*Lokamassut 2009 Heinäkuussa*

Heipsan!

Tuosta 1,5-vuotisneuvolasta, meillä oli se muistaakseni maaliskuussa. Terkalla katsottiin noi normaalit jutut (painot, pituudet yms) ja tuli se eka mpr-rokote. Lisäks kyseli syömisistä sun muista, mitä noi neuvolantädit nyt aina kyselee. Lääkärintarkastuksessa oli enemmän älylliseen kehitykseen liittyviä juttuja, piti näyttää kirjasta missä on auto ja pallo. Lisäksi pojan piti rakentaa kolmen palikan torni (poika teki kahdesta palikasta, mutta riitti kuitenkin. ) Pinsettiotekin tarkastettiin, että tulee molemmilla käsillä. Lääkärintarkastus oli aika perusteellinen, katsoi silmänpohjat ja näkökentät ja muitakin juttuja tuli mitä aikaisemmin ei oo katsottu. Voi olla, että oli vielä jotain muutakin mut ei tuu nyt mieleen. Nyt vaan torninrakentamista harjoittelemaan. Käytännöt kyllä saattaa vaihdella neuvoloiden ja lääkäreiden välillä...

Nyt pitää saada jotain hyvää... Eilen kävin jumpassa niin nyt voi hyvällä omallatunnolla ottaa jonku pienen herkun.

Pikki 27+0

 

hugoliina Jos sua ihan kauheesti asia ahdistaa niin kannattaa kyllä neuvolassa siitä puhua. Mutta mä kyllä kans yrittäisin rauhotella sua et kaikki menee ihan varmasti hyvin eikä tollasia pahoja juttuja tapahdu kun tosi harvoin. Ite pelkäsin kans ekalla kertaa aika paljon, mut jotenkin loppua kohden aloin vaan hyväksyyn sen asian et synnytettävä tässä on ja sit aloin jopa pelätä sitä et jos en saakkaan synnyttää alakautta vaan joudun leikkaukseen. Eli asia käänty vähän päälaelleen. Mut ihan kivasti kaikki meni ja ei mitään repeämiä mullekaan tullut.
1.5-vuotis neuvola mein esikolla oli kyllä aika pikanen juttu. Lääkäri lähinnä vaan kyseli et osaako sitä ja tätä, mut mitään ei käskenyt tekemään eikä näyttämään. Voi olla et johtu siitäkin et mulla oli itellä samalla oma neuvolalääkäri-aika (siis samalle lekurille tietty) ja aika oli sit vähän kortilla.

Se ois sit yövuoro edessä Tai kyllähän se menis, mut inhottaa vaan kun se nukkuminen päivällä on taas mitä on...sit on ihan tönkkö- ja muutenkin paha olo koko seuraavan päivän. Elokuussa sit lopetan yövuorojen teon.
Joo, mut töihin valmistautuun tästä mars!

 

1,5v neuvolasta:

Ahaa...no meillä on vähän semmottee, että poika ei perusta pätkääkään mistään kirjoista eikä toden totta osaa sieltä mitään näytellä
Osaa kuitenkin kotona hakea auton, pallon ja muita tuttuja juttuja, muutenkin vähän epäilen, että poika mitään suostu vieraan tyypin luona tekemään ja varsinkin kun se lääkäri on mies...hää pelkää vieraita miehiä
Että saapa nähdä miten kehittymättömäksi hän sitten diagosoi pojan, jos tuommoisia meilläkin tulee

Siivous on melkein loppu.
Viimeistelyt hoidetaan huomenna...taidetaan nukkua ensiyö sohvalla, kun tuo makuu huone jäi meillä aika järkyksi...miten sitä saakin kaaosta aikaan, kun siivoaa perusteellisesti
Ja pojan sänky kootaan huomenna...siitä sitten alkaa harjoittelu ison pojan sänkyyn. Täytyy pitää tuo matkasänky paikallaan vielä toistaiseksi. Katsotaan eka miten huomiset päikkärit menee ja jos ei tule ihan armo rumbaa, niin sitten vaan pinnis pois kokonaan ja yöunet isossa sängyssä kanssa.

Meidän pieni on jo iso :'(

 

Hugis taas siis luit vaan jotain sun silmille sopimatonta :hug: Kyllä se siitä helpottaa ja onneks meil on täällä näitä kokeneempia lohduttajia paljon =)

Mäkään en oikein tykkää käydä neuvolassa, kun siellä mielestäni ajatellaan vain, et äiti on vain pesä joka kantaa lasta 9kk ja sen jälkeen sillä ei ole merkitystä. Tiettekö niinku sillain, et esim. ei siä välitetä muuten mun sokereista lainkaan, mut ne vaikuttaa vauvaan niin niistä on pakko huolestua. Mun piikkikammoon ei kyetä puuttumaan muuten kuin tarjoamalla psygologin palveluita.
Ja kuulemma tuo mein terkkari on helposti tunkemassa korvikkeita lapselle jos ei imetys onnistu. Ei sillä ole väliä, et äiti haluaisi imettää, vaan sillä et lapsi ei saa ruokaa. Imetystä ei siis edes viitsitä neuvoa, jos ei sitä sairaalassa ole ehtinyt oppimaan.

No joo, taas tällasta negatiivista.. Sori :ashamed:
Poistun sohvalle katsomaan Lifea.


pinkkimieli ja pallopää

 

Ikävää pinkkimieli että sulla on tuollaisia "kokemuksia" neuvolasta.
Täällä meillä mulla ainakin ollut onneksi todella ihanat hoitajat sekä äitiys että lastenneuvolan puolella ja ne kyllä kuuntelee ja auttaa tietenkin parhaansa mukaan ongelmien kanssa.
Mun yhdellä kaverilla oli samanlainen olo neuvolasta raskauden aikana, ja tuli suorastaan shokkina sitten vielä päälle ettei vauvan ensimmäisellä neuvolakäynnillä hoitaja kertaakaan kysynyt miten tämä tuore yksinhuoltaja äiti oli pärjännyt :ashamed: Tuntee itsensä varmaan tosi ulkopuoliseksi siinä, kun ei vaan lapsesta höpistään jokaisessa lauseessa eikä äitiä kuunnella/huomioida riittävästi.

Ja teille ensikertalaiset : älkää nyt lukeko niitä kauhutarinoita! Saatte vain itselle huonon olon. Mitä vähemmän noista pahimmista tapauksista tietää, niin sen helpompaa on asennoitua siihen että kaikki sujuu hyvin. :hug: Mä näin kolmen lapsen jälkeen uskallan jo lukea noita, ja olemaan ajattelematta sen kummemmin, että mitä jos sattui osumaan omalle kohdalle.. kuitenkin 3 synnytystä mennyt hyvin ilman mitään ongelmia, ja uskon että neljäskin sujuu yhtä hyvin..
Olen nyt jostain saanut päähäni ajatuksia, että mitä jos ei poju käännykkään oikein päin koskaan ja joudutaan tehdä sektio! Mielessäni ajatus sektiosta tuntuu paljon kauheammalta kuin repeämisen takia tikit alapäässä :ashamed:

Ja tosiaan, jos on pelkoja tai mitä tahansa muuta, niin puhukaa siellä neuvolassa niistä asioista, jos asioita vatkoo mielessään niin siitä ei mitään hyvää seuraa... Neuvolan puolelta kuitenkin apua noihin asioihin saa :hug:

chilitin ja poju 24+3 ja jätkä 11kk joka kävi tänään vihdoin ensimmäistä kertaa potalla *hiphiphurraa :heart: isi ja äiti oli tooooosi ylpeitä pikkuisesta

 

Iltaa naiset

Täälläkin siivotaan kovasti, mutta se on tässä meidän väliaikaisessa minikaksiossa pakollista hommaa, sillä täällä asui ennen meitä joku himo tupakoitsija ja sen kyllä haistaa (varsinkin kun emme itse ole ikinä polttaneet). Kaikki kaapit, lattiat ja seinät on nyt puhtaat, ikkunat pitäis vielä pestä. Parvekkeen pesin tänään mutta siellä oleva ulkomatto oli kyllä aika huippu en ole ikinä nähnyt niin mustaa vettä mitä siitä lähti. En kyllä siivoaisi normaalisti vuokra-asuntoa näin tarkaan mutta kun tuo vuokranantaja sattuu olemaan minun isä...

Mulla alkaa kohta toiveet hiipua siitä että me löydettäis isompi asunto ennen tämän pikku kakkosen syntymää, on nimittäin sen verran huono tarjonta tällä hetkellä täällä asunnoista Minkä kokoisissa asunnoissa te muut asutte? meillä siis hakusessa yli 100neliöinen kämppä

Minäkin olen chilitinin kanssa samalla linjalle että älkää lukeko niitä kauheimpia kertomuksia synnytyksistä. Suurin osa synnytyksistä menee kuitenkin hyvin. Eniten minuakin pelottaa jos joudutaan tekemään sektio tais se ettei mies jostain syystä olisi tukena synnytyksessä oli nimittäin minulle ainakin se henkilö jonka voimalla jaksoin ponnistella esikon maailmaan

 

Heippa kaikille!

