Mileko ja Milli - virtaa teille (en tiedä tosin mistä ...),
itse oon ihan samassa jamassa - viime yön oli luojankiitos mun yks ystävä yökylässä ja sain nukkua huikeat 10 tuntia ( 5 +3+2) , hän hyysäili vauvaa , oikeastaan ei jäänyt kuin yks syöttö väliin.
Itkeä tuherrellut oon minäkin tätä väsymystä ja sitä kun ei jaksa olla auvoisen iloinen.
Ja tää neljänseinän sisällä - elämänmuutos on mullekin hirmuinen - työelämässä oli yli 100 matkapäivää vuodessa, hotellia, taksia, asiakkaita . ja muutenkin max klo 20 kotona oulu-iltoinakin . Että erit on kuviot. Kumpparit jalassa ja oikein kotiäiti olo... Onnkesi on joitain ystäviä, kai ne sitä miestä korvaa.
Mua on surettanut myös tuo mun oman perheen kylmäkiskoisuus, en niin mitään apua ole sieltä saanut. Toki äet on syöpäkipeestä toipumassa ja se on hyvä syy, mutta mun sisko on vaan kylmäkiskoinen. Ennemmin tulee hautajaisiin kun auttaa. Vaan eipä sitä ihmisiä voi muiksi muuttaa eikä kannattaisi toivoa lämpöä lämmöttömiltä.
Joo - siskokin vastaa tekstiviestiin kun on kyse lahjatoivelistasta - ei esim kun laitoin viime vkonloppuna 'oon ihan loppu ' - tekstarin. Että semmoista empatiaa ja suhteellisuudentajua...
Mutta ulkona pilkisti aurinko , ja ei kai näihin ankeuksiin kannattaisi kieputtautua. Muru on suloinen , uusia ääniä tulee ja tarraa kiinni äitin sormiin ja nenään hanakammin
Tosin se suloisuuskin on helpompi huomata, muistaa ja älytä - kun on joku jakamassa sitä. Ystäviä, sukua tai sitten sen ilon jakava siippa (kaikki ei varmaan osaa samalla tavoin myötäelää).
Elämän varjokohdissa auttaa jos joku näyttää valoa ?
Joo, joululahjat ja laittamiset nyt jää - ihan hyvä ohje oli se kanelia vai inkivääriä uuniin ja tolua sukkaan tekstari/email , joka kiertää...
Kandee vissiin mennä lahjahulinaan vasta viikolla, nyt mahtaa olla älytön ruuhka ?
Töihin menoja ja muita oon minäkin väliin miettinyt, aiemmat arviot hoitovapaista saattaa muuttua ... saa nähdä mimmoista tää arki on sitten himpun myöhemmin. Nyt ainakin on telkkariohjelmat tooooosi tuttuja.
t pau & pikku viu