Mä en jaksa olla enään äiti...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaana itkettää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mäkin olen katsellut vauvakuvia ja ollaan niitä katseltu yhdessä esikon kanssa myös. On se vaan ollut niin suloinen pakkaus...ja on se vieläkin, nyt kun sain tän kaikista pahimman tuskan tänne kirjoitettua.
Mten voikin olla välillä niin raastavaa? Mä ojennan kyllä auttavan käteni heti, kun jatkossa joku tarvitsee apua eskariuhmalaisen kanssa.
Tiedän, että lapseni on fiksu ja ymmärtäväinen, erittäin herkkä tyyppi. Kun vaan muistaisin heikkoinakin hetkinäni olla se aikuinen, enkä laantua samalle tasolle.
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
hei ja kiitos kaikille vastauksista!
Tänään on erilainen ilta! Mieli on paljon tyynempi ja voin käydä hyvillä mielin nukkumaan ajattelematta sitä, että voi apua herätessä on taas AAMU!
Kiitos <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana ei itketä;26999574:
hei ja kiitos kaikille vastauksista!
Tänään on erilainen ilta! Mieli on paljon tyynempi ja voin käydä hyvillä mielin nukkumaan ajattelematta sitä, että voi apua herätessä on taas AAMU!
Kiitos <3


Hyvää yötä ja kauniita unia <3
 
Hey ja kiitos vielä eilisestä keskustelusta! Tänä aamuna oli todellakin ihanampi herätä! Aamuiset hölmöilyt jaksoin paljon paljon paremmin kuin esim. eilen tai muina aamuina. Kiitos vielä!
Ja kikkeliskokkelis vaan!
 
Mun isällä ja äitipuolella on kahen lapsen kanssa vähän samanlaisia ongelmia. Olivat käyneet perheneuvolassa tyttöjen kanssa, mutta samat asiat siellä oli kuulema pölpötetty kuin neuvolassakin. Eli periaatteessa tilanteeseen ei tullu mitään ratkasua ja tilanne mun isän luona edelleen samanlainen. Mutta, tokihan noissa perheneuvoloissa on erojakin, jotkut on varmaan saanu hyviäkin neuvoja ja ne myöskin toimineet.
 
Kiitos Ultramariini, kun nostit. Mä en tosiaan harmaana saanut tätä tuolta haettua...
Mun on pakko jatkaa stooria meidän eskarilaisen eilisestä tempauksesta =O Siis voi herranjee...kiitos teille siitä, että jaksoin pysyä tyynenä enkä vetää itse mitään megamahtihepuleita lapsen saadessaan sellaiset...
Kävimme eskarin jälkeen tavaratalossa ostamassa VAIN niitä tarpeellisia asioita, pari tyhjää dvd-levyä, vessapaperia jne...Minä siinä tutkin, mikä olisi nyt se oiken levy ja siinä jouduin luottoystävällekin soittelemaan välillä, kun asioista paremmin tietää...
Noh..Koko ajan kuului äiti-äiti-äiti-äiti....ja tuu nyt...tuu nyt kattoo. No missäpä muuallakaan se lapsi olisi ollut kuin leluhylly luona ja siellä komeili sellainen tooosi hieno asuntovaunu mikä olis just siltä seisomalta pitänyt saada.
Minä kieltäydyin ja voi apua, en edes muista milloin poika olis saanut sellaiset hepulit että kuului varmaan tavaratalon toiseen päähän! Siis tsiisus, että mä ihan itsekin hölmistyin. Jopa niin paljon, että piti näyttää pokerinaamaa vaikka melkein voin sanoa tilanteen naurattaneen minua.
Kassojen ohi mentiin, ja ostin VAIN ne tarpeelliset asiat. Ulvontaa jatkui kotonakin vielä puolisen tuntia ennenkuin välipalan voimalla saatiin itku loppumaan.
Ilta menikin melko hienosti (jesh)...kunnes tuli nukkumaanmenoaika!
Siis sen sellainen hepuli - sä et sitten vie mua nukkumaan, mä meen ihan yksin. Ja ei tartte auttaa yökkäreiden kanssa.
-Selvä, ei sitten. hetken päästä kuitenkin mies meni katsomaan selvisikö sänkyyn ja olisi auttanut yöpaidan kanssa. Poika veti sellaiset hepulit, että kiskoi paidan pois päältään niin, että niskassa, otsassa ja poskissa hirveet naarmut. Siinä oli napit siinä yökkärissä.
Joo-o...
Melkoista on tämä meno, tänään ollut ihan ok meno, kun koko ilta vaan urheiltu :D
Että kiitos siitä teille, että sain voimaa jakaa tämän asian nyt hymyssä suin eikä niin että itkettäisi.
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
voi, niinkuin monet täällä sanoivatkin, hae apua,käy lääkärillä kertomassa ongelmasi... ei kenenkään tarvitse kärsiä jaksamisensa äärirajoilla ja melkein niin että tunteet menevät senkin yli.... se, että teit lapsia ei tarkoita sitä että hiljaisuudessa täytyy kärsiä :(:hug::hug:
 
voi, niinkuin monet täällä sanoivatkin, hae apua,käy lääkärillä kertomassa ongelmasi... ei kenenkään tarvitse kärsiä jaksamisensa äärirajoilla ja melkein niin että tunteet menevät senkin yli.... se, että teit lapsia ei tarkoita sitä että hiljaisuudessa täytyy kärsiä :(:hug::hug:
Kiitos kannustuksesta. Nyt on jo sellainen olo, että jaksaa mitä vaan, kun saa purettua omaa tuskaansa ulos..
 
Luin eilen viestisi, mutta en kommentoinut mitään.
Mutta toivon teille hyviä päiviä ja hyviä hetkiä. Ja silloin kun oikein kiristää, kannattaa yrittää ottaa minuttu kerraallaan. Päivä kerrallaankin voi olla liian suuri haaste, jos tuntuu että koko päivä on tuomittu kikulluun ja kärttyisyyteen.
Mutta kun minuutin kestää, kestää sitten toisen ja sitten taas toisen.:hug:
 
[QUOTE="kolmen pojan äiti";26998782]Toi, että sä pelkäät jotain huostaanottoa, etkä siksi hae apua, kertoo just siitä kuinka väsynyt sä olet. Silloin alkaa pelätä monenmoista ja syyllisyys kalvaa ja huono äiti -ajatukset vaivaa ym.

Perheneuvola on tosi hyvä paikka! Mene ihmeessä! Me käytiin pari kertaa ja se oli kuin taikuutta, kun asiat asettuu oikeisiin mittasuhteisiin ulkopuolisen avulla. Itse jaksoin sen jälkeen ihan eri tavalla lasten kanssa. Kotiäitinä oleminen on rankkaa. Ei sitä tarvitse kieltää, eikä se tee susta mitenkään huonoa. Mä oon kertonut meidän perheneuvolakäynneistä puistossakin, kun mun mielestä se on hieno juttu, että saa ammattilaisilta apua, jos meinaa väsähtää.[/QUOTE]

ai no musta se on tosi huono paikka,eikä saatu ollenkaan apua. Mutta meillä olikin kyse adhd:sta.

perheneuvolan mielipiteet oli; lapsi on ihan normaali(josin tempperamenttinen), no mihin te sitä diagnoosia tarvitte, ei se lasta muuta(no ei niin mutta helpottaa elämää ku tietää mistä on kyse ja kun ei tartte tapella joka asiasta kun ne saa kun on lausunto, eikä kukaan tuu turhaan syyttää lapsen käytöksestä vanhempia).

niinpä niin. no yksi psykologikin ol isitä mieltä että ei tässä mitään ole. onneksi seuraava oli sitä mieltä että eteenpäin-> sai poika oikean diagnoosin ja lääkityksen mitä ilman koulusta ei tulisi yhtään mitään
 

Yhteistyössä