Ihan hirveän isot (mutta yhä varovaiset
) onnittelut
dreamerille!!! :heart: Nyt pidät siitä vaan kiinni kynsin hampain etkä anna lähteä livohkaan! =)
Ja hyvä, että tauti on hellittämässä,
Piiuli! Elä nyt vielä ihan kokonaan luovuta! Ja onneksi sinulla on pakkanen odottamassa, kävi miten kävi. :hug:
).( Eilen pistettiin Pregnyl - ja kyllä oli aikamoista söhläystä! On se onni, ettei tarvitse noita jauheita ja nesteitä tämän enempää sekoitella, tuo kynä on kyllä siunattu keksintö!
Mutta sinne meni (toivottavasti) ja nyt odotetaan kauhulla huomista punktiota. Minua ei ole koskaan ennen nukutettu, joten tästä tulee kaikin puolin ihan uusi seikkailu! Olo on onneksi pysynyt aika samana, vatsa ehkä ihan vähän pullollaan, mutta ei pahasti. Vettä olen vetänyt kuin sieni (ja väliin sitä kivennäisvettäkin, kiitos vinkistä,
dreamer!), että täytyy vain toivoa, että hyperi pysyisi poissa.
On se kyllä kumma, että voi ne veriarvot alkaa kohota, vaikkei ole mitään huimaa munislastiakaan! Koska minullahan se kypsien rakkuloiden määrä jää varmaan alle 10:n, kun tuo vasen ei ole yhteistyöhaluinen, eikä niin pienillä määrillä kai pitäisi mitään hypereitä tulla?!
Puhuttiin muuten eilen miehen kanssa, että ei meistä kumpikaan oikeasti usko tämän onnistuvan. Ei vaan voi kuvitella, että näin 3v:n jälkeen ekassa oikeassa hoidossa todella raskautuisi. Jotenkin sitä ottaa tämän ekan hoidon vain yhtenä testinä pitkässä testien rimpsussa: että katsotaan nyt, millaisia munasoluja minä oikein tuotan ja mitä ne miehet siittiöt niistä oikein tykkäävät.
Sinänsä vähän surullista, ettei jaksa hirveästi toivoa, mutta ehkä tuo realismi suojaa edes vähän siltä tulevalta pettymykseltä. Vaikka kai sitä alkaa kummasti jotain toivoakin, jos tästä vaan siirtoon päästään... :ashamed: