Niin, pikaisia paranemisia Mintulle minultakin :heart: . Meillä keskimmäinen sairasti vauvana yllättäen keuhkokuumeen ja oli se niin raasua katseltavaa :'( . Onneksi lääkkeet auttoivat nopeasti ja vauva jaksoi kokoajan syödä itse.
Tulinpa vielä kysymään että mitä mieltä olette vauvan itkettämisestä? Ihan kamala kysymys jotenkin, tiedän :ashamed: . Nousin vaan mieleen, kun tosiaan lähdin tuolta itkevän luota nyt hetkeksi pois ja tuntuikin sitten nukahtavan nopeasti itsekseen! Siitä miten suositukset muuttuu... Esikoisen kanssa jouduin muutamaan otteeseen käymään unikoulua läpi ja silloin neuvolasta ohjeistettiin, että eka yönä annetaan huutaa 5min, sitten hiukan pidempään jne. Ja minä siis annoin huutaa, ihan jätin yksin ja niin käskettiinkin :ashamed: . Nyt kun on ollut pehmeämpi linja neuvoloidenkin suunnalta (ainakin mitä lehdistä olen lukenut) eli että yksin ei jätetä itkemään, niin itsekin olen ajatellut, etten halua olla julma ja jättää ihan yksin. Ääh, onpa tätä nyt vaikea selittää. Tuli vain kuitenkin mieleen, että onko se loppujen lopuksi niin paha juttu TIETYISSÄ tilanteissa jättää vauvaa hetkeksi yksin itkemään? Tarkoitan juuri vaikka tällasia iltoja, kun olen vauvan kanssa yksin ja ilta toisensa perään pitäisi olla illan myöhäiset tunnit ainoastaan vauvan vierellä, siis ihan joka minuutti. (Toivottavasti kukaan ei sano, että miksi niitä lapsia sitten on tehty... Tai saa sanoakin ja tällaiseen juttuun helposti joku varmasti ajatteleenkin niin, mutta...) Jos poistut itkevän luota hetkeksi juomaan vaikka iltateen, niin onko se niin paha? Tosi vaikea juttu, mutta onko se välttämättä vauvalle niin paha juttu, tietynlainen itkeminen siis? Ja kun tiedän (ainakin luulen tietäväni) että vauvalla ei sinänsä pitäisi olla yhtään mitään hätää, on syönyt, hoidettu muuten, leikitty, koko ilta sylissä kannettu...
Ja esikoisesta, jota aikanaan siis hetkellisesti hiukan huudatinkin, on itkujen jälkeen tullut oikein hyvin nukkuva ja nukkumaan menevä. Mielestäni paremmin meillä hoituu nykyään nukkmis-jutut, kuin muutaman kaverini kohdalla, joka on aina tavallaan hyysännyt lastaan ehkä hiukan liikaakin. Kauheeta, kuulostan tosi julmalta, mutta siis kyllähän nykyään monessa muussakin asiassa lapset koittavat päästä niskan päälle ja pääsevätkin, kun vanhemmat vain hyysäävät ja hyysäävät.
Äh, voisin kirjoittaa vaikka mitä, mutta jos nyt jotain tolkkua joku sai :headwall: Ehkä tässäkin voin siis ottaa maalaisjärjen käteen, antaa vauvan hetken itkeä itsekseenkin ja mennä sitten taas pian takaisin, jos itku ei lopu? Joo, sitä mieltä taidan olla minä. |O Nyt nukkumaan tämä lahopää!