Mä en kelpaa mun miehelle :(

[yksi äiti vaan]

Meillä vähän samalaista paitsi että mies suuttuu mulle kyllä lasten kuullen ja on useammin paukauttanut olkapäähän ja sanonut jotain niin hirveää että en sitä tänne viitsi kirjoittaa..Meillä ongelma on oikeastaan niin päin että miehen mielestä minä pidän ns.liian kovaa kuria(esim.jos on ruoka niin haluan että lapset tulee heti siälle syömään ja miehen mielestä vois tulla myöhemmin että lapset ei huutaisi..)ja sama jos haluavat katsoa telkaaria ja ovat jo katsoneet melk.2 tuntia ja minun mielestä se on liikaa niin mies vaan antaisi katsoa että ei tarvitse lapsia "huudattaa"..


Ja mies sanoo että meidän elämä on yhtä lasten huutoa(sisarusten välistä tappelua,rajojen kokeilu yms NORMAALIA) mutta mihen mielestä se on epänormaalia..Eilen just sano että kohta saatte häipyä..

 

[Tipu Topakka]

Tämä luvan pyytäminen on sinänsä hyvä asia, eli käytännössä teette päätökset yhdessä - esität mielestäsi järkevät vaihtoehdot, ja mies auttaa valitsemaan? Valitesemalla vaihtoehdot, ja ennustamalla miehen valintoja voit käytännössä ohjata perheen elämää..

Tapa jolla esität tämän asian viittaa siihen että tiedostat että tarvitset miehen tukea jotta arki ja lasten kasvatus toimii. Tämäkin on hyvä asia. Suosittelisin sopeutumista, mutta lisäksi sinun kannattaa selkeästi esittää omat mielipiteesi, tavalla joka pinna kireällä oleva mies ymmärtää (pieninä annoksina, rationaalisesti perusteltuina).

Ota miehen kritiikki rakentavana, ja kysy (rauhallisesti) miten mies olis hoitanut tilanteen. On varsin todennäköistä että miehesi ei yritä lannistaa sinut vain huvin vuoksi, vaan stressi ja huoli perheen toimivuudesta vaikutaa herkästi äänensävyyn. Oma turhautuminen purkautuu herkemmin vaimoon kuin lapsiin.

Esitän omat vaihtoehdot miehelle vain siksi, että tiedän hänen moittivan minun päätöstä, oli se mikä tahansa, ellen kysy häneltäkin. Omasta mielestäni olisin kyllä pätevä päättämään asioista, kuten voiko lapsille antaa jäätelön jälkiruoaksi tai ei.

Miehen kritiikkiä on vaikea ottaa rakentavana, sillä hän ihan suoraan moittii minua myös lapsille, silloin se ei tunnu kovin rakentavalta. Sitten jos pelkään miehen reaktiota ja alan änkyttää, mies suuttuu minulle. "älä ny saatana mee paniikkiin taas"

Siis tuo tilannehan on aivan... Ei kuulosta terveelitä perhe-elämältä, ei sitten ollenkaan. Näetkö itse sen? Ensinnäkään lasten aikana ei aikuiset tuollaisia asioita pui, miten ristiriitaiselta se lapsien korvissa kuulostaakaan. Heidänhän pitäis pystyä luottamaan ja tukeutumaan vanhempiinsa ja nyt siitä kaikelta menee pohja kun isä kohtelee äitä kuin tiskirättiä ja vielä lapsiin liittyvissä asioissa. Sinä olet lasten äiti, käsittääkseni aikuinen ihminen, oletko nyt tosissasi että joudut mieheltäsi kysymään voitko antaa lapsille jälkkäriksi jäätelöä. Avaa silmäsi nainen, sä olet ihminen ja ihmisarvon myös ansaitset. Sun lapsesi tarvitsevat myös äidin, ihminen johon voivat luottaa. Meneekö sulla nyt miehen tahto jopa lasten hyvinvoinnin edelle?

Ei ois voinut paremmin sanoa :flower:

 

[tripod]

Siis minä olen aivan äimistynyt Tripodin mielipiteistä ja asenteesta |O

Ja minusta kun tuntuu että lauon vain itsestäänselvyyksiä - joita kaikki tuntemani miehet allekirjoittaisivat

Ei ainakaan ole tarkoitus provosoida ketään, vaan ajattelin antaa miehen näkökulmaa näihin kovin naispainotteisiin mieshaukkumisketjuihin. Lopetan kyllä suosiolla jos näyttää siltä että aiheutan pelkästään pahennusta, eikä kukaan huoli antamiani neuvoja tästä näkökulmasta.

 

[Tipu Topakka]

Siis minä olen aivan äimistynyt Tripodin mielipiteistä ja asenteesta |O

Ja minusta kun tuntuu että lauon vain itsestäänselvyyksiä - joita kaikki tuntemani miehet allekirjoittaisivat

Ei ainakaan ole tarkoitus provosoida ketään, vaan ajattelin antaa miehen näkökulmaa näihin kovin naispainotteisiin mieshaukkumisketjuihin. Lopetan kyllä suosiolla jos näyttää siltä että aiheutan pelkästään pahennusta, eikä kukaan huoli antamiani neuvoja tästä näkökulmasta.

No sitten ois varmaan aika siirtyä takavasemmalle. Ei kukaan nykyaikainen nainen voi ottaa tosissaan noin sovinistisia ja naista alentavia ja helveeraavia neuvoja.

 

[olen kokenut]

Just samanlaista lasten ollessa pieniä. Minun kohdallani ainoa keino selvitä oli lopulta avioero, tosin yritin tosissani 12 vuotta. Parisuhdeterapia ja kaikki muu oli aivan turhaa, aina sain kuulla että vika on minussa ja minut tulisi muuttua, töissä on rankkaa enkä minä ymmärrä mitään.
Ja elämäni onnellista aikaa elin silloin kun olin kolmen lapseni kanssa ihan omassa kodissa eikä kukaan pystynyt enää saamaan meille pahaa mieltä puheillaan. Myös lapset uskalsivat olla omana itsenään, olivat paljon iloisempia ja itsevarmuus kasvoi.
Koskaan ei saisi vetää lapsia mukaan aikuisten riitoihin tai moittia 2 vuotiasta siitä että hän tarvitsee äitiään..
Tiedän ettei ratkaisu ole helppo mitä ikinä sitten päätätkin tehdä. Mutta voimia sinulle ja muista aina että olet hyvä äiti ja tiedät mikä lapsillesi on parasta.

 

[Merengue]

Tuli vielä semmoinen vinkki mieleen. Että et ottaisi miestäsi niin vakavasti (nyt kun teillä ei ihan hyvin mene). Ajattelet häntä esim. kotiapulaisena, autokuskina yms. Ja elelet vaan iloisesti ja reippaasti elämääsi ja toteutat äityittäsi ihan omalla tavallla. Jospa ei mieskään enää jaksaisi marista, kun huomaa, ettei tehoa.

 

[Ap]

Siis tuo tilannehan on aivan... Ei kuulosta terveelitä perhe-elämältä, ei sitten ollenkaan. Näetkö itse sen? Ensinnäkään lasten aikana ei aikuiset tuollaisia asioita pui, miten ristiriitaiselta se lapsien korvissa kuulostaakaan. Heidänhän pitäis pystyä luottamaan ja tukeutumaan vanhempiinsa ja nyt siitä kaikelta menee pohja kun isä kohtelee äitä kuin tiskirättiä ja vielä lapsiin liittyvissä asioissa. Sinä olet lasten äiti, käsittääkseni aikuinen ihminen, oletko nyt tosissasi että joudut mieheltäsi kysymään voitko antaa lapsille jälkkäriksi jäätelöä. Avaa silmäsi nainen, sä olet ihminen ja ihmisarvon myös ansaitset. Sun lapsesi tarvitsevat myös äidin, ihminen johon voivat luottaa. Meneekö sulla nyt miehen tahto jopa lasten hyvinvoinnin edelle?

Ei ois voinut paremmin sanoa :flower:

Tiedän, että olette oikeassa ja ajattelen itsekin pitkälti samoin. Itse kun olen rikkinäisestä kodista, niin haluaisin tarjota omilleni perheen, jossa on molemmat vanhemmat arjessa läsnä. Siksi olenkin yrittänyt sinnikkäästi jaksaa etsiä vaihtoehtoja, ja keinoja, joilla saisimme tämän arjen sujumaan niin, että kaikilla olisi hyvä olla... Nyt alan olla niin turhautunut, että en enää oikein jaksa yrittää :'(

 

[tripod]

No sitten ois varmaan aika siirtyä takavasemmalle. Ei kukaan nykyaikainen nainen voi ottaa tosissaan noin sovinistisia ja naista alentavia ja helveeraavia neuvoja.

Juu no tähän ketjuun ei ainakaan ole lisättävää. Mutta ihmettelen kyllä hieman jos mun ensimmäinen viestä tässä ketjussa mielestäsi oli täyttä p:tä?

Parisuhdeterapeutti sanoisi todennäköisesi saman, mutta laskuttaisi pehmeämmästä sananmuodosta.

 

[Ap]

Tuli vielä semmoinen vinkki mieleen. Että et ottaisi miestäsi niin vakavasti (nyt kun teillä ei ihan hyvin mene). Ajattelet häntä esim. kotiapulaisena, autokuskina yms. Ja elelet vaan iloisesti ja reippaasti elämääsi ja toteutat äityittäsi ihan omalla tavallla. Jospa ei mieskään enää jaksaisi marista, kun huomaa, ettei tehoa.

Tätä olen yrittänytkin toteuttaa ja välillä toimiikin hyvin. Mutta välillä on taas aikoja, kun mikään ei suju...

 

[Tipu Topakka]

No sitten ois varmaan aika siirtyä takavasemmalle. Ei kukaan nykyaikainen nainen voi ottaa tosissaan noin sovinistisia ja naista alentavia ja helveeraavia neuvoja.

Juu no tähän ketjuun ei ainakaan ole lisättävää. Mutta ihmettelen kyllä hieman jos mun ensimmäinen viestä tässä ketjussa mielestäsi oli täyttä p:tä?

Parisuhdeterapeutti sanoisi todennäköisesi saman, mutta laskuttaisi pehmeämmästä sananmuodosta.

Kyllä se oli ajatuksellisesti hyvä, mutta aivan epä käypä ap:n tilanteeseen. Koska mikään sen miehen käytösessä ei ole hyväksyttävää eikä kenekään tarvitse soputua moiseen. Ehkä se pariterapeutin neuvot toimivat sinun omassa ongelmallisessa parisuhteessasi, mutta kaikille ei päde samat neuvot.

 

[Nipo]

Ja naisenko pitäisi muka vain sietää kaikki mahdollinen ja toimia sylkykuppina, vain koska mies on mies? Hah, salli mun nauraa! Toivon todella, ettei sinulla ole vaimoa.

Nyt taisit jo melkein ymmärtää mitä ajoin takaa. Sinun pitää sietää miehen ärtymystä, mutta sylkikupiksi sinun ei tarvitse ryhtyä. Sylkikupiksi jäät vain jos luulet että mies oikeasti haluaa loukata sinua.

Vaimoni on siinä mielessä kätevä tapaus että hänen isänsä oli perinteinen mies, joten oppi jo pienenä miten miestä käsitellään. Ilman miesmallia kasvanut nainen saattaa olla kovan paikan edessä kun pitää opetella miehen kanssa elämistä. Tässä toinen syy miksi yksinhuoltajuus on kasvava trendi.

Mä sit taas säälin naisia jotka alistuvat kyökkipiioiksi ja lastenhoitajiksi ja passaavat miehiään eivätkä uskalla pitää puoliaan saada myös oma elämä. Ja just sellaisia ne naiset on jotka pysyvät siinä esihistoriallisessa muotissa jossa mies on perheen pää. Ja sun teorian mukaan nainen olis se joka sitä päätä kääntää manipuloimalla miestä. Ei sen pidä mennä niin vaan siten että nainen ja mies on tasaveroiset kumppanit.

Mulla on omassa perheessä ollut monta miehen mallia ja olen silti oppinut kunnioittamaan itseäni ja pitämään naista miehen veroisena ja useissa asioissa jopa parempana. Eikä miehen kanssa eläminen ole sen kummallisempaa kuin kenenkään muunkaan kanssa jos kyseessä ei ole tapaus joka on esihistorialliset sukupuolikäsitykset omaava machoilija.

Mun mielestä yksinhuoltajuus lisääntyy koska naiset ei enää suostu nielemään sitä paskaa. Ne miehet on useimmiten syy eroon itsekkyytensä vuoksi, muut asiat kuin perhe on tärkeämpiä ja sit yhtäkkiä ihmetelläänkin kun nainen ei jaksakaan enää passata ja hoitaa kaikkea yksin ja pärjääkin paremmin omillaan. Hyvä naiset ja 2000-luku!

 

[juu]

Ja naisenko pitäisi muka vain sietää kaikki mahdollinen ja toimia sylkykuppina, vain koska mies on mies? Hah, salli mun nauraa! Toivon todella, ettei sinulla ole vaimoa.

Nyt taisit jo melkein ymmärtää mitä ajoin takaa. Sinun pitää sietää miehen ärtymystä, mutta sylkikupiksi sinun ei tarvitse ryhtyä. Sylkikupiksi jäät vain jos luulet että mies oikeasti haluaa loukata sinua.

Vaimoni on siinä mielessä kätevä tapaus että hänen isänsä oli perinteinen mies, joten oppi jo pienenä miten miestä käsitellään. Ilman miesmallia kasvanut nainen saattaa olla kovan paikan edessä kun pitää opetella miehen kanssa elämistä. Tässä toinen syy miksi yksinhuoltajuus on kasvava trendi.

PITÄÄKÖ MIESTÄ KÄSITELLÄ? Meillä ainakin keskutellaan ihan normaalisti ja perustellaan mielipiteet niin että toinen ymmärtää oman pointin.

Sulla on kyllä ihan uskomattomat mielipiteet esim yksinhuoltajuuden syistä...
Itse olen isätön lapsi ja miesmalleja on silti ollut tarpeeksi. Alkoholisti-isäni tuskin parempaan olisi pystynyt.
Olen jopa onnistunut 'valitsemaan' itselleni maailman ihanimman miehen ja hänen kanssaan ei tarvitse mitään pelejä pelata eikä hän ole 'käsittelyjä' kaivannut. Ihan yhdessä olemme opetelleet yhteistä elämää, se ei ole naisen yksinoikeus sopeutua...

 

[tripod]

Mun mielestä yksinhuoltajuus lisääntyy koska naiset ei enää suostu nielemään sitä paskaa. Ne miehet on useimmiten syy eroon itsekkyytensä vuoksi, muut asiat kuin perhe on tärkeämpiä ja sit yhtäkkiä ihmetelläänkin kun nainen ei jaksakaan enää passata ja hoitaa kaikkea yksin ja pärjääkin paremmin omillaan. Hyvä naiset ja 2000-luku!

Tästä olen kyllä samaa mieltä, tuo "naiset ei enää suostu nielemään sitä paskaa" on käytännössä sitä etteivät osaa tai edes halua elää perheessä miehen kanssa. Tunnistin Ap:n rikkinäisen perhetaustan juuri hänen asenteiden perusteella.

En tiedä olisko yksinhuoltajayhteiskunta pidemmän päälle edes huono asia, mutta tämähetkisten havaintojen perusteella siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä lasten kehityksen kannalta.

 

[tripod]

Olen jopa onnistunut 'valitsemaan' itselleni maailman ihanimman miehen ja hänen kanssaan ei tarvitse mitään pelejä pelata eikä hän ole 'käsittelyjä' kaivannut. Ihan yhdessä olemme opetelleet yhteistä elämää, se ei ole naisen yksinoikeus sopeutua...

On toki mahdollista että tästä on kehittymässä uusi miesrotu ihan luonnollisella valinnalla - voisi onnistua jos naiset eron sijaan valitsevat ja lisääntyvät pelkästään vähemmän maskuliinisten miesten kanssa. Onnea yritykseen

 

[Ap]

Tästä olen kyllä samaa mieltä, tuo "naiset ei enää suostu nielemään sitä paskaa" on käytännössä sitä etteivät osaa tai edes halua elää perheessä miehen kanssa. Tunnistin Ap:n rikkinäisen perhetaustan juuri hänen asenteiden perusteella.

En tiedä olisko yksinhuoltajayhteiskunta pidemmän päälle edes huono asia, mutta tämähetkisten havaintojen perusteella siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä lasten kehityksen kannalta.

Ja sinäkö päättelit, että olen kasvanut äidin helmoissa, vailla miehen mallia? Siinä olet väärässä, sillä olen viettänyt lapsuuteni isäni kanssa, enkä ole juurikaan ollut tekemisissä äitini kanssa.

 

[umbrella-]

Siis tuo tilannehan on aivan... Ei kuulosta terveelitä perhe-elämältä, ei sitten ollenkaan. Näetkö itse sen? Ensinnäkään lasten aikana ei aikuiset tuollaisia asioita pui, miten ristiriitaiselta se lapsien korvissa kuulostaakaan. Heidänhän pitäis pystyä luottamaan ja tukeutumaan vanhempiinsa ja nyt siitä kaikelta menee pohja kun isä kohtelee äitä kuin tiskirättiä ja vielä lapsiin liittyvissä asioissa. Sinä olet lasten äiti, käsittääkseni aikuinen ihminen, oletko nyt tosissasi että joudut mieheltäsi kysymään voitko antaa lapsille jälkkäriksi jäätelöä. Avaa silmäsi nainen, sä olet ihminen ja ihmisarvon myös ansaitset. Sun lapsesi tarvitsevat myös äidin, ihminen johon voivat luottaa. Meneekö sulla nyt miehen tahto jopa lasten hyvinvoinnin edelle?

Ei ois voinut paremmin sanoa :flower:

Tiedän, että olette oikeassa ja ajattelen itsekin pitkälti samoin. Itse kun olen rikkinäisestä kodista, niin haluaisin tarjota omilleni perheen, jossa on molemmat vanhemmat arjessa läsnä. Siksi olenkin yrittänyt sinnikkäästi jaksaa etsiä vaihtoehtoja, ja keinoja, joilla saisimme tämän arjen sujumaan niin, että kaikilla olisi hyvä olla... Nyt alan olla niin turhautunut, että en enää oikein jaksa yrittää :'(

Mutta se esimerkki mitä sun lapset teidän perhemallissa saa, onko se sellainen minkä haluat omille lapsillesi opettaa ja antaa? Mä en ainakaan haluaisi että omat lapset näkisivät ja kuulisivat tuollaista ja siirtäisivät sen käytösmallin myös omiin tuleviin suhteisiinsa.
Mutta ehkä sun olis hyvä hakea apua esim. perheneuvolasta, vaikka mies ei sinne mukaan lähtisikään, mutta sun asemasi tuntuu niin alistetulta että tilanne syö sulta voimia ja nujertaa sun itsetuntoasi. Joten se että voisit puhua jossain ja saisit apua mikä auttais sua vahvistumaan henkisesti ja arvostamaan itseäsi tekis varmasti hyvää nyt :hug:

 

[Ap]

Mutta se esimerkki mitä sun lapset teidän perhemallissa saa, onko se sellainen minkä haluat omille lapsillesi opettaa ja antaa? Mä en ainakaan haluaisi että omat lapset näkisivät ja kuulisivat tuollaista ja siirtäisivät sen käytösmallin myös omiin tuleviin suhteisiinsa.
Mutta ehkä sun olis hyvä hakea apua esim. perheneuvolasta, vaikka mies ei sinne mukaan lähtisikään, mutta sun asemasi tuntuu niin alistetulta että tilanne syö sulta voimia ja nujertaa sun itsetuntoasi. Joten se että voisit puhua jossain ja saisit apua mikä auttais sua vahvistumaan henkisesti ja arvostamaan itseäsi tekis varmasti hyvää nyt :hug:

Näin on. Kiitos sinulle voimaa antavista sanoistasi ja :hug: sinullekin. Olen aina pitänyt sinua kirjoitustesi perusteella fiksuna, tämä vain vahvistaa käsitystäni sinusta <3

 

[tripod]

Ja sinäkö päättelit, että olen kasvanut äidin helmoissa, vailla miehen mallia? Siinä olet väärässä, sillä olen viettänyt lapsuuteni isäni kanssa, enkä ole juurikaan ollut tekemisissä äitini kanssa.

Yksinäinen mies ei anna mallia siitä miten mies ja nainen toimiva tyhdessä.

Mies joka hoitaa tytärtään käyttäytyy eri tavalla kuin mies joka yrittää toimia yhdessä aikuisen naisen kanssa. En lähde spekuloimaan sillä mitä äidin puute teki sinun isälle, tai miten se vaikutaa siihen miten itse toimit äitinä.. mutta suosittelisin parisuhdeterapiaa (tai edes terapiaa) aikaisempien neuvojen lisäksi.

 

[umbrella-]

Mutta se esimerkki mitä sun lapset teidän perhemallissa saa, onko se sellainen minkä haluat omille lapsillesi opettaa ja antaa? Mä en ainakaan haluaisi että omat lapset näkisivät ja kuulisivat tuollaista ja siirtäisivät sen käytösmallin myös omiin tuleviin suhteisiinsa.
Mutta ehkä sun olis hyvä hakea apua esim. perheneuvolasta, vaikka mies ei sinne mukaan lähtisikään, mutta sun asemasi tuntuu niin alistetulta että tilanne syö sulta voimia ja nujertaa sun itsetuntoasi. Joten se että voisit puhua jossain ja saisit apua mikä auttais sua vahvistumaan henkisesti ja arvostamaan itseäsi tekis varmasti hyvää nyt :hug:

Näin on. Kiitos sinulle voimaa antavista sanoistasi ja :hug: sinullekin. Olen aina pitänyt sinua kirjoitustesi perusteella fiksuna, tämä vain vahvistaa käsitystäni sinusta <3

Voi kiitos, olipa kiva (ja yllättävä ) kuulla. Toivon sulle kaikkea hyvää ja jaksamista :flower: