*Lokamassut 2009 Kesäkuussa*

Paulah enpä nyt oikein enää muista kuinka kauan olin kipeä, mutta kyllä mä jotenkin pystyin istumaan uimarenkaan päällä jo laitoksella. Ja kävelin kauppaankin lyhyen matkan oliskohan ollu 4 päivän päästä. Paineen tunne tikeissä tuntui tietysti pitkään, tikithän suli itsestään pois (tai no muutaman irrotti neuvolatäti, kun ei meinannu pinnalla olevat tikit sulaa), mutta hitaasti. Istuminen ei oikein ollu kivaa alussa, joten imetinkin makuullani kotona. Ja tosiaan piti levätä aika usein paineen tunteen takia. Luin synnytyskertomuksesta, että 2. asteen repeämiä ne oli, mutta ulottuivat syvälle emättimeen, sen takia meni niin kauan ommellessakin kun tuo emätin on sellanen poimuinen. Mutta joo hyvin mä siitä toivuin, kun nyt vuoden jälkeen en tosiaan edes muista kaikkea Mun kaveri sai 3. vai olisko peräti ollu 4. asteen repeämiä ja hänellä kesti melkein vuoden, että ei tuntunut enää mitään painetta tms. Pystyi siis kyllä alun jälkeen liikkumaan ihan normisti (istui kyllä uimarenkaalla tosi kauan), mutta jos rasittui enemmän niin paineen tunnetta tuntui vielä vuoden päästä. Mutta hänkin on jo synnyttänyt toisen lapsen tuon jälkeen, vaikka olikin pitkään kipeä, että niin siitä vaan toipuu ja ikävät asiat unohtuu (toinen synnytys menikin sitten loistavasti verrattuna ekaan)

Muisku kyllä ne puudutti välilihan ennen leikkausta paikallispuudutuksella kuten sitten taas uudelleen, kun ommeltiin se kasaan. Luomuna tarkoitin sitä, etten saanut mitään epiduraalia tms.

 

Barbapörrö :wave: mulla on jo neljättä viikkoa häntäluu arkana. Epäilen kyllä, et pitkällä pyörälenkillä oli osuutta asiaan kun sen jälkeen kipeytyi, mut enivei kipeä on edelleen.

Me mennään huomenna hakeen mein hoitopöytä, jonka huusin huuto.netistä =) Pääsenpähän sit paremmin hiplailemaan noita vauvan vaatteita.

pinkkimieli ja pallopää 21+5

 

Kokoarviosta:

Sitä ei tehdä, ellei ole kunnon perustetta, esim. synnytyspelko, r-diapetes, edellinen suuri/pieni lapsi, häriötä istukan toiminnassa, tiedettävästi ahdas lantio ja sen alueen poikkeavuudet, yliaikaisuus/ennenaikaisuus ja nuoren iän takia.
Eli ihan perus raskaudessa sitä ei tehdä lainkaan, toisin sanoen minulle ei kokoarviota oltaisi koskaan tehty esikosta, ellei olisi mennyt yli La:n.

Väliliha normaalisti puudutetaan kunnolla ennen leikkausta, mutta joissain tilanteissa sitä ei ehditä tai pystytä puuduttamaan.
Tiedän muutamankin tapauksen, joissa näin on käynyt ja he ovat sanoneet, etteivät yksikertaisesti kyllä tunteneet mitään kun paikat olivat niin turtana ulos syntyvän pään takia.

Sitten taas tiedän erään jolla tämä puudutus tehtiin ensimmäisessä synnytyksessä, mutta toisessa ei ja kertoi, että ekassa epparissaan annettu puudute sattui enemmän kuin tämä itse leikkaus, joka kakkosella tehtiin ilman.
Toki on yksilöllistä.

Mutta itsekkin voin sanoa, että en tuntenut mitään koko alapäässä sinä hetkenä kun poika syntyi...paitsi polttelua, en tuntenut kätilön sormia tms. kun ohjasi pojan päätä ulkomaailmaan. Eli turraksi menee ihan ilman mitään.

Harvoin eppari leikkaus on edes suuri, monasti voidaan selvitä pienellä 2mm nipsaisulla ja se auttaa...tämä olisi ollut vaihtoehto siskolla, mutta päätyivät vain puuduttamaan välilihan ja tämän ansiosta sisko uskalsi ponnistaa kovaa ja pää syntyi ilman nipsaisua.

Kannattaa ehkä mainita tästä kätilölle. Nimittäin nykyään epparia ei edes tehdä muutenvain nopeuttamaan ponnistamista, vaan juurikin siksi, että vauva pitäisi kiireesti saada jo ulos, muttei ehkä mahtuisi tulemaan niin sutjakasti ilman, tai jos tarvitaan apua, kuten imukuppia tai sitten jos lapsi on suuri ja on vaarana että pää ei mahdu ilman lisä tilaa tai on pelkona että hartiat jäävät jumiin.

Näitä tuli itse aikanaan tutkiskeltua oikein urakalla, sillä kammosin sitä ajatusta, että alapäätä leikattaisiin. Joskin jo siinä synnytys tilanteessa on IHAN TODELLA se ja sama mitä siellä tehdään, kunhan se vauva vaan syntyisi ja homma olisi ohi...uskokaa tämä, en laske leikkiä

Hooh...nyt lepäämään...täällä on vain niin älyttömän kuuma, etten saa unta ja liitoskivutkin vaikeuttaa asiaa, kun ei voi normaalisti vaihtaa asentoa....mutta menköön =)

paapelo+poju+Deri 25+4

 

:wave: Täällä häntäluu kipeänä myös ja liitoskivut vaivaa myös :ashamed:

Mukava lukea muiden synnytyskertomuksia, kun itse ei muista noin yksityiskohtaisesti Itse en kovinkaan paljon enää muista noista kahdesta ensimmäisestä kun aikaa on vierähtänyt sen verran.

Mulla ensimmäisen aikana kyllä tehtiin välilihan leikkaus ja jotain pieniä nirhaumia tuli, muutamalla tikillä kuitenkin selvittiin. Sen muistan että vessassa käyminen oli yhtä hel**ttiä kun oli haavoja ja se sattui kun kävi pissalla. Mutta pideesuihku (vai mikä lie nyt onkaan) niin auttoi asiaan kovasti, sen voimin mentiin muutama viikko synnytyksen jälkeen.
Esikoisen aikana kokeilin ilokaasua ja sain kohdunkaulanpuudutuksia, kaikki mitä ehdotettiin niin otin Synnytys kesti kokonaisuudessaan jotain 10tuntia ja ponnistusvaihe oli sitten vain 7min. Tyttö oli terve ja äiti iloinen. Kohtu ei kyllä suostunut lähtee supistumaan joten siitä johtuen menetin verta reilun litran ja olin aika heikossa kunnossa. Muutama kuukausi synnytyksen jälkeen oli vielä rajuja verenvuotoja jonka takia jouduin sairaalaan -> kohtutulehdus -> pala istukkaa jäänyt kohtuun.

Toisen tytön synnytys olikin hieman nopeampi, kokonaiskesto oli alle 7 tuntia.
Ilman kivunlievityksiä mentiin kunnes 5.30 en enää kestänyt ja kiljuin että tahdon epiduraalin! Tietenkin anestesialääkäri ei heti päässyt paikalle vaan saapui sitten joskus kuuden jälkeen. Muistan vain kun piti maata sikiöasennossa ja olla liikkumatta kun neulaa työnnettiin selkään ja mä hoin hoitajille että se vauva syntyy nyt! Hoitajat vaan hyssytteli, ettei se sieltä mihinkään vielä synny, että ole ihan rauhassa, katsotaan tilanne kun lääke on laitettu. Vihdoinkin kun epiduraali oli laitettu sain kääntyä selälteni niin hoitaja tuli tarkastelemaan tilannetta, niin tytön pää oli jo näkyvissä Ponnistusvaiheen kestoksi oli merkitty 4min.

Kolmas lapseni - poika, syntyi siinä mielessä ilman lääkkeitä, etten kivunlievityksiä saanut. Supistuksia vain vauhditettiin lääkkeillä hieman kun olivat mielestäni aika hentoja, vaikka olivatkin saaneet avautumaan jo 5cm sairaalan mentyäni.
Miehen käsi oli verillä kun sitä puristin ja purin hampaita yhteen.
2 tuntia sen jälkeen kun olin sairaalaan mennyt poika syntyikin, että lyhyt synnytys oli ja ponnistusvaihe huimat 1min

Kaksi jälkimmäistä synnytystä ollut positiivia kokemuksia ja nyt odotan neljännes synnytystä jo innolla. Ainoa pelko on, että joutuisin leikkaukseen jostain syystä. Paniikkin iskee kun ajatteleekin asiaa

Mutta nyt nukkumaan ja aamulla pirteänä salille. Unia suloisia mammat.
chilitin ja ukko-pekka 21+5

 

Häntäluu on täälläkin kipeänä! :wave: Ollut jo tuskaisen kipeä reilut kaksi kuukautta. Varsinkin kun nousee ylös, niin sattuu niin vietävästi, että pitää ottaa jostain tukea. Olen luullut, että kipu ei johdu raskaudesta, kun se alkoi pitkän lennon jälkeen, mutta kyllä se näköjään raskaudesta johtuu kun teillä muillakin on samaa vaivaa. Kovalla istuminen on melkein mahdotonta, aina pitää kaivaa tyyny jostain avuksi. Ärsyttävä vaiva, mutta pahempaakin voisi olla! Kyllä me pärjätään tämänkin asian kanssa! =)

 

Nöpötin :hug: toivon sinulle iloisia ajatuksia kesääsi, niin että välillä onnistuisit siirtämään huolen vauvasta sivumpaan ja nauttimaan raskaudesta ja muusta elämästä!

Barbapörrö minulla myös on häntäluu kipuillut, jo toista kuukautta. Yht'äkkiä istuesta noustessa yleensä ilmoittaa olemassaolostaan. Olen murtanut sen 14v sitten, en tiedä vaikuttaako se asiaan (ei oireillut ekassa raskaudessa lainkaan). Liitoskivut ja lonkkien paukkumiset ovat myös tänne kotiutuneet. Raskausvaivaksi olen tuon häntäluuvaivankin laskenut.

Vauvan kokoarvio meillä tehdään aina ensisynnyttäjälle, mutta ei sitten muille enää (muuta kuin jos selkeä epäilys suuresta vauvasta). Ensisynnyttäjän vauvan kokoarvio yhdistetään synnytystapa-arvioon, jolloin siis tarkastellaan lantion tilavuutta ja vauvan asentoa samalla.

