Maailmassa on muitakin ongelmia kuin lapsettomuus!!

Ketjun perusteella vaikuttaa siltä,että lapsettomuus on varsin yleistä..

 

meneekin niin, että on vaikea tajuta, jos ei ole omakohtaista kokemusta. On asia sitten mikä tahansa. Kriisit jättää meihin ihmisiin erilaisia jälkiä, yksi nujertuu ensimmäisestä ja joku menee taas vaikka läpi harmaan kiven. Musta oleellista on antaa ihmisten kokoa asioita niin kuin he kokevat.

 

No voi jeesus. Perustietoa vaikka kriiseistä, sillä pääsee jo pitkälle.
En jaksa edes selittää, jos lähtökohta on noin olematon. Provo.

 

Juuri näin. Ei taida ap olla koskaan kärsinyt lapsettomuudesta, sellaisen on hyvä huudella. Kaikilla meillä on ongelmamme, mutta lapsettomuus on yksi suurimmista ja syvimmistä ongelmista, eikä sitä voi ymmärtää kuin saman kokenut.

Lapsettomuutta ei ehkä voi ymmärtää kunnolla kuin saman kokenut, mutta eikö sama koske kaikkia traumaattisia kokemuksia? Ei suruja voi asettaa arvoasteikkoon. Minä olen vielä lapseton, ja jos jäännkin lapsettomaksi, ei lapsettomuus olisi elämäni traumaattisin kokemus.

 

[QUOTE="vieras";26953664]Lapsettomuutta ei ehkä voi ymmärtää kunnolla kuin saman kokenut, mutta eikö sama koske kaikkia traumaattisia kokemuksia? Ei suruja voi asettaa arvoasteikkoon. Minä olen vielä lapseton, ja jos jäännkin lapsettomaksi, ei lapsettomuus olisi elämäni traumaattisin kokemus.[/QUOTE]

Eikö se ole tällä hetkellä aika vaikeeta sinun tietää olisiko lapsettomuus elämäsi traumaattisin kokemus, kun sitä ei ole ilmeisesti vielä tapahtunut?

 

Eikö se ole tällä hetkellä aika vaikeeta sinun tietää olisiko lapsettomuus elämäsi traumaattisin kokemus, kun sitä ei ole ilmeisesti vielä tapahtunut?

Ei, koska olen ajatellut sitä vaihtoehtoa. Jos en saa lapsia, ei se mitään. Jos saan niin sitten saan. Lapsettomuus on aikuisuuden kriisi, ja minulla on nyt aikuisen keinot käsitellä ja ymmärtää sitä. Se miten suhtaudun lapsettomuuteen on ainakin jossain määrin minun valintani. Lapsuuden traumaattiset tapahtumat ovat sen sijaan usein sellaisia, joita lapsi ei ymmärrä eikä osaa käsitellä ennen kuin ehkä useita vuosia myöhemmin. Minulle ainakin lapsuuteni kriisit, koulukiusaaminen ja seksuaalinen hyväksikäyttö, olivat sellaisia traumaattisia tapahtumia, joita en voinut käsitellä enkä ymmärtää. Siksi minulle henkilökohtaisesti lapsettomuus ei ole niihin verrattava asia.

Tarkoitukseni ei ole mitenkään vähätellä lapsettomuutta kriisinä, ja ymmärrän toki, että tässäkin on eroja. Joillekin lapsien saaminen on ollut aina itsestäänselvää ja suuri unelma, toiset taas eivät ole ehkä edes ajatelleet asiaa ennen kuin pitkälle aikuisuudessa. Sekin epäilemättä vaikuttaa suhtautumiseen. Se, mitä oikeastaan halusin kirjoituksellani sanoa on, että asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä lapsettomuutta minusta ole tarvetta tai oikeutta nostaa millekään "surujen jalustalle", vaan se on yksi elämän mahdollisista kriiseistä muiden joukossa.

 

oon itekki joskus miettiny, että miks just lapsettomuus on se kaikkein pahin ongelma.. mutta kyllä se varmaan on niille, joita se koskee.. ku lapsensaaminen on kuitenkin niin alkukantainan tarve, sisäänrakannettu ihmiseen, toisin kuin tarve saada espanjasta mökkitontti..

 

oon itekki joskus miettiny, että miks just lapsettomuus on se kaikkein pahin ongelma.. mutta kyllä se varmaan on niille, joita se koskee.. ku lapsensaaminen on kuitenkin niin alkukantainan tarve, sisäänrakannettu ihmiseen, toisin kuin tarve saada espanjasta mökkitontti..

Kuka sanoo, että pahin? Kun ei se ole, jos mm. terveyteen vertaa mutta on huomattava kriisi (lapsia haluavalle), etenkin kun se ei tod ole ainoa ongelma.
Iso menetys.

 

Miten joku voi olla sitä mieltä, että täällä ei tarpeeksi ole ihmisiä? Miten se lisääntyminen niin tärkeää voi olla ja sydämen asia?

 

[QUOTE="vieras";26953807]Ei, koska olen ajatellut sitä vaihtoehtoa. Jos en saa lapsia, ei se mitään. Jos saan niin sitten saan. Lapsettomuus on aikuisuuden kriisi, ja minulla on nyt aikuisen keinot käsitellä ja ymmärtää sitä. Se miten suhtaudun lapsettomuuteen on ainakin jossain määrin minun valintani. Lapsuuden traumaattiset tapahtumat ovat sen sijaan usein sellaisia, joita lapsi ei ymmärrä eikä osaa käsitellä ennen kuin ehkä useita vuosia myöhemmin. Minulle ainakin lapsuuteni kriisit, koulukiusaaminen ja seksuaalinen hyväksikäyttö, olivat sellaisia traumaattisia tapahtumia, joita en voinut käsitellä enkä ymmärtää. Siksi minulle henkilökohtaisesti lapsettomuus ei ole niihin verrattava asia.

Tarkoitukseni ei ole mitenkään vähätellä lapsettomuutta kriisinä, ja ymmärrän toki, että tässäkin on eroja. Joillekin lapsien saaminen on ollut aina itsestäänselvää ja suuri unelma, toiset taas eivät ole ehkä edes ajatelleet asiaa ennen kuin pitkälle aikuisuudessa. Sekin epäilemättä vaikuttaa suhtautumiseen. Se, mitä oikeastaan halusin kirjoituksellani sanoa on, että asia ei ole mitenkään mustavalkoinen eikä lapsettomuutta minusta ole tarvetta tai oikeutta nostaa millekään "surujen jalustalle", vaan se on yksi elämän mahdollisista kriiseistä muiden joukossa.[/QUOTE]

Joo, mulle nuo lapsuuden traumat on PALJON helpompi asia kuin tietyt sairaudet ja lapsettomuus... et kellä mitenkin... Ja ei, sitä lapsettomuuden tuskaa en ymmärtänyt kun ei ollut ajankohtaista, vaan ajattelin että selviäähän täällä ilman lapsiakin. Mutta jos niitä ei saakaan, mitenkään ja haluaa vuosia, on se aikamoinen surunpaikka.

 

Miten joku voi olla sitä mieltä, että täällä ei tarpeeksi ole ihmisiä? Miten se lisääntyminen niin tärkeää voi olla ja sydämen asia?

Turha selittää sinulle, jos et todellakaan ymmärrä alhaisintakaan halua lisääntymiseen, perheeseen, lapsiin jne. liittyen, etkä lapsista pidä.

Ihmisiä on, ei se korvaa omia läheisiä ja perhettä.

 

Joo, mulle nuo lapsuuden traumat on PALJON helpompi asia kuin tietyt sairaudet ja lapsettomuus... et kellä mitenkin... Ja ei, sitä lapsettomuuden tuskaa en ymmärtänyt kun ei ollut ajankohtaista, vaan ajattelin että selviäähän täällä ilman lapsiakin. Mutta jos niitä ei saakaan, mitenkään ja haluaa vuosia, on se aikamoinen surunpaikka.

Aivan, meitä on niin erilaisia. Suruja on mahdotonta verrata, koska jokainen kokee ne niin eri tavalla.

 

Tofu?

 

Tofu?

Voi kiitos! Siinähän se ratkaisu tuli näin 16 vuoden odottelun jälkeen