Maailmassa on muitakin ongelmia kuin lapsettomuus!!

Mä en vaan yksinkertaisesti pysty ymmärtämään miksi lapsettomuus on itsemurhan partaalle vievä asia. Miksi katkeroitua asiasta, jolle ei mitään mahda? Jotkut saa syövän, toisilta kuolee lapsia, jota kuta on raiskattu lapsuudessa, jotkut ei saa lapsia -- ei ne nallekarkit vaan mene tasan, vaikka se olisi kuinka mukavaa jos näin olisi. Ongelma on siinä jos asioita ei käsittele eikä niistä edes tahdo päästä yli. Faktat on faktoja. Ainoa johon voi itse vaikuttaa on asenne.

No psyykkinen hyvinvointi voi olla aika kovilla, ettei raskaaksi pysty tulemaan, vuosien yritykset, tajuaminen ettei tule luonollisesti raskaaksi, hitaasti etenevät tutkimukset, rankat hoidot ja ehkä myös jossain vaiheessa parisuhdeongelmatkin
voivat saada tuntemaan sellaista tuskaa ja toivottomuutta.

 

Joidenkin lapsettomien asenne onkin se, mikä mua ärsyttää. Minun suruni on kaikkein suurin joten minä saan käyttäytyä miten haluan. Pahinta mitä olen lukenut on, että joku lapseton oli toivonut päin naamaa toiselle tämän lapsen kuolemaa. Ja että se oli muista ihan oikein.

Itse olen kokenut kaikenlaista kakkaa myös, ihan vain siksi että satuin tulemaan raskaaksi. Se on ihan helvetin väärin, että tällainen riittää syyksi kohdella kuin kakkosluokan kansalaista.

Ikäväähän tuollainen asenne on, mitä sie oot joutunu kokemaan, eikä lapsettomuus oikeuta tuolaiseen, mutta ei kaikki lapsettomat ole samanlaisia.

 

Et myöskään sinä
Lapsettomuus on ongelma ja suru muiden joukossa.

Miksi sitten vähättelet sitä ja vertaat siihen, että on samanlaista toivoa lasta kuin luxusvenettä?

 

No psyykkinen hyvinvointi voi olla aika kovilla, ettei raskaaksi pysty tulemaan, vuosien yritykset, tajuaminen ettei tule luonollisesti raskaaksi, hitaasti etenevät tutkimukset, rankat hoidot ja ehkä myös jossain vaiheessa parisuhdeongelmatkin
voivat saada tuntemaan sellaista tuskaa ja toivottomuutta.

Totta, totta. Mutta verrattaen esim. kummitätiini, jonka tytär hävisi seitsemän vuotiaana kolmen vuoden taistelun leukemiaa vastaan. Kolme vuotta toivoivat lapsen parantuvan, saivat luuydinsiirtoja ja lapsi vietti nuo kolme vuotta sairaalassa melkeinpä yhtä soittoa. Osasto 10 tuli tutuksi. Mikään ei auttanut. Edelleen, kymmenen vuotta lapsen kuoleman jälkeen, on suru heillä kova. Mutta he eivät ole katkeroituneet, ole ilkeitä muille. Parisuhde on ollut kovilla mutta eivät ole luovuttaneet. HE haluavat elää huolimatta siitä että kovin toivottu, maailmaakin tärkeämpi lapsi menehtyi.

Asenne. Ratkaisee.

Ja sanoi kuka mitä tahansa, mä olen sitä mieltä että on eri asia surra jotain (lasta) jota ei koskaan ole tai tule olemaan, kuin jo olemassa olevaa lasta, jonka on menettänyt.

Lapseton suree sitä mitä ei tule kokemaan. Lapsensa menettänyt suree sitä mitä oli ja mitä olisi ollut tulevan, suree jo olemassa olleen lapsen menetystä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

 

Lapseton suree sitä mitä ei tule kokemaan. Lapsensa menettänyt suree sitä mitä oli ja mitä olisi ollut tulevan, suree jo olemassa olleen lapsen menetystä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Näin.

 

Mua taas ärsyttää se, että yhden ihmisen perusteella leimataan kaikki lapsettomat samanlaisiksi, mutta kyseessähän oli provo.

