Mä en vaan tajua, miksi pitää tunkea pienille herkkuja?:o

[illuusia]

Jaa että ei osaa 1v pyytää?
No joo, ekan kanssa oltiin aika ehdottomia ja varmaan ihan hyvä niin, mut tän meidän lellivauvan kanssa on lipsuttu ja menty välillä sieltä mistä aita on matalin..

 

[..]

Hah, meillä kyllä kuulee koko talo(mäkki, kahvila, you name it) jos jotain syöt ja sitä ei pikkuneidille 9kk irtoo. Viimeksi läpsi soseensa pitkin mäkin lattioita, kiljui ja itki (ja sai sit ranskiksen käteensä, pelkkä hampparin kansi ei kelvannut).

Kivittäkää vaan, sen oon ansainnu. Olinhan herra mun jee siellä jopa 3:veen kanssa ja se sai happy mealin! :O Tosin edellisestä "roskaruoka" kerrasta oli jo lähemmäs 3kk aikaa, sitähän tässä ei katsota

No miksi et antanut sitten vaikka sitä hampparin pihviä, vaan kantta tarjoat?

Meillä ei tiukkapipoilla, silloin tällöin käydään hesessä ja syödään karkkia, mutta mietin kanssa, miksei lapselle voitu tarjota hampurilaisesta pihviä? Tämä tuli mieleeni siitä, koska meidä lapset eivät pidä ranskiksista eikä limsasta, ja tämä taas ihmetyttää monia.

No se selitys tuli jo ylempänä kyllä sanottua, mutta ei suostu lihakokkareita syömään ja ei sitä pihviä oikein pelkillä ikenillä saa muussattua kun hampaita on 0.

En mä tiedä mihin se niistä 3 ranskiksesta kummenee (ja jos puolet niistäkin päätyi lattialle?)

 

[vieras]

Mä en tunge, mutta kaikki yli 1v saa meillä suurin piirtein samoja ruokia, allergiat erikseen eikä liikaa rasvaa tai sokeria noin esim. VIIKKOtasolla laskettuna. Muuten löysin rantein eikä stressata.

Mun mielestäni (ehkä varsinkin näin useamman tyttölapsen äitinä) kaikenlainen ehdottomuus ja hysteria syömisten suhteen on vaarallista eikä missään nimessä tarpeen.

Jatkan vielä omaan kirjoitukseeni, että ruokahan nimenomaan ON nautinto. Siinä ei ole kysymys pelkästään mahan täyttämisestä, kaloreista ja hiilareista vaan yhteisestä hetkestä, rituaalistakin tavallaan.

Ei meillä kukaan puputa huoneessaan jotain keksipakettia yksinään. Kaupan keksejä, jätskiä tai sipsejä on meillä itse asiassa tosi harvoin. Leivon sen sijaan usein. Ja jos joku väittää, ettei hyvän aterian jälkeinen uunijäätelö yhdessä perheen kanssa syötynä ei ole nautinto, on vähän pihalla näin kauniisti sanottuna. Tai äidin leipomat korvapuustit pakkaspäivänä. Lettukestit pihalla kesäiltana.

Silloin, kun mistä tahansa ruoasta tehdään jotain kiellettyä ja pahaapahaa, mennään väärille raiteille. Meillä ostetaan tosi harvoin jotain sokerilimuja tai karkkipusseja mutta vain siksi, että me syödään mieluummin jotain PAREMPAA. Ei siksi, että mun täytyisi jostain käsittämättömästä periaatteellisesta syystä siirtää omat neuroosini lapsiini.

Ap, tähän kommenttia!

 

[O]

Mä en tajua millanen lapsi ap:llä on ellei osaa itse pyytää. Kyllä meillä esikoinen varsin sujuvasti jo 1v pyysi, ja halusi nimenomaan sitä mitä muutkin syövät. Synttäreillä tai muissa juhlissa kun oltiin niin ihan turha oli tunkea jotain näkkäriä kouraan jos muut söi kakkua. Ei se sentään tyhmä ole.

Silti varsin pitkään onnistuttiin pitämään irti isommista herkuista muulloin kuin juhlissa. Tarhassakin oli useemman kuukauden (aloitti 1v3kk) ennen kuin tuli viestiä että tuli paha mieli kun ei saanut jotain sokerista herkkua välipalalla kun muut sai, vaan hedelmäsosetta kuten oli sovittu. Meidän ei ole ollut kiusata lasta, joten tietty annettiin lupa antaa. Samaten vaikka lomilla saa enemmän mehuja ja sellaista mitä kotioloissa ei saa kuin harvoin. Mutta esim pullaa ja jäätelöä ei syö tarhassakaan vieläkään, ottaa mieluummin leipää. Nameja ja mehua välillä pyytää, niitä saa aina välillä.

 

[ap]

Mä en tunge, mutta kaikki yli 1v saa meillä suurin piirtein samoja ruokia, allergiat erikseen eikä liikaa rasvaa tai sokeria noin esim. VIIKKOtasolla laskettuna. Muuten löysin rantein eikä stressata.

Mun mielestäni (ehkä varsinkin näin useamman tyttölapsen äitinä) kaikenlainen ehdottomuus ja hysteria syömisten suhteen on vaarallista eikä missään nimessä tarpeen.

Jatkan vielä omaan kirjoitukseeni, että ruokahan nimenomaan ON nautinto. Siinä ei ole kysymys pelkästään mahan täyttämisestä, kaloreista ja hiilareista vaan yhteisestä hetkestä, rituaalistakin tavallaan.

Ei meillä kukaan puputa huoneessaan jotain keksipakettia yksinään. Kaupan keksejä, jätskiä tai sipsejä on meillä itse asiassa tosi harvoin. Leivon sen sijaan usein. Ja jos joku väittää, ettei hyvän aterian jälkeinen uunijäätelö yhdessä perheen kanssa syötynä ei ole nautinto, on vähän pihalla näin kauniisti sanottuna. Tai äidin leipomat korvapuustit pakkaspäivänä. Lettukestit pihalla kesäiltana.

Silloin, kun mistä tahansa ruoasta tehdään jotain kiellettyä ja pahaapahaa, mennään väärille raiteille. Meillä ostetaan tosi harvoin jotain sokerilimuja tai karkkipusseja mutta vain siksi, että me syödään mieluummin jotain PAREMPAA. Ei siksi, että mun täytyisi jostain käsittämättömästä periaatteellisesta syystä siirtää omat neuroosini lapsiini.

Ap, tähän kommenttia!

Siis mä peesaan tätä. Mutta mä ihmettelenkin nyt sitä, miksi tunkea kaupan karkkeja ja sipsejä pienelle, joka ei itse mitään niistä ymmärrä. Itsetehdyt herkut ovatkin hyviä juttuja ja kuuluvat tapakulttuuriin, kohtuullisissa määrin ja silloin tällöin, vaikka en itse harrastakaan. Ne voivat olla oikeasti hyviä ja niissä on joku idea.

Mut eniten hämmästyttää tosiaan se, että jos lapsi ei osaa itse pyytää, niin "maistatetaan" miltei väkisin, ja ihan pieniä, koska herkuista nyt "kuuluu" tykätä, vaikka lapsi ei niitä mihinkään tarvitse tai osaa edes kaivata.

 

[liinis]

Mun mielestäni kaikenlainen ehdottomuus ja hysteria syömisten suhteen on vaarallista eikä missään nimessä tarpeen.

Täysi peesi, näin juuri!

Peesi. Jos perusruokavalio on kunnossa ei lapsi pilaannu herkuista.

 

[Kowalski]

Siis mä peesaan tätä. Mutta mä ihmettelenkin nyt sitä, miksi tunkea kaupan karkkeja ja sipsejä pienelle, joka ei itse mitään niistä ymmärrä. Itsetehdyt herkut ovatkin hyviä juttuja ja kuuluvat tapakulttuuriin, kohtuullisissa määrin ja silloin tällöin, vaikka en itse harrastakaan. Ne voivat olla oikeasti hyviä ja niissä on joku idea.

Mut eniten hämmästyttää tosiaan se, että jos lapsi ei osaa itse pyytää, niin "maistatetaan" miltei väkisin, ja ihan pieniä, koska herkuista nyt "kuuluu" tykätä, vaikka lapsi ei niitä mihinkään tarvitse tai osaa edes kaivata.

Mutta hei...eihän sulle kelvannut sekään, että lapsi itse osaa pyytää ja haluta - siihen sanoit että lapselle pitäisi sanoa ei tai tarjota tilalle jotain muuta (tms).

 

[O]

Mut eniten hämmästyttää tosiaan se, että jos lapsi ei osaa itse pyytää, niin "maistatetaan" miltei väkisin, ja ihan pieniä, koska herkuista nyt "kuuluu" tykätä, vaikka lapsi ei niitä mihinkään tarvitse tai osaa edes kaivata.

Täsmennä vielä että minkä ikäisistä sä oikein nyt puhut? Kuten sanottu, jo yksivuotias osaa varsin hyvin pyytää itse, eikä myöskään ole niin tyhmä ettei tajuaisi saavansa kukkakaalia korvapuustin sijaan.

 

[ap]

Siis mä peesaan tätä. Mutta mä ihmettelenkin nyt sitä, miksi tunkea kaupan karkkeja ja sipsejä pienelle, joka ei itse mitään niistä ymmärrä. Itsetehdyt herkut ovatkin hyviä juttuja ja kuuluvat tapakulttuuriin, kohtuullisissa määrin ja silloin tällöin, vaikka en itse harrastakaan. Ne voivat olla oikeasti hyviä ja niissä on joku idea.

Mut eniten hämmästyttää tosiaan se, että jos lapsi ei osaa itse pyytää, niin "maistatetaan" miltei väkisin, ja ihan pieniä, koska herkuista nyt "kuuluu" tykätä, vaikka lapsi ei niitä mihinkään tarvitse tai osaa edes kaivata.

Mutta hei...eihän sulle kelvannut sekään, että lapsi itse osaa pyytää ja haluta - siihen sanoit että lapselle pitäisi sanoa ei tai tarjota tilalle jotain muuta (tms).

Niin, ihan pienelle. Se 1-vuotias ei ole tyhmä, ei, mutta unohtaa nopeasti eikä tasan ymmärrä herkuista mitään. On munatonta olla kieltämättä kitinän pelossa. Sille voi ihan varmasti antaa jotain muuta käteen.

 

[Blue]

Häh, kyllä mun mielestä vaikkapa jätski kuuluu hellepäivänä uimarannalle vajaa 3-veelle siinä kun mullekin. Mitä myrkkyä se nyt on? Mut joo, kukin tyylillään. Itse olen sillä linjalla että kasvatan herkkujen "kohtuukäyttäjää" mieluummin kuin totaalikieltäytyjää, joka totaalisesti sitten repsahtaa kun repsahtaa. Ei niistä herkuista ihan liiankaan jänniä kannata tehdä, mun mielestä.

Siis tää just! JÄtski kuuluu.. kuka niin sanoo? Tämä on se, jota en tajua; miksi opettaa lapselle, että nautintoa ja hyvää fiilistä voi saada ruoan kautta? Jätksi kuuluu rannalle, pulla ja kakku kahvipöytään, karkki leffaan jne.

Tolla tyylillä sä et muuta kuin opeta lapsillesi että herkut yms. ovat "pahoja". Ja sitten kun ovat tarpeeksi isoja niin himo niihin on käynyt niin isoksi että hinnalla millä hyvänsä hankkivat ja mättävät niitä. Siihen sitten sisältyy kurjaa oheisjuttua kuten mahd. varastamista, valehtelua syomisistä, piilottelua, syömishäiriöitä, syyllisyyttä yms. Ja sitten ollaankin aikamoisessa kierteessä.. Joten olet mitä tahansa mieltä niin minä opetan lapsilleni että kohtuudella saa kaikkea syödä, vanhempien esimerkki kaiken a ja o.

Ap, kommentoi myös tähän.

 

[O]

Sulla on aika paljon vastaamattomia kysymyksiä ap.

Tässä vielä yksi: miksi lapsi ei saisi maistaa jos haluaa? Ensimmäisessä viestissähän puhuit tuputtamisesta VAIKKA LAPSI EI HALUA. Ihan eri asia.

 

[Blue]

Mä en tunge, mutta kaikki yli 1v saa meillä suurin piirtein samoja ruokia, allergiat erikseen eikä liikaa rasvaa tai sokeria noin esim. VIIKKOtasolla laskettuna. Muuten löysin rantein eikä stressata.

Mun mielestäni (ehkä varsinkin näin useamman tyttölapsen äitinä) kaikenlainen ehdottomuus ja hysteria syömisten suhteen on vaarallista eikä missään nimessä tarpeen.

Jatkan vielä omaan kirjoitukseeni, että ruokahan nimenomaan ON nautinto. Siinä ei ole kysymys pelkästään mahan täyttämisestä, kaloreista ja hiilareista vaan yhteisestä hetkestä, rituaalistakin tavallaan.

Ei meillä kukaan puputa huoneessaan jotain keksipakettia yksinään. Kaupan keksejä, jätskiä tai sipsejä on meillä itse asiassa tosi harvoin. Leivon sen sijaan usein. Ja jos joku väittää, ettei hyvän aterian jälkeinen uunijäätelö yhdessä perheen kanssa syötynä ei ole nautinto, on vähän pihalla näin kauniisti sanottuna. Tai äidin leipomat korvapuustit pakkaspäivänä. Lettukestit pihalla kesäiltana.

Silloin, kun mistä tahansa ruoasta tehdään jotain kiellettyä ja pahaapahaa, mennään väärille raiteille. Meillä ostetaan tosi harvoin jotain sokerilimuja tai karkkipusseja mutta vain siksi, että me syödään mieluummin jotain PAREMPAA. Ei siksi, että mun täytyisi jostain käsittämättömästä periaatteellisesta syystä siirtää omat neuroosini lapsiini.

Ap, tähän kommenttia!

Siis mä peesaan tätä. Mutta mä ihmettelenkin nyt sitä, miksi tunkea kaupan karkkeja ja sipsejä pienelle, joka ei itse mitään niistä ymmärrä. Itsetehdyt herkut ovatkin hyviä juttuja ja kuuluvat tapakulttuuriin, kohtuullisissa määrin ja silloin tällöin, vaikka en itse harrastakaan. Ne voivat olla oikeasti hyviä ja niissä on joku idea.

Mut eniten hämmästyttää tosiaan se, että jos lapsi ei osaa itse pyytää, niin "maistatetaan" miltei väkisin, ja ihan pieniä, koska herkuista nyt "kuuluu" tykätä, vaikka lapsi ei niitä mihinkään tarvitse tai osaa edes kaivata.

Ja nyt sä sitten peesaat sitä että ruoka voikin olla nautinto!

 

[ap]

Häh, kyllä mun mielestä vaikkapa jätski kuuluu hellepäivänä uimarannalle vajaa 3-veelle siinä kun mullekin. Mitä myrkkyä se nyt on? Mut joo, kukin tyylillään. Itse olen sillä linjalla että kasvatan herkkujen "kohtuukäyttäjää" mieluummin kuin totaalikieltäytyjää, joka totaalisesti sitten repsahtaa kun repsahtaa. Ei niistä herkuista ihan liiankaan jänniä kannata tehdä, mun mielestä.

Siis tää just! JÄtski kuuluu.. kuka niin sanoo? Tämä on se, jota en tajua; miksi opettaa lapselle, että nautintoa ja hyvää fiilistä voi saada ruoan kautta? Jätksi kuuluu rannalle, pulla ja kakku kahvipöytään, karkki leffaan jne.

Tolla tyylillä sä et muuta kuin opeta lapsillesi että herkut yms. ovat "pahoja". Ja sitten kun ovat tarpeeksi isoja niin himo niihin on käynyt niin isoksi että hinnalla millä hyvänsä hankkivat ja mättävät niitä. Siihen sitten sisältyy kurjaa oheisjuttua kuten mahd. varastamista, valehtelua syomisistä, piilottelua, syömishäiriöitä, syyllisyyttä yms. Ja sitten ollaankin aikamoisessa kierteessä.. Joten olet mitä tahansa mieltä niin minä opetan lapsilleni että kohtuudella saa kaikkea syödä, vanhempien esimerkki kaiken a ja o.

Ap, kommentoi myös tähän.

No heh. Meidän 5-vuotias saa vähän rahaa joskus omaan käyttöön, mutta eipä ole herkkuja sillä halunnut ostaa, hän nauttii muista asioista.

Se, jos mä en hänelle väkisin tunkenut roskaa pienempänä, ei tasan tee hänestä syömishäiriöistä ja moniongelmaista Mä olen vaan välttänyt opettamasta, että ruoka kuuluu kaikkeen kivaan ja herkut on iso nautinto.

 

[ap]

Mä en tunge, mutta kaikki yli 1v saa meillä suurin piirtein samoja ruokia, allergiat erikseen eikä liikaa rasvaa tai sokeria noin esim. VIIKKOtasolla laskettuna. Muuten löysin rantein eikä stressata.

Mun mielestäni (ehkä varsinkin näin useamman tyttölapsen äitinä) kaikenlainen ehdottomuus ja hysteria syömisten suhteen on vaarallista eikä missään nimessä tarpeen.

Jatkan vielä omaan kirjoitukseeni, että ruokahan nimenomaan ON nautinto. Siinä ei ole kysymys pelkästään mahan täyttämisestä, kaloreista ja hiilareista vaan yhteisestä hetkestä, rituaalistakin tavallaan.

Ei meillä kukaan puputa huoneessaan jotain keksipakettia yksinään. Kaupan keksejä, jätskiä tai sipsejä on meillä itse asiassa tosi harvoin. Leivon sen sijaan usein. Ja jos joku väittää, ettei hyvän aterian jälkeinen uunijäätelö yhdessä perheen kanssa syötynä ei ole nautinto, on vähän pihalla näin kauniisti sanottuna. Tai äidin leipomat korvapuustit pakkaspäivänä. Lettukestit pihalla kesäiltana.

Silloin, kun mistä tahansa ruoasta tehdään jotain kiellettyä ja pahaapahaa, mennään väärille raiteille. Meillä ostetaan tosi harvoin jotain sokerilimuja tai karkkipusseja mutta vain siksi, että me syödään mieluummin jotain PAREMPAA. Ei siksi, että mun täytyisi jostain käsittämättömästä periaatteellisesta syystä siirtää omat neuroosini lapsiini.

Ap, tähän kommenttia!

Siis mä peesaan tätä. Mutta mä ihmettelenkin nyt sitä, miksi tunkea kaupan karkkeja ja sipsejä pienelle, joka ei itse mitään niistä ymmärrä. Itsetehdyt herkut ovatkin hyviä juttuja ja kuuluvat tapakulttuuriin, kohtuullisissa määrin ja silloin tällöin, vaikka en itse harrastakaan. Ne voivat olla oikeasti hyviä ja niissä on joku idea.

Mut eniten hämmästyttää tosiaan se, että jos lapsi ei osaa itse pyytää, niin "maistatetaan" miltei väkisin, ja ihan pieniä, koska herkuista nyt "kuuluu" tykätä, vaikka lapsi ei niitä mihinkään tarvitse tai osaa edes kaivata.

Ja nyt sä sitten peesaat sitä että ruoka voikin olla nautinto!

Tottakai, oikeasti hyvä ruoka siis. Ei mikään teollinen hesekakka tai karkki, jota mätetään, kun on niin hirveä sokerinhimo.

 

[kerron]

mun tuttavapariskunta sai vuosi sitten toisen lapsensa, ja tähän mennessä on siis kunnon plösöjä tuo pariskunta sekä niiden eka lapsi. Mun tekisi mieli vaipua polvilleen niiden eteen ja rukoilla, etteivät tekisi tuota lapsilleen. Mutta kokakola virtaa...

 

[lyyti]

"Eivät tasan osaa vielä itse niitä pyytää...". Heh . 1 v ei ehkä vielä osaa, mutta 2-3 v jo hyvinkin.

No osaa meillä ainakin 1,5v Esim autossa et saa millään karkkipussia avattua ilman, että selkä menosuuntaan istuva taapero ei sitä kuule. Ja sit alkaa meteli, jos hän ei saa.

AP: meidän perheessä on sellainen periaate, että toisen nokan alla ei herkutella. Ei sen taaperonkaan suu ole tuohesta. Käydään noin kerran kuussa Hesellä, ja taapero kyllä saa ranskiksia, jos haluaa. Samoin saa jäätelöä ja jopa karkin tai keksin, jos muutkin syövät. Vartavasten en niitä hänelle anna. Mutta sen sijaan meillä ei pikkulapsille anneta esim kahvia tai kokista. Ne eivät kuulu pikkulapsen ruokavalioon. Kahvia esim. ei yleensä pidetä pahana asiana ja joidenkin mielestä on huvittavaa kun taapero ryystää sumppia. Todellisuudessa kahvi on kuitenkin riippuvuutta aiheuttava nautintoaine ja vielä vatsalle kova myrkky...

 

[Kowalski]

Siis mä peesaan tätä. Mutta mä ihmettelenkin nyt sitä, miksi tunkea kaupan karkkeja ja sipsejä pienelle, joka ei itse mitään niistä ymmärrä. Itsetehdyt herkut ovatkin hyviä juttuja ja kuuluvat tapakulttuuriin, kohtuullisissa määrin ja silloin tällöin, vaikka en itse harrastakaan. Ne voivat olla oikeasti hyviä ja niissä on joku idea.

Mut eniten hämmästyttää tosiaan se, että jos lapsi ei osaa itse pyytää, niin "maistatetaan" miltei väkisin, ja ihan pieniä, koska herkuista nyt "kuuluu" tykätä, vaikka lapsi ei niitä mihinkään tarvitse tai osaa edes kaivata.

Mutta hei...eihän sulle kelvannut sekään, että lapsi itse osaa pyytää ja haluta - siihen sanoit että lapselle pitäisi sanoa ei tai tarjota tilalle jotain muuta (tms).

Niin, ihan pienelle. Se 1-vuotias ei ole tyhmä, ei, mutta unohtaa nopeasti eikä tasan ymmärrä herkuista mitään. On munatonta olla kieltämättä kitinän pelossa. Sille voi ihan varmasti antaa jotain muuta käteen.

1-3 v se ikäraja alussa oli. Ja kun mä kirjoitin 2-3 v lapsista, niin sä sanoit että pitäisi sanoa ei ja tarjota jotain muuta tilalle, tai jotain tuonsuuntaista...hiukan on hakusessa nämä sun perustelut nyt

 

[Blue]

Mä en tunge, mutta kaikki yli 1v saa meillä suurin piirtein samoja ruokia, allergiat erikseen eikä liikaa rasvaa tai sokeria noin esim. VIIKKOtasolla laskettuna. Muuten löysin rantein eikä stressata.

Mun mielestäni (ehkä varsinkin näin useamman tyttölapsen äitinä) kaikenlainen ehdottomuus ja hysteria syömisten suhteen on vaarallista eikä missään nimessä tarpeen.

Jatkan vielä omaan kirjoitukseeni, että ruokahan nimenomaan ON nautinto. Siinä ei ole kysymys pelkästään mahan täyttämisestä, kaloreista ja hiilareista vaan yhteisestä hetkestä, rituaalistakin tavallaan.

Ei meillä kukaan puputa huoneessaan jotain keksipakettia yksinään. Kaupan keksejä, jätskiä tai sipsejä on meillä itse asiassa tosi harvoin. Leivon sen sijaan usein. Ja jos joku väittää, ettei hyvän aterian jälkeinen uunijäätelö yhdessä perheen kanssa syötynä ei ole nautinto, on vähän pihalla näin kauniisti sanottuna. Tai äidin leipomat korvapuustit pakkaspäivänä. Lettukestit pihalla kesäiltana.

Silloin, kun mistä tahansa ruoasta tehdään jotain kiellettyä ja pahaapahaa, mennään väärille raiteille. Meillä ostetaan tosi harvoin jotain sokerilimuja tai karkkipusseja mutta vain siksi, että me syödään mieluummin jotain PAREMPAA. Ei siksi, että mun täytyisi jostain käsittämättömästä periaatteellisesta syystä siirtää omat neuroosini lapsiini.

Ap, tähän kommenttia!

Siis mä peesaan tätä. Mutta mä ihmettelenkin nyt sitä, miksi tunkea kaupan karkkeja ja sipsejä pienelle, joka ei itse mitään niistä ymmärrä. Itsetehdyt herkut ovatkin hyviä juttuja ja kuuluvat tapakulttuuriin, kohtuullisissa määrin ja silloin tällöin, vaikka en itse harrastakaan. Ne voivat olla oikeasti hyviä ja niissä on joku idea.

Mut eniten hämmästyttää tosiaan se, että jos lapsi ei osaa itse pyytää, niin "maistatetaan" miltei väkisin, ja ihan pieniä, koska herkuista nyt "kuuluu" tykätä, vaikka lapsi ei niitä mihinkään tarvitse tai osaa edes kaivata.

Ja nyt sä sitten peesaat sitä että ruoka voikin olla nautinto!

Tottakai, oikeasti hyvä ruoka siis. Ei mikään teollinen hesekakka tai karkki, jota mätetään, kun on niin hirveä sokerinhimo.

Koita nyt h*lvetti päättää. Jushan sä tuolla sanoit että ei saa lapselle opettaa että jätski kuuluu rannalla syödä. Sitten yhtäkkiä ITSETEHTY uunijäätelö onkin ok. Se uunijäätelö on ihan sitä samaan jätskiä kun se rannalla nautitukin. Oikeesti, sun puheissas ei oo mitään päätä eikä häntää.

 

[vieras]

Mä en taas ymmärrä miksi lapselle ei voisi antaa herkkuja maistettavaksi VAIKKA se ei sitä pyytäisikään (useammat kyllä hyvinkin osaavat pyytää!). Kyllä lapsen kuuluu saada välillä herkkuja, lapsen elämää niistä ei tosiaan haittaa ole jos määrät pysyy kurissa ja lapsi syö muutoin terveellisesti. Ehdottomuus ja ääripäät asioissa yleensä ei oo hyvästä.

 

[huoh]

Pojanpoikani, runsaat 5kk, istui tänään meillä kahvipöydässä äitinsä sylissä, joka pullahaukusta jonka isänsä vieressä otti, poika avas suunsa ja olisi selvästi ollut kiinnostunut antimista. Kyllä pienikin huomaa että toinen syö ja itse ei saa mitään.

Jos vanhempi on noin tarkka 1 v.> makean saamisen kanssa niin hänen tulee kieltää se täysin myös itseltään.

Se lapsi olisi samalla tavalla seurannut sitä suuhun laittamista, vaikka se isä ois kitannut kossucolaa.
Oisko sitten sitäkin pitänyt tarjota vai?

 

[ölk]

Mut eniten hämmästyttää tosiaan se, että jos lapsi ei osaa itse pyytää, niin "maistatetaan" miltei väkisin, ja ihan pieniä, koska herkuista nyt "kuuluu" tykätä, vaikka lapsi ei niitä mihinkään tarvitse tai osaa edes kaivata.

Täsmennä vielä että minkä ikäisistä sä oikein nyt puhut? Kuten sanottu, jo yksivuotias osaa varsin hyvin pyytää itse, eikä myöskään ole niin tyhmä ettei tajuaisi saavansa kukkakaalia korvapuustin sijaan.

Aivan, kyllähän 1-vuotiaan makuaisti toimii vallan mainiosti ja tuossa iässä on lapsen mielestä tosi tärkeää että saa syödä sitä mitä muutkin.

 

[TUPLA HUOH TOSIAAN]

Pojanpoikani, runsaat 5kk, istui tänään meillä kahvipöydässä äitinsä sylissä, joka pullahaukusta jonka isänsä vieressä otti, poika avas suunsa ja olisi selvästi ollut kiinnostunut antimista. Kyllä pienikin huomaa että toinen syö ja itse ei saa mitään.

Jos vanhempi on noin tarkka 1 v.> makean saamisen kanssa niin hänen tulee kieltää se täysin myös itseltään.

Se lapsi olisi samalla tavalla seurannut sitä suuhun laittamista, vaikka se isä ois kitannut kossucolaa.
Oisko sitten sitäkin pitänyt tarjota vai?

Ei, koska kossucola on lapselle vaarallista. Pulla ei ole, lapselle voi antaa pullaa maistettavaksi.

 

[Huuhkajatar]

Pojanpoikani, runsaat 5kk, istui tänään meillä kahvipöydässä äitinsä sylissä, joka pullahaukusta jonka isänsä vieressä otti, poika avas suunsa ja olisi selvästi ollut kiinnostunut antimista. Kyllä pienikin huomaa että toinen syö ja itse ei saa mitään.

Jos vanhempi on noin tarkka 1 v.> makean saamisen kanssa niin hänen tulee kieltää se täysin myös itseltään.

Se lapsi olisi samalla tavalla seurannut sitä suuhun laittamista, vaikka se isä ois kitannut kossucolaa.
Oisko sitten sitäkin pitänyt tarjota vai?

Et kai oikeasti pistä herkkuja ja alkoholia samalle lähtöviivalle?

 

[Pesky Pixie]

Ihastuttavan looginen ap. Ensin puhuu 1-3-vuotiaista, sitten sanookin tarkoittaneensa 1-vuotiaita. Ensin sanoo, että pelkkä maistaminenkin on jo ihan pahasta, sitten toteaa, että silloin tällöin synttäreillä ja tavan/kohteliaisuuden vuoksi maistaminen on ok. Sanoo, että heillä ei ruoka ole nautinto, mutta yhtäkkiä se onkin sitä...

 

[ap feikkaa]

Tällä ap:lla ei ole lasta. Ja mistä sen tiedän? No, jokainen yli yksivuotiaan lapsen äiti/isä tietää, että lapsi haluaa jo pelkästä kiinnostuksestaan maistaa juuri niitä ruokia mitä aikuinenkin syö.
Ei kannata oikeesti uhota kauheen paljoa kaiken maailman asioista, ennen kuin on oikeasti kokemusta asioista.