lopun alku...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja villasukka-75
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Adhd-tapauksista aika moni tarvitsee oikeanlaisen lääkityksen. Harvemmalla onnistuu kognitiivinen hallinta pelkästään. Miehen kannattaisi hakeutua tutkimuksiin. Saattaisi elämä helpottaa hänellä ja koko perheellä, jos oikea hoito löytyy. Ilman sitä parempaa on turha juuri odottaa. Elämänhallinnan kyvythän ovat adhd-tapauksilla heikot juurikin onnettoman keskittymiskyvyn vuoksi.
 
Ennekin on ollut puhetta palstalla ulkopuolisten kolmansien diagnoosien tekemisestä henkilöille, jonka joku kokee vaikeaksi. Se on vielä arvaamattomampaa kuin että asianomainen omista kokemuksistaan tekee päätelmät vaikkapa narsismista silloin, kun on itse ilmiön osapuolena tai uhrina.

Adalmiinan arki on kuvauksen perusteella raskas. Suomessa ja muissakin kulttuureissa ehkäpä enemmänkin on kyllä paljon vastaavia perhetilanteita, jolloin vaimo ja äiti joutuu vastaamaan kaikesta kotona. Huolehtii perheen arjen sujumisesta kaikilta osin, jopa taloudellisesti. Lisäksi voi olla väkivaltaa, pettämistä ja monenlaisia riippuvuuksia, joiden kanssa on vain selvittävä, koska ei ole ylimääräisiä voimia rakentaa omaa elämää.

Apn tilanne ei ehkä kuitenkaan vaikuta niin epätoivoiselta. Hänellä on ote omaan elämään myös ja perheen ulkopuolisia kontakteja. perhe käy yhdessä vieraisilla. Mies ei ilmeisestikään käy vieraissa. Käykö työssä? Kuka vastaa perheen elannosta, toimeentulosta?
Miten raskasta mahtaa olla työssä? Onko mies aina ollut samanlainen? Onko miehen käytös ja oleminen ollut joskus erilaista parisuhteen aikana? Varmaankin, sillä tuskin fiksu nainen haluaisi perustaa perhettä peliriippuvaisen, saamattoman ja apaattisen miehen kanssa. Ellei kyseessä ole nainen, joka on ottanut vastuulleen kasvattaa miehestä parempi yksilö, itselle sopiva puoliso, jota voi ojentaa ja hallita.

Tuo viimeinen lause voi tuntua karmealta, mutta silti sellainen ilmiö on olemassa esim. alkoholistiperheissä, joissa riippuvuus miehellä elämän hallintana on päihtymys, pois pääsy läsnäolosta. Eräänlainen avuttomuuden syndrooma. Naisena on mukava onnistua patistelussa ja saada toinen tekemään mielensä mukaan. Sillä systeemillä yksikkö pysyy koossa ja kaikilla on siihen sopiva rooli.

Mutta perhesysteemien yksilöllisyys on valtaisa. Ei voi oikeastaan tietää, mikä milloinkin on syy ja seuraus. Omien tuntemusten kautta voi päästä käsittelemään tilannetta omasta näkökulmastaan. Väsymys on usein sellainen ilmiö, joka näyttää suuntaa itselle. vaikka pystyykin hoitamaan kaiken, talouden ja ressukkamiehenkin, ja voi olla ylpeä itsestään, pärjäämisestään, niin jossain vaiheessa tulee uupuminen. Se on merkki, ettei systeemi toimi, ylikierroksia ja uusia vikoja ilmenee, joihin ei löydäkään enää itse ratkaisua. Huomaa vain omat puutteet, oman kasvualustan ja taustan, kuten ap on tehnyt. Suurennuslasin läpi hän on ikään kuin nähnyt omat vanhempansa ja sukunsa kun vertailukohteeksi on tullut näkymä onnesta miehen isän parisuhteen kautta.

Jos jotain ehdottaisin, niin oletko Adalmiina itse ajatellut omaa terapiaa? Tai vaikkapa oman käyttäytymisen muutosta, suorittamisesta luopumista? Et ottaisi vastuuta miehen ruuasta lautasella. pelikonetta en ehkä sulkisi, mutta jo lasten vuoksi voisi ajatella pelaamisen rajoittamista. Siihenhän on ns. lapsilukko olemassa. oletteko ollenkaan keskustelleet, voisiko isä olla esimerkkinä lapsille, hyvänä sellaisena. tai saattaisi olla hyvä, jos voisitte perheenä päästä purkamaan nykyistä perhesysteemiänne, siis ilma eroa tai poismuuttoa, perheen hajottamista heti alkuun.
 

Pahinta mitä teet on se että pamautat miehellesi haluavasi eron.
Ainoa mitä voit ensi alkuun tehdä, on puhua hänen kanssaan ajatuksistasi ja tunteistasi. Mutta jätä ihastumisesi pois, niillä ei ole merkitystä.

Miettikää yhdessä asioita. PUHUKAA ja kuunnelkaa toisianne. Ilman loukkaantumisia, syyttämisiä, loukatuksi tulemisen tunteita. Olkaa avoimia ja luottamuksellisia. Vaikka ehkä miehesi ottaisi muut suhteet puheeksi älä sinä loukkaannu, ja mieti voisitko sitten kertoa että on sinullakin ihastus. Tai ehkä sellainen ei ole relevanttia.

