No niin, tyttö nukkuu, joten kommentoidaan nyt sitten kun "kerrankin" on aikaa...
Pyykissä meillä käytetään LV pesuainetta ja hyvin satunnaisesti Comfort Sensitive huuhteluainetta.
Hyppykiikun mies sai varpajaislahjaksi
kavereiltaan, joten se meillä on.
Kävelytuolia ajattelin ettei meille hommata,
mopo / taapero vois olla kiva.
Nimimerkki... Ennen tätä raskautta sain juuri edellisessä normaalissa kierrossa keskenmenon ja tämän uuden raskauden alussa en vielä oikein osannut luottaa kaiken menevän hyvin, joten siitä Toivotaan.
Välikausihaalaria en ole ajatellut hankkia, yritetään pärjäillä äitiyspakkauksen toppapuvulla ja joulupukin tuomalla vaaleanpunaisella fleecehaalarilla nyt kevät. Äitiyspakkauksen kevyttoppapuku on nyt just sopiva, mutta ei välttämättä enää keväämmällä mene (mutta on nyt ollutkin hyvässä käytössä kun on ollut näin lämmin / koko ajan plussan puolella).
Unirituaaleja sen verran, että mennään kylpyhuoneeseen pesuille ja vaihdetaan yöpuku päälle. Sitten mennään jo valmiiksi pimeään makkariin, syödään ja lauletaan "Päivänsäde ja menninkäinen", sitten sujahdetaan unipussiin ja sylitellään vielä hetki, nukahtaa siihen ja lasken kehtoon. Herää sitten n. 45min kuluttua, jolloin syö lisää ja lasken takaisin kehtoon. Unirätti kainaloon ja tutti suuhun ja olen siinä vieressä kunnes nukahtaa. Tuota pään heiluttelua meilläkin on mistä joku jo kertoikin ja unirätillä hierotaan silmiä ja jopa peitetään kasvot kun nukuttaa.
Vaatteet meillä
pestään samassa koneellisessa.
Ja minä siis myös tunnustaudun "vastarannankiiskeksi", ja olen kuitenkin onnistunut toistaiseksi joten kuten pysymään erossa noista innostuksenkohteista.
Vaipparoskis meillä on ja olen ollut tyytyväinen.
Vaunut on Teutonia Mistralit ja hyvät on!
Kylvetään semmoinen 2-3 kertaa viikossa, suihkussa ollaan käyty kerran, saunassa ei vielä.
Peukkua meillä koitetaan kovasti imeä, tämän asian kanssa alan olla kohta jo ihan neuvoton.
Tutti ei meilläkään kelpaa kuin unisena ja vaunuissa, mutta peukku tuntuu löytävän tiensä jatkuvasti suuhun, APUA! |O Ja niinkuin joku jo aiemmin myös mainitsi, niin meilläkin siis ultrakuvat sekä niskaturvokkeesta, että rakenneultrasta, joissa peukku jo suussa... Oikeesti en enää tiedä mitä vois tehdä kun se tutti ei tunnu kelpaavan, heti sylkäsee pois hymyn kera ja peukku tilalle...
Töihin ei mulla ole kiirusta jos ja kun toivottavasti rahallinen tilanne sen antaa myöden. Ei sen puoleen, työssäni kyllä viihdyn ja teen sitä mitä olen aina halunnutkin. Sekä fyysisesti, että henkisesti välillä hyvinkin rankkaa, mutta pääosin ah-niin ihanaa.
No tulihan taas tekstiä. Ehkäpä jätän nuo Milekon (?) aloitteet käymättä läpi, eihän tällaisia kukaan jaksa lukea... =)