Meidän suhde on vasta kuudennella kuulla... Joo aika nopeeta toimintaa kun jo vauvaa odotellaan, mutta jo ensi tapaamisesta lähtien meillä molemmilla oli tosi turvallista ja hyvä olla toisen kanssa. Meillä oli saman tapaiset tulevaisuuden haaveet ja pidin tärkeänä sitä, että mies pitää eläimistä, eikä ole mikään kaupunkityyppi.
Ihan tuttuja juttuja nuo riidat... Mulla ollut aina aika hektiset mielialat, eli saatan yht'äkkiä olla tosi loukkaantunut tai vihainen jostakin vaikka hetki sitten olin hyvällä tuulella. Eli miehellä on kauheasti kestettävää mun kanssa. Ei tämä raskaus ole niitä mielialoja muuttanut mihinkään suuntaan, mutta kyllä sitä tarvii enemmän huomiota kun aiemmin ja kiukku purkaantuu kaksi kertaa pahempana, mutta ehkä ne purkaukset ei kestä niin kauaa. Ja meillä nämä keskusteluasiat varsinkin riidan purkutilanteissa tuntuu menevän helposti niin, että minä en osaa tuoda esiin omia tuntemuksia enkä puhua asioista, kun taas mies ehkä helpommin puhuu...
Olen kamalan herkkä ollut aina, liikutun tosi herkästi kaikesta iloisesta. Viime kesänä olin tosi herkillä, kun kaveri sai vauvan. Sitä mä sitten koko vierailun siellä pillitin miten ihanaa oli nähdä ystävä oma vauva sylissään ja niin hyvävointisena hehkuen
Mutta joo, lähinnä tulin tänne purkautumaan,
Naurukohtauksen innoittaman, kun hän kirjoitteli tänne omia tuntemuksia.
Tosi nopeesti me päätettiin lopettaa ehkäisy ja alkaa haaveilee yhteisestä vauvasta. Siinä kun pari kuukautta meni, että mulla alkoikin kuukautiset ja olin siitä vähän surullinen, niin ei se miestä mitenkään hetkauttanut. Ei hän sitä niin ajatellut, että se on niin pirun iso asia ainakin minulle, sanoi vaan että onhan tässä aikaa ja oikeasti sitähän meillä kyllä on vielä
Plussauksesta hän oli iloinen, meni vähän paniikkiin kun soitin sille töistä ja sanoin mitä olin aamulla tehnyt ja mikä oli tulos. Tuli mua töihin tapaamaan sinä iltana ja voi miten sitä jännitti. Ilme oli niin samaa luokkaa kun silloin kun ekaa kertaa tavattiin, sano vaan että nyt ois sitten varmaan hommattava isompi auto
Alkuun hän ei puhunut asiasta juuri mitään, eikä tuntunut olevan yhtään läsnä kun minä asiasta puhuin. Olin sen ekan viikon itse ihan sekaisin asiasta, tuntui että kaikki nyt muuttuu ja kesän kilpailusuunnitelmat kaikki kariutui. En meinannut uskaltaa nousta hevoseni selkään kun pelkäsin kokoajan pahinta ja tuntui, että en saa tukea asiaan häneltä ollenkaan (kas kun en ollut puhunut asiasta hänelle...). Hän ei myöskään pitänyt tärkeänä sitä, että kerroin vauvauutisista ystävilleni ja muutamalle tallin tytölle. Sanoin sitten, että mä vaan en pysty olemaan asian kanssa yksin, kun tämä on niin suuri juttu. Mainitsin myös että olisi kiva jos sitäkin vähän edes kiinnostais tää asia, mut hän sanoi vaan että ehkä sitä sitten alkaa enemmän kiinnostaa kun maha kasvaa ja synnytys lähenee, kun siitä tulee konkreettisempi asia...
Alkuviikosta meillä oli taas riitaa jostain, mikä saatiin onneksi selvitettyä... Sitten kun aloin itse puhumaan tästä vauva-asiasta enemmän, ja kerroin huolistani, mitkä askarruttavat minua jne... Kerroin miten mua pelottaa tämä oireeton raskaus ja kaikki ratsastamiset ym, niin olen ehkä itsekin päässyt sinuiksi asian kanssa paremmin. Nyt on mieskin paljon enemmän innoissaan asiasta ja kun sanoin sille että sillä kehittyy jo pienet aivot ja sen sydänkin sykkii, niin se ei ollut uskoa korviaan; "Eihän sillä vielä semmosia ole". Mut jotenkin sen jälkeen se on alkanut tajuamaan sen, että se tosiaan on tulossa meille lokakuussa ja se kasvaa jo kovaa vauhtia. Se jopa luki tänään vauvalehden kannen, kun kävin ostamassa semmoisen ärrältä ja tutustui isyysvapaaesitteeseen
Ja tosiaan kun olin tuossa jo varaamassa aikaa varhaisultraan, niin oli ihanaa kun se oli mun tukena...
Ostin muuten eilen ensimmäisen asian meidän tulevalle vauvalle
Semmoisen puisen nuuskamuikkusen, jonka jalat ja kädet sätkii kun vetää narusta.. miksi niitä semmosia sanotaan? Kumminkin, joku opiskelija-kaupustelija kävi ovella puhumassa huonoa suomea ja ja myi joitain tommosia, mä sit hellyin ihan täysin niihin juttuihin ja ostin yhden. Ei muuten ole yhtään mun tapaista osaa tommosilta kaupustelijoilta yhtään mitään!!
Ollaan myös mietitty nimiä lapselle. Toissa ilta meni sängyssä nauramiseksi kun mietittiin mitä kummallisempia yhdistelmiä. Petteri muuten sopii jokaisen nimen perään!! Eli siitä kaikkien poikien toiseksi nimeksi
Kyllä oli hauskaa, mut saatiin me jotain aikaiseksikin. Nimet ollaan jo päätetty, tosin voihan ne vielä ajan kuluessa muuttuakin
Tytön nimi oli paljon helpompi päättää kuin pojan.
No johan oli asiaa taas tänään.... Jos tästä menis vaihteeksi tuulettumaan tuonne pimeään talvisäähän koiran kanssa. Pistäis liukuesteet kenkiin ettei pääse kaatumaan, on muuten tosi liukasta lumen alla!!
Terveisin Lissu + PerttiAnneli 6+6
