Uusi alku

[avioliitossa]

Yhteiselämää on takana mieheni kanssa lähes 17 vuotta.
Ikävä kyllä loppuvuodet olivat lähes täysin alamäkeä. Muutama kuukausi sitten muutin lasten kanssa pois täysin kyllästyneenä miehen juomiseen ja naisjuttuihin.

Eron aikana olen huomannut että rakastan miestäni ja tuntuu että en voi tavallaan heittää hukkaan kuluneita lähes kahtakymmentä vuotta.
Mietin avioliittolupaustani. Myötä- ja vastoinkäymisissä lupasin häntä rakastaa. Olenko nyt liian helposti antamassa periksi?
Pystyn kyllä anteeksiantamaan paljon sillä ihminen on erehtyväinen, tiedän.
Avioliittoneuvonta?
Mies haluaa yrittää myös uudelleen,lastenkin takia. Mitään varmoja lupauksi hän ei pysty antamaan elämänsä muuttumisesta, mutta yrittää.
Olenkin leikitellyt ajatuksella että mitä jos annankin hänen hääräillä muitten naisten kanssa? Olenko vain turhaan omistushaluinen? Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, siis haluavat jatkuvaa ihailua, jännitystä. Vai katoaako jännitys jos asia on luvallinen.

Tällä hetkellä asiat pyörivät vain päässäni. Mitään ratkaisua en ole tehnyt.
Varmasti moni muukin on ollut samassa tilanteessa eli toivoisin kertomuksia siitä miten on käynyt.

 

[Satu]

Samat ongelmat minullakin eli exällä on juomisongelmaa ja vieraat naiset. Mies haluaisi kovasti jatkaa yhdessä ja toisaalta rakastan miestäni....

Olen myöskin miettinyt, että mitä minä stressaan hänen juomisestaan ja jos flirttailee muille naisille niin mitä siitä...


Toisaalta en usko, että muillakaan tuo parisuhde mitään kummoista on, ei rakasteta kumppania, seksiongelmia jne... Noista asioista ei vaan välttämättä puhuta...


Vaikea antaa neuvoa...toisaalta jos elämä on kuitenkin suurimman osan ajasta ihanaa niin miksi ottaa stressiä näistä asioista....

 

[&]

Aika huteralta näyttää. Olette olleet jo kauan yhdessä ja tiedät, ettet voi muuttua itse eikä toinen voi muuttua. Kysymys on todellakin toisen hyväksymisestä vikoineen päivineen.

Pettäminen on tuhoava asia parisuhteelle. Olen pettänyt itse ja avioliiton rakentaminen kuntoon tuntuu todella hankalalta. En tosin tiedä jaksanko ja haluankokaan enää yrittää. Edes lasten takia.

Lasten kannalta voi miettiä sitäkin, millaisen kuvan he saavat parisuhteesta, jos isä saa tehdä mitä huvittaa ja äiti antaa kaiken anteeksi. He vaistoavat asioita ja ovat melkoisia ilmapuntareita perheen sisäisiin asioihin. Mieti tarkkaan, mikä on lasten etu. Äidin hyvinvointi on mielestäni aika tärkeä pohja lastenkin hyvinvoinnille ja terveelle kasvamiselle.

Täytyy sinunkin saada ihailua ja huomiota mieheltä, jotta voit jakaa sitä hänelle. Nyt tuntemasi rakkaus voi olla myös pelkoa muutoksesta. Anna itsellesi aikaa. Asu rauhassa erillään ja tarkkaile omia ja miehesi tunteita. Jos olet jo noin ison askeleen ottanut, että muutit erilleen niin ei sinun kannata ensimmäisen ikävän puuskassa takaisin muuttaa. Rakkaus ei häviä, vaikka erillään asuisittekin. Ajan kanssa voitte huomata, mikä olisi teille paras ratkaisu. Teidän itsenne kannalta ja sitä myötä vasta lasten kannalta.

Minua kiinnostaa myös uuden alun mahdollisuus siinä mielessä, että miten se on mahdollista? Nyt tunnen omassa liitossani, että mitään ei ole tehtävissä ja ero on jo alustavasti sovittu. Puhuin miehellekin, että miten jotkut parit saavat hehkun välilleen takaisin ja asiat kuntoon,jos kaikki näyttää jo menetetyltä. Lehdistä saa lukea näitä juttuja, mutta kukaan ei kerro, mikä saa sen käänteen tunteissa aikaan. Minä en jaksa edes uskoa, että itse onnistuisin tässä suhteessa enää. Ehkä kaikki lähteekin siitä molempien todellisesta halusta pelastaa suhde. Minulla on mennyt jo kaikki halut...

 

[muuan]

Omalta kohdaltani voin sanoa että ne eron jälkeen niin raastavan ihanat yhteiset muistos eivät ole nykyisin sen kummempia kuin muutkaan elämän varrella kertyneet. Eivät tästä perspektiivistä edes mitenkään kullanhohtoisia. Vaikka joskus ne tuntuivat korvaamattomilta.

Olet pitkän harkinnan jälkeen päätöksesi tehnyt. Älä anna unelmien sotkea päätäsi. Muista syyt joiden vuoksi päätöksesi teit. Lapset tarvitsevat hyvän ja vahvan aikuisen mallin. Anna ajan kulua ja hanki etäisyyttä tilanteeseen. Tee päätöksesi sitten kun olet päässyt pahimman tunnekuohun yli.

 

[Sudenkorento1]

Minäkin rakastan ex-aviomiestäni. Tänään hänellä on syntymäpäivä. Muistutin lapsia moneen kertaan, että isiä pitää onnitella huomenna eli siis tänään. Lapset jäivät nukkumaan, kun lähdin töihin.

Annoin suukon ja halauksen ohjaajantuolissa istuvalle yli 20-vuotiaalle nallelle. Sain sen aikoinaan seurusteluaikoina mieheltä Tukholmasta. Halusin nuken, mutta hän toi nallen.
Kai pelkäsi, että tyydyn nukkeen ja lapset jäävät hankkimatta. Olen nukkehöperö.

Pettäjämiehessä on paljon ikäviä puolia. Moni nainen valittelee Ellien palstoilla saaneensa taudin tuliaisina.

Exäni ei jäänyt kertaakaan kiinni liittomme aikaan rysän päältä. Varmasti hän petti koko liittomme ajan. Epäilin häntä monen monta kertaa. En nyt sentään niin sinisilmäinen ollut.

Juovan vaimona saatte parhaiten tukea Al-Anon-ohjelmasta.

Kirjoittelen satunnaisesti Kristallipallopalstalla.
Eilen Inke kirjoitteli pallolla ihanan runon.

Ei juopon vaimona eläminen kaikista kurjinta ole. Minulla ainakin oli valtavan hauskojakin hetkiä. Vaikka tilanne olisi kuinka karsea, käännän sen huumoriksi.

Perustetaan Elleissä Uuno on numero-yksi viestiketju.

Ehkä meille nykyisille, entisille ja tuleville alkoholiongelmaisten läheisille pitäisi perustaa oma palsta.

Onhan toki rekisteröityjä palstoja, mutta en enää viihdy niillä. Pidän avoimista, nimettömistä ja hurttia huumoria sisältävistä palstoista.

Lapsemme olivat helpottuneita avioerosta. Isää he eivät ottaisi missään nimessä enää takaisin kotiin.
En yllytä avioeroon, mutta kahdesta vaihtoehdosta kannattaa aina valita lapsille sopivin.

Monesti juovalle on suurin rakkaudenteko, kun hänestä irrottautuu ja lopettaa juomisen mahdollistamisen.

Usein näyttää kuitenkin käyvän niin, että heti löytyy uusi hyysääjä. Näin kävi meidän tapauksessa. Tavallaan hyvä asia. Voin elää täysin vastuusta vapaana. Uusi nainen pitää minut exästä erossa lain voimalla.

Lähestymiskiellot ovat jo jo, mutta en uskalla lähettää onnitteluja tekstiviestinä tai korttina. Tulee taas puhelu poliisilaitokselta. Tein tuon virheen tasan kaksi vuotta sitten.
Olen oppinut virheistäni. Jatketaan juttua pallopalstalla.

Tällä palstalla saan yleensä niskaani mahdottoman haukkumisryöpyn. Olen saanut vuosien saatossa Elleissä itselleni monta vihamiestä tai vihanaista. Hauska sana.
Onkohan olemassa myös rakkausmiestä lukijoissani.

Irrelevanttia ajatusvirtaa. Ehkä joku ilmoittaa ystävällisesti valvojalle asiattomasta viestistä. Toivottavasti alkuperäinen ehtii kuitenkin lukaista viestini ennen siivoamista.

 

[Uusi alku itsellesi]

Juuri sillä pilaat elämäsi jos siihen jäät! Kyllä sinulla on oikeus myös hyvään elämään mitä miehesi mielestänsä viettää. Jää omillesi lasten kanssa, lapset ovat joustavia ja kun olet valmis etsi romansseja ja nosta itsetuntoasi. On paljon sinunikäisiäsi eronneita jotka etsivät juuri sinunkaltaistasi naista jota ei ikinä satuttaisi. Elämäsi alkaa alusta ja saat ihailua ja rakkautta. Mieheesi olet aina siteissä lastenne takia. Anna hänen lennellä kukasta kukkaan, mutta älä hyvä nainen jää hyväksymään sitä, sillä annat luvan uskottomuuteen, miehet ovat muutenkin tarpeeksi sikoja. Ajattele itseäsi ja onneasi, lapsesi kyllä voivat myös paremmin jos äidillä on hyvä olla. Mene maistamaan vierasta miestä!

 

[Reetta]

Jos on noin kauan ollut saman ihmisen kanssa on hänestä mahdotonta päästä eroon. Tiedän mistä puhun, 10 vuoden ajan olemme yrittäneet eroa ja aina epäonnistuneet ja palanneet yhteen.

 

[Muuan]

Muuan tässä Reetalle mainitsee että kyllä lähtee kuin purkka tukasta. Nimittäin aikuinenkin akka pitkänkin liiton jälkeen toimimattomasta suhteesta. Enkä perääni katsellut sillä se olisi ollut vaarallista...

 

[kyynikko]

Mitä eroa on sillä, oletko hänen kanssaan naimissa vai et?

1. Hänellä on muita naisia. Naiko sinuakin silti?

voithan naida häntä avioeronkin jälkeen, jos seksi nyt NIIN mahtavaa hänen kanssaan on.

2. Miten paljon hän on läsnä ja apuna elämässä? Arjessa? Jos hän juo ja hänellä on vieraita naisia, niin onko hän koskaan kotona ja teidän kanssa? Siis nyt ei oteta huomioon sitä, että nukkuu sohvalla humalassa!!!! Miten tämä muuttuu, jos eroatte?

Meinaan vaikuttaa siltä, että ei hän ole läsnäkään enää, oikeasti. Eli menetätkö mitään, jos ette olekaan naimississa? Luultavasti sinulla on työtä vähemmän (siivous, huolenpito, murehtimenen ym.)

 

[Ihoni alla]

Moikka!

Hyvä kirjoitus ""muuan"".

Kirjoituksesi on sama, mitä itsekin ajattelen.

Sitä mieltä kuitenkin olen, että annetaan parisuhteessa tilaa hengittää. Eli tavata ja mennä ystäviä sopivan rajan puitteissa.

Meillä parisuhde näin pelittänyt jo lähes 30v. Avioero oli lähellä, mutta onneksi, jätimme sen sille tielleen.

Olen vieläkin vähän pihalla, miksi en sitten eronnutkaan.

Sain ""nauttia muista suhteista sopivasti"". Ja tulin siihen tulokseen, ettei panemalla rakenneta elämää.

Deitti.Net on oikein hyvä palsta niille, jotka kaipaavat ""jotain uutta"".

Uutta sain, mutta yhtäkään en olisi ottanut.

 

[Vanha tyyli jatkuu]

MNiksi et valinnut nimimerkiksesi kynnysmatto?

 

[mies]

Sekin on tosiasia, että et pysty vuosikausiin, jos koskaan rakentamaan, niin tuttua suhdetta, kuin sinulla on 17v jälkeen. On kamalaa alkaa opettelemaan uuden ihmisen uusia tempauksia, koska täydellistä ihmistä ei ole. Se on p..puhetta, että uusi romanssi olisi oven takana.

Minusta elämä kasvattaa ja tämä jos mikä on kasvun paikka miehellesi. Älä hyväksy muita suhteita, vaadi itsesi täydellistä huomioimista ja huomioi itse myös miehesi. Mielestäni kannattaa yrittää.

 

[nainen]

mies kirjoitti asiaa! Et ikinä koskaan voi löytää samanlaista, et koskaan tuntea ketään niinkuin häntä.. Aivan.. Siitä se paras olo tulee, kun on kyhjännyt parikymmentäkin vuotta ja sitten kattoo yhtäkkiä, että hei, tossa se mun rakas nyt on, hiukka pyöreämpi, hiukset harventunu... yms.. mutta siinä on se juju.. se rakkauden, hellyyden tunne, mitä ei voi sanoin kuvata. SE se on jotain. Ja siitä seuraa jotain.. aina lisää.. Ei todellakaan saa antaa periksi. Aidan toisella puolella ei ole yhtään vihreämpää..

 

[..-]

Ole ehdoton ainakin tuon alkoholin suhteen. Sillä se jos mikä pilaa kaikki ihmissuhteet todella pahasti - ja moni käyttää sitä tekosyynä niille muille rikkomuksille (pettäminen ym.).

 

[Neuvo]

Olet kaiketi siinä 45 vuotias? Miksi et aloittaisi ihan uutta sivua elämässäsi, kuten otsikossakin vihjaat? Mutta toki hoeman toisesta vinkkelistä, ei avioliitossa vaan ihan sinussa itsessäsi. Tarvitseeko sinulla välttämättä olla ihmissuhde, voisitko kuvitella eläväsi onnellisena myös ihan yksinkin. Ehkäpä aloittaa uusi harrastus tai opiskelut yms. Jos vastauksesi on kyllä, niin veikkaanpa että rinnallesi tulee vielä joku mukava ihminenkin, ainakin uusia ystäviä. En ymmärrä miksi raahaat moista kivirekeä etkä edes yritä kasvaa ja nauttia elämästäsi. Tottakai miehesi haluaa sinun kanssa olla, olethan tuttu ja turvallinen kotitalouskone hänelle. Ei ne toiset naiset tuota miestä tosissaan katsele, on heille todennäköisesti juoppokaveri, laskujen maksaja ja satunnainen petikaveri.

 

[Rakkauttako]

Minä vartuin alkoholistiperhessä jossa tapahtui juuri kaikkea tuota mitä kuvailit. Joten voin omalta kohdaltani sanoa että ei hyvä tilanne lapselle. Alkoholistiperheen lapset joutuvat elämään niin monien kompromissien kanssa, että erokin on parempi vaihtoehto. Lapsen kuva parisuhteesta vääristyy ehdottomasti jos isä tai äiti ryyppää ja pettää ja elää kuin pellossa. Lapset voivat eron jälkeen halutessaan tavata toista vanhempaa vapaasti kun hän on selvänä, ei eron tarvitse merkitä toisen vanhemman menetystä.

Mietipä seuraavaa.

Mitä sinä tuossa miehessä niin kauheasti rakastat? Tee selvä ero rakkauden ja pelkän tuttuun naamaan tottumisen välillä.

Mieti ihan tavallista arkipäivää elämässänne. Miten hän osoittaa sinulle rakastavansa sinua? Ja sanoja ei lasketa, ainoastaan teot.

Mitä te teette yhdessä?

Mikä on pahinta mitä sinulle voi tapahtua jos menetät nykyisen miehesi? Muistoja ihanista menneistä ajoista ei lasketa, niitä et tietenkään ikinä menetä, pysyttelet sitten miehen kanssa tai et.

Ja viimeksi, haluatko tuon miehen ihan juuri sellaisena kuin hän tänään on, ilman mitään muutoksia? Jos tapaisit tänään samanlaisen miehen ensimmäistä kertaa, mitä ajattelisit hänestä? Olisiko hän se mies jonka kanssa haluat perustaa perheen?

 

[nainen]

Olet kaiketi siinä 45 vuotias? Miksi et aloittaisi ihan uutta sivua elämässäsi, kuten otsikossakin vihjaat? Mutta toki hoeman toisesta vinkkelistä, ei avioliitossa vaan ihan sinussa itsessäsi. Tarvitseeko sinulla välttämättä olla ihmissuhde, voisitko kuvitella eläväsi onnellisena myös ihan yksinkin. Ehkäpä aloittaa uusi harrastus tai opiskelut yms. Jos vastauksesi on kyllä, niin veikkaanpa että rinnallesi tulee vielä joku mukava ihminenkin, ainakin uusia ystäviä. En ymmärrä miksi raahaat moista kivirekeä etkä edes yritä kasvaa ja nauttia elämästäsi. Tottakai miehesi haluaa sinun kanssa olla, olethan tuttu ja turvallinen kotitalouskone hänelle. Ei ne toiset naiset tuota miestä tosissaan katsele, on heille todennäköisesti juoppokaveri, laskujen maksaja ja satunnainen petikaveri.

Niin, yksinkin voi olla. Itse koin parinkymmenen vuoden avioliiton, monta lasta ja alkoholiongelma puolisolla. Lopulta erosin. Lapset alkoivat hengittää vapaammin päästyään pois ahdistavasta pelon ilmapiiristä, joka vallitsee alkoholistin perheessä. Opettelin olemaan yksin. Vaikeaa oli, mutta kannatti. Kyllä kuitenkin se pelon ja alistamisen loppuminen on sen arvoista, vaikka kova koulu se erokin on.

 

[Mietipä vähän]

Haluatko antaa lapsillesi mallin, että itselle ei kannata antaa mitään arvoa, että kynnysmatoksi kannattaa alistua, että vaimona ei ole hyvän elämän arvoinen? Ihanko oikeasti haluat lapsillesi niin arvottoman elämän, sinultahan he mallin oppivat?!

Jos arvostat lapsiasi niin vähän ja toivot heidänkin arvostavan itseään ihmisinä niin vähän, palaa ihmeessä takaisin! Äkkiä!

Miksi ihmeessä muuten edes hankit lapsia, ellet halua antaa heille mallia kummemmasta ihmisarvosta? Olisit hankkinut kukkia, niille ei tarvitse opettaa arvoja eikä itsetuntoa eikä elämäniloakaan.

 

[justiinsa]

Eiköhän tämä yhdeksan vuotta sitten kirjoittanut ap ole jo ratkaisunsa tehnyt. Toivottavasti.

 

[Hyvä varoittaa]

Aina tulee uusia hölmöjä.