YOdottajalle kyläilyepisodeista... meillä Minttu on usein kuin yö ja päivä kun mennään kylään. Kotona rytmit pyörii, syliä riittää, ei ahdistavia ulkovaatteita, ei yllättäviä uusia ihmisiä... on kuin aurinko yleensä koko tyttö. Varsinkin matkustamiset meillä on ressaavaa, kun on noi ulkovaatteet ja pitää istua istuimessa.
Tämän vuoksi ollaankin oltu varmaan viimeiset kaksi-kolme viikkoa suurinpiirtein kotona niin, että Minttu on aina kotona. Eli jompi kumpi aikuisista on ollut aina kotona Mintun kanssa. Yksinkertaisesti en ole jaksanut toista itkettää, eikä siitä nauti äiti tai isikään, kun suurinosa kauppareissusta tai matkasta esim mummolaan tyttö huutaa kurkkusuorana kiljuen. Tänään sitten lähdettiin pitkästä aikaa porukalla kauppaan, autossa sanoinkin miehelle että onpas hassua istua yhdessä autossa
Ja oli tosiaan Minttu kasvanut "henkisesti", itki vain hetken autossa, kun loppumatkasta (matka n. 15 minuuttia, eli Mintulla on 10 minuutin kärsivällisyys?) alkoi tympäistä toppapuku.
Kaupassa, kuvitelkaa, istui koko kauppareissun hiljaa turvaistuimessa hereillä!!! Siis ihan oikeasti ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana. Ikinä ei ole meillä oltu hiljaa koko reissua, vastasyntyneenäkin heräili itkemään. Mun entisen aviomiehen uusi vaimokin tuli vastaan niin sillekin vaan hehkutin että "meidän Minttu ekakertaa tolleen hiljaa tossa...päläpälä...". Arvatkaa vaan kiinnostiko sitä, niillä ei ole lapsia ja kyseessä miehensä exä joka selittää
Äippä oli vähän ylpeä omasta mussukastaan, te sentään ymmärrätte nämä pienet ilot :ashamed:
Tulipa pitkä tarina, jotenkin vaan tää päivä on kertonut että Minttu kasvaa, ensin kääntyi mahalleen ja sitten tuo kauppareissun rauhallisuuskin :| No, eipä sille mitään voi, ja toisaalta ihanahan noita on seurata kun ne kasvaa :heart: