Loppu tulee, kumpi voittaa?

[Kaamoskuningatar]

Eroa on tehty jo pitkään. Mikään ei toimi. Kumpikaan ei ole onnellinen. Ollaan ihan erilaiset, eri harrastukset, erilaiset arvot jne. Minä kaipaisin hellyyttä, pehmeyttä, lämpöä, syliä. Mies haluaa mennä, tehdä työtä uupumukseen asti, pikaseksiä, pikaruokaa, kovaa liikuntaa, kovia arvoja.
Yhdessä on oltu lasten ja omaisuuden (velkojen) vuoksi viime vuodet. Kerran oli jo ero lähellä kun miehellä oli toinen nainen. Mies ei kuitenkaan uskaltanut hypätä vaan halusi vielä yrittää. Hän esitti rakastunutta (uudelleen) pari vuotta (koko ajan piti kuitenkin yhteyksiä viestein ja puheluin toiseen naiseen)mutta sitten asiat palasivat entiseen muottiin.
Ongelmana on se että kumpikaan ei halua olla se joka konkreettisesti laittaa eron vireille. Tämä on ihan hullua mutta niin se on. Kumpikaan ei halua olla aikuisten lasten silmissä se joka toimii. Kumpikin painostaa toista toimimaan ja röyhkeästi. Riitaa on joka päivä. Aina kun sanon erotaan sitten, mies sanoo eroa vaan, tee se jo äläkä vain puhu. Jo aamulla kun näen hänen naamansa tulen pahalle päälle. En jaksa ymmärtää mitä olen hänessä aikoinaan nähnyt. Samaa sanoo hän. Hän sanoo myös että jos minä vain olisin tyytyväinen, kaikki olisi hyvin. Hän ei näe itsessään mitään vikaa. Kysymys on ankarasta valtataistelusta joka välillä menee jo uhkailun puolelle. Mies sanoi että jos tämä ei lopu (jos minä en lopeta hänen arvostelemistaan) hän ei kohta tiedä mitä tekee. Hän sanoi sen uhkaavasti.
Olen melko varma että toinen nainenkin on taas kuvioissa jollain tasolla.
Tämä pitäisi saada loppumaan mutta olen niin sisukas että en haluaisi näyttää syylliseltä lasten ja "maailman" silmissä. Miehen kannalta katsottuna syynä voi myös olla avioehto joka tehtiin muutama vuosi sitten. Voisiko syynä olla se että jos hän lähtisi (vaatisi eroa) hän menettäisi "tasinko-oikeutensa" minun omaisuuteeni (joka on perinnön takia suuri)?
Vihaan tätä pattitilannetta joka on jatkunut jo kauan. Olemme kesästä lähtien nukkuneet eri huoneissa.

 

[no]

Ei mitään järkeä jatkaa tuota sotaa. Älä ajattele muita, nyt kannattaisi ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan ja alkaa järjestämään itselleen omaa kotia, jossa voi elää onnellisena.

 

[rohkeutta]

Sillä, kumpi eroa hakee, ei ole juridisesti mitään merkitystä tasinkojen ym kanssa. Ero kuin ero ja jaot menee lakien mukaan.

Jos lapsenne ovat jo aikuisiakin, mitä ihmettä mietit mitä muut ajattelee. Olet ilmeisesti ihan aikuisen ikäinen ihminen. Lapsesi tietävät ihan taatusti tilanteenne ja nostavat sinulle hattua kun rohkeasti teet tuollaisesta kaikkia kuluttavasta suhteesta lopun.

Nyt marssit laittamaan eron vireille ja alat hommata itsellesi ihan omaa asuntoa. Muuta pois yhteisestä kodista ja aloita aivan puhtaalta pöydältä. Se on hieno tunne, kokemuksesta voin sanoa.

 

[Kaamoskuningatar]

On sanottava rehellisesti että yksi tärkeä syy minulla on se että en halua miehen hyötyvän minusta ja edesmenneistä vanhemmistani. En halua antaa hänelle mitään tasinkoa, en senttiäkään. Avioehto on tehty kesken avioliiton. Mies on erittäin hyvätuloinen ja tunnettu tällä paikkakunnalla. Hän on kulissien mestariylläpitäjä. Kaikki pitävät meitä ihanneparina. Hän haluaa pitää kasvonsa ja leimata minut. Hän syyllistää jo minua joka riidassa.
Pelkään ottaa eroaskelta koska tiedän että saan p-kaa niskaan. Olemme molemmat erittäin lujatahtoisia ja sitkeitä. Hän otti opikseen syrjähypystään ja nyt pitöä varmasti uudet kujeensa salassa. Hän sanookin ettei kadu mitään muuta siinä kuin että paljasti sen minulle koska luuli että silloin otan eron, että minä hoidan kaiken.

 

[rohkeutta]

Sitä p-kaa sataa jonkun aikaa, siihen voit varautua ja yhteiset perhetuttavat saattavat kadota mutta se on heidän häpeänsä, ei sinun. Siinähän jyvät erottuvat akanoista. Parempi sekin kuin kituuttaa nyt loppuikä tuollaisessa suhteessa. Jos hän tekee itsestään marttyyrin, ja saat ulkopuolisilta niskaasi jotain (mitä epäilen, aika monet näkevät kulissien taakse vaikkette sitä itse usko) kerro kaikille tuosta toisesta naisesta. Että hänellä on vuosia ollut toinen nainen ja anna hänen naamionsa pudota, ethän edes valehtele.

Kun avioehto on tehty (oli sitten ennen avioliittoa tai sen aikana), omaisuuden jako on selvä. Kumpikin saa omansa, eikä siitä saa edes riitaa aikaiseksi. Et menetä mitään. Ota yhteys lakimieheen ja käy juttusilla. Mitään paisuvaa oikeudenkäynti/eroriitaa ei voi tulla kun lapset ovat aikuisia ja omaisuuden jako selvä. Mikä on sinun on sinun ja mikä on miehen on miehen. Kenen nimissä on omaisuus, se ratkaisee. Vanhempiesi perintöä ei kukaan vie.

 

[rohkeutta]

Tuli vielä mieleen tuosta kulissista, että oikeasti ehkä te itse luulette sen olevan hyväkin mutta jos miehesi on paikkakunnalla tuttu ja hänellä on ollut toinen nainen, varmasti hänet on nähty ja jutut kulkee selkänne takana. Sinua ehkä on haluttu säästellä, eikä kukaan ole sinulle kertonut kun luulee ettet sinä raukka tiedä mitään.

Tunnen itsekin näitä kulisseissa eläviä ja lähinnä säälittää kun he kuvittelevat ettei kukaan tiedä.

 

[eronnut lyyli]

Kirjoituksestasi ei käy ilmi, että mitä avioehtonne pitää sisällään. Onko sen tarkoitus ollut rajata kumpikin ulos mahdollisista saaduista tai tulevista perinnöistä? Jos näin on, sinulla ei ole mitään hätää.

Ehdottaisin, että ottaisit yhteyttä avioeroihin erikoistuneeseen juristiin. Vähävaraiset ja keskituloiset saavat apua edullisesti myös kunnan oikeusaputoimiston kautta, mutta sinä olet ilmeisesti varakas, joten varmasti rahaa löytyy myös yksityisen juristin konsultointipalkkioihin. Juristi osaa tulkita avioehtoanne ja hän osaa arvioida, että millaiseksi omaisuudenjakonne muotoutuu.

Tasinkohan tarkoittaa omaisuuden erottelua. Koska emme tiedä avioehtonne sisältöä emmekä omaisuuksianne, niin kaikki on vain olettamusta. Pääsääntöisesti aviopari vastaa yhdessä lasten ja perheen elatuksesta yms, joten kai miehesi on omalta osaltaan myös osallistunut taloudellisesti niihin?

Minusta sinun kannattaa miettiä tarkkaan, että mitä sinä oikein haluat? Haluatko erota vai haluatko pitää euroistasi kiinni? Jos raha on sinulle tärkeintä, niin älä eroa äläkä ota yhteyttä asianajajaan, vaan pysyttele miehen kiusaksikin suhteessanne. Jos taas haluat aloittaa uuden paremman elämän, niin et voi oikein ajatella niin, että miehelläsi ei olisi oikeutta yhtään mihinkään. Kaipa hän kuitenkin jotain on ostanut talouteen jne.

Itse otin aikoinaan avioeron enkä ottanut mukaani juuri mitään. Taloudellisesti raskasta aloittaa lähes tyhjältä pöydältä, mutta henkisesti aika vapauttavaa. Itse ajattelin niin, että mielenterveyteni ja onnellisuuteni ovat tärkeämpiä asioita kuin raha ja muu mammona.

Luuletko, että lapsesi, ystäväsi ja sukulaisesi ovat niin pinnallisia, että he hylkäävät sinut ja halveksivat sinua, koska olet ottanut eron? Omasta mielestäni pitkästä suhteesta lähteminen on usein hatunnoston arvoinen suoritus, koska lähtö on silloin yleensä aina harkittu teko eikä mikään hetken mielijohde. 2000-luvulla ei ole avioerossa syyllisiä, vaan kuka tahansa saa eron.

Omaa eroani ihmeteltiin kovasti, koska meillä oli myös päällisin puolin upea suhde. Kukaan ei vain tiennyt, mitä pinnan alla tapahtui. Kun aikaa kului ja sain voimia takaisin, niin aloin vähitellen kertomaan syitä eroon. Sen jälkeen läheiseni alkoivat ymmärtää tekoani uudessa valossa. Tietysti erossa osa tuttavista karsiutuu (esim. miehen sukulaiset, miehen puolelta olevat kaverit), mikä on ikävää, koska en välttämättä olisi halunnut, että kavereidenkin kesken pitää tehdä "tasinkoa". Elämä vain on sellaista. Loppujen lopuksi en ole jäänyt kaipaamaan juuri ketään exälle menetettyä tuttavaa. Sen sijaan suhde läheisimpiini on vahvistunut lisää.

Minä itse tein sen valinnan, että mikä minulle on hyväksi pitkällä aikavälillä. Nyt on sinun aikasi miettiä, mitä haluat tehdä. Tunnut miettivän kovasti sitä, mitä miehesi tekee ja ajattelee, mitä läheisenne ajattelevat jne, mutta mietipä vaihteeksi itse, mitä vaihtoehtoja on ja mitä ne eri vaihtoehdot tarkoittavat. Ymmärrän eroamattomuutesi vain siinä tapauksessa, jos sinulla ei ole työtä (kotirouva tai työtön) eikä koulutusta eikä niin paljon omaisuutta, että avioero aiheuttaisi taloudellisen katastrofin elämässäsi. Millään muulla tavoin en ymmärrä, mikä sinua vielä pitää suhteessa, jos se on noin huono, mitä kuvailit.

 

[Kaamoskuningatar]

Tuli vielä mieleen tuosta kulissista, että oikeasti ehkä te itse luulette sen olevan hyväkin mutta jos miehesi on paikkakunnalla tuttu ja hänellä on ollut toinen nainen, varmasti hänet on nähty ja jutut kulkee selkänne takana. Sinua ehkä on haluttu säästellä, eikä kukaan ole sinulle kertonut kun luulee ettet sinä raukka tiedä mitään.

Tunnen itsekin näitä kulisseissa eläviä ja lähinnä säälittää kun he kuvittelevat ettei kukaan tiedä.

Mies on tosi taitava peittelemään jälkiään. Ei jätä viestejä, ei kirjoittele mitään (ei minullekaan koskaan), manipuloi toisen aina ottamaan yhteyttä, ei tee aloitteita, saa kaiken näyttämään toisen aloitteellisuutta. Nainen oli (on edelleen?) työyhteyksissä tavattu ja edelleen on aivan mahdollista tavata niissä ympyröissä. Kukaan ei huomannut muuta kuin työntekoa ja päiväsaikaan kahvittelua ja lounastelua (yhteisiä työmatkoja, mutta porukassa). Mies vakuuttikin minulle moneen kertaan silloin että kukaan ei huomannut mitään ("olimme niin varovaisia"), hän suorastaan ylpeili sillä. Hän tunnusti itse asian minulle koska luuli että haluan eron heti.
Työn varjolla voi päiväsaikaan tehdä melkein mitä vain kun molemmilla on paljon kokouksia ja sillä lailla liikkuva työ. Ylitöitäkin on paljon.
Olen aivan varma että hänen kulissinsa on pitänyt. Minusta olisi vain hyvä jos kaikki tietäisivät varsinkin lapset.

 

[Geegonen]

Mikset kerro kaikille, myös lapsille, että hänellä on (oli) toinen nainen? Sittenhän kaikki saisivat tietää syyn eroon, eivätkä ihmettelisi.

 

[Kaamoskuningatar]

En haluaisi että lasten ja isän välit huononevat (halveksunta). Haluaisin erota sovussa. Kun ei sovita yhteen, ei sovita. Uskottomuus on kahdenvälinen asia, lapsille hän on aina ollut uskollinen. On kuitenkin raskasta nähdä kuinka hän esittää heille muuta kuin mitä hän on. Ehkä olisi helpompi jos voisi jakaa tämän asian lasten kanssa. Mutta onko se väärin?

 

[Perijä-66]

En haluaisi että lasten ja isän välit huononevat (halveksunta). Haluaisin erota sovussa. Kun ei sovita yhteen, ei sovita. Uskottomuus on kahdenvälinen asia, lapsille hän on aina ollut uskollinen. On kuitenkin raskasta nähdä kuinka hän esittää heille muuta kuin mitä hän on. Ehkä olisi helpompi jos voisi jakaa tämän asian lasten kanssa. Mutta onko se väärin?

Vielä taloudelliseen puoleen liittyen ehdotan että jos et halua perintösi menevän missään määrin miehellesi, sinun kannattaa kysellä juristilta mahdollisuutta että siirtäisit ennen eroa sen ns. ennakkoperintönä lapsillesi. Perintö on kuitenkin nyt kuitenkin vielä kokonaan sinun ja saat tehdä sille mitä haluat. Näin perintösi ei olisi sinulle "rasitteena" kun omaisuutta jaetaan. Samalla voisit auttaa lapsiasi. Tätä voi olla miehesikin vaikea vastustaa sillä kai yhteisiä lapsia sentään saa taloudellisesti auttaa.

 

[no]

Aikuisten lasten kanssa voi asiasta jutella, mutta vain aikuisten.

Eron lähtökohtana oletettu pettäminen on kyllä vähän huono, jos ilmeneekin, että mitään petosta ei ole ollut enää.

Jos oma paha olo johtuu oletuksista, niin sekin on huono perusta erolle, mutta jos siltikin toisen naama ottaa päähän, vaikka hän olisi puhdas pulmunen, niin ero on paras ratkaisu.

 

[Kaamoskuningatar]

Sitä onko enää ei pysty millään todentamaan koska mies on taitava kettu ja jo työelämässäänkin osoittaa koko ajan sellaista taitavaa manipulointia että heikompaa hirvittää. Jos en tuntisi ja olisi kokenut näitä hänen jekkujaan ja kuvioitaan epäilisin jo itseäni.

 

[Kumpi & Kampi]

Mitä enemmän näitä draamaqueenin tilityksiä luen, niin vakuutun että hän on hiukan "hei,hei".