Asiat ei selviä yhdellä puhumisella. Aina tarvitaan aikaa sulatella kuulemaansa. Molempien. Pysykää hyvissä väleissä. Älä lähde ensitöiksesi esittämään eromahdollisuutta. Vaan selvittämään miten yhteislämäänne voisi kohentaa kummankin tyytyväisyydeksi. Ei riitä että miehesi ehkä on tyytyväinen ja haluaa kaiken jatkuvan kuten nyt. Hänen on tultava puolitiehen vastaan.
Miehesihän ei ehkä tiedä tai ei sisäistä tilannettanne sinun kannaltasi.

On mahdollista että suhteenne muuttuu parempaan. Ei yhdessä yössä mutta vähitellen. Ehkä miehesi tulee sinua vastaan ja pääsette taas samalle aaltopituudelle.
On mahdollista että ette kertakaikkiaan kohtaa. Mutta antakaa silti toisillenne ja suhteellenne aikaa.
Vasta, jos mikään ei kertakaikkiaan pelaa eikä toimi ja koet edelleen ahdistusta, ehkä sitten eron voisi ottaa puheeksi yhtenä vaihtoehtona. Ei kuitenkaan uhkauksena tai kiristyksenä. Sittenkin taas aikaa miettiä.

Yksistään lasten takia yhdessä pysyminen ei ole hyvä. Lapset voivat kokea, että heidän takiaan äiti on ahdistunut. Lapsillakin on oikeus elää henkisesti hyvinvoivien vanhempien kanssa, vaikka vanhemmat olisi eronneet. Se on vain järjestelykysymys.

Lapsille pitää erosta kuitenkin puhua hyvin maltillisesti ja KETÄÄN syyttämättä. Ihmiset muuttuvat elämän aikana. Toiset niin paljon, että eivät enää ole samoja ihmisiä kuin naimisiin mennessään ja ovat eriytyneet liikaa. Eli jos nyt tapaisivat eivät missään tapauksessa edes seurustelisi saati menisi naimisiin. Mutta mennyt aika on hyvä pitää positiivisesti mielessä. Se oli silloin, nyt on nyt.

Tietysti ihmiset uskovat, toivovat ja haluavat, että yhteiselämä jatkuisi kuten naimisiin mennessä. Silloin ei voisi kuvitellakaan eroavansa joskus. Niin sen pitääkin olla. Silti ihmiset muuttuu vaikkei haluaisi. Elämä vie. Onneksi ihmisillä on kommunikointikeinoja. Mutta maltti pitää säilyttää.

Hienoa, että saat voimia ihastumisestasi, mutta älä kasaa mitään hänen varaansa. Se ihastus menee aikanaan ohi, mutta sitten tulee uusia. Joko miehesi uudestaan, tai eron jälkeen joskus joku muu, kunhan olet itsesi kanssa ensin eron setvinyt.
 
Viimeksi muokattu:
Adhd-tapauksista aika moni tarvitsee oikeanlaisen lääkityksen. Harvemmalla onnistuu kognitiivinen hallinta pelkästään. Miehen kannattaisi hakeutua tutkimuksiin. Saattaisi elämä helpottaa hänellä ja koko perheellä, jos oikea hoito löytyy. Ilman sitä parempaa on turha juuri odottaa. Elämänhallinnan kyvythän ovat adhd-tapauksilla heikot juurikin onnettoman keskittymiskyvyn vuoksi.

Nämä asiat pitää tunnistaa. Alkoholin käyttö viittaa myös samaan asiaan. Adhd:lle koulunkäynti on ollut tuskaa?

Millä suuntauksella on lääkäri, joka tutkii adhd:tä? Olisi hyvä päästä heti oikeaan hoitoon.

Se, että onko adhd oikea diagnoosi meiltä, ei ole juurikaan merkitystä, mutta oireet viittaavat synnynnäiseen vaivaan; mies on tavallaan "sairas"
 
Viimeksi muokattu:
Anteeksi, taisin kirjoituksessa hieman sekoittaa apn ja Adalmiinan tilanteita. Muutoinkin kieliasu ja oikeinkirjoitus kärsi ajatuksen nopeudesta. En halua millään muotoa kuitenkaan vähätellä toisten kokemuksia. Toivon, ettei kirjoitusta ymmärretä väärin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pitäisikö puuttua+;10560434:
Anteeksi, taisin kirjoituksessa hieman sekoittaa apn ja Adalmiinan tilanteita. Muutoinkin kieliasu ja oikeinkirjoitus kärsi ajatuksen nopeudesta. En halua millään muotoa kuitenkaan vähätellä toisten kokemuksia. Toivon, ettei kirjoitusta ymmärretä väärin.

Hyvä kun oikaisit, ajattelinkin jo, että noinko tulkitset Adalmiinan tilanteen?

ap on jo ilmoittanut, että hän keskustelee enää miehensä kanssa
(eikö saanut tarpeeksi tukea ajatuksilleen täältä?)
 
Voimauttavia terveisiä ap:lle (Villasukka-75) ja "natrual"-näkökulma ihastumiseesi:

Nythän on kuitenkin niin, että olen korviani myöten ihastunut lähes ventovieraaseen ihmiseen....

Tuskin aivan sattuma, että ihastuit juuri kyseiseen ventovieraaseen mieheen ja juuri nyt. Eihän hän maailman ainoa mies ole. Jokin erityinen hänessä sytytti sinut ja sai sinussa tuntemaan voimakkaita tunteita ja vetoa. Huono suhteesi on virittänyt kehosi vastaanottamaan uusia psykkisiä ja biologisia signaaleja toisesesta sukupuolesta. Jos nykyinen parisuhteesi voisi hyvin, näille signaaleille ei olisi tarvetta.

Ihmisen keho on siinä upea biologinen luomus, että sen solujen reseptorit kykenevät tunnistamaan sopivia ja epäsopivia ulkoisia ja sisäisiä ärsykkeitä elimistön tarpeiden mukaisesti, myös sukupuolikäyttäytymistä säätelevät reseptorit. Ei-tarpeenmukaisista tai epäsopivista ärsykkeistä elimistön reseptorit "viis veisaa", kun taas hyvin sopivat ärsykkeet tarttuvat kiinni reseptoreihin jatkokäsittelyä varten.

Jotta ihminen voisi hyvin myös henkisesti, kuten rakastaa, niin myös tähän tarvitaan "rakkausreseptoreihin" sopivia ärsykkeitä, kuten sopiva kumppanikandidaatti. Lisäksi tarvitaan myös elimistön kykyä vastaanottaa ja hyödyntää ärsykkeitä (yhteensopivuus). Olet ihastuksesi kautta saanut näitä ärsykkeitä, mutta kehosi ei vielä tiedä, voiko / miten ärsykkeitä hyödyntää rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen tarpeisiisi. Tätä sinä et voi tehdä yksin, vaan siihen tarvitaan tapaamista ihastuksesi kanssa.

Huomena on uus päivä ja se ihana ihastus tulee käymään töissä..Sillä voimalla jaksan huomiseen.

Odotit kovasti tapaamista. Kehosi / mielesi siis virittäytyi tähän, jotta se saisi tietää, voivatko reseptorisi saada riittävästi sopivia ärsykkeitä ja ovatko uudet ärsykkeet hyödynnettävissä elimistösi tarpeisiin. Mutta entäpä, kun elimistö ei saakaan tähän vastausta? Eli jos/kun tapaamista ei tulekaan. Mikä on reaktio tästä? On selvää, että se vaikutttaa elimistöön ja sen kautta ihmisen elintoimintoihin ja käyttäytymiseen. Ihminenhän on psykososiaalinen olento, eli fyysiset, henkiset ja sosiaaliset toiminnot pelittävät yksi yhteen ja kokonaisuus on sitten näiden summa.

"Mitäs mä nyt sit sanoisin tosta ihastuksesta, niin se vain jotenkin avasin mun silmäni ja tajusin kuinka kuollut tää liitto ihan oikeesti on. Eikä muuten käynyt tänään duunissa, hyvä niin..Jos nyt sit ajattelis järkevästi, kuin perheen äidin kuuluu asiasta ajatellakin."

Elimistösi siis havahdtti sinut rakkauden nälkään, mitä vartan sinun tulee syödä, jotta voisit hyvin. Kun rakkauden ravinteita ei sitten tulekaan (tapaaminen peruuntui), niin elimistön on reagiotava tähän jollakin tavalla, koska sen on pakko syödä (tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi). Siten sen on pakko käyttää olosuhteiden pakosta ravinteeksi olemassa olevia parisuhteen rakkauden ravinteita, vaikka ne olisivat elimistölle epäedullisia.

Totesit tapaamisen peruuntumisesta, että "hyvä niin" ja perustelit sitä "järkevällä ajattelulla kuten perheenäidin kuuluu". Se on luonnollista psyykkistä mielen tasapainottamista järkeilyn avulla, jotta ajatuksesi pysyisivät "kasassa" asian suhteen. Tämä oli sinun tapasi reagoida ja säädellä oma mielentilasi taspainoon. Tiedät sen varmasti hyvin. Veikkaampa, että tapaamisen peruuntuminen tuntui sinusta todella kurjalta, vaikka peruuntumiseen oli varmasti hyvä syy.

Itse olisin ollut harmissani tapaamisen peruuntumisesta ja minua olisi vaivannut se, etten tiedä miten yksipuolisia omat tuntemukseni ovat, sekä mitä voin odottaa asian suhteen jatkossa. Mitä voimaakaampia nuo tuntemukset olisivat minussa olleet, sitä voimakkaampi olisi ollut myös epätietoisuuden tuska. Tähän höysteenä myös epävarmuus siitä, että mikä mahtoi olla perimmäinen syy tapaamisen peruuntumiseen, esim. oliko syy / vika itsessäni ettei minua tarvitse(kaan) tavata. Nämä ovat tärkeitä tietoja alkuvaiheessa, jolloin halutaan ensisijaisesti selvittää, onko ihastus luotettava. Tämä sitten määrittää sitä, miten häneen suhtautuu ja mitä hänestä ajattelee jatkossa. Jos toivot, että näkisitte jatkossa, mutta ette näe, niin riski väristyneisiin tulkintoihin toisesta on suuri. Se sitten estää toisen todellisten ominaisuukisen näkemistä ja mahdollisuutta selvittää oletteko toisillenne rakkaussuhdetta varten. Eli toisen tuntemiseen tarvitaan yhteistä aikaa ja toimintaa. Se, miten suhde ihastukseesi jatkuu, riippuu tietysti teistä molemmista, siitä, miten ominaisuutenne - tarpeenne ja tapanne tyydyttää niitä käyvät yhteen.

Mitä siihen ihastukseen ja ihanaan tunteeseen tulee, se juttu jää ihan varmasti tälle asteelle missä se nytkin on, mut kiitos sille ihanalle ilmestykselle että koin "herätyksen"alkaa elään omaa elämääni..Kiitos että viimein tajuan päästää irti.

Olet saanut varmasti arvokkaan "herätyksen" ihanan ilmestymisesi myötä. Se suuntaa sinua tulevaan ja toivon, että luotat tuntemuksiisi. Parisuhteen lopettaminen ja uuden aloittaminen ratkaisee ongelmia, mutta synnyttää myös uusia. Uskon, että nykyinen epätyydyttävä suhteesi antaa sinulle tuhdit matkaeväät kohti uutta. Uskon myös siihen, että olet ponnistellut liittosi eteen eri tavoin. Uskon myös, että osaat ottaa vastaan oikeasti hyödyttäviä neuvoja, sekä luoda niitä itsekin. Mutta ikuinen optimismi orjana orjapellolla, ei takaa muuta kuin ikuisen orjuuden, eli epäinhimillisen parisuhteen jatkumisen.

Jotta voisit tulevaisuudessa kokea läheisen ihmissuhteen nautintoja, aistillisuutta, läheisyyttä, lämpöä ja hellyyttä sinun on keskityttävä uusien läheisten tuttavuuksien luomiseen. Luota tässä vaistoosi. Älä pelkää, vaikka nykyisen avioliittosi kokemukset ovat kolauttaneet itsetuntoasi ja varjostavat prosessia. Kyllä sinä toivut!

Tutkimusten (Kaarina Määttä) vaikean / rankan avioliiton jälkeen solmittu uusi avioliitto koetaan yleensä vahvana, tasapainoisena ja henkisesti rikkaana, vaikka uusi suhde tuo myös omat haasteensa. Joka tapauksessa lienee tärkeintä, että ihminen tunnistaa kehittymisensä esteet ja kykenee toimimaan, sekä tekemään päätöksiä, jotta kehittyminen elämässä jatkuisi itseä ja toista arvostavalla, sekä rakastavalla tavalla.

Olet oivaltanut hienosti tilanteesi ja tunnet, sekä arvostat itseäsi. Siitä on mitä parhain lähtökohta läheisen ihmissuhteen rakentamiselle ja rakkaudelle, olipa ratkaisusi millainen vain!
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä kun oikaisit, ajattelinkin jo, että noinko tulkitset Adalmiinan tilanteen?

Kyllä, kirjoitin ajatellen Adalmiinan tilannetta. Tuli mieleen "sairastuminen omaan vahvuuteen". Vaikka kokonaisuus on liikaa ja uuvuttavaa, niin silti jaksaa, pitää jaksaa, koska ei voi vedota väsymykseen, jättää tekemättä ilman hyvää perustelua. Opiskelusta toki saa hyvän motiivin vetäytyä hetkeksi pois, samoin kuin mies tekee pelatessaan ja juodessaan.

Miksei voi olla väsynyt ja uupunut syyllistämättä toista tai panematta huonoa oloaan toisen piikkiin? Siinä on vissi ero, jos toteaa, että väsyttää, ei millään jaksa laittaa ruokaa, kuin todeta, että on väsynyt siihen, ettei mies osallistua kotitöihin ja laita koskaan perheelle ateriaa. Syyllistävää on jo sekin, jos sanoo, ettei voi koskaan olla väsynyt, on pakko tehdä, vaikkei jaksaisi.

Nainen vastatessaan perheestä ja kotitöistä päätyy helposti tuollaisiin lausumiin, vaikka todellisuus ei ihan olisikaan sellainen, etteivät muuta auttaisi tai olisi valmiit apuun. Pakonomaisena suorittajana ei välttämättä huomaa antaa tilaa muiden tehdä. Itse hallitsee tekemisen ja kaiken niin helposti ja pitää ohjakset itsellä. Sanalla saa muut lähellään kokemaan avuttomuutta, vetäytymään. Sillä tavoin perheen roolimallit muototuvat.

Koti on sellainen tottumusten pesä, että jokainen tietää kyllä paikkansa ja reittinsä vaikka silmät ummessa. Jos jokin yllättävä poikkeus sitten tulee arkeen, ei pystytäkään reagoimaan. Aika tavallista, että äiti ihmettelee päivän poissa oltuaan miehen kyvyttömyyttä ottaa jääkaapista valmis ruoka lapsille lämmitettäväksi, ellei sitä ole muistutus suurilla kirjaimilla jääkaapin ovessa. Eikä aina sittenkään :).
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja pitäisikö puuttua+;10560929:
Kyllä, kirjoitin ajatellen Adalmiinan tilannetta. Tuli mieleen "sairastuminen omaan vahvuuteen". Vaikka kokonaisuus on liikaa ja uuvuttavaa, niin silti jaksaa, pitää jaksaa, koska ei voi vedota väsymykseen, jättää tekemättä ilman hyvää perustelua. Opiskelusta toki saa hyvän motiivin vetäytyä hetkeksi pois, samoin kuin mies tekee pelatessaan ja juodessaan.

En kyllä allekirjoita tätä. Minä en ole ylisuorittaja. Lähinnä nämä asiat, jotka minun on "pakko" tehdä ovat siis: ruuan laitto, lasten kokonaisvaltainen hoito ja vaatehuolto ja hoitoon kuskaaminen. Loput asiat teen sitten kun jaksan ja ehdin, esim. muu siivous. Olen myöskin kokeillut jättää kaiken tekemättä ja katsoa mitä mies tekee. Ei tehnyt yhtään mitään. Omia vaatteitaan saattaa pestä, jos niitä ei ole yhtään puhtaana mutta ei puhettakaan mistään muusta. Varmaan menisi ennemmin ostamaan uusia astioita, kuin tiskaisi likaisia. Eikä kyse ole siitäkään ettenkö antaisi miehelle tilaa tehdä kotitöitä. En edes valita hänelle, jos hän tekee niitä "väärin" ;) vaan annan tehdä niinkuin tekee. Enkä minä ala tekemään miehelle kuuluvia asioita hänen puolestaan, vaikka hän sitä jatkuvasti yrittääkin.
 
Kyllä, adhd on käynyt mielessä useammankin kerran, myös miehellä itsellään. Ei minua se haittaa, eikä arjen "epänormaalius" (Mikä on edes normaalia?), eikä sekään, että lapsellankin on todennäköisesti adhd.

Normaali tarkoittaa mm. seuraavia asioita:
a) normaalijakauma tilastotieteessä
b) normaali, tavallinen, tavanomainen, erityisesti:
c) tilastollisessa mielessä tavanomainen, yleinen
d) lääketieteessä: tila tai kokeen tulos, joka ei viittaa sairauteen
e) yhteiskuntatieteissä: normien mukainen käyttäytyminen.
(lähde: Wikipedia)

Jos d) lapsen adhd ei haittaa, niin haittaako: a) käytöshäiriö, siis c) lapsen käyttäytymistapa, ehkä e) ns. huono käytös?.

Se mikä minua haittaa, on tämä arjen raskaus. Se, että poljen tätä neljän hengen tandemia yksin. Se, että mies käyttäytyy kuin teini.
Siis aikuisen a) käytöshäiriö, siis c) lapsellinen käyttäytymistapa, e) ns. huono käytös haittaa. Jos lapsella on adhd, niin se d) on hänellä aikuisiälläkin.

Missä on se herkkä, hellä ja tunteellinen adhd-mies, josta onni ja rakkaus huokuvat, jota niin mainostat?
Missä on se "normaali"-nainen, josta onni ja rakkaus voivat huokua, jota niin mainostat?

Tiedän, ettei mies voi tehdä minua onnelliseksi, siksi aloinkin elää omaa elämääni, mutta minulla on silti tarve olla rakastettu.
Kenelläpä ei olisi, ja tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Päätöksiä tehdään, eikä niitä tarvitse muutta jos ei halua.

Kun lapset on tähän maailmaan yhdessä saatettu, tulisi niistä myöskin yhdessä huolehtia. Se ei meidän perheessä toteudu.
Tästä olen täysin samaa mieltä. Siitä ei kuitenkaan kannata keskustella miten se ei toteudu. Ehkä siitä miten se voisi toteutua, kun sen ei pitäisi olla mahdotonta.

Väitäkö siis, että vain adhd:n puolisona voi olla onnellinen? Vain adhd parisuhteessa onni voi huokua? Että "normaalit" ihmiset eivät kykene onnelliseen parisuhteeseen? Aika paksua mielestäni.
Osaat varmasti ajatella loogisesti jos vain haluat.

Minä haluan miehen, jota ei tarvitse vetää perässä tai potkia eteenpäin. Minä haluan miehen, joka osaa päästää minusta irtikin välillä. Minä haluan miehen, joka osaa ajatella muitakin kuin itseään. Minä haluan miehen, joka on mies eikä "teini". En halua olla miehelleni äiti.
Niin arvelinkin, eikä ole miehellesi vaikea tietää. Mitähän mies haluaa ja ei halua?
Ehkä hän haluaa noudattaa hänelle valitsemaasi ruokavaliota?

Eron ensimmäinen ennusmerkki on arvostelu, johon liittyy sellaiset sanat kuin "aina", "et koskaan" ja "jälleen kerran". Toinen merkki on se, että toinen joutuu puolustuskannalle. Kolmas vaihe on paha eli silloin halveksutaan. Erityisen paha tilanne on silloin, kun suhteen aikana on paljastettu itsestään intiimin arkoja asioita ja sitten kumppani alkaakin käyttää niitä heikkouksia lyömäaseena. Neljännessä vaiheessa vetäydytään ja viidennessä vaiheessa on vuorossa piittaamattomuus. (Ben Kast, Rakkauden selitys)
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja pitäisiko puuttua+;10560414:
Huomaa vain omat puutteet, oman kasvualustan ja taustan, kuten ap on tehnyt. Suurennuslasin läpi hän on ikään kuin nähnyt omat vanhempansa ja sukunsa kun vertailukohteeksi on tullut näkymä onnesta miehen isän parisuhteen kautta.

Mitä tarkoitit tällä? En ihan ymmärtänyt.

Alkuperäinen kirjoittaja pitäisiko puuttua+;10560414:
Jos jotain ehdottaisin, niin oletko Adalmiina itse ajatellut omaa terapiaa? Tai vaikkapa oman käyttäytymisen muutosta, suorittamisesta luopumista? Et ottaisi vastuuta miehen ruuasta lautasella. pelikonetta en ehkä sulkisi, mutta jo lasten vuoksi voisi ajatella pelaamisen rajoittamista. Siihenhän on ns. lapsilukko olemassa. oletteko ollenkaan keskustelleet, voisiko isä olla esimerkkinä lapsille, hyvänä sellaisena. tai saattaisi olla hyvä, jos voisitte perheenä päästä purkamaan nykyistä perhesysteemiänne, siis ilma eroa tai poismuuttoa, perheen hajottamista heti alkuun.

Käyn jo terapiassa, olen käynyt nyt helmikuusta lähtien kerran viikossa. Pelaamisen rajoittamista on kokeiltu, tuloksetta. Kerran mies lopetti pelaamisen kokonaan, noin viikoksi, jonka jälkeen piti vaan "vähän kokeilla" ja "nyt tämä pysyy aisoissa, lupaan sen". Mieheltä pitäisi estää kokonaan pääsy tietokoneelle, jotta riippuvuus katkeaisi, mutta tähän hän ei tietenkään suostu. Hänen mielestään tässä ei ole ongelmaa ja tavallaan sysää vastuun pelaamisestaan minulle. Minun pitäisi sitä valvoa ja komentaa lopettamaan. Tätäkin on kokeiltu, toimii tasan niin kauan kun jaksan häntä komentaa (kuin lasta!!). Minä en ota vastuulleni aikuisen ihmisen tekemisiä/tekemättä jättämisiä. Myös tuosta esimerkkinä olosta on keskusteltu, mies kyllä myöntää olevansa huono esimerkki, mutta ei kuitenkaan tee asialle mitään. Mies kokoajan odottaa, että asiat hoidetaan hänen puolestaan eikä ole valmis tekemään työtä minkään asian eteen. Ei myöskään myönnä koskaan, että vika saattaisi olla hänessä itsessään. Mutta minäkään en ole täydellinen ja olen osaltani saattanut vaikuttaa riippuvuuden kehittymiseen, koska mies ei pelannut silloin kun tutustuimme.
 
Se, että mies käyttäytyy kuin teini. Se, että mies on äärimmäisen itsekeskeinen, omistushaluinen, hallitseva ja suuttuessaan räjähtävän impulsiivinen (lue: pelottava).
Tuntomerkit sopivat parhaiten narsistiin.
Tuntomerkit sopivat osittain Arpergeriin.
Tuntomerkit sopivat jotenkuten rakastuneeseen.
Tuntomerkit sopivat heikommin jos kysymys on pelkästään adhd:sta.

Suuttumisen tarkoitus onkin pelottaa ts. uhkaavalla käyttäytymisellä välttää konflikti. Siis pyrkimys on turvata tavoite vaarattomasti, olla vaaraton, turvallinen.

Impulsiivisuutta voidaan kuvata pelottavana, mutta myös haluttuna ja hienona luonteenpiirteenä ja sellaista ihmistä sanotaan spontaaniksi, joka ei ole tiukan järjestelmällinen vaan joustava. Hänen kanssaan voi tehdä asioita hetken mielijohteesta, esim. pitää hauskaa. Ne jotka haluavat pitää hauskaa ja olla iloisia eivät yleensä sopeudu ennalta järjestettyyn muuttumattomaan elämään, koska ovat vaihtelunhaluisia (impulsiivisia).

Adhd on sairaus siinä missä astmakin, ei se ole mikään tekosyy jättää vastuu kantamatta itsestään, kodistaan ja lapsistaan. Ei adhd:n varjollakaan saa käyttäytyä ihan miten vaan, muista välittämättä. Ei adhd ole syy istua kaiket päivät tietokoneella hakemassa sitä hetken mielihyvää. Ehkä olisi, jos on lapseton sinkku, mutta perheen isältä se ei ole hyväksyttävää.
Mutta se ei ole astma, eikä sitä sairautenakaan pidetä (vielä?). Muut usein "normaalin" varjolla käyttäytyvät ihan miten normaaliksi katsovat, adhd:sta välittämättä ja hänen epätavallisista tarpeistaan piittaamatta.

ADHD:hen yhdistettyjä muita ongelmia

* Mm. ahdistunut tai masentunut olotila, ilon ja merkityksen katoaminen elämästä, unihäiriöitä, muistiongelmia, halu vetäytyä sosiaalisista suhteista, työtehon laskua. Useimmat ADHD:t käyvät läpi vähintään yhden masennuskauden elämänsä aikana; toiset ovat lievästi masentuneita lähes koko ikänsä.

* Uhmakkuus (ODD, Oppositional Defiant Disorder)
Käyttäytyminen on hyvin negatiivissävytteistä ja vihamielistä, levotonta, muita häiritsevää ja puolustautuvaa. Tähän ei kuitenkaan liity väkivaltaisuutta tai toisen perusoikeuksien loukkaamista.

Ei tunnu sitä että haluaisitkaan ymmärtää, ja niinhän sen täytyy ollakin jos ei kerran jaksa enää.

Mutta, koska mieheni ei juurikaan liiku, istuu vaan siellä koneellaan, hänen kulutuksensa taitaa olla aika vähäistä eikä siksi syö kovin paljon.
* Hän ei siis ole tyypillisen yliaktiivinen vaan voisi ollakin aliaktiivinen add-tyyppi, jolla mm. heikko motivaatio, erittäin voimakas unelmiin vaipumistaipumus. Piirteet tulevat esille vasta lähempänä teini-ikää (muistuttavat masennusta).

* Ylikeskittynyt voi jumittua yksityiskohtiin tai tehtävän suorittamiseen (esim. peli), vaikeuksia siirtyä tehtävästä toiseen, uhmakasta ja väittelevää käyttäytymistä. On tärkeää muistaa, että tässä alatyypissä ei ole kyse tarkkaavaisuuden vähyydestä, vaan liiallisesta tarkkaavaisuudesta. Samassa perheessä voi esiintyä erityyppistä ADHD:tä ja tämä on yksi alatyypeistä. Hankalaksi tilanteen tekee usein eri alatyyppien esiintyminen yhtä aikaa samalla ihmisellä.