Synnytyskertomusta sen verran, että minulla esikoinen käynnistettiin tableteilla 41+5. Päivällä annettu tabletti ei tehnyt mitään 6 tuntiin, joten mies lähetettiin kotiin ja seuraava tabletti sovittiin aamuksi. Sittenpä jo pian menivätkin lapsivedet.. silloin illlalla siis jo. Olin vasta 1cm auki, joten sain kipupiikin reiteen. Reilun tunnin päästä kutsuin hoitajaa, kun se lääke ei auttanut.. Olinkin jo 4cm auki ja kivut siis kovenneet. Siitä sitten mentiin saliin, soitin miehen paikalle ja seurattiin 2min välein tulevia supistuksia. Vesien menosta oli alle 4h kun sain epiduraalin (ja mieskin saapui). Sitten meni monta tuntia mielestäni vain odotteluun, eikä mitään tapahtunut No etenihän se vauva, mutta kun itsellä kivut hävisivät niin salissamakoilu tuntui 'turhalta'. Viimein alkoi ponnistuttaa, ja melkoinen urakkahan siinä vauvan ulossaannissa oli. Kuitenkin heti kun vauva syntyi, kivut lakkasivat tyystin (ja ne kyllä unohtikin samantien) ja onni valtasi mielen. Synnytys kesti noin 8h josta ponnistusvaihe muistaakseni 12 minuuttia.

Minä menetin jälkeisten syntymän jälkeen yli 2 litraa verta ja vietin pari päivää tyystin makuuasennossa. Sain verensiirron ja olo koheni roimasti. Paranin kyllä synnytyksestä (muuten) tosi nopeasti, pieni repeämä tarvitsi vain yhden tikin ja istumaan pystyin heti kun sain siihen luvan. Yhtään särkylääkettä en tarvinnut synnytyksen jälkeen. Virtsaaminen kirveli muutaman päivän, mutta enemmän harmitti lähes 8 viikkoa kestänyt jälkivuoto.. Sekin silti vielä aivan normaali aika. Esikoinen on nyt 1v3kk ja aivan yhtä ihana kuin syntyessään :heart:

Seuraavaa odotellessa
- ei synnytystä pelkäävä vaan hoitohenkilökuntaan luottava
~Tiila 23+2

 

Kiitos taas uusista synnytyskertomuksista. Kyllä niitä lukiessa aina jotenkin karmii selkäpiitä, vaikka useimmat ovatkin menneet hyvin.

Synnytyksessä on itse asiassa aika monta asiaa mitä pelätä. Ja kuitenkin sitä yrittää ajatella jokseenkin luonnollisena tapahtumana, jonka läpi on vain päästävä oman kroppansa voimilla niin kuin naiset ovat tehneet jo aikojen alusta. Mulle tulee sitten kyllä kaikki mahdolliset puudutukset jos vain mahdollista |O

Paulah, jaetaan ihmeessä kokemuksia. Pelkopoliaika on mulla vasta elokuussa, mutta kerron siitä sitten!

Apollo + Töppönen rv 21+5

 

Toisaalta mukava lukea noita synnytyskertomuksia, mutta toisaalta mua alkaa pelottaan enemmän. En ole kerta lainkaan miettinyt sitä itse synnytystä koskaan niin tarkkaan. Lähinnä minun pelkoni on kohdistunut siihen, et vauva tai minä ei selviäkään hengissä synnytyksestä jostain kumman syystä. Oon aina vaan ajatellut, et ei yksikään lapsi mahaan ole jäänyt, eli tyylillä tai toisella pihalle tulevat. Nyt vasta siis tajuan, et siinähän voi jotain oikeasti mennä pieleen, vaikka olisi osaava henkilökunta.

Tarvii kohta lähteä neuvolassa poikkeamaan kun verensokeri mittarista loppui eilen patteri ja patteri mikä varalle löydettiin ilmoittaa kans olevansa kohta sippi.


pinkkimieli ja pallopää 21+6

 

Pinkkimieli: onko sulla myös aika pelkopolille? Tsemppiä noiden ajatusten kanssa. Kaikenlaista sitä omassakin mielessä pyörii, vaikka lääketieteelliseen osaamiseen haluaa luottaakin.

 

Huomenta.

Varmasti nämä kertomukset saavat niskakarvoja ensikertalaisella pystyyn, niin sai minullakin kun esikoista odotin.
Tilanne vain kuitenkin on se, että kun se oma hetki koittaa, sitä saattaa lähes yllättyä, miten erilaista se kaikki paljonpuhuttu kipu on, miten itse lopulta reagoikaan ja miten rauhallinen osaakaan olla =)
Joten vaikka tässä nyt on paljon hyviä kertomuksia jaettu, niin se oma synnytys antaa lopulta realistisen kuvan...mielellä kun on ilkeä tapa suurennella mielessä tilanteita joista ei ole kokemusta, eli saattaa helposti kääntyä ajattelemaan toisen synnytystä ja se vaikuttaakin todella karmealta, vaikkei sitä olisikaan todellisuudessa ollut =)

Joku oli kysellyt tuntuuko liikkeitä ihan tuolla alapäässä saakka.

Voi kyllä vaan..ja tästä tunteesta voinkin sitten sanoa sen verran, että se voimistuu viikkojen aikana ja lopulta kun vaava on pääalaspäin, kaikki liikkeet tuntuu tavalla tai toisella alakerrassa, potkut, asennon vaihdot, hikka...
Toki tuntuvat siis myös mahan päällekkin.

Täällä on ollut varsinainen gourmé aamianen, siis minun mittakaavassani.
Hyvää leipää, pannaria hillolla ja jääkylmää ananasmurskaa ja kahvia

Tänään taas luvassa aivan mainio sää, joten ulkoillessa menee tämäkin päivä

paapelo+poju+Deri 25+5

 

Apollo80: Munkin aika pelkopolille on elokuun puolella kun eka tarjottu aika osui päällekkäin mun lomamatkan kanssa. Aika harmillinen tapa muutenkin tuo, että ajasta vaan ilmoitetaan, mulla on joka kerta ollut niiden kanssa jotain päällekkäin Oon myös syksyllä menossa Nyytti-ryhmään, josko siitäkin olis vaikka jotain hyötyä.

Synnytykseen liittyen mä arvostan kyllä rehellistä puhetta asiasta enkä mitään hyssyttelyä. Toivon että tätä olisi luvassa siellä pelkopolilla. Mua ei yhtään lohduta se, että hoetaan että "kyllä se hyvin menee". Tutkijana sen sijaan olisin varsin ilahtunut tilastoista, joissa kerrottaisiin esim NKLn osalta minkä verran mitäkin toimenpiteitä ja komplikaatioita on todellisuudessa sattunut vuoden aikana. Sen tyyppistä tietoa mä osaan käsitellä ja varmaan oikeesti rauhottuisin, mikäli näyttäisi siltä, että komplikaatiot on harvinaisia.
Siihen mä kyllä luotan että NKL on hyvä sairaala ja paikalla on osaavaa porukkaa ympäri vuorokauden.

Mä oon tällä hetkellä edelleen sitä mieltä, että lähtökohtaisesti en ole synnyttämässä alateitse mutta ihan 100% en ole asiaa lukkoon lyönyt. Käyn siis asiasta keskustelemassa ja jos vielä vaikuttaisi siltä, että lapsi on pienikokoinen niin voin harkita asiaa.

Tsemppiä meille näiden asioiden kanssa

 

Paulah:
Kyllä käsittääkseni heillä on ihan tilasto tietoakin esiteltävänä, sitä en kyllä tiedä että mitä osa-alueita he niissä käsittelevät. Kannattaa kysyä, varmasti sieltä jotain löytyy.
Ja mitä olen itse kuullut noista pelkopolikäynneistä, niin eivät toden totta yritä käännyttää tai hyssytellä vaan kuuntelevat asiallisesti mikä huolettaa ja pelottaa ja kertovat varsin suoraan asioista. Tarkoitushan on todella helpottaa äidin oloa ja mahdollisesti parhaassa tapauksessa saada pelot hälvenemään, mutta käännytystä siellä ei harrasteta =)

 

paulah mäkin tykkään noista tilastoista ja Kättärin Haikaranpesän valmennuksessa niitä esittettiin joitain. Oli ihan mielenkiintoista. Muutenkin se valmennus oli ihan toista luokkaa kuin mitä tarjottiin neuvolassa. Jotenkin tosi asiallista ja informoivaa ja tietty kun se pidettiin siellä Haikaranpesässä ja kierrätettiin kaikki paikat niin sekin auttoi. Tosin se ei auttanut, että juuri toisen valmennuskerran aikana joku synnytti melko äänekkäästi yhdessä salissa.... silloin ei naurattanut, mutta nyt naurattaa

 

Paulah: kyllä niitä tilastoja löytyy varmasti noista asioista. Se niissä vain on ongelma että esim. pääkaupunkiseudulla kaikki poikkeavat ja erikoisemmat tapaukset ohjataan NKL:lle joten sen vuoksi tilastot eivät kerro aivan totuutta, esim. pienten keskosten tai synnytyksessä tarvittavien toimenpiteiden ( imukuppi, kiireellinen sektio ym) osalta. Tosiasia on että synnytyksessä on monta asiaa jotka voivat mennä pieleen niin äidin kuin lapsenkin vuoksi. Siihen suhteutettuna erilaisia komplikaatioita on vähän, ja on hyvä muistaa ettei sektiokaan ole riskitön toimenpide vaan iso leikkaus jossa on omat riskinsä.
Pelkopolilla käsitellään juuri niitä asioita joista haluat jutella ja eivä tole käännyttämässä ketään alatiesynnytykseen. Tsemppiä asian suhteen ja toivottavasti voit nauttia raskaudesta ilman että synnytys olisi koko ajan peikkona mielessä.

Täällä on nautittu ihanasta kelistä. Aurinko paistoi eilen koko päivän mutta sen verran oli tuulenvirettä ettei ollut pakahduttavan kuuma. No, niin paljon olinkin sitten ulkona että onnistuin polttamaan käsivarret.

Neuvolassa kävin eilen ja kaikki oli kunnossa. Toiset rh-näytteet otettiin, mutta siihen olen jo tottunut. Hienosti kuului vauvan syke ja kovasti silloin liikkui.

Mutta nyt taas pihalle kun aurinko paistaa.

Peppi ja rinsessa 24+2

 

Kiitoksia kaikille lisätiedoista Uskoisin kyllä kanssa että tuolla pelkopolilla on ihan pätevää väkeä ja asia otetaan tosissaan. Mä ennen kaikkea toivon että mun kanssa keskustellaan kuin ihan älykkään ihmisen kanssa, ilman mitään turhaa hössötystä.
NKLssä tosiaan hoidetaan kaikki "hankalat tapaukset", mäkin itseasiassa valitsin sen siksi, että on kaikki apua saatavilla mikäli jotain menee pieleen. Vaikka hyviä sairaaloita nämä kaikki toki on.

Sektiokaan ei ole ajatuksena kyllä yhtään miellyttävä ja olen tietoinen riskeistä, jotenkin ne silti tuntuvat sen tyyppisiltä riskeiltä, jotka on helpompi hahmottaa ja hyväksyä. Enimmäkseen ihan hienosti sujuvat nekin vaikka kovasti niitä riskejä aina näissä yhteyksissä korostetaan.

Ei mulla onneksi ole odotus tämän takia pilalle mennyt. Toivottavasti ei teillä muillakaan pelokkailla. Mä suhtaudun aika luottavaisesti siihen, että ei kukaan lopulta pakota mihinkään ja mun toiveet huomioidaan, vaikka näistä joutuukin käymään keskustelemassa.

Vielä tämä ja huominen töitä, sitten koittaa loma

B)

 

Huomenta pitkästä aikaa kaikille! :wave:

Olen tuonne kerhon puolelle "avautunut" nyt hiukan enempi kun on suljettu yhteisö ja on näitä asioita tässä sattunut ja tapahtunut...mutta lyhyesti: juhannuksena kävin äitiyspolilla näytillä supparin+vuodon takia ja osastolle ei laittanut, mutta totesi, että jos ei lepo /rauhallisesti ottaminen onnistu muuten ja paikat alkaa avautumaan ennen aikojaan ja uhka ennenaikaisesta vesien menosta alkaa näyttää todennäköiseltä, niin sinne sitten heidän huomiinsa :ashamed: . Strepto-näytteen otti ja siitä soittavat sitten jos jotain on ja vuotojen syy ei selvinnyt: kohdusta ei kuitenkaan tule. Pääasia kuitenkin, että vauvalla kaikki tosi hyvin ja paikat vielä tiukasti kiinni =) . En siis pitkästytä teitä enempää tällä jutulla. Nyt tää vaan ottaa rennosti. Onneksi pääsee välillä töihin lepäämään ja ottamaan kunnolla relax...kotona remontti ja rauhallisesti ottaminen ei ehkä mun vahvimpia puolia

Oli ollut puhetta häntäluun kipeytymisestä: sitä ei täällä onneksi vielä ainakaan ole, mutta liitoskivut on aika mehevät ja tuskin ne tästä ainakaan helpottamaan päin on :ashamed:

Synnytyksestä...nyt kun tuli uhkaa, että vauva saattaisi pahimmassa tapauksessa tulla liian aikaisin, niin synnytys pelko hävisi sen siliän tien! Ajattelen vaan, että kestän kyllä mitä hyvänsä kuhan pieni saa olla täysaikaiseksi matkassa eikä pyri tänne etukäteen :/ . Mutta asioita joita hiukan kammoan on se, että vauvalle tulisi jokin hätä synnytyksessä, kipua ponnistusvaiheessa pelkään tosi kovin+repeämistä myös ja sitä, etten jostain syystä saisi puudutusta ja se on pelottava ajatus, ettei tilannetta voi kunnolla itse hallita ja on ns. "toisten armoilla"...mutta kaikki ensimmäistä kohtaa lukuunottamatta on sellaisia, että kyllä mä niistä hengissä selviän, niin moni muukin on synnytyksestä, kamalistakin sellaisista selvinnyt, että miksen minäkin =) . Ja vaikka olen todella kipuherkkä, niin kipu joka tulee siitä, että saa pian nähdä pienen vauvansa luulisi olevan hieman "erilaista" kipua / kuvitteleisin, että sen kokee hieman erilailla kuin jonkin muun "turhanpäiväisen" kivun? Nythän on hyvä syy sattua ...noh katsotaan mitä tää mamma vielä syksymmällä tuumaa...eiköhän se pelko sieltä ala astua kuvioihin mitä lähemmäs l.a tulee...mutta voin ainakin yritää psyykata itseäni sillä, että ei se synnytys ikuisesti kestä ja palkinto siitä on maailman paras :heart: . Neuvolasta kyllä kyseli haluanko pelkopolille, mutta koin jotenkin, etten nyt ainakaan sinne menisi...katsotaan sitten jos syksy tuo uudenlaisia aatoksia /ylitsepääsemätöntä pelkoa...mietin sitten uudestaan. Tuskin se nyt hirveästi ketään auttaisi, että menen sinne sanomaan, että muulla ei väliä kuhan vauvalle ei satu synnytyksessä mitään: ei kukaan voi mulle sellaista luvata ja pelkään, että jos asiaa alkaisin vatvoa liikaa mielessäni, niin siitä kasvaisi isompi "mörkö" kuin se edes itse asiassa on. Sama juttu noiden kipu- yms. pelkojen kanssa: jos alan niitä liiaksi miettiä, niin mulla on päässä sellainen kauhuskenario jo valmiiksi, että ei siitä synnyttämisestä tule sitten kyllä yhtään mitään...eli olen päättänyt mennä "virran mukana" ja ottaa avoimin mielin vastaan mitä tuleman pitää (heh...ihan kun olis muita vaihtoehtoja olemassakaan...kukaan ei ole tietääkseni sisälle jäänyt !)

Meillä tehdään synnytystapa-arvio kaikille...tai näin ainakin neuvolassa sanottiin. Ihan hyvä niin! Nyt meidän tyllerön kokoarvia 4D:ssä oli 3400-3500g eli normaalikokoinen tyttö :heart:

Barbapörrö Tsemppiä 4D:n se oli joka sentin arvoinen kokemus! Mihin menette? =)

Nyt kahvin keittoon...aurinko jää tältä päivältä meikäläiseltä käyttämättä, sillä eilinen saarireissu kärvensi tän mamman siihen malliin, että tänään vaan bebanthenia nokkaan kotosalla...tyhmää :ashamed:

Mukavata viikonjatkoa mamat :heart: :heart: :heart: !

~Hugis ja Papu 23+6~

 

Synnytyksestä: Olen ihan viime päivinä alkanut miettimään edes asiaa jollain tasolla. En oikein osaa sillä lailla asiaa pelätä. Luotto on kova siihen että kaikki menee hyvin. Olen luonnostani melkoinen stressaaja ja alitajuntaisesti varmaan työstä asiaa enemmänkin, ja varmaan viikkojen kuluessa asia tulee mieleen useammin.

Kokoarvio mulle tullaan tekemään raskausdiabeteksen takia äitiyspolilla muistaakseni rv36. En tiedä onko täällä meidän kunnassa muutoin sitä tapana tehdäkään jos ei ole jotain poikkeamia. Jonkinlaisen ekan kokoarvion saan itseasiassa jo rv32 rd:n seurantakäynnin aikana.

Plääh mikä olo...Mulla on aika paha heinäallergia ja lääkkeet tähän toki ois mutta en oikein uskalla täysiä annostuksia ottaa ja sitten saan kärsiä. Onneks on vapaapäivä niin saan niiskutella ja pärskiä rauhassa.
Niin, ja enää 4 työpäivää kesälomaan B) Meidän ois tarkotus lähteä äkkilähdöllä etelään parin viikon päästä. Meinaan hakea lääkäristä todistuksen lentämistä varten varmuuden vuoksi ettei tule sitten ongelmia sen asian kanssa.
Eilen tuli neuvolasta kutsu perhevalmennukseen elokuun alusta lähtien. Saas nähdä onko ihan turhanpäiväinen niin kuin tutut ovat väittäneet...

Flora + L-poika rv25+1

 

Heipskukkuu :wave:
Massu täynnä ruokaa ja pullaa, se on melkeen joka päivä täällä työpaikalla kahvipöydässä pullaa tai muuta herkkuja,eikä voi olla ottamatta


Tiila kiitos , kyllä raskaudesta olen nauttinutkin suuresti ja se tuottaa suurta onnea, mutta päivittäin tuo huolen tunne on myös mukana.. Olen muutenkin luonteeltani vähän sellainen huolehtija, että mulle aivan tavallista Onneksi mies aina lohduttelee ja kuuntelee, kun huolenpuuska taas iskee. :heart:

nöpötin ja pikkuinen 24+3 :heart: :heart:

 

Tuohon ponnistuskipuun vielä:

Eli jos saa epiduraalin se vie tosi tehokkaasti senkin kivun mennessään, mutta seikka, joka monasti jää mainitsematta on, että kun tämä supistuskipu kaikkoaa, tulee jossain välissä tilalle vahva paineen tuntu...se ei ole suoranaista kipua, mutta erittäin epämukava tunne kuitenkin...sen kyllä pystyy käsittelemään paremmin, kuin supistuksista aiheutuneen kipuilun.
Tämä paineen tuntu tulee sitä herkemmin, mitä enemmän on avautunut, mutta...
Tällä seikalla on erittäin hyvä puoli...jos tämän paineen tuntee, osaa yleensä myös ponnistaa paremmin ja tämä edesauttaa selviämään ponnistuksesta ilman pitkittymistä, sikis ovat jokseenkin maltillisia puudutteen määrässä, mutta toki lisäävät, jos on tarvetta ja aikaa, mutta paineen tuntu usein jää.

Ja näissä vahvemmissa lievityksissä on sekin hyvä seikka, kun äiti kykenee rentoutumaan, tai minä ainakin, niin avautuu HUISIN nopeaan, verrattuna siihen, että jäykistelee ilman mitään.
ITse tosiaan olin 6cm auki kun laittoivat epiduraalin ja hiukan reilu tunnin päästä olinkin jo täysin auki. =)

 

Moi!

