lopun alku...

[Reetta]

No, ehkä siksi, että sinun näkemyksesi ovat niin kovin negatiivisia, Ehkäpä tuo edellinen halusi antaa myös positiivisen kannan asiaan. Myös minä.

Erosin toistakymmentä vuotta kestäneestä liitosta. Kaksi lasta. Velkainen omakotitalo, joka oli ostettu isovanhempieni perikunnalta. Kun erosimme, jäin taloon ja maksoin miehelle tasinkoa. Elatusmaksut, lapsilisät ja oma palkkani riittivät hyvin lainojen lyhennykseen. Tosin täytyy tässä todeta, että siihen aikaan ei otettu miljoonavelkoja vaan velat olivat realistisella tasolla tuloihin nähden. Kun vanhempi lapsista muutti pois kotoolta, niin talo oli turhan iso kahdelle. Myin talon hyvällä voitolla (hinnat olivat silloin ostohintaa reilusti korkeammat) ja ostin rivarikolmion. Kun nuorimmainenkin lähti opiskelemaan niin muutin kaksioon ja ostin mökin. Minusta on turha surkutella yh-äidin rassukka elämää. Kiitos vaan, mutta minulla menee hyvin! Myös ex-miehelläni menee hyvin sillä hän sai erossa pesämunan joka riitti osakkeeseen ja loput pankista velkaa. Elämäni ei ole ollut kitkuttelua, vaan olen reisssanut sekä kotimaassa että ulkomailla.

Uskon, että nämä köyhät yh:t ovat heitä jotka jo avioliitossa olivat köyhiä ja asuivat vuokralla. Aika tumpelo täytyy olla, jos tänä päivänä ei saa voittoa asunnostaan ja realisoitu omaisuus on pienempi kuin velat.

 

[no]

No, ehkä siksi, että sinun näkemyksesi ovat niin kovin negatiivisia, Ehkäpä tuo edellinen halusi antaa myös positiivisen kannan asiaan. Myös minä.

Erosin toistakymmentä vuotta kestäneestä liitosta. Kaksi lasta. Velkainen omakotitalo, joka oli ostettu isovanhempieni perikunnalta. Kun erosimme, jäin taloon ja maksoin miehelle tasinkoa. Elatusmaksut, lapsilisät ja oma palkkani riittivät hyvin lainojen lyhennykseen. Tosin täytyy tässä todeta, että siihen aikaan ei otettu miljoonavelkoja vaan velat olivat realistisella tasolla tuloihin nähden. Kun vanhempi lapsista muutti pois kotoolta, niin talo oli turhan iso kahdelle. Myin talon hyvällä voitolla (hinnat olivat silloin ostohintaa reilusti korkeammat) ja ostin rivarikolmion. Kun nuorimmainenkin lähti opiskelemaan niin muutin kaksioon ja ostin mökin. Minusta on turha surkutella yh-äidin rassukka elämää. Kiitos vaan, mutta minulla menee hyvin! Myös ex-miehelläni menee hyvin sillä hän sai erossa pesämunan joka riitti osakkeeseen ja loput pankista velkaa. Elämäni ei ole ollut kitkuttelua, vaan olen reisssanut sekä kotimaassa että ulkomailla.

Uskon, että nämä köyhät yh:t ovat heitä jotka jo avioliitossa olivat köyhiä ja asuivat vuokralla. Aika tumpelo täytyy olla, jos tänä päivänä ei saa voittoa asunnostaan ja realisoitu omaisuus on pienempi kuin velat.

Kannattaa muistaa, että me elämme nykyaikaa. Onnittelut sinullekin, että onnistuit ehkä onnekkaidenkin kauppojen vuoksi saamaan taloutesi kuntoon. Tietysti se on vaatinut järkevyyttäkin taloudenpidossa. Mutta on aika edesvastuutonta esittää, että ero olisi ainoa oikea ratkaisu ap:lle taloudellisessa mielessä. Olemme Suomessa siinä pisteessä, että enää ei oteta pikavoittoja asunnoista, tietysti voittoa tulee asunnosta, joka on "saatu", mutta ajat ovat täysin eri. Enää ei ole inflaatio auttamassa velallista, palkkoja ei juurikaan nosteta, työt ovat entistä harvemmilla ja taitaapa verotuskin kiristyä.

Ok, jos olette sitä mieltä, että ap tulee pärjäämään taloudellisesti hyvin ja minun esittämät varoittelut ovat turhia, niin ottakaa myös vastuu siitä, että kaikki ei menekään niin kuin pitäisi. Valitettavan moni mies ottaa tuossa tilanteessa itseltään hengen. Vielä useampi alkaa ryyppäämään ja lähes kaikki masentuvat jollakin tasolla. Se, että elämän rakentaa miehen maksamien elatusmaksujen varaan, niin voi olla hyvinkin hatara tulonlähde. Ensin potku munille ja siiten lasku perään. Tämä oli vain miehen puolustuspuheenvuoro, jotta toinenkin näkökanta tulisi esille.

No, jokainen saa olla niin härski kuin osaa.

 

[Reetta]

No. Nyt et ymmärtänyt yhtikäs mitään!

1. Emme saaneet taloa, vaan maksoimme siitä välittäjän arvioiman summan. Kaupoilla ei ollut mitään tekemistä onnen kanssa, vaan taloudentuntemisen ja sen ymmärtämisen kanssa.

2. Viime vuosina asuntojen hinnat ovat nousseet, eivät laskeneet. Hinnat ovat olleet alhaalla viimeksi laman aikana.

3. En minä ole laskenut mitään elatusmaksujen varaan. Tottakai lasten elatus kuuluu myös isälle! Jos lapset olisvat jääneet hänelle, olisin minä maksanut elatusmaksut, mutta pois olisivat jääneet myöskin lasten aiheuttamat kulut.

4. Härski? Voitko selventää kuinka olen toiminut härskisti? Omasta mielestäni olen toiminut oikein, niin, että lapseni ja itseni hyvinvointi on ollut turvattua. Ja kuten sanoin, myös mies jäi taloudellisesti voitolle.

5. En ota vastuuta "villasukasta" jos kerron oman tarinani. Otatko sinä vastuun jos "villasukka" masentuu kun ei uskalla lähteä onnettomasta liitosta pelätessään miehen tekevän itsemurhan tai alkoholisoituvan, kuten varoittelit? Otatko sinä vastuun jos lapset kasvavat rakkudettomassa kodissa ja masentuvat? Minä uskon, että ihmiset osaavat lukea näitä tarinoita kiihkottomasti ja poimien sieltä itselle sopivia neuvoja, ja tarkastella asioita monelta kannalta. Sitä varten moni täällä kysyy neuvoa, jotta saa erilaisia mielipiteitä.


Minusta on loukkaavaa, että sinä vaadit vastuun ottamista ja esität muutoinkin omiutisen näkemyksen minun kertomuksestani. Suoraan sanottuna, olen vähän ihmeissäni tuosta ryöpytyksestä.

 

[Reetalle]

Uskon, että nämä köyhät yh:t ovat heitä jotka jo avioliitossa olivat köyhiä ja asuivat vuokralla. Aika tumpelo täytyy olla, jos tänä päivänä ei saa voittoa asunnostaan ja realisoitu omaisuus on pienempi kuin velat.

Hei. Olen tässä täysin samaa mieltä! Ei normaalituloiset ja hyvätuloiset köyhdy vaikka eroavat.

Ps. Älä ota tuota noota niin tosissaan, se haastaa aina kaikkien kanssa riitaa ja dissaa muita jos eivät ole presiis samaa mieltä. On tosiaan katkera kun vaimo petti ja jätti.

 

[joskus]

Hei. Olen tässä täysin samaa mieltä! Ei normaalituloiset ja hyvätuloiset köyhdy vaikka eroavat.

