miksi pitää olla kumppani?

[juuu]

Nyt tarkoittanut mitään puolustelua ja vskuuttelua vaan nimenomaan sitä miksi te jotka olette parisuhteessa olette siinä? Minä en ole koska en edes taida osata olla kun näin ajattelen.kyllä itsekin sen huomaan että kuulostan ristiriitaiselta. Ja kyllä, haluaisin joskus toimivan parisuhteen. Mutta mitä se on? Minun päähäni se ei mene. Että kaikista miljoonista ihmisistä tapaisin sen minulle sopivan joka ajattelisi samoin minusta? Mikä todennäköisyys? Eikö se mene juuri siihen että vaan tapaa joskus jonkun jonka kanssa on ihan ok mutta että molemmat haluaisi loppuelämän toisiaan kaikesta noista em huolimatta ja tuntisi että tämä on nyt sitä? Siinä saa aika monia sammakkoja pussata, minua taas se ei kiinnosta. En jaksa yhtään sammakkoa. Kuulostan ihan pimeältä mutta ehkä tämä on joku joka minun on päässäni käytävä läpi että olen ikinä valmis mihinkään. Juuri nyt en vaan näe miten kaikki tuo olisi mahdollista ilman hirveää työtä tai miten se olisi sen arvoista jos näin on hyvä. Kyllä pohjimmiltani uskon haluavani sen mitä kerrotte, en vaan ymmärrä miten saatte sen kuulostamaan noin helpolta ja itse näen sen niin vaikeana onnea teille onnellisille parisuhteessanne, . Se on kuitenkin vain yksi osa elämää mielestäni ja tunnen että tässä yhteiskunnassa se on kuitenkin KAIKKI ja sen puute silloin ei mitään.

 

[juuu]

Pakenin huonosta suhteesta joka taas mielestäni on eri asia kuin hakea täydennystä itseensä etsimällä suhde. Minulla ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja.nyt kun vaihtoehtona on uusi suhde uuden ihmisen kanssa, pidin sitä ensin itsestäänselvyytenä, kuuluuhan ihmisen olla suhteessa. Kunnes aloin miettimään että voisiko tämä olla sittenkin minun juttu. Miksi pitää olla kumppani? Siitä siis ajatus lähti. Onko minun eron jälkeinen kumppanin metsästys ollut vain joku ulkopuolisten tekemä tarve vai tarvitsenko ja haluanko sitä oikeasti? Oikean ihmisen kanssa tietenkin mutta onko sen oikean metsästämisessäkään mitään järkeä?

 

[Avioliitossa omasta tahdosta]

Juu.... Kyllä sä nyt haukkasit paskaa. Nimenomaan aiemmin kerroin omista syistäni miksi minulla on puoliso. Väitit itsekkääksi ja mukavuuden haluiseksi. ETKÖS JUST SITÄ KYSYNYT! Oisit kirjoittanu perään ettet halua muiden vastauksia. Niin kun joku tuolla jo sanoi, et vaikuttaa siltä ettet ole onnellinen yms. Vaikka toista väität. Olet selkeesti katkeroitunut, etkä raukka sitä itse tajua. Sellaiseksi myös jäät jos et hoida päätäs kuntoon. Haluat vain ärsyttää viesteilläsi muita.

 

[Avioliitossa omasta tahdosta]

Ja älä nyt missään tapauksessa aloita uutta suhdetta kun kerta olet itse noin ITSEKÄS. pilaat itsekkyydelläsi sen toisen onnen. Ja by the way, luuletko että mikään suhde on loppuun asti yhtä alku huumaa?!?!?!? EI OLE!

 

[juuu]

Olen vastannut ihan asiallisesti? Sinä raivoat ja huudat minulle? Sanoin jo etten tarvitse mitään vakuuttelua itseäni kohtaan ja ettei teidän syyt vakuuttaneet koska minulla on kaikki tuo muulla tavalla kuin kumppanin kanssa? Miksi noihin asioihin tarvitaan juuri se kumppani? En minä itke yksin sohvan pohjalla ongelmiani vaikkei minulla ole juuri sitä 24/7 kumppania. Pitäisikö? Ehkä tekstini antaa tuollaisen kuvan mitä minusta sanot. Se on kuitenkin ok koska vaikka se pinnan alla olisikin totta, minusta ei nyt tunnu onnettomalta tai puolikkaalta. Sen sijaan sinun raivoamisesi saa minut kyseenalaistamaan sinun onnellisuutesi. Hyökkäyksesi ei ole ihan normaalia mielestäni.

