Lokavauvat 2007

Maidon palauttamisesta omaan ruokavaliooni: Toissa viikon maanantaina söin perunamuussi kylässä, kun muuta ei ollut tarjolla. Illalla karjuttiin, mutta tein johtopäätöksen, että voi johtua myös päivän hulinasta. Sitten toissaviikon torstaina söin kylässä pullan ja tissilakkoilua ilmaantui illalla. Perjantaina söin juhlissa kermakakku, minusta ei mitään kummosempaa oireilua. Viikko sitten maanantaina söin jogurtin ja jäätelön => pulauttelut (puklua tuli vaikka ei edes suostunut syömään pidempään aikaan) ja tissilakko alkoivat iltapäivästä ja huuto. Kakka oli seuraavana päivänä vihreää. Mutta on tää aikamoista pähkäilyä. Mun oma äiti on täysin varma, että kyseessä ei ole maitoallergia, vaan että kyseessä taas vaan "vaativa" vauva. Nämä ulkopuolisten kommentit saa sitten oman olonkin epävarmaksi, mutta sittenhän sen aikanaan näkee, jos maitoaltistukseen päädytään.

Luulen samoin, että pienet määrät maitoa eivät aiheuta oireita, pahimpia tuntuu olevan piimä, maito/kerma ruuassa ja jogurtti. Juustoista ei kaiketi oireita tule oireita, mutta en niitäkään uskalla käyttää.

Meillä on nyt kaikki unet ihan sekaisin. Yössä ei ole yhtään pidempää unipätkää, vaan viime yö meni taas 1 h 50 min välein heräillen ja vaan tissillä rauhottuu kuten edellisenäkin yönä. Koitin myös vieressa nukuttaa, mutta sama meininki. Päivät myös sekaisin eilen nukkui aamulla klo 10-12, sitten klo 14.40-15 ja klo 18-18.15 ja oli kyllä taas iloinen ilta, kun yöunille sain vasta klo 21. Toissapäivänä sama meininki. Hampaita tulee ja niitä varmaan osaksi itkee, mutta en sitten muusta tiedä. Toivotaan, että ois taas vaan joku vaihe, esim. tiheän imun kausi? Tissi ainakin maittaa ja hampaiden tulo ei siihen tunnu vaikuttavan.

Mä olen pätkätyöläinen eli lomat on taas pidetty ja osin maksettu. Töihinpaluu koittaa mahdollisesti loppukesästä tai syksyllä kunhan näkee miten nämä kuviot tästä muovautuu.

 

Heips!

Mä olen kans aatellut täysimettää sinne 6 kk ikään asti, kun kerran ihan sopivasti tuntuu maitoa tulevan. Vain kaks kertaa olen pumpannut, kun rinta on meinannut "räjähtää", että saa sitten nähdä, miten sitä maitoa saa pumpattua kiinteisiin ruokiin. Joku äiti mulle kerto vaan laittavansa keitinvettä soseisiin, että ei kait sekään niin huono vaihtoehto ole, jos omaa maitoa ei tuu tai lehmänmaito ei käy?!

Tää "rasvadieetti" on mun oma keksintö/kokeilu, jonka vaan päättelin ehkä toimivan, kun omaa vararasvaa ei kauheesti ole ja se ruokavalio tosiaan oli tosi vähärasvaista. Enkä mä rasvaa nytkään niin hirveesti syö, mut lisään beceliä puuroon, joun kevytmaitoa, syön suklaata ym. ja yritän muutenkin syödä useammin ja monipuolisemmin.

Meidän neuvolassa on jo 3 kk ja 4 kk käynneillä ehdoteltu kiinteiden maisteluja/mukaan ottoja, josta mä olen ollut aika kummissani. Sit kun olen tarkemmin kysynyt, että onko se välttämätöntä tytön kasvun/kehityksen kannalta, niin ei ole ollut ja olen jatkanut vaan rintamaidolla. Ovat kai aatelleet, että pääsisin helpommalla, kun n. 8 tuntii päivässä menee edelleen imetykseen ja tosiaan tuo nukkumaanmeno on ollut meillä ongelmana. 2,5-3,5 kk iässä kun mentiin tosiaan vasta 03-05 aikaan nukkumaan ja "yöunet" kesti max. sen 7 tuntia.

Mut nyt yöunet ovat parantuneet ja pidentyneet meillä edelleen niin, että ollaan menty viime päivinä jo 21.30-22.30 nukkumaan, kahdet öysyötöt (yht. 2h) ja aamulla noustu 9.30-10.30 välillä. ...tossa välissä siis mentiin noin klo 24 aikaan nukkumaan ja herättiin 8-8.30 yleensä yhdellä yösyötöllä. En sit tiedä mikä teki tämän ihanan muutoksen, olisko sitten tuo tytön lisääntynyt puuhaaminen vai mikä?! Neiti on alkanut uudelleen kääntyilee selältä mahalleen ja leikkii hienosti jo itsekseen leluilla. Vaihtelee kädestä toiseen ja lelusta toiseen sekä juttelee niille! Aivan ihan seurata touhuilua vähän kauempaa, ettei leikit häiriinny. Ennen kun piti olla aina seurana vieressä.

Päiväunien kanssa kyllä on edelleen välillä yhtä känkkäränkkää, kun ei millään meinaa antaa unelle periksi. Nytkin vaunulenkillä otin pari kertaa syliin väsyneen itkijän, kun meni kunnon itkuksi. Tosen kerran jälkeen kun laitoin takas vaunuihin, niin tuli pieni valitus vielä ja sit simahti samantien. ...vaunuttelua/sylissä oloa oli takana n. 30 min. Mutta pääasia , että nukahti, niin on taas hyväntuulisempi tyttö unien jälkeen. Iltakänkkäränkät onkin sitten jääneet nyt paljon vähäisemmiksi, kun on oppinut antamaan helpommin periksi.

Parempia öitä kaikille muillekin ja tosiaan, äkkiä nää pienet kasvaa ja kehittyy, että yritetään nauttia tästä ajasta myös!

Iikka

 

Ihana, että saat säästää lomat! Nythän on kertynyt tämän vuoden talviloma ja kesäloma, eli saat täydet lomat sitten v. 2009 + vielä mitä ehtii kertyä tästä huhtikuusta äikkärin loppuun, eli pari päivääkö... meillä kun on ollut sanomista, ettei lomia saisi jättää niin pitkälle..

 

Joo tosi kiva on minustakin. Jäi mainitsematta, että mulla oli esimies vaihtunut, entinen oli tiukempi noissa loma-asioissa. Tosin nyt alkoi arveluttaa, että entä jos se uusi ei vaan älynnyt tuota loma-asiaa siinä käydessä ja tuleekin nyt sitten urputusta jälkikäteen :/...

 

Hei vaan,

Tällä suunnalla sujuu melko lailla hyvin. On tullut taas keskityttyä sisustuspuuhiin, kun mieskin on voinut paremmin.
Poika nukahtaa illalla aika tarkalleen puoli kymmenen aikaan ja nukkuu nykyään yhdellä aamuyön syötöllä seitsemään. Sitten jos haluaa itselle lisänukkumisaikaa, niin pitää ottaa viereen tissille. Illan velliannos on tosiaan jättänyt ne lukuisat yösyötöt pois. Nyt hän on tyytyväinen tuttiin ja harsoon ja nukahtaa uudelleen, eikä joinain öinä edes heräile.
Meillä on kahlattu jo lähes kaikki kasvikset läpi, mutta makeita vähän varovammin. Luumu on aika paljon käytössä, kun ei meinaa kakka muutoin irrota.

Minä lähden töihin viimeistään elokuun lopussa, siis siten, että pidän lomat vanhempainloman (loppuu 31.7.) jälkeen. Lomaa minulla on reilusti yli kuukuasi, kun siirsin sitä viime kesältä. Voi olla, että menen sitten jo aikaisemmin, jos mies haluaa pitää isäkuukauden. Eli silloin menisin jo heinäkuun puolivälissä. Tosin olen tehnyt töitä kokoajan pikuisen tässä ohessa, apurahahakemuksia ja kirjoitushommia. Olen sen luontoinen, että pystyn olemaan huomattavasti parempi äiti, kun en ole "pelkästään" kotona. Tämähän on aivan ihmisestä riippuva minun mielestä, pääasia, että itse tietää, mikä itselle parhaiten sopii.

Tässä tärkeimmät!

Jelli

 

