Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Mukavaa maanantaita kaikille!

Matilada: tervetuloa palstalle minunkin puolesta. VL:lla tosiaankin pitkät jonot, itsekin siellä jonottelen mutta AVA:lta löytyi luovuttaja parissa kuukaudessa...

Tänä aamuna on sitten pistetty Procren -pistos. Toivottavasti ei tule kauheasti mummo-oireita. Kahden viikon päästä on sitten eka ultra jossa tarkistetaan että oma hormonitoiminta on hiipunut. Tästä se sitten lähtee!

Minni: oletkos sinä jo pistänyt?

Matsalu: jokos olet testaillut?
 
Matilda, tervetuloa ja onnea matkaan minunkin puolestani!

Ja sitten tätä ihtiään. Testin tein aamulla ja selvä negahan tuo oli. Se ei tosiaan ollut minulle mikään yllätys: olen tiennyt tuloksen viimeistään viime viikon puolesta välistä lähtien. Kaksi alkanutta raskautta aivan lähimenneisyydessä on opettanut tuntemaan oman ruumiin reaktiot sen verran hyvin, että en elätellyt mitään turhia luuloja.

Nämä kuluneet puolitoista vuotta ovat olleet todella kummallista aikaa. Olen kahden plussatestin myötä kokenut ilon korkeimmat huiput ja keskenmenojen jälkeen surun syvimmät syöverit. Nyt on takki aivan tyhjä ja mielessä suuri hiljaisuus.

Ainakin näillä näkymin meidän hoitomme olivat nyt tässä. Tuloksesta huolimatta tiedän, että kaikki mitä tehtiin, piti tehdä eikä mitään kaduttavaa ole. Meille vain ei yksinkertaisesti ole lasta suotu ja siihen meidän on tyytyminen. Tavallaan olen melkein helpottunut siitä, että tämä prosessi on nyt läpi eletty ja vihdoinkin ohi.

Mitä jäi jäljelle? Luomukeskenmenon jälkeen kuvailin tilannetta niin, että oli kuin miedät olisi miehen kanssa tempaistu jollekin lennolle ulkoavaruuteen ihania näkyjä katselemaan - ja sitten heitetty yhtäkkiä takaisin kotisohvalle ihmettelemään, mitä oikein tapahtui. Suurinpiirtein sama tilanne on nyt. Istun sohvalla ja ihmettelen - ja kysyn toisesta suupielestäni, että "oletko sä vielä siinä?" Ja mies vastaa, että "juu, tottakai." Tämä on jäänyt jäljelle.

Toivon teille kaikille muille onnistuneita hoitoja, paljon lapsia ja hyvää elämää! Ketään unohtamatta toivon erityisesti lykkyä sielunsiskolleni Hilleville -jos vielä hoitoon lähdet- ja Aliisalle, jonka keskenmenoja olen kovasti surrut. Kiitos kaikille saamastani tuesta ja rohkaisusta. Elämä jatkuu!

- Matsalu -

 
Matsalu pahoitteluni negasta. Tuli ihan kyynel silmään kuin luin viestiäsi. Kovin olisin teille lapsen suonut.. mutta elämä on tätä.. Suuri :hug: sinulle ja voimia tämän päätöksenne kanssa totuttelemiseen. Olet lämpöisin ajatuksin mielessäni. Kiitos itsellesi kaikesta tuesta ja neuvoista. Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja miehellesi kaikesta huolimatta.

Elämä on tosiaan tätä.. toiset syntyy ja toiset kuolevat.. tämän kokemuksen sain lähipiirissä kokea pari päivää sitten..
 
Matildalle tervetulotoivotukset.

ON: tänään sitten pistin sen jarrupiikin, tosin menkatkin alkoivat viikon etuajassa, joka on kyllä erittäin harvinaista (johtuu varmaan stressistä ) mutta ei sitten haittaa kun otin nyt heti ekana päivänä sen jarrun. Tästä se sitten lähtee. Ai niin ja se piikin pistäminen ei todellakaan sattunut yhtään, kiitos teille kun kerroitte kokemuksianne, niin eipä tullut itse sitten hermoiltua ja se meni tosi hyvin.

Luin tuossa että Alisa ja Matilda syö niitä miniasperiineja, niin mistä syystä teillä on ne lääkityksenä. Mulla kun alkaa loppukuusta sitten ne Zumenolit eikä muuta paitsi sitten luovtusajankohdan lähellä ne Lugesteronit. Näkyi täällä joillakin myös kortisoni olevan lääkelistalle. No meillät on erilaiset lähtötilanteet näihin hoitoihin.

Dream meillä on tasan samat ajat, tänään siis jarru ja kahden viikon päästä nollaultra ja varmaan muutkin aikaste lailla samoihin aikoihin.
 
Voi ei Matsalu, todella kurjaa! Kuulostat kyllä todella "järkevältä", ei voi kuin ihailla miten suhtaudut asiaan.

Mulla ainakin on käytössä progynova, jotta kohdun limakalvo paksuuntuu. Omaa kiertoa mulla ei oikeastaan ole, vain lääkkeillä aikaansaatu. Mä itseasiassa mietin kanssa että mistä jarrupiikeistä on puhe, mut selvispä sekin nyt :) Ja tosiaan kaikilla tietty erilaiset taustat hoitoihin. Koitan kovasti päästä kärryille missä vaiheessa kukin täällä on :)

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! =)
 
Matsalu, sielunsisko :heart: ikävä kuulla, ettei plussaa tullut. Onneksi teillä on toisenne ja suhteenne kuulostaa todella vahvalta. Kirjoitit niin kuvaavasti, että tuli omat menetykset mieleen - tyhjyys ja hiljaisuus. En tiedä miten sinua lohduttaisin... Haluaisin kuitenkin sanoa sinulle, että jos koskaan missään vaiheessa haluat jutella, voit ottaa yhteyttä. Taidan täällä palstalla vielä jonkin aikaa roikkua, en ihan vielä osaa luopua omasta toiveestani. Kiitos sinulle siitä, että tulit palstallemme ja jaoit paljon: ajatuksia, tukea ja välittämistä. Lämmin halaus sinulle ja miehellesi!
Tänäiltana taivaalla loistaa Astra kumppaneineen ja loistavat teille tulevinakin öinä, toivottavasti lohdutusta tuoden.
t. Hillevi
 
pahoillani olen puolestanne ja lähetän sinne lämpösen halin :hug: !!

Joskus tulee tilanteita, että ei oikein osaa mitään sanoa tai sanat on vaan hukassa. Hillevin teksti pysäytti ja toi mieleen omia tunteita ja muistoja hoitojen ajalta.

Monet tunteet on läpi käyty, ilot ja surut täällä yhdessä jaettu. Ja kuten sanoit, niin elämä jatkuu. Jokainen pettymys vei oman hetken, enkä myöskään minä ollut valmis luopumaan haaveestani, vaikka luovutushoidoista olimme jo päättäneet luopua. Vaihtoehtona oli se jokin muu, mikä kohdallamme oli tuo alkioadoptio.

Antakaa itsellenne hetki aikaa. Päätös hoitojen lopettamisesta syntyy hiljalleen, mutta varmasti, vaikka alkuun en sitä osannut uskoa...

Mukavaa päivää kaikille - VEKARA :wave: -
 
MATSALU!!

Kiitos sinulle tuestasi, jota olen tämän palstan kautta saanut ja toivotan sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää!! Ymmärrän tunteesi, ja tuntuu, että olet asian käsitellyt ja valmis siirtymään eteenpäin. Se on rohkea teko!

Kaikkea hyvää tulevaisuuteen!

Kyynelsilmin, Vilhelmiina :heart:
 

Anteeksi..tulen tuolta toiselta palstalta Matsalulle kiitokset tuesta ja kaikista mahdollisista neuvoista sanomaan.
Silmät kostuivat luettuani viestisi.Niin jännäsin tuolla taustalla hoitoasi ja toivoin viimeiseen asti.

Kaikkea hyvää Sinulle ja Miehellesi :heart:
T;tiru ja Nöössi
 
Matsalulle pahoittelut negasta. En kuitenkaan osaa olla puolestanne niin surullinen mitä moni muu on kertonut olleensa, sillä mielestäni päätös hoitojen lopettamisesta on täysin teidän oma valintanne. Puolentoista vuoden tarpominen näissä lapsettomuushoidoissa on kuitenkin (ikävä kyllä ) melko lyhyt aika. Jos ja kun nyt päätitte laittaa stopin hoidoille, on se omalla tavallaan hyvin ihailtava päätös ja osoittaa samanlaista rohkeutta, mitä Vekaran (ja meidän monen muun) sitkeä yrittäminen omien hoitojen kanssa on myös ollut. Kaikkihan on loppupelissä kiinni siitä mitä elämältään haluaa. Haluaako uhrata mahdollisesti vuosia elämästään, onnestaan ja rahoistaan unelmaan, joka ei ehkä koskaan onnistu, vai luopuako unelmasta ja elää täysillä niillä eväillä joita elämä on tähän mennessä suonut? Joka tapauksessa, kaikkea hyvää teille, kuten myös niille kaikille, jotka haluavat hoidoissa yrittää yhä uudelleen ja uudelleen. :heart:

Pomppaduu, minua hieman hymyillytti, kun kerroit keskustelunavauksestasi miehesi kanssa ja siitä miten se päättyi. Eihän itse aiheessa mitään humoristista ollut, mutta samastuin niin vahvasti sinun tarpeeseesi esittää kysymyksesi miehelle. Samalla kuitenkin ymmärsin täysin miehesi hermostumisen syyn, sillä käytännössä kysymykselläsi kyseenalaistit hänen rakkautensa teidän jo syntynyttä lastanne kohtaan. Aivan kun joku kysyisi meiltä, että "mahdammeko me oikeasti tuntea äidinrakkautta, kun lapsemme ei kanna meidän perimäämme"? Meistä kysymys on tietysti täysin absurdi, mutta kysyjästä se voisi olla aivan perusteltavissa... Meillä muuten perheriidan on saanut aikaiseksi se, että olen liian usein maininnut lapsemme saaneen alkunsa luovutetulla munasolulla, sillä mieheni mielestä lapsi on meidän ja piste. Muu on on hänen mielestään täysin epärelevanttia, etc. :)

Minäkään en kyllä vertaisi missään määrin lahjasoluhoitoja adoptointiin, sillä lapsen syntyminen perheeseen ja adoptoiminen ovat kaksi täysin erilaista prosessia myös tunnepuolella. Kumpikin ovat täysin vertaansa vailla olevia ja uniikkeja kokemuksia, joita ei voi rinnastaa toisiinsa saatika sitten asettaa paremmuusjärjestykseen. Meillä lapsi on syntynyt meille, oli hän sitten alkunsa saanut kenen tahansa sukusoluista. =)

ON: Täällä on nyt käyty rakenneultrassa ja siellä oli kaikki hyvin. Ultra hieman jännitti minua, sillä olinhan kieltäytynyt seerumiseulasta, joten hieman sokkona ultraan menimme. Vekara tuossa laskeskeli hänen kohtuunsa istutettujen alkioiden määrää ja itse totesin, että meillä on nyt menossa jo 11. alkio. Eli tässä voitaisiin toisessa tilanteessa olla jo melkoisen suurperheen vanhempia... :LOL:

Peukkuja ja voimia kaikille piinistelijöille ja lähipäivinä piiniksensä aloittaville! Peukkuja myös Vilhelmiinalle nyt tässä kakkospiinassa, se jos mikä on myös hermoja raastavaa!

Simmis
 
Simmis; kiitos peukutuksista ja onnittelut hyvästä ultratuloksesta!! Voi kun pääsis sinne asti!!

Täällä on tänään ja eilen tullut hieman tuhruvuotoa.. tiedän että voi olla normaalia, mutta jotenkin sitä ei enään tarvitsisi lisästressin aiheuttajia.. Vielä reilu viikko pitää odottaa ennen varhaisultraa..
Eilen ja tänään ollut hieman yököttävää oloa.. (vihdoin, tähän asti ei oikein mitään oiretta ole ollut)ehkä se on viite, että pikkuiset siellä vielä sinnittelee..
 
Matilda ei minullakaan omaa kiertoa ole.. se saadaan aikaan vain lääkkeillä. Minulle tämä uusi lääkäri halusi pistää jarrun, jottei vahingossakaan tule mitään tiputteluvuotoa.. mitä minulla ei kyllä ole tullut.. paitsi nyt viimeisten kk:sten välissä. Minullakin progynova menossa.. aloitettiin viime pe:na nousevin annoksin.. pe-ti 1 tb ilta ja aamu, nyt tänään 2 tb aamu 1 tb ilta ja pe:na nousee vielä 2tb ilta ja 2 tb aamu. Minun limakalvo on ensimmäisissä ultrissa yleensä ollut semmoisen 7-9mm, mutta lääkäri haluaa nyt vetää varmuudella, että jos saisi sitä vielä hitusen paksummaksi. Minulla alkoi nyt myös primespan ja kortisoni alkaa viikkoa ennen siirtoa. Milloinkas sinulla oli se ensimmäinen limakalvon ultraus? Meillä ensi viikon to:na ja siitä sitten viikon sisään pitäisi melkein jo alkiokin olla kyydissä, jos kaikki hyvin menee.

Vilhelmiina olet varmastikin lukenut, että monilla on ollut tuota tuhruvuotoa.. itseasiassa taitaa olla aika harvassa ne ihmiset, joilla sitä ei olisi ollut.. siis näissä lahjasoluhoidoissa. Näissä hoidoissahan nuo vuodot ovat kovin yleisiä. Tsemppiä ultran odotteluun! Tuo yököttävä olohan on vaan hyvä merkki.. ikävä asia mutta kuitenkin hyvä:D

Täällä aletaan pikkuhiljaa valmistautua viikon lomaan. Mitään ihmeempiä ei tehdä kun on tuolla lääkärissä käyntiä ja kaiken näköistä muutakin.. Vähän jännittynein fiiliksin odotellaan sitten sitä luovuttajan punktiota. Saimme muuten ulkoisilla ominaisuuksilla täysin minuun täsmäävän luovuttajan.. 176cm pitkä, ruskeat hiukset ja ruskeat silmät.. ihan uskomatonta että ominaisuudet täsmäävät täysin, vaikka ei niillä olisi niin merkitystä meille ollutkaan. Kyllä tähän hoitoon lähtee vähän epäröivin fiiliksin.. voiko minun raskauteni ikinä päästä loppuun saakka kun taustalla 3 keskenmenoa ja yksi biokemiallinen raskaus.. ja tässä yhdessäkin 2 %:n km riski oli enää kun alkio jo liikuikin.. En tiedä, mutta ei auta kuin uskaltaa yrittää. Toivon vaan ettei tämä hoito päättyisi niin kuin muut. Ottaisin niin paljon helpommin vastaan suoran negan kuin keskenmenon tai keskeytyneen raskauden.. Toivon parasta, pelkään pahinta! Ei tälle voi mitään.. Olen oppinut elämään keskenmenojen ja keskeytyneen raskauden kanssa. Kyllä silloin kun tietää että olisi ollut laskettuaika.. niin sitä miettii hetken aikaa sinä päivänä.. Miksi miksi miksi.. ei siihen löydy vastausta. Niin ei vaan ollut tarkoitettu. Ei, en minä synkkyyteen ole vaipumassa.. vaan kyllä tähän hoitoon lähdetään innolla ja kovalla tsempillä. Toivotaan vaan ettei tiputa korkealta ja lujaa.

Mitenkäs Lotta jakselee? Mitkä on fiilikset ja milloin testipäivä?

Kävin jo koirien kanssa yli tunnin lenkillä tuolla sateessa ja pian pitää alkaa valmistautua iltavuoroon.

Mukavaa päivää kaikille!
 
Kiitos Aliisa kannustuksesta, tänään ei tuhrua taas ole tullutkaan..
Mistä muuten johtuu tuo tuhru.. miksi on yleisempää näissä luovutushoidoissa, tietääkö kukaan??
Ymmärrän Aliisa hyvin tunteesi, onhan se pelottavaa, kun on noin monta keskenmenoa ollut, luottaa siihen, että kaikki menisi hyvin.. (kun mulla toi yksikin kummittelee näin taustalla..) Mutta sinulla on oikea asenne, härkää sarvista vaan ja menoksi!! Uskon, että pian onnistutte!!!! Josko olisi ensi kesänä meillä kummallakin pikkuiset kainalossa. :heart:
 
Wiltsu: Hienoa, että ultra on tulossa jo ensi viikolla (vaikka päivät varmasti matelevatkin, mutta kyllä se periaatteessa ihan pian on..)

Dream ja Minni: Hienoa, että olette jo tositoimissa!

Aliisa: Minäkin toivon niin kovasti, että tässä on nyt se teidän oikea hoitokierros!! Olemme samaisessa paikassa hoidossa, ja meillä luovuttaja ei ihan täsmännyt, koska hänellä on punaiset hiukset. Tämä ei kyllä haittaa ja salaa olen kutsunut näitä alkioita Peppi-alkioiksi :heart: Mutta siis, jaksamista näihin jännittäviin hetkiin ennen luovuttajan punktiota!

ON: PP9 on jo menossa eikä mitään oikeita oireita ole tullut. Yritän pitää ainakin pientä toivoa yllä viimeiseen asti. Virallinen testipäivä on maanantaina. Olisin varmaan testaillut viikonloppuna muuten, mutta olemme silloin reissussa. Ehkä testaan su-iltana, niin ehdin sitten surra tätä asiaa rauhassa sen illan. Voihan tietysti oireettomanakin plussata (tai oireet voivat suorastaan pamahtaa päälle piankin) =)
 
Pikalista tämä ei korvaa pidempää listaa, mutta nopeampi päivittää ja hahmottaa..

Odottelee hoitoa/luovuttajaa/pitää taukoa (ikä suluissa)

Josko (30+) Esikoista toivomassa. Hoito elokuussa.
Minni (45) haaveissa yhteinen, 1 lapsi ennestään, siirto lokakuussa
Marisabel (28) 3 siirtoa tehty, haaveissa eka, elokuu: suunnittelu
Ronyah toinen toiveissa, lokakuussa siirto
Cornelius (33) Haaveissa 1
Typyliini (28) haaveissa pikkusisarus esikolle.
Saaga (39)
Tinulinen (30) eka lapsi haaveissa.
EliseT (31) Haaveena ensimmäinen lapsi.
Papillon (40+)
Dream73 (35) jonossa 5/09 alkaen, esikoinen haaveissa
Viinirypäle (33) haaveissa ensimmäinen.
Hillevi (45), haaveissa eka, pakaste tyhjä> jonoon
Aliisa (26) ensimmäinen haaveissa, tuoresiirto vkolla 40
Iituska (38), haaveissa eka, pas syksyllä?
NellaMaija (32) eka
Teekuppi ( ) eka
Jonsku-78 (31) haaveissa eka
Matilda (30) Ensimmäinen hoito-> siirto vkolla 40
Maijatar (41) ekaa haikaileva
Matsalu (45) eka

Piinistelijät

Lotta(32) eka haaveissa, 1. PAS, testi 21.9.
Alma (34) eka haaveissa. pas 15.9, testi

Plussanneet =)

Bardolino(30) eka, "Mariannen" LA marraskuu :heart:
Kauniskuu (32) eka, LA marraskuu :heart:
Juuni (48) 2. lapsi (esikoinen 2 v.) LA 10.12. :heart:
Rudy ja rupsukat, plussa 13.5. ultra 3.6. :heart: :heart:
Marru (35) eka, plussa 18.5. ultra 10.6. :heart: :heart:
Simmis (38) toinen lapsi. ultra 15.6. :heart:
assari77 (32)toinen lapsi, siirto 13.5. ultra 17.6. :heart:
Pomppaduu (27) haaveissa kakkonen, + 5.6. ultra 23.6. :heart:
Vekara (45) Toiveissa 1 yhteinen. lapset: 11v, tuplat 15v. :heart:
Nennuliini (35) Haaveena eka lapsi. siirto 5.6. :heart:
Vilhelmiina (37) 2 alkion siirto, ultra 23.9.

Maaliin päässeet :flower:

Lutuliini, poika 1.6.2008
Bea, esikoinen tyttö 10/2008
Enkelitytön äiti, tyttö 23.1.2009
Watrossi, esikoinen poika 5.2.2009
Suzyanne, esikoinen, poika, 7.5.2009
Piri, toinen lapsi, tyttö 6.6.2009
 
Pikaisesti lueskelin kuulumisianne. Voimia kaikillle, erityisesti Matsalulle :hug:

ON:Toukokuun Pas-siirroon alivuokralaiset eivät pysyneet matkassa. Eivät edes yrittäneet
Kesä pidettiin taukoa, opiskelin vähän lisäpätevyyttä ja syksyllä jatkettiin.
Nyt on kyydissä viimeinen "Helmi", johonkaikki toiveet pistetään. Tuoresiirtohan oli lääkkeellinen, toukokuun pas luonnolliseen kiertoon ja nyt tämä on kultaista keskitietä, eli ei ihan niin paljon lääkkeitä. Tämä syyskuu on ollut niin täydellisesti sieltä... tiedätte mistä. Jouduin luopumaan erityisen rakkasta ikivanhasta koirastani, putkimies aiheutti tietämättömyyttää taloomme vesivahingon (vakuutusyhtiön kanssa tapellaan) ja nyt siirron jälkeen olen järkyssä flunssassa. Miten ihmisestä voi irrota näin paljon räkää!!! Itse siirto meni kuten elokuvissa, mutta sehän ei ole uutta. Sen sijaan tällä kertaa minulle kerrottiin tarkasti, miten "Helmi" oli sulanut: ma-aamuna ollut 4-soluinen ja pysynyt samanlaisena ti-aamuun. Kun ti keskellä päivää oli siirto, oli "Helmi" hurahtanut 8-soluiseksi. Ilmeisen hyvä juttu! Limis on ainut mihin voin luottaa, se huiteli reilussa 10mm. Nyt vain sitten nappailen pieniä sinisiä pillereitä ja suuresti inhoamiani "avaruussukkuloita", niistelen ja aivastelen.

Pysytelkää te terveinä!
 

Yhteistyössä