Oikeasti: kuinka hyvin te muut selviätte arjesta lasten kanssa? Mun täytyy sanoa että tällä hetkellä en kovin kummoisesti. Oon ihan valmis takaisin työelämään, ja mietin kuinka hemmetissä onnistun selviämään vielä sen pari kuukautta, sen verran että saan ton vauvan oppimaan pullolle (koska sehän siis oppii, kun on pakko, koska mä todellakaan en aio kauaa täällä kotiympyröissä pelkästään vanheta. Anteeksi vaan. )
Tää on ihan yhtä hulapaloota koko ajan: en hallitse tätä enää ollenkaan. En millään kerkiä toimittamaan lehtiä ja pahviroskia keräykseen sitä mukaa kun niitä tulee, vaan ne lojuu täällä nurkissa. Lelut on koko ajan pitkin ja poikin ja pyykkiä niin paljon että itkettää: onnistuuko joku muka rentoutumaan iltasella mukavasti itseksensä, kun lapset on menneet nukkumaan kun yhdessä tuolissa lojuu puhtaat, toiset odottaa rummussa, sohvannurkan on valloittanut rekka arsenaali ja olohuoneen lattia näyttää siltä, kuin täällä toimisi lastentarha (paitsi että sielläkään ne kamat ei loju 24 h vuorokaudessa ). Koko päivän ensin kokkaa, syöttää, yrittää parhaansa, ja silti illalla vielä on ihan täysi kaaos.. Likaiset ruokalaput ja iltapalan jämät pitkin pöytiä. Ja nytkin pitäis tehdä vaikka mitä vielä, tyhjentää tiskari ja laittaa likaset sisään, siivota ruokapöytä, laittaa niitä pyykkejä puhumattakaan niistä tehtävistä jotka on oottaneet jo kuukausi tolkulla kuten vauvakirjojen päivitykset, valokuvien tilaaminen, pienien vaatteiden pois karsiminen ja vaatetilanteen yleinen päivitys, palapelien palojen hakeminen oikeisiin laatikoihin ja sitä rataa.
Mä hajoon, en kestä. Vinkkejä kehiin. Nyt, heti. Apuaaaaaaa!!! :headwall: |O
Tää on ihan yhtä hulapaloota koko ajan: en hallitse tätä enää ollenkaan. En millään kerkiä toimittamaan lehtiä ja pahviroskia keräykseen sitä mukaa kun niitä tulee, vaan ne lojuu täällä nurkissa. Lelut on koko ajan pitkin ja poikin ja pyykkiä niin paljon että itkettää: onnistuuko joku muka rentoutumaan iltasella mukavasti itseksensä, kun lapset on menneet nukkumaan kun yhdessä tuolissa lojuu puhtaat, toiset odottaa rummussa, sohvannurkan on valloittanut rekka arsenaali ja olohuoneen lattia näyttää siltä, kuin täällä toimisi lastentarha (paitsi että sielläkään ne kamat ei loju 24 h vuorokaudessa ). Koko päivän ensin kokkaa, syöttää, yrittää parhaansa, ja silti illalla vielä on ihan täysi kaaos.. Likaiset ruokalaput ja iltapalan jämät pitkin pöytiä. Ja nytkin pitäis tehdä vaikka mitä vielä, tyhjentää tiskari ja laittaa likaset sisään, siivota ruokapöytä, laittaa niitä pyykkejä puhumattakaan niistä tehtävistä jotka on oottaneet jo kuukausi tolkulla kuten vauvakirjojen päivitykset, valokuvien tilaaminen, pienien vaatteiden pois karsiminen ja vaatetilanteen yleinen päivitys, palapelien palojen hakeminen oikeisiin laatikoihin ja sitä rataa.
Mä hajoon, en kestä. Vinkkejä kehiin. Nyt, heti. Apuaaaaaaa!!! :headwall: |O
Toisaalta mä olen semmoinen, että sen minkä voi jättää huomiseen, jää huomiseen, ja jotenkin sitä töistä tulon jälkeen on semmoinen valmis draivi päällä, että saa asiat hoidettua, mutta sitten toisaalta... Muksut kaipaa vanhempiaan ja huomiota, illat ja viikonloput on ihan yhtä lahkeissa roikkumista ja ulinaa kun viikolla ei ehdi huomioida tarpeeksi, iltavuoroviikolla jo pyykin peseminen on liki mahdottomuus ja viikonloput meneekin sitten rästejä tehdessä... 
Meillä ollut jo muutaman vuoden. Tota muuten en täysin allekirjoita, että Töihin meno ei kotitöitä hävittäis. Ei ehkä hävitä, mutta vähentää. Jos jokainen perheenjäsen viettää 6-8 tuntia päivästä muualla, siinä on 8 tuntia vähemmän sotkua: vähemmän ruuanlaittoa ja tiskiä, vähemmän levitettyjä leluja. 