En ota kantaa siihen mikä on taloudellisesti kannattavaa. Tässä tilanteessa on epätödennäköistä että raha-asioiden selvittelyllä olisi ratkaisevaa vaikutusta tunne-elämään. Jokatapauksessa olisi syytä olla hyvin varovainen. Rakastuneena tehdään usein juuri niitä asioita mitä myöhemmin voidaan katua katkerimmin.
___________________________

Prof. Dorothy Tennov kertoo:

Tämä tilanne on määrätyn henkilön olemuksen ja käyttäytymisen aikaan saama prosessi, mikä alkaa, kehittyy ja loppuu tunnistettavien ja yleispätevien sääntöjen mukaan. Hän on tarkoin kuvannut sen prosessin, mitä mielettömäksi rakastumiseksi on kutsuttu. Rakastumisen olemassaolosta tai sen puuttumisesta määrätyssä henkilössä ei voida erehtyä.

Jos ihminen ei ole järkevä, häntä ei myöskään voi kaikissa tilanteissa pitää vastuuntuntoisena. Koska normaalisti harkintaan kykenevä henkilö on menettänyt voimansa omien ajatustensa suhteen, hallitsemattomuus saattaa vallata muitakin toimintoja.

Kun henkilö joutuu rakastumisen tilaan, saattaa hän uskoa löytäneensä rakastumisen kohteessa merkityksen olemassaololleen. Siksi hän on valmis tekemään radikaaleja päätöksiä ja suunnittelemaan tulevaisuutta rakastumisen pohjalla.

Hän on myös todistanut mielettömän rakastumisen alituisesti muuttuvaksi olotilaksi, mikä harvoin kestää kahta vuotta kauempaa.

Rakastumisen ohimentyä ihminen vihaa itseään.

Rakastumisen pohjalle ei täten tulisi rakentaa mitään, minkä vaikutukset ulottuvat muutamia vuosia pitemmälle.

 

[no]

Hei. Olen tässä täysin samaa mieltä! Ei normaalituloiset ja hyvätuloiset köyhdy vaikka eroavat.

Eikö? Eikö kaksi erillistä taloutta kuluta enemmän?

Ei ole tarkoitus haastaa riitaa, eikä minua kiinnosta kenenkään erot ja niiden taloudellinen onnistuminen.

tarkoitus on tuoda esille se, että kysymys on erittäin vakavasta asiasta ja enemmän on epäonnistumisia, kuin onnistumisia.

 

[Oma onni]

Olen pitkän elämänkokemuksen antamalla tiedolla ehdottomasti sitä mieltä, että jos on vaan kyllästynyt puolisoon, se ei ole riittävän hyvä syy rikkoa lasten kotia ja heittää liittoa romukoppaan. Se kertoo siitä, että ihminen ei kestäkään arkea, joka tulee aina vastaan.

Jotkut yrittävät epätoivoisesti juosta sitä karkuun keksimällä aina uusia ihastuksia yms. ja säntäilemällä sinne ja tänne, sylistä toiseen, rakkaudesta toiseen. Ei onnistu.
Paras olisi löytää mielekkyys elämään tässä ja nyt. Mikä EI tarkoita tylsää kökkimistä kotisohvalla tai muuten taantumista. Aktiivinen voi olla monellakin tavalla, vaikka tukipilarit olisivat vahvat ja vanhat.

Perheitä koossa pitäviä, yhteisiä ja pitkäjänteisiä harrastuksia on paljon. Joitakin tietämiäni tässä:
- purjeveneen/ison veneen hankkiminen ja kaikille on nimetty tehtävä siellä
- jonkun perheen jäsenen aikaa vievä moottoriurheilulaji, jossa koko perhe voi olla mukana esim viikonloput: ralli, karting, kiihdytyskisat, traktorbulling (varikkoelämä on kivaa leireilyä)
- ravihevosen hankkiminen ja raveissa käynti
- muut eläimet: vuohet, alpakat tms. niiden kanssa puuhailu ja hoitaminen ja niiden elämään tutustuminen
- uskonnollinen aktiivisuus, seuroissa ja palveluksissa käynti ja samanhenkisten tapaaminen
- kesäteatterin/nuorisoseuran/harrastajateatterin toimintaan osallistuminen (kaikenlaiset tekijät ovat tervetulleita)

 

[usein ihastunut]

Oma onni puhuu asiaa. Jos kyse on vain kyllästymisestä tai tylsyydestä, niin silloin onnettomuus on lähtöisin useimmiten itsestä eikä sitä pääse pakoon, koska itsestä ei voi erota. Mutta jos kyse on jostain todellisesta ongelmasta, johon tietää ettei löydy parannusta, niin silloin eroa kannattaa vähintään harkita ellei jopa toteuttaa.