Täällä on kans kovaa pesänrakennusvimmaa! Meillä on yläkerrassa menossa kunnon remontti jonne tulee sitten lastenhuoneet, joten vähään aikaan en vielä pääse niitä sisustamaan. Vauvan tavarat ja vaatteet laitan vasta sitten kun ne saa suoraan paikoilleen. Oon nyt yrittänyt sit siivoilla alakertaa yms

Oma napa
Mulla ois tänään jatkunut työt loman jälkeen mutta oon ainakin tän viikon saikulla. Epäilisin että en enää töihin ole menossa. Mulla vaivaa kovat liitos ja selkäkivut, ja lonkat kipeytyy öisin. Tänään taas supisteli kun työnsin esikoista rattaissa kauppaan. Hassua, meinaa esikoisen raskausaikana ei tullut yhtään supistusta??
Mulla ois neuvola vasta ens viikon to, kovasti odotan sillä haluaisin varmuuden miten päin neiti on masussa. Epäilen että edelleen perätilassa tai poikittain..
Kova tuo on työntämään joko päätään tai peppuaan oikeasta kyljestäni läpi. Siitä saa suoraan napattua kiinni

Nyt on muutenkin jo muutaman päivän ollut koko ajan hereillä, muutenkin aina valvoo ilta 8 yli puolen yön..

Mutta nyt ei muuta kuin takaisin leffan pariin

Tänään poksuu taas viikot eli Inka & rinsessa 29+0 :heart: :heart:

Ja tässä vielä masukuva tältä päivältä:

 

Mulla alkaa kohta toiveet hiipua siitä että me löydettäis isompi asunto ennen tämän pikku kakkosen syntymää, on nimittäin sen verran huono tarjonta tällä hetkellä täällä asunnoista Minkä kokoisissa asunnoissa te muut asutte? meillä siis hakusessa yli 100neliöinen kämppä

Täällä kanssa toivon liekki alkaa hiipua isomman asunnon suhteen..:ashamed:
Me siis asutaan 77,5 neliöisessä kolmiossa toistaiseksi vielä kolmen lapsen kanssa :ashamed: Yksikin huone lisää helpottaisi kummasta, kaksi tietty olis vielä parempi...

 

Asunnon koosta.. Asutaan nyt 4h+k, jossa 86 neliötä. Lapsia siis kolme ja neljäs tulossa. Tätä ennen asuttiin 60 m2 kolmiossa.. ja ahdasta oli! Onnea asunnon etsintään

Sokeri rasituksessa tuli käytyä ja arvot oli ihan kunnossa. Terveellisestä ruokavaliosta tosin taas muistuteltiin, kun on tuota painoa tullut jo 10 kg.. Ostin tukivyön ja odottelen sitä saapuvaksi varmaan huomenna. Saa nähdä auttaako lonkka/selkä/maha särkyihin. Toivottavasti!

Mansikkakakku ja pikkuinen 27+5

 

huomenia :wave:

tänään olis neuvolalääkäri,sitä odotellessa =)

mä taas aina innolla odotan joka kuukausittaista neuvolassa käyntiä.
:hug: niille jotka ei siellä tykkää käydä,tiedän kyllä että terkkojakin löytyy joka lähtöön ja kaikki ei oo kovin mukavia,vaan omaavat ihmeen kyttäysasenteen ja nipottavat joka asiasta,esim.painosta.onneksi itellä ei ole näin vaan meillä on tosi kiva ja ihana terkka jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella =)
neuvolan kun kuuluisi olla se turvasatama odottavalle äidille,johon olisi aina kiva mennä ja soittaa kun on jotain kysyttävää!!!

kaurisäiti ja bambi 26+6 :heart: :heart:

 

Moikkis

Asuntoasiaa...Me muutettiin perheenlisäystä ajatellen viime vuonna 75 neliön kolmioon ja ajateltiin että kyllä tähän ainakin kahden pikkuisen kanssa mahtuu. Nyt sitten on alkanut ihmetyttää kun tässä kerrostalossamme ainakaan meidän rapussa ei näytä olevan yhtään lapsiperhettä (vaikka näitä kolmioita siis on kuudessa kerroksessa päällekäin). Ite tottunu lapsena asumaan tämän kokoisessa ja pienemmässäkin kerrostaloasunnossa ja meitä oli sentään viiden hengen perhe. Ajateltiin siis mahtua, parempi onkin, koska en edes uskalla ajatella taloudellisesti muuta.

Hugoliina: Nuo synnytyspuolen repeämisjutut on yksi keskeinen syy miksi olen menossa pelkopolille. Parempi olla lukematta niitä...mua ei auta sekään että vauva kasvaa yläkäyrällä ja miehen puolella on jättivauvoja. Helpottaa varmasti puhua ajatuksistaan jollekin, toivottavasti löydät sopivan henkilön :hug:

Neuvolasta: Tunnistan tuon kyttäysmentaliteetin omassa neuvolantätissäni. Jotenkin tuntuu kuin olisi syytetyn penkillä milloin mistäkin asiasta. Miksei voisi olla jotenkin sellainen rennompi ja rauhoitteleva...Viimeksi meillä oli lomien takia toinen neuvolantäti ja vaikka niistä painoasioista alkoikin valittaa, oli jotenkin rempseän humoristinen. Luki sitten koneelta että "varsinainen" neukkutäti oli kirjoittanut muistiin että minut saatetaan laittaa sokerirasitukseen. Ei sitten tämä "varsinainen" ollut siitä muistanut minulle mainita.

Töppönen on taas aloittanut aamujumppansa - välillä liikkuu niin hassusti että saa äitinsä nauramaan

Mukavaa päivää kaikille!

Apollo + Töppönen rv 24+3

 

Tuota kyttäystä on meidäkin neuvolassa, mutta vain yhdellä neukkatädillä, joka ei luojan kiitos ole minulla.

Esikoisen aikainen ja tämä nykyinen ovat ihan mahtavia. Ensimmäisenä ottavat äidin huomioon ja kysyvät voinnit ja jaksamiset kotitöissä ja lapsen kanssa ja olenhan varmasti laittanut jo miehen tekemään enemmän kotitöitä, jotta saan levätä
On todella sääli, että aika moni hoitaja sitten alkaa vauva keskeiseksi, vaikka todella, onhan se vauva keskeisessä asemassa näillä käynneillä, mutta äiti on se joka hänestä kantaa vastuun, joten ensin äiti, sitten lapsi...niin sen mielestäni vain pitäisi mennä...jos äiti ei koe oloaan mukavaksi neuvolassa, kärsii koko kasvuseuranta prosessi epämukavan ilmapiirin takia.

Täällä oli eilen ihan hulvatonta...köllättiin sohvalla myöhään illalla ja Deri aloitti sitten jumpan...ekaa kertaa tässä raskaudessa maha meni vinoon ja kunnolla...vasen puoli oli pehmoinen, mutta oikealle nousi terävänmuotoinen pyöreä pallo...eli Deri tunki pyllyään...ensinhän tuo nauratti...mutta sitten kun teki taas kerta toisen jälkeen niin ei kyllä enään ihan hirmusti naurattanut.

Ja pää...vauvelin pää hiertää tuolla niin alhaalla ajoittain, että litistää virtsaputkeni...ja se suorastaan kirpaisee...
Nyt on onneksi taas nostanut päänsä tuolta syvyyksistä.

Tänään jatkuu siivous...hipphei...tosin koska nyt on hyvä päivä, on pakko mennä pojan kanssa ulos ensin ja sitten iltapäivällä aloittaa se siivous.

Eilen muuten tuli järjettömästi supistuksia...oikein taas alkoi vihloa alakertaa...pitäkäämme peukut pystyssä, että tämä edes jotenkin tietäisi hyvää eikä tarttisi sitten mennä ainakaan käynnistykseen asti ya:n vuoksi

paapelo+poju+Deri 28+3

 

Heippa kaikille ja terveisiä Brasiliasta

Paljon ootte taas ehtineet kirjoitella! Lueskelin tässä aamulla muutaman uusimman sivun, yritän orientoitua takaisin arkeen. Kierreltiin tosiaan miehen kanssa kaksi viikkoa Brasilian rannikkoa. Hienoa oli, tosin väsyttävääkin. Iso maa ja siirtymiset työläitä, pitkiä bussimatkoja ja lentoja.

Joku mietti lentämistä. Mun kokemus olisi että enimmäkseen sen lääkärintodistuksen tarvii viikosta 28 alkaen (eli mä ainakin vedin aika tiukaksi kun lensin nyt 27+4 ilman sitä). Mulla oli reissulla yhteensä 6 lentoa joista yhdellä vaan vatsaan kiinnitettiin mitään huomiota. Brasilialaisella firmalla tapana oli että odottajat allekirjoittavat paperin, jossa ottavat vastuun mahdollisesta lennon aiheuttamasta ongelmasta itselleen.
Raskaus ei musta matkalla aiheuttanut mitään ongelmia, mä oon edelleen ihan reippaassa kunnossa. Ainut oli se, kun keikuin keskellä yötä Atlantin yllä turbulenssin kourissa niin kieltämättä tuli sellainen olo että olen mäkin hullu kun olen vapaaehtoisesti tänne tullut Pelkään siis lentämistä ja nyt osui pari aika pomppuista lentoa.

Niin, ja ummetuksesta tms vatsaongelmista kärsiville. Matkalle otin mukaan pullon levolacia ja se oli ihan hyvä hankinta, auttaa tässä asiassa ja raskaana olevat saa käyttää.

Niistä repeämistä synnytyksessä. Katselin joskus stakesin tilastosta että riippuen synnytyssairaalasta 3-4 asteen repeämiä ommellaan 0-2% tapauksista. Eli suht harvinaisia joo, ihan tavattomia kuitenkaan eivät. Jos saisi ensisynnyttäjät erikseen tilastoon niin veikkaisin luvun olevan muutaman prosentin lisää.
Hieman yllättäen mua on kyllä alkanut hirvittää myös sektio. Mä pelkään että mä kuolen verenvuotoon tai jotain... eihän näin tietenkään käy mutta mä olen vähän neuroottinen henkilö ja ahdistus tällaisista jutuista. Saas nähdä mitä ne mulle pelkopolilla keksii
Sektiot muuten on tosi yleisiä, oliko 16% synnytyksistä vai muistanko väärin... iso osa meistäkin siis tulee synnyttämään sektiolla vaikka ei sitä vielä tiedä.

Asunnoista: me asutaan tällä hetkellä 54 neliön kaksiossa miehen kanssa ja ostettiin 62 neliön pikkukolmio Siihen ei sitten enää mahdukaan jos tulee toinen lapsi. Mutta me tykätään näistä kantakaupungin vanhoista taloista, se meni neliöiden ohi.

 

Minäkin muistelisin tuon prosenttiluvun olevan jotain 16% luokkaa sektioissa. Onneksi jos tuostakin ikävästä käänteestä on hyvää haettava, se tehdään yleensä painavista syistä =)

Itse en jotenkin osaa pelätä kyllä enään mitään, en alatiesynnytystä tai sektiota. Enemmän pelkään jos vauvalle käy jotain syntymän jälkeen ja ehkä vähän arveluttaa, jos sektioon jostain syystä joutuu, niin miten arki kahden lapsen kanssa on aran mahan kanssa, siinäpä kaikki.

Me asuttiin pojan syntyessä 55 neliön kaksiossa, mutta koin sen ahtaaksi, huono pohja siinä asunnossa.
Sitten kun alettiin miettimään toista lasta ja valitin jatkuvasti vihaavani ahtautta, niin aloimme hakea kolmiota, jonka sitten saimmekin viime marraskuussa. Eli nyt asutaan 70 neliön kolmiossa ja ah tilaa.
Tänne mahtuisi asumaan vaikka kolmenkin lapsen kanssa, kaikki huoneet on niin isot ja keittö on suuri, joten iso pöytä mahtuu vaikka kahteen kertaan tuonne
Mutta jos aikanaan alamme harkitsemaan kolmatta lasta, niin haluan suoraan neliöön, mukavuuden halusta vähintäänkin

Kohta ulos tästä torpasta...aurinko paahtaa taastosi kivasti tuonne parvekkeelle ja kukat nuokkuu, muttei ole järkeä kastella vielä, kun paahde haihduttaisi vedet kuitenkin pois...pitänee ensivuonna laittaa mansikkaa ja tomaattia kasvamaan tuonne...olen muutenkin ajatellut laittavani ensivuonna pikku kasvimaan ja vain muutamat kesäkukat...tai niinhän minä aina ajattelen, että muutamat vain...ja miten käykään

 

Huomenta mammat B)
Vihdoinkin taas aurinkoinen päivä. Ihanaa. Tarvinee painua pihalle nauttimaan siitä.

Masuun ei kuulu uutta. Hirveetön mylläys pallopäällä kokoajan menossa kun vähänkin istahdan. Ja kaikista pahinta tuo möyryäminen on kun istun pöntöllä Mistäköhän moinen? Varmaan saa aina hieman lisää tilaa kun tyhjennän rakkoni ja sitä sit möyryää täyttämään tai jotain.


pinkkimieli ja pallopää 24+4

 

Jaha ja viikot poksuu, 28 siis tänään

Asuntoasiasta: Me elellään ok-talossa maalla, joten siitä ei sen ihmeemmin tarvitse huolehtia. Ainoa ongelma on, kun kyseessä v.41 rakennettu talonrahjus, on tuo tilojen käyttö. Nyt tuntuu siltä, että kaikki toiminnot on tungettu makkariin, siellä siis meidän sängyn lisäksi vielä esikon sänky ja sinne ollaan tunkemassa pinnistä vielä... kirjahylly ja vaatekaapit myöskin siellä. Kooltaan tuo kyseinen huone on ehken 15m2, luultavasti vähän isompi kun en minä noita mittoja osaa arvioida :kieh: Nykyisellä suunnitelmalla esikolle tulis parvisänky, jonka alle pinnasänky. Noiden tieltä purettais kiinteät vaatekaapit pois ja esikon nykyisen sängyn tilalle tulis laatikostollinen hoitopöytä. Mie miehelle tossa yks päivä jo sanoinkin, että eihän tänne tarviis ku jääkaappi ja telkkari, nii jäis muu talo käyttämättä. Yläkerrassa ois tilaa järjestellä noita nukkumajuttuja, mutta- talvella kylmä ja kesällä pirun kuuma, patterilämmityksellä vaan talven, järkyttävän jyrkät portaat, joista mieskin on pienenä tullut päälleen alas... ja sitten kun esikko ravautuu puoliunissaan aina yöllä vessaan, niin se ei ole vaihtoehto...Muutenkin se meidän talo ihan omituisesti suunniteltu, enkä yhtään ihmettelis vaikka siellä olis hometta :ashamed:

