Mä en kestä, mä oon pakkotutustunut friikkiin ja se pilaa kaiken. :'(

[TuuhisHarmaana]

Soitat ja sanot, että sulla on nyt sellaista meneillään ettet jaksa tavata ketään tmv.

 

[Anatolia]

Soitat ja sanot, että sulla on nyt sellaista meneillään ettet jaksa tavata ketään tmv.

"Mä voin olla sun tukena, voin olla kuunteleva korva ja olkapää jota vasten itkeä. Tarviitko lastenhoitoapua? Entä siivousta, voin tulla auttamaan sua siivouksessa? Jos tarvitset kaupasta jotain niin mä tuon kyllä!". Jne.

...näin kävi ainakin meikäläisen kohdalla, kun tuota riippakiveeni kokeilin. Ja oli oikeastikin sellainen tilanne elämässä ettei jaksanut tavata kuin muutamaa todella tärkeää läheistä, moni ihan oikeakin kaveri jäi vähemmälle.

 

["vieras"]

Mulla tuo terrori kääntyi oveluudeksi ja valehteluksi. Kertoi mm. miten meidän yhteiset tuttavat haukkuu minua takanapäin. :O Yritti johdatella mielistelemällä miestäni puhumaan minusta negatiiviseen sävyyn. Eihän mies tietenkään tuollaiseen lähtenyt.

Lopulta oli sanottava ihan suoraan asioita, jonka jälkeen käänsi omat tekosensa minun tekemikseni. Valehtelee ja kieroilee. Mä en tutustuessani tajunnut minkä kanssa olen tekemisissä vaan yritin auttaa häntä ongelmissaan. Nyttemmin osaan välttää tuota ihmistyyppiä.

Muka ystävällinen ja uhri, jota autat ja takana pahansuopa asioiden sotkija.

 

[Tehimiini harmaana]

Jos se kaveri on niin yksinäinen mitä olet antanut ymmärtää niin olisikohan nyt vaan parempi että sanot itse soittavasi hänelle kun sinulla on aikaa.
Ja tosiaan soitatkin.
Tarviiko kyseinen ihminen hyljätä sen takia kun on hiukan epäsosiaalinen ja ei muita kavereita.
Vai kuuluuko apee niihin ihmisiin ketkä ei voi olla näiden ihmisten ystäviä joilla jo ei ennestään ystäväää.

Siis ei tietenkään mulle ole kynnyskysymys tässä nyt se, että hänellä ei ole muita ystäviä, eihän mullakaan aluksi ollut. Mutta mä en kestä tollaista että soitetaan monta kertaa päivässä eikä uskota että en aio nyt lähteä mihinkään. Ja muutenkin kun en ole yhtään samalla aaltopituudella hänen kanssaan.

Tässä yksi ihan vaan esimerkkipuhelu mitä joudun käymään monta kertaa päivässä:

"ring-ring, puhelin soi"
Minä: Moi.
Tyttö: Moi, mä oisin lähdössä kattelemaan uusia välineitä harrastusta varten, lähetkö mukaan?
Minä: olin just menossa laittamaan poikaa päiväunille
Tyttö: Eikö hän vois mennä vähän myöhemmin?
Minä: ei kun hän nukkuu joka päivä samaan aikaan, päivä menee pilalle jos venyy.
Tyttö: Jos hän nukkuis autossa?
Minä: ei tuo poika ikinä nuku autossa kun ei malta.
Tyttö: Entä jos hän ei nukkuis tänään päiväunia?
Minä: Se ei kyllä käy, katotaan joku toinen kerta (joo tiedän et on tyhmää sanoa noin, mutta en pääse hänestä eroon puhelimessa muuten)
Tyttö: no monelta poika herää, jos mennään silloin?
Minä: Meillä on iltapäivällä menoa, katotaan oikeesti joku toinen päivä.
Tyttö, okei... (sitten hän jää roikkumaan linjan toiseen päähän, muttei suostu lopettamaan puhelua)

Ja sitten se soittaa samanlaisen puhelun parin tunnin päästä uudestaan...

 

[oma on mokasi]

Siis ei tietenkään mulle ole kynnyskysymys tässä nyt se, että hänellä ei ole muita ystäviä, eihän mullakaan aluksi ollut. Mutta mä en kestä tollaista että soitetaan monta kertaa päivässä eikä uskota että en aio nyt lähteä mihinkään. Ja muutenkin kun en ole yhtään samalla aaltopituudella hänen kanssaan.

Tässä yksi ihan vaan esimerkkipuhelu mitä joudun käymään monta kertaa päivässä:

"ring-ring, puhelin soi"
Minä: Moi.
Tyttö: Moi, mä oisin lähdössä kattelemaan uusia välineitä harrastusta varten, lähetkö mukaan?
Minä: olin just menossa laittamaan poikaa päiväunille
Tyttö: Eikö hän vois mennä vähän myöhemmin?
Minä: ei kun hän nukkuu joka päivä samaan aikaan, päivä menee pilalle jos venyy.
Tyttö: Jos hän nukkuis autossa?
Minä: ei tuo poika ikinä nuku autossa kun ei malta.
Tyttö: Entä jos hän ei nukkuis tänään päiväunia?
Minä: Se ei kyllä käy, katotaan joku toinen kerta (joo tiedän et on tyhmää sanoa noin, mutta en pääse hänestä eroon puhelimessa muuten)
Tyttö: no monelta poika herää, jos mennään silloin?
Minä: Meillä on iltapäivällä menoa, katotaan oikeesti joku toinen päivä.
Tyttö, okei... (sitten hän jää roikkumaan linjan toiseen päähän, muttei suostu lopettamaan puhelua)

Ja sitten se soittaa samanlaisen puhelun parin tunnin päästä uudestaan...

Hitto että olet tyhmä! Sori nyt vaan!
Itse valitat kuinka pääset tuosta eroon kun samaan aikaan ruokit häntä että katsellaan joku toinen kerta.
Pakkoko sitä oletetun kaverin mielikuvitusta on ruokkia sillä katsellaan joku toinen kerta sanomisella, ja sitten vielä itse vingut kuinka pääset hänestä eroon.
Ajatustelukijako tuon kaverisi kuuluisi olla?

 

[Maira]

Sano suoraan, ei siinä muukaan taida auttaa..

 

[Tehimiini harmaana]

Hitto että olet tyhmä! Sori nyt vaan!
Itse valitat kuinka pääset tuosta eroon kun samaan aikaan ruokit häntä että katsellaan joku toinen kerta.
Pakkoko sitä oletetun kaverin mielikuvitusta on ruokkia sillä katsellaan joku toinen kerta sanomisella, ja sitten vielä itse vingut kuinka pääset hänestä eroon.
Ajatustelukijako tuon kaverisi kuuluisi olla?

Niin, mä olen jo monta kertaa sanonut olevani itsekin sosiaalisesti epälahjakas, mutta ihan toisessa ääripäässä kuin tää tyttö. Olen erakkomainen, arka ja ujokin, en vaan saa suustani etten halua nähdä häntä, kun en haluis loukata. Mutta kaipa se on väistämättä edessä että mun pitää sanoa hänelle asiasta ihan suoraan.

Mä kyllä itse alkaisin vähentämään niitä yhteydenottoja jos huomaisin että 1 sadasta kerrasta johtaa johonkin kanssakäymiseen...

 

[Anatolia]

Ap, älä sano että katsellaan joskus toiste. Tietynlainen ihminen ei ymmärrä, ettei se tarkoita että katsellaan joskus toiste...

Sano että "ei, ei mua kiinnosta lähteä, pyydä joku toinen mukaan" tai ihan tylysti vaan että "mähän sanoin jo ei" jos hän jatkaa (KUN jatkaa) inttämistä. Jospa se siitä.

 

[....]

Hänellä voi olla jonkinlaista mielenterveysongelmaa tms.

 

["minni"]

Tuossa sinulle muutamat virheet noukittuna puhelustanne


"ring-ring, puhelin soi"
Minä: Moi.
Tyttö: Moi, mä oisin lähdössä kattelemaan uusia välineitä harrastusta varten, lähetkö mukaan?
Minä: olin just menossa laittamaan poikaa päiväunille
Tyttö: Eikö hän vois mennä vähän myöhemmin?
Minä: ei kun hän nukkuu joka päivä samaan aikaan, päivä menee pilalle jos venyy.
Tyttö: Jos hän nukkuis autossa?
Minä: ei tuo poika ikinä nuku autossa kun ei malta.
Tyttö: Entä jos hän ei nukkuis tänään päiväunia?

Minä: Se ei kyllä käy, katotaan joku toinen kerta (joo tiedän et on tyhmää sanoa noin, mutta en pääse hänestä eroon puhelimessa muuten)


Älä sano että katotaan joku toinen kerta vaan jääkästi
-se ei nyt käy.


Tyttö: no monelta poika herää, jos mennään silloin?
Minä: Meillä on iltapäivällä menoa, katotaan oikeesti joku toinen päivä.

Tässäkin kohdin annat toivoa tuolle tytölle että olet vielä menossa,
miksi et vaan sano
-Meillä on iltapäivällä menoa



Tyttö, okei... (sitten hän jää roikkumaan linjan toiseen päähän, muttei suostu lopettamaan puhelua)

Kun tyttö sanoo okei niin siihen vaan nopeasti itse reagoit ja sanot heipat vaikka kuulisit että toinen alkaa selittämään paniikissa päälle.

Ja puhelimesta äänet pois

 

[Big Bang Theory]

Olen yrittänyt jo pitkän aikaa tulla sinne avoimeen, mutta jotenkin se on aina jäänyt.

Ymmärrän sinua hyvin! Itse en jaksaisi tuollaista ollenkaan ja itsekin olen todella huono sanomaan.

 

["minni"]

[QUOTE="minni";25835254]Tuossa sinulle muutamat virheet noukittuna puhelustanne


"ring-ring, puhelin soi"
Minä: Moi.
Tyttö: Moi, mä oisin lähdössä kattelemaan uusia välineitä harrastusta varten, lähetkö mukaan?
Minä: olin just menossa laittamaan poikaa päiväunille
Tyttö: Eikö hän vois mennä vähän myöhemmin?
Minä: ei kun hän nukkuu joka päivä samaan aikaan, päivä menee pilalle jos venyy.
Tyttö: Jos hän nukkuis autossa?
Minä: ei tuo poika ikinä nuku autossa kun ei malta.
Tyttö: Entä jos hän ei nukkuis tänään päiväunia?

Minä: Se ei kyllä käy, katotaan joku toinen kerta (joo tiedän et on tyhmää sanoa noin, mutta en pääse hänestä eroon puhelimessa muuten)


Älä sano että katotaan joku toinen kerta vaan jääkästi
-se ei nyt käy.


Tyttö: no monelta poika herää, jos mennään silloin?
Minä: Meillä on iltapäivällä menoa, katotaan oikeesti joku toinen päivä.

Tässäkin kohdin annat toivoa tuolle tytölle että olet vielä menossa,
miksi et vaan sano
-Meillä on iltapäivällä menoa



Tyttö, okei... (sitten hän jää roikkumaan linjan toiseen päähän, muttei suostu lopettamaan puhelua)

Kun tyttö sanoo okei niin siihen vaan nopeasti itse reagoit ja sanot heipat vaikka kuulisit että toinen alkaa selittämään paniikissa päälle.

Ja puhelimesta äänet pois [/QUOTE]

Ja P.S

ehdotuksen ei ole rumasti sanomista vaan suoraan ja älä anna sitä toivoa jota nyt olet antanut.

 

[harmahtava]

oi, tulipas niin mieleen oma riippakivi vuosien takaa. Itse asiassa tän palstan kautta tutustuin tuohon kyseiseen ihmiseen. Kaikki alko sillä että tänne alko mulle tulla yv:tä monta kertaa pvässä. No sitten tapailtiinkin muutamia kertoja, tosin mulla oli matkaa 60km kaupunkiin jossa hän asui ja sen takia en kovin usein (onneks) nähny häntä. Puheluita ja tekstareita tuli useempia päivässä, ei meinannu päästä millään eroon. Se alko jo olla tosi rasittavaa. Tällä ihmisellä oli myös jotain "ongelmaa". 2 lasta kertoi olevan, tyttö ja poika. Ja mieskin jopa joka ei häntä kuulemma päästä töihin jne. Alko jo siinä vaiheessa vähän kelloja soittaa päässä että mikäs tää nyt on oikein. Kuulemma kukaan kaupungin muista äideistä ei hänestä välitä, että kahviloissakin vaan katellaan kieroon jne.
Ne puhelut alko olla semmosia tunnin mittasia ainakin. Minäkin sitä touhua kuukausia jaksoin (en tiiä miten), mutta sitten napsahti. Laitoin hälle tekstiviestiä kylmästi vaan että en halua olla enää tekemisissä kun en tykkää siitä miten hän takertuu, ja ei anna yhtään toiselle tilaa hengittää. Niitä viestejä tuli vielä tuon jälkeen, ja varmaan puheluitakin, mutta en enää niihin vastannu mitään.
Sitten myöhemmin luin kirjotuksia hänestä... oli ollu sama ongelma muittenkin kanssa. Onneks pääsin sitten lopulta eroon.
Tuo on henkisesti tosi raskasta kun koko ajan joku soittelee ja viestittelee, ihan niinkun olis lapsi jalassa roikkumassa
Mun neuvo on että laitat suoraan vaan viestiä, vaikka se pahalle tuntuukin. Mutta ei siitä muuten eroon pääse.

 

[Tehimiini harmaana]

[QUOTE="minni";25835254]Tuossa sinulle muutamat virheet noukittuna puhelustanne


"ring-ring, puhelin soi"
Minä: Moi.
Tyttö: Moi, mä oisin lähdössä kattelemaan uusia välineitä harrastusta varten, lähetkö mukaan?
Minä: olin just menossa laittamaan poikaa päiväunille
Tyttö: Eikö hän vois mennä vähän myöhemmin?
Minä: ei kun hän nukkuu joka päivä samaan aikaan, päivä menee pilalle jos venyy.
Tyttö: Jos hän nukkuis autossa?
Minä: ei tuo poika ikinä nuku autossa kun ei malta.
Tyttö: Entä jos hän ei nukkuis tänään päiväunia?

Minä: Se ei kyllä käy, katotaan joku toinen kerta (joo tiedän et on tyhmää sanoa noin, mutta en pääse hänestä eroon puhelimessa muuten)


Älä sano että katotaan joku toinen kerta vaan jääkästi
-se ei nyt käy.


Tyttö: no monelta poika herää, jos mennään silloin?
Minä: Meillä on iltapäivällä menoa, katotaan oikeesti joku toinen päivä.

Tässäkin kohdin annat toivoa tuolle tytölle että olet vielä menossa,
miksi et vaan sano
-Meillä on iltapäivällä menoa



Tyttö, okei... (sitten hän jää roikkumaan linjan toiseen päähän, muttei suostu lopettamaan puhelua)

Kun tyttö sanoo okei niin siihen vaan nopeasti itse reagoit ja sanot heipat vaikka kuulisit että toinen alkaa selittämään paniikissa päälle.

Ja puhelimesta äänet pois [/QUOTE]

Pitää koittaa tätä, ja yrittää ajatella mitä sanon ja miten etten anna sellaista käsitystä että haluisin mutten pääse. Kiitos neuvoista.

 

[harmahtava]

oi, tulipas niin mieleen oma riippakivi vuosien takaa. Itse asiassa tän palstan kautta tutustuin tuohon kyseiseen ihmiseen. Kaikki alko sillä että tänne alko mulle tulla yv:tä monta kertaa pvässä. No sitten tapailtiinkin muutamia kertoja, tosin mulla oli matkaa 60km kaupunkiin jossa hän asui ja sen takia en kovin usein (onneks) nähny häntä. Puheluita ja tekstareita tuli useempia päivässä, ei meinannu päästä millään eroon. Se alko jo olla tosi rasittavaa. Tällä ihmisellä oli myös jotain "ongelmaa". 2 lasta kertoi olevan, tyttö ja poika. Ja mieskin jopa joka ei häntä kuulemma päästä töihin jne. Alko jo siinä vaiheessa vähän kelloja soittaa päässä että mikäs tää nyt on oikein. Kuulemma kukaan kaupungin muista äideistä ei hänestä välitä, että kahviloissakin vaan katellaan kieroon jne.
Ne puhelut alko olla semmosia tunnin mittasia ainakin. Minäkin sitä touhua kuukausia jaksoin (en tiiä miten), mutta sitten napsahti. Laitoin hälle tekstiviestiä kylmästi vaan että en halua olla enää tekemisissä kun en tykkää siitä miten hän takertuu, ja ei anna yhtään toiselle tilaa hengittää. Niitä viestejä tuli vielä tuon jälkeen, ja varmaan puheluitakin, mutta en enää niihin vastannu mitään.
Sitten myöhemmin luin kirjotuksia hänestä... oli ollu sama ongelma muittenkin kanssa. Onneks pääsin sitten lopulta eroon.
Tuo on henkisesti tosi raskasta kun koko ajan joku soittelee ja viestittelee, ihan niinkun olis lapsi jalassa roikkumassa
Mun neuvo on että laitat suoraan vaan viestiä, vaikka se pahalle tuntuukin. Mutta ei siitä muuten eroon pääse.

Lisään vielä että itsellä oli tuolloin keskoslapsi, ja ihan riittävästi sitä touhua kyllä siinä jo. En tosiaan jaksanu mitään riippakiviä.
Sen jälkeen jotenkin varovaisesti ettiny kavereita palstan kautta.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Miksi ylipäänsä vastaat useampaan kuin yhteen puheluun päivässä?

 

[Eedla]

Mulla oli vähän samankaltainen tilanne yhden lapsettoman ystävän kanssa ja tosiaan just samanlainen että tyyliin jostain gynekologisista vaivoistaan kailotti pitkin kyliä kaikkien kuullen ja muutenki sellanen tahditon ja huonot sosiaaliset taidot omaava, sellanen takertujatyyppi. Se on just sellanen että aina hengaa hetken jonkunn kanssa paitaa ja peppua ja sit siihen aina kyllästytään ja se löytää aina sitte jonku toisen tilalle. No, kuitenkin, mä tutustuin häneen joitakin vuosia sitten ja sain kans siitä aikamoisen riesan. En millään raaskinu sanoa rumasti suoraan niin pääsin tästä eroon sillä että en enää vastannu sen puheluihin ja tekstareihin ja jos näin sen kaupungilla niin jos se ei ollu ehtiny nähdä mua nii menin äkkiä jonnekin niin ettei törmätty toisiimme. Kun muutimme en kertonu uutta osoitetta. Jonkun kerran se ihmetteli että mikä on kun satuttiin törmätä kaupungilla mut selittelin aina et ku on lasten kanssa niin kovasti kiirettä. Nyt ei oo oltu tekemisissä hetkeen, on jättäny rauhaan. Ehkä ruma tapa meikäläisellä tehdä tuo mutta ainakin se tehosi. Kyllä se ihan tervehtii jos joskus harvoin nähdään mutta kaikesta päätellen on ymmärtäny että ei kiinnosta sen isommasti olla tekemisissä. Se oli kans sellanen et ku se tuli kylään nin vaikka ois tullu päivällä nii se tyyliin keskiyöllä vielä istu olkkarissa ja vaikka sille sano suoraa ett nyt meen nukkumaan nii ei mitään reaktiota :O kerran mun mies otti sitä olkapäistä kiinni, talutti ulko-ovelle, sanoi etä meidän lapset menee nyt nukkumaan joten meiltä pitää lähteä, työnsi sen ulos ja löi oven nenän edestä kii siis anteeksi ku naura tälle :ashamed:, mutta kun on vaan olemassa persoonia joihin ei puhe mee perille niin pakko toimia toisella tapaa. Samoin tää jos soitti nii puhu vähintään tunnin putkeen ja vaikka miten sano et nyt on pakko lopettaa puhelu niin ei reaktiota, monesti löin vaan luurin korvaan jos piti ehtiä töihin tms etten myöhästy.

Tuollaisia tyyppejä tosiaan on ja kaiketi keinot päästä eroon on joko sanoa suoraa tai sitte lopettaa vastaamasta puheluihin ja tekstareihin ja jos ovelle änkee niin keksiä äkkiiä joku syy miksi pitää just nyt heti lähteä käymään jossain minne se kaveri ei voi mitenkään tulla mukaan...

 

["vieras"]

Mä oon kans semmonen, että en halua loukata ketään enkä muutenkaan olla mitenkään ehdoton sen suhteen ettenkö vois joskus tavata sellasiakin keistä ei sydänystäviksi asti ole. Mutta jokapäiväistä soittelua en jaksaisi ja varmaan sanoisin jotenkin kauniisti, että mä viihdyn paljon omissakin oloissa enkä jaksa sosialisoida kavereiden kanssa päivittäin. Ja sitten varmaan myös olisin vastaamatta, niinkun usein olenkin, jos en jaksa puhua tai tiedän, että joku pyytää mua jonnekin minne en jaksa lähteä.

 

["hmm"]

Mun ehdotus: Kerro suoraan mitä ajattelet, äläkä ainakaan valehtele. Okei, suoraan sanominen on vaikeaa. Millä tavalla se olisi helpompaa? Tekstarilla ehkä? Puhelimessa joudut kohtaamaan sen tytön suostuttelut ym., joten se on vaikeampaa. Ai tekstarilla "jättäminen" tuntuu väärältä? Jatkatko siis mieluummin nykyistä linjaa, että tyttö soittelee jatkuvasti, et pysty menemään sinne avoimeen ja sua ahdistaa? Jos näin, niin loppuviestiä ei tarvitse lukea. Jos kuitenkin haluat jotain muutosta tilanteeseen, niin ehkä täytyy keksiä jotakin uusia toimintatapoja, vaikka olisit tähän asti vältellyt suoraan sanomista ja asioiden selvittelyä tekstarin avulla. Ehkä ne on ainoat keinot?

Se viesti voisi olla vaikka jotakin tällaista:
"Moi! Tämä on aika ikävä viesti, joten pahoittelut jo valmiiksi. Olet pyytänyt mua moneen paikkaan ja olen sanonut, että en ehdi silloin jne. Haluan nyt olla rehellinen: on mulla ollut kiireitäkin, mutta oikeasti mä en myöskään halua lähteä. Toivon, että löydät jonkun muun ystävän. En halua loukata, mutta en halua olla jatkossa enää yhteydessä."

Tai vaikka:
"Hei. Mun paha tapani on se, että olen huono sanomaan suoraan, joten kerron nyt ikävästi tekstarilla. Joskus se, etten ehdi lähteä, tarkoittaakin etten halua lähteä. En tarkoita tätä pahalla, mutta mä en ole innostunut samoista asioista sun kanssa enkä haluaisi olla sun kanssa yhteydessä."

No joo, ei nää ole ihan parhaita esimerkkejä, ja vaikea kurjaa asiaa on sanoa loukkaamatta. Jos tällaiset viestit ei tehoa tai reaktio niihin on hurjan voimakas, niin sitten pitää tietysti keksiä jatkoa sen mukaan. Voi olla, että yksinkertainen viesti riittää. Jos ei riitä, niin tulipahan ainakin ylitettyä se loukkaamisen pelko - voi nimittäin olla, että se mitä ap pitää suorana ja loukkaavana puheena, menee tältä tytöltä kokonaan ohi, eikä tunnu missään.

 

[vrs]

Hankalaa, ku ihmiset on niiiiiiin erilaisia.

Mulla on kaveri, jonka kanssa pidetään nykyään aika vähän yhteyttä. Välillä (tyyliin kerran kuussa) kutsun kylään, muttei ole kyllä vuoteen käynyt. Joko kiertelee tai sitten sovitaan, mutta peruu. Yhteyttä pidän lähinnä kohteliaisuussyistä, kun tää kaveri muinoin avautu olevansa vähän yksinäinen ja ettei kovin helpolla löydä kavereita ja tykkää musta ym. Oon kyllä sanonu ihan suoraanki, että jos ei seura kiinnosta, olis kiva jos sanois suoraan, etten turhaan terrorisoi. Nyt mulla on sit tollanen riippakivi-fiilis, vaiken edes hirveesti tykkää k.o. tyypistä.

Eli: SANOKAA ihmiset suoraan. Ärstyttävää tollanen kiertely ja "joskus toiste" selittely.

Mä oon ainaki niin yltiösosiaalinen, että herkästi taidan antaa paljon kiinnostuneemman kuvan, ku mitä on tarkotus.

 

["röyhkeä koira"]

Sano ystävällisesti, mutta niin selkeästi että asia ei jää epäselväksi. Sano, että olette hyvin erilsisia ja sinä tarvit paljon aikaa ihan itseksesi. Kuten täälläkin sanoit niin sano sillekin, että ei halua pahoittaa sen mieltä, mutta että et voi soitella tai tapailla, kun se tuntuu susta raskaalta.

 

[Totuus]

Laita sille tekstiviesti että sen käytös ahdistaa sinua ja että haluat olla rauhassa.

 

[määä]

Sano että sun mielestä te olette niin erilaisia ihmisiä että ystävyys ei vaan toimi. Että susta tuntuu että on parempi ettette enää kaveeraa.

 

["vieras"]

Miksi aikuisten ihmisten pitäisi keksi selityksiä ja tekosyitä?Eihän se suoraan sanominen tarkoita sitä,että pitäisi rumasti sanoa.Jos sanot nätisti,mutta suoraan ja toinen siitä loukkaantuu niin eikö se ole sitten ihan hänen oma murheensa?Enemmän sä häntä loukkaat,kun koitat vältellä ja keksiä tekosyitä ja samalla saat itsellesikin pitkäaikaisen pahan mielen.

 

[peesaan tätä]

Sinuna sanoisin kauniisti "En halua pahoittaa mieltäsi, mutta mun täytyy sanoa tämä. Emme voi olla ystäviä, minulla ei ole aikaa eikä jaksamista siihen".

Musta tää oli kyllä hyvä.