
 
Vilivinkka
Mahtavaa, paljon onnea Lady Grey koko perheellesi! :) :) :)

Helpottavaa kuulla, että noilla (=näillä) viikoilla lapsi on jo niin kehittynyt ja voi hyvin, että olette päässeet kaikki jo kotiin. Kivaa, jos jaksat tulla kertomaan synnytyksestä ja miten kaikki on lähtenyt käyntiin sen jälkeen! Nopeaa toipumista ja rauhallisia öitä sinulle.

Minulla on huomisaamuna neuvolalääkäri. Siellä sitten katsotaan vauvan asento ja saanko lähetteen ultraan sen vuoksi.

Asentoa enemmän minua on viime päivinä mietityttänyt se, että vauva liikkuu niin vähän. Esim. eilen kun olin uimassa hiukan pidemmällä raskaudessa olevan kaverin kanssa, hänen vauvansa potki jatkuvasti sekä saunassa että altaassa. Minä taas en huomannut paria liikettä enempää koko parin tunnin aikana. Suppareita kyllä on.

Niin joo, ja tänään oli eka virallinen äitiysvapaapäivä. Lähetin sijaiselle tekstarilla ohjeita ja häneltä tuli viesti, että kaikki tarvittava on löytynyt ja kaikki hyvin työpaikalla. Hyvä. :)

Vilivinkka 34+0
 
Pimu84
Voi Onnea Lady Greylle!! Mulla oli sellanen tunne et jotain on nyt meneillään,kun ei ole kuulunut hetkeen.
Tuli melkein itku, oon niin onnellinen teidän puolesta!
Voikaa tosi hyvin!
 
Celina
Moikka pitkästä aikaa. Aikaa on vierähtänyt pitkä tovi kun viimeksi luin kuulumisianne, jotenkin vain tää kirjoittaminen jäi alkuinnostuksen jälkeen kiireen ja väsymyksen jalkoihin... :/

Alkuun isot onnittelut Lady Greylle pojan syntymästä!! :) Uskomatonta että täälläkin on alettu jo jakautumaan...

Pikakatsauksella kaikilla näyttäisi olevan pääasiat kohdillaan, hyvä hyvä.

(.) Mulla on ollu myös tuo aamun paastoarvo lievästi koholla, eikä ruokavalio ole sitä laskenut. Muuta arvot olleet erittäin hyviä. Niinpä mulla on huomenna lääkäriaika äippäpolilla, ilmeisesti iltainsuliini pitää aloittaa.. Samalla tehdään se kokoarvio ultralla. Saas nähä millainen sumopainija siellä majailee. ;) Sf-mitta menee kyllä käyrillä, mutta ultrassahan se todellinen koko sitten selviää. Selkävaivoja ollu myös viimesen kuukauden ajan, kohtu painaa iskiashermoa, mutta sekin on vähän helpottanut. Muuten kaikki sujunut hyvin. Pikkuinen kääntynyt - ainakin terkkarin ja mun tuntemusten perusteella - pää alaspäin muutama viikko sitten. Tässä sitä sitten mammalomaa ootellaan. Työpäiviä jäljellä tän jälkeen 13, ihanaa. Ollaan saatu muutettua ja vauvanhuonetta pitäisi alkaa sisustamaan. Muutenkin vielä tavaraa aikalailla ostettavana.

Hyviä vointeja kaikille maalismammoille!

Celina 32+2
 
Vilivinkka
Heippa. Lyhyesti: neuvolalääkäri varmisti itse ultralla, että vauvan pää tosiaan on tuossa napani yläpuolella. Sain lähetteen käännösyritykseen, joka on todennäköisesti ensi viikolla. Nyt pitää odotella kutsua sairaalasta.