Kiitos kaikille synntyskertomuksista, nyt niitä pystyy jo lukemaan... Eskoista odottaessani en pystynyt lukemaan kun tuli heti suunnaton paniikki Silloin yritin olla ajattelematta asiaa, koska se oli otettava mitä tuleman piti... Tällä kertaa on ihan hyvä lukea eri vaihtoehdoista, kun hölmönä olettaa, että synnytys menisi saman kaavan mukaan kuin edellinen ja se voi olla että menee ihan eri lailla

Paulah tämä mitä kerron on sitten yhden ihmisen tarina eikä tarkoitus muuttaa sun mieltäsi... Minun eräs ystäväni oli päättänyt olla tekemättä lapsia, koska pelkäsi synnytystä niin kovasti. Tuli kuitenkin vahingossa raskaaksi ja päätivät sitten pitää lapsen ja synnytti peloistaan huolimatta alakautta. Synnytys meni hyvin ja toipui nopeasti. Toinen lapsi sitten saatiin aluille ihan tarkoituksella, mutta oli perätilassa eikä liian lyhyen napanuoran takia pystytty kääntämään ympäri jolloin edessä oli pakollinen sektio. Tästä toipuminen oli erittäin hidasta ja hankalaa. Jälkeenpäin sanoi, että pelkäsi ihan väärää synnytystapaa... Ja sen haluan sinulle sanoa, että itse synnytin naistenklinikalla ja minulla on kaikki usko siihen paikkaan. Eli vaikka tilastot voivat riskisynnyttäjien takia näytää vääriä lukemia niin siellä on kuitenkin erittäin ammattitaitoista väkeä ja kaikki apu niin vauvalle kuin sinulle lähellä. Mulle henkilökohtaisesti merkitsi paljon myös se, että lastenklinikka on ihan vieressä, sinne pääsee maanalaista käytävää varten ja naistenklinikalla on myös heidän sivupiste, missä mun esikoinen vietti ensimmäisen yön. Mutta tsemppiä sinulle, hyvä ettei pelko vie koko iloa raskaudesta ja pääset asiasta keskustelemaan pelkopolille :hug:

Mulla jatkui tänään maksa-arvojen tutkimukset, ja kävin aamulla naistenklinikalla. Ottivat taas monen monta putkea verta ja sen lisäksi kävin ylävatsan ultraäänessä. Maksa oli kunnossa eikä sieltä mitään syytä löydetty kohonneisiin arvoihin. Mutta niin vähän odottelinkin, koska ei viimeksikään löytynyt...

Sen sijaan lääkäri löysi sappirakosta muutama polyypin. Ne ovat kuulemma vaarattomia, mutta vuoden kuluttua pitää ultrata uudelleen ja jos ovat kasvaneet niin saattavat muuttua pahanlaatuisiksi jolloin koko sappirakko leikattaisiin pois... Asia ei siis liity mitenkään raskauteen eikä kuulemma tarvitse olla huolissaan... Helpommin sanottu kuin tehty

Mutta tämän raskauden osalta siis taas odotellaan, ensi viikolla mulla on soittoaika sisätautilääkärille, joka yhdessä gastroenterologin kanssa on siihen mennessä tulosten perusteella miettinyt jatkon...

Aurinkoista päivää kaikille B)

Mutilainen ja Torsti 25+4

 

Kiitos vaan teille jotka vastanneet minunkin kysymykseen. Ennen esikon synnytystä toi välilihan leikkaus oli musta kammottavin juttu mitä vois tapahtua vaik tiesinhän mä itekin et aika pikkujutusta on kyse, mut jotenkin se et joku menee leikkeleen mun alapäätäni tuntu ihan karmivalta. Ite siltä säästyin vaik ponnistusvaihe kestikin melko kauan kun en oikeen tuntenut ponnistustarvetta epiduraalin takia.
Mulla oikeestaan se ihan loppuvaihe, ne pari viimestä minuuttia kun pää oli jo ulkona mut se muu vartalo viä sisällä ja se kun se otettiin kokonaan pois niin oli kaikista kipeimpiä. Toki supparitkin juuri ennen epiduraalia oli kauheita, mut kaikenkaikkiaan ei mikään kovin kauhee kokemus ollut.
Ehkäpä se että se koko tapahtuma on niin ennalta arvaamaton ja oma reagointi kaikkeen selviää vasta siinä tilanteessa niin teki synnytyksen odotuksesta vähän sellaisen pelottavan. Mikäs siinä ois ollu jos kaikki menis samalla kaavalla niinku kirjassa sanotaan ja tietäs et tunnin päästä tapahtuu näin ja näin ja sitten tehdään se ja se toimenpide jne.

Ihminen kun on koko luomakunnan suurin mestariteos ja viimeiseen soluun tarkkaan harkittu kokonaisuu niin silti musta tässä asiassa joku on mennyt pieleen. Musta kun siinä ei oo mitään hienosti suunniteltua että joutuu punkeen sen vauvan sieltä alapäästä pihalle. Eikös sitä varten ois voinut mahaan vaikka muodostua joku luukku minkä sit voi avata ajan tullen?? No joo, mulla vähän tylsää töissä...

Vieläkö muuten joku kärsii pahoinvoinnista? Ite luulin sen menneen ohi, mutta tällä viikolla oon jo kahtena aamuna taas käynyt oksulla ja tänään on koko päivän ollut tosi heikko ja etova olo. Huomenna pitäs viä reissuun lähtee, joten sais mennä äkkiä ohi.

Muisku 24+5

 

Tosiaan, jos kaikki menee hyvin niin alatiesynnytyksestä varmaan toipuu tosiaan nopeammin.
Se ennen kaikkea mietityttää että olenko mä yksi niistä, joiden kohdalle osuus se, että kaikenlaista vaivaa on vielä kuukausien ellei vuosien päästä. Nämä synnyttämiseen tarkoitetut vehkeet kun on aika herkkää aluetta, ei haluaisi sille seudulle mitään pysyviä vaivoja Paljon helpommin kestää henkisesti sen, että vaikkapa kädessä on jokin pysyvä vaiva.
Kunpa voisi tietää! Mun yksi kaveri on käynyt läpi molemmat ja sanoi että hänellä on molemmista synnytystavoista vain positiivista sanottavaa.
Katsotaan nyt, aika paljon vaikuttaa sekin että onko meidän tyttö aikeissa syntyä kolmekiloisena vaiko vaikkapa viisikiloisena. Ehkäpä munkin pitäis käydä yksityisellä teettämässä se kokoarvio, olisi siihenkin sitten jokin tuntuma jo.

Mä itse olen syntynyt 2 viikkoa yliaikaisena ja ollut aikamoinen jöntti Mies syntyi 6 viikkoa etuajassa ja oli tosi pieni, hänen osaltaan siis ei osaa sanoa millainen olisi ollut täysiaikaisena.

 

apollo80 mikä ihme on pelkopoli?
Minultahan ei ole tässä raskaudessa kukaan synnytys peloista kysellyt ( tai en ainakaan muista ) ja edellisessäkin kysyttiin vain ekalla neukkulääkäri käynnillä. Muutenkin tuntuu tuo mein neukun toiminta hieman epämääräiseltä. Siellä on kaksi terkkaa ja viime perjantaina yritin omalle terkalle soittaa, niin vastaaja käski soittamaan toisen terkan numeroon. Näin tehdessäni vastassa oli taas vataaja joka kehotti kiireellisissä asioissa soittamaan tähän minun oman terkan numeroon. Olipas taas tosi järkevä veto heiltä, kun eivät voineet ilmoittaa, että ketään ei ole tavattavissa ennen maanantaita.

Haettiin meille hoitopöytä tänään. Se on perus valkoinen ja haluisin maalata sen pinkki / vihreäksi, mut ukko ei anna
No pääsempähän pesemään vauvan vaatteita ja järjestelemään niitä noihin laatikoihin

Saatiin viimeinkin tietää mein kaikki kummit. Kaksi oli sovittu jo aiemmin ja sit oltiin ukon yhtä kaveria mietitty kummiksi, kun muuten on vain kaksi kummitätiä. No tämäpä kaveri ei kuulukaan kirkkoon Olis ollut just hyvä mielestäni kummiksi, mut eipä voi mitään.
Mies sitten alkoi pähkimään, et kenet sitten kysytään, niin multa kysymättä kysyi yhtä kaveriaan josta mä en oikein välitä ja tämä meni ja suostui. No eipä auta valittaa, kun noi kaks akka kummia oon mä valinnut.

Tarvii taas painua mittaamaan sokerit kun syömisestä on kohta kulunut taas tunti.


pinkkimieli ja pallopää 21+5

 

Nyt oli kyllä ihan pakko tulla kehumaan vähän KELAa tänne: 15.6 postitin hakemukset ja nyt on jo kaikki päätökset tehty ! Mun mielestä melkoisen ripeää toimintaa, verraten siihen mihin olen tottunut opiskeluaikoina. Ja onni kyllä myös se, että vaikuttaisin saavan ihan mukavasti "palkkaa" kotona olostakin, sillä tulot kun katsottiin vuoden 2007 mukaan niin se oli mulle helpotus! Tein tuolloin oman työn lisäksi keikkaa muualle ja tulot yli 6000e korkeemmat vuositasolla kuin tänä päivänä eli ihan ok varmasti pärjätään vaikka mies onkin opiskelija =)

Tällaista vielä olisin kysässyt kokeneemmilta: onko niin, että tuo summa mikä kelan päätöksessä näkyy, niin siitä menee verot, mutta ei muita vähennyksiä? Vai meneekö myös nuo eläke- kirkko yms. maksut??? Tarkoitan tällä, että jos maksupäivän kohdalla on esim 3000e, niin meneekö siitä muuta kuin ennakonpidätys ja siihen verokortin prosenttiin lisättynä se 2%? Täällä kaavailen lainanlyhennyt yms. päivämääriä, että pitäneekö niitä muutella kun nuo maksupäivät nyt onkin ihan erilaiset kuin mihin on töissä ollessa tottunut...lähinnä asuntolainan suoraveloitus on sellaisena päivänä, että näinköhän tuon joutuu mennä muuttamaan :| ...olen tosi tarkka näissä maksujutuissa, että varmasti menee oikeana päivänä kaikki veloitukset yms. ja sitten olen myös äärihuono säästämään rahoja tilillä esim. pari viikkoa. Tykkään siis maksaa aina "rahapäivänä" kaikki maksut pois, niin voin sitten suunnitella paremmin tulevan kuukauden rahankäytön. Ehkä vähän "kontrollifriikkiä", mutta näin minä olen tottunut toimimaan =)

 

Hei, hienoa että Kela toimii ripeästi!

Tähän mullakin kysymys eli kuinka menee verotus Kelan etuuksissa? Toimitetaanko Kelaan verokortti? Vai kuinka? Ekat kuukaudethan hoitaa työnantaja mutta joulukuussa tulee sitten Kelan rahoja jo.