Meille syntyi 3.11.09 klo 1.28 pieni prinsessa. Painoa hällä 3113g ja pituus 50cm :heart:
Viikko sitten la-su yönä mulla alkoi lorisemaan lapsivettä ja alkoi tulla suppareita. Su aamuna mentiin sairaalaan, kun halusivat tarkistaa tilanteen tuon vedenmenon takia. Supistuksia tuli tiuhaan mutta ne eivät olleet tehneet mitään vaikutusta. Meidät otettiin sitten tarkkailuhuoneeseen missä vauvan käyrää katsottiin melko tiuhaan. Sunnuntai-iltapäivällä päästiin käymään kotonakin kääntymässä. Edelleenkään supparit ei saaneet mitään aikaan, muuta kuin kipeää tekivät. Ja lapsivettä lorisi aina välillä. Yö oltiin tarkkailuhuoneessa ja sain yöksi piikin mikä poisti nuo "huonot" supistukset, että sain nukuttua, kun edellinenkin yö meni valvoessa. Maanantaina ei edelleenkään aamulla tapahtunut kohdunsuulla mitään ja lääkäri laittoi alapäähän käynnistystabletin. Meidät siirrettiin sitten synnytysvuodeosastolle tarkkailuhuoneesta, mutta siellä alkoikin kivuliaat supparit ja paikat alkoi aueta. Ei keritty osastolla kauaa olla kun paikat aukeni aika nopsaan kolmeen senttiin ja aloin olla jo tosi kipeä. Varsinkin makaaminen oli ihan kauheaa. Liikkeellä oli ihan ok ja suihkut ym. Synnytyssaliin mentiin muistaakseni joskus klo 16 aikaan ja nappailin ilokaasua henkeni edestä, kun suppari teki niin kipeää ja niitä tuli tosi tiuhaan. Epiduraalin sain sitten jossain vaiheessa. Kellonajasta ei mitään hajua. Siinä sitten aikaa meni ja odoteltiin mutta paikat ei auenneet vaan viidestä cm enempää vaikka suppareita tulikin tiuhaan ja tuntui selvästi paineen tuntua niiden aikana puudutuksesta huolimatta. Kivut se vei kyllä pois. Sit alkoikin kohdunsuu mennä takas kiinni päin....puolilta öin ei edelleenkään edistystä ja aloin olla jo tosi poikki. Kaikennäköistä piuhaa meni ristiin rastiin ja mulle tiputettiin jo kolmatta antibioottia kun kuume nousi ja myös tulehdusarvot hieman. Vauvalla kaikki oli ok koko ajan antureiden mukaan. Puolilta öin sit jo tosiaan kysyin lääkäriltä, että voiskos alkaa harkitsemaan sektiota, jos tilanne menee vaan periaatteessa huonompaan suuntaan. Ei tarvinnut enempää lääkäriä suostutella ja alettiin valmistautua kiireettömään, mutta päivystysleikkaukseen kun kyseessä oli yöaika. Isä ei päässyt saliin siksi mukaan, mutta sai vauva syliin ekana
sit synnytyssalissa.
Vauva oli hörppinyt lapsivettä siitä vähästä määrästä mitä enää oli jäljellä ja se oli ollut vihreää niin vauvaa jouduttiin imemään. Pisteitä sai 9/9 eli hyvät pisteet. Lääkäri oli osunut leikatessaan vauvaa poskeen missä hänellä "muistona" pieni haava...
Eilen päästiin sairaalasta kotiin ja olo on todella epäuskoinen ja onnellinen. Vauveli on tähän asti ollut hyvin tyyni. Ei ole turhia itkenyt ja nukkuu 3-4 tunnin unia.
Tällainen kertomus täällä.
Bartsu ja "Marianne" 5 pv
Viikko sitten la-su yönä mulla alkoi lorisemaan lapsivettä ja alkoi tulla suppareita. Su aamuna mentiin sairaalaan, kun halusivat tarkistaa tilanteen tuon vedenmenon takia. Supistuksia tuli tiuhaan mutta ne eivät olleet tehneet mitään vaikutusta. Meidät otettiin sitten tarkkailuhuoneeseen missä vauvan käyrää katsottiin melko tiuhaan. Sunnuntai-iltapäivällä päästiin käymään kotonakin kääntymässä. Edelleenkään supparit ei saaneet mitään aikaan, muuta kuin kipeää tekivät. Ja lapsivettä lorisi aina välillä. Yö oltiin tarkkailuhuoneessa ja sain yöksi piikin mikä poisti nuo "huonot" supistukset, että sain nukuttua, kun edellinenkin yö meni valvoessa. Maanantaina ei edelleenkään aamulla tapahtunut kohdunsuulla mitään ja lääkäri laittoi alapäähän käynnistystabletin. Meidät siirrettiin sitten synnytysvuodeosastolle tarkkailuhuoneesta, mutta siellä alkoikin kivuliaat supparit ja paikat alkoi aueta. Ei keritty osastolla kauaa olla kun paikat aukeni aika nopsaan kolmeen senttiin ja aloin olla jo tosi kipeä. Varsinkin makaaminen oli ihan kauheaa. Liikkeellä oli ihan ok ja suihkut ym. Synnytyssaliin mentiin muistaakseni joskus klo 16 aikaan ja nappailin ilokaasua henkeni edestä, kun suppari teki niin kipeää ja niitä tuli tosi tiuhaan. Epiduraalin sain sitten jossain vaiheessa. Kellonajasta ei mitään hajua. Siinä sitten aikaa meni ja odoteltiin mutta paikat ei auenneet vaan viidestä cm enempää vaikka suppareita tulikin tiuhaan ja tuntui selvästi paineen tuntua niiden aikana puudutuksesta huolimatta. Kivut se vei kyllä pois. Sit alkoikin kohdunsuu mennä takas kiinni päin....puolilta öin ei edelleenkään edistystä ja aloin olla jo tosi poikki. Kaikennäköistä piuhaa meni ristiin rastiin ja mulle tiputettiin jo kolmatta antibioottia kun kuume nousi ja myös tulehdusarvot hieman. Vauvalla kaikki oli ok koko ajan antureiden mukaan. Puolilta öin sit jo tosiaan kysyin lääkäriltä, että voiskos alkaa harkitsemaan sektiota, jos tilanne menee vaan periaatteessa huonompaan suuntaan. Ei tarvinnut enempää lääkäriä suostutella ja alettiin valmistautua kiireettömään, mutta päivystysleikkaukseen kun kyseessä oli yöaika. Isä ei päässyt saliin siksi mukaan, mutta sai vauva syliin ekana
sit synnytyssalissa.Vauva oli hörppinyt lapsivettä siitä vähästä määrästä mitä enää oli jäljellä ja se oli ollut vihreää niin vauvaa jouduttiin imemään. Pisteitä sai 9/9 eli hyvät pisteet. Lääkäri oli osunut leikatessaan vauvaa poskeen missä hänellä "muistona" pieni haava...
Eilen päästiin sairaalasta kotiin ja olo on todella epäuskoinen ja onnellinen. Vauveli on tähän asti ollut hyvin tyyni. Ei ole turhia itkenyt ja nukkuu 3-4 tunnin unia.
Tällainen kertomus täällä.
Bartsu ja "Marianne" 5 pv