Maaliskuun lapset 2010

Täällä lasketaan työaamuja: 11 jäljellä!

Perätilasta tuli mieleeni, että työkaverini pari kaveria oli saanut vauvan käännettyä taskulampun avulla. Vauva oli lähtenyt seuraamaan valoa, kun olivat liu'uttaneet lamppua vatsaa pitkin. Itsekin vilkuttelen välillä alavatsan kohdalla valoa pikkuisen ollessa hereillä, ihan vain huvikseni kommunikaatiomielessä.

Kävimme ostamassa käytetyt yhdistelmävaunut. Jos vaikka viikonloppuna hankkisi turvaistuimen. Eräs työkaverini kehui kovasti turvakaukalon lämpöpussia, joten sen hankinta on myös harkinnassa. Pinnasänky saadaan sukulaisilta ilmaiseksi. Harmi vaan, että se ei ole ihan sen värinen kun haluaisin, mutta en kehtaa ruveta nirsoilemaan, kun kerran ilmaiseksi saadaan. Olen vaan kauhean tarkka tuollaisista sisustuksellisista asioista, mutta tässä kohti vaan pitää purra hammasta.

Nyt mulla on suuria suunnitelmia kestovaippailun suhteen. Joululomalla perehdyin kunnolla aiheeseen ja päätin kokeilla ainakin osakestovaippailua, vaikka meillä ei ole edes kuivausrumpua. Homma tietenkin taas riistäytyi käsistä ja nyt mulle on tulossa iso läjä vaippakankaita postissa. Ajattelin kokeilla tehdä itse sisävaippoja ja hankkia muutamat kuoret valmiina. Saa nähdä saanko aikaiseksi, vai jääkö vain suunnittelun asteelle

Pimu, pidähän puolesi, että saat apua synnytyspelkoon! Vaikka mun on vähän paha sanoa, kun itse en saa ikinä vaadittua mitään itselleni... Mutta tuntuu, ettei mitään saa mistään, jos ei vaatimalla vaadi.

Hyvää viikonloppua!

Hamale 32+3

 

Heipa hei!

Olen taas vaihteeksi hereilla neljan aikaan aamusta, joten mikapas sen parempaa ajan viettoa kuin kirjoitella tanne

Tervetuloa mukaan vain sateinen! Juu saa nahda kuka meista maalismasuista synnyttaa ensin!

Hamale- tuo taskulamppujuttu on kylla aika hauska! Taytyy kylla varmaan kokeilla sita!

Makin tilasin kestovaippoja talla viikolla. Ostin parit taskuvaipat ja yhdet all-in-one vaipat, kaikki eri merkkeja niin paasen katsomaan mitka ovat parhaimpia meille. Ajattelin sitten tilata sita parhaiten soveltuvaa vaippaa lisaa, kun olen paassyt testailemaan niita. Odotan kylla varmaan ainakin siihen, etta napatynka tippuu pois ja napa parantuu ennen kuin alan kayttamaan niita.

Lady Grey 32+3

 

Hei vaan taas ja hyvää tätä vuotta kaikille! Tänne ei taaskaan mitään erikoista. Normaalit sunnuntaisiivoukset takana ja nyt lepohetki koneella, kunnes taas jatketaan. ) Mä yritän aina viikonloppuisin tehdä nuo suurimmat siivoukset pois, ettei tarvi arki-iltaisin sitten niin paljoa. Ja eilen jouduttiin käymään kaupungissa asti, niin en oikein kerennyt eilen touhuamaan mitään kotosalla.

Tuntuu, että kaikilla on enää muutama hassu päivä töitä jäljellä, mutta ehkä vaan nuo alkukuusta synnyttävät ovat sitten ilmoitelleet jäljellä olevia päiviään. Itselläni on vielä monta viikkoa töitä (jos siis kaikki sujuu hyvin), mutta ei ainakaan vielä mitään erityistä ole havaittavissa.

Vai on teillä jo "kisa" menossa, etät kuka synnyttää ensin? ;o) Mä voisin ottaa osaa kisaan, jossa kilpaillaan vikana synnyttävän tittelistä. ) En meinaan hetkeäkään usko, että tämä kaveri tulisi ulos ennen la, la:na tai muutenkaan itsestään. Ehkä tämä on sitä toiskertailaisen pessimismiä, kun ekakin käynnistettiin. Toivon vaan, että mahdollisimman nopeasti päästäisin tuon la:n ohi, että voisin oikeasti alkaa odottamaan jotakin tapahtuvaksi. )

Sateiselle tervetuloa mukaan! Mistäpäin olet? Minkäkäinen?

Ihanaa, kun nuo pakkaset ovat hieman laantuneet, niin voi taas ulkonakin puuhailla. ) Aurinkoista (täällä ei kyllä ainakaan vielä paita) sunnuntaipäivän jatkoa kaikille!

Callie

 

Sateinen, tervetuloa mukaan!

Nyt mun on ihan pakko avautua. Tyrkytetäänkö teille muille vauvanvaatteita ja -tarvikkeita joka suunnasta? Mä jouduin tänään viimeksi raahaamaan kotiin kaikenlaisia kaverini tyrkyttämiä vauvajuttuja. Mulle tyrkytetään jatkuvasti kaikenlaista vauvanvaatetta ja useimmiten ne ovat ihan kauheita, pyykissä siintyneitä lumppuja. Olen itse TODELLA tarkka pyykin lajittelusta ja inhoan yli kaiken pyykissä siintyneitä vaatteita. En voi käsittää, miten joku voi pestä samassa koneellisessa siniset ja punaiset sukat.

Ja toinen on äitiysvaatteet. Mulla on nyt jo kaapissa iso pino vaatteita, joita en ole käyttänyt enkä tule käyttämään odotusaikana. Ovat nimittäin ihan älyttömän suuria mulle. Ihmiset eivät tajua, että olen oikeasti pienikokoinen ja käytän edelleen tavallisia xs-kokoisia paitoja (ei äitiyspaitoja). Kaikki vain kuvittelevat, että silloin kun ollaan raskaana, pukeudutaan xl-vaatteisiin.

Ja tuntuu, että sitä jotenkin paheksutaan, jos ei suostu ottamaan vastaan näitä hyväntekeväisyystuotteita. Niinpä meikäläinenkin kiltisti ottaa vastaan ja sulloo sitten kaapin perälle, vaikka säilytystilaa ei muutenkaan ole paljon.

Huh, tämä oli nyt tällainen tunteiden tuuletus. Ehkä vähän positiivisempia juttuja ensi kerralla

Hamale

 

Mä ilmoittaudun mieluumin tuohon kuka synnyttää eka -kisaan Olo on edelleen mainio eikä vatsa saatika painonnousu (nyt jo 14kg) edelleenkään haittaa pahemmin eloa. Meidän äidinpuolen suvussa lapset ovat syntyneet 2-3 vkoa etuajassa ja vauhdilla ja toivon, että on periytyvää

Mä olen myös perehtynyt päällisin puolin kestovaippailuun ja ajattelin sitten mammalomalla syventyä tarkemmin. Niitä ajattelin ottaa ystävältäni ensin muutaman kokeiluun, muuten olen välttynyt vaatteiden ja tavaroiden tyrkyttämiseltä. Ystäväni tietävät, että haluan hankkia esikoiselleni uudet vaunut, kalusteet yms. juuri oman maun mukaan. Samoin on tiedossa, että olen aikas tarkka pukeutumisesta ja olen nauttinut ostella sekä itselle erilaisia mammavaatteita että vauvelille jos jonkinmoisia ihanuuksia Vinkkejä muuten otetaan vastaan, mitä kaikkea kannattaa etukäteen jo valmiiksi hankkia ja mitä sitten tarpeen mukaan. Esim. rintapumppu, kantoliina, lämpöpussi ..

Cheycel 32+3

 

Sateiselle tervetuloa mukaan.

Perätilasta: Tsemppiä Lady Grey, toivottavasti lapsesi kääntyy itsestään. Esikoiseni syntyi perätilassa alakautta. Kääntämistä yritettiin sairaalassa viikolla 38, turhaan. Olin myös koittanut erilaisilla raskausjoogassa neuvotuilla lantion kohotteluilla ja vartalon heilutteluilla itse saada lasta kääntymään, mutta niillekin taisi olla jo liian myöhäistä. Akupunktiolla taisin muistaakseni myös yrittää, mutta ei auttanut.

Tällä kertaa olen ajatellut vaatia, että jos lapsi on perätilassa, niin käännösyritys tehtäisiin aikaisemmin. Toistaiseksi minulle on sanottu (neuvolan terveydenhoitaja + neuvolalääkäri) vain, että "tarjontaa ei kannata edes arvioida ennen rv 36". Oma kokemukseni on, että jos kääntämisyritys menee liian myöhäiseksi, kääntäminen on hyvin vaikeaa. Mieluummin ottaisin sen riskin, että käännetään kertaalleen ja lapsi vaikka sitten kääntyy uudestaan. Välttämättähän niin ei tapahdu. Kääntämisyritys tuntui epämiellyttävältä, mutta menen kuitenkin tarvittaessa käännösyritykseen tälläkin kertaa, koska perätilasynnytykseen liittyy omat jännitysmomenttinsa.

Kun kääntäminen ei onnistunut, sain (saimme) itse miettiä, haluanko perätilan vuoksi keisarinleikkaukseen vai yrittää ensin alakautta. Suhtautuminen asiaan vaihtelee sairaalakohtaisesti, ehkä jopa lääkärikohtaisesti (mm. joku sanoi, että Suomessa gynekologit suosittelevat perätilasta usein alatiesynnytystä ja lastenlääkärit keisarinleikkausta).

Ei mikään helppo päätös. Halusin kuitenkin koittaa synnyttää alakautta, koska toipuminen alatiesynnytyksestä on nopeampi kuin keisarinleikkauksesta ja koska lapsellekin alatiesynnytys on ymmärtääkseni (immuniteettisuojan, imetyksen käynnistymisen yms. kannalta) leikkausta parempi silloin, kun kaikki menee hyvin. Mutta perätilan alatiesynnytyksessä on lapselle riskejäkin (mm. pää pitää saada erittäin nopeasti ulos, koska se tulee viimeisenä ja hapenpuutteen riski) joiden vuoksi keisarileikkaus voi olla varmempi ratkaisu. Tästä syystä oli aika hermostuttavaa tehdä päätös. Nyt kun takana on yksi kohtuullisesti mennyt (siis ennen kaikkea lapsi on terve ja voi hyvin) alatiesynnytys niin tekisin saman päätöksen toisenkin lapsen kohdalla. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse. Toistaiseksi vauvan asentoa ei ole pystytty määrittelemään.

Vilivinkka 31+1

 

Kiitos Vilivinkka tsempeista! Hyva kuulla, etta peratilan kanssa voi synnyttaa ihan normaalistikin, vaikka taalla sita ei taideta suositella ensikertalaisille. Oliko teidan lapsella muuten mitaan ongelmia tuon peratilan takia? Luin vain jostain haastattelusta, etta vauva karsi jaykista lonkista peratilan takia ja joutuivat sitten jumppailemaan niita. Tuli vain mieleen, etta onkohan tuo yleista peratilassa vai oliko tuo vain yksittainen tapaus/ sattumaa..

Kavin tanaan uudestaan laakarissa tuon peratilan (ja ison vauvan) takia, koska laakarini pyysi minut takaisin. Han vahan tuohtui siita, kun hanen suositustaan ei nuodatettu ja soitti sitten osaston ylilaakarin sihteerille ja jatti sinne pyynnon, etta minut nahtaisiin seuraavan parin viikon sisalla. Eika oikein tykannyt tuosta 'laakarit eivat ole asiantuntijoita naissa asioissa' kommentista (kertoi sen myos ylilaakarin sihteerille, joka myos ihmetteli tuollaista kommenttia). Eli asioista kannattaa ehdottomasti valittaa (ja jos katilot tai muut paastelevat suustaan sammakoita niin kannattaa ehdottomasti mainita niista laakarille!)!
No selviaapa samalla tuo vauvan kokokin. Toivottavasti olen parin viikon paasta viisaampi taas tassakin asiassa

Viikonloppuna ja maanantai aamuna karsin myos muutamasta aika kivuliaasti supistuksesta. Tuli oikein vedet silmiin, kun sattui niin kovaa, mutta onneksi niita ei tullut kuin pari supistusta ja sitten rauhoittui taas. Tuli vain pieni paniikki, kun pitaisi viela ostaa muutama pikkutavara seka vauvalle etta itselleni. Menenkin huomenna ostamaan nuo loput tavarat ja miehen maarayksesta alkaan pakkaileen sita sairaalakassiakin jonkunlaiseen kuntoon!

Taitaa muuten Cheycelilla olla etulyontiasema talla hetkella meidan "kisassa" ;-)

Olen myos saanut lahjoituksena muutaman kokoa tai paria liian ison vaatteen raskaus ajalle. Juu, enka todellakaan ole pitanyt niita, kaapin peralla ne ovat tallakin hetkella. Nehan valahtaisivat olkapailta heti alas! Vanhoja vauvanvaatteita olen saanut vain mieheni siskolta, mutta olen ottanut ne ilomielin vastaan, silla hanella on hyva maku naissa asioissa. Enemman minua on ahdistanut yhden ystavani oletus, etta annan meilta jaavat lastenvaatteet ynna muut tavarat sitten hanelle, kun han saa lapsen... :/ Olen tosi huono lainaamaan omia tavaroitani muille ja haluan muutenkin saastaa ne sitten mahdolliselle kakkoselle ;-) Ehka keksin hanelle sitten muutaman kulahtaneen tai sellaisen vauvanvaatteen, josta en itse niin valita, kun se aika tulee...

Lady Grey 32+6

 

Heips!

Kuudes työpäivä kahdeksasta edessä. Tätä nämä kaupan sunnuntai aukiolot teettää. Viikko ei katkea missään vaiheessa. Onneksi mulla riittää vielä energiaa

Mä en tiennyt että näin aikaisin arvioidaan tuota vauvan asentoa. Eihän se nyt vielä ole syntymässä, luulis että se ehtii kääntyä vielä moneen kertaan. Toivottavasti Lady Grey kaikki järjestyy sitten loppujen lopuksi.

