Mileko Mulla vähän sama. Muutettiin miehen työn perässä paikkakunnalle, jossa en ollut edes ennen muuttoa käynyt. Kaikki tutut ja sukulaiset jäi yli 250km päähän. Ei ihan ykskaks lähetä kyläileen tai kukaan käy täällä. Itse asiassa ykskään mun kavereista ei ole käynyt meillä, ollaan sentään asuttu jo kolme vuotta täällä. Kesäsin olis vielä tosi hieno kaupunki ja meillä tilaa, mut silti aina odotetaan ett me tullaan ja mennään muille. Vähän on sellainen olo kuin kaverit olis hylänny muuton jälkeen.
Täällä uudella paikkakunnalla en ole oikein kenenkään kanssa ystävystynyt. Töissä kyllä sai ihmiskontakteja, mut ei niidenkään ihmisten kanssa oltu kuin töiden kautta tekemisissä. Koirapuistossa nyt joskus näkee ihmisiä. Mutt nykyään saattaa mennä paiviä ellei viikkoja, etten ole puhunut kenenkään muun kuin miehen kanssa
Mie olen hiukka huono saamaan uusia ystäviä tai edes tuttuja :ashamed:
Joululahja vinkki mie aattelin ostaa miun äidille ja anopille sellaiset 'isovanhemman kirjan' (en ihan varma mikä oikea nimi). Se on semmoinen jota isovanhemman on tarkoitus täyttää omilla kokemuksillaan. Kirjassa on otsikoita ja vinkkejä mistä voi kirjoittaa oman lapsuuden leikeistä, elämästä yms. Eli kirjata ylös hiukan 'sukutarinaa'. Jos sais isovanhemmat innostuun siitä, niin olis hieno perintö sitten joskus lapsenlapsille
Mie kävin eilen yksin koiran kanssa lenkillä (mies oli nukkuvan pojan kanssa kotona). Kaksi ihanan rentouttavaa tuntia ilman tissitakiaista Hiukan olen väsynyt tähän sympioosi elämään ja pienen pienikin irtiotto teki hyvää. Tuntui, että oli taas paaaljon enempi voimia ja kärsivällisyyttä.
Vähän on huono omatunto, että on niin väsyny olemaan vauvan kanssa. Kuitenkin monta vuotta toivottiin tätä tämmöistä elämää. Mutt eiköhän ole ihan normaalia haluta joskus omaa aikaa. Ja pakkohan sitä on antaa miehenkin ottaa edes hetkeksi vastuu vauvan kaitsemisesta. Ettei käy niin, ettei uskalla hoitaa pientä, kun mie olen toisen 'ominut'.
Hipkukka
Täällä uudella paikkakunnalla en ole oikein kenenkään kanssa ystävystynyt. Töissä kyllä sai ihmiskontakteja, mut ei niidenkään ihmisten kanssa oltu kuin töiden kautta tekemisissä. Koirapuistossa nyt joskus näkee ihmisiä. Mutt nykyään saattaa mennä paiviä ellei viikkoja, etten ole puhunut kenenkään muun kuin miehen kanssa
Mie olen hiukka huono saamaan uusia ystäviä tai edes tuttuja :ashamed:
Joululahja vinkki mie aattelin ostaa miun äidille ja anopille sellaiset 'isovanhemman kirjan' (en ihan varma mikä oikea nimi). Se on semmoinen jota isovanhemman on tarkoitus täyttää omilla kokemuksillaan. Kirjassa on otsikoita ja vinkkejä mistä voi kirjoittaa oman lapsuuden leikeistä, elämästä yms. Eli kirjata ylös hiukan 'sukutarinaa'. Jos sais isovanhemmat innostuun siitä, niin olis hieno perintö sitten joskus lapsenlapsille
Mie kävin eilen yksin koiran kanssa lenkillä (mies oli nukkuvan pojan kanssa kotona). Kaksi ihanan rentouttavaa tuntia ilman tissitakiaista Hiukan olen väsynyt tähän sympioosi elämään ja pienen pienikin irtiotto teki hyvää. Tuntui, että oli taas paaaljon enempi voimia ja kärsivällisyyttä.
Vähän on huono omatunto, että on niin väsyny olemaan vauvan kanssa. Kuitenkin monta vuotta toivottiin tätä tämmöistä elämää. Mutt eiköhän ole ihan normaalia haluta joskus omaa aikaa. Ja pakkohan sitä on antaa miehenkin ottaa edes hetkeksi vastuu vauvan kaitsemisesta. Ettei käy niin, ettei uskalla hoitaa pientä, kun mie olen toisen 'ominut'.
Hipkukka