Voi miten
Paapelolla on ihana massu :heart: . Täälläkin alkaa tuolla "eturepulla" kokoa löytyä melkoisen kiitettävästi, mutta olen niin superlaiska noiden masukuvien kanssa tätä nykyä, että viimeisin on viikolta 20 :ashamed: . Ihan kauhistuin kun ajattelin tuossa yhtenä päivänä, että jos en saa aikaiseksi ottaa enää ensimmäistäkään otosta tästä kasvavasta kummusta - jos vaik pikkuinen epäonnisesti tulisikin liian aikaisin tms
- miten tää onkin olevinaan näin hankala juttu - sen kun ottaisin kameran kauniiseen käteen /antaisin sen miehen ei ihan niin nättiin kätöseen niin siinä se olis, mutta kääk miten sitä onkaan saamaton
. Yritän aktivoitua kuvaamisen kanssa as soon as possible
Kissoista nöpöttimelle :attn:
tässä pitkässä kappaleessa vain kissoista juttua eli voi hypätä koko kappaleen yli jos ei tarvetta/halua lukea: meillä ollut aina kissoja (nytkin 2 kissaa, jotka ovat ihan meidän vauveleita:heart: ) ja voisin seuraavan tarinan kertoa meiltä (en tiedä voi mennä vähän ohi aiheenkin, mutta kerron silti) : vanhempieni kissalla (ikää n.12v) oli ilmeisestikin paha ummetus joitain kuukausia sitten ja tuolloin oksensi ihan kaiken mitä söi ja lopulta ei enää syönyt eikä juonut. Kissan vointi alkoi pikkuhiljaa huonontua: ei siis hetkessä mennyt ihan veto pois. Käytettiin eläinlääkärillä, jossa oli n. 2h tiputuksessa (oli kuivunut pahoin)ja verikokeet otettiin. Kissan sisuskalut oli ok verikokeiden mukaan. Mikäli kissalla esim. munuaisissa vikaa tulee hieman vastaavia oireita ja pahalla en sano ja toivottavasti en lisää huolta aiheuta, mutta meille lääkäri sanoi, että selkeästi parempiakin päiviä voi kissalla olla (voi vaikuttaa täysin normaalilta), mutta sairaus silti taustalla ja kunto voi romahtaa ihan hetkessä. Usein siinä vaiheessa kun kissa alkaa ulkoisesti oireilla- olemalla mm. väsynyt ja poissaoleva, on kissa jo TODELLA kipeä, sillä silloin kun kissalla vain hiukan vaivaa, niin eläin oppii todella nopeasti elämään vaivan kanssa. Munuaisviat on yleisiä kissoilla ja kun ne ajoissa todetaan, niin vaivan pystyy pitämään kurissa ruokavaliolla. Myös monet muut sisäelinten "vammat" voidaan hoidolla saada sellaiseen kuntoon, että kissa elää vielä ihan kissan arvoista elämää useita vuosia
. Jos kissa ei käy tarpeillaan, joka saattaa kieliä ummetuksesta niin ummetuslääkettä (duphalac, levolac tms.) voi antaa kissalle kuten ihmisellekkin, mutta n. 2-3tl päivässä riittää (Jollei sitten saa ohjetta lääkäriltä antaa jopa hiukan enemmän). Nestettä pitää antaa ruiskulla suupielestä (ei missään nimessä ruiskuttaa suoraan suuhun) reilusti jos kissa oksentaa ja mikäli ei syö, niin eläinlääkärissä myydään energiaravintoa, jota voidaan sekoittaa veteen ja ruitata suupielestä sisään / tarvittava määrä joka kissan pitää syödä päivässä on niin pieni, että kisu saattaa sen syödä itsekin. Muistaakseni puoli purkkia (on sellainen tonnikalapurkin kokoinen purkki) vastaa aikuisen kissan koko päivän energian tarvetta, joten hirveästi ei tarvitse saada menemään. Näin meille on neuvottu eläinlääkäristä. Ja tosiaan meillä tuo kissa edelleen aika-ajoin menee hiukan "heikompaan happeen", joten saa nähdä joutuuko ressukan viedä ihan kunnon röntgeniin, jotta selviää mahdolliset kasvaimet /suolistolukot tms. :'( .
Onko teillä kissa madotettu? Myös se voi pistää oksentamana ja välttämättä matoja ei tule oksennuksen mukana! Kissa on myös voinut ulkona ollessaan syödä jotakin myrkkyä mikä pistänyt oksentamaan ja kun oksentaa ja ei juo /syö kunnolla, niin johan sitä vähemmästäkin menee veltoksi. Kissaruton oireina ovat kuume, alakuloisuus ja täydellinen syömättömyys. Oksentelu on yleistä, ja voimakas ripuli kehittyy parin päivän sisällä eli tätä tuskin teillä kyse. Kuitenkin kannattaisi varmaankin viedä kissa lääkäriin ja poissulkea vaihtoehtoja? Varsinkin jos kunto ei palaudu kokonaan entiselleen. Suolistosysteemit +ummetus voi tosiaan viedä hengen kissalta. Toivottavasti kissanne tulee pian kuntoon ja kysessä ollut vain joku hetkellinen "oksennustauti" :hug: . Ja kyselit voiko ihmiseen tarttua jotakin kissasta...
toksoplasmoosi minullekin tulee mieleen, mutta kyllähän noita bakteereita tuolla ulkona on jos jonkin näköistä, muistan kuitenkin lukeneeni, että Suomessa erittäin harvinaista saada jokin tauti kissasta/koirasta. Itse en vanhempieni kissan oksennellessa korjannut jälkiä lainkaan, mutta hoidin kyllä kissaa muuten (annoin vettä yms). Hiekkalaatikon siivoaminen meillä kotona oli alkuraskaudesta miehen hommia, mutta koska siivoamistahti oli niin "miehekäs", niin päätin alkaa itse hoitamaan hiekkaa: kumihanskat kädessä+ huolellinen käsienpesu. Neuvolalääkärin ja terveydenhoitajan mielestä ihan ok- hyvin voi laatikkoa puhdistaa kun muistaa terveen maalaisjärjen& hyvän hygienian
. Varsinkin jos kyseessä sisäkissa.
Oma napa ja massu: ei mitään ihmeempää...yöt kovin levottomia. Magnesiumista huolimatta kramppeja pohkeisiin ja jalkapohjiin on alkanut tulla yhä useammin ja närästys vaivaa silloin kun olen jotakin sitä aiheuttavaa syönyt. Vessassa käyn lukemattomia kertoja yön aikana...Vauva on ihan hirmu eloisa ja välillä mietin mahtaako sillä olla mukanaan ehkä pora tai kaira
: niin inhottavasti välillä kätösillään johonkin hermoon "kutittelee"...
auts! Potkut on tosi voimakkaita, joten pystyn erottamaan siitä suunnilleen missä jalat milloinkin, mutta muuten vaikea veikkailla kuinka päin tyttö on. Varmaankin tuo edessä oleva istukkakin hieman hankaloittaa tunnustelua. Välillä supistaa, mutta yhtään se ei koske: tunne on vaan kovin epämielyttävä kun koko kohtu aivan kovana ja supistuneena- silloin on vaikea esim. vaihtaa asentoa sängyssä...mulla myös kävelyn yms. jäljiltä masu aivan pinkeänä...onkohan se kuitenkin ihan normaalia?
Odottavin mielin täällä ollaan ja toivotaan viikkojen kuluvan pian...toisaalta tämä raskausaikakin on kyllä ihanaa :heart: ...mutta kyllä me silti kovin odotetaan että vihdoin tavataan pikkuinen :heart: . Sikainfluenssa mua edelleen huolettaa: siitä kun on niin epämääräistä tietoa...lähinnä se askarruttaa, että mitä jos nyt itse sairastun raskausaikana, niin kuoleeko vauva? Ja sitten tietysti se syksyn pandemia-aalto huolettaa, että voiko sitä sitten mennä pikkuisen kanssa mihinkään
Tulipas tarinoitua...nyt kahvin ja mustikkapiirakan kimppuun
Hugis ja Papu 28+1(enää 11 viikkoa 6pv laskettuun aikaan...jeiiiii :heart: :heart: :heart: )