Mä en onneksi ole saanut käytettyjä vaatteita keneltäkään. Luulen että olen tehnyt asian niin selväksi,että kukaan ei uskalla tyrkyttää mitään mulle. Mäkin olen tosi tarkka näissä asioissa.
Vaunut ajattelimme ehkä ostaa käytettyinä kuitenkin. Onko muilla samoja suunnitelmia? Me ei olla hankittu mitään suurempaa vielä. Jollain tavalla en ole vieläkään sisäistänyt, että meille tulee vauva. Voi johtua siitä mun synnytyspelosta..tuntuu että se varjostaa tätä koko odotusaikaa tosi pahasti. Odotan tietenkin hetkeä kun saadaan pikkuinen maailmaan,mutta en uskalla edes kuvitella sitä päivää kun synnytys käynnistyy.Ensi kerralla otan asian uudestaan puheeksi neuvolassa.

Tänään mennään katsomaan asuntoa. Tajuttiin että meidän asunto on liian pieni kaikille kolmelle+kahdelle kissalle. Vielä on aikaa hoitaa näitä hommia,kun tuntuu että aika matelee muutenkin. Odotan sitä hetkeä, kun tulee se tunne että nyt on kiire hoitaa loput hommat.

Oletteko muuten jaksaneet kuntoilla vielä? Mä en jaksa työpäivän jälkeen seistä ollenkaan, koska olen jalkojen päällä vähintään kuusi tuntia päivässä. Ajattelin että sitten kun äitiysloma alkaa, alan käymään kävelylenkillä päivittäin.

Nyt pitää kiirehtiä töihin.

Pimu84 29+5

 

Hei!

Sain ylimaaraisen ultra-ajan maanantaiksi.

Pimu laakarini haluaa tarkastuttaa vauvan koon, koska se tuntuu niin isolta ja katsoa ettei istukka ole tiella tai ettei kohdussa ole mitaan muita rakenteellisia esteita minka takia vauva ei pysty kaantymaan raivotarjontaan, kun se on kerran ollut jo monta viikkoa joko poikittain tai peratilassa. Ihan kiva kuitenkin, etta nuo tarkistetaan jo tassa vaiheessa, jos sitten ilmeneekin jotain ja suosittelisivat keisarinleikkausta. Pystyisi sitten itsekin asennoitumaan siihen eika se tulisi minaan viime hetken tietona. Mutta onhan tassa tosiaan viela monta viikkoa aikaa vauvan kaantya oikein pain. Itse en ole tuosta mitenkaan huolissani, mutta jos laakari haluaa minut ultraan niin en kylla vastustele- paaseepa nakemaan vauvaa taas

Kavin tanaan ostamassa kaikki loputkin tavarat mita meilta puuttui. Ostin vauvan kylpyammeen, mooseskorin, alustan vaipanvaihtoon ja sitten kempparitavaroita itselleni mita tarvii vauvan synnyttya. Eipa tarvi (miehen) enaa niista murehtia Taytyy sitten vahan myohemmin ostaa imetysliivit viela, mutta muuten kaikki on nyt hankittu. Voin siis keskittya pesanrakennukseen!

Kuntoilusta: kavelylenkit ovat harventuneet ja lyhentyneet. Ei vain jaksa enaa ja harjoitussuppareita tulee tosi helposti... Niin ja vauhti on hiljentynyt entisestaan! Nyt ne mummot menee ainakin ohi :-D

Lady Grey 33+0

 

Huomenta. Lady Grey, meidän lapsella ei ollut mitään asentovirheitä tms. ongelmia perätilan vuoksi. Joillain perätilavauvoilla niitä kuitenkin on. Se ei riipu synnytystavasta, vaan kai lähinnä siitä, miten kauan lapsi on ollut perätilassa (ja lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista, koska kaikille vaivoja ei tule). Jotkut perätilavauvat joutuvat pitämään jonkin aikaa tukea, joka pitää käsittääkseni lonkat sammakkoasennossa. Toisilla on jumppaamistarve esim. jalkaterien sisäänpäinkääntymisen vuoksi. Ja sitä lonkkien jäykkyyttäkin voi kai olla, itsekin taisin lukea siitä jostain lehdestä hiljattain. Mutta kaikki nämä vaivat ovat hoidettavissa melko lyhyen ajan kuluessa pois luullakseni.

Kun olin päättänyt synnyttää alakautta,lantioni mitattiin ja kävimme ylimääräisessä ultrassa lapsen kokoarviotan varten. Alatiesynnytyksen ehtoinaoli lapsen koko (ei yli 4kg), lantion koko ja se, että synnytyksen pitäää käynnistyä itsestään ja ei saa mennä 2vko yliaikaiseksi.

 

Jatkan vielä. Hienoa Lady Grey, että lääkärisi piti päänsä ja pääset arvioon hyvissä ajoin. Toivon, että oma lääkärini on yhtä ymmärtäväinen, joskin lääkärikäyntini (neuvolan kautta) on vasta rv 35+1 joten siinä ei ole kovin paljoa aikaa, pitäisi tarvittaessa saada ylimääräinen ultra melkein saman tien.

Joku (Hamale?) kirjoitti vaatteiden kierrätyksestä. Itse olen ollut iloinen siitä, että meille on ollut molempien lasten kohdalla tarjolla ystäväpiiristä käytettyjä vaatteita. Olemme myös laittaneet esikoisen vaatteita ja tarvikkeita kiertoon niiden jäätyä pieniksi, ja osan esikoisen pikkuvauvavaatteista saamme nyt kavereilta takaisin, kun odotamme toista. Vauvanvaatteita - ja vähän isommankin lapsen - käytetään niin vähän aikaa, että useimmat kelpaavat hyvin useammankin lapsen käyttöön.

Meillä on mennyt erittäin vähän rahaa vauvanvaatteisiin tähän mennessä: käytännössä kaiken tarpeellisen olemme saaneet kierrätettynä tai lahjoina tai äitiyspakkauksesta, ja olemme ostaneet vain muutaman vaatekappaleen itse, ei niinkään tarpeen vaan mieliteon vuoksi. Tarvikkeista taas suuri osa tuli äitiyspakkauksesta (jota emme ota nyt uudestaan, kun edellisen pakkauksen tarvikkeet ovat vielä käyttökelpoisia) ja ostimme lähinnä vain vaunut, leikkimaton ja kylpyvadin (jota ei oikeastaan juurikaan ole tarvittu, koska esikoinen on kylpenyt alusta asti kanssamme isossa kylpyammeessa). Jotain tarvikkeita, kuten rintapumpun (Avent käsipumppu) pulloineen, imetystyynyn ja kestovaippoja ostimme ekan raskauden aikana käytettynä tutuilta.

Kaikkea tarjottuahan ei tarvitse ottaa vastaan, vaan tuttaville voi sanoa, jos ei tarvitse tai ylipäätään toivo kierrätyslahjoituksia. Ekan raskauden aikana otimme kyllä vastaan ihan kaikki saamamme kierrätysvaatteet, koska silloin emme osanneet vielä arvioida, mitä tarvitsemme ja kuinka paljon tai mistä tykkäämme. Ylimääräiset ja ei-niin-silmäämiellyttävät olemme sitten vähitellen laittaneet puolestamme kiertoon. Toisen raskauden aikana olemme ottaneet tarjotuista vastaan vain sellaisia, joille on mielestämme tarvetta. On tietysti harmi, jos ystävät eivät kunnioita tai ymmärrä vanhempien toiveita.

Vilivinkka 31+3

 

Hei kaikille,

Ajattelin Pimu84:n innoittamana kertoa oman tarinani synnytyspelosta ja kuinka mulle sen kanssa kävi jos teitä kiinnostaa. Itse olisin ainakin halunnut lukea enemmän rohkaisevia kokemuksia synnytyksestä esikoista odottaessani.

Mä olen ikuinen jännittäjä enkä ihmettele jälkeenpäin yhtään että palkäsin niin kovin synnytystä, olinhan jännittänyt sitä ajatuksena jo ennen kuin olin raskaanakaan. Jännitin jopa neuvolakäyntejä, piikkejä, kaikkia toimenpiteitä mitä olin kuvitellut eteeni tulevan. No, verikokeisiin totuin kohtuullisesti ja sisätutkimuksistakin erinäisten lääkärien kanssa tuli ihan suht rutiinia. Kun raskauden loppu alkoi häämöttää ja jäin pois töistä (asiaa päivät pitkät miettimään) synnytys ja siihen liittyvät, myöhemmin epäolennaisiksi osoittuneet seikat, saivat päässäni aivan kohtuuttomat mittasuhteet. Mies yritti tukea, mutta ei voinut asiaa loppuun asti ymmärtää. Neuvolassa puhuin asiasta mutta mulle jäi aina tunne ettei pelkojani otettu tarpeeksi vakavasti. Välillä sain asiaa työnnettyä sivuun, mutta yöt olivat vaikeita ja synnytys tuli monesti uniinkin. Jälkeenpäin ajateltuna mun olisi ollut syytä hakea ammattiapua pelkoihini. Vauva laskeutui ajoissa lantioon ja koko ajan veikkailtiin että syntyy etuajassa. Niinpä olin jo viikko ennen laskettua aikaa tosi kypsä koko odotukseen ja halusin vaan lapseni syliin. Mitä enemmän kyllästyin odottamaan, sitä enemmän aloin luottaa siihen että minusta pidetään laitoksella ja synnytyksen aikana huolta ja minun on vaan osattava luottaa apuun ja ottaa se vastaan.

Synnytys alkoi sitten laskettuna päivänä vesien menolla. Supistukset alkoivat automatkalla sairaalaan pikku hiljaa kipeytyen. Siinä vaiheessa en enää oikeastaan ajatellut pelkoa enää yhtään.. Sain ilokaasua, ja toivomani epiduraalin, minut katetroitiin ja väliliha leikattiin. Kuulostaa pahalta, mutta mikään toimenpide ei sattunut siten etten olisi kipua kestänyt, ei myöskään avausvaiheen kivut eikä ponnistus. Toki urakka oli kova ja kivulias mutten kertaakaan tuntenut sitä ylitsepääsemättömäksi kuten en myöskään pelkojeni mukaan tuntenut 1) että olisin jäänyt kipuineni hoitoa vaille 2) yksin 3) minulle ei olisi kerrottu mitä seuraavaksi tapahtuu jne. Puhumattakaan näistä epäolennaisista seikoista mitä suuresti jännitin eli suolihuuhtelu (sitä ei minulle tehty eikä ollut tarviskaan), alastomuus (synnytystilanteessa aivan luonnollinen osa tapahtumaa), mieheni ja omat reaktiot (menevät omalla painollaan). Pelkäsin myös jos lapsi ei olisikaan terve tai jos jotain yllättävää esim. leikkaus tulisi. Mutta ihan turhaan. Synnytyksen kestoksi merkattiin 7h vesin menosta, sisältäen ponnistuksen 35min. Tämä on toki ensisynnytykseksi nopea mutta kuitenkin.

Loppujen lopuksi olen tavallaan iloinen siitä että jännitin ja pelkäsin synnytystä, koska asiat menivät loppujen lopuksi helpommin kuin mitä olin odottanut. Nyt kun lähden synnyttämään toista kertaa, jännitän tietysti vieläkin vähän, mutta olen menossa tapahtumaan luottavaisin mielin.

Puhukaa ihmeessä peloista ja vaatikaa keskusteluapua, ammattilaisilla on usein hyviä keinoja pelkotilojen laukaisemiseen. Minä rentoutin itseäni myös synnyttäjille tarkoitetun cd:n avulla (en tietystikään nyt muista minkä niminen levy on mutta voin selvittää). Se auttoi ajattelemaan tapahtumasta luonnollisena ja positiivisena.

 

Kiitos Elli M kannustavasta tarinastasi.
Mä oon kuullut muiltakin että, synnytys ei ole niin kauheaa kuin miltä se tuntuu ajatuksena..mutta mä en vaan pysty ajattelemaan sitä,ilman ahdistusta.
Tuo välilihan leikkaaminen on kyllä se mitä pelkään kaikista eniten ja sitten juuri tuota että, en uskalla luottaa siihen et, olen hyvissä käsissä.
Musta tuntuu et, mun olisi hyvä pitää pientä taukoa ja yrittää olla miettimättä koko raskautta ja tulevaa synnytystä.

Palailen tänne sitten kun olen taas vähän vahvempi. Taitaa raskaushormonit olla hieman korkealla tällä hetkellä!!

Jakselkaa kaikki ja voikaa hyvin

 

Heippa!

Onpa täällä ollut vilkasta. Oli mukava lukea tuosta perätila-asiasta sekä Ellin synnytyskokemus. Mulla oli tänään neuvola ja meidän pikkuinen on myös perätilassa. Parin viikon päästä on neuvolalääkäri, joka katsoo vielä ultralla. Jos ei silloin vielä ole kääntynyt, saan todennäköisesti lähetteen äitiyspolille tarkempiin tutkimuksiin.

Joku kyseli liikunnasta. Mullakin tällä hetkellä liikunta on enimmäkseen kevyttä kävelyä, tosin tänään kokeilin vähän hiihtoa ja ihan mukavalta tuntui. Oikeastaan mukavammalta kuin kävely. Työmatka on melkoista puuskuttamista, varsinkin kovilla pakkasilla, kun joutuu laittamaan paljon vaatetta.

Tänään sain postissa kestovaippakankaita ja nyt ajattelin ruveta kehittelemään kaavoja. Jos sitten äippälomalla pistäisi vaippapajan pystyyn.

Hamale 33+2 (9 työaamua!)

 

Hei kaikille. Mullakin alkaa työaamut olla vähissä: 10 enää. Hyvä juttu - supistukset ja etenkin häpyluun tienoilla tuntuvat kivut ja ajoittainen selkäkipu alkavat painaa jo.

