Neuvokaa miehet miten miehelle puhutaan!

[Liian pehmeäkö?]

Juristi onkin varmaan oikea osoite. Taidan mennä juttelemaan. Viimeksikin sain sieltä parhaat neuvot. Silloin kun avioehtoa tehtiin. Mies ei olisi millään suostunut mutta kuten kerroin luotti tyhmyyteeni ja kolmannella ajanvarauksella suostui tulemaan allekirjoittamaan. Tämä juristi hoiti sitten avioehdon rekisteröinninkin, en todella olisikaan huomannut sitä. Hän neuvoi myös että älä suostu omaisuutesi myyntiin, mies kun oli jo myymässä perintökiinteistöäni. En suostunut. Tämä juristi myös neuvoi eroamista miehestä jo silloin, mutta halusin vielä yrittää. Nyt en enää halua. Täytyy etsiä toinen hyvä juristi, en läytänyt tätä edellistä enää. Nyt on tehtävä jotain ja pelko pois?

 

[Marenki-milli]

Olen kyllä hyvin vahva tarvittaessa koska olen aina tehnyt kaikki päätökset ja kantanut niistä vastuun ja minulla on kiinteää omaisuutta mutta en osaa käsitellä salakavalaa ilkeyttä ja uhkaa.

Raha on pienin ongelma, mutta siihen olet saanut neuvoja. Mä puutun tähän, minkä lainasin. Olet vahva ja kykenevä päätöksiin, mutta tällä miehellä on tahtosi taskussaan.

Sinä olet tahtosi ilmoittanut, hänen ongelmansa, ettei hän ole sitä kuullut. Tee valmistelusi, ota yhteys juristiin, hanki asunto. Harmillista, että asioiden pitää mennä niin, kun olisit mieluummin neuvotellut.

Vielä siitä rahasta: sinä et ole yksin miestäsi vastaan. Tai siis... ei tämä mikään taistelu ole, josta pitää selviytyä voittajana. Mutta sinullakin on oikeutesi, ihan lailliset sellaiset. Joka penniä ei pysty laskemaan, kun avioliitto loppuu. Miten voisikaan, jos toinen on maksanut ja tehnyt ruuan ja toinen vuokran - noin esimerkiksi. Kumpi on ollut tärkeämpää? Miten hinnoittelet silitetyt paidat, uudet verhot (ai niin, ne on täyttä turhuutta...) tai pihan haravoinnin?

Voimia sinulle. Älä suunnittele tulevaa liian pitkälle, elämä tulee päivä kerrallaan. Tee yksi asia ja sitten taas yksi, niistä tulee kokonaisuus.

 

[Liian pehmeäkö?]

Olen vain niin pohjattoman väsynyt tuohon miehen kovuuteen ja itsekkääseen kovisteluun jota on kestänyt jo liian kauan. Nukun nyt eri huoneessa, olen tehnyt jo henkisen pesäeron. Hän ei enää edes kuuntele minua, joten olen lopettanut yrittämisen täysin.
Hän tuntuu lataavan itselleen ohjelmaa jaksamisen rajoille asti ja olen aivan varma että joku nainenkin on kiikarissa. Hän tuntuu pohtivan mitä tehdä, siis seuraavaa vetoa.
Kuitenkin hän haluaa suunnitella yhteistä tulevaa ohjelmaa, siis aikatauluttaa minunkin elämääni. Miksi hän tekee niin, en tiedä?

 

[Vennu-liina]

Kuitenkin hän haluaa suunnitella yhteistä tulevaa ohjelmaa, siis aikatauluttaa minunkin elämääni. Miksi hän tekee niin, en tiedä?

Sinä et ole hänelle enää oma yksilösi, vaan hänen itsensä jatke. Te olette yksikkö, ja hän käskyttää että pysyt ruodussa. Kun kalenteri on täynnä, et ehdi keksiä omia menoja. Älä käytä sitä "siihen asti jaksan" tekosyytä enää. Asiat eivät muutu, ellet sinä tee muutosta.