 

[Öhömm..]

Ei noi sun vastakset nyt kyl ole ihan asiallisiakaan kaikkien mielestä Taidat olla niitä ihmisiä jotka luulee olevansa aina oikeessa ja muut väärässä.

 

[Avioliitossa omasta tahdosta]

Ei sua kukaan yrittänykään vakuuttaa vaan kertoivat juuri sen mitä kyselit. Miksi ovat ottaneet puolison!!! Ja mun mielestä toi sun käytös ei ole normaalia. Hyökkään siksi kun mua raivostuttaa tuollaset itteään täynnä olevat. Ja elämässä ei kuulukaan olla aina, koko ajan onnellinen. Se opettaa kun elämä välillä "potkii päähän". Riittää kun tuntee itsensä pääsääntöisesti onnelliseksi. Mutta sinun kans tästä on turha jatkaa.... Bye bye.

 

["miu"]

Minun mielestäni ihminen olkoon yksin, jos niin on parempi. Uskon, että moni on silti onnellisempi tasapainoisessa parisuhteessa kuin yksin, ei kaikki vaan MONI.

Vaikka suhteessa olisi itsekkäistä syistä, on siinä myös epäitsekäs puoli: Teen olemassaolollani toisen onnelliseksi.

Tästä keskustelusta tulee väkisinkin mieleen, että aloittajalla on jonkinlainen tarve hakea hyväksyntää yksinololleen (en tahdo loukata). Se on ihan ok, eikä kenenkään tarvitse olla parisuhteessa tai etsiä sellaista. Silti toivon, että jonain päivänä saisit nauttia onnellisesta parisuhteesta jonkun kanssa, se voisi muuttaa paljon ajatusmaailmaasi.

 

[muntarina]

Ap - saat varmaan ärsytyksen aikaiseksi sillä että sun kirjoituksissa paistaa hieman sellainen asenne että tapasi on se oikea elää. Että niiden elämä, jotka on liitossa, perustuu jotenkin huonompii arvoihin. Äkkiseltään tulee tunne että sinä yrität vakuutella muulle maailmalle että he ovat väärässä kun tapasi elää yksin on niin paljon loogisempi ja helpompi.

Mutta kun se vaan on sun tapa. Moni on asiallisesti kertonut miksi itse elää liitossa. Minäkin kerroin pitkän tarinan. Sitähän sä kysyit?

 

[juuu]

Tämäkin ole mielipidekysymys? Kaikki teidän vastauksenne eivät vakuuttaneet eli saaneet minua haluamaan parisuhdetta. Ei se tarkoita että kukaan olisi oikeassa. En kai minä halua kuulostaa kyyniseltä mutta sellaiseksi haukkuminen auta ketään? Jos ette saaneet minua ymmärtämään miten suhteessa on enemmän hyvää kuin pahaa, miksi pitää hyökätä? Argumentoikaa paremmin jos vituttaa etten ymmärrä. Se että joku esim kumosi riitelyasiani sanomalla että se kerran koko vuodessa riitely on normaalia ja siihen jää yli 300päivää muuta niin en kai minäkään ihan kaikkea usko. Siksi pyysin hieman pitävämpiä syitä. Luulin ettei onnellisten ihmisten tarvitse näin hyökätä kimppuuni vaan syyt löytyvät helposti ilman että minun erilainen onneni lytätään.

 

["vaimo"]

Näin niinkuin pitkässä, äärimmäisen onnellisessa ja rakastavassa, sekä kaikin puolin tyydyttävässä suhteessa onnellista elämää elävänä heräisi ennemmin kysymys, että miksi pitäisi olla yksin kun elämä voi olla näin ihanaa? Parisuhdetaidot ei vain ole itsestäänselvyys ja kumppanin valinnassakin saa olla hyvin tarkka ja kranttu, että se oikea löytyy, mutta voi herran jestas miten se kannattaa. Eikä yksin ollessa saa edes niin jumalaisen upeaa ja kiimaista, rietasta seksiä aina kun vain sattuu huvittamaan (no ei kyllä huonon kumppaninkaan kanssa, mutta en ymmärrä kyllä kuka haluaa ollakaan muun kuin täydellisen kumppanin kanssa, itsetunnottomuus ja vaatimuksien puute lienee suurin ongelma parisuhteissa ihmisillä). Ei meillä riidellä juuri koskaan, ei sen enempää kuin yksinäänkin saisin jotain vitutuspuuskia ja kaikkeen on paremmat mahdollisuudet, niin matkailuun, omaan kotiin kuin mihin tahansa muuhunkin. Ja vielä saa jakaa sen kaiken maailman parhaan ystävän ja rakkaimman ihmisen kanssa.

Ottaisin aloituksen enemmän tosissaan jos kyseessä ei olisi suhteessa epäonnistunut ihminen. Onnellisessa ja tasapainoisessa suhteessa elämä ei vain voi ymmärtää tuollaista ihmeellistä ininää.

 

["mie"]

Osaa meistä nyt vaan kiinnostaa kumppanuus ja toisen ihmisen kanssa jaettu arki. Ja osalle noinkin mitätön juttu kun esim vessanpöntön kansi ei ole aihe ahdistua. MItäs sitten jos toisella on puolia joita sinulla ei ole? Maailmassa on paaaaaljon tärkeämpiä aiheita joihin tuhlata energiaa.

 

["minttu"]

Onhan sulla ap parisuhde. Meinaan sun lapsen kanssa. Se on ihmissuhde missä parisuhdekin. Miten meinasit kestää sen kun lapsi alkaa itsenäistymään eikä olekaan sellainen jonka kanssa "haluaisit" elää? mitäs(jos sulla poika) se alkaa jättää vessanpöntön kannen asentoon joka saa sut näkeen punaista? Entäpä riidat? Lapsen ja vanhemman välillä niitä on monasti enemmän kuin pariskunnilla jotka ovat onnellisia keskenään?

Kartatko sä sen takia ihmissuhteita ettet osaa kohdata vaikeuksia oikein hyvin? Mieluummin karkuun kuin että joutuisi selvittämään, ymmärtämään ja ehkäpä sopeutumaan? Voin vaan kertoa että pakoon et pääse. Muuta kuin totaalierakkona, täysin muista ihmisistä eristäytyneenä.

 

[juuu]

Sanoin vielä että olen joskus ollut kuin te, halunnut ja ollutkin suhteessa. Ihmettelenkin miksi näin nyt ja ajattelin kysyä teiltä kokeneemmilta syitänne. Ne eivät olleet vääriä, enkä ymmärrä miten minua vastaan voi edes hyökätä. Luulin tosissani puhuvani asiallisesti.

se miksi jankkasin oli edelleenkin syy etten näe noita asioita niin hienoina että siihen tarvisi kumppanin. On minunkin arjessa paljon hyvää. En jotenkin näe että tähän arkeen saisi joku toinen ihminen tuotua niin paljon hyvää että se olisi kaiken muunkin arvoista ja lisää hyvää tähän olisi jo juhlaa. älkää uskoko, samapa tuo. Kuitenkin Jos Oikeasti Olette minusta Tuota mieltä, On lähestymistapanne melko julma eikä auta yhtään itseään etsivää ihmistä. "Hoida pääs kuntoon, toivottavasti et ikinä löydä ketään tai pilaat hänet, luulet olevasi aina oikeassa" (tämä on minun elämä, eikö?) Jne. Ja minä olin kusipää?

 

[muntarina]

AP - ei kaikki liitot ole tappelua, toista kohtaan ärsyyntymistä, vastenmielisyttä ym ym tuolla kuvaat.

 

["AV-mamma"]

Sä taidat nyt ajatella, että kumppanin kanssa olemiselle pitäisi olla joku yksi, helposti muotoiltava syy. Ei semmoista ole. Kannattaa ajatella asioita kulttuurin ja biologian kautta. Ei se niin monimutkaista ole, ei se syy ole mitenkään ylevä. Normaali ihmisen itsekkyys on ihan suotavaa ja tavallista.

Sun ei ole silti pakko hankkia kumppania, jos et halua, mutta ei sille kumppanin pitämiselle (heh) tosiaan ole mitään erityisen korkealentoista syytä. Ne syyt on vähän samankaltaiset kuin se, miksi housuja pidetään jalassa: ne on kätevät, lämmittävät, erilaiset housut on kivoja ja niin on tapana olla. Jos ei halua itse pitää housuja jostain syystä, mikään noista ei ole riittävä syy housujen pitämiseen.

 

["vaimo"]

En jotenkin näe että tähän arkeen saisi joku toinen ihminen tuotua niin paljon hyvää että se olisi kaiken muunkin arvoista ja lisää hyvää tähän olisi jo juhlaa.

Se tuntuu siltä, että tuon ihmisen kanssa minä voin olla enemmän kuin oma itseni, että hän täydentää minua ja yhdessä olemme jotain niin paljon enemmän kuin kaksi ihmistä muuten olisi. Se on syvä, voimallinen ja koko elämää leimaava oikeellisuuden ja hyvän olon tunne, se syvä tuki ja turva joka molemmilla on ja siihen se syvä ja omistautunut rakkaus vielä päälle. Että tässä ollaan kumppanit, tiimi, parhaat ystävät ja ME. Tunne siitä, että ilman tuota ihmistä ei olisi hyvä, vaikka itsekin pärjäisi ja onkin pärjännyt, niin johonkin jäisi suunnaton aukko ja tyhjä kohta ja mikään ei olisi enää ennallaan, olisi vain suunnaton ikävä ja kaipuu. Se on sitä, että kauheimman riidan tai katastrofinkin keskellä tuntee syvää rakkautta ja yhteenkuuluvuutta.

 

[juuu]

Kysyn kuitenkin te jotka olette olleet vain ja ainoastaan yhdessä paskassa suhteessa (oli siinä hyvääkin tietenkin) niin miksi pidätte ajatteluani jonain ininänä? Huudatte kun puhun mielestänne paskaa vaikka luulin että onnellisten ihmisten ei tarvitse puolustella ja valittaa toisten ininästä. Jos teillä on asiat hyvin, miksi olette noin kiukkuisia? Minä joka en ole koskaan kokenut juuri SITÄ, on vaikea sitä kuvitella. Mutta jos teiltä se parisuhteen onni otettaisiin elämästä pois, eikö onnestanne muka mitään jäisi jäljelle, mitään? Samoin kun minä en voi olla siis onnellinen jos en ole sitä oikeaa parisuhteen onnea kokenut? Miten voin sitä kaivata?

 

["juu"]

Todellakaan kieltänyt itsekkäitä syitä, hain ehkä enemmän vastavuoroisuutta.

 

[juuu]

Tekstiä sekavalta ihmiseltä. tarkoitin siis että jos tämä on minun ainoa vertailuni-edellinen huono suhde, ei nyt paska voi sanoa, on ajatteluni pohja onkin sitä varmasti vaikea ymmärtää, samoin kun minun on vaikea ymmärtää teitä ja parisuhteita.

 

["abcde"]

Ajattelu että täytyy olla kumppani on johtanut moneen huonoon liittoon. Kun pääsee vapaaksi tuosta niin on paremmat mahdollisuudet onnelliseen elämään, joko yksin tai jonkun kanssa.

 

["vaimo"]

Tekstiä sekavalta ihmiseltä. tarkoitin siis että jos tämä on minun ainoa vertailuni-edellinen huono suhde, ei nyt paska voi sanoa, on ajatteluni pohja onkin sitä varmasti vaikea ymmärtää, samoin kun minun on vaikea ymmärtää teitä ja parisuhteita.

No tuota, miksi sitten pitää inttää jos itsekin tiedät ettet tiedä mistä puhut? Ja kun nämäkin ovat mielipiteitä ja kukaan ei ole oikeassa ja toisen puolesta ei voi puhua. En minäkään ennen nykyistäni tiennyt mistä tässä on kyse ja olisin ihan hyvin pärjännyt ilman, mutta nyt kun tietää mitä menettäisi.. Ehei. Sama kai on lastenkin kanssa, emme me tarvitse niitä ja en omalta kannaltani ymmärrä miksi kukaan haluaa lapsia parisuhdettaan ja elämäänsä pilaamaan, eikä se ole minua varten, mutta ymmärrän kyllä miksi perheelliset näkevät asian aivan eri tavalla kun heille se on oikea ratkaisu, rikkaus ja sisältö elämään ja he tietävät millaisesta rakkaudesta ja elämästä siinä on kyse. Mikä minä olisin jankkaamaan heillekään siitä, että miksi te muka tuota haluatte kun en minäkään, vaikka he silti tietävät oman puolensa verran asiasta enemmän kuin minä. Minulle riittää se tieto, että en tahdo, en halua ja en kai sitten tiedäkään ja mitä sitten?

 

[juuu]

Epämääräisiä vastauksia omasta mielestäni ja siksi kysyin tarkennusta ja lisäsyitä. Liikaa pyydetty?. Sanoin kuitenkin etten halua kuulostaa näin kyyniseltä niin seuraava huutaa että senkin kyyninen paska mitä intät! Öö? Kun ei niitä lisätietoja tullut, yritin uudestaan. Osa auttoi ymmärtämään, osa ei. Ihmiset on erilaisia. Ymmärsitte kyllä 99% minut väärin mutta ei se mitään. Onneksi teillä on se kumppani jonka kanssa ymmärrätte toisianne 110%.

 

[juuu]

Että toisen puolesta ei voi puhua. Siinä tämä juttu menikin mönkään. Pyysin teitä vakuuttamaan minut oman parisuhteenne ihanuudesta, kun ei uponnut, olin muka väittänyt että olitte väärässä? Eevan ettei nuo syyt saa minua heräämään. En pyytänyt kertomaan miksi minun pitäisi ajatella kuin te tai päinvastoin vaan kertomaan syitä. No ei riittänyt minulle ja pyysin lisää, sain huutoa?

 

["AV-mamma"]

Epämääräisiä vastauksia omasta mielestäni ja siksi kysyin tarkennusta ja lisäsyitä. Liikaa pyydetty?

Vastaukset ovat epämääräisiä, koska syy ei ole yksiselitteinen. Ihminen on biologian ja kulttuurin tulos. Kysyttäessä eri ihmisiltä he saattavat sanoa erilaisia syitä sille, miksi ovat vaikkapa sen kumppanin kanssa, jonka kanssa nyt ovat, mutta varsinaiset syyt sille, miksi ihmiset nyt ylipäätään hakeutuvat parisuhteeseen, ovat biologiassa ja kulttuurissa. Parisuhde on keino jatkaa sukua ja suvun jatkaminen on vaisto. Kun nykyään suvin jatkuminen ja jatkaminen ei parisuhteessa ole väistämätöntä, voidaan pariutumisen syynä pitää ennen kaikkea kulttuurin mallia: on olemassa malli, jonka mukaan parisuhde on instituutio ja jonkinlainen perusyksikkö. Syitä tähän malliin hakeutumisella voidaan kuorruttaa henkilökohtaisilla syillä, esim. kumppanin ihanuudella, sopivuudella tai hyvällä ulkonäöllä.

Perheen perustamiseen tähtäävä suhde esiintyy kaikissa kulttuureissa, joten kyseessä on aika voimakas malli. Toki on ihmisiä, jotka kokevat tämän mallin tarpeettomaksi.

Tämä on perustelu sille, miksi ihmiset tähtäävät siihen, että on kumppani, ei sille, miksi pitää olla kumppani. Kumppania ei pidä olla. Mutta ei sitä myöskään tarvitse erityisesti perustella, miksi sellainen on.