Neuvolassa perjantaina kaikki oli hyvin, sf-mittakin löytänyt alakäyrän yläpuolelle. Lapsi on poikittain ilmeisesti, en kyllä odottanutkaan, että olisi vielä laskeutunut. Lääkäri on 3 vkon päästä.

Vilivinkka 31+6

 

Hei, ehtiikö vielä mukaan

Eli odottelen Espoossa kolmosta, la on 26.3.2010. Lapsia on entuudestaan kaksi, tytöt -06 ja -07. Itse olen 36v.

En löytänyt mitään listaa jossa olisi kaikki ryhmäläiset mukana, onko sellaista?

Nyt alan lukemaan ketjua jotta pääsen kärryille.

Monnia 30+2

 

Tervetuloa Monnia, ja onnea!

Kyllä tuolla listauskin on jossain välilehdillä. Käyn täällä kännykällä, joten en itse pysty kopioimaan listaa tähän.

 

Hamale 26+30, esikoinen, 2.3. LS
Lady Grey 30+31, esikoinen, 3.3. Lontoo
Cheycel 30+34, esikoinen, 5.3. TAYS
MarsiL 32+32, toinen/(enkelikaksoset), 6.3.
Vilivinkka 31+34, toinen, 16.3.
Callie, toinen, 19.3. PHKS
Frida 26+26, esikoinen, 25.3. TAYS
Pimu84, esikoinen, 26.3. NKL
Monnia, kolmas, 26.3. JS
Celina 28+32, esikoinen, 28.3.
Elli M 28+29, toinen, 30.3. PHKS
Sari_80 29+29, esikoinen (poika), 31.3. Kät/Haikaranpesä

Päivitin ketjua.

 

Tervetuloa Monnia!

Meillä on sama laskettu aika ja ollaan vielä samalta paikkakunnaltakin

Mä oon nyt puhdistanut pääni ja en aio murehtia enää, vaan nauttia tästä raskauden loppu ajasta. Pari päivää töistä levänneenä, olen taas paljon pirteämpi ja päätin että synnytys menee hyvin ja thats it.

Mulla tuli pikku ongelma sen suhteen että, koska jään äitiyslomalle. Eli kuinka se lasketaan. Jossain luki että 19.2 ja toisessa paikassa 24.2. Töissä ovat jo kyselleet tätä, enkä ole osannut kuin luottaa tuohon 19.2, mutta jään mielelläni myöhemminkin jos se tarkoittaa toisesta päästä lisää lomaa.
Mistä sinä Hamale olet saanut tuon oman päivämääräsi?

T.Pimu84 30+3

 

Hei Pimu,käsittääkseni äitiysraha maksu alkaa viimeistään 30 arkipv ennen LA. Lauantait lasketaan arkipäiviksi,eli jos sulla LA 26.3. niin jäisit sen mukaan vapaalle viimeistään 19.2. Aikaisemminkin voi jäädä (aikaisintaan 60 arkipv eli 10 viikkoa ennen LA). Työnantajalle pitäisi virallisesti joka tapauksessa ilmoittaa äitiysvapaan alkamispäivä 2kk ennen kuin aikoo jäädä.

Töissä voi kai olla vähän pidempäänkin kuin äitiysrahan alkamispv, mutta silloin saa niiltä päiviltä äitiysraha vain minimitasoisena.

Kelan sivuilta pitäisi selvitä nuo määräajat ja laskutavat. Joskaan kaikki tiedot eivät siellä ikävä kyllä ole tai ainakaan selkeästi, mm. se, että jos äiti haluaa säilyttää itsellään mahdollisuuden pitää koko vanhempainvapaa itse niin hänen on haettava päiväraha jo alunperin koko kaudelle, vaikka tarkoitus olisi, että toinen vanhempi pitää osan. Eli hakemuksen jättämisen jälkeen vanhempainrahakautta voi vielä muuttaa lyhyemmäksi (=luovuttaa toiselle vanhemmalle osa kaudesta) mutta ei toisinpäin.

Vilivinkka 32+





0

 

Tarkennuksena äskeiseen: tarkoitin,että äitiysraha*kausi* alkaa 30pv ennen LA. Ensimmäinen maksuerä sen sijaan tulee vasta myöhemmin, koska äitiys- ja vanhempainraha maksetaan jälkikäteen. Sen sijaan jos omaan työ- tai työehtosopimukseen sisältyy 3kk palkka äitiysvapaan ajalta, niin palkka tulee tietysti normaaleina palkkapäivinä ja työnantaja hakee päivärahan Kelalta itselleen jälkikäteen tuolta ajalta.

Ja vielä työnantajalle ilmoittamisesta: käytännössähän se riippuu työnantajasta, kuinka tiukasti työnantaja edellyttää noiden määräaikojen noudattamista perhevapaiden ilmoittamisessa. Esim. isyysvapaan parasta mahdollista ajoitustahan on mahdoton tietää etukäteen, kun se on niin lyhyt (3 viikkoa). Erään kaverin lapsen isä joutui ilmoittamaan isyysvapaan ajankohdan sitovasti etukäteen ja kävi niin, että siinä vaiheessa kun lapsi syntyi, koko isyysvapaa oli jo pidetty, koska lapsi meni lähes 3 viikkoa yliaikaiseksi.

Vilivinkka 32+0

 

Pimu - mulla alkaa äippäloma 19.2.

Olitte jutelleet synnytyspelosta. Itselläni kuopus syntyi pelkosektiolla. Esikoinen syntyi alateitse mutta synnytys venyi pitkäksi ja kipulääkitys epäonnistui. Koin mielestäni koko tapahtuman kestämättömänä ja synnytyksen traumaattisena. Sain riesakseni synnytyksen jälkeisen masennuksen ja terapian vuodeksi. Tämä kaikki siis tästä synnytyksestä. Sektio oli ihana kokemus vaikka kovasti mieltäni yritettiin käännyttää (pelkopoli Jorvissa on kyllä ihan kamala paikka). Toivuin siitä sata kertaa nopeammin kuin alatiestä ja kipuja ei oikeastaan ollut.

Nyt kun kuopuksen syntymästä on pian 3 vuotta olen lähdössä positiivisin mielin kokeilemaan alatietä tämän kolmannen kanssa. Hiukan epäilyttää että tein väärän ratkaisun koska olisin nyt saanut lennossa tuon sektion tällekin. Mutta haluaisin niin kovasti positiivisen alatiesynnytyksen että päätin yrittää. Papereissa lukee kyllä että jos synnytys nyt uhkaa pitkittyä niin tuon sektion saan sitten kesken yrityksen jos koen että paniikki uhkaa taas.

Onko kellään muuten todettu raskausdiabetestä? Mulla yksi arvo ylittyi hieman pari viikkoa sitten. Vähän skeptisesti suhtaudun diagnoosiin, tuntuu että nykyisin aika helpolla iskevät tuon tuomion vaikka jo pelkkä mittausvirhekin on olemassa noissa rasituksissa. Ruokavaliolla pitäisi hoitaa, sanoi neuvolantäti.

Monnia 30+3

 

Vielä piti kirjoitella että tämä raskausaika on mennyt pitkästä pahoinvoinnista huolimatta suht ok. Viime viikolla olin Jorvissa käyrällä kun en saanut öisin nukuttua menkkamaisten kipujen takia. Kaikki todettiin kuitenkin normaaliksi sairaalassa ja pääsin kurkkimaan pientä. Painoa oli 1470g Ja oli kääntynyt pää alaspäin vaikka ehtiihän vauva vielä vaihtamaan asentoaan perätilaan jos on tarpeeksi itsepäinen.

 

Heippa ja tervetuloa Monnialle!

Hyvia uutisia laakarikaynnilta! Vauva oli kaantynyt raivotarjontaan. Jotenkin kylla niin tyypillista, etta kun menen sairaalaan asti tapaamaan konsulttilaakaria niin sitten se onkin aika turha reissu :-D (eivat sitten ultranneetkaan) No tulipa oikein ammattilaisen mielipide asiasta ja menen sinne uudestaan 37:lla viikolla tarkistuttamaan, etta vauva varmasti on raivotarjonnassa. Kokoon he eivat ottaneet mitaan kantaa viela, on kuulemma aika turha arvioida sita nailla viikoilla eika tuo mun mahakaan ole kuin hieman isompi viikkoihin nahden.

No, hyva nain eika tarvi murehtia peratilasta nyt.

Lady Grey 33+5

 

Kiitos Vilivinkka vastauksestasi. Eli luulisi että olen ilmoittanut oikean päivämäärän töihin kun sanoin että 19.2 alkaa. Mä en oo saanu mistään mitään tietoa asian suhteen. En tiennyt koska työnantajalle pitää ilmoittaa jnp.

Monnia,et kertonut koska synnytit ensimmäisen lapsesi ja miksi kivunlievitys ei auttanut ja mitä lievitystä sait??? Kuinka pitkä aika tästä ensimmäisestä on?

Mä oon kuitenkin niin hyvässä kunnossa että luulen että selviän synnytyksestä kunnialla. Tietyllä tavalla en halua jäädä siitä kokemuksesta paitsi, valitsemalla sektion. Vaikka pelkäänkin,haluan silti kokea sen..näin olen päättänyt!!

Ihanaa Lady Grey, hyviä uutisia. Yleensä asiat kyllä järjestyy