V
vierailija
Vieras
Kirjoitan tilanteemme, koska toivon nyt ulkopuolisen näkemystä tilanteeseen.
Eli, mieheni voitti muutama kk sitten arvasta 20t. Meillä on muutama lapsi. Hän oli innoissaan voitostaan ja hehkutti mitä kaikkea "tehdään" ylimääräisellä rahalla. Painotin koko ajan, että rahat on hänen ja et voi ostaa itselleen jotain kivaa. Muutoin ollaan oltu yhteisissä rahoissa vuosia.
No, sitten mieheni siirsi tililleni kuukauden aikana n.tuhat euroa ja sanoi, että osta mitä ikinä haluat ja monesti pyysikin tuomaan kaupasta extraa, herkkuja jne. Minä hoidan kauppareissut normaalistikkin meillä jne. Toin ja syötiin reilummin/laadukkaammin eikä laskettu joka penniä. Maksoin myös laskuja jne.
No muutama viikko sitten mieheni alkoi puhumaan, kuinka olen tuhlaillut. Itselleni en ole ostanut mitään. Katottiin tilitiedotkin, kauppaan oli mennyt reilummin, meidän kaikkien ruokaan.
Nyt mies on päättänyt, että mun pitää tuo tonni maksaa hänelle takaisin vuoden loppuun mennessä tai ottaa eron ja vie autoni (joka mulle välttämätön). Mitä ihmettä?!
Jälkeenpäin vihaan itteeni, miks otin vastaan, ei ikinä ois pitäny! Mut myöhästä katua kun paska housussa.
Ero nyt tulee joka tapauksessa ja mun on maksettava tuo tonni takaisin. Samalla se tarkoittaa, että itse syön seuraavan kerran tammikuussa ja joudun siirtää osan laskuista alkuvuoteen, jotta saan lapset ruokittua.
Samaan aikaan mies sanoo, ettei hänen voittonsa kuulu minulle millään lailla ja että maksaa kyllä omat syömisensä ja et mullehan tulee tuet lapsista.....kyllä olen samaa mieltä. Mutta hän itse alussa halusi antaa ja vähän juhlistaa voittoa kanssani.
Nyt ollaan tilanteessa, että mies vetää hampurilaisia ja miettii mitä seuraavaks ostelis itselleen ja mä oon syöny tänään 2kananmunaa ja mietin, mistä revin rahat huomiseen nakkikeittoon lapsille. Kuulostaa vitsiltä, muttei ole sitä.
Iltasin itken silmät päästäni, kun mietin tulevaa joulua. Tai sitä, kun lapsemme näki hampurilaisen kaapissa, enkä voinut sitä antaa, koska se on isin.
Itse oon aina kaikki jakanut ja antanut. Itselleni en osta koskaan muutoinkaan juuri mitään. Enkä vois ikinä tehä näin kellekkään, mitä mies tekee nyt minulle. Turhauttaa, itkettää, raivostuttaa. Miks Olin niin idiootti! Mut toinen aidosti pyysi ja sanoi, ostatko sitä ja tätä jne.....
Eli, mieheni voitti muutama kk sitten arvasta 20t. Meillä on muutama lapsi. Hän oli innoissaan voitostaan ja hehkutti mitä kaikkea "tehdään" ylimääräisellä rahalla. Painotin koko ajan, että rahat on hänen ja et voi ostaa itselleen jotain kivaa. Muutoin ollaan oltu yhteisissä rahoissa vuosia.
No, sitten mieheni siirsi tililleni kuukauden aikana n.tuhat euroa ja sanoi, että osta mitä ikinä haluat ja monesti pyysikin tuomaan kaupasta extraa, herkkuja jne. Minä hoidan kauppareissut normaalistikkin meillä jne. Toin ja syötiin reilummin/laadukkaammin eikä laskettu joka penniä. Maksoin myös laskuja jne.
No muutama viikko sitten mieheni alkoi puhumaan, kuinka olen tuhlaillut. Itselleni en ole ostanut mitään. Katottiin tilitiedotkin, kauppaan oli mennyt reilummin, meidän kaikkien ruokaan.
Nyt mies on päättänyt, että mun pitää tuo tonni maksaa hänelle takaisin vuoden loppuun mennessä tai ottaa eron ja vie autoni (joka mulle välttämätön). Mitä ihmettä?!
Jälkeenpäin vihaan itteeni, miks otin vastaan, ei ikinä ois pitäny! Mut myöhästä katua kun paska housussa.
Ero nyt tulee joka tapauksessa ja mun on maksettava tuo tonni takaisin. Samalla se tarkoittaa, että itse syön seuraavan kerran tammikuussa ja joudun siirtää osan laskuista alkuvuoteen, jotta saan lapset ruokittua.
Samaan aikaan mies sanoo, ettei hänen voittonsa kuulu minulle millään lailla ja että maksaa kyllä omat syömisensä ja et mullehan tulee tuet lapsista.....kyllä olen samaa mieltä. Mutta hän itse alussa halusi antaa ja vähän juhlistaa voittoa kanssani.
Nyt ollaan tilanteessa, että mies vetää hampurilaisia ja miettii mitä seuraavaks ostelis itselleen ja mä oon syöny tänään 2kananmunaa ja mietin, mistä revin rahat huomiseen nakkikeittoon lapsille. Kuulostaa vitsiltä, muttei ole sitä.
Iltasin itken silmät päästäni, kun mietin tulevaa joulua. Tai sitä, kun lapsemme näki hampurilaisen kaapissa, enkä voinut sitä antaa, koska se on isin.
Itse oon aina kaikki jakanut ja antanut. Itselleni en osta koskaan muutoinkaan juuri mitään. Enkä vois ikinä tehä näin kellekkään, mitä mies tekee nyt minulle. Turhauttaa, itkettää, raivostuttaa. Miks Olin niin idiootti! Mut toinen aidosti pyysi ja sanoi, ostatko sitä ja tätä jne.....