Avainasemassa on tällöin itsetuntemus. Johtuuko tylsyys itsestä vai toisesta? Sen tietää vain aloittaja itse. Aina on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa: pysytään aviossa tai erotaan. Jos liittoa jatketaan, niin asiat voivat parantua tai sitten eivät. Jos erotaan niin asiat voivat parantua tai sitten eivät. Kristallipallo ei kerro. Sen näkee kun kokeilee.

Loppujen lopuksi henkilökohtaisesti meille vastaajille on varmaankin aivan se ja sama mitä aloittaja päättää tehdä. Tässä keskustelussa yritetään vain tuoda esiin näkökulmia ja mielipiteitä siitä miten eri ihmiset asioita näkevät, kokevat ja miten ovat itse vastaavista koettelemuksista selvinneet kuka millaisenkiin ratkaisuun päätyen. Aloittaja tekee itse oman ratkaisunsa sen tiedon pohjalta, jonka parhaaksi itse näkee. Vain hän tietää kannattaako jatkaa vaiko ei. Ei hänen päätöksensä meidän muiden elämää heilauta suuntaan tai toiseen. Ainoastaan ratkaisu vaikuttaa häneen, lapsiinsa ja mieheensä. Ja kukas meistä todella heistä välittää? Mulle ainakin ihan sama, kun eivät ole mun elämääni sotkemassa

 

[Oma onni]

Loppujen lopuksi henkilökohtaisesti meille vastaajille on varmaankin aivan se ja sama mitä aloittaja päättää tehdä. Tässä keskustelussa yritetään vain tuoda esiin näkökulmia ja mielipiteitä siitä miten eri ihmiset asioita näkevät, kokevat ja miten ovat itse vastaavista koettelemuksista selvinneet kuka millaisenkiin ratkaisuun päätyen. Aloittaja tekee itse oman ratkaisunsa sen tiedon pohjalta, jonka parhaaksi itse näkee. Vain hän tietää kannattaako jatkaa vaiko ei. Ei hänen päätöksensä meidän muiden elämää heilauta suuntaan tai toiseen. Ainoastaan ratkaisu vaikuttaa häneen, lapsiinsa ja mieheensä. Ja kukas meistä todella heistä välittää? Mulle ainakin ihan sama, kun eivät ole mun elämääni sotkemassa

Juuri näin, ei meitä juurikaan kiinnosta oikeasti ap:n tai hänen kakaroidensa kohtalo.
Ennen kaikkea, koska ap on nyt sellaisessa kiiman/manian kaltaisessa tilassa, johon ei järkipuhe tehoa. Itse on juostava pää seinään.

Ainoastaan siinä tapauksessa se koskettaa, jos hän onnistuu sössimään lastensakin elämän siihen pisteeseen, että huumehöyryissään tulevat ryöstämään ja pahoipitelemään meidät tai muuten heillä naksahtaa ja ryhtyvät johonkin pahoihin tekoihin meitä tai meidän lapsiamme-lapsenlapsiamme kohtaan. Muuten yx ja sama.

 

[no]

Se on valitettavaa, että pää on juostava seinään, ennen kuin tajuaa mitä on tehnyt. Ei se liikuta minuakaan. Elämää nähneenä ei ne tarinat ole kovin onnellisia. Korkeammin koulutetut ja palkatut pärjäävät ehkä paremmin, koska heillä ei ole huolta perustoimeentulosta.

Minulle oli yllätys miten pahoin ihmiset voivat ja lähtötilanne on usein se, että "meillä ei ole enää mitään yhteistä" ja sitten lähdetään tosiaan etsimään itseään.
Mitä minä tunnen ihmisiä, niin on kuolleita miehiä oman käden kautta, vakavaan sairauteen eron jälkeen ja luonnollisen kuoleman kokeneita. Minulla on normaali tuttavapiiri, mutta siihenkin mahtuu äkkiä laskien lähes kymmenen ennenaikaista kuolemaa ja suurin osa itsemurhia.

Vakuuttaisiko joku vakuutusyhtiö eron varalta, voisi olla huikeat vakuutusmaksut?

Tietysti jokainen tekee omat ratkaisunsa ja usein on kehotettu laittamaan plussia ja miinuksia jonoon, mutta minä arvioisin eron jälkeistä elämää ja mitä siinä tapahtuu parannusta.

 

[Matam]

Ei ole normaalia että ystävistä tai lähipiiristä lähes kymmenen on tehnyt itsarin. Jos tuo on tapahtunut eron vuoksi, on vaimo tehnyt oikean ratkaisun.Itsarin tehnyt on ollut jo jätettäessä sairas ja siksi tullut jätetyksi. En minäkään jäisi liittoon jossa saisi pelätä hengen puolesta. Asutko jossain sairaassa kyläyhteisössä?

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


"Olen pitkän elämänkokemuksen antamalla tiedolla ehdottomasti sitä mieltä, että jos on vaan kyllästynyt puolisoon, se ei ole riittävän hyvä syy rikkoa lasten kotia ja heittää liittoa romukoppaan. Se kertoo siitä, että ihminen ei kestäkään arkea, joka tulee aina vastaan."

Jos ero on oikeasti kyllästymisen takia, niin kyllä arki ilman puolisoa on mukavampaa, kevyempää, stressittömämpää. jne. Arkea se on eron jälkeenkin, sitten vain yksin. Minä nautin yksinolosta. Mielummin yksin kuin katserlisin jotain nahjusta joka istuu vain tietsikan ääressä ja pelailee.

 

[joskus]

Ei ole normaalia että ystävistä tai lähipiiristä lähes kymmenen on tehnyt itsarin. Jos tuo on tapahtunut eron vuoksi, on vaimo tehnyt oikean ratkaisun.Itsarin tehnyt on ollut jo jätettäessä sairas ja siksi tullut jätetyksi. En minäkään jäisi liittoon jossa saisi pelätä hengen puolesta. Asutko jossain sairaassa kyläyhteisössä?

Käyttäytymispsykologian professori Dorothy Tennov:

Itsemurhiin, eritasoisiin onnettomuuksiin ja pahoinpitelyihin liittyy usein rakastumisen aiheuttamia motiiveja. Ei ole harvinaista, että alkoholin ja huumeiden käytön syyksi ilmoitetaan epätoivoinen, vastakaikua saavuttamaton rakkaus.

Rakastuneina ajatusten voimakkuus saatetaan kokea niinkin kielteisenä, että epätoivossa yritetään etsiä vielä suurempaa tuskaa tai ruumiillista kipua. Tällöin voi taka-ajatuksena olla: jos hän minua rakastaa, tulee hän minut pelastamaan – jos hän ei sitä tee, en haluakaan elää.

Klassisessa rakastumisen unelmassa henkilö saa kuulla sairastuneensa kuolettavasti. Tällöin rakastumisen kohde saapuu viipymättä tunnustamaan rakkautensa, mistä hän siihen asti on antanut vain tulkinnanvaraisia todisteita.

 

[Opus_]

Jep,noin se varmaan meneekin, mutta..Talon myydessä pääsisimme "puhtaalle pöydälle" ei pankkilainaa, voutille napsuneet maksut kaikki tuo saatais pois päiväjärjestyksestä..Saattas jokunen tonttu jäädä vielä molemmille pesämunaksikin.

Enkä käsittääkseni olisi yh, asiasta ollaan joskus puhuttu senverran et tenavat olis viikon toisella ja viikon toisella.

Laskepa aikasi kuluksi mitä sulla menee kuukaudessa sellaisen asunnon vuokraan, jonne mahdut sinä ja teidän kolme lasta + ruuat ja muut menot. Vaikka ei tarvisi maksaa lainan lyhennyksiä, silti pitää jossain asua ja edelleen maksaa sähkölaskut ja muut..

 

[jos olisin tiennyt...]

1. Vaikka nyt olisitte puhuneet että lapset hoidetaan viikko/viikkosysteemillä, en tiedä yhtään eroaria joilla tuo olisi käytännössä toiminut kuin muutaman vuoden. Sen jälkeen toinen muuttaa vaikka Timbuktuun ja perustaa uuden perheen, jolloin aikaa ei enää näille ensimmäisille lapsille jää.

2. Koskaan ei kukaan toinen mies rakasta lapsianne niin kuin niiden oma isä on tehnyt. Älä laske sen varaan, että uusioerhe voisi joskus olla yhtä toimiva kuin nykyinen on.

3. Jos eroat, varaudu olemaan yh ja kasvattamaan lapsenne yksin, tai vaihtoehtoisesti luopumaan heistä. Hyvä, jos yoisesta vanhemmasta eron jälkeen on apua, mutta käytännössä vain toinen on se lähihuoltaja ja pääasiallisessa vastuussa lapsista. Edes paperilla lapset eivät ovi asua kahdessa eri osoitteessa. On vain yksi kotiosoite.

4. Ero on joskus hyväkin ratkaisu, mutta se vaatii a) hyvän toimeentulon, kunnon palkan b) hyvän ja toimivan tukiverkoston c) vahvan luonteen, joka todella pärjää yksin, eikä tarvitse miehistä apua tai miehen kainaloa, jossa kerätä voimia. Sisua.

 

[Yksi puuttui]

Se vaatii myös seisovan kullin...

 

[Oma onni]

Jep,noin se varmaan meneekin, mutta..Talon myydessä pääsisimme "puhtaalle pöydälle" ei pankkilainaa, voutille napsuneet maksut kaikki tuo saatais pois päiväjärjestyksestä..Saattas jokunen tonttu jäädä vielä molemmille pesämunaksikin.

Enkä käsittääkseni olisi yh, asiasta ollaan joskus puhuttu senverran et tenavat olis viikon toisella ja viikon toisella.

Ei pankkilainaa, voutille napsuneet maksut pois?
Eipä ole taloudellinen ajattelukykysi ainakaan piiruakaan parantunut ja vuoden parin päästä olisit taas pulassa. Mitä sitten myyt, kun ei ole kuin vuokra-asunto ja kä?
Kannattaiskohan pistää sitä elämää järjestykseen jollain järkevällä tavalla?

 

[no]

kyllä se on villasukka nyt nöyrryttävä ja alettava rakastamaan sitä mitä sinulla jo on. Sinun suunnitelmilla sinulla ei ole kuin menetettävää, vaikka se kuinka tuntuisikin oikealta ratkaisulta.

Ne ihmiset , jotka elävät köyhyydessä ovat onnellisia, koska se on heidän ainoa lohtu; heidän kykynsä iloita pienistä asioista on tallella. Kaiken omistava ei osaa iloita edes villasukasta.

Rakkaus on hyvin pitkälle tahdon asia.

Usein eron jälkeen ihminen tyytyy lyötynä vielä pahempaan, mistä on lähtenyt; "voi kunpa olisi ollut silloin se viisaus"

Siis ei minulla ole sitä mitään vastaan, että yksittäinen ihminen konttaa ojat, se tässä ärsyttää, että hän konttauttaa lapsensakin. Lapsettomat parit voivat ja saavat erota vaikka joka päivä, se vain kasvattaa heitä.

 

[No Huh!]

kyllä se on villasukka nyt nöyrryttävä ja alettava rakastamaan sitä mitä sinulla jo on. Sinun suunnitelmilla sinulla ei ole kuin menetettävää, vaikka se kuinka tuntuisikin oikealta ratkaisulta.

Ne ihmiset , jotka elävät köyhyydessä ovat onnellisia, koska se on heidän ainoa lohtu; heidän kykynsä iloita pienistä asioista on tallella. Kaiken omistava ei osaa iloita edes villasukasta.

Rakkaus on hyvin pitkälle tahdon asia.

Usein eron jälkeen ihminen tyytyy lyötynä vielä pahempaan, mistä on lähtenyt; "voi kunpa olisi ollut silloin se viisaus"

Siis ei minulla ole sitä mitään vastaan, että yksittäinen ihminen konttaa ojat, se tässä ärsyttää, että hän konttauttaa lapsensakin. Lapsettomat parit voivat ja saavat erota vaikka joka päivä, se vain kasvattaa heitä.

Sullapas on idioottimaiset mielipiteet! Taidat tosiaan asua jossain kieroutuneessa umpiossa.

 

[no]

Sullapas on idioottimaiset mielipiteet! Taidat tosiaan asua jossain kieroutuneessa umpiossa.

Niin onkin, ajattelen lasten ja perheiden etua. Aikuiset saavat minun puolestani pilata oman elämänsä ihan vapaasti, ei todellakaan ole minun asiani. Tietysti en sitä heille toivo ja toivon viisautta, mutta johonkin on vedettävä raja, mistä alkaa huolenkanto.

Kiitos vain sinullekin mielipiteestäsi.

 

[näin se vaan menee]

Olet siis ehdottoman varma että kaikki eronneet pilaavat lastensa elämän? Onhan se aika suppea käsite eroista. Meneekö sinun eksäsi tai sinä' pitkin ojanpohjia ja konttaamalla? käy sossussa hakemassa apua tai anna lapset sijaiskotiin ja näin turvaa heille tasapainoisempi elämä. Sinä voit vaikka jatkaa terapiaa. Kiukuttaa yuo typerä yleistäminen. Täälläkin on moni kertonut kuinka hyvin ovat pärjänneet. vikaa taitaa olla päässä jos eroaisi jollei joutuisi pois omakotitalosta. Kovin materoalistista on elämä ja arvot päin persettä. Lapset ovat onnellisempia kerrostalossa huoltajansa kanssa kuin riitaissa ydinperheessä omakotitalossa. Lapset kärsivät vanhempin riidoista ja kylmyydestä.

 

[eräsperäs.]

Siis ei minulla ole sitä mitään vastaan, että yksittäinen ihminen konttaa ojat, se tässä ärsyttää, että hän konttauttaa lapsensakin. Lapsettomat parit voivat ja saavat erota vaikka joka päivä, se vain kasvattaa heitä.

Aivan päinvastoin.

Lapsettomat parit voivat vaikka hakata päivittäin toisensa tohjoiksi , se on kahden aikuisen ihmisen vapaa valinta. Lapset sen sijaan velvoittavat siihen että vanhempien on ajateltáva muitakin kuin itseään ja mietittävä minkälaisen mallin parisuhteesta tarjoavat jälikasvullleen.

Jos ihmset eivät pysty elämään sovussa keskenään, on paljon parempi erota ja antaa lasten kasvaa muussa kuin kylmän vihan saatikka ilmeisen väkivallan tai petoksen ilmapiirissä.

Se voi nimittäin hyvin olla, että jonkun muun kanssa se arki on oikeasti helpompaa. Ihan lapsillekin.

Toivon vilpittömästi että sinä ja lapsesi toivutte erosta ja pääset eroon katkeruudestasi.

 

[Oma onni]

Olet siis ehdottoman varma että kaikki eronneet pilaavat lastensa elämän?

Ei kaikki, mutta enemmistö.
Huono omatunto ja oikeaan osunut pisto panee teidät nyt susina ulvomaan vastalauseita, mutta kun jotkut ovat kokeneet, nähneet ja havainneet asioiden laidan.
Ehkäpä tekin sitten hormonitoiminnan tasaannuttua uskallatte myöntää tosiasiat.

 

[no]

Olet siis ehdottoman varma että kaikki eronneet pilaavat lastensa elämän? Onhan se aika suppea käsite eroista. Meneekö sinun eksäsi tai sinä' pitkin ojanpohjia ja konttaamalla? käy sossussa hakemassa apua tai anna lapset sijaiskotiin ja näin turvaa heille tasapainoisempi elämä. Sinä voit vaikka jatkaa terapiaa. Kiukuttaa yuo typerä yleistäminen. Täälläkin on moni kertonut kuinka hyvin ovat pärjänneet. vikaa taitaa olla päässä jos eroaisi jollei joutuisi pois omakotitalosta. Kovin materoalistista on elämä ja arvot päin persettä. Lapset ovat onnellisempia kerrostalossa huoltajansa kanssa kuin riitaissa ydinperheessä omakotitalossa. Lapset kärsivät vanhempin riidoista ja kylmyydestä.

Enhän minä niin ole sanonut, että kaikki erot olisivat turhia. Hyödyllistä on erota narsistista, väkivaltaisesta ja parantumattomasta alkoholistista, siis aivan suorilta. Mutta ero "kulissiliitosta", tylsästä liitosta ja "erilleen kasvamisesta" silloin kun lapset ovat alle 15v, on hyvin arveluttavaa. Kun lapset ovat ohittaneet murrosiän, ero on helpompi ja aikuisten lasten ollessa kysymyksessä vanhemmat voivat erota aivan huoletta. Mummo ja pappa voivat asua vaikka eri maissa.

Minä olen eronnut lasten ollessa pieniä ja minun eroni oli "hyödyllinen" ja olen elänyt antoisaa elämää lasten kanssa, joten siitäkin on kokemusta ja tiedän, että yh pärjää, kunhan tietyt asiat toteutuu. Valtavasti on vain esimerkkejä eroista, joissa kärsijöitä ovat ensisijassa lapset.

Se on vain niin, että nuorilla aikuisilla on valtava tarve asua parisuhteessa, välittämättä juurikaan puolison sopivuudesta, lapsetkin tehdään vaistolla, loppu onkin sitten usein kaikkea muuta kuin onnea.

 

[Oma onni]

Aivan päinvastoin.

Lapsettomat parit voivat vaikka hakata päivittäin toisensa tohjoiksi , se on kahden aikuisen ihmisen vapaa valinta. Lapset sen sijaan velvoittavat siihen että vanhempien on ajateltáva muitakin kuin itseään ja mietittävä minkälaisen mallin parisuhteesta tarjoavat jälikasvullleen.

Jos ihmset eivät pysty elämään sovussa keskenään, on paljon parempi erota ja antaa lasten kasvaa muussa kuin kylmän vihan saatikka ilmeisen väkivallan tai petoksen ilmapiirissä.

Se voi nimittäin hyvin olla, että jonkun muun kanssa se arki on oikeasti helpompaa. Ihan lapsillekin.

Toivon vilpittömästi että sinä ja lapsesi toivutte erosta ja pääset eroon katkeruudestasi.

Onko lapsille hyvä malli hoitaa ihmissuhteita kertakäyttöperiaatteella? Jos ei yhden kanssa suju, niin ulos ja ei kun uutta putkeen?

Lapsia aidosti ja vilpittömästi rakastavia äiti-isäpuolia on hyvin harvassa, jos missään.
Sen sijaan, että vanhempi yrittäisi ja hakisi apua parisuhdeongelmiinsa, lapsi laitetaan taiteilemaan uusien vanhempien kanssa.
Lapselta edellytetään joustoa ja sopeutumista ja ymmärrystä, mutta itseltä sitä ei vaadita?

 

[no]

Olen samaa mieltä, että suurempaa lahjaa ei voi lapselle antaa kuin vanhempien sopiminen heidän silmiensä edessä. Jos vanhemmat halaavat toisiaan ja pyytävät toisiltaan riitaa anteeksi, niin se on lapselle tavaton helpotus ja osoitus siitä, että riidat voidaan sopia ja riitoja ei tarvitse lastenkaan pelätä.

Tiedän erään parin, joka väitteli jopa kylässä, mutta he rakastivat toisiaan ja heidän lapsistaan tuli mitä sydämellisimpiä aikuisia.

"Ihmiset, riidelkää, mutta sopikaa, sen parempaa kotia ei lapselle voi antaa", voidaan sanoa karrikoidusti.