 

[Yks tavis]

Luin tuon koko ketjun, ja täytyy valitettavasti vain todeta että tuo kyseinen mies ei todellakaan tiedä mitä oikea rakkaus on - eikä tule sitä koskaan tietämäänkään.
Terve ihminen osaa rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta - osaa antaa anteeksi - ja taas jatketaan etenpäin.
Tuo mieshän on ihan sairastunut omaan suuruuteensa ja muka kaikkivoipaisuuteensa - asemansakin toisia alistamalla varmasti saanut ja pitänyt.
Jätä se hullu ja sillä selvä. Ajattele omaa loppuelämääsi - äläkä tuota kahjoa miestäsi pelkää - vaan tee omat ratkaisusi - ja pidä huoli myös omasta omaisuudestasi. Mene tuomarin puheille heti - äläkä kerro mitään miehellesi vielä - vasta sitten kun koko toimintaketjusi on itellesi selvä; siis mihin mujutat ja milloin.

 

[Liian pehmeäkö?]

Aika juristille on tilattu! Kiitos tuesta.

 

[akateeminen pyykkimuija]

Avioliittoni oli kuin kuvauksestasi. Lopulta mies jäi kiinni tosi räikestä pettämisestä. Paineita hänelle tuli myös toisen naisen taholta. Silti ero oli julma. Hänelle ei lopulta kelvannut juristin tekemä sopimus, vaikka sitä itse ensin ehdottikin. Ei edes ne omasta mielestäni oikeudenmukaiset myötymiset, jotka sopimukseen jo heti kirjattiin. Prosessia kesti kokonaisuudessaan vuosia. Oikeastaan hän pääsi lopulta kostamaan lastemme kautta, aiheuttaen samalla kaikkein pahimman lapsillemme.

Edelleen hän lasten kautta syyttää minua esim. suuttumisestani. Minulla kun ei hänen mielestään olisi ollut oikeutta suuttua ja kiukustua - näyttää tunteitani. Mutta sitähän se avioliittokin oli ollut - tunteetonta yhteiseloa - oma kokemukseni näin jälkeenpäin.

Avioero kuuvamassasi tilnteessa voi olla tosi rankka henkisesti, vaikka aineellinen puoli saataisiin hoidettua jotenkin. Tuskin siinkään päästään molempia tyydyttävään sopimukseen, joten juristin apu on välttämätön. Pidä kuitenkin huoli siitä, että kerrot oman näkemuksesi ja vaateesi tarkoin faktoihin nojaten, muutoin mies voi yrittää manipuloida jopa oikeusistuinta oman lakimiehensä avustuksella. Lasten toiveisiin vetoaminen voi toimia välineenä.

Epätasa-arvoisen liiton (narsismin) uhreista puhuttaessa oman arvon tunnistaminen on ensisijaista. Sen seikan kanssa on tehtänä henkistä työtä ihan tietoisesti. Muutoin saattaa käydä niin, että uusissa suhteissa toistuu sama, miehen itsekeskeisyys ja tunneköyhyys. Myös lasten käyttäytyminen voi koetella henkisesti, sillä heillähän on valitettavasti se kotoa, perheestä opittu malli.

 

[mymmelinäiti]

älä ihmeessä eroa. sinullahan on täydellinen parisuhde. vai eikö sittenkään?

 

[sosuli]

Hae keskusteluista parisuhde-osastolta "naamiona terve mieli". Se on kirjan nimi, joka kertoo narsistisista persoonallisuushäiriöisistä. Samalla löydät puolisen tusinaa ketjuja, joissa puhutaan samasta asiasta.

Myös tällainen linkki löytyy: http://www.narsistienuhrientuki.info.

Voimaa ja jaksamista!

 

[täältähän se löytyi]

Muistuttaako tämä mies miestäsi?

 

[me too]

Tuohon tulokseen tulin.Olin oikeastaan järkyttynyt asioitteni samankaltaisuudesta kun eksyin tänne sivuille.Olen elänyt lasten kanssa ja nyt ovat poissa pesästä eli tyhjää on.Sesympatia myös puuttuu.Olen opetellut pyytämään,puhumaan suoraan mutta...työt voittaa, aina ensin muuta tekemistä.minun nimeäni/suunnitelmiani ei ole kalenterissa useinkaan.Ei yhdessä kivaa(ihan kahdestaan).En koe olevani tärkeä ihmisenä.Olen liiaksi itsestään selvyys. Raha ja materiaali ei tosiaankaan korvaa lämmintä ihmis-suhdetta.Mutta toivon ja koetan taas.viisautta elämäsi ratkaisuihin toivoen.