Voih, kateellisena luin Iikan jutusta, kuinka vauva jo on innostunut leluista ja leikkiikin itsekseen. Meillä on päivälleen samanikäinen typykkä ja ainoat lelut, joista on kiinnostunut on jumppamaton lelut, jotka roikkuu yläpuolella. Ei laita käteen asetettua lelua suuhunsa eikä oikein tutkailekaan sitä, vatsallaan ei kiinnostu edessään olevista esineistä, vaikka ne olisi just muodoltaan ja väriltään iälle sopivia. Toisaalta äitiyspakkauksessa ollutta kirjaa katsoo lumoutuneena ja pitää siitä kiinni kuin lukisi sitä ikään, heh! Ekan kerran "Akustiina" kääntyi selältä vatsalleen ennen 4 kk. ikää ja silloin punnerteli kovasti päästäkseen vatsalleen (usein heikoin tuloksin). Nyt ei edes yritä kääntyä, mutta punnertaa leuka rinnassa ikään kuin haluaisi nousta istumaan. Nyrkki on melkein kasvanut suuhun kiinni viimeisen kuukauden aikana ja sitä järsii mieluummin kuin tuttiakin, tutilla lähinnä merkitys vain nukahtaessa eli ei pysty nukahtamaan ilman sitä. Noista ruoka-asioista viimeeksi napisin, meillä mennään edelleen täysimetyksellä ja kuten Tehiskin, mä olen motivoitunut nimenomaan siksi, että pelkään diabetesriskiä. Mulla itselläni on jälkisairautena saatu 1. tyypin diabetes, mutta olen suuren sukuni ainoa, jolla moinen. Matalahkon verensokerin takia vauva sai ensimm. kahden elinvuorokautensa aikana sairaalassa lisämaitona korviketta pullosta ja kun sain typykän vierihoitoon, ei hän osannut syödä rintaa vaan raivosi joka kerta, vatsalaukku oli jo venynyt isoista maitoannoksista ja lapsikin oli yli neljäkiloinen. Rintakumin kanssa pääsin imetyksen alkuun, mutta pidän aika suurena voittona, etten ole vielä joutunut tukeutumaan korvikkeisiin tms. Alussa kyllä oma jaksaminen niin henkisesti kuin fyysisesti oli koetuksella ja olen näin jälkeenpäin ajatellut, että kun vielä neuvolassakin "kiellettiin" korvike, ei kyllä tukea jaksamiseen saanut. Olin ihan hermo ja välillä tuntui, että vauvan funktio on saada minut raunioitumaan ja kiusata mua. Varmasti olisin ollut parempi äiti, jos olisin antanut lisäravintoa ja saanut samalla edes hieman levättyä. Lapsen herättyä välillä purskahdin itkuun, kun ajattelin, että taas se kirkuminen rinnalla alkaa ja rintakumit lentelee ilmassa...onneksi tätä kesti vain sen kolmisen viikkoa, mutta monesti ajattelin lapsen vaistoavan epävarmuuteni, stressin ja uupumuksen. Ristiriitaisinta tässä on se, että koska vaavi oli jo sairaalassa saanut korvikelisämaitoa, oli tavallaan tapahtunut jo pysyviä immunologisia muutoksia, ainakin lääketieteen mukaan, joten ehkä koko taisteluni täysimetyksen puolesta on ollut turhaa...toivottavasti ei. Ainahan vanhemman oma diabetes lisää riskiä, että lapsikin saa sen ja haluan, että olen yrittänyt kaikkeni, mitä voin sen estämiseksi.

 

Meillä Irene on alkanut tutkiskella lelujaan tarkemmin. Vaihtaa kädestä toiseen ja vispaa lelukättä sellaisella ihmeellisellä ranneliikkeellä. Jos huomaa, että lelusta lähtee kiva ääni kun sitä kalauttaa sitterin laitaa vasten niin sitten alkaa tehdä sitä. Jos tiputtaa lelun näköetäisyydelle esim vatsansa päälle, niin poimii takaisin käteen. Kääntyi kerran vatsalleen, mutta se oli meidän pehmeällä sängyllä joten en tiedä lasketaanko sitä. Omalla leikkimatollaan ei käänny, menee ainoastaan kyljelleen.

Kävin eilen tarkistusultrassa ja ylläri-pylläri kohdusta löytyikin 2mm pitkä ihmisen alku. Oli suuri sokki, kun olin varma keskenmenosta ja niin oli neuvolan terkkakin kun silloin sinne soitin.

 

Niin ja ripuli jatkuu edelleen. Harvoin enää tulee vesiripulia, mutta sellaista löysää velliä tulee edelleen usein. Pepun iho on kuitenkin jo paranemaan päin niin jospa se olisi jo merkki paremmasta. Välillä iho oli todella huonossa kunnossa, kun tuli sellaisia pyöreitä haavoja kymmeniä. Avohaavoihin en sitten talkkia tai sinkkivoidetta uskaltanut laittaa niin oli käytössä vaan bepanthen. Verikokeissa ei ollut mitään, eikä lääkäri oikein sanonut juuta eikä jaata jatkosta niin mennään edelleen osmosalilla.

 

Mitämitämitä???? Ihan ihanko totta Jellybean, WAU! Valtavasti onnitteluhalauksia <3 Aika kiva shokki kuitenkin
Kurjaa tuo ripuli!

Meillähän tämä neiti sairasti viime viikolla pikaisesti sen kuumetaudin + kakkasi usein ja outoa tavaraa. Pääsi ilmeisesti helpolla siitä rajusta vatsataudista. Nimittäin tuo mr kolmonen (2v 8kk) sairastellut nyt sitä. Kolme päivää tuli kaaressa molemmista päistä ja kova kuume vielä lisäksi. Alkoi viime viikon torstaina. Tänään eka päivä, kun vähän ruoka maistuu. Paino tippui kilon. Hiukan huolissaan täällä jo oltiin. Muita tautisia ei ihme kyllä ole.

Meillä tyttö ei vielä kääntyile. Lelujen kanssa touhuilee kovasti. Viihtyy tosi paljon ihan yksikseenkin. Kiva juttu. Tuo kolmonen ei ole koskaan ollut yksin leikkivää tyyppiä, ei vieläkään.

Tsemppiä sinne Maaritille!
Meillä tuota diabetesta ei ole suvussa kellään. Ja lapsilla on kaikilla se korkea riski, jossa geeni on saatu molemmilta. Jännä juttu.

 

Waude Jellybean!! Ihan mielettömästi onnea!!

Maaritille edelleen hatunnosto! Kyllä ihan varmasti tuosta täysimetyksestä on hyötyä, jos ei sitä diabetestä vastaan, niin ainakin muissa asioissa.

 

Onnea Jellybeanille! Voi, kun itsekin vielä joskus olisi raskautuneessa tilassa. Onneksi on tuo yksi aarre!