Kalja kyllä maistuu.
Hieman alkoholia veressä helpottaa adhd:n oireita, joka viidenneelle kehityy alkoholismia.
Kulutus voi olla suurta vaikka käyttö ei olisi lainkaan humalahakuista. Nikotiini helpottaa oireita ja tupakointi seitsemän kertaa yleisempää.
____________________________________________________________________
* Lähde: Aikuisten ADHD ja aivojen arvoitus.Anne Lehtokoski, Tammi
 
Viimeksi muokattu:
En kyllä allekirjoita tätä. Minä en ole ylisuorittaja. Lähinnä nämä asiat, jotka minun on "pakko" tehdä ovat siis: ruuan laitto, lasten kokonaisvaltainen hoito ja vaatehuolto ja hoitoon kuskaaminen. Loput asiat teen sitten kun jaksan ja ehdin, esim. muu siivous. Olen myöskin kokeillut jättää kaiken tekemättä ja katsoa mitä mies tekee. Ei tehnyt yhtään mitään. Omia vaatteitaan saattaa pestä, jos niitä ei ole yhtään puhtaana mutta ei puhettakaan mistään muusta. Varmaan menisi ennemmin ostamaan uusia astioita, kuin tiskaisi likaisia. Eikä kyse ole siitäkään ettenkö antaisi miehelle tilaa tehdä kotitöitä. En edes valita hänelle, jos hän tekee niitä "väärin" ;) vaan annan tehdä niinkuin tekee. Enkä minä ala tekemään miehelle kuuluvia asioita hänen puolestaan, vaikka hän sitä jatkuvasti yrittääkin.

Tilanteesi on kovin tuttu. Äitinä työn ohella joutuu yksi jos toinenkin samaan suoritukseen. Kyllä siihen väsyy ja uupuu vuosien, kymmenen - viidentoista aikana. Mutta monessako perheessä on toisin? Nainen saattaa hoitaa koko perheen vaatehuollon, pyykit pesuun ja silitettynä kaappeihin, vastata siivouksesta tai miehen ja lapsien houkuttelusta siivoamaan, ruokaostoksista, ruuan ravitsevuudesta ja sopivuudesta kaikille perheen jäsenille, raha-asioista ja asumisesta ainakin osaltaan. Vaikuttaa aika tutulta. Myös väsyminen vuosien saatossa. varsinkin silloin, kun kaikki ei enää sujukaan kaavojen mukaan. Lapset alkavat vastustella. Mies ei silloinkaan osoita olevansa isä tai ns. perheen pää tai hyvä malli.

Suorittajan rooli kulminoituu muutoksiin. Silloin voi tajuta rajallisuutensa, väsymisen ja turhautumisen nousevat pintaan, vaikka olisi voinut ymmärtää paljon aiemmin olla tekemättä kaikkea. Moni nainenkin jättää lapsensa vähälle hoidolle. Jääkaapista saa itsekin tai käydä hakemassa kaupasta tilille tai pöydälle jätetyillä euroilla. Vaatteita ei tarvitse pestä päivittäin. Miehellekin tulee kyllä nälkä itsestään. Puhun kokemuksesta, jonka saatoin ymmärtää, kun jaksamiselle tuli raja. Tosin mitään ei enää ollut korjattavissa, koska perhe ja mieskään ei ymmärtänyt (lue sietänyt) muutosta.

Mies alkoi katsella "parempaa" vaimoa, iloista, tyytyväistä ja kodin asioista kiinnostunutta - mukamas. Tosin tarkoitushakuisuutta taisi olla sen verran, että hetimmiten mies (siis ex) joutuikin tekemään huomattavasti enemmän. (Uusi rooli näet hänellekin ja pääsi pätemään.) Itseä kyllä harmitti kovasti, että heillä lapset joutuivat itse pesemään vaateensa, siivoamaan huoneensa ja nukkumaan sietämättömän likaisissa vuodevaatteissa. Ruokakin kuulemma piti ottaa jääkaapista, mitä tarjolla oli ja jopa laittaa muille.

Silti mies oli IHASTUNUT tai rakastunut naiseen puheidensa perusteella. Opittuna kokemuksena siis, että on ihan turha ajaa itseään väsymykseen, pahantuulisuuteen, kiukkuun ja pahaan oloon. Ei sillä saa mitään hyvää. Marttyyria ei kukaan ihannoi. Hänestä voi tulla pyhimys vasta kuoltuaan, niin ikävää kuin se onkin.

Joten kaikkien perheenäitien kyllä kannattaisi hellittää elinaikanaan. Erossakin kannattaa pitää puolensa, ettei joudu vastaamaan edelleen kaikesta ihan oman vastuuntuntonsa vuoksi.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä vielä
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja pitäisiko puuttua+ Näytä viesti
Huomaa vain omat puutteet, oman kasvualustan ja taustan, kuten ap on tehnyt. Suurennuslasin läpi hän on ikään kuin nähnyt omat vanhempansa ja sukunsa kun vertailukohteeksi on tullut näkymä onnesta miehen isän parisuhteen kautta.
Mitä tarkoitit tällä? En ihan ymmärtänyt.

Adalmiina, hyvä sinulla on jo terapia. Ajattelin kirjoitukseesi sisältynyttä havaintoasi omista vanhemmistasi ja suvustasi. Raha ja suoritus ei korvaa tunteita, jotka vaativat osansa. Niistä nousee myös pakko ja tyhjyys, vaille jääminen. Liekö niin, että kaikkiin riippuvuuksiinkin liittyisi tunneköyhyyttä. Tunnekokemusten halua ja hakemista huonosti sopivalla keinolla.
 
ADHD Liitto ry

Tosta voit tarkistaa, päteekö adhd-diagnoosi missään muotoa puolisoosi. Huomata tosiaan kannattaa, että aikuisilla on yleisempi add eli ylivilkkaus ym. vähenee ja masentuneisuus ja keskittymisvaikeudet ovat enemmän esillä.

Usein tämän tyypin ihmiset kärsivät juuri addiktioista. Olipa kyse peleistä, alkoholista, huumeista tai mistä tahansa vastaavista. Ehkä ennen eroa kannattaisi selvittää onko miehellä adhd ja onko se hoidettavissa. Terveyskeskuksesta tai sosiaalitoimesta voi kysellä diagnosoinnin perään. Aikuisilla diagnoosi on vaikeampi kuin lapsilla ja vaatii erityisen taustaselvityksen tekemistä.

Keskustelupalstalla ei diagnosointi onnistu vaan sitä kannattaa lähteä selvittämään oikeassa elämässä ;) Tokikaan se ei ole Adalmiinan tehtävä vaan ensisijaisesti miehen, jos edes siihen kykenee.
 
On se niin väärin, että nainen joutuu hakemaan apua terapiasta, että selviää perhe-elämästä ongelmaisen miehen kanssa.

Toivottavasti ap saat miehen suostumaan tutkimuksiin, että mikä häntä vaivaa.
 
On se niin väärin, että nainen joutuu hakemaan apua terapiasta, että selviää perhe-elämästä ongelmaisen miehen kanssa.

Toivottavasti ap saat miehen suostumaan tutkimuksiin, että mikä häntä vaivaa.

Niin... naiset ovat kilttejä ja vastuuntuntoisia. Hakevat silti ensin vikaa itsestä. Olisiko ihan "perinnöllistä" sekin, että naiset opiskelevat enemmän, haluavat kehittää itseään, olla avuksi muille, hoitaa ja paijata. Sitten sitä kokee, ettei ole täydellinen nainen, kun ei jaksa hoivata ja rakastaa.

Kiinnostaisi kysyä, onko miehillä vastaavia tuntemuksia ja ajatuksia kuinka usein?
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja pitisikö puuttua+;10561357:
Niin... naiset ovat kilttejä ja vastuuntuntoisia. Hakevat silti ensin vikaa itsestä. Olisiko ihan "perinnöllistä" sekin, että naiset opiskelevat enemmän, haluavat kehittää itseään, olla avuksi muille, hoitaa ja paijata. Sitten sitä kokee, ettei ole täydellinen nainen, kun ei jaksa hoivata ja rakastaa.

Kiinnostaisi kysyä, onko miehillä vastaavia tuntemuksia ja ajatuksia kuinka usein?

Tekisi mieleni vastata, mutta en voi tässä ketjussa, koska silloin väheksyisin esimerkiksi Adalmiinan oikeutettua pahaa oloa, joka johtuu todellisesta miehen vastuuntunnottomuudesta.

Mutta yleisellä tasolla voin sanoa, että Suomen yhteiskunta on sairas koululaitosta myöden, en tiedä, että johtuuko se siitä, että sielläkin ovat naiset enemmistönä, mutta valitettavasti juuri naiset pitävät tätä omaa alistamistaan hengissä ja hyväksi käyttävillä miehillähän ei ole mitään sitä vastaan.
 
Mutta yleisellä tasolla voin sanoa, että Suomen yhteiskunta on sairas koululaitosta myöden, en tiedä, että johtuuko se siitä, että sielläkin ovat naiset enemmistönä, mutta valitettavasti juuri naiset pitävät tätä omaa alistamistaan hengissä ja hyväksi käyttävillä miehillähän ei ole mitään sitä vastaan.


<oho. Naisten syy... Oletko joku hiton M/S vai mitä vittua sä jaksat nuohota täällä....
 
Viimeksi muokattu:
Minun mielestäni Suomessa on alistamisen kulttuuri; varsinkin tytöiltä edellytetään kiltteyttä, valitettavasti siinä mukana menee osa kyvystä kieltäytyä.

Ihmisen yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky sanoa : EI
 
Miksi ei voi uskoa?
Sinun määritelmäsi hyvästä äidistä voi olla erilainen. Rakkautaa ja aitoa välittämistä pystyy antamaan huumeäiti, alkoholisti ja mielenterveysongelmainenkin. Taloudellinen turvallisuus voi olla niin ja näin, mutta me emme tiedä luonnon tarkoitusta ja sitä, mihin tämä maailma on ylipäänsä menossa. Tuhoon v. 2012?

Maailmanloppu on tulossa 21.12.2012. Noin eilen "tiedeohjelmassa" sanottiin. ;)
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

A
Viestiä
19
Luettu
2K
Perhe-elämä
Hyvä varoittaa
H
P
Viestiä
17
Luettu
3K
M
N
Viestiä
4
Luettu
525
Perhe-elämä
Katsastusteknikko
K

Yhteistyössä