Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

täällä taas !! Niinpä niin, kyllä se aika on pikaisesti hurahtanut. Hoitoja tehtiin rutiinin omaisesti..huomattiin vaan miten luovuttajat vaihtuivat :/ !!

Oltiin matkalla riikaan, jossa oli tarkoituksena sulattaa kaikki vikat neljä alkiota. Oltiin viron puolella parnussa samalla lomailemassa, kun tuli soitto, että yksikään ei alkioista selvinnyt :x !! Mutta onneksi hätä keksi keinot ja soitin tarton klinikalle ja kysyin, että olisiko meille mitään siirrettävää. Ja uskomatonta mutta totta. Kahta alkiota tarjottiin, mutta yhden sitten vaan siirsin. Ja siitä tämä raskaus sitten lähti!! Kyseessä on siis alkio adoptio.

Tallennan välillä, koska kone hukkaa jatkuvasti tekstiä...

 

Ollaan miehen kanssa monasti pohdittu, että kyllä tässä on jokin tarkoitus mukana. Kymmeniä alkioita ollaan siirretty ja sitten yksi lahja-alkio lähtee kasvamaan!!

Oltiin myös alkioadoptiosta aiemmin juteltu kerran tartosta palattuamme. Tehtiin siellä myös yksi luovutushoito. Mies ehdotti adoptiota. Koki, että olisi aika yrittää jotain muuta välillä. Taisin itse pitää kiinni omista siittiöistä, vaikka ajatus adoptiosta ei minua mitenkään vierastanut.

Nyt jälkeenpäin huvittaa, miten adoptioon sitten ajauduttiin. Luovuttajista saatiin molemmista kaikki tiedot ja ainakin kohdallamme osui melko nappiin.

Lämpimästi suosittelen vaihtoehtoa kaikille. Hoitoon pääsee heti ja mielestäni hinta kuitenkin edullinen luovutushoitoihin nähden. Tietää varmasti, että pääsee siirtoon, jossa siirretään halutessaan kaksi top-alkiota.

Me haimme alkion vauhdissa, mutta normaalisti lääkärillä on aikaa enempi alkioiden valitsemiseen. Ystävämme saivat kolme vaihtoehtoa joista valita.

Nyt lähden nauttimaan vielä auringosta ja leikkaamaan nurmikkoa. Olisi WATROSSI mukava kuulla enempi teidän arjesta ja nähdä kuva "kummipoitsusta" vaikka yksärinä.

- VEKARA -

 

Ps. JUUNIN ja PAPILLONIN kuulumisia vielä huhuilen...... :wave: !!

 

Dream: Toivottavasti jarrun kanssa menee nyt hyvin. Olen lukenutkin, että aluksi se lisää elimistön hormonitasoja ennen jarruvaihetta.

Rudy ja Vekara: Hienoa, että kaikki on mennyt hyvin. Etenkin Rudyn energisyys kuulosti huipulta =)

Matsalu: Minäkin olen joskus ihmetellyt, miksi PASsissa on vähän huonommat mahikset. Toisaalta kun täältä palstoilta lukee kokemuksia, niin jotkut onnistuvat nimenomaan PASsissa. PP9 kuulostaa huiman pitkältä jo, jaksamista!!

Kiitos kaikille peukutteluista =) Nyt on vasta pp2, mutta kokemuksesta tiedän, miten päivät alkavat kyllä kulkea omalla painollaan. Minulle on tullut levotonta oloa kortisonista, mikä onkin ilmeisesti ihan yleinen sivuvaikutus. Ymmärsin jostain nettisivuilta, että kortisoni olisi jotain sukua adrenaliinille.. Eilen oli tunne, ettei tästä hoidosta voi tulla mitään, kun on niin kumma olo koko ajan, mutta tänään tuntuu taas paremmalta.

 

Minullehan tehtiin em. hoito Tartossa vuos sitte marraskuussa. Ei hän silloin mistään verikokeista kysellyt. Juuri siksi ihmettelen. Ei olisi varaa mihkää ylimääräseen. Papa juuri otettu ja TSH. En kylläkään ole mieheni kans vielä jutellut...tiedä mitä mieltä olisi .
Ootko muuten aatellut että jospa sinun epäonniset hoidot olisivat johtuneet miehesi simpoista? Oliko tämä siis ens. kerta ku oli luov. simpat?

 

Lotta, kyllä se aika kuluu. Kärsivällisyyttä vaan.

Kertokaapa alkion adoptoineen, Vekara ja muut, miten sen asian ajattelette? Minä perustelin lahjamunasoluhoidon itselleni sillä, että kantaisin kuitenkin mieheni lasta; se tuntui jopa tärkeämmältä kuin se, että lapsi olisi geneettisesti minun. Ajatuksena lahja-alkio tuntuu vieraammalta. Eikö se ole aika lailla sama asia kuin tavallinen adoptio? Onko kyse vain siitä, että jo syntyneen lapsen adoptoiminen kestää kauan eikä siis ole enää päälle nelikymppisenä kovin realistinen vaihtoehto?

Pää on niin räkää täynnä, että päivätkin sekoaa. Eilen oli siis vasta pp 9, tänään 10. Ajatukset liikkuvat moneen suuntaan, varsinkin kun nyt saikulla on aikaa ajatella. Illalla katselin telkkarista ohjelmaa, jossa nainen muisteli keskenmenoaan. Iski varsinainen paniikki. Siinä itkeskellessäni tajusin, että en itke itke lapsettomuuttani enkä näitä pieleen menneitä hoitojakaan. Itken edelleen Santeri Alkiota, sitä luomusti siinnyttä vauvanalkuamme, joka ei saanut syntyä. Minulla on kamala ikävä sitä ihmistä, joka hänestä olisi voinut tulla.

Sitäkin mietin, olenko alunperinkään suhtautunut oikealla tavalla tähän lahjasoluhoitoon. Ajattelen aika paljon rahaa. Ja muutenkin tunteet ovat kummalliset: olen koko ajan vihainen jostakin. Viha kohdistuu nyt vähän valikoimatta minne sattuu, tämän viimeisen hoidon lääkäreihin ja hoitajiin ja hyvä ettei viattomaan luovuttajaankin. Täytyy nyt vain miettiä, mikä se OIKEA kohde on.

 

Heipat taas,

Lotta, otathan kortisonin aamulla? Minä otin ensin vahingossa puolet määrästä illalla, enkä saanut lainkaan nukutuksi. Sitten luin lääkepurkin ohjeet :ashamed: ja ymmärsin, missä oli vika. Minulle tuli paremminkin energinen kuin levoton olo. Muita sivuvaikutuksia oli hiusten latvojen kuivuminen ja nyt kevään hoidon jälkeen hiusten lähteminen... lettini on aika paljon laihempi kuin aikaisemmin ja hiuksia lähtee edelleen selkeästi tavallista enemmän.

Matsalu, joskus minäkin itken ikävääni siitä, ettei meille ehkä tule koskaan lasta. Talvisen hoidon plussa olisi nyt ollut maailmassa ainakin pari viikkoa. Vaikkei laskettua aikaa laskettu, eikä tiettyä päivämäärä siis ollut mielessäni - silti elokuussa tajusin ja lohduttomasti itkin sitä, mitä me emme voineet saada. Keväällähän näytin ultrassa käydessäni raskausajan ultratutkimuksiin erikoistuneelle lääkärille rv. 8+jotain sydänpysähdyksen kokeneen vauvan alun kuvia. Hän ihmetteli kovasti, että raskaus oli mennyt kesken, koska alkio oli erittäin hyvin kehittyneen näköinen, raajatkin jo olivat nähtävillä. Ja mielessä on vieläkin vain kysymys miksi... johon ei koskaan saa vastausta.
Suren myös sitä, etten kai koskaan saa olla vanhempi omalle lapselle - ja tämä suru purkautuu nykyään niin, että tunnen kovaa ikävää omaa vanhaa isääni kohtaan ja pelkään sitä hetkeä, kun hänetkin menetän.
Voimia sinulle Matsalu! :heart: Kyllä se vain niin on, että uusi raskaus ei poista täysin keskenmenon surua tai täytä sitä tilaa sydämestä, minkä jokainen alkanut raskaus on ottanut.
Vihaa minäkin välillä tunnen tätä epäreilua maailmaa kohtaan. Ja vähän kuin edellisellä sivulla kirjoitit, minäkin olen tottunut siihen, että oikein kovalla yrittämisellä on saanut yleensä sen, mitä haluaa - ja tässä asiassa ei oikein itse pysty tilannetta hallitsemaan tai siihen vaikuttamaan.

Gerpera, jos päätätte hoitoon lähteä, niin rekkalastillinen onnea matkaan!

Olisikohan muuten niin, että lahjasoluhoidot onnistuvat paremmin sellaisilla naisilla, ketkä ovat joskus lapsen saaneet, vaikka jo monta vuotta aikaisemminkin... itsellä kun ei yhään onnistunutta raskautta takana ja lahjasolualkioitakin jo siirretty kuusi.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!
Hillevi :wave:

 

aivan samoin ajattelin lahjamunasoluhoidoista, että synnyttäisin kuitenkin lapsen, jolla olisi mieheni perimä ja saisin hänet itse kantaa. Alkioadoptio oli myös meille vieras. Mutta kun hakkaa tarpeeksi päätä seinään, niin kummasti ajatukset muuttuvat. Meille siirretty lähes 30 alkiota!!!

Kuitenkin halu yhteisestä lapsesta ajoi meidät tähän vaihtoehtoon. Molemmilla omia biologisia lapsia aiemmista liitoista.

Nyt kun raskausviikkoja jo muutamia takana, niin ainoastaan voin sanoa, että en juurikaan enää ajattele millä perimällä lapsi kohdussani kasvaa. Saamme kokea yhdessä tämän raskauden ja meidän lapseksi hän syntyy.

Tallennan välillä...

 

Tuli mies syömään ...jatkan kohta...

 

Toki olen kysellyt välillä mieheltä mietteitä, että uskooko lapsen olevan yhtä rakas kun omat biologiset lapset. Ehkäpä jonkinlaista varmistelua, vaikka vastauksen jo tiedänkin. Kuuluu varmaankin jotenkin tähän prosessiin käsitellä ajatuksia.

Mies sanoi unohtaneensa lapsen perimän jo siinä vaiheessa kun päätös alkioadoptiosta tehtiin. Sanoi, että ei ajattele enää asiaa lainkaan. Huvittuneena vastailee ja sanoi, että taidan itse asioita mietiskellä.

Kaipa se on ollut juuri tuota varmistelua vaikka kyllä hyvin tiedän missä mennään. Toisaalta taas on iskenyt uteliasuus luovuttajista ja suoraan olen lääkäriltä kysynytkin. Vastauksia olen saanut ja antanut itselle sellaisen mukavan tunteen.

Adoptioon en osaa alkioadoptiota verrata, koska lapsen itse kannan ja synnytän.

- VEKARA -

 

Minäkin ajattelen niin, että jos lahja-aineksista alkunsa sanut raskaus jatkuisi ja vauva syntyisi, en osaisi ajatella häntä minään muuna kuin omana rakkaana lapsenani. Minullahan ei ole vertailuun edes omilla soluilla saatua lasta, mutta uskon että yhtä rakkaina lapsia pitäisin sukusolujen alkuperästä huolimatta.

Vekara, todella upeaa että teillä raskaus viimein näin pitkällä, siirrettyjen alkioiden määrä kun on aika mahtava. Voikaa hyvin! :heart:

 

Neuvolassa käyty ja kaikki kokeet ok. Sydänäänet kuului hyvin. =) Nyt taas pärjää ja uskoo tähän seuraavaan kertaan. Käytiin miehen kanssa syömässä, niin eipä masu tainnu tykätä mun valitsemasta pihvistä, kauhee mahan turvotus! :x

Palaan viikonloppuna palstalle ja kommentoin sitten. Nyt kaikille piinistelijöille uskoa ja jaksamista testipäivään. Toivon plussia sydämestäni kaikille! :heart: Hoitoa odottaville myös jaksamista ja raskautuneille masun kasvamista, kaikille siis tasapuolisesti! :heart:

Nennuliini

 

Täältä tulee uusi palstalainen En ole ennen tätä palstaa huomannut, mut on tosi mukavaa löytää näin paljon samassa tilanteessa olevia - vaikkei tätä tilannetta tietenkään kenellekään toivois! 1,5 vuoden jonotuksen jälkeen olemme pääsemässä hoitoihin ja minäkin olen hoidot ajatellut sillä tavalla, että ainakin mieheni saa mahdollisuuden biologiseen lapseen. Ja ihana nähdä täältä miten moni on onnistunutkin!

Aliisa08: Mä olen täsmälleen samassa ajotuksessa!! Progynova alkaa ylihuomenna ja mä olen kans nyt ollut 4 päivää ilman mitään lääkettä, kun vuoto ehti alkaa ja luovuttajan punktio siirtyi. Nyt toivottavasti kaikki menee hyvin ja punktio ja siirto olis suunnitelmien mukaan vkolla 40. Tää on mun ihan eka kerta, oon tosi innoissani mut myös tosi jännittynyt. Oikeestaan tosi hyvä olo pitkän epätietosuuden jälkeen, koska pääsee alottamaan

Kaikille onnea matkaan


:heart:

 

Pistatko mulle vaikka yv:na sun sahkopostiosoitteesi,olen hukannut sen. Laitan sulle tuleen kuvia nettikummipojastasi ja kertoilen muutenkin vahan fiiliksia aitina olosta nain vanhana ja siita miten meidan arki on alkanut pyorimaan. Mahan alotin duunin kaksi viikkoa sitten ja vauva aloitti tarhan.

Koska sun LA on? Kirjoitteletko mihinkaan odotospinoon? Voisin siella seurata raskautesi kehitysta. Ma siis taysilla oletan, etta mulle syntyy nyt vuorostaan nettikummilapsi ja taytyyhan kummitadin seurata miten odotus etenee.

Hillevi ja Matsalu, ihan pikaisesti noita lahja-alkiohoidoista. Musta se kuulostaa todella hyvalta vaihtoehdolta ja olisin itsekin ehdottomasti jossain vaiheessa sita vakavasti harkinnut. Olen ihan varma, etta siita ihanasta hetkesta alkaen kun saat vauvan synnytyksen jalkeen rinnallesi alkaa rakkaustarina, jossa ei ole tilaa periman pohtimiselle. Suhde vauvaan on yllattava kaikkivoipaisuudessaan, jotenkin se on niin vaistonvarainen ja siksi kaiken analysoinnin ylapuolella.

Aliisa, paljon haleja :hug:

Hyvaa viikonloppua toivottelee

Watrossi

 

Matsalulle peukut pystyssä jo nyt testitulosta ajatellen. :heart:

Hyvät viikonloput kaikille!

 

Hejssan!

Kuinka Matsalun piinailu etenee? Oletko milloin ajatellut testata? Toivon kovasti, että tämä viimeinen hoito toisi teille sen toivomanne tuloksen. On varmasti raskasta päästää irti ja jatkaa elämää tietoisena, että lasta ei tulisi. Te olette kyllä varmasti kaikkenne yrittäneet.. nämä hoidot ovat raskaita niin henkisesti kuin fyysisestikin.. ei näitä hoitoja kyllä tosiaan loputtomiin jaksa. Ihailen edelleen tuota Vekaran sinnikkyyttä.. kuinka monessa hoidossa he olleet.. ja sitten pisteeksi iin päälle tuo alkioadoptio vaikeine alkuineen toi toivotun tuloksen. Kovasti nyt plussaonnea ja tsemppiä ja voimia, oli tulos sitten mikä tahansa.

Nennuliini Ihanaa kun kaikki oli hyvin

Miten Lotan piinailut etenee? Onko minkään moisia tuntemuksia tullut näiden päivien aikana?

Tervetuloa palstalle Matilda ! Missä olette hoidossa? Väestöliitto? Jonojen perusteella vain arvelisin. Kiva, että saan piinailukaverin Minulla alkoi tänä aamuna progynova ja miniaspiriini.. joten tästä se limiksen kasvattelu lähtee. Sinullako alkaa huomenna sama homma? Meillä myös tosiaan viikolla 40 olisi punktio ja siirto. Punktiota lääkäri oli ajatellut joko 28 tai 29 pv.. luult. 28pv. Siinä sitten jänskätään heti, että montako munasolua tulee ja moniko lähtee jakautumaan.. Käy ihmeessä kertoilemassa aina omista vaiheistasi. Tämä on aivan ihana palsta.. täältä saa tukea ja ymmärrystä.. ja erittäin hyvässä hengessä. Täällä kukaan ei ivaile toisille.. joten sydämmellisesti tervetuloa :heart:

En muuten vieläkään muistanut kysyä lääkäriltä, että miksi hän taas määräsi kortisonin otettavaksi illalla.. kun kaikki te muut tunnutte käyttävän sitä aamulla.. Täytyypä kysyä kun siellä seur kerran käymme..

Ai niin.. ja se koepala oli ok.. kilpirauhasessa tulehdus, mutta sen pitäisi kadota ihan itsestään.. vielä toki seurataan tilannetta.. että jos se täytyisikin leikata.. mutta lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että menee itsestänsä ohi..

Nyt mukavaa pe illan jatkoa kaikille!

 

Pikalista tämä ei korvaa pidempää listaa, mutta nopeampi päivittää ja hahmottaa..

Odottelee hoitoa/luovuttajaa (ikä suluissa)

Josko (30+) Esikoista toivomassa. Hoito elokuussa.
Minni (45) haaveissa yhteinen, 1 lapsi ennestään, siirto lokakuussa
Marisabel (28) 3 siirtoa tehty, haaveissa eka, elokuu: suunnittelu
Ronyah toinen toiveissa, lokakuussa siirto
Cornelius (33) Haaveissa 1
Typyliini (28) haaveissa pikkusisarus esikolle.
Saaga (39)
Tinulinen (30) eka lapsi haaveissa.
EliseT (31) Haaveena ensimmäinen lapsi.
Papillon (40+)
Dream73 (35) jonossa 5/09 alkaen, esikoinen haaveissa
Viinirypäle (33) haaveissa ensimmäinen.
Hillevi (45), haaveissa eka, pakaste tyhjä> jonoon
Aliisa (26) ensimmäinen haaveissa, tuoresiirto vkolla 40
Iituska (38), haaveissa eka, pas syksyllä?
NellaMaija (32) eka
Teekuppi ( ) eka
Alma (34) haaveissa ensimmäinen?
Jonsku-78 (31) haaveissa eka
Matilda (30) Ensimmäinen hoito-> siirto vkolla 40

Piinistelijät

Maijatar (41) ekaa haikaileva, 2 alkion adoptio 7.8.
Matsalu (45) 1 pas-alkion siirto 31.8. testi 14.9.
Lotta(32) eka haaveissa, 1. PAS, testi 21.9.

Plussanneet =)

Bardolino(30) eka, "Mariannen" LA marraskuu :heart:
Kauniskuu (32) eka, LA marraskuu :heart:
Juuni (48) 2. lapsi (esikoinen 2 v.) LA 10.12. :heart:
Rudy ja rupsukat, plussa 13.5. ultra 3.6. :heart: :heart:
Marru (35) eka, plussa 18.5. ultra 10.6. :heart: :heart:
Simmis (38) toinen lapsi. ultra 15.6. :heart:
assari77 (32)toinen lapsi, siirto 13.5. ultra 17.6. :heart:
Pomppaduu (27) haaveissa kakkonen, + 5.6. ultra 23.6. :heart:
Vekara (45) Toiveissa 1 yhteinen. lapset: 11v, tuplat 15v. :heart:
Nennuliini (35) Haaveena eka lapsi. siirto 5.6. :heart:
Vilhelmiina (37) 2 alkion siirto, ultra 23.9.

Maaliin päässeet :flower:

Lutuliini, poika 1.6.2008
Bea, esikoinen tyttö 10/2008
Enkelitytön äiti, tyttö 23.1.2009
Watrossi, esikoinen poika 5.2.2009
Suzyanne, esikoinen, poika, 7.5.2009
Piri, toinen lapsi, tyttö 6.6.2009[/quote]

[/quote]

[/quote]

 

Lisäsin Matilda sinut.. korjaile/lisäile tietoa, jos jokin on väärin..

 

Hei vaan kaikille!

Vilhelmiinalle onnittelut plussasta! Toivotaan, et kaikki menee hyvin.

Lotalle ja Matsalulle tsemppiä piinailuun!

Bardoliinolle jaksamista loppuajalle!

Matildalle tervetuloa mukaan joukkoomme! Tosiaan missä päin olette asiakkaana? Me odottelimme reilut kaksi vuotta luovuttajaa Helsingin väestöliitossa. Takana on helmikuussa tehty eka siirto ja nyt elokuussa tehty PAS.

Ajattelimme nyt heti yrittää samaan syssyyn PASia uudestaan, koska varastossa on vielä neljä alkiota jäljellä. Ensi pe ois ultra ja sit varmaankin viikko 39 lopulla olis alkion siirto, eli samoihin aikoihin sit piinaillaan Aliisan ja Matildan kanssa.

Mukavaa viikonloppua!

Toivottelee: Jonsku

 

Matsalu ja Hillevi: On mukavaa, kun kirjoitatte niin avoimesti näistä hoitoihin liittyvistä ajatuksista ja tuntemuksista, joiden syytä on itsekään lopulta vaikea löytää. Samalla kun luen näitä ajatuksianne, niin alan ehkä tunnistaa jotain omiakin ajatuksia..

Hillevi: Minulle onneksi lääkärikin mainitsi, että kortisoni kannattaa ottaa aamulla. Minullakin oire on välillä sellaista ihan myönteistä energisyyttä, mutta välillä heilahtaa ylikierrosten puolelle..

Vekara: Minäkin olen miettinyt, että alkioadoptio voisi olla yksi vaihtoehto muiden joukossa. Minäkään en vertaisi sitä adoptioon biologisten enkä myöskään sosiaalisten syiden takia. Olen lueskellut jonkin verran adoptiokirjallisuutta, ja niissä tulee usein esiin ajatus siitä, että vauvana adoptoidulla lapsellakin voi olla sisimmässä hylkäämiskokemus, kun vauvakin jollain tasolla ymmärtää sen, että äiti on kadonnut. Alkioadoptiossa kuitenkin vauva syntyy ja tunnistaa äidin läsnäolon (ja joidenkin tutkimusten mukaan isänkin). Watrossille kiitokset omista kokemuksista tähän liittyen

Nennuliini: Hienoa, että kaikki etenee sujuvasti :heart:

Matilda: Tervetuloa kirjoittelemaan! Minäkin olen vasta aika alussa, kun ekan hoidon eka PAS on meneillään..

Aliisa: Hienoa, että kilpirauhastulos oli ok, ja asia on korjaantumassa!

Jonsku: Hienoa, että PAS-suunnitelmat alkavat edetä vauhdikkaasti.

ON: Minulla pp6 pyörähti juuri käyntiin. Onneksi mitään tuhrua ei vielä ole tullut niin kuin tuoresiirrossa. Mitään nippailuja tai muitakaan masutuntemuksia ei ole, mutta ehkä kaikilla ei pitäisi ollakaan. Jos jotain oiretta kuvittelee, niin ruokahaluttomuutta on nyt parin päivän sisällä alkanut olla. Eilenkin olin pitkään töissä ja kaiken järjen mukaan pitäisi olla nälkä, muttas sitten mikään ruoka ei oikeasti olisi maistunut. No, ehkä tämä ei oikeasti ole mikään oire.. Yritän silti pitää positiivista fiilistä yllä ainakin viikon verran vielä. Viikon päästä maanantaina on virallinen testipäivä, mutta ehkä testaan jo ensi viikonloppuna.

 

lomailemassa ollaan B)!!

Tervetuloa Matilda palstailemaan mukaan ja onnea alkavaan hoitoon!!

Samoin Jonskulle tulevaan passiin!!

Ihana oli Aliisa kuulla, että koepala oli puhdas. Nyt vaan kohti uusia hoitoja luottavaisin mielin :hug: !!

Watrossi, laskettu aika minulla on 26.2. Onko tarhan aloitus sujunut siellä hyvin?? Laitan sähköpostiosoitteen yksärinä.

Matsalun testitulosta kovin täällä jänskään...kaikki sormet pystyssä!!

:hug: :hug: kaikille VEKARALTA

 

No, niin, nyt on viikko lomailtu etelän lämmössä, ja ihanaa oli! Suosittelen kaikille!!!

Matilda: tervetuloa palstalle, tämä on tosiaan upea vertaistuen ja informaation paikka!!! Kiitos siitä teille, ihanat palstasiskot! Kaikki meistä ovat pitkän tien kulkeneet, että ovat tänne palstalle päätyneet ja siksi varmaan ymmärrämmekin toisiamme niin hyvin..

Matsalulla alkaa olla piinistely hurjassa vaiheessa.. voi kun se Astra nyt ymmärtäisi pysyä matkassa!!! Huomennako testaat?!!!
Ymmärrän hyvin Matsalu nuo sun vihan tunteet, ei sille mitään voi, se on luonnollinen reaktio tähän järjettömään stressiin. Tärkeintä on ymmärtää tunne, ja se, mistä se johtuu, ja ettet "oikeasti " vihaa hoitohenkilökuntaa, luovuttajaa yms, vaan tunteet projisoituu tällä hetkellä niihin.
Kyllä mäkin olen välillä vihannut meitä hoitanutta lääkäriä, joka hoiti meidät kuuden oman ivf-icsi hoidon läpi, vaikka oikeasti hän on ollut aivan ihana lääkäri..

Hillevi: toivotaan tosiaan, että syksy tuo roppakaupalla energisiä luovuttajia, niin tekin pääsette taas tositoimiin!!

Tuosta lahja-alkiohoidosta on ollut puhetta, ja ilman muuta se on sellainen hoitomuoto, jota voisin harkita. En myöskään rinnaistaisi sitä sinänsä adoptioon, sillä adoptoitu lapsi on aina hylätty, ja usein iältään myös leikki-ikäinen, joten tilanne on ihan eri kuin lapsella joka syntyy häntä odottavaan perheeseen.
Silti adoptiokin olisi meille mahdollinen vaihtoehto, siinä on vaan nykyään tosi pitkät jonot ja maatilanteet aika epävarmoja.

Lotalle kanssa piinispinnaa!!!

Aliisa: mä oon kanssa ottanut kortisonin illalla, mutta lääkäri kyllä sanoi, että voi myös ottaa aamulla, jos menee yöunet.. Noh, mä olen sellainen tukki, että yöunet ei koskaan mene , joten olen ottanut sen illalla. Illalla otettuna on ilmeisesti elimistön oman kortisonituotannon kanssa enemmän synkassa (siksi ehkä suositellaan iltaisin), mutta onko tällä mitään käytännön merkitystä?? tuskin..

Vekara: ihanaa kuulla, että siellä kaikki hyvin!!! Nyt mulla on nettilempinimikin, nauratti tuo Wiltsu =) Toi teidän tarina on kyllä niin hieno ja uskomaton.. kaveri tuli mukaan vähän niinkuin lennosta =) ja sitten vielä se jännitysnäytelmä niiden lääkkeitten lopettamisen suhteen.. juupa juu!!

Rudy: hienoa, että siellä myös kaikki hyvin!! Ja molemmat pikkuiset on kunnossa :heart: :heart:

Nennuliini: sielläkin kaikki hyvin!! Voi kun tämä onnellinen tunnelma tässä pinossa jatkuisi vaan..

ON:rv 5+5 meneillään, yritän nauttia ja olla onnellinen, mutta eihän tällaisissa liemissä keitetty siihen pysty..
Yritän nyt sinnitellä sinne ultraan, joka on 23.9, ja jos siellä elämää näkyy, niin ehkä sitten hieman helpottaa..
Kyllä se aiempi keskenmeno vie uskoa, vaikka tilanne nyt pitäisikin olla parempi, sillä hcg-arvo nyt hyvä, kun viimeeksi ei ollut..
Vuotoakaan ei ole ollut, siitä olen onnellinen..
Ei kyllä mitään muutakaan oiretta.. hullua miten sitä toivoo, että edes hieman yrjö lentäisi.. tekisi tästä jotenkin konkreettisempaa..
Mulla ei kyllä koskaan noista hormoneistakaan ole tullut mitään ihmeempiä tuntemuksia, joten ehkä olen immuuni hormonien sivuvaikutuksille..

 

Täällä hiljainen palstalainen aktivoitui jälleen. Tuo alkioadoptio herätti kommentoimaan. Meillähän esikoinen on alkioadoption tulos. Luovutettu alkio tärppäsi meillä kolmannesta siirrosta. Kaksi alkiota siirrettiin ja yksi maailman kultaisin lapsi siitä tuloksena. Ulkoiset tekijät minulla ja lapsella aikalailla kohdillaan. Uudetkin tuttavuudet sanovat äidin näköiseksi melko pian. Emme kuitenkaan saaneet esittää juurikaan toiveita alkion suhteen kun se tuli julkiselta puolelta. Toki silmien väri ja pituus yms. meistä otettiin muistiin.

Nyt tämä toinen raskaus on siis luovutetulla munasolulla. Olen mieheltä muutaman kerran kysynyt, että rakastaako hän vauvan syntymän jälkeen esikoista kun nyt saa geneettisesti oman lapsen. Perheriitahan siitä on syntynyt meille... Eli ei pidä mies mahdollisena ajatusta, että jotenkin tunteet esikoiseen muuttuisivat.

Olen joskus miettinyt, voisiko tätä verrata adoptioon. Sitä en tietysti ole kokenut, mutta en usko, että raskaus tuntuisi tämän luonnollisemmalta omillakaan soluilla. Mutta tämä vain meidän perheen kokemus ja sen tahdoin jakaa kun siitä kirjoiteltu.

Nyt rv 19 menossa. Olo ei vieläkään ole kovin luottavainen. En tiedä, mistä johtuu. Liikkeitä silloin tällöin tuntuu, mutta ei saata uskoa niitä todeksi. Jospa rakenneultran jälkeen helpottaisi. Töissä vielä peittelen masuani. Olen määräaikaisessa työssä, enkä uskalla kertoa esimiehille tilanteestani. Pelkään kiusaamista. Mutta lähiviikkoina tilanne paljastuu pakostakin..

Sekaisin sunnuntaiajatuksin Pomppis

 

KORTISONISTA: AInakin Prednisonin ohjeessa lukeekin, että suositellaan otettavaksi klo 7-9 aamulla, että häiritsisi mahdollisimman vähän elimistön omaa kortisonintuotantoa. Ja mulle aikanaan apteekissakin asiasta mainittiin.

VILHELMIINA: varo vaan mitä toivot =) Mullakin oli noilla viikoilla vielä ihan hyvä olo ja ajattelin, että ei mulle mitään pahoinvointia tulekaan, kunnes.....se alkoi puolilta päivin ja loppui illalla nukkumaan mennessä. En silti oksentanut kertaakaan, mutta yökötti koko ajan. Oire helpotti vasta siinä rv 15 tienoilla.

VEKARALLAKIN on jo hyvät viikot. Ja millainen jännitysjäytelmä se alku olikaan, kun lääkäri käski jättämään lääkkeet pois ym.

POMPPIS: tsemppiä ultraan!

MATSALUlle piinispinnaa vielä viimemetreille.

( . ) Neitokainen edelleen istuskelee yksiössään. Ilmeisesti hänellä ei ole aikomustakaan kääntyä raivotarjontaan. Ja tämä tietysti aiheuttaa omat jännitysmomenttinsa. Pystyykö ylipäänsä synnyttämään normaalikautta vai mennäänkö suoraan sektioon? Kääntämistä varmaan yrittävät jossain vaiheessa, mutta ei sekään täysin riskitön toimitus ole.

Bartsu ja Marianne 32+3

 

Kiitokset kaikille lämpimästä vastaanotosta!! :heart: Tuntuu tosi mukavalta seurata muiden vaihteita ja tietty olla mukana menossa
Juu Väestöliitolla me ollaan. Aluksi jonon pituus hirvitti mua, mut mies halus ehdottomasti jonottaa, hänestä meillä on hyvin aikaa vähän odotella. Mun oli tosi vaikea hyväksyä pitkää odotusta, ja ehdotinkin muita vaihtoehtoja, mutta jonotus oli varmasti oikea ratkasu, koska tässä ajassa ollaan ainakin ehditty miettiä ja käsitellä asiaa.
Kello onkin jo ihan liikaa ja päiväkin ehtinyt vaihtumaan Matsalun testipäiväksi! Onnea testiin, toivon sydämestäni että tulos on positiivinen!! =)