Mie täällä ärsyynnyn edelleenkin töissä, 27.7 on se neuvola seuraavan kerran vasta... iltavuoroon piti vielä rahtautua niin ei yhtään kiinnosta tämä töissäolo, kotonakin olisi tekemistä ihan riittämiin. Ja kun pitää vielä tämmösellä ihmeellisellä mutkalla tässä toimistotuolissa istua (lue:lyyhöttää) niin ahdistaa ja tuntuu että on ihan liikaa tavaraa tuossa sydänalassa... vali vali ja urpun urpun

 

Täälä myös asutaan vanhassa omakotitalossa 4h+k ja neliöitä 160. Tosin meilläkin tuo talon pohjapiirrustus on vähän kummallinen ja tarvii oikeen miettiä et miten kaikki asiat saa toimivaksi kun yks huone on sielä ja toinen täälä.

Mä muuten vielä tosta repeämis-jutusta... Mun käsittääkseni vauvan kokokaan ei oo sinänsä verrannollinen repeämiin tai vaikeisiin synnytyksiin. Eli vaikka suvussa isoja vauvoja niin ei se välttämättä tarkoita et synnytyskin ois vaikeeta. Tietty jos alkaa oleen sellanen lähemmäs 5kg:n "mötkäle" tulossa niin sitten Mun kaveri repes IHAN PIKKUISEN (ei ees ite sitä mitenkään kummemmin noteerannut) ja hän synnytti keskosen. Mut tosiaan noi tapaukset on aika poikkeuksia ja niitä on turha miettiä etukäteen koska tulevasta ei kukaan meistä tiedä mitään. Ymmärrän silti kyllä hyvin että synnytys aiheuttaa pelkoja vähän jokaiselle jonkinlaisia. No, eiköhän me kaikki siitä selvitä ja muutaman kuukauden päästä se on jo ohi

 

Heissuli!
On taas vierähtäyt aimo tovi edellisestä kirjottelusta - eipä vaan saa aikaseksi kirjautua sisään. Lukemassa kyllä on pakko käydä päivittäin.

Minulta loppui stten työt ja nyt olen työttömänä äitiysloman alkuun asti. Minä siis tein tuossa 5kk:n perhepäivähoitajan vuorotteluvapaan. Siispä päivät ei kauheesti ole muuttunut, vaikka "työttömänä" olenkin, lapsimäärä vaan puolittui eli on hoidettavana vain nuo omat kaksi. Nyt on ukkokulta pari viikkoa lomalla, joten vähän helpommalla pääsee.

Minulla oli tänään lääkärineuvola. Kaikki ok; pissa puhdas, verenpaineet aisoissa, hemoglobiinikin vielä 120 (oli itelle aika yllätys, kun välillä olen miettinyt, pitäiskö jo lisärautaa alkaa napsimaan), painoa oli tullut tasan kilo kuukaudessa ja nyt näytti olevan paino samassa kuin ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Lääkäri teki sisätutkimusen ja ihan näille viikoille sallittua ulkosynnyttimien avautumista oli, mutta kanava vielä täysmittainen ja muutenkin asiat mallillaan. Sf mitta oli pompsahtanut käyrältä ja oli lääkärin mittaamana nyt 26, mutta lääkärikin sanoi, että tuo saattaa ihan johtua eri mittaajasta. Raivotarjonnassa oli kaveri nyt, mutta sellasta volttia vielä tuola mahassa vedetään, että tuo ehtii vielä muuttua moneen kertaan.

Asuntojen koosta olette keskustelleet. Meillä on omakotitalo 4h+k, 116 neliöö ja tilaa tällä hetkellä ihan riittävästi. Tytöillä on nyt yhteinen huone ja yks makuuhuone on "varustettu" miehen poikia varten. Vauva majottuu meidän huoneeseen, mutta kun vauva hiukkasen kasvaa, niin täytyy varmaan mietiskelä vähän huonejakojakin uudestaan. Nuo miehen pojat alkaa olla kohta murrosiässä, joten kiinnostus meillä vierailuun on koko ajan vähenevää ja niitten huoneesta sitten laajennetaan reviirä näille meidän yhteisille lapsille.

Joku tuossa mietiskeli niitä rh vasta-aineitten mittausviikkoja. Mun piti käydä siellä verikokeessa ja samalla sokerirasitustestissä viimeviikolla, mutta tonne sokerirasitukseen ei saanut aikoja vasta kuin tälle viikolle ja neuvolassa sanoivat, että nuo vasta-aineet ehtii myöskin nyt vasta. Torstaina olis siis tarkotus labraan mennä ja viikot silloin 27+5.

Mums. Keittiöstä tulvahtaa ihana kahvin tuoksu. Täytynee mennä hörppäämään kahvia kera pullan.

Yritän kirjotella ahkerammin.

S+ Aleksis Kivi 27+3

 

pakko merkata tai hukkaan pinon =)

 

anelie:

Ehkä hissukseen voisit alkaa tehdä jotain pikku listaa hankinnoista, ettet vallan menetä järkeäsi kun LA:n on enään kuukausi

Ja mitä tuohon välilihan leikkaukseen tulee.
Tuohan todella koskee ensisynnyttäjiä...luulen syynä olevan se, etteivät ensisynnyttäjät oikein osaa pitää puoliaan ja tällöin kätilöt vain tekevät kuten ovat tottuneet. Ensisynnyttäjä ei välttämättä osaa sanoa ei, kyseenalaistaa tiettyjä toimenpiteitä saatikka pitämään tuossa herkässä tilanteessa päätään.

Eli kaikille ensisynnyttäjille tiedoksi.

Tehkää vaikka muistutus paperilapulle, jossa kerrotte selkeästi miten tahdotte tulla hoidetuksi ja mitä olette mieltä ns. varulta vain episiotomiasta (välilihan leikkauksesta). Kirjoittakaa myös toiveenne kivunlievityksestä tai jos ette sitä tahdo ja painottakaa että tahdotte liikkua vapaasti, ellei lapsen tai sinun tilasi vaadi lepäämistä vuoteella.
Jalkeilla olo kun nopeuttaa koko prosessia.

JA kun teillä on tuo paperilappu valmiina, laittakaa se neuvolakorttinne väliin. Seuraavaksi vannotatte miehenne, avokkinne tai muun tukihenkilönne pitämään teidän puolianne ja esittämään kärkkäitä kysymyksiä, jos yhtään alkaa mietityttämään jonkun toimenpiteen tarvittavuus tai sen perusteet.

Kuulostaa ehkä ihan kauhealta, mutta kuten työelämässäkin monasti keltanokkia hiukan tallataan, näin saattaa käydä myös ensisynnyttäjällä...mitään vakavaa ei välttämättä siis ole luvassa, vaan lähinnä tuo listaus sen vuoksi, että saisitte synnytyksestänne mahdollisimman paljon irti kokemuksena ja jottei jälkeenpäin tarvitse miettiä, että mitäs jos olisin kysynyt vähän enemmän.

Kätilöt ja hoitohenkilökunta ovat siellä teitä varten, joten teitä hoitavalla kätilöllä on tuolloin velvoite kuunnella teidän toiveitanne viimeiseen asti, kunnes todella tarvitaan puuttumista ja harvoin tuota puuttumista todella edes tarvitaan =) =)

paapelo+poju+Deri 28+3

 

Pakko olla samaa mieltä kuin paapelo yllä kirjoitteli, ja siinä tilanteessa kun on synnyttämässä - ei ehkä osaa enää itsekkään ajatella järkevästi tai ilmaista mielipiteitään selkeästi joten on hyvä etukäteen mietiskellä noita asioita ja kirjata ylös

 

Heippa pitkästä aikaa!
Lomailtu ollaan ja arki alkoi taas. Mies lähti työkomennukselle ja olen muksujen kanssa kotosalla. Vointi on ollut ihan ok. Maha hirveän kokoinen,huomaa että 5 tulossa... venynyt jo 4 kertaa kunnolla
Ai niin meille ultran uuden sellaisen mukaan tulossa tyttö,joten poika olo ei pitänytkään paikkaansa.
Terveiset kaikille ja mukavia kesäpäiviä kaikkille masun kasvattajille!

 

Piti oikein tulla tänne kylvämään tätä ärsytystä ja kiukutusta...huomena siis sokerirasitus heti aamusta ja hitottaa niin kovin |O :headwall: ! Ja nyt huomaan miten tämä iltasyöpöttely on tosiaankin mun juttu: oon jo ihan valmiiksi vallan masentunut kun en saa ilta kahdeksan jälkeen juoda enkä syödä mitään :ashamed: - eli otinkin nyt tavoitteekseni vetää kunnon ruokaöverit niin, ettei sitten varmasti tee edes mieli mitään illemmalla - nytkin edessä iso pala raparperipiirakkaa... . Ja se on kumma, että silloin kun esim. juominen kielletään ja vaikka normaalisti ei edes joisi mitään enää myöhään illalla, niin kiellon ollessa päällä tuntuu oikeasti, että kuolee janoon hetkenä minä hyvänsä... :ashamed:

Osaako kukaan kertoa, että onko ihan yksilöllistä miten tuo kroppa nuita sokereita käsittelee vai liittyykö ehkä jotain perinnöllisyyttä siihen jos raskauden aikana sokerit heittelee? ...ja siis onko se vaan niin, että toisilla kroppa sokereita sietää vaikka söisi paljonkin sokeriherkkuja ja toisilla sitten jo vähäkin määrä saa sokerit "pois tolaltaan" ? Niin ja tietääkö kukaan kauanko kestää, että saa tulokset sokerirasituksesta kun huomen aamuna käyn?Minä niin kovin pelkään, että niissä arvoissa on jotakin häikkää kun olen tällainen herkkuperse :ashamed:

Valivalivali...anteeksi tällainen marmatus ja kerrassaan taas omanapaisuus...harmittaa vaan niin kovin jos jään huomisessa testissä "kiinni" :ashamed:

Nyt tankkaamaan jääkaapilta kaikki mitä irti lähtee ja massuun mahtuu . Mulla on muuten tullut ihan kauhea himo riisimuroihin maidon kanssa- voisin syödä niitä paketillisen päivässä - ei välttämättä paras vaihtoehto syötäväksi: pelkkää tyhjää energiaa...mutta minkäs himolle mahtaa

Hugis ja Papu 26+4

 

Pitkästä aikaa tulen minäkin tänne vähän kirjoittelemaan... :ashamed: Lukemassa kyllä käyn päivittäin jutusteluanne, mutta jotenkin en vain jaksa koskaan kirjoitella sen kummemmin.

Rakenneultrassa kävin kesäkuun alussa, ja siellä näkyi terve vauveli. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että sukupuolta ei tuolla kerrota, sillä monet tuttuni, jotka olivat käyneet ultrassa kehottivat valmistautumaan tylyyn kommenttiin, että "rakenneultran tarkoitus ei ole selvittää sukupuolta, vaan terveyttä". Noo, utelin sitten kuitenkin asiaa, ja sinisiä vaatteita saan alkaa hamstrailemaan...

Muuten minulla on tämä raskaus sujunut todella hyvin, ei paljon valittamista ole ollut. Mahakin on minulla edelleen sen kokoinen, että oikein odotan jo, että se alkaisi kasvaa. Vielä ei kukaan (joka ei raskaudestani vielä tiedä), ole huomauttanut mahastani. Eivät varmaan ole kehdanneet, kun ovat pohdiskelleet, että jos kuitenkin olen vaan lihonnut. Omasta mielestäni mahani näyttää tällä hetkellä mahalta, joka on juuri käynyt Raxissa, ja saanut ruokaa koko rahan, ja ehkä vähän enemmänkin, edestä.

Napakorun jouduin kuitenkin eilen ottamaan pois, vaikka olin ostanut erikseen sellaisen raskauden aikana käytettävän korun, jonka ilmeisesti pitäsi siis vähän "antaa periksi". Nyt surkuttelenkin sitä, mahtaako tuo reikä mennä kokonaan umpeen, vai saankohan laitettua korun synnytyksen jälkeen takaisin, siis ilman käyntiä lävistäjällä. Onko muilla kokemuksia? Itsellä tuo koru on ollut jo 6 vuotta, että kai reiän jonkin aikaa tulisi kestää..

Vaunujen hankinta mietityttää edelleen. Ollaan käyty kaupassa katselemassa, ja netistä olen katsonut jajajaja. En vain osaa päättää "sitä oikeaa". Teiltä tiedustelisinkin nyt sellaista lastentarvikeliikettä, joka olisi mahdollisesti Suomen suurin, tai muuten tosi suurensuuri vaunuvalikoimansa puolesta? Siis vaikka etelä- ja keskisuomen alueilla. Olen niiiin kyllästynyt koluamaan erilaisia liikkeitä, joissa sitten on vain parisenkymmentä mallia katseltavana.. Haluan katsella kaikkia malleja samalla kertaa ja olen todellakin valmis ajamaan kauemmaskin, jotta tälläinen liike löytyisi...

 

Synnytystäkin olitte miettiny. Mua pelottaa ihan mahdottomasti kaikki mitä voi sattua ja koko synnytys yleesä, vaikka meen jo sitten toista kertaa. En voi ollenkaan erehtyä kattomaan mitään ohjelmia tai lukemaan mitään juttuja mistään. Koitan rauhotella itteeni sillä että viimekskin sitä oli kun jossain toisessa maailmassa eikä tajunnu lopulta siitä touhusta yhtään mitään, uskon toivon että selviän siitä vielä uudelleen hengissä ilman pysyviä vakavampia vaurioita ja saan myös terveen vauvan kotiin mukaan. Onneks suomessa on ammattitaitosia kätilöitä ja lääkärit saatavilla kellon ympäri =)
Asunnon koosta olitte puhunu. Meillä siis toinen lapsi tulossa ja neliöitä 48. Muuten mahdutaan kyllä ihan hyvin, mutta se harmittaa että on keittokomero eikä meillä myöskään oo parveketta. Mutta luulen että järkevillä sisustus ratkasuilla ja sillä että heittää kaiken turhan ja ylimääräsen pois saa paljon jo tilaa loihdittua taas siis ainakin toivon

Empsu 28+0 :wave: