Alkuperäinen kirjoittaja VIIVILIINA-:
. On ihan inhimillistä sanoa joskus pahasti. Ei se lapsi siitä traumaa saa, jos pyytää anteeksi. taitaa asiat olla aivan liian hyvin ko. perheessä, jos tuollainen on ainoa ongelma ja joku itkun aihe aikuisenakin.. "no kun äiti sanoi kerran että haluis antaa adoptioon" .. huhhuh..Alkuperäinen kirjoittaja :):Alkuperäinen kirjoittaja VIIVILIINA-:
Voivoi
Alkuperäinen kirjoittaja VIIVILIINA-:Alkuperäinen kirjoittaja :):Alkuperäinen kirjoittaja VIIVILIINA-:
Voivoi
On tosiaan inhimillistä.
Mutta, jokainen henkilökahtainen loukkaus murentaa lapsen itsetuntoa pala palalta..Jos näitä lipsahduksia tapahtuu kovin usein niin pystyt varmaan tajuamaan mitä itsetunnolle tapahtuu. Lapsi pian uskoo olevana ei toivottu riesa joka on ruma ja läski ja ei kaivattu..(kärjistettynä).
Kyllä mä olen sanonu lapsilleni pahasti mutta mä olen sitä mieltä että mä en ole siihen oikeutettu, mä olen aikuinen ja mun pitäis olla vankka turva joka ei asetu "vihollisten" puolelle vaan lapsen. Mun pitäis olla vanhempi joka hoitaa ja hellii esim sairasta lasta eikä syytä lasta siitä että hän on kipeä ja aiheuttaa vaivaa...
Alkuperäinen kirjoittaja psykologi:Alkuperäinen kirjoittaja VIIVILIINA-:Alkuperäinen kirjoittaja :):Alkuperäinen kirjoittaja VIIVILIINA-:
Voivoi
On tosiaan inhimillistä.
Mutta, jokainen henkilökahtainen loukkaus murentaa lapsen itsetuntoa pala palalta..Jos näitä lipsahduksia tapahtuu kovin usein niin pystyt varmaan tajuamaan mitä itsetunnolle tapahtuu. Lapsi pian uskoo olevana ei toivottu riesa joka on ruma ja läski ja ei kaivattu..(kärjistettynä).
Kyllä mä olen sanonu lapsilleni pahasti mutta mä olen sitä mieltä että mä en ole siihen oikeutettu, mä olen aikuinen ja mun pitäis olla vankka turva joka ei asetu "vihollisten" puolelle vaan lapsen. Mun pitäis olla vanhempi joka hoitaa ja hellii esim sairasta lasta eikä syytä lasta siitä että hän on kipeä ja aiheuttaa vaivaa...
Juuri näin. Lipsahdus ääritilanteessa ja jälkiselvittelyt on ok, mutta uhkailut, henkilökohtaiset tölväisyt (huumorilla tai ilman) jäävät kalvamaan eikä ole mitään syytä lasta sellaiselle altistaa, vaikka itse olisi onnistunut jotenkin omassa lapsuudessaan "sallituiksi" kääntämään. Sinun äitisi sanoma asia kuulosti tosi surulliselta oikeasti. Toivottavasti muut asiat ovat kompensoineet sanottua ja kyse on ollut äidin ylirasituksesta. Siltikin sanottu olisi pitänyt puhua läpi, ettei olisi jäänyt mieleen. Ja korostan, että näitä voi tosiaan tulla jokaiselle joskus, mutta jos itse huomaa USEIN sanovansa lapselle pahasti tai purkavansa lapseen omaa pahaa mieltä, asiaan kannattaa kyllä puuttua.
Alkuperäinen kirjoittaja VIIVILIINA-:Alkuperäinen kirjoittaja psykologi:Alkuperäinen kirjoittaja VIIVILIINA-:Alkuperäinen kirjoittaja :):Alkuperäinen kirjoittaja VIIVILIINA-:
Voivoi
On tosiaan inhimillistä.
Mutta, jokainen henkilökahtainen loukkaus murentaa lapsen itsetuntoa pala palalta..Jos näitä lipsahduksia tapahtuu kovin usein niin pystyt varmaan tajuamaan mitä itsetunnolle tapahtuu. Lapsi pian uskoo olevana ei toivottu riesa joka on ruma ja läski ja ei kaivattu..(kärjistettynä).
Kyllä mä olen sanonu lapsilleni pahasti mutta mä olen sitä mieltä että mä en ole siihen oikeutettu, mä olen aikuinen ja mun pitäis olla vankka turva joka ei asetu "vihollisten" puolelle vaan lapsen. Mun pitäis olla vanhempi joka hoitaa ja hellii esim sairasta lasta eikä syytä lasta siitä että hän on kipeä ja aiheuttaa vaivaa...
Juuri näin. Lipsahdus ääritilanteessa ja jälkiselvittelyt on ok, mutta uhkailut, henkilökohtaiset tölväisyt (huumorilla tai ilman) jäävät kalvamaan eikä ole mitään syytä lasta sellaiselle altistaa, vaikka itse olisi onnistunut jotenkin omassa lapsuudessaan "sallituiksi" kääntämään. Sinun äitisi sanoma asia kuulosti tosi surulliselta oikeasti. Toivottavasti muut asiat ovat kompensoineet sanottua ja kyse on ollut äidin ylirasituksesta. Siltikin sanottu olisi pitänyt puhua läpi, ettei olisi jäänyt mieleen. Ja korostan, että näitä voi tosiaan tulla jokaiselle joskus, mutta jos itse huomaa USEIN sanovansa lapselle pahasti tai purkavansa lapseen omaa pahaa mieltä, asiaan kannattaa kyllä puuttua.
Tarkotatko sä nyt tota mun äidin sanomista?
Jälkipuinteja mun kotona ei harrastettu koskaan,
ja sairastaminen mulla on nykyään henkisesti tosi vaikeeta, mä kitkuta ja peittelen ..Mä en haluu olla riesa.
Muuten mulla on ollu/on hyvä koti ja vanhemmat mutta sietorajoja on heiltäki kysytty..
. Vanhemmat tekevät virheitä ja se sallittakoon, mutta tärkeintä on kokonaisuus ja välittäminen. Lapsi sen kyllä tiedostaa.Alkuperäinen kirjoittaja Oikeasti:
En ole jäänyt kieriskelemään näihin sanottuihin asioihin, mutta kyllä ne mielessä pysyy, vaikka ei haluaisikaan.Alkuperäinen kirjoittaja fammu:Alkuperäinen kirjoittaja Oikeasti:
Kato kato, ollaanko sama ihminen? Tällaista minäkin sain kuulla, tosin vain huonoina päivinä. Siltikään en ikinä niitä unohda. Suht koht terve ihminen olen
Itsetunnon ne on minulta vienyt. Sitäkin olen saanut jo näin päälle 30 v. saanut jonkin verran kasvatettua.
Ja kyllä pienikin pahasti asia voi jäädä lapsen mieleen ikuisesti, anteeksi pyyntö on tärkeää. Miten muuten lapsi oppisi anteeksipyynnön ja annon?
Ikinä en moista sanoisi tai tekisi lapsilleni! Sen vannoin itselleni jo silloin kun vyö paukkui omalla nahalla.
Ja, mun mielestä nk, henkinen väkivalta, nimenomaan sanoilla satuttaminen ja pelottelu on kaikkein pahinta. Se pelko.
Ap;lle, parasta asiassa on se että oikeasti tajuat että nyt tuli iso sammakko suusta. Älä nyt kuitenkaan kasvata asiasta liian isoa mörköä, todellakin, tärkeintä on se että pyydät anteeksi lapseltasi ja kerrot että teit väärin ja kadut sitä.
Kuten joku mainitsikin, ihmisiä me kaikki ollaan, joillain on todellinen rautahermo ja ovat "täydellisiä" äitejä ja ihmisiä joilta ei ikinä tule suusta sontaa ja jotkut ovat ihan taviksia
Alkuperäinen kirjoittaja hali:
Ja eikä se varsinaista kiusaamista ilmeisesti ole. Muilla pojilla vain on joku lumilinna, jonka rakentaminen on aloitettu, kun poika ei ollut koulussa ja hän ei pääse mukaan leikkiin (eli ei asialle oikeen voi tehdä mitään). Nyt sit poika odottaa, että lumi sulais ja pääsis taas muiden kanssa leikkimään Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja hali:
Joo olen menossa nyt lasta hakemaan koulusta, vaikka yleensä tulee itse kotiin. Ja sit lähdetään kauppaan ostamaan huomiselle pikkujoululle naposteltavia ja ajattelin, että käytäis vaikka heselläkin. Ja aion todella sanoa, että äiti sanoi tosi väärin ja äiti oli tosi tyhmä ja äiti ei tosiaan tarkoittanut mitä sanoi... Ja koko loppupäivän halin ja rutistan
Alkuperäinen kirjoittaja -:Alkuperäinen kirjoittaja fammu:Alkuperäinen kirjoittaja Oikeasti:
Kato kato, ollaanko sama ihminen? Tällaista minäkin sain kuulla, tosin vain huonoina päivinä. Siltikään en ikinä niitä unohda. Suht koht terve ihminen olen
Itsetunnon ne on minulta vienyt. Sitäkin olen saanut jo näin päälle 30 v. saanut jonkin verran kasvatettua.
Ja kyllä pienikin pahasti asia voi jäädä lapsen mieleen ikuisesti, anteeksi pyyntö on tärkeää. Miten muuten lapsi oppisi anteeksipyynnön ja annon?
Ikinä en moista sanoisi tai tekisi lapsilleni! Sen vannoin itselleni jo silloin kun vyö paukkui omalla nahalla.
Ja, mun mielestä nk, henkinen väkivalta, nimenomaan sanoilla satuttaminen ja pelottelu on kaikkein pahinta. Se pelko.
Ap;lle, parasta asiassa on se että oikeasti tajuat että nyt tuli iso sammakko suusta. Älä nyt kuitenkaan kasvata asiasta liian isoa mörköä, todellakin, tärkeintä on se että pyydät anteeksi lapseltasi ja kerrot että teit väärin ja kadut sitä.
Kuten joku mainitsikin, ihmisiä me kaikki ollaan, joillain on todellinen rautahermo ja ovat "täydellisiä" äitejä ja ihmisiä joilta ei ikinä tule suusta sontaa ja jotkut ovat ihan taviksia
Mä en missään määrin tarkoittanut, että lapsen haukkuminen olisi ok. Mutta sitä tarkoitan, että ei kannata liioitella yhtä lipsahdusta. Sen voi selvittää ja pyytää anteeksi. Turha syyllistää äitiä, joka vahingossa päästää sammakon suustaan. Näitä syyllistäjiä kun riittää.
Toki mun äidin sanomiset ja lyönnit on minuun vaikuttanut. Mutta toisaalta en mä voi loppuelämää syyttää äitiäni kaikesta, vastuu on otettava itse elämästä. En aio jatkaa samaa sukupolvien väkivallan ketjua oman lapseni kohdala. Lapsena on vanhempien armoilla, mutta aikuisenakin voi rakentaa itsetuntoa.
Alkuperäinen kirjoittaja hali:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja hali:
Joo olen menossa nyt lasta hakemaan koulusta, vaikka yleensä tulee itse kotiin. Ja sit lähdetään kauppaan ostamaan huomiselle pikkujoululle naposteltavia ja ajattelin, että käytäis vaikka heselläkin. Ja aion todella sanoa, että äiti sanoi tosi väärin ja äiti oli tosi tyhmä ja äiti ei tosiaan tarkoittanut mitä sanoi... Ja koko loppupäivän halin ja rutistan
Et todellakaan ole paska äiti, päinvastoin! Kaikki me olemme joskus väsyneitä ja sanomme tyhmiä. Mukavaa päivää teille ja kaikkea hyvää jatkoon!
Mieskin otti vapaata töistä (reissuhommissa), että saa oltua muiden lasten kanssa ja minä saan keskittyä nyt esikoiseen 
Ja äitilläkin tietty parempi mieli, kun pojalla kaikki ok Mieli oli ollut aamuna pahana, mutta nyt ollaan juteltu ja kohta ruvetaan yhdessä pelaileen. Kiitos kaikille!Alkuperäinen kirjoittaja ap:No niin!
Pojalla oli ollut parempi päivä koulussa ja kotonakin on ollut kuin eri mies