Mulle lapsettomuus ei ole koskaan ollut ongelma eikä tulekaan olemaan. Se asia on käsitelty. Ystävieni ei ole koskaan tarvinnut varoa sanojaan seurassani vaan ovat saaneet kertoa aivan vapaasti lapsistaan jne. Olen iloinnut ystävieni raskauksista ja lapsista. En ole koskaan kritisoinut, arvostellut, valittanut tai ollut katkera ystävieni lasten saannista. Ystäväni tietävät, että saavat minulta myös hoitoapua lapsille, jos tarvitsevat. En ole koskaan puhunut (tai valittanut niinkuin täällä on tapana sanoa) lapsettomuudestani kenellekään ellei sitten ole kysytty miksei minulla ole lapsia. Enemmänkin lapsettomuuteni on muiden ongelma (enkä puhu nyt ystävistäni) kuin minun.

Joten jospa emme tällä palstalla leimaisi kaikkia lapsettomia samanlaisiksi yhden ihmisen perusteella.

 

No, minä olen osittain samaa mieltä kuin ap, vaikka olenkin entinen lapsettomuudesta kärsinyt.( 16 v. ajan) Nimittäin vaikka tuo suru onkin mitä suurin, ja kyseenalaistaa koko ihmisen arvon hänen omissa silmissään, niin minä en ymmärrä sitä miksi se katkeruus pitää näyttää muille, miksei sitä voi pitää sisällään. Ja jopa iloita läheistensä onnesta. Uskon että lapsettomien maineen ovat pilanneet juuri ne kitisijät jotka suurinpiirtein mulkoilevat murhaavasti kaikkia raskaana olevia.

Surullinen saa olla, muttei se muiden vika ole. Katkeruus vain syö ihmistä sisältäpäin entisestään, ja kaiken lisäksi saa aika tehokkaasti ihmiset kaikkoamaan hlön ympäriltä. Pian hän on entistä yksinäisempi, kun ei ole lapsen lisäksi niitä ystäviäkään, koska kehtaavat lisääntyä.

Minusta kaikki synkimmät ajatukset voi pitää ihan omana tietonaan, kuuluisi jo ihan sosiaaliseen älykkyyteen. En ymmärrä miksi lapsettomat katsovat oikeudekseen olla täysin avoimesti katkeria, ja huudella katkeruuttaan kylillä. Varmaan aika harva esim. pyörätuolissa oleva näyttää avoimesti katkeruutensa käveleville, tai kroonisesti sairas terveille.

Nimim. entinen lapseton joka tuli 3 lapsen kummiksi lapsettomuutensa aikana

 

En uskalla tykätä, vaikka mieli tekisi

Ja ihan vain siksi, kun itse olen saanut tarpeetonta shittiä niskaan KAHDELTA lapsettomalta ja miten nykyään vihaan sitä valitusta, kun toisilla on ja itsellä ei ja byhyy ja kaikki pois lapsettoman silmistä ettei tule vaan paha mieli. Kun se paha mieli on kuitenkin.

Oletko ajatellut meneväsi juttelemaan terapeutille tuosta vihastasi lapsettomia kohtaan?

 

Oletko ajatellut meneväsi juttelemaan terapeutille tuosta vihastasi lapsettomia kohtaan?

Eh? En.

Olen puhunut omasta kokemuksistani lapsettomuudesta kärsiviin liittyen, en kaikista lapsettomista.
Mutta jos lapseton käyttäytyy inhottavasti, sillä on seurauksensa. Turha vähätellä sitäkään.

 

Totta, totta. Mutta verrattaen esim. kummitätiini, jonka tytär hävisi seitsemän vuotiaana kolmen vuoden taistelun leukemiaa vastaan. Kolme vuotta toivoivat lapsen parantuvan, saivat luuydinsiirtoja ja lapsi vietti nuo kolme vuotta sairaalassa melkeinpä yhtä soittoa. Osasto 10 tuli tutuksi. Mikään ei auttanut. Edelleen, kymmenen vuotta lapsen kuoleman jälkeen, on suru heillä kova. Mutta he eivät ole katkeroituneet, ole ilkeitä muille. Parisuhde on ollut kovilla mutta eivät ole luovuttaneet. HE haluavat elää huolimatta siitä että kovin toivottu, maailmaakin tärkeämpi lapsi menehtyi.

Asenne. Ratkaisee.

Ja sanoi kuka mitä tahansa, mä olen sitä mieltä että on eri asia surra jotain (lasta) jota ei koskaan ole tai tule olemaan, kuin jo olemassa olevaa lasta, jonka on menettänyt.

Lapseton suree sitä mitä ei tule kokemaan. Lapsensa menettänyt suree sitä mitä oli ja mitä olisi ollut tulevan, suree jo olemassa olleen lapsen menetystä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Olen pahoillani että kummitätisi menetti lapsensa, suru lapsen menettämisestä on aina suuri.
Mutta miksi siusta on eriasia surra jo saanutta ja menettettyä lasta kuin surra ettei saa lasta, miksi
se lapsen menettäneen suru on suurempi ?
Jokaisella meistä on omat surumme, miten voi toinen sanoa ettei miun suru olisi samaa luokkaa tai samanlaista tai että miun suru olisi vähempiarvoista tai pienempää kuin jonkun toisen.

En sure enää jatkuvasti lapsettomuutta, kuten alussa surin, se on jo käsitelty.
En ole katkera tai itsekäs, olen iloinen jokaisesta raskausuutisesta, vaikka alussa olikin
rankkaa, en ole käyttäynyt huonosti muita kohtaan.

 

Eh? En.

Olen puhunut omasta kokemuksistani lapsettomuudesta kärsiviin liittyen, en kaikista lapsettomista.
Mutta jos lapseton käyttäytyy inhottavasti, sillä on seurauksensa. Turha vähätellä sitäkään.

Ajattelin vain sitä, että aina niin vihaisesti täällä näistä lapsettomista kirjoittelet. Luulin, että tarkoitit kaikkia lapsettomia, mutta ilmeisesti puhut vain muutamasta tapauksesta, jotka sinulle on tapahtunut?

 

Ajattelin vain sitä, että aina niin vihaisesti täällä näistä lapsettomista kirjoittelet. Luulin, että tarkoitit kaikkia lapsettomia, mutta ilmeisesti puhut vain muutamasta tapauksesta, jotka sinulle on tapahtunut?

Aihe on tavallaan minullekin arka, tosin eri puolelta "leiriä". Toisten katkeruus liian tuttua.

 

Aihe on tavallaan minullekin arka, tosin eri puolelta "leiriä". Toisten katkeruus liian tuttua.

Nyt ymmärrän (tajusin aikaisemmin vähän väärin, sori :ashamed.

 

Nyt ymmärrän (tajusin aikaisemmin vähän väärin, sori :ashamed.

En minäkään kovin selkeästi aina kirjoittele. No hard feelings?

 

Mutta miksi siusta on eriasia surra jo saanutta ja menettettyä lasta kuin surra ettei saa lasta, miksi se lapsen menettäneen suru on suurempi ?
Jokaisella meistä on omat surumme, miten voi toinen sanoa ettei miun suru olisi samaa luokkaa tai samanlaista kuin jonkun toisen.

Se, että kuvittelee ja haaveilee siitä mitä elämä voisi olla - ja suree ettei elämä menekään niin, on mielestäni eria asia kuin menettää jotain mitä ihmisellä on jo ollut.

Toiveiden ja haaveiden ja odotusten menetystä ei voi mielestäni rinnastaa menetyksen, joka tulee siitä kun menettää jotain jota on jo ollut. En tahdo loukata ketään tällä mielipiteellä, mutta tää mielipide on mun.

 

MIKÄ siitä lapsettomuudesta tekee elämää suuremman ongelman?! Tuo juttu vain vahvisti käsitystäni lapsettomista. Itsekästä sakkia, joka ei tajua että heillä on tuollainen ongelma ja toisella voi olla toisenlaisen, mutta aivan yhtä paljon murhetta tuova.
Ja kyllä, olen hyvinkin läheisesti seuranut muutaman pariskunnan lapsettomuushoitoja ja kyllähän se välillä kieltämättä otti päähän, kun omasta onnestaan ei uskaltanut iloita, ettei nuo nyt vaan loukkaannu. Ei, kun niillä on NIIN vaikeeta ja kun sitä ja kun tätä. Vaikeeta voi olla muillakin, mutta se ei oikeuta toisen onnellisuuden sabotointiin!!

Minusta tämä kappale kiteyttää ap:n yksinkertaisen ajattelutavan ja karkean yleistyksen. Tottakai se ärsyttää, jos joku tulee kateellisena määkimään, että sulla ei ole oikeutta lapsiin ja onneen, ku mullakaan ei ole. Mutta kyllä prkle vieköön mulla teki pahaa katsoa yhden lapsettoman pariskunnan taistelua ja olla siinä samalla raskaana. Eipä tehnyt mieli ylistää ja huutaa heille kuinka IHANAA ON SAADA LAPSI! Mitä se sinulta on pois, jos juuri lapsettomille tutuille et pääse vuodattamaan raskauden ja lasten saannin ihanuutta? Ei se sinun onneasi vähennä, tai ei ainakaan pitäisi vähentää. Jotenkin todella vääristynyt asenne.

 

En minäkään kovin selkeästi aina kirjoittele. No hard feelings?

No hard feelings .

 

Se, että kuvittelee ja haaveilee siitä mitä elämä voisi olla - ja suree ettei elämä menekään niin, on mielestäni eria asia menettää jotain mitä ihmisellä on jo ollut.

Toiveiden ja haaveiden ja odotusten menetystä ei voi mielestäni rinnastaa menetyksen, joka tulee siitä kun menettää jotain jota on jo ollut. En tahdo loukata ketään tällä mielipiteellä, mutta tää mielipide on mun.

Ok siulla on oma mielipide ja miulla oma, ei siinä mitään.
En halua tapella mistä ja millä tavalla saa surra kukin omaa ongelmaa.

 

Lapsettomissa mua ihmetyttää se, jos he eivät kerro muille lapsettomuudesta. On ok jos ei halua kaikkien tietävän, mutta on typerää sitten selän takana puhua että "taas ne Matti ja Maija saa lapsen ja kertoivat siitä meille, eikö ne tajua etten halua kuulla!!!! vitun paskakasat.. en kyllä ole kenellekään kertonut ettemme saa lapsia mutta kukaan ei saa puhua meille lapsistaan kun tulee paha mieli!"

uskon että lapsettomuus on kova paikka ja itsekin olisin varmaan katkera ja vihainen jos en saisi lapsia. Mutta uskon että kertoisin siitä monelle, ettei sitten tarvisi ehkä kuulla niin paljon vauvajuttuja.

 

Itse olen kokenut vihaa lapsettomilta. Sain kuulla, että mikä oikeus MINULLA on lapseen kun ei ollut edes miestä, ei asuntoa, päihdeongelma jne. Ja että HEILLÄ on oma iso talo ja lastenhuoneet valmiina, on työpaikat ja kaikki. Että minunlaiseni ei ansaitse lasta. Teki mieli sanoa että voi voi, kaikkea ei voi saada rahalla. Vaikka minulla ei taloa ja työpaikkaa ollutkaan kun sain lapseni, minulla oli silti oikeus tulla äidiksi. Jotkut ovat puhuneet, että lapseni varmasti huostaanotetaan ennen toista jouluaan. Olen saanut kuulla että kyllä se on minulla helppoa kun yhdestä kerrasta olen tullut raskaaksi. Joo, se asia oli helppo. Mikään muu mun elämässä ei sitten olekaan ollut helppoa joten miksi tämä asia ei saisi olla?

Ja kyllä, olin onnellinen raskaudestani enkä todellakaan alkanut iloa ja onneani peittelemään kun kerrankin sain sellaisia tunteita kokea.

 

Se, että kuvittelee ja haaveilee siitä mitä elämä voisi olla - ja suree ettei elämä menekään niin, on mielestäni eria asia kuin menettää jotain mitä ihmisellä on jo ollut.

Toiveiden ja haaveiden ja odotusten menetystä ei voi mielestäni rinnastaa menetyksen, joka tulee siitä kun menettää jotain jota on jo ollut. En tahdo loukata ketään tällä mielipiteellä, mutta tää mielipide on mun.

Nimenomaan.
Haaveiden romuttuminen on eria asia kuin suru siitä, että on konkreettisesti menettänyt ihmisen. Groteskia edes verrata noita asioita keskenään.

 

Lapsettomissa mua ihmetyttää se, jos he eivät kerro muille lapsettomuudesta. On ok jos ei halua kaikkien tietävän, mutta on typerää sitten selän takana puhua että "taas ne Matti ja Maija saa lapsen ja kertoivat siitä meille, eikö ne tajua etten halua kuulla!!!! vitun paskakasat.. en kyllä ole kenellekään kertonut ettemme saa lapsia mutta kukaan ei saa puhua meille lapsistaan kun tulee paha mieli!"

uskon että lapsettomuus on kova paikka ja itsekin olisin varmaan katkera ja vihainen jos en saisi lapsia. Mutta uskon että kertoisin siitä monelle, ettei sitten tarvisi ehkä kuulla niin paljon vauvajuttuja.

Ihan samaa mieltä, avoimuus rules!! Itselläni oli melko pieni lähipiiri lapsettomuuteni aikana, mutta näille lähimmille kyllä kerroin ihan avoimesti asiasta, ja myöskin tosin sen, ettei minun seurassani tarvitse varoa juttujaan, osaan kyllä olla sotkematta kaikkeen itseäni mukaan. Kun silloinen paras ystäväni tuli raskaaksi -06, kiertelin hänen kanssaan vauvanvaateliikkeissä, ja kyselin hänen oireistaan jne., ja aikanaan myös olin sitten hänen lapsensa sylikummina. Ja ajattelin myös aina positiivisesti, että ei se ole poissuljettua etten vielä joskus itsekin olisi äiti, on niitä suurempiakin ihmeitä tapahtunut maailmassa. (niinkuin sitten tapahtuikin)

Ja 90-luvun alussa naimisissa ollessani kerroimme silloisen mieheni kanssa aina kyselijöille kohteliaasti , että valitettavasti tuo asia nyt antaa odottaa itseään. Kyllä siitä tyhmempikin tajusi. Kieltämättä kyllä tuli ajattelemattomille ihmisille sanottua nasevastikin joskus. Esim. kerran yksissä sukujuhlissa silloinen appiukko pamautti, että kyllä se olisi jo teidänkin vihdoin ja viimein aika lisääntyä, tässä suvussa on paljon lapsia aina syntynyt, ja niin saa olla jatkossakin. Sanoin vaan suureen ääneen, että olisihan ne lapset kivoja, mutta haikara on varmaan kadottanut osoitteemme. Appiukko nolostui kovasti kyselyitään ja punastui aika huolella, eikä sen koommina asiasta puhunut.

Sitä en kyllä voi millään käsittää että ihan oikeastiko on olemassa lapsettomuudesta kärsiviä, jotka vetävät herneen nenuun jo siitä jos joku kertoo olevansa raskaana. Minä rinnastan sen aika suureen henkiseen kypsymättömyyteen ja sosiaaliseen kömpelyyteen. Eikös se ole melkein sama, kuin että jos kaverini on ostanut käteisellä ison omakotitalon ja itse asun vuokraluukussa, niin kaverini ei saa puhua talostaan mitään koska muuten loukkaannut. Voi hyvänen aika sentään.

No, tosi ontuva vertaus, mutta kuitenkin. Kateus on kateutta, ja sen avoin osoittaminen ei minusta kuulu hyvään käytökseen, oli aihe mikä hyvänsä.

Itsellänikin kyllä oli kateuden ja katkeruuden tunteita, tottakai, ilman muuta oli. Ja äitienpäivinä vetäydyin omaan yksinäisyyteeni enkä avannut edes telkkaria. Noista kipeistä tunteistani puhuin kyllä lähimmille, mutten koskaan ilmaissut olevani katkera tai kateellinen. Ne tunteeni eivät kylläkään edes lähipiiriini kohdistuneet, vaan ihan tuntemattomiin. Eniten koin katkeruutta silloin kun näin tai kuulin lapsia kohdeltavan kaltoin. Silloin ajattelin aina että miksi h*lvetissä noille, vaikkei meille. Mutta noinkin ajattelin ihan vain omassa päässäni.