Meillä ukkeli kääntyi vatsalleen jo ennen kolme kk synttäreitä. Ja on kyllä liikkuvaa sorttia edelleen. Takaisin selälleen on kääntynyt muutamia kertoja, ehkä lähinnä vauhdin hurmassa puoli vahingossa. Meillä viihdyttiin ennen paljon pidempiä aikoja yksin matolla. Nyt on jo ne roikkulelut niin koluttu, että tylsistyy nopeasti ja kääntyy vatsalleen. Siinä sitten ei jaksa hirmuisen pitkään olla ja kannatella itseään ja pitää mennä pelastamaan. Sitterissä tunkee vain istumaan. Joten täällä vaaditan seuraa nyt enemmän kuin aiemmin. Tuntuu, että lelut käyvät "vanhoiksi" nopeaan tahtiin. Hampaita odottelen, kun nyrkin syöminen on kiihtynyt ja kuola valuu hurjasti.

Syömishommat menee niin, että herättyämme (7 aikaan) ensin minä syön aamiaista ja sitten poika saa kasvista puoli purkkia. Sitten tissit päälle. Iltapäivällä pidempien unien jälkeen saa marjaa tai hedelmää puolisen purkkia. Iltapalaksi menee se velli ja tissiä. Siis toki päivällä sitten vähintään kolmen tunnin välein otetaan tissit.

Kyllä poika on tyytyväinen lapsi. Ei itke kuin nälkää ja väsyä. Harvoin kyllä nälkääkään, kun tungen sitä tissiä varmaan vähän liiankin usein. Väsy menee ilaisin usein liian pitkälle, varsinkin, jos kylvetään.
Miten teillä muuten kylpyhommat? Alkaa amme käydä aika ahtaaksi...Me saunotaan ja käydään suihkussa tai sitten vain kylvetään pari kolme kertaa viikossa ja lauantaisin on vauvauinti. Lisäksi tehdään aamu- ja iltapesuilla pyllyt ja kädet pesemässä. Pojalla on kyllä tosi hyvä iho, joten ei tarvitse siitä huolehtia.

no niin, romaani tuli taas kirjoiteltua...

 

Moikka moi!!

Jellybean: kovasti tarrasukkia teille!!

Välillä olen ehtinyt käydä lukemassa mutta sitten jo Herra ilmoittaa että seuraa kaivattais, eli seuran kipeys on tullut jo meillä kuvioihin!
4kk neuvolassa käytiin ja pituutta oli 56cm ja painoa 7310g eli ei miessään höyhensarjassa enään...

Meillä nukutaan edelleen todella hyvin, pari yötä meni niin että kävi illalla 7 nukkumaan, 4yöllä syömään ja 7 heräs uuteen päivään, eli 12 tuntia... =)
Kiinteiden maistelu on aloitettu, pe söi ensimmäisen kerran persikkaa niin että avasi oikein suuta! la meni jo peruna porkkanakin reippaasti.
Kuinka usein olette ottanut uuden aineen? Oliko neuvolan suositus 1vko!

Nyt meillä jo käännytään useemmin mahalleen ja parikertaa on vahingossa jo menty mahalta selälleen, kovasti on suunta eteenpäin ja kun ährää ja ährää niin metrin hyvinkin liikkuu...

Mutta kutsu kuuluu!! Yritetään olla aktiivisempia kirjoittajia niin ei pudota kauhean kauas! (paraskin puhuja...)

 

Onnea Jellybeanille, ihana yllätys oli aivan varmasti vauvauutinen.

Äkkiähän tuo aika menee ja tahtoo olla ettei kerkeä edes koneelle istahtamaan. Tytöllä on nyt ikää 5,5kk ja yhtäaikaan puhkesi kaksi alahammasta, oli muutaman päivän aika kiukkuinen tyttönen. Kääntyileen nyt kovasti, vaipan vaihto on jo aika hankalaa, kun koko ajan on pyörähtämässä mahalleen. Tykkää kylvyistä ja veden loiskuttamisesta. Tyttö on oppinut myös pörisemään ja käsillä tykkää lyödä pöytää, siitä lähtee kiva ääni. Perunaa ollaan maisteltu nyt muutamana päivänä.

Mä kyllä pitäisin tämän meidän vauvan vielä tovin ihan pikkuvauvana, mut niin tuo vaan aika menee nopeasti. Tuli vaan mieleen että ei kannata liikaa vertailla omaa lasta toisten lapsiin, kyllä varmasti kaikki jossain vaiheessa alkaa liikumaan ja pyrähtelemään ympäri, jotkut toki tarvii kannustusta joihinkin toimiin. Esikoisen aikaan meillä koko ajan vähän odotettiin seuravaa ja seuraavaa edistysaskelta, mut tämän kuopuksen kanssa ollaan itsekin rauhallisempia ja iloitaan jo opituista taidoista.

Nyt illastamaan, kun mies tahtoi tehdä tänään jotain hyvää, varmaan koittaa nyt korvata sitä kun on joutunut olla paljon poissa kotoa töiden vuoksi =)) , mutta olipahan syy mikä tahansa niin mukava on mennä valmiseen pöytään syömään herkkuja.

 

Koitan tässä kahvikupposen kanssa kirjoitella, kun tuo vauveli nukkuu puolen tunnin torkkujaan.

Meillä oli eilen 5 kk neuvola. Pituutta 67 cm ja painoa 7350 g, paino tullut taas tosi vähän. Mites te muut, joilla on hoikkia vauvoja, paljonko heille painoa yleensä tulee kuukaudessa? Meillä sitten taas punnitus esikoisen neuvolan kanssa samaan aikaan.

Meillä on yöt olleet tosi kurjia viime yötä lukuunottamatta, en sitten tiedä kiusaako nuo hampaat vai mikä. Lisäksi poitsu hankaa taas silmiään ja nenäänsä öisin ja raapii naamaansa, tuntuu että johtuisi perunasta joka aloitettiin tai sitten siitepölyistä tai molemmista.... Mutta neuvolassa ei ottanut mitään kantaa koko asiaan. No peruna on nyt poissa kuvioista ja kokeilen taas ensi viikolla, jos sama taas toistuu niin "JULISTAN" perunan syylliseksi. Esikoisellahan ei aikanaan peruna sopinut siitepölykaudella. Päivisin meidän poitsu on taas myös ollut tosi kiukkunen, mutta vasta ei pörise ja kaarihuudot on onneksi poissa.

Mä niin toivoin, että tällä viikolla tulis jo kutsu sinne sairaalaan, kun aika kuitenkin sitten vasta aikaisintaan 2-3 viikon päästä. Mutta tulikin vasta vahvistus, että lähetteenne on saapunut eli saa tässä vielä odotella.

Tehis kirjoitteli aiemmin tuosta heidän tytön vierastamisesta. Meillä oli taas neuvolakäynti ihan hirveetä huutoa, mutta luulen että poitsu nyt vierasti, huuto meinaan loppui heti kun päästiin huoneesta ulos Neuvolassa olisi pitänyt tehdä kääntymisnäytös patjalla ja poika sai hirveet raivarit, kun täti yritti sitä kallistaa. Mitään leluja ei myöskään suostunut ottamaan känteensä, vaikka nuo hommat kyllä kotona sujuu Esikoisen aikaan ei kyllä mitään pakkokääntymis-näytöksiä ollut...

Vielä Tehikselle, jos ehdit vastailemaan. Olet ilmeisesti jossain tutkimuksessa mukana joka liittyi diabetekseen ja äidinmaitoon/korvikkeeseen. Onko siellä puhuttu ennen 4 kk ikää aloitettujen soseiden aiheuttamasta diabetesriskistä? Ilmeisesti sellainen tutkimus meneillään ja jos jotaina on puhuttu niin ehditkö jonkun lauseen vastaamaan jossain välissä?

 

Ai niin; JELLYBEANILLE ONNITTELUT!! Mitkä viikot nyt olisi sitten menossa? Aivan ihana uutinen

 

Nyt on 9+4 muistaakseni. Vaikka lapsi on suunniteltu ja haluttu, niin välillä iskee hirveä pakokauhu että kuinka ihmeessä tulen pärjäämään kahden kanssa.

Ripuli onneksi loppui viime viikolla, niin ei tarvitse siitä enää huolehtia. Hiukset on alkaneet kasvaa älytöntä kyytiä, kohta pääsen letittämään niitä! Irkku ei edelleenkään käänny, on vissiin hieman laiskanpulskea kun vaan kyljellään mölisee. Mietin, että luottaakohan se niin siihen että äiti tulee kyllä kääntämään sen jos vaan tarpeeksi kauan kiljuu?

 

Eilen oli 5kk-neuvola, mitat 7130g ja 63,5cm. Painoa oli nyt tullut vähänlaisesti, vain 200g, kun aiemmin painonnousu kuussa on ollut 800-900g. Terkka sanoi että voisi olla ihan hyvä ajatus alkaa maistattelemaan kiinteitä. Varsinkin kun neidin ruokailutahti on kuitenkin varsin tiheä. Yötkin ovat taas menneet siihen, että kahden tunnin välein syö. Katsellaan nyt vähän kyllä tuntuu, että taidan tänään kaupasta ostaa bataatin ja tehdä siidä ja äidinmaidosta sosetta ainakin nyt valmiiksi pakkaseen. Muuten nyt oli kaikki hyvin, kehui taas tytön topakkuutta ja kyseli, että miten minä jakselen, kun on kaksi niin pientä. Tuo meidän terkka on aina tosi kannustava ja pitää sydämenasianaan äitienkin jaksamista, mikä on kyllä todella hyvä asia. Varsinkin esikoisen aikaan oli ihanaa käydä neuvolassa ja sieltä lähtiessä tuntui, että on äidin sielukin saanut hoitoa. Vähän toista kuin esim. Maaritilla :/...

Onneksi Irenellä on ripuli hellittänyt!

Toivotaan Sinille ja vauvalle pikaista kutsua sairaalaan!

Entu ja tyttö tasan 5kk

 

Onne Jellybean ja hienoa, että Irenen ripulikin on jo helittänyt!

Meillä on yöunet menneet nyt todella pätkiksi ja päiväunienkin kanssa on kauhee taistelu, kun tyttöä väsyttää, mut ei anna millään periksi. Suomalaista sisua ainakin tuntuu löytyvän, ehkä vähän liikaakin. Multa kai tyttö on tempperamenttinsa saanut, kun isä on rauhallinen ja hidas hämäläinen! Itselläni vaan tuntuu olevan jo yliväsymystä, kun en saa aina mahdollisuuden tullen yölläkään nukutuksi enkä näin päivällä, kun kaikki ajatukset pyörii päässä ja odotan, koska neiti taas herää. Eilen MLL:n vaavinkaisissa ollessa vetäjä tivas, että millä perusteella en sitten vielä ole alkanut syöttää kiinteitä, että varmasti auttaisi tähän uneenkin. ...tunsin itseni aivan tyhmäksi! Tossa välillähän neidit unet parani ehkä mun "rasvadieetin" ansiosta, mutta nyt siis ollaan taas lähtökuomissa tai oikeestaan huonommin, kun ei saa yhtään pidempiä pätkiä nukutuksi, ehkä yks 2 h pätkä yössä löytyy. Että ehkä me nyt sitten aletaan ottamaan niitä kiinteitä mukaan neidin täyttäessä pääsiäisenä 5 kk, vaikka olisin halunnut täysimettää sinne 6 kk ikään asti.

Sinille: tuli mieleen, että kun meidänkin neidin maha on alkuaikojen itkujen ja ilmavaivojen perusteella herkkä, niin mulle useat tahot on neuvoneet välttämään aluksi perunaa, koska sen tärkkelys voi aiheuttaa masuvaivoja. Mulle onkin suositeltu, että alotettais bataatilla ja maissilla, joska pitäis olla paremmin siedettyjä.

Mulle tuli tänään hirvee itkukohtauskin, kun raskaana ollessa mulle sysättiin lisää velvollisuuksia harrastuksessa, vaikka yritin selitellä, että saan pian vauvan, eikä mulla ehkä sitten löydy aikaa/jaksamista. Muut kokeneemmat naiset vaan totesivat naurahtaen, että kyllä mä tulen kaipaamaan lisää puuhaa, kun kotona ollessa kaipaa muutakin ajateltavaan ja muuten kaatuu seinät päälle. Liian kilttinä en sitten osannut kieltäytyä, vaikka oikeassa olinkin. Nyt sitten laitoin tippa silmässä muille viestiä, että mä en nyt kertakaikkiaan jaksa mitään muita velvollisuuksia, kuin lapsestani ja itsestäni huolehtimisen. Mä kun olen murehtivaa tyyppiä, että nää vähät mahdollisuudet nukkua, on menneet osittain myös noiden harrastusasioita aatellessa.
Piti oikein miehellekin soittaa ja pillittää kaikki ja tää tänne palstallekin kirjoittaminen auttoi selvästi! Että kiitoksia vaan teille, että on tällainen paikka, jonne voi purkaa kaikkea, saa vertaistukea ja kuulee muiden kokemuksia!

Iikka ja "Sisutar" 5 pvä vaille 5 kk

 

Heissan! Tällä erää en ehdi kirjoittaa pidemmin. Tulin vaan sanoo Likalle että hyvä kun laitoit viestin niille, tärkeintä on kuitenkin perhe ja oma hyvinvointi....hus muille velvollisuuksille. =)

Ja kiva tosi hyvä juttu että Irnene ripuli on hellittänyt.

 

Onnea Jellybeanille uuden vauvantaimen johdosta! Itsellänikin hormonit hyrrää kevään lähestyessä ja välillä haaveilen uudesta vauvasta, useammin kuitenkin ajattelen, että pitäisi saada kroppa ensin kondikseen ennenkuin alkaisi keräämään uutta vatsaa kasaan. Merkillistä, miten raskaus toi kaikenlaisia remppoja kroppaan, nilkat kipeytyy edelleen kävellessä, nivusissa on outo "lukko" etten pysty istumaan esim. lattialla lootusasennossa, vatsa on löllö ja pikkasen harmittaa tissisektorikin, ainoa mihin olen ollut kropassani tyytyväinen on rinnat ja voin vain kuvitella, mitkä lätkät ne on, kun imetysaika on ohi....ehkä tämä on osa naisen elämää ja luopumisen tuskaa tai sitten mulla on liikaa aikaa äippälomalla katsella, miten nassu alkaa roikkua ja silmäpussit pullistua. Kevään tullen tekisi mieli herättää vanha juoksuharrastus henkiin, mutta ei ihan vielä uskalla, jos se vaikuttaa rintamaidon määrään. Onko kellään kokemusta, että reippaampi liikunta vähentäisi maidon määrää? Urheilulehdissä on aina juttuja SM-tason urheilijanaisista, jotka suurin piirtein synnytyssalista palaavat lenkkipoluille, mutta samalla ei mainita imetysasioista mitään. Välillä tuntuu, että elää vain muiden tarpeille, vääntää kiireellä siipalle ruokaa lapsen roikkuessa tississä jne. Meillä nämä ns. kotityöt lankeavat liki 100 prosenttisesti mulle, mies pitää mua jonakin koneena, joka jaksaa, jaksaa, jaksaa kuin duracell-pupu. Olen yrittänyt keskustellakin asiasta, mutta hänen mielestään mulla on helppoa, kun ei tartte käydä töissä. Hmmmm, kummasti tein ne kotityöt yksin silloinkin, kun kävin töissä. Sairaalasta sain aikoinaan sektion jälkeiset hoito-ohjeet, joissa ei saanut tehdä juuri mitään. Kotiintultuani vaihdoin lakanat sänkyyn, laitoin pesukoneen päälle ja imurin hurisemaan, sillä muutoin olisin saanut komennella ja maanitella miestä tekemään em. asioita sen kuusi viikkoa tai oltaisiin pyöritty paskoissamme tuon varoajan. Omapahan on vikani, kun olen päästänyt kaverin liian helpolla ja passannut pilalle, hänen lapsuudenkodissaan on täysin sama työjärjestys ja anoppi tyytyväinen osaansa, joten olen luonnonoikku, jos kärsin tästä asetelmasta. Anteeksi tämä purkaus, taisi tulla melkoinen sunnuntaiepistola tästä jutustani. Olisi kiva kuulla, jakavatko muiden perheiden isit kotityöt, ollankohan me ainoa luolamiehen klaani tässä yhteiskunnassa?

 

ihan ekana iiiisot onnittelut jellybeanille vauvauutisen johdosta! teillä on sitten vajaa vuoden päästä kova meininki kun irene pääsee hoitamaan pikkusiskoa tai -veljeä =)

meillä mennään taas sairastaen... kyllä nyt koetellaan =( samperi sentään! täälläpäin pyörii nyt A- ja B-virus ja meillä on nyt sit lääkärin mukaan B-virus. vanhin lapsista aloitti kovalla kuumeella ja pääsäryllä ja nyt mä oon kuumeessa. eikä siihen mikää muu auta kuin lepo. että näin taas meillä...

mä voin täällä nostaa käteni ja kertoo että maarit ette ole ainoa luolamiehen klaani, meillä asiat tuppaa olemaan samalla tavalla. mä ymmärrän kyllä että mä kun kotona olen niin totta kai pääasiallinen vastuu on mulla mutta ois se mukava joskus että se mieskin ottaisi imurin siihen isoon kouraan tai pyytämättä veisi roskat... meillä lapsetkin osaavat paremmin viedä likaiset vaatteensa pyykkikoriin, miehellä kun ne jäävät lattialle. mut mä olen alkanut puuhastelee yhdessä "projektissa" sillon tällöin ja näin ollen mies on ollut lasten kanssa kotosalla, että mä luulen että taas muistuu mieleen hänellekin että ei ne kotihommat niin herkkuja aina ole ja alkaa arvostaa taas sitä mitä me naiset pääsääntöisesti tehdään =) ne äijät kun tarvii aina välillä pienen muistutuksen tuosta, tai siis ainakin meidän äijä

 

Maarit ja maxiina, täälläkin vähän sama juttu miehen kanssa. Ottaa välillä todella päähän kun kaikki kotihommat on mun vastuulla ja vauvelikin pääsääntöisesti. Mies kyllä tekee asioita jos sanoo että tee sitä tai tätä mutta tuntuu että aikuisen ihmisen pitäs itsekkin vähän tajuta et jotain vois tehdä. Sitten kanssa monesti kun ryhtyy jotain tekemään, on niin avunton (esitystä?) että tuntuu et olis helpompaa kun vaan itse tekis hommat kun pitää olla neuvomassa vieressä. Vauvan kakkavaipankin vaihtoon tarvii apujoukkoja jos on oikein iso kakka tai tullu yli vaipasta. Mitenköhän minä sitten täällä pärjään monta päivää ihan yksinäni (mies on toisella paikkakunnalla 2vrk töissä ja sitten taas 3 vapaalla)... Miten mahtaa käydä kun kesällä minä menen töihin ja isukki jää vauvelin kanssa kotiin... Vähän hirvittää että mitä siitä tulee. Mies on hoitanu vauvaa yksinään vain muutaman kerran n 3h/kerta ja jo on perään soiteltu et koska sä oikein tuut ja miten sulla noin kauan kestää...ARGH!!!

Täällä elämä menee aika samaa rataa. Vauveli on alkanut käymään aikasemmin nukkumaan (n.20.30), joten tuntuu että omaa aikaa jää paljon enemmän. Huonompi juttu on että on alkanut herätä jo klo 6. Ekan pätkän nukkuu nykyään hyvin ja aika pitkään (n. 4h) mut sitten heräillään 1-2h välein. Väsy on kova mutta silti en ikinä malta nukkua päikkäreitä. Yöllä ja aamulla aina vannon että huomena kyllä nukun ne päikkärit mutta ei...

Oletteko päässeet vietämään omaa aikaa tai aikaa miehen kanssa? eli onko ollu vauveli hoidossa? Me ei vielä olla päästy kahdestaan minnekkään. Ei noita hoitajaehdokkaita oikein tunnu olevan. Olen ollu vauvasta erossa vain pari kertaa muutaman tunnin. Nyt mun äiti onneksi tulee meille yöksi ja päästään varmaan sitten miehen kanssa tekemään jotain kahdestaan. Pitäs kyl useammin laittaa mies hommiin ja lähteä vaikka shoppailemaan niin oppis et ei tää homma ihan leikkiä ole..


Laura ja tytteli melkein 6kk

 

Meillä oli vauvalla viime viikolla se 5 kk rokotus ja ilmeisesti siitä (tai sitten jostain muusta) tuli rokotusta seuraavan päivän illaksi kolmen tunnin itku. Meinasin lähteä jo poikaa viemään päivystykseen, mutta sitten lopulta nukahti. Ihottumat pomppasi taas naamaan samalla.

Nyt poitsu on sellanen kitisevä ja lyhytpinnainen, mutta vaikea määritellä mistä johtuu. Perunaa ei olla päästy uudelleen kokeilemaan, kun muutenkin on niin känkkäränkkä. Iho on nyt muuallakin ärtsympi, mutta en pysy perässä, että johtuuko pakkasesta vai jostain mitä itse olen syönyt.

Meillä meni yöt tässä jatkuvasti kahden tunnin välein syöden ja päivällä vastaavasti poitsu söi vaan 4 tunnin välein. Nyt olen saanut parina yönä poitsun nukahtamaan tutilla ja vastaavasti tuntuu syövän nyt päivällä paremmin eli jospa alkaisi tutti kelvata ja päiväsyöminen parantua. Unet kyllä edelleen tosi takkuisia, päiväunia nukkuu vaan 3-4 kertaa 30 min ja yöunille nukahtaa siinä puolikymmeneltä ja aamulla kuudesta seitsämään on sängyssä ihinä päällä ja seiskalta jo herää viimeistään. Tuntuu, että osa tätä päiväkiukkua onkin taas sitä, että poitsu on niin väsynyt, mutta ei vaan nuku, vaikka kuinka yrittää nukuttaa. Eilenkin vaunulenkillä nukkui vaan sen 30 min ja lopun matkaa oli hereillä.

Kyllä meilläkin kotityöt jää pitkälti mulle. Mies kyllä tekisi niitä sitten jossain vaiheessa päivää tai iltaa, mutta mä en kestä katella esim. keittiössä lojuvia astioita ja teen hommat usein itse mielummin kuin jään odottelemaan miehen aktivoitumista. Meillä mies kanssa huutaa mua hätiin, jos poitsu puklaa tms., että mun pitää tuoda paperia tai rätti, olenkin monta kertaa sanonut, että ei mullekaan kukaan niitä rättejä kanna päivisin vaan ihan itse ne haen Mutta toisaalta saan syyttää itseäni paljolti siitä, että mies ei niin aktiivisesti tee kotihommia. Esim. mökillä mies taas aina kesällä tekee ruokaa ja touhuaa paljon enemmän, kun se ei ole niin "mun valtakuntaa".

Me ei olla saatu vauvaa hoitoon minnekään, mutta ei olla kyllä haluttukaan. Pulloharjoittelukin on ihan jäissä, kun odotan että pääsis nyt ensin niihin maitoallergiatutkimuksiin. Puklut meillä on nyt kyllä melkein loppuneet, muutamaan satunnaista puklua lukuunottamatta, mutta iho oireilee nyt aiempaa enemmän.

 

Sini.. Me käytiin tytön kanssa viimein allergiatestissä, tosin eihän se välttämättä näytä positiivista vaikka olisi allegiaa.
Saatiin antibioottikuuri, koska ihottuma poskissa niin pahana. En tiedä onko ollut mitään apua. Kutina tuntuu olevan kaamea, sääliksi käy pikkuinen. Voisiko teilläkin ihon kutina tehdä kiukkuiseksi? Oletko kokeillut antaa särkylääkettä? Se voi kuulemma auttaa hieman kutinaan.
Mulla on nyt sitten täysin maidoton ja munaton dieetti. Lopetin myös naudanlihan syömisen. Jos ei tulosta, niin pakko kokeilla kotimaisia viljoja seuraavaksi.

Suosittelen muuten sullekin yahoon allergialistalle liittymistä.

 

Meillä tuli tänään 5 kk täyteen! Synttäripäivä siis!

Nyt suunnittelen jo kovasti puuroon siirtymistä iltavellistä. Oletteko muut jo antaneet puuroa ja millä olette aloittaneet? Entäs lihat, miten aloitus on sujunut? Meillä ukko syö kyllä kaikkea hyvin mieluusti, etenkin marjasoseita. Mistään ei ole tähän mennessä tullut allergisia- tai mahaoireita, onneksi.

Meillä kotityöt on kans aikalailla minun vastulla. Nyt on uutta innostusta, kun on tämä uusi talo. Mies kyllä laittaa mielellään ruokaa, jos on aikaa. Hänen isänsä ei ole koskaan tehnyt ruokaa saati kotitöitä, joten malli kotoa on aika selkeä. Onneksi vuosien varrella olen saanut hieman koulittua...