Muuten kaikki hyvin, vauvan syke oli taas normien puitteissa eli 135. Liikkeet tuntuvat harvakseltaan, eli tyyppi on masussa tosi rauhallinen. No niin oli esikoinenkin, joka on tosi vilkas, joten sen tiedän, että mahaliikkeistä ei suoraan voi tietää mitään vauvan temperamentista. :D

Vilivinkka 34+1
 
Callie
Ja heti alkuun Lady greylle ja perheelleen onnittelut pikkuprinssistä! Ihan kuulla, että kaikki on hyvin. Ja kun tosiaan kerkeät vauvan hoidoltasi, niin tule ihmeessä kertomaan kaikki. :eek:)

Imetysliiveistä oli ollut puhetta. Itse asiassa viime kerralla unohdin kommentoida... Mä tein viimeksi niin, että ostin halvalle etukäteen imetysliivit Citymarketista ja ne mulla oli sitten sairaalassakin mukana. Sitten kotiuduttiin, niin heti, kun siltä tuntui, että jaksaa/haluaa lähteä kauppaan, niin kävin sitten ostamssa kunnon liivit. Sinänäsä hyvä taktiikka, että silloin ainakin ostaa oikeankokoiset. Suosittelen.

Ja myös varpajaisista olitte jutelleet. Meillä mies ihan varmasti pitää varpajaiset. Viimeksi minä lähdin vauvan kanssa evakkoon anoppilaan, kunnes juhlat olivat ohitse, mutta jo silloin ilmoitin, että tämä oli sitten viimeinen kerta, kun näin toimitaan. Ei ollut kiva olla poissa kotoa heti alkuun uuden vauvan kanssa. Tällä kertaa mies kehtasi jo ehdottaa, että jos voisin siten synnyttää siten, että olisin vauvan kanssa la-su-välisen yön sairaalassa, niin saataisiin poika hoitoon ja hän voisi juhlia rauhassa. :eek:) Noh, tuosta aikataulusta en tiedä, mutta musta on kyllä ihan hyvä idea, että ne juhlat olisi juhlittu ennen kuin me kotiudutaan. Tai sitten voisivat viettää niitä muualla. Mutta katsotaan nyt sitten, miten tulee käymään.

Viime viikolla kävin neuvolassa, kaikki ok. Neuvolantäti olisi tyrkännyt mulle rautatabletteja, mutta sain vielä puhuttua, ettei niitä antanutkaan. Ens kerralla katsotaan taas hb ja jos vielä laskenut, niin sitten aletaan niitä syömään.

Niin ja töitä olisi vielä reilu viikko jäljellä... Kyllä sen kai vielä jaksaa. Mulla on mieletön kiire töissä, mutta lohduttaudun joka päivä, että enää niin ja niin monta päivää jäljellä. Vähiin käy ennen kuin loppuu. :eek:)

Tsemppä kaikille möhömahoille!

Callie
 
Pimu84
Huomenta!

Kiva kuulla Calliesta ja Celinasta pitkästä aikaa :)

Me ei olla vieläkään ostettu mitään vauvalle. Toissapäivänä saatiin ostettua uusi auto, iso perheauto :) joten seuraavaksi olisi vauvantarvikkeet ja makuuhuoneen uudelleen järjestäminen vauvan tuloa varten.

Mä aloitin eilen raudan tehokuurin, mulla oli laskenut hb 107, eli tosi huono. Sain vihdoin suunu auki töissä ja kerroin että veriarvoni ovat huonot ja verenpainekin tosi matala. Onneksi kerroin, koska aikasemmin mun tilaa ei olla otettu huomioon, kun olen vaikuttanut niin terveeltä. Nyt jaksaa taas töissäkin,ku nei tarvi rehkiä niin paljon.

Ehkä mäkin ostan jotkut väliaikaiset imetysliivit sairaalaan, niin ei tarvi vielä miettiä lopullista kokoa.

Mä aloitan ensi viikolla välilihan öljyämisen. Siitä voi ehkä olla hyötyä synnytyksessä, ettei tulisi niin pahoja repeämiä. Kokeilen ainakin! Se ei paljon maksa, tietenkin vähän aikaa se vie, enkä tiedä vielä missä vaiheessa sen tekisin päivittäin, mutta katsotaan miten sujuu!

Täällä olisi 13 työpäivää jäljellä!

T.Pimu84 32+5
 

Yhteistyössä