 

Itse olen kokenut vihaa lapsettomilta. Sain kuulla, että mikä oikeus MINULLA on lapseen kun ei ollut edes miestä, ei asuntoa, päihdeongelma jne. Ja että HEILLÄ on oma iso talo ja lastenhuoneet valmiina, on työpaikat ja kaikki. Että minunlaiseni ei ansaitse lasta. Teki mieli sanoa että voi voi, kaikkea ei voi saada rahalla. Vaikka minulla ei taloa ja työpaikkaa ollutkaan kun sain lapseni, minulla oli silti oikeus tulla äidiksi. Jotkut ovat puhuneet, että lapseni varmasti huostaanotetaan ennen toista jouluaan. Olen saanut kuulla että kyllä se on minulla helppoa kun yhdestä kerrasta olen tullut raskaaksi. Joo, se asia oli helppo. Mikään muu mun elämässä ei sitten olekaan ollut helppoa joten miksi tämä asia ei saisi olla?

Ja kyllä, olin onnellinen raskaudestani enkä todellakaan alkanut iloa ja onneani peittelemään kun kerrankin sain sellaisia tunteita kokea.

No kyllä ollut aika ikäviä kommenteja siun raskaudesta, ei kukaan antsaise tuollaisia
puheita ettei ole oikeutta lapseen.
Kyllpä he ovat olleet vihaisia ja katkeria lapsettomuudestaan, kaikki eivät pysty käsittelemään tai hyväksymään lapsettomuutta, vaikka eihän se oikeutta tuollaisiin
puheisiin.

Kaikki lapsettomat ei kuitenkaan ole tuollaisia ihmisiä, suurin osa osaa olla iloisia ja
asiallisia kuulessaan raskaudesta.
Mie en voisi toivoa kenellekkään mitään pahaa tai sanoa ettei ole oikeutta lapseen siksi etten itse ole raskautunut.

 

Itse olen kokenut vihaa lapsettomilta. Sain kuulla, että mikä oikeus MINULLA on lapseen kun ei ollut edes miestä, ei asuntoa, päihdeongelma jne. Ja että HEILLÄ on oma iso talo ja lastenhuoneet valmiina, on työpaikat ja kaikki. Että minunlaiseni ei ansaitse lasta. Teki mieli sanoa että voi voi, kaikkea ei voi saada rahalla. Vaikka minulla ei taloa ja työpaikkaa ollutkaan kun sain lapseni, minulla oli silti oikeus tulla äidiksi. Jotkut ovat puhuneet, että lapseni varmasti huostaanotetaan ennen toista jouluaan. Olen saanut kuulla että kyllä se on minulla helppoa kun yhdestä kerrasta olen tullut raskaaksi. Joo, se asia oli helppo. Mikään muu mun elämässä ei sitten olekaan ollut helppoa joten miksi tämä asia ei saisi olla?

Ja kyllä, olin onnellinen raskaudestani enkä todellakaan alkanut iloa ja onneani peittelemään kun kerrankin sain sellaisia tunteita kokea.

Inhottavaa että olet saanut kokea tuollaista, todella törkeää käytöstä!!

Ihanaa kun sait lapsen!:heart:

 

No kyllä ollut aika ikäviä kommenteja siun raskaudesta, ei kukaan antsaise tuollaisia
puheita ettei ole oikeutta lapseen.
Kyllpä he ovat olleet vihaisa ja katkeria lapsettomuudestaan, kaikki eivät pysty käsittelemään tai hyväksymään lapsettomuutta, vaikka eihän se oikeutta tuollaisiin
puheisiin.

Kaikki lapsettomat ei kuitenkaan ole tuollaisia ihmisiä, suurin osa osaa olla iloisia ja
asiallisia kuulessaan raskaudesta.
Mie en voisi toivoa kenellekkään mitään pahaa tai sanoa ettei ole oikeutta lapseen siksi etten itse ole raskautunut.

Samaa mieltä. Ei minusta kukaan ihan normaalijärkinen ihminen lauo tollaisia kommentteja, kärsi lapsettomuudesta tai ei. Kyllä siinä on käytöstavat kovin hakusessa.