ensinnäkin suuri osanotto kuusikon äidille, luin itku silmässä viestisi :'( Toivottavasti siellä ollaan jo hieman tapauksesta toivuttu ja katse tulevaisuudessa :hug:
Viikonloppu meni pidennetysti. Oltiin siskojen ja äidin kanssa helsingissä "lomalla". Käytiin Celine Dionin keikalla ja tietty katsomassa sinkkuelämää - molemmat oli mahtavia!
Muuten voidaan ihan hyvin ja Allu on alkanut itsestään muistuttelemaan yhä useammin ja kovemmin, ihanaa :heart:
Tuossa juuri mieheni kanssa "tappelin"... hän on siis yrittäjä ja ilmoitti sitten ettei ole isyyslomalla kuin viikon. Viikon!? Eli olen siitä viikosta ehkä sen neljä päivää sairaalassa ja sitten saamme olla yhdessä kotona pari päivää!! Ja asialle ei kuulemma mitään voi - minun on vain pärjättävä vauvan kanssa sitten, oli minut leikattu tai ei. En voinut uskoa korviani ja nyt on niin kiukku päällä kuin vain koskaan :kieh:
Miten siis te olette pärjänneet vastasyntyneen kanssa yksin vai oletteko edes harkinneet sellaista aiemmin? Entä nyt tämän vauvan kanssa, kauanko isä pitää lomaa?
En tiedä olenko nyt sitten itsekäs, mutta minusta tuntuu ettei tuo viikko voi mitenkään riittää. Mitä jos olen todella huonossa kunnossa ja juuri ja juuri pääsen liikkumaan? Rintatulehdus? Kohtutulehdus? Meillä on koira - pitäisikö minun mennä viikon vanhan vauvan kanssa koiraa ulkoiluttamaan? Olen nyt jo varma, että saan jonkun raskauden jälkeisen masennuksen, jos joudun siihen ryöpytykseen heti yksin... :ashamed:
Ehkä tärkein kysymys: Miten tuohon ukkoon saa taottua järkeä!? Rahastahan tämä kai on kiinni, mