Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Tarkoitatko jarrua?? Sen vaan muistan, että kaikki lääkkeet kuitenkin halvempia kun täällä suomessa.

Mukava kuussa sinusta pitkästä aikaa :hug: !! Kerrohan muitakin kuulumisia!! Oletteko hoitoihin lähdössä?

Palaan myös palstalle myöhemmin lueskelemaan...aikaa taas hurahtanut viime kerrasta.

Terkuin, VEKARA :wave:

 

Huomenta kaikille!

Aikainen herätys kun se lähtö tänään!
Kiitos toivotteluista Sharlin, kyllä sielläkin loput pakastetaan. Suomen jonoista en tiedä muuta kuin sen että kesällä kun kävimme Ovumiassa kertoivat että voiyli vuodenkin jono.
Toivottelen kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa ja meillä on kannettava mukana niin pääsen ehkä seuraileen teidän kuulumisia Riikassakin. Pari päiväähän siellä odotellaan keräyksen jälkeen ennen siirtoa. Ajateltiin siellä sitten ne päivät kierrellä tutustumassa kaupunkiin.
Ekat Lugesterolit työntelin tänään ja ihmettelin et mitä jos tippuu pois.... höh.... pitäkäähän peukkuja......

 

Huomenta kaikille!

Aikainen herätys kun se lähtö tänään!
Kiitos toivotteluista Sharlin, kyllä sielläkin loput pakastetaan. Suomen jonoista en tiedä muuta kuin sen että kesällä kun kävimme Ovumiassa kertoivat että voiyli vuodenkin jono.
Toivottelen kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa ja meillä on kannettava mukana niin pääsen ehkä seuraileen teidän kuulumisia Riikassakin. Pari päiväähän siellä odotellaan keräyksen jälkeen ennen siirtoa. Ajateltiin siellä sitten ne päivät kierrellä tutustumassa kaupunkiin.
Ekat Lugesterolit työntelin tänään ja ihmettelin et mitä jos tippuu pois.... höh.... pitäkäähän peukkuja......

 

Teekupille onnea matkaan! Pidetään peukut pystyssä että kaikki menee hyvin ja et saatte paljon soluja.
Minnille ja Dreamille tsemppiä loppupiinaan! Ootteko vielä testaillu..? Tai lähinnä Minni, Dream taitaa olla pimennossa vielä.
Sharlin missä Suomessa pääsis 4kk hoitoon? Me tosiaan jonotettiin 1,5v mut me ollaankin VL:lla, jossa varmasti Helsingissä pisimmät jonot.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

 

Matilda79 Helsingissä Fertinova ja Felicitas mainostavat Helsingissä jonoja n. 6kk, mut tiedän että joku oli nyt ainakin päässy 4 kuukaudessa, samoin kun Avaclinicalla Turussa ja Tampereella. Mutta kai se on vähän tuuria myöskin. Mutta näillähän on hinnat kalliimmat kun VL:llä. Itse ollaan nyt Väestöliitossa, mutta mietitään tosiaan muitakin vaihtoehtoja kun ei houkuta odotta 1,5 vuotta. Mies on jo 41v. ja hän erityiseti kokee, että alkaa olla vanha isäksi pikkuhiljaa.

 

Heissan!
Saisiko uusi tulokas pyrkiä mukaan? =)
Olen taustaillut tätä teidän ketjua aika pitkään ja itseasiassa kirjoitellut privaviestiä Aliisan kanssa, mutta nyt tuntui siltä, että pöllähdän ketjuun.
Olen jo ensi viikolla menossa luovutetun hoitoon ja jotenkin iski paniikki. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä ihmeellisempi olo tulee. Tätä ketjua lukiessa on aina ollut hyvä fiilis ja muutenkin henki täällä on tuntunut kannustavalta, joten nyt päätin saada sitä kannustusta vähän itselle. Sitä tarvitaan...
Onko muilla minkälaisia fiiliksiä näistä hoidoista? Miehen kanssa ei oikein tunnu pääsevän kovin syvällisiin keskusteluihin, hän käsittelee tätä omalla tavallaan. Kovin monelle en ole kertonut, siskolle lähinnä, joten aika yksin tämän kanssa jää. Täältä olisi mahtava kuulla miten muut suhtautuvat tähän hoitoon. Nyt vaan jotenkin tuli fiilis, että mihin ihmeeseen sitä oikein on menossa.
Kuulostaa varmaan oudolta, tottakai olen äärimmäisen iloinen, että ollaan jo tässä asti, mutta kai tämä kuuluu tähän hoidon lähestymiseen, että tulee tosi epävarma fiilis. En oikein osaa kuvailla tätä olotilaa, mutta jännitys on kai päällimmäinen tai pelko, että kaikki menee pieleen tai mitenhän tätä nyt kuvailisi. Niin päivä kerrallaan on saanut jo aikaisempien hoitojenkin kanssa elellä, että nytkin vaan odotan tiistain luovuttajan punktiota enkä yhtään pitemmälle ole miettinyt.
Ymmärtääköhön kukaan tätä oloa, vai tuliko olo että onpas siellä joku ihan sekava tyyppi... =) Kaikki ovat tuntuneet suhtautuvan tähän hoitoon niin iisisti täällä ketjussa, että tuntuu, että olen ihan outo.
Itseasiassa tuo Sharlinin viimeinen kirjoitus sai mut myös hyppäämään tänne, koska mieheni on samanikäinen ja kokee ihan samoin, että ikää alkaa olla jo liikaa isyyteen, mikä luo "pientä" lisäpainetta tähän hoitoon. Miten muiden miehet ovat kaikenkaikkiaan suhtautuneet tähän hoitoon? Tuntuu etten saa miehestä lypsettyä fiiliksiä ulos vaikka kuinka kauttarantain yritän, kaikki on kuulemma ihan ok. Itseä mietityttää, että onko varmaan näin... Voi että mikä hömppäviesti tästä oikein tuli!! =)

 

Tervetuloa Tuuttitulia! Kiva, että kirjottelit. On varmasti ihan luonnollista, että kokee kaikennäköisiä tunteita ennen hoitoa, onhan tää lapsettomuuden kanssa eläminen sellaista ylä ja alamäkeä, on toiveita ja sitten ne romuttuu ja taas uusia toiveita jne. Meillä miehellä on jo edellisestä liitosta yksi lapsi, joka tuo haasteita tähän uusperheen toimivuuteen välillä kovastikin. Miehet on usein kyllä sellaisia, että vaikea niistä on ottaa selvää, mitä ne todellisuudessa ajattelevat. Onneksi mies on kuitenkin tukenut minua aina kun on ollut vaikeaa.

 

Tervetuloa Tuuttituulia. Kyllä tämä hoito pistää asioita miettimään, etkä ole mitenkään outo miettiessäsi näitä. Jonossa ollessa tuli asiaa kyllä mietityttyä ja miehenkin kanssa puhuttua, mutta sitten kun alkoi tapahtumaan (luvuttaja löytyi jne.) asia ikäänkuin konkretisoitui ja todellakin tuli itsellekin tunne, että nyt mennään ja perua ei voi. Olen itse ajatellut, että jos onnistuu, niin onneksi taas raskaus sitten kestää senverran, että on aikaa asiaa miettiä.

Meille tehtiin siirto 4 kuukautta siitä kun eka kerran otin yhteyttä, lääkäri kertoi että jos nainen on keskivertotyyppiä (pituus/silmien väri) niin nopeammin löytyy luovuttaja, meillä siis varsinainen jonotus aika oli n. 2.5 kuukautta.

Teekupille tsemitykset tälleviikolle!!!!

ON: PP 10 enpä ole uskaltanut testata, nyt on niin sellainen olo että tää ei napannut...ainoa oire on noi rinnat, jotka siis kipeät (luget) ja nyt tuntuu että vähän "paisuneet" olisko tää oire joka ei johtuis lugeista no tiistaina viimein selviää, jos sitä ennen en uskalla.

 

Hei vaan pitkästä aikaa!

Hienoa Tuuttituulia että uskaltauduit mukaan, tervetuloa vielä tätäkin kautta Aivan mahtavaa, että pääsette nyt siirtoon ensi viikolla Käsittelemäsi tunteet ovat aivan normaaleja. Minun on sinänsä vaikea kommentoida muiden tunne asioita, koska olen itse tiennyt jo teinitytöstä alkaen, että tämä on ainoa keino minulle saada lapsi, jos joskus semmoisen saan. Miehen kanssa avoimesti puhuttiin asiasta jo heti suhteemme alussa ja vielä ennen kuin menimme naimisiin, niin juteltiin asiasta minun aloitteesta.
Tuo pelon sekainen tunne punktiota odotellessa on täysin normaalia. Sitä vaan odottaa innolla, mutta samalla pelkää pahinta.. kun nämä hoidot ei tosissaan mitään halpoja ole.. varsinkaan täällä meidän klinikallamme. Tsemppiä sinulle ja toivotaan oikein hyvää munissaalista! :hug:

Minni alkaa olla piinailussa jo loppusuoralla. Oireet tai oireettomuus eivät kerro oikein mitään, kuten tälläkin palstalla on huomattu. Milloin uskaltaudut testaamaan? OIkein paljon plussa onnea!

Milloin sinulla Matilda on ensimmäinen ultra? Onko ollut mitään raskausoireita, vai oletko saanut elellä hyvinvointisena?

Omaa napaa. Täällä tapahtui jälleen nopeasti asiat. Saimme uuden luovuttajan melkeinpä samantien ja hänen kiertonsa oli siinä vaiheessa, että toisen luovuttajamme kanssa hoito olisi ollut viikolla 46, niin tämän uuden kanssa on viikolla 47. ELi hoito siirtyi vain viikolla! Ihan uskomatonta, että näitä ihania ihmisiä löytyy!

Hei muuten, kaikki te, jotka olette pistään jarrupiikin, niin oletteko saanet sen kelakorvaus hinnalla? Apteekissa ovat nyt usein miettineet, että kuuluuko tällaisissa hoidoissa saada kelakorvausta, mutta jos rasti on kohdassa muu sairaus, niin eikö siitä kuulu.. No kiistelyiden jälkeen me olemme aina korvauksen kyllä saaneet.

Tsemppiä Teekuppi vaikka matkassa jo oletkin!

Terkut myös muille vanhoille ystäville ja kaikille uusillekin tulokkaille :hug:

 

Moi!

Kiva Aliisa, kun saitte uuden luvouttajan nopeasti.

ON: Tänään sitten testasin ja haalea plussa tuli. Ihan on silmin nähtävissä, mutta hailakka kuitenkin. Huomenna veritestiin...saas nähdä miten käy....jäitä vaan hattuun....

 

Heippa!

Minni; varovaiset ONNITTELUT !!!! Ihanaa, siitä se plussa vaan vahvistuu :heart:

Aliisa; hienoa, että luovuttaja löytyi noin nopeasti, pidän peukkuja parhaalle mahdolliselle tulokselle !! Muistaakseni mulla on mennyt noiden lääkkeiden kanssa niin, että kaikista minulle määrätyistä (jarru mukaan lukien) lääkkeistä olen saanut kela-korvauksen. Paitsi Luget eivät taida olla enää korvauksen piirissä, jos nyt muistan oikein.

Bartsulle ja kauniskuulle tsemppiä viimeisille viikoille ja synnytykseen Perässä tullaan...

Uusille palstailijoille tervetuloa ja onnea hoitoihin, siitähän tämä tuntuu pitkälti olevan kiinni.

Itsellä alkoi tänään rv 30. Aika on mennyt supernopeasti. Hassua ajatella, että suurella todennäköisyydellä vauvat syntyy ensi kuussa Tai sitten viihtyvät masussa sinne laskettuun aikaan saakka, mistä tietää. Kasvavat vaan ainakin vielä tällähetkellä yläkäyrillä, joten jos ei kasvu ala hiipumaan, niin eiköhän heitä hätistellä ulos vähän aikaisemmin. Kaikki on mennyt edelleen tosi hyvin. Sikainfluenssa piikin sain viime viikolla ja aika rajut sivuoireet siitä tuli, mutta alkaa jo helpottaa. Toivon mukaan nyt sitten säästyn itse taudilta.

Miesten suhtautumisesta oli puhetta. Mun miehen suhtautuminen hoitoihin on ollut alusta saakka paljon luontevampaa ja selvempää kuin itselläni. Hän hyväksyi tosiasiat huomattavasti nopeammin. Mutta sitten suhtautuminen raskauteen onkin ihan eri juttu :| Itse tietysti olettaa, että toinen olisi yhtä innostunut pikku potkuista ja muista muljahduksista, mutta kait se vaan niin on, että vauva(t) eivät ole vielä raskausaikana niin konkreettisia miehelle kuin naiselle. Tässäkin tietty paljon eroja miesten välillä. Sitten kun esikoinen syntyi, mies oli heti ihan "myyty", kait se hänelle konkretisoitui vasta sitten. Nyt tämän raskauden aikana tuntuu, että hän on vieläkin vähemmän kiinnostunut vauvojen asioista ja se tuntuu kyllä pahalle :ashamed: Toivonmukaan tilanne on sitten taas toinen, kun vauvat syntyy. Muutoin meillä on pienen pieni ongelma
En kuitenkaan ole pahemmin päätäni vaivannut tällä asialla, vaan itse nauttinut olostani ja vauvojen melskauksesta =)

 

En ehtisi kommentoimaan, mutta pakko Minnille varovaiset onnittelut kirjoittaa! Kyllä se plussana pysyy! Ihanaa! :heart:

Tervetuloa kaikille uusille mukaan ja tsemppiä kaikille hoitoihin! Palstalla tapahtuu monelle tällä hetkellä, ettei meinaa mukana pysyä. :wave: Toivon paljon soluja kaikille ja sen myötä plussia.

Ihanaa, että Aliisa sai noin pian luovuttajan! Ihania ihmisiä on onneksi olemassa. :heart:

Tuuttituulialle vielä, että kyllä nuo tunteet on ihan normaaleja. Mulla ei jonossa olo aikana oikeastaan ollut paljon ajatuksia hoidoista, kuin vaan sen odottaminen. Sitten kun siirtoon päästiin ja plussasin, tuli mieleen vielä sittenkin, että mihin sitä on ryhtynyt, mutta kun olin varma itsestäni, etten mitään muuta niin kovasti halunnut kuin tätä lasta, niin tiesin tunteiden olevan normaaleja ja varmaan kuuluvat myös kaikkien raskautuneiden mietteisiinkin. Tunteita tulee ja menee laidasta laitaan, mutta kaikki ovat sallittuja. :wave: Ja varmasti osa myös menee lapsettomuuden piikkiinkin, kun kaikkeen (pettymyksiin) on joutunut tottumaan/varautumaan jne.

Nyt pitää mennä töihin, yritän kirjoitella enemmän paremmalla ajalla.

Mukavaa viikonalkua kaikille! :heart:
Nennuliini

 

Jaksamista myös tältäkin suunnalta kaikille kohta synnyttäville! :heart: Ihanaa saada uusia vauvoja palstalle!
Nennuliini

 

MINNI onnittelut ja lupaavalle kuulostaa :heart: ! Oireet/oireettomuus ei tosiaankaan ole mikään ainoa merkittävä seikka

ALIISA Onnea luovutusasian selkenemisestä!! Joo, jos reseptissä rasti kohdassa "sairauden hoito", apteekki voi antaa suoraaan korvauksen. Muutoin ei. Eli jos kohdassa "muu sairaus" apteekki ei saa suoraan antaa kelakorvausta. Joissain tilanteissa tällöin asiakas voi ite anoa kelalta kelakorvausta. Ja kannattaa tarkastaa kela-korvausasia muutenki, lääkkeiden korvattavuuksiin voi ajoittain tulla muutoksia. Mikä lääke sulla oli kyseessä?

TUUTTITUULIALLE tervetuloa seuraan!! Eikä TODELLAKAAN mikää hassu tai sekava kirjoitus!! MEillä oli vähä sama kuin RUDY sanoi, mies ehkä osas suhtautua alussa selkeemmin tähän luovutusasiaan, vaikka "vika" on minussa. Mulle se oli ensin raju shokki, luopuminen ajatuksesta saada "biologinen"lapsi, sitten pikkuhiljaa alkoi selkeytyä, että hei, lapsi on muutakin kuin solu, geenit ja perimä. Eli äitiys ja "biologisuus" tulee niin monesta muusta seikasta kuin geeneistä ja "veriperimästä". Mutta kaikki tunteet on sallittuja ja vaikka kuinka miettis asiat "selviksi" tulee vieläkin kaiken hormonihässäkän keskellä mietittyä asioita suuntaan ja toiseen. Älä suotta ainakaan soimaa itteäsi ajatuksistasi. Ite ainakin välillä säikähdin jopa aika "itsekkäitä" ajatuksiani, kateutta, katkeruutta jne. Mutta aika outoa olisi jos joku väittäisi rinta rottingilla, ettei koskaan olis miettiny kaikkea laidasta laitaan.
:hug: Että ei täällä varmaan loppuviimeks kukaan varmaan niin "seesteinen" ole kuin ehkä äkkiä näyttäis

Kyllä mä ainakin joskus aikanaan koin tosi suuria tunnemyrskyjä siitä ajatuksesta, että mies joutuu käymään läpi nää hoidot jne. Ja itsesäälissä tokaisin kerran että kenen tahansa muun kanssa hän olis jo saanu vaikka kymmenen lasta, että mä olen tällanen viallinen ja puutteellinen. Mutta mies katto vaan silmiin ja sano että joo, ehkä niin, mutta hän ei haluu lasta kuin mun kanssa. Eikä koskaan ole ajatellu mua viallisena tai syyttäny mua. Tuntuihan se hyvälle. Ja aina ku mietin ite esim. tota "biologisuus" asiaa, hän jaksaa muistuttaa juuri tuosta seikasta, että lapsi on tasan niin oma ja biologinen ja vanhempiensa näköinen kuin vain voi ikinä olla. Hän kasvaa minun raaka-aineista, kuulee sydämen sykkeen, tunnistaa ääneni, oppii vanhempiensa ilmeet ja eleet, tavat, kaiken. Geenit ja solut yksinään ei luo uutta ihmistä, yksilöä.

Huoh...sorry ihme filosofointiosuus
Kauniskuu 39+3 (eikä elettäkään että baby haluais maailmaan )

 

Minni 007:lle varovaiset onnittelut täältäkin! :flower: :heart:

 

Kiitokset onnitteluista...vielä yritän varovaisesti ajatella, mutta nyt kun pääsin testaamisen makuun (niitä raskaustestejä on ainakin 6-7 vielä, kiitos ovistestiostosten, joita on tullu tilattua ja niiden ohessa näitä tullut) mutta asiaan niin testasinpa sitten töitten jälkeen ja plussaa näytti vieläkin. Aamulla testasin 25mIU/mL hCG vahvuudella ja illemmalla 10:llä, ehkä vähän tummempi viiva tuli nyt. Oikeestihan olis pitänyt toistepäin testata, mutta en muistanut että mulla noita herkkiäkin kaapin perukoilla.
Huomenna menen siis veritestiin, sen pitäisi sitten ainakin vahvistaa tilanne....varmaan aamulla taas testailen. Mitä tulee näihin meidän miehiin niin mun mieskulta ei ole niinku milläskään....kyselee vaan veritestin perään...testiäkin näytin mutta aika laimee vastaanotto...huh ja hoh. No näin se on ollut parin aikaisemmankin plussauksen jälkeen, joista molemmista siis km tuloksena.

 

Minnille onnea! Kyllä se varmasti on plussa. Jes!

Aliisa ihan mahtavaa, että saitte toisen luovuttajan näin pian! Aika uskomatonta, että vaan viikolla siirtyy Kiitos kysymästä, olo alkaa olla aika huono (pahoinvointia), mut toivon et se on vaan hyvä merkki. Ultraan on vielä viikko.

Sharlin Ok, kiitos tiedoista! En mäkään usko, että jaksaisin toista kertaa jonottaa VL:lle, vaikka ikää onkin "vaan" 30. Nyt jonotettiin, kun mies halusi.

Tuttituulialle tervetuloa mukaan ja onnea hoitoihin!

Rudy Mä uskon, että miehesi on myyty kun vauva tulee maailmaan! Suurin osa miehistä ei varmaan vaan jotenkin osaa vielä raskausvaiheessa olla mukana, kun eivät itse koe mitään konkreettisesti.

Hih vauvalla on hyvät oltavat Kauniskuun masussa kun ei tulis pois

 

Piti vielä kommentoida..

Mä luulen että osin miesten reaktiot/reagoimattomuus voi johtua ihan samoista peloista kuin mitä naisetkin kantaa etenkin tällaisten raskauksien alun suhteen. Meilläkään mies ei osannu hyppiä kattoon vaikka kannoin kymmenen plus tikkutestiä tai verikoetulosta. Ei vielä ultrien jälkeenkään..Ja tottakai mä olin tosi allapäin ja pettynyt, koska ite olin super pessimistimielellä ja peloissani ja kaipasin edes jonkunlaista rohkaisua ja "hehkutusta." Vasta ekan potkun jälkeen hän myönsi että ei uskaltanut iloita koska pelkäsi että jos asiat menisikin vikaan (mulla oli sitä rajua vuotoa) ja jotenkin ei osannut uskoa vaikka omin silmin näki ultrakuvat jne. Vasta potku kämmeneen jollainlailla konkretisoi odotuksen.
Olkaamme siis armollisia .. ja ei oteta noita miehiä niin "vakavasti"

Kauniskuu 39+3

 

Heippa taas!!

Kyllä Kauniskuu olet oikeassa ja olenkin armollinen miehelleni =) en eilen sitä kirjoittanut, mutta kyllä hänellä se pelko että kaikki ei onnistu on siellä takaraivossa, minkä ymmärrän. Kaksi km:ää jo takana ja tämä on hänelle ensimmäinen (jos nyt onnistuu) joten pettymyksiäkin on. Olen itse luonnollisesti iloinen mutta myös varovainen. Nyt on ensimmäinen etappi saavutettu ja monta mutkaa vielä jäljellä.

ON: Testattu taas, nyt on aika kivan näköinen toinekin viiva =)

Tsemiä loppumetreillä oleville ja muillekin tasapuolisesti :heart:

 

Pikalista tämä ei korvaa pidempää listaa, mutta nopeampi päivittää ja hahmottaa..

Odottelee hoitoa/luovuttajaa/pitää taukoa (ikä suluissa)

Josko (30+) Esikoista toivomassa. Hoito elokuussa.
Minni (45) haaveissa yhteinen, 1 lapsi ennestään, siirto lokakuussa
Marisabel (28) 3 siirtoa tehty, haaveissa eka, elokuu: suunnittelu
Ronyah toinen toiveissa, lokakuussa siirto
Cornelius (33) Haaveissa 1
Typyliini (28) haaveissa pikkusisarus esikolle.
Saaga (39)
Tinulinen (30) eka lapsi haaveissa.
EliseT (31) Haaveena ensimmäinen lapsi.
Papillon (40+)
Viinirypäle (33) haaveissa ensimmäinen.
Hillevi (45), haaveissa eka, pakaste tyhjä> jonoon
NellaMaija (32) eka
Maijatar (41) ekaa haikaileva
Matsalu (45) eka
Lotta(32) eka haaveissa, endoleikkaukseen
Sharlin (35) eka haaveissa, lokakuussa lekuriin
Emilia (xx), jonossa
OnniUnelma76 (33) ensimmäinen lapsi toiveissa, 1. hoito luovutetuilla
Aliisa (26), siirto viikolla 46
Jonsku-78 (31) haaveissa eka
Miimi78,
Tuuttituulia (39), haaveissa eka, siirto viikolla 46
Teekuppi ( ) haaveissa eka, siirto viikolla 46

Piinistelijät

Dream73 (35) siirto viikolla 44, piinistelee muillamailla
Alma (34) eka haaveissa. pas 15.9, testi ?
Iituska (38), haaveissa eka, pas 23.9 ?
Minni, plussa 2.11, veritesti 3.11


Plussanneet =)

Bardolino(30) eka, "Mariannen" LA marraskuu :heart:
Kauniskuu (32) eka, LA marraskuu :heart:
Juuni (48) 2. lapsi (esikoinen 2 v.) LA 10.12. :heart:
Rudy ja rupsukat, plussa 13.5. ultra 3.6. :heart: :heart:
Marru (35) eka, plussa 18.5. ultra 10.6. :heart: :heart:
Simmis (38) toinen lapsi. ultra 15.6. :heart:
assari77 (32)toinen lapsi, siirto 13.5. ultra 17.6. :heart:
Pomppaduu (27) haaveissa kakkonen, + 5.6. ultra 23.6. :heart:
Vekara (45) Toiveissa 1 yhteinen. lapset: 11v, tuplat 15v. :heart:
Nennuliini (35) Haaveena eka lapsi. siirto 5.6. :heart:
Vilhelmiina (37), eka, 2 alkion siirto, ultra 23.9. :heart: :heart:
Matilda (30), plussa 13.10 (oliko näin), ultra XX :heart:


Maaliin päässeet :flower:

Lutuliini, poika 1.6.2008
Bea, esikoinen tyttö 10/2008
Enkelitytön äiti, tyttö 23.1.2009
Watrossi, esikoinen poika 5.2.2009
Suzyanne, esikoinen, poika, 7.5.2009
Pihla, esikoinen tyttö 3/2009
Piri, toinen lapsi, tyttö 6.6.2009[/quote]

 

Päivittelin listaa, kertokaa tilanteenne jos väärin...yritin selailla taaksepäin, mutta oli niin paljon tapahtunut.

 

Minni: ONNEA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Aliisa: kylläpäs teillä on nopeita käänteitä hoidoissa.. Hienoa, että pääsette jatkamaan näin pian!!

ON: rv 13+0, tänään kävin ottamassa sikainfluenssarokotteen, rokotukset täällä vantaalla alkaa vasta ensi viikolla, mutta isäni bongasi netistä, että raskaana olevat voivatkin mennä hakunilan terveyskeskukseen jo tällä viikolla ottamaan rokotteen, ja soitti minulle heti aamulla, joten nyt on sekin hoidettu. Kiva kun omat vanhemmat vielä tässäkin iässä huolehtii

 

Paljon onnea Minni!! :heart:
Bardolinolle ja Kauniskuulle voimia aika pian tuleviin tositoimiin!

T. Hillevi - edelleen lahjamunasoluja odotellen

 

Siis hei ja KIITOS kaikille tsempanneille!!

Täällä oli tosi ihana vastaanotto, just sitä salaa toivoinkin. Tsemppaukset ja omat tarinat oli tosi sydäntä lämmittäviä. Ihan kuin olis tullut kotiin!! =)
Kiitos paljon!!
Toivottavasti itse osaan olla "olkapäänä" täällä jossain välissä jollekin sitä tarvitsevalle.

Olen vielä vähän ulkona kaikkien "vaiheista", mutta Minnille nyt ainakin superonnittelut!! Ja kaikille tsemppien hoitoihin!
Saan tänään tietää miten solut ovat hedelmöittyneet ja huomenna olisi sitten siirto. Siis todella helpotti huomata, että muutkin ovat käyneet näitä samoja fiiliksiä läpi, eikä päässä siis olekaan alkanut viirata. Olen tietoisesti yrittänyt olla miettimättä huomista, kiireet töissä ja harjoittelin opastus ovat kyllä pitäneetkin siitä huolen. Mutta kyllä sitä iltaisin tulee pähkäiltyä, mutta hyvässä hengessä. Eilen kerroin miehellekin iloisena miten paljon ihania ajatuksia olen tätä kautta saanut. Hän paljasti pelkäävänsä ihan kaikkea mahdollista mikä voisi mennä pieleen, mutta sovittiin, että yritetään positiivisin ajatuksin mennä eteenpäin.

Siihen listaan lisätietoja, olen 39 vee ja meille toivotaan ekaa lasta. Ja nimimerkki on siis Tuuttituulia, sieltä oli kai pudonnut yksi u pois. B)

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!!

 

Tervehdys kaikille täältä Riikasta! Kylmää on ja tuulista ja yhteydet katkeilee..... Mutta Minnille oikerin paljon onnea, tosi hienoa. Sitäpaitsi näin yöllä unta tästä palstasta ja siinä unessa myös Dreamille tuli positiivien tulos !!!! Taitaa tosiaan vähän ajatukset olla näissä asioissa kun uniinkin tulevat.....
Ja Tuuttituulia, mehän ollaan samassa vaiheessa. Eilen saatiin tietoa että 15 munasolua oltiin saatu kerättyä ja täbnään noin klo. 12 soitetaan että monta on hedelmöittynyt ja sitten siirto huomenna klo. 12.30 !!!!
Voikaatte kaikki oikein hyvin siellä, me tullaan huomenna kotiin !
T. Teekuppi