Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Helletorstaita,

Kerrohan Vekara sitten, toimiiko ne rannekkeet. Ja tiedät, että me kaikki toivomme että alkanut raskautesi etenisi onnelliseti loppuun saakka. Onneksi verta ei tule paljon kerralla, muistathan lepäillä ja ottaa rauhallisesti! :heart:

Kiitos Marru ja Matsalu kun selvensitte seuloihin liityviä juttuja!

Samaa mieltä teidän kanssanne, että hoidolla alkaneen raskauden vaivoja saa valittaa ihan samalla tavalla kuin muut mammat. Eikä tarvitse pidätellä muitakaan tunteita. Ihmetellä vain välillä saa lähimpien suhtautumista. Minä en vieläkään ymmärrä, miksi siskoni tammikuussa tokaisi kerrottuani yhden päivän pahoinvoinnista, että "se on sinulle ihan oikein". Olin puhelimessa aivan huuli pyöreänä. En siis edes valittanut vaan mainitsin vain asiasta ja hän tietää tarkalleen kuinka pitkän ja kivisen tien olemme kulkeneet vauvahaaveemme kanssa.

Huomenna taitaa jo sää vähän viilentyä, toivottavasti se auttaisi pahoinvoivia. Itsellä ainakin viileämmässä ulkoilmassa oleminen helpottaa yökköoloa. No, ehkä 20 astetta ei ole ihan viileä, mutta ei hellekään.. Voimia teille kaikille!

Hillevi :wave:

 

Moi!

neuvolasta me ei olla kummankaan lapsen kohdalla kerrottu lahjamunasolusta. Ollaan ajateltu, että ei kuulu heille neuvolalle eikä lääkäreille. Eikä ole tullut sellaista tilannetta, jossa olisi ollut sellainen olo, että pitäisi kertoa. Toisaalta haluamme itse kertoa asiasta lapselle, että nimenomaan juuri se, mistä joku jo sanoikin, että ei sitten kukaan ulkopuolinen möläytä asiasta lapselle. Meillä ainakin pääsi helposti ylimääräisiin ultriin, kun sitä vaan pyysi. Toki piti olla syy, mutta syyksi riittää äidin ahdistunut olo siitä, onko lapsella kaikki hyvin. Toki sit tulee tällaisia kysymyksiä, kuin esim. calmette rokotus - antaako vai eikö antaa. Mutta onneksi lääkärin kanssa keskustelemalla selvisi se, että kyse on siitä, KENEN KANSSA LAPSI ASUU, ei perintötekijöistä (tarkkarit vaan tuppaa kysymään väärin "onko isä/äiti sairastanut tuberkuloosin"). Eli ei tuberkuloosi tartu sperman tai munasolujen välityksellä! Mutta toki näissä asioissa jokainen tekee itse omat päätökset. Meillä on tietysti se hyvä puoli, että sama terkkari hoitaa äidit ja lapset raskauden alusta kouluun asti - ellei jostain syystä ole pois. Mutta jossain paikkakunnilla terkkari vaihtuu jo siinä vaiheessa, kun lapsi on syntynyt.

Aurinkoisia kesäpäiviä!
Piri ja tytteli 3 viikkoa ja 5 päivää

 

Neuvolasta: me kerrottiin lahjasoluhoidosta. Jotenkin tuntui luontevammalta, kun kyseltiin äidin perinnöllisiä sairauksia ja veriryhmiä selvitettiin ym. Neuvolantäti onkin hoidot ja mahd. omatt tuntemukset lahjasoluhoidosta ottanut huomioon.

(.) Neuvolassa käyty eilen ja kaikki hyvin. Painoa tullut yht. kolme kiloa nyt tämän raskauden aikana. Vauveli oli kovin aktiivinen kun sydänääniä kuunneltiin. Välillä jyskytti 160:ssa pulssi.

Bartsu ja M 22+1

 

Täällä haukotellaan niin, että suu venyy leuasta otsaan...väsy ja lievä pahoinvointi pukkaa päälle. Onneksi saa olla lomalla.

Uskallan kyllä väittää, että rannekkeista saan ainakin pientä apua pahoinvointiin. Huvittaa kun nuoriso kyseli tietysti heti, että mitkä noi on? Vatsa lääkkeistä ja syömisestä pulleena vastasin, että sporttimamman uudet hikinauhat !!

Mukavaa viikonloppua toivottelen ... ennenkun nukahdan |O

 

Toivottavasti kukaan"ei vielä" raskautunut ei pahastu, että plussanneet täällä roikkuu vaivojaan yms raportoimassa. Jotenkin nuo odotuspuolen ketjut vaan tuntuu vierailta, kun jo ennen ekaa ultraa pohditaan kastemekkoja ja tilaillaan vaunuja. Mutta onhan se ihanaa, että toiset osaa nauttia raskaudestaan heti alkumetreistä alkaen. Miehen kanssa mietittiin, että jos synnytykseen asti päästään, niin varmaan soitetaan paniikissa laitokselta mummolle, että voisitko käydä ostamassa pari turvakaukaloa, että saadaan lapsukaiset sairaalasta kotiin.

Oireista valittamisesta mä oon sitä mieltä, että hoidoilla raskautuneetkin saa voivotella niin paljon kun sielu sietää. Eihän valitus sitä tarkoita, että olisi halukas raskaudestaan luopumaan. Mutta toivottavasti niitä valittamisen aiheita ei liiaksi asti ilmaannu ja pahoinvoinnitkin helpottaa pian niillä jotka niistä kärsivät.

Täällä yhä jännitetään ensi viikon ultraa. Lomakin alkaa ensi viikolla ja kovasti polttelisi lähteä reissuun viimeistä kertaa kahden, mutta vähän vielä mietityttää. Mihinkään kovin eksoottiseen paikkaan ei ainakaan viitsi lähteä, kun vähän mielellään kuitenkin miettii tota ruokahygieniaa yms. Mutta katsotaan tilanne sitten ultran jälkeen.

Nyt voisi lähteä nauttimaan auringosta,
Marru

 

Kyllä tämä vaan on sellainen palsta, että kenenkään ei täältä tarvitse lähteä mihinkään vaikka raskaana onkin !! Jokainen meistä tahtoo kuulla miten raskaudet etenee ja aina tulee uusia mielenkiintoisia tai askarruttavia kysymyksiä eteen. Mitä kertoa neuvolassa, lapsivesipunktio, kun on nuori luovuttaja? yms... Lahjasoluraskaudet ovat tavallaan "erilaisia" raskauksia monella tavalla...

Miten olet muuten voinut ja paljonko sinulla on jo viikkoja takana?? Itse mietin myös tuota lomalle lähtöä, mutta ensin täytyy katsoa tuo ultra ja mihin suuntaan tämä pahoinvointi kulkee. Onko sinulla pahoinvointia??

NENNULIINI, miten siellä voidaan??

Terkuin, VEKARA

 

Taas mie tuppaan tänne Marrun vietiä lueskelin ja ihan samoilla fiiliksillä mennään eli tuolta odotus puolelta ei oikein meinaa löytyä pinoa itselleen. Helmikuisissa taitaa kanssa kaikilla olla jo vähintään kolmas tulossa ja rv 6 jo pino lastenvaatteita hankittuna. :/ Mä kysyin siellä, että kuinka te uskallatte nyt jo ostaa vaatteita niin vastaus oli, että jos ei tälle niin sitten seuraavalle. Mille seuraavalle?? Jos tätä ekaakin on tehty 4 vuotta. Mä kun kuitenkin viime metreillä raskauduin niillä omilla soluilla niin en taida ihan tännekkään kuulua.

Mä yritin tossa jonkun aikaa sitten perustaa tonne touko-syyskuussa plussanneet lapsettomat pinon mutta silloin se ei ottanut tuulta alleen. Saataisiinkohan sitä tekohengitettyä kun täälläkin on nyt aika paljon plussanneita. Ja on siihen toki aiemminkin plussanneet tervetulleita Nostelen sen pinon sieltä ja katsotaan miten käy.

Täällä muuten kärsitään ilta ällötyksestä *yöks*

Siisu ja Päivänsäde 8+2

 

Minusta on ollut turvallisempaa kirjoitella vielä tänne. Kävin kyllä kurkkailemassa Siisamin pinoakin, mutten uskaltanut vielä kirjoittaa sinne. Kun en vielä neuvolaa eikä ultraa ole ollut. Ja minusta Siisamikin voi tänne kirjoitella, vaikka omilla soluilla raskauduitkin. Samassa junassahan tässä silti ollaan. Tänne palstalle kyllä mahtuu jokainen. Ja minä käyn kurkkimassa sinun kuulumisia profiilisi kautta kuitenkin. :wave:

Juu, ei sitä ihan heti uskalla vaunuja, sänkyjä ym. lähteä ostamaan. Hyvä kun uskaltaa edes ajatella olevansa raskaana, saati sitten uskovansa sen. Ajattelin ihan samaa kuin Marru, että jos synnytykseen asti päästään, niin millähän pientä hoidetaan ym., kun ei mitään uskalla ostaa.

Ei ole näköjään hyvä, jos on vähemmän huono olo. Heti aloin miettiä, onkohan kaikki hyvin. Koko päivän melkein olin kylässä, joten vaikuttaa ehkä sekin, kun ei ihan koko ajan ehdi miettiä oloaan. Koko ajan on kyllä hieman ällötystä, joten eiköhän olo ole silti ennallaan, hieman helpompi päivä vaan tänään. Mäkin ostin ne Sea-band -rannekkeet, mutta toinen on vähän liian tiukka. Ensi alkuun tuntui, että auttaa vähän, mutta tänään en pitänyt niitä yhtään ja silti oli parempi päivä. Joten en varmaksi osaa sanoa. Pitää kokeilla joku päivä taas, kun tulee pahempi päivä.

ON: täällä siis öklötysoloa (vähempi kuin eilen), syömiset pitää miettiä hyvin tarkkaan, jonain hetkenä voi syödä toista ja toisena hetkenä jotain muuta. Kolmantena ei mitään edellisistä. Hih, mies saa aina kaupasta tuoda milloin mitäkin.

Terkuin,
Nennuliini 6+1

 

Miten teillä plussanneilla menee tällä hetkellä tuo ällöolo? Siisamilla iltaällötystä, onko muulloin? Vekara, veikö rannekkeet huonon olon kokonaan? Jääkö sulla muuten kauheet jäljet ranteisiin? Miten muut? Ja mitä muita oireita olette huomanneet tähän mennessä? Miten muuten teidän lääketilanne on, joko olette lopettaneet kokonaan lääkkeet tai vähentäneet?

Minulla lääkkeet menee vielä viikon normaalisti ja sitten alkaa vähentäminen. Muita oireita jatkuvan ällötyksen lisäksi on välillä nippailua masussa milloin missäkin puolella, välillä tuntuu jalassa samalla tavalla kuin menkkojen aikaan semmoinen hermosärky tai miksihän tuota kutsuisi. Yhtenä iltana suihkussa huomasin rinnoissa vähän tummempaa.

Mitä kaikille muillekin kuuluu kesään? Ilmat meni täällä suuntaa ainakin niin kylmäksi, että piti villapaita kaivaa kaapista ja varmaan kohta villasukatkin. :/ Suomen kesä on ainakin monimuotoinen.

Nyt lähden saunaan lämmittelemään, kun tuli tuolla ulkona kylmä ja jos mies tulisi kohta jo lenkiltä seuraksi saunaan.

Nennuliini

 

Huomenta tukevasti raskaana oleville, raskautuneillle ja ei vielä raskautuneille !
Älkää ihmees lähtekö täältä tekee mitää uutta pinoo :kieh: !
Eihän tänne jää muut ku mä... . Nyt vaan käynyt niin onnellisesti et moni plussannut touko-kesäkuun aikana ja loput odottavat uutta hoitoa syksyllä. Minä kirjoittelen vauvakuume-pinos ja tääl. En osaa pysyy pois vaik ei hoitoja tulossa enää. Mut kiva lukea vanhojen kamujen ja uusien kirjoituksia ja tuntemuksia :heart: . Öklöolot, väsymykset, nippailut, ym., kaikki kuuluu tänne! Kirjoittelin kans viime vuoden puolel tuol odottajien palstalla, mut ei tuntunu omalta, oli nii nuoria ja jotenki eri puusta veistettyjä . Ei tuntunu mun jutulta.
Tänää kummitytön rippijuhliin ja huomenna viikoksi mökille, sit alkaaki työt. Eikös Vekara sinullakin 15v-ikäinen?
Kaikki tänne rohkeasti kirjoittelemaan eikä vaan lukemaan !
gerpera

 

Vielä lisäys, aikoinaan kirjoittelin verkkiksen sivuilla. Siellä lapsettomuus-palsta ja plussanneet lapsettomat, mutta siellähän olikin paljon enemmän kirjoittajia ja siks hyvä niin. Ei ollut luov.munas.hoito-palstaa. Osakirjoitteli Lätyn suljetuilla sivuilla, sinnekin piti erikseen tav. hakea et pääsi mukaan, en tykännyt.

 

TAVARAHANKINNOISTA on ollut keskustelua: En ole minäkään uskaltanut vauvalle mitään hankkia vieläkään...kaverilta tosin saatiin jonkun verran vaatteita, mutta ne olen jemmannut veilä johonkin kaapin perukoille hypisteltyäni niitä ensin yhden illan. Yhdistelmävaunut ostetaan myös tuolta samalta kaverilta, mutta ei aiota niitäkään vielä pitkään aikaan hakea...Anoppi oli kuulemma jo jotain vauvanvaatteita ostanut, kun oli ollut tosi halvalla, mutta ei tuo niitä vielä meille. Että näin täälläkin vaikka ollaan kuitenkin jo periaatteessa kai voiton puolella...

Bartsu ja Marianne 22+3

 

Mukava kuulla PAPILLON, että reissu jo tehty ja hoidot pääsee taas jatkumaan!! Kyllä se kolme kuukautta pian hurahtaa :hug: !!

GERPERA, aina vaan mukava kuulla sinusta :hug: !! Samaa mieltä olen, että tällä palstalla sitä aina viihtyy. Tästä tullut enempi jo sellainen "virtuaali ystävien" kohtamispaikka ja melko outoa olisi sukeltaa toiselle palstalle, missä enimmäkseen paljon nuoremmat kirjoittelee.

Tasainen ällötys jatkuu, mutta kyllä sen kanssa vielä pärjäilee. Toivottavasti tästä ei enää pahenisi. Jatkuvasti jotain syömällä eteenpäin mennään.

BARTSU, koska sinulla pahoinvoinnit lakkasi??

Ollaan lähdössä ukon kanssa vanhemmilleni kylään ja vähän kirppareita kiertämään.

Terkuin, VEKARA

 

Heippa vaan! Kiitoksia kaikille onnitteluista :hug: Nyt uskallan jo ottaa niitä vastaankin kun aikasemmin sanoin perheellekin että ei saa vielä onnitella. Että sitten vasta synnärillä
Onnittelut myös kaikille muille raskautuneille takaisin! Ja tsemppiä niille joilla on vielä hoitoja edessä.

Noista tavarahankinnoista sen verran että en minäkään varmaan uskalla ostaa ku varmaan vasta viimesellä viikolla ne kaikki tarpeelliset. Äitiyspakkaushakemukseenkin täytyy varmaan kirjottaa että lähettäkää vasta tammikuun puolella

Mulla alkaa pikkuhiljaa huono olo helpottamaan ja siitähän sitä on taas saanu murehtimisen aihetta. Tosin yhtenä päivänä ei tarvinnu ku laittaa hammasharja suuhun niin johan taas laatta lens. Mutta siis kaikenkaikkiaan ruokahalu alkaa pikkuhiljaa palautua eikä oo sellanen öklöolo ihan koko aikaa. Yleensä hajut saa sen kuplan nousemaan kurkkuun ja jos oikein haisee pahalle (esim koirien ruoka ÖRK) niin sitte saattaa joutua yökkäämään.

Käytiin torstaina siellä niskapoimu-ultrassa ja tulos oli 0,5 mm turvotusta. En edes tienny että sitä voi olla noin vähän. Sintillä meni kyllä just soppelisti napanuora siitä kaulalta ettei kätilö saanu oikein hyvin otettua sitä mittaa. Hän kyllä kovasti vakuutteli että ei todellakaan kannata olla huolissaan että se mitta ei tosiaankaan voi olla riskirajojen yläpuolella. Ja kyllä mä uskon sitä. Viikon päästä tulee sitten viralliset tulokset. Syyskuun alussa olis sitten se rakenneultra.

Hauskaa sunnuntaipäivää, vaikka onkin vähän kylmä -ainakin täällä Keski-Suomessa.

:heart: Vilma 11+5

 

VILMA: Ei ollut meidänkään vauvelilla niskaturvotusta kuin 0,8mm. Meilläpäin ei ole vielä veriseulaa käytössä eli tuo oli ainoa mitaus mikä tehtiin. Enkä olis kyllä verikokeeseen mennytkään. Mä olen kohta Kelalle papruja laittamassa niin kai se ä-pakkaus on kiva sit kun se tulee vaikka ei muuta hankkiskaan....joissain paikoissa on pakkaus tullut parissa viikossa.

VEKARA: Mulla lakkasi pahoinvointi kokonaan siinä rv14-15. Helpottamaan se alkoi siinä 12 jälkeen. Mullahan oli illat kaikkeista pahimmat aina. Oli tietty päiviä, että ei ollu mitään oiretta, paitsi väsymys oli kroonista siinä vaiheessa

Bartsu ja M

 

Hei taas,

Pienellä viikonloppuretkellä käyty ja rentouttavaa oli. Minustakin on mukava lukea jo raskautuneiden kirjoituksia. Nyt on itsellä vähän suvantovaihe omalla polulla, mutta viritelmää on jatkosta. Kerron siitä tarkemmin, jos onnistuu.

Papillon, hienoa että leikkaus meni hyvin ja sinäkin pääset pian taas tositoimiin!

Minä en ole myöskään hankkinut missään vaiheessa mitään mahdollista lasta ajatellen, mutta rakas ystäväni oli talvella päättänyt, että kutoo valmiiksi peiton, jonka oli aloittanut omalle lapselleen muutama vuosi sitten. Keskenmeno siitäkin oli tullut, eikä uutta raskautta. Niin kovasti hänkin toivoi meidän onnistumista, että olisi halunnut peiton valmiiksi, vaikkei ollut voinut surullisten muistojen takia koskeakaan siihen väliaikana. :heart:

Kiva kuulla hyviä ultrakuulumisia! Onnea, että taas on yksi etappi ylitetty matkalla kohti omaa vauvaa!

Voimia pahoivoinnin kourissa kärvisteleville ja meille muille raskautta odotteleville alkavalle viikolle! :heart:
Hilde

 

Vakitaustailija täällä taas paikalla =) Ehkäpä minäkin voisin pinoutua mukavaan joukkoonne :flower: Taustatietoja sen verran, että eka on haaveissa, ikää on 31 ja elokuussa on tulossa 1. ivf:n 1. pas. Omilla soluilla hoitoja on tehty monta eli todella monihoitolainen olen sillä saralla. Taustalla on ärhäkkää endoa, jota leikattiin 11/06. Toinen munasarja poistettiin siinä rytäkässä ja toisestakin osa. Vuonna -07 tehtiin kaksi ivf:ää, mutta kummassakaan ei päästy siirtoon, kun ensin solut eivät kypsyneet ja sitten kun kypsyivät, eivät hedelmöittyneet. Hoitomuodoksi vaihdettiin icsi, joita tehtiin yhteensä neljä. Missään näistä ei päästy passiin, koska soluissa kävi kova kato, monet olivat fragmentoituneita, monitumaisia tai muuten vaan huonoja/hitaita. Usko on ollut koetuksella monta kertaa, mutta nyt alkuvuodesta olimme Fertinovassa infokäynnillä lahjasoluhoitoihin liittyen ja lääkäri puhui hyvin kannustavasti siitä, että näillä hoidoilla on mahdollisuus onnistua. Uusi toivo heräsi toden teolla!! Kesäkuussa olimme hoidoissa ja tulos oli varmaankin ihan kohtalainen. 11 solua saatiin, joista 8 oli kypsiä. Näistä 4 oli hyvälaatuista, joista 2 siirrettiin heti ja 2 pakastettiin. Valitettavasti juhannusviikolla testasin tuoresiirrosta negaa :'( Kaksi hyvälaatuista huurulaista on vielä odottamassa, joten uskon ja toivon, että näillä siirtoon päästään elokuussa.

Täältä palstalta olen saanut uskoa siihen, että todellakaan ekassa hoidossa epäonnistuminen ei vielä mitään tarkoita, vaan joskus on niinkin, että sitkeys palkitaan. Olen samaa mieltä siitä, että ilman muuta vain palstaillaan täällä kaikki niin raskautta odottavat kuin raskaana olevatkin, koska samassa veneessähän tässä ollaan. Olen perusluonteeltani positiivinen, mutta välillä iskee pelottava ajatus, että jos tästäkin hoitomuodosta jään lapsettomaksi ja jos adoptiokierroksellakin haikara viilettää ohi. Ajatus on niin iso, etten kunnolla uskalla sitä pysähtyä ajattelemaankaan. Onneksi vielä ainakin alkionsiirtoja on edessä ja adoptioneuvontakin vasta häämöttää edessä, ehkä puolen vuoden - vuoden päästä. Mietittiin miehen kanssa, että n. kolme hoitoa tehtäisiin lahjasoluilla eli jos pas epäonnistuu, niin täytyy toivoa, että kahdessa seuraavassa hoidossa olisi parempi onni. Hurjalta tuntuu ajatella, että jos omilla soluilla tehdyt hoidot lasketaan, tämä oli jo meidän 7. hoito! Toisaalta ajattelen niin, että tämä oli luultavasti 1. hoito, jossa alkiot olivat hyvälaatuisia ja oli teoriassa mahdollisuus tulla raskaaksi, joten tästä on hyvä jatkaa.

Aloitan Progynovat heinä-elokuun vaihteessa. Lisäksi lääkearsenaaliin kuuluu myöhemmin Progesteron ja kortinosi Dexametason. Nyt nautin heinäkuusta, odottelen lomaa ja Lapin vaellusta, ja elokuussa sitten tositoimiin

 

Hei kaikille palstailijoille ja onnea onnistuneille ja vielä yrittäjille
Siitä on jo aikaa kun viimeksi kirjoittelin tänne ja lopetimme hoidot.Suunnistimme sijaislapsi kuvioihin ja nyt meitä on muutaman päivän ilahduttanut pieni 1v.poikavauveli.Kyllä se on ihmeellistä miten tuollainen pieni poika vie mennessään ja saa koko porukan lepertelemään höperöjä =) .Poika tuli pitkäaikaiseen sijotukseen ja nyt tosiaan opetellaan yhteistä arkea hänen kanssaan. Kannustan kaikkia muitakin harkitsemaan tätä vaihtoehtoa.Mukavaa kesänjatkoa kaikille!

 

Pikalista tämä ei korvaa pidempää listaa, mutta nopeampi päivittää ja hahmottaa..

Odottelee hoitoa/uutta hoitoa/luovuttajaa (ikä suluissa)

Josko (30+) Esikoista toivomassa. Hoito elokuussa.
Maija(tar) (41), ekaa haikaileva, alkioadoptio elokuussa
Vilhelmiina (37) jonossa 2/09 alkaen, elokuussa hoito
Lotta(31) eka haaveissa, elokuu 1. lahjaivf:n 1. pas. Endoa leikattu 06.
Marisabel (28) kolme siirtoa tehty, haaveissa eka, elokuussa suunnittelu
Ronyah toinen toiveissa, lokakuussa siirto
Cornelius (33) Haaveissa 1
Typyliini (28) haaveissa pikkusisarus esikolle.
Saaga (39)
Tinulinen (30) eka lapsi haaveissa.
Jonsku-78 (31)Haaveena eka lapsi.
EliseT (31) Haaveena ensimmäinen lapsi.
Papillon (40+)
Dream73 (35) jonossa 5/09 alkaen, esikoinen haaveissa
Viinirypäle (33) haaveissa ensimmäinen.
Hillevi (45), haaveissa eka, pakaste tyhjä> jonoon
Matsalu (45) eka, passia odotellen
Aliisa (25) ensimmäinen haaveissa, pakkanen tyhjä -> syksyllä uusiin hoitoihin.
Iituska (38), haaveissa eka, pas syksyllä?
NellaMaija (32) eka

Piinistelijät

Alma (34) haaveissa ensimmäinen, testi 31.5.


Plussanneet =)

Bardolino(30) eka, "Mariannen" LA marraskuu :heart:
Kauniskuu (32) eka, LA marraskuu :heart:
Juuni (48) 2. lapsi (esikoinen 2 v.) LA 10.12. :heart:
Rudy ja rupsukat, plussa 13.5. ultra 3.6. :heart: :heart:
Marru (35) eka, plussa 18.5. ultra 10.6. :heart: :heart:
Simmis (38) toinen lapsi. ultra 15.6. :heart:
assari77 (32)toinen lapsi, siirto 13.5. ultra 17.6. :heart:
Pomppaduu (27) haaveissa kakkonen, + 5.6. ultra 23.6.
Vekara (45) Toiveissa 1 yhteinen. lapset: 11v, tuplat 15v. testi 16.6.
Nennuliini (34) Haaveena eka lapsi. siirto 5.6. testipv 21.6.

Maaliin päässeet :flower:

Lutuliini, poika 1.6.2008
Bea, esikoinen tyttö 10/2008
Enkelitytön äiti, tyttö 23.1.2009
Watrossi, esikoinen poika 5.2.2009
Suzyanne, esikoinen, poika, 7.5.2009
Piri, toinen lapsi, tyttö 6.6.2009

 

Tervetuloa Lotta mukaan pinoilemaan. Luulisi kyllä, että edes adoptiohaikara osaisi teille, mutta toivotaan onnistumista jo seuraavasta hoidosta kuitenkin.

:flower: Paljon onnea Pikkuenkelille pienestä pojasta! :heart:

Oliko muita uusia, ketkä haluavat listalle?

 

Täällä onkin pitkä liuta raskautuneita, hienoa niin :heart: :heart: Toiv jokainen saa nyytin kotiin asti Kovasti jaksamisia kaikille pahoinvoinnista kärsiville. Tottakai siitä saa valittaa.. kuka tuollaista oloa jaksaisi valittamatta Toiv Vekara saa hyviä uutisia ultrassa.. eihän sinne ole enää kuin viikko.

Mulla on niin hirmuinen vauvakuume. EI se kuume katoa vaikka kuinka yrittää muita asioita ajatella ja touhuta. Pelottaa sekin ajatus, että tulevaisuus elettäisiin miehen kanssa kaksin.. vaikka kaippa siihenkin tottuisi.. jos niin kävisi. En jaksaisi enää yhtä ainoaa keskenmenoa.. mutta silti haluan hoitoihin, koska ilman hoitoja ei ole edes mahdollisuutta.. Pitäisi varata se tarkistusaikakin.. että kaikki varmasti tullut ulos. Vuodot on ainakin loppuneet.. välillä tulee pikkuhousunsuojaan ruskeaa, mutta ei veristä vuotoa.. Kestiköhän tuo km vuoto suurinpiirtein 2 viikkoa.. Kertokaa te kokeneemmat, että miten sitä uskaltaa lähteä hoitoihin 3 km:n jälkeen? Sitähän tulee aivan hysteeriseksi jos raskautuu.. koko ajan pitää pelätä jtn.. Sydäntuntemukset ovat vähentyneet, mutta niitä tulee vielä päivittäin.. pitää pian taas lääkärille, jos ei lähde pois.. Olen miettinyt sitäkin, että jos olisin jotenkin sairas.. tai siis sairastaisin jtn.. niin vaikuttaisiko se km:hin. Perusverenkuvia on otettu enemmän kuin kaksi ja niissä kaikki ok, sydänfilmi silloin ja ok, kilpirauhaskokeet ok, keuhkokuvat ok, ja papa kokeet ok.. Olenko voinut itse aiheuttaa km:n vaikka lääkärit sanovat etten ole.. Vai onko munasoluissa sitten ollut vikaa.. kaikki olivat tosiaan samalta luovuttajalta. Tämä Miksi kysymys ja mistä johtuu on vallanneet mielen.. sitä vaan pohtii ja pohtii mutta kun ei tiedä.. se on ehkä se suurin syy miksi näistä ylipääseminen on niin hankalaa..

Mutta nyt on kesä. Aurinko paistaa ja on lämmintä. Pitää nauttia tästä hetkestä. KK.n kuluttua mieskin pääsee jo kromosomitutkimuksiin ja pääsemme taas aloittelemaan hoitoja.. tosin itse hoidot tuskin elokuussa alkaa.. mutta syksyn aikana kuitenkin. Muuttamaan alamme tämän viikon to:na, jei! Ihanaa päästä paritaloon ja päästä muualle..

Toivon kaikille teille ihanille paljon onnea raskauksien etenemisessä ja meille kaikille muille toivon malttia ja tsemppiä omiin vaiheisiinsa Ja täällähän saa kirjoitella juuri niin paljon kuin haluaa, vaikka onkin raskaana.. mielellään me muut kuulumisia luemme ja kommentoimme

Mukavaa maanantaita!

 

Lotalle piti vielä sanomani, että mekin olemme juu Fertinovassa elokuussa hoitoja aloittelemassa.. Ja jonot oli yllättävän lyhyet sillä me olisimme saaneet luovuttajan jo ennen kesätaukoja.. Tsemppiä!

 

Aliisa: Fertinovassa on tosiaan ilmeisesti aika hyvin ollut luovuttajia. Ilmoittauduin nyt heti kesäkuussa tuoresiirron negan jälkeen uudestaan jonoon eli jos elokuun PAS epäonnistuu, niin uutta hoitoa päästäisiin luultavasti aloittelemaan vielä tämän vuoden puolella. Niin hyvin tiedän tunteesi, kun pelottaa mahdollinen kaksin jääminen miehen kanssa, vaikka elämä miehen kanssa hyvää onkin. On jotenkin tunne, että elämä jäisi tyhjäksi joltain osin ja sitten pelko lisääntyy siitä ajatuksesta vielä enemmän. Vauvakuume ei taida kovin katoavaista sorttia olla, kun hoitotauollakin nämä ajatukset tulevat mieleen. Niin kuin aiemmin monet kirjoittelivatkin, niin suhtaudun optimisesti siihen, että teillä vielä onnistuminen tapahtuu. Hyvinkin voi olla niin, että keskenmenojen syy oli munasoluissa. Ymmärrän kyllä mietteesi hyvin tuossa. Minuakin pelottaa, kun ei koskaan mitään kiinnittymisyritystäkään ole tapahtunut. Kun nyt vain oikea alkio tulisi kohdalle meille molemmille, niin eiköhän se ole sitten menoa =)

Nyt on kuitenkin kohtuullisen hyvä kesäfiilis, ja mukavaa on tietää, että ne kaksi huurulaista siirretään sitten aikanaan. Yritän jaksaa toivoa, että ne selviävät sulatuksesta, kun ne pakastettiin hyvälaatuisina. Minulla ei olekaan aiemmin PASista kokemusta, kun omilla soluilla ei siihen koskaan päästy.

 

En ole käynyt täällä viime aikoina, kun olen yrittänyt sulkea koko asiaa pois mielestäni. Mieli on tosi maassa. Toki on hyviäkin hetkiä, niitä, jolloin asia painuu taka-alalle ja pystyy olemaan hetken kuin muutkin. Mutta kokonaisuudessaan mieli on tosi musta. Itku tulee ihan yhtäkkiä, pienestäkin asiasta. En jaksa suunnitella mitään, tai ei kiinnosta. En kykene edes sopimaan ystävien kanssa tapaamista, kun jotenkin se, että kalenterissa on etukäteen joku aika varattuna, ahdistaa, ja pelkään, että jos onkin huono päivä enkä jaksa olla sosiaalinen.

Ainut positiivinen asia on, että nyt on loma. Toisaalta jo kauhulla odotan, miten kykenen taas elokuussa töihin (työskentelen lasten kanssa). Olen tässä miettinyt, että saattaisin olla ammattilaisen jutteluseuran tarpeessa, että kykenisin jotenkin pääsemään tästä eteenpäin. Tätäkin olen miettinyt parisen viikkoa, mutta en saa tehtyä asian eteen mitään. En ole edistynyt myöskään sen Antioksidanttiklinikka ajatuksen kanssa, mistä aikaisemmin kirjoitin. Onko teistä kukaan käynyt ammattiauttajan juttusilla näiden asioiden tiimoilta? Mitä kautta olette menneet, mielenterveystoimistoon vai minne?

 

ALIISALLE kiitokset tsempistä :hug!!

PIKKUENKELI, onnea uudelle taipaleelle poitsun kanssa. Hieno asia :heart: !! Myös meillä on valmennus hyvässä vaiheessa, mutta nyt siihen taitaa tulla paussia.

KARATIN, sinulle toivon jaksamista :hug: . Ehkä olisi hyvä jutella jonkun kanssa, uskon sen kyllä auttavan.

Täällä pahoinvointi lähes jatkuvaa ja melko voimakasta. Oloa helpottaa hiukan syöminen..jatkuvasti ...mutta nyt joutuu jo miettimään mikä maistuu.

Viimeisen viikon lomalle lähtö hieman arveluttaa, samoin kun elokuun alun töihin lähtö, jos en tästä olosta selviä.

Mitä kuuluu kaikille vaiheisiinne ja miten siellä NENNULIINI jaksellaan??

Sellaista piti vielä sanoa, että rannekkeet lensivät komeassa kaaressa johonkin, kun ajattelin niiden lisäävän pahoinvointia. Tänään meinaan hakea pahoinvointilääkettä apteekista.

Terkuin, VEKARA