Ei ollut sarkasmiaOlipa yllättävä kommentti.Odotin jotain teilaavampaa :xmas: Vai oliko tää sarkasmia?
Yleensä täällä vaan saa vastaansa sota-armeijan jos on eri mieltä kun muut. Yleensä täällä vaan saa vastaansa sota-armeijan jos on eri mieltä kun muut.
Ei ollut sarkasmia
Ihanaa :heart: Onneksi osasin minäkin rakentavasti ilmaista mielipiteeni, samoin sinä 
Parhaimmillaan se keskustelu on juuri tätä; ilmaistaan omia mielipiteitä, vahvojakin, ilman että teilataan toisen persoona. 
P
pha
Vieras
Luunapeillako se temperamenttinen lapsi saadaan rauhoittumaan? Satuttamallako kiukuttelu saadaan vähenemään? No, ehkä se hetkellisesti väheneekin, mutta enpä halua tietää, mitä liikkuu sellaisen lapsen päässä, joka vetäytyy hiljaisena muualle kokemansa kivun ja nöyryytyksen takia.
A
"aloittaja"
Vieras
[QUOTE="vieras";26631837]Vittu minkälaisia kukkahattuja täällä oikein on. Jokusen vuoden päästä se teitin herran terttu potkii kartsalla mummoja päähän ja valittaa kun ei kotona ollut kuria niin en nyt sitten tiedä miten käyttäytyä.
Nyyh nyyh ja voi voi.[/QUOTE]
Mä uskon että ennemmin ne lapset jotka joutuvat kotonaan kokemaan väkivaltaa ovat niitä mummon hakkaajia. Kuin ne jotka on kasvatettu rajoilla ja rakkaudella. Mä en vaan pysty ymmärtää sitä että aikuiset eivät saa satuttaa toisiaan tai lapset eivät saa satuttaa toisiaan, mutta vanhemmat saisivat satuttaa lapsiaan.
Nyyh nyyh ja voi voi.[/QUOTE]
Mä uskon että ennemmin ne lapset jotka joutuvat kotonaan kokemaan väkivaltaa ovat niitä mummon hakkaajia. Kuin ne jotka on kasvatettu rajoilla ja rakkaudella. Mä en vaan pysty ymmärtää sitä että aikuiset eivät saa satuttaa toisiaan tai lapset eivät saa satuttaa toisiaan, mutta vanhemmat saisivat satuttaa lapsiaan.
Juuri näin. Taidat olla ensimmäinen ihminen keneltä olen saanut muutakin kun haukkuja niskaan kun olen ilmaissut oman mielipiteeni =)
A
"aloittaja"
Vieras
[QUOTE="vieras";26631773]Miten ois, että sun miehes tulis antamaan sulle LUUNAPIN, kun sulla on huono päivä ja et saa mitään kotitöitä aikaseks? Oisko se ihan okei?[/QUOTE]
Ylitin kerran kadun punaisilla valoilla, paikalle käveli poliisisetä joka kysyi otanko luunapin vai sakot. Ja luunapin se antoi. Ei se sattunut, mutta vieläkin sen muistan ku olen liikennevaloissa kävellen.
Ylitin kerran kadun punaisilla valoilla, paikalle käveli poliisisetä joka kysyi otanko luunapin vai sakot. Ja luunapin se antoi. Ei se sattunut, mutta vieläkin sen muistan ku olen liikennevaloissa kävellen.
Siis kyllä mullakin joskus tuli uhma-aikaan olo, että nyt voisin nappasta, mutten kuitenkaan tehnyt niin. Nyt nuorin 5v ja todellakaan ei tulisi mielenkään käyttää väkivaltaa lapsia kohtaan. Voin vain kuvitella sitä lasten pelkoa, jos heitä kohtaan olisi käytetty pientäkään väkivaltaa : / ja oikein hyväkäytöksisiä lapsia ovat nykyään
V
"vieras"
Vieras
Etkö osaa hoitaa tilanteita muuten kuin luunapeilla? lapses tottuu niihin luunappeihin ja ettepä enää keskustelulla selviä mistään
muistaapahan teini-iässä, kuinka sai luunappia kalloon
[QUOTE="aloittaja";26631873]Mä uskon että ennemmin ne lapset jotka joutuvat kotonaan kokemaan väkivaltaa ovat niitä mummon hakkaajia. Kuin ne jotka on kasvatettu rajoilla ja rakkaudella. Mä en vaan pysty ymmärtää sitä että aikuiset eivät saa satuttaa toisiaan tai lapset eivät saa satuttaa toisiaan, mutta vanhemmat saisivat satuttaa lapsiaan.[/QUOTE]
Olen ihan samaa mieltä. Mun elämän tärkeimpiä ohjenuoria on se, että toista ihmistä ei koskaan saa satuttaa. Meidän perheessä ei kukaan saa tehdä niin ketään kohtaan, ei lapset toisiaan, ei aikuiset toisiaan, ei lapset aikuisia eikä todellakaan aikuiset lapsia kohtaan. Lapsilla on rajat, mutta ei väkivallalla asetetut. Ja hyvin pysyvät kurissa. Kun on itse kokenut sen, miltä tuntuu, kun rakas ihminen käy "rankaisumielessä" kiinni, niin tietää ettei sitä koskaan tee itse muille. Tunne on äärimmäisen järkyttynyt, turvaton. Eikä millään muotoa opettava tai ymmärtävä. Se opetti ainoastaan sen, miltä tuntuu pelätä ja pettyä rakkaaseensa.
Olen ihan samaa mieltä. Mun elämän tärkeimpiä ohjenuoria on se, että toista ihmistä ei koskaan saa satuttaa. Meidän perheessä ei kukaan saa tehdä niin ketään kohtaan, ei lapset toisiaan, ei aikuiset toisiaan, ei lapset aikuisia eikä todellakaan aikuiset lapsia kohtaan. Lapsilla on rajat, mutta ei väkivallalla asetetut. Ja hyvin pysyvät kurissa. Kun on itse kokenut sen, miltä tuntuu, kun rakas ihminen käy "rankaisumielessä" kiinni, niin tietää ettei sitä koskaan tee itse muille.
Tunne on äärimmäisen järkyttynyt, turvaton. Eikä millään muotoa opettava tai ymmärtävä. Se opetti ainoastaan sen, miltä tuntuu pelätä ja pettyä rakkaaseensa.
J
"jaa"
Vieras
[QUOTE="vieras";26631773]Miten ois, että sun miehes tulis antamaan sulle LUUNAPIN, kun sulla on huono päivä ja et saa mitään kotitöitä aikaseks? Oisko se ihan okei?[/QUOTE]
Ensin mielipiteeni tästä perustelusta: Vanhemman velvollisuus on opettaa lasta, kasvattaa lasta ja myös valtasuhde on täysin eri kuin miehen ja naisen välisessä suhteessa. Mun mies ei anna mulle luunappeja mutta ei myöskään komenna nukkumaan, ojenna käytöstapoja tai sano mitä mun pitää pukea päälle kun lähden ulos. täysin absurdi vertaus siis.
Toiseksi mielipiteeni ruumiillisesta kurituksesta: olen muutaman kerran taluttanut lapsen omaan huoneeseen niin, että olen ottanut napakan otteen niskasta. Takana siis monta kehotusta siirtyä omaan huoneeseen tekosiaan miettimään, mutta riehuminen jatkunut. Olen joskus myös nostanut lapsen tukasta kiinnipitäen (en kiskaissut, vaan niin että lapsi on itse omilla voimilla seurannut mukana) ylös lattialta kun siirtymiskehoituksia on seurannut nenäkästä käyttäytymistä tai riehuminen jatkunut. En usko hetkeäkään että lapselle tästä jotain traumoja jäisi.
Kolmanneksi mielipiteeni ap:n kertomasta tapauksesta: kamalaa ja lisäksi turhaa. Noin pieni ei kovin syvällisesti vielä ymmärrä sääntöjä eikä edes komentamista. Häntä satutetaan selvästi pikkuasioiden takia eikä hän todennäköisesti ymmärrä läheskään aina mitä teki väärin. Hän pitää varmaan äitiään arvaamattomana.
Ensin mielipiteeni tästä perustelusta: Vanhemman velvollisuus on opettaa lasta, kasvattaa lasta ja myös valtasuhde on täysin eri kuin miehen ja naisen välisessä suhteessa. Mun mies ei anna mulle luunappeja mutta ei myöskään komenna nukkumaan, ojenna käytöstapoja tai sano mitä mun pitää pukea päälle kun lähden ulos. täysin absurdi vertaus siis.
Toiseksi mielipiteeni ruumiillisesta kurituksesta: olen muutaman kerran taluttanut lapsen omaan huoneeseen niin, että olen ottanut napakan otteen niskasta. Takana siis monta kehotusta siirtyä omaan huoneeseen tekosiaan miettimään, mutta riehuminen jatkunut. Olen joskus myös nostanut lapsen tukasta kiinnipitäen (en kiskaissut, vaan niin että lapsi on itse omilla voimilla seurannut mukana) ylös lattialta kun siirtymiskehoituksia on seurannut nenäkästä käyttäytymistä tai riehuminen jatkunut. En usko hetkeäkään että lapselle tästä jotain traumoja jäisi.
Kolmanneksi mielipiteeni ap:n kertomasta tapauksesta: kamalaa ja lisäksi turhaa. Noin pieni ei kovin syvällisesti vielä ymmärrä sääntöjä eikä edes komentamista. Häntä satutetaan selvästi pikkuasioiden takia eikä hän todennäköisesti ymmärrä läheskään aina mitä teki väärin. Hän pitää varmaan äitiään arvaamattomana.
[QUOTE="jaa";26631954]Kolmanneksi mielipiteeni ap:n kertomasta tapauksesta: kamalaa ja lisäksi turhaa. Noin pieni ei kovin syvällisesti vielä ymmärrä sääntöjä eikä edes komentamista. Häntä satutetaan selvästi pikkuasioiden takia eikä hän todennäköisesti ymmärrä läheskään aina mitä teki väärin. Hän pitää varmaan äitiään arvaamattomana.[/QUOTE]
Just näin.
Just näin.
[QUOTE="jaa";26631954]
Kolmanneksi mielipiteeni ap:n kertomasta tapauksesta: kamalaa ja lisäksi turhaa. Noin pieni ei kovin syvällisesti vielä ymmärrä sääntöjä eikä edes komentamista. Häntä satutetaan selvästi pikkuasioiden takia eikä hän todennäköisesti ymmärrä läheskään aina mitä teki väärin. Hän pitää varmaan äitiään arvaamattomana.[/QUOTE]
No joo olen samaa mieltä. Lähinnä itse kyllä tarkotin vähän vanhemaa lasta joka jo ymmärtää asioiden seuraukset ja mistä hyvästä kuritetaan. Esim joku 5v hyvin ymmärtää jo mitä ei saa tehdä yms.
Kolmanneksi mielipiteeni ap:n kertomasta tapauksesta: kamalaa ja lisäksi turhaa. Noin pieni ei kovin syvällisesti vielä ymmärrä sääntöjä eikä edes komentamista. Häntä satutetaan selvästi pikkuasioiden takia eikä hän todennäköisesti ymmärrä läheskään aina mitä teki väärin. Hän pitää varmaan äitiään arvaamattomana.[/QUOTE]
No joo olen samaa mieltä. Lähinnä itse kyllä tarkotin vähän vanhemaa lasta joka jo ymmärtää asioiden seuraukset ja mistä hyvästä kuritetaan. Esim joku 5v hyvin ymmärtää jo mitä ei saa tehdä yms.
Itse sain lapsena luunappeja ja tukkapöllyjä ja Koivuniemen herrallakin uhkailtiin. Enpä nyt ole sen kummempi kuin tasaverto äiti, parhaansa tehnyt. Myönnän että pesin kahden vanhimman lapsen suun saippualla, kun kiroilivat eskari-iässä. Sen jälkeen kiroilua onkin kuulunut vasta murrosiässä, nyt sitä suuta ei niin vaan pestäkään
Jos yrittäis, siitä tulee nykyään ls-ilmo...kun ensinnäkin teini pitäis repiä tukasta sinne lavuaarin ääreen ja sitä pitäis kahden ihmisen pitää jotta saippuan sais suuhun.....joo, koittakaa kestää mun huumorintajuani:wave:
Viimeksi muokattu:
V
"vieras"
Vieras
Mutta monet jotka pitävät luunappeja, tukistusta yms. kuritusta kiellettyinä. Huutavat, uhkailevat ja karjuvat lapsilleen jatkuvasti aivan kuin se olisi jotenkin parempi tapa kasvattaa.
[QUOTE="vieras";26632031]Mutta monet jotka pitävät luunappeja, tukistusta yms. kuritusta kiellettyinä. Huutavat, uhkailevat ja karjuvat lapsilleen jatkuvasti aivan kuin se olisi jotenkin parempi tapa kasvattaa.[/QUOTE]
Sekään ei ole kyllä oikein. Koskemattakin voi tehdä väkivaltaa, sanoin, ilmein ja elein. Meillä ei kyllä harrasteta sitäkään.
Sekään ei ole kyllä oikein. Koskemattakin voi tehdä väkivaltaa, sanoin, ilmein ja elein. Meillä ei kyllä harrasteta sitäkään.
Mä kyllä sanoisin.
1,5-vuotias on melkein vauva vielä, ei todellakaan tajua miksi äiti satuttaa.
Sen lisäksi, että väkivalta ilman itsepuolustustarkoitusta ON väärin.
Siihenhän ruumiillista kuritusta käyttävät vanhemmat lapsensa kasvattavat, että väkivalta on OK ja sallittava keino ratkaista ongelmia. Aivan sama, vaikka kuinka sanoisivat, että väkivalta on väärin jne, mutta omalla toiminnallaan osoittavat etteivät niin opeta ja lapsikin sen tajuaa. Enempi se lapsi oppii esimerkistä kuin sanoista.
Ja on suoranaista typeryyttä väittää, että sellainen lapsi joka ei ole joutunut kärsimään ruumiillisesta kurituksesta, olisi sitten teini-ikäisenä viimeistään täysin kuriton kakara ja muuta vastaavaa schaibaa.
Itseasiassa se on juuri toisinpäin; väkivalta synnyttää väkivaltaa, ruumiillisen kurituksen uhri turvautuu helpommin väkivaltaan, koska se on se toimintamalli minkä hän on saanut pienestä pitäen.
Olen tästä aiheesta jutellut aika paljon kavereiden ja vanhempieni kanssa, ja täytyy kyllä sanoa, että ne kaverit joita ei ole ikinä ruumiillisesti kuritettu, ovat olleet aina kaikin tavoin paljon helpompia lapsia ja rauhallisempia nuoria ja aikuisia.
Vanhempi kusee omaan nilkkaansa kurittamalla lasta.
Mun kotona me vanhimmat lapset saatiin ruumiillista kuritusta osaksemme ja käyttäydyimme kanssa sen mukaisesti.
Tapeltiin veljen kanssa välillä verissä päin, eikä osattu lopettaa. Heti jos rupesi hermot menemään, käytiin käsiksi toisiimme.
Loput sisarukset eivät ole saaneet ikinä ruumiillista kuritusta ja sen huomaa. Heissä on myös erittäin vahvoja persoonia, mutta väkivaltaisia eivät ole olleet edes pienenä sisaruksia kohtaan. Johtunee siitä, etteivät ole saaneet mallia siihen.
Sellaisiin lapsiin, joita on kunnioitettu (sisältää fyysisen koskemattomuuden) on paljon helpompi saada "ote" vaikeissakin tilanteissa kuin niihin lapsiin, joita on nöyryytetty ja kasvatettu pelkäämään.
1,5-vuotias on melkein vauva vielä, ei todellakaan tajua miksi äiti satuttaa.
Sen lisäksi, että väkivalta ilman itsepuolustustarkoitusta ON väärin.
Siihenhän ruumiillista kuritusta käyttävät vanhemmat lapsensa kasvattavat, että väkivalta on OK ja sallittava keino ratkaista ongelmia. Aivan sama, vaikka kuinka sanoisivat, että väkivalta on väärin jne, mutta omalla toiminnallaan osoittavat etteivät niin opeta ja lapsikin sen tajuaa. Enempi se lapsi oppii esimerkistä kuin sanoista.
Ja on suoranaista typeryyttä väittää, että sellainen lapsi joka ei ole joutunut kärsimään ruumiillisesta kurituksesta, olisi sitten teini-ikäisenä viimeistään täysin kuriton kakara ja muuta vastaavaa schaibaa.
Itseasiassa se on juuri toisinpäin; väkivalta synnyttää väkivaltaa, ruumiillisen kurituksen uhri turvautuu helpommin väkivaltaan, koska se on se toimintamalli minkä hän on saanut pienestä pitäen.
Olen tästä aiheesta jutellut aika paljon kavereiden ja vanhempieni kanssa, ja täytyy kyllä sanoa, että ne kaverit joita ei ole ikinä ruumiillisesti kuritettu, ovat olleet aina kaikin tavoin paljon helpompia lapsia ja rauhallisempia nuoria ja aikuisia.
Vanhempi kusee omaan nilkkaansa kurittamalla lasta.
Mun kotona me vanhimmat lapset saatiin ruumiillista kuritusta osaksemme ja käyttäydyimme kanssa sen mukaisesti.
Tapeltiin veljen kanssa välillä verissä päin, eikä osattu lopettaa. Heti jos rupesi hermot menemään, käytiin käsiksi toisiimme.
Loput sisarukset eivät ole saaneet ikinä ruumiillista kuritusta ja sen huomaa. Heissä on myös erittäin vahvoja persoonia, mutta väkivaltaisia eivät ole olleet edes pienenä sisaruksia kohtaan. Johtunee siitä, etteivät ole saaneet mallia siihen.
Sellaisiin lapsiin, joita on kunnioitettu (sisältää fyysisen koskemattomuuden) on paljon helpompi saada "ote" vaikeissakin tilanteissa kuin niihin lapsiin, joita on nöyryytetty ja kasvatettu pelkäämään.
P
pha
Vieras
[QUOTE="jaa";26631954]
Olen joskus myös nostanut lapsen tukasta kiinnipitäen (en kiskaissut, vaan niin että lapsi on itse omilla voimilla seurannut mukana) ylös lattialta kun siirtymiskehoituksia on seurannut nenäkästä käyttäytymistä tai riehuminen jatkunut. En usko hetkeäkään että lapselle tästä jotain traumoja jäisi.
[/QUOTE]
Ei tuohon voi sanoa muuta, kuin että kannattaa joskus katsoa itseään ulkopuolisen silmin. Nostaisitko tukasta myös vieraiden nähden ja jos et, niin mikset? Kainaloista raahaamalla saa saman lopputuloksen, mutta tilanne ei näytä niin järkyltä, eikä etenkään tunnu yhtä nöyryyttävältä. Ai niin, paitsi jos nöyryytys onkin olennaisempaa kuin lapsen siirtyminen... Huh huh, valta pitää olla aikuisella, mutta kunnioitus kuuluu kaikille.
Olen joskus myös nostanut lapsen tukasta kiinnipitäen (en kiskaissut, vaan niin että lapsi on itse omilla voimilla seurannut mukana) ylös lattialta kun siirtymiskehoituksia on seurannut nenäkästä käyttäytymistä tai riehuminen jatkunut. En usko hetkeäkään että lapselle tästä jotain traumoja jäisi.
[/QUOTE]
Ei tuohon voi sanoa muuta, kuin että kannattaa joskus katsoa itseään ulkopuolisen silmin. Nostaisitko tukasta myös vieraiden nähden ja jos et, niin mikset? Kainaloista raahaamalla saa saman lopputuloksen, mutta tilanne ei näytä niin järkyltä, eikä etenkään tunnu yhtä nöyryyttävältä. Ai niin, paitsi jos nöyryytys onkin olennaisempaa kuin lapsen siirtyminen... Huh huh, valta pitää olla aikuisella, mutta kunnioitus kuuluu kaikille.
Peesaan.
Luunappi viikossa ei aiheuta minkäänlaisia häiriöitä/traumoja, mutta toki väärin, jos toistuu ihan jatkuvalla syötöllä.
Ei luunappi silloin tällöin varmaan mitään aiheuta, mutta on siinä se vaara, että menee sit helpommin pidemmälleki kun sallii pienen kurituksen.
Ja jos jo 1,5-vuotiasta nippailee jatkuvasti niin mitä sit kun lapsi on vähän isompi?
Luunapit tuskin tehoaa 5-vuotiaaseen joka on saanut niitä päivittäin 1,5-vuotiaasta saakka..
Niin ei varmaan. Siinä vaiheessa USA:ssa monet epätoivoiset perheet ovatkin siirtyneet noudattamaan armeijamaista kurinpitoa ja simputusta.
K
Kepsis
Vieras
Järkyttynyt että puolitoista vuotiasta luunapittelee. Eihän sen ikäinen tajua vielä asioista. Joidenkin ei vain kuuluisi saada lisääntyä.
Kipua tuottaa ymmärtämättömälle taaperolle... Vihaksi pistää.
Kipua tuottaa ymmärtämättömälle taaperolle... Vihaksi pistää.