Mä olen niin onnellinen kun meillä on vain yksi lapsi.

["onnekas"]

Onko joku väittänyt että sisaruksilla on lämpimät välit aina? Ei, mutta sulla on 100% paremmat mahdollisuudet tukeen sisarusten osalta kuin lapsellasi. Ainokaisella ei ole mitään mahdollisuuksia sellaiseen.

No eipä ne sisarukseni tule minua tukemaan vaikka mikä olisi. Lähinnä pelottaa kun köyhät vanhempamme kuolevat että tulee siitä pienestä perinnöstä tappelu ja siitä miten maksetaan hautajaiset. Nuokin asiat olisi helpompi yksin hoitaa.

 

[hm]

Rehellisesti: kun jokainen sekä minun että miehen sisarista on perustanut oman perheen, niin siitä saakka vaan oma napa on kiinnostanut. Miehen sisaruksia ainakin kiinnostaa vaan raha, ja aivan mielettömän naurettava ajatuskin että sieltä saisi tukea jos hätä olisi, henkinen tai taloudelllinen tai jotain. Ei saisi vaikka olisivat miljonäärejä, mitä mahdollisesti ovatkin. (monta mökkiä, veneitä, isoja halleja, yrityksiä... Ostavat kun halvalla saa jotain, konkurssipesiä.)

On eräänlainen tabu, että kaikkien on pakko hehkuttaa miten sisaret sitä ja tätä. On varmasti sisarussuhteita, joissa muukin on tärkeää kuin oma itse jaomat lapset. Mutta siis... todennäköisesti ihan kavereilta ja jopa ventovierailta saisin ennemmin apua hädän hetkellä kuin suvulta. Ainakaan miehen. Jonkinlainen mahdollisuus että omani auttaisivat. Miehen suvulle raha on tärkeää ja jos jollain menee heikosti taloudellisesti, niin sitä käytetään vaan hyväksi, teetetään ilmaiesksi työtä jotta saa 2 euroa tunti, suunnilleen.

 

["vieras"]

Kaks Plussassa oli juttu, ja siinä Väestöliiton tutkija sanoi, että ainoa lapsi ei jää paitsi mistään. Sosiaalisuutta oppii päiväkodissa ja koulussa. Ja amerikkalaisen tutkimuksen mukaan ainoat lapset ovat yhtä sosiaalisia, mitä sisarusparvessa kasvaneet. 40% eurooppalaisista perheistä haluaa vain yhden lapsen, Suomessa ajatusta vierastetaan, koska virheellisesti uskotaan, että ainoa lapsi jää jostakin paitsi. Lapsiluku on silti jokaisen perheen oma asia, kunhan jokainen lapsi saa huomiota, rakkautta ja jokaiselle on varaa ostaa ruokaa ja vaatteita.

 

["vieras"]

On se nyt kumma, että jos jos joku kertoo olevansa onnellinen yhden lapsen äitinä,jonkun täytyy sanoa että kahden kanssa pääsisi helpommalla.
Anteeksi mutta mitä he*vettiä?
Rahaa,aikaa ja vaivaa menisi kaksinkertaisesti.
Pitäisi olla raskaana,synnyttää ja kestää vauva-aika 2 kertaan.
Selvitellä kahden muksun riitoja,huolehtia kahdesta ihmisestä yhden sijaan.
Kyllähän se ihan perusarkeen tekisi PALJON enemmän työtä, riippunee sitten vähän ihmisestä/elämäntilanteesta ja tuurista että kuinka paljon enemmän.

Minulla ei ole kuin yksi lapsi ja jo tässä on ihan tarpeeksi hommaa kun yrittää sovittaa perhe-elämää,työtä ja opiskelua yhteen.
Lisäksi olen itse sairastellut paljon ja tiedän että raskaudesta seuraisi lisää sairasteluja,kipua ja kärsimystä.
Ei tarvitse olla mikään järjenjättiläinen todetakseen että yhden kanssa pääsee helpommalla kuin kahden.

 

[Sessu]

Ihmiset on pohjimmiltaan mielihyvähakuisia. Kaikkea toimintaa ohjaa se, että "lopussa kiitos seisoo". Joillekin onnen tuo yksi lapsi, jotkut on onnellisia ison perheen kanssa. Mitä sitten?

 

["heh"]

[QUOTE="vieras";23842942]Ei tarvitse olla mikään järjenjättiläinen todetakseen että yhden kanssa pääsee helpommalla kuin kahden.[/QUOTE]

Raskaus ja pikkuvauva-aika kestää pari vuotta. Sen jälkeen sisaruksista on seuraa toisilleen vuosikaudet jolloin vanhempien aikaa vapautuu muihin hommiin kuin leikki-ikäisen viihdyttämiseen. Mutta nämä nyt taas on ihan henkilö/perhekohtaisia totuuksia. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Ei ole absoluuttista totuutta siitä olisiko helpompaa yhden vai kahden lapsen kanssa. Eikä elämän helppouskaan ole kovin yksiselitteinen käsite. Se nyt on se ja sama onko mun elämä helpompaa vai vaikeampaa kuin naapurin, kunhan meidän perheessä kaikilla on hyvä olla.

 

[Sessu]

[QUOTE="vieras";23842907]Kaks Plussassa oli juttu, ja siinä Väestöliiton tutkija sanoi, että ainoa lapsi ei jää paitsi mistään. Sosiaalisuutta oppii päiväkodissa ja koulussa. Ja amerikkalaisen tutkimuksen mukaan ainoat lapset ovat yhtä sosiaalisia, mitä sisarusparvessa kasvaneet. 40% eurooppalaisista perheistä haluaa vain yhden lapsen, Suomessa ajatusta vierastetaan, koska virheellisesti uskotaan, että ainoa lapsi jää jostakin paitsi. Lapsiluku on silti jokaisen perheen oma asia, kunhan jokainen lapsi saa huomiota, rakkautta ja jokaiselle on varaa ostaa ruokaa ja vaatteita.[/QUOTE]

Tottahan se on, yksi lapsi jää jostain paitsi. Tässätapauksessa ilman sisarussuhdetta. Samalla tavalla esimerkiksi suurperheen lapset jäävät paitsi jakamattomasta huomiosta. Lapsettomat jäävät paitsi perhe-elämän iloista ja suruisa. Lapsiperhe puolestaan lapsettoman elämän vapaudesta ja helppoudesta. Elämässä nyt vääjäämättä jää paitsi jostain, teki niin tai näin. Jos valitsee jotain, joutuu luopumaan jostain muusta. Se ei poissulje sitä, etteikö elmäänsä voisi elää silti ihan onnellisesti.

 

[Mep]

Yhdelle lapselle on myös helppo järjestää yhteisiä matka-elämyksiä vaikka useampi vuodessa. En tunne yhtään 2 + lapsisia perheitä jotka matkustaisivat ainakaan joka vuosi.

Voimme myös tarjota yhdelle taloudellista tukea aikanaan opiskeluun, asunnon hankintaan jne. Toisin on monen lapsen kanssa.

Ja voi kun kaikkien lapset eivät ole helppoja lullukoita kotonakaan. Ihan turha puhua kuinka helppoa on 3 lapsen kanssa....käsittämättä että kaikilla ei ole helppoa yhdenkään kanssa.

 

["heh"]

En tunne yhtään 2 + lapsisia perheitä jotka matkustaisivat ainakaan joka vuosi.

Mä kyllä tunnen. Ja toisaalta taas me ei matkustettu ulkomaille vuosittain edes aikana ennen lapsia, meille riittää pienemmätkin elämykset ja kotimaassakin on vielä monta paikkaa näkemättä.

 

["vieras"]

Yhdelle lapselle on myös helppo järjestää yhteisiä matka-elämyksiä vaikka useampi vuodessa. En tunne yhtään 2 + lapsisia perheitä jotka matkustaisivat ainakaan joka vuosi.

Voimme myös tarjota yhdelle taloudellista tukea aikanaan opiskeluun, asunnon hankintaan jne. Toisin on monen lapsen kanssa.

Ja voi kun kaikkien lapset eivät ole helppoja lullukoita kotonakaan. Ihan turha puhua kuinka helppoa on 3 lapsen kanssa....käsittämättä että kaikilla ei ole helppoa yhdenkään kanssa.

Ja kuitenkin teet siitä omasta sen "lullukan" turvaamalla koko tulevaisuuden. Äiti ja isi ostaa asunnot, autot ja hoitaa kaiken mihin tarvittas ees vähänkin vastuuta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23843388]Ja kuitenkin teet siitä omasta sen "lullukan" turvaamalla koko tulevaisuuden. Äiti ja isi ostaa asunnot, autot ja hoitaa kaiken mihin tarvittas ees vähänkin vastuuta.[/QUOTE]

Missä "Mep" kertoi ostavansa kokonaan talon, auton jne? Ei missään. Puhui, että voi TUKEA ostoja taloudellisesti.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23843414]Missä "Mep" kertoi ostavansa kokonaan talon, auton jne? Ei missään. Puhui, että voi TUKEA ostoja taloudellisesti.[/QUOTE]

No siinähän se lukee sunkin tekstissäs En minäkään sanonut, että ostavat kokonaan, vai sanoinko!?
Taloudellinen tuki on näemmä suhteellinen käsitys osalle..

 

[Alodia]

Täälläkin on onnellinen yhden lapsen perhe!
Minä ja mieheni myös ainoita lapsia ja haluamme taata lapsellemme saman jakamattomuuden ja täyden huomion. Sanoivat ihmiset sitten kuinka tahansa päin, miten vahingollista se on lapsellemme. Meillä on hyvä näin!

 

[Mep]

[QUOTE="vieras";23843388]Ja kuitenkin teet siitä omasta sen "lullukan" turvaamalla koko tulevaisuuden. Äiti ja isi ostaa asunnot, autot ja hoitaa kaiken mihin tarvittas ees vähänkin vastuuta.[/QUOTE]

Tuskin ostamme kokonaan, mutta osa-rahoitusta tarjotaan varmasti kuten itsekin olen saanut. Rahankäyttöä on mahdollista opetella (ja on pakollistakin jos toivoo tulevienkin polvien nauttivan sadosta) myös silloin kun ei ole persaukinen.

Ihan turha kinata taas tästäkin. Lapsiluku on hyvä mitoittaa oman talouden mukaan joka tapauksessa, se on vastuuta se.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23843433]No siinähän se lukee sunkin tekstissäs En minäkään sanonut, että ostavat kokonaan, vai sanoinko!?
Taloudellinen tuki on näemmä suhteellinen käsitys osalle..[/QUOTE]

Kyllä sinä kirjoitit: äiti ja isi ostaa talot ja autot... se tarkoittaa minusta, että äiti ja isi ostavat koko talon ja auton.

Sitähän "mep" ei tarkoittanut, vaan auttaa osaltaan, ei koko summaa.

Ja koulussa olen huomannut, että ainoan lapsen koulunkäyntiin on panostettu vrt. lapsi, jolla on esim. 5 sisarusta, näillä kokeista puuttuu nimiä, läksyt useimmiten tekemättä, kokeisiin ei ole luettu jne. En kuitenkaan yleistä, mutta tällaisen ilmiön olen huomannut.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23843488]Kyllä sinä kirjoitit: äiti ja isi ostaa talot ja autot... se tarkoittaa minusta, että äiti ja isi ostavat koko talon ja auton.

Sitähän "mep" ei tarkoittanut, vaan auttaa osaltaan, ei koko summaa.

Ja koulussa olen huomannut, että ainoan lapsen koulunkäyntiin on panostettu vrt. lapsi, jolla on esim. 5 sisarusta, näillä kokeista puuttuu nimiä, läksyt useimmiten tekemättä, kokeisiin ei ole luettu jne. En kuitenkaan yleistä, mutta tällaisen ilmiön olen huomannut.[/QUOTE]

Selvä, niin sitten tarkoitin, onko nyt hyvä? =)

Samaista ilmiötäkö ei sitten ole ainuilla lapsilla vai? Vieman veikkaan muuta.

 

["minna"]

Turha tästä on nyt alkaa vääntää. Kyllä ne monilapsisen perheen lapsetkin voi kasvaa epäsosiaalisiksi tai he voivat kärsiä siitä, että ei ole saanut tarpeeksia huomiota. Yksilapsiset ilman sisaruksia voivat kaivata sisaruksia tai ovat onnellisia, ettei ole muita. Ei se lapsiluku automaattisesti sano mitään. Tukekaamme toisiamme ja panostetaan siihen omaan perheeseen. Kyllä sen lapsiluvun jokaisessa tilanteessa päättää aikuinen, miten omaksi parhaaksi näkee. Meillä on neljä lasta ja olen onnellinen siitä. Ymmärrän silti, että joku haluaa vain yhden. Kun meitä ihmisiä on katsokaas erilaisia. Se, että sinä koet neljä lasta helpoksi jne. ei tarkoita, että kaikki kokee niin, jos vaan sen neljä lasta tekis. on hyvä tunnistaa omat resurssit ja elää niiden mukaan.

 

[m...]

Niin, mustakin se tuntuu nyt siltä kun äitini on dementoitumassa ja isä yritti itsemurhaa. On tosi kiva olla ainoa lapsi, että saa yksin hoitaa näitä asioita, murehtia ja surra. Ei tartte pelätä että olis rinnalla sisarrus auttamassa, sisarrus jonka kanssa jakaa huolet...

On tosi kiva että vanhempani pääsivät helpolla...

Just siksi mun massussa kasvaakin toinen lapsi,sisarus 4,5 vuotiaalle pojalle. Olin jo päättänyt että yksi saa riittää,pääsee helpomalla,mikä ei kyllä välttämättä pidä paikkaansa. Rupesin miettimään mikä ihanuus on minulle ollut sisarukset ja nyt kun omat vanhempani alkavat vanhenemaan, niin sisaraukset pitää yhtä.
On ehkä jotenkin lyhytnäköistä "tehdä" vain yksi lapsi ja itsekästä. Omat sirakuset ovat niin tärkeitä,että haluan että lapseni saavat tuntea saman.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23843510]Selvä, niin sitten tarkoitin, onko nyt hyvä? =)

Samaista ilmiötäkö ei sitten ole ainuilla lapsilla vai? Vieman veikkaan muuta.[/QUOTE]

Toki on. Mutta yleisempää niillä lapsilla, joilla monta sisarusta. Jotkut, huom! jotkut, vanhemmat eivät kykene huolehtimaan monen lapsen koulunkäyntiasioista. Sitten on läksyt tekemättä, kokeisiin lukematta, kun lapsia on monta ja niitä läksyjäkin ja kokeitakin paljon...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23843661]Toki on. Mutta yleisempää niillä lapsilla, joilla monta sisarusta. Jotkut, huom! jotkut, vanhemmat eivät kykene huolehtimaan monen lapsen koulunkäyntiasioista. Sitten on läksyt tekemättä, kokeisiin lukematta, kun lapsia on monta ja niitä läksyjäkin ja kokeitakin paljon...[/QUOTE]

Mistä sinulla on fakta tieto tähän, jos saan udella?

Yhden opettajan kokemuksella en lähtis yleistämään.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23843674]Mistä sinulla on fakta tieto tähän, jos saan udella?

Yhden opettajan kokemuksella en lähtis yleistämään.[/QUOTE]

Kuten sanoin, en yleistä asiaa, olen vain tällaisen asian huomannut. Itse ollut opettaja 15 vuotta ja monet kollegat samaa mieltä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23843690]Kuten sanoin, en yleistä asiaa, olen vain tällaisen asian huomannut. Itse ollut opettaja 15 vuotta ja monet kollegat samaa mieltä.[/QUOTE]

Niimpä niin.
Itse olen toiminut pph:na eli kasvatustyössä myös, erinäisiä havaintoja olemme myös tehneet ainokaisista, mutten taida lähteä niillä tänne kertoilemaan.
Sen verran kuitenkin, että yleensä ainoiden lasten vanhemmat ovat niitä kaikkein kiireisempiä ja "omaa" elämäänsä eläviä.

 

[Mep]

[QUOTE="vieras";23843712]Niimpä niin.
Itse olen toiminut pph:na eli kasvatustyössä myös, erinäisiä havaintoja olemme myös tehneet ainokaisista, mutten taida lähteä niillä tänne kertoilemaan.
Sen verran kuitenkin, että yleensä ainoiden lasten vanhemmat ovat niitä kaikkein kiireisempiä ja "omaa" elämäänsä eläviä.[/QUOTE]

No täällä ilmoittautuu yksi, joka alkoi tehdä lyhennettyä työpäivää juuri ainokaiseni edun nimissä, heti hoitovapaan loputtua. Isä on kyllä uraohjus.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23843712]Niimpä niin.
Itse olen toiminut pph:na eli kasvatustyössä myös, erinäisiä havaintoja olemme myös tehneet ainokaisista, mutten taida lähteä niillä tänne kertoilemaan.
Sen verran kuitenkin, että yleensä ainoiden lasten vanhemmat ovat niitä kaikkein kiireisempiä ja "omaa" elämäänsä eläviä.[/QUOTE]

Pph:n koulutus nyt ei ole kaikkein korkein arvioimaan eri tilanteita, esim. tunnen kaksi pph:aa, toinen kaupan kassa ollut ja toinen kotiäiti. Heiltähän ei vaadita mitään koulutusta, tai ainakaan ennen vaadittu. Muuten, itsellä vain 1 lapsi ja olin kotona 3 ekaa vuotta.

 

["vieras"]

No täällä ilmoittautuu yksi, joka alkoi tehdä lyhennettyä työpäivää juuri ainokaiseni edun nimissä, heti hoitovapaan loputtua. Isä on kyllä uraohjus.

En minäkään yleistämään lähde. Hienoa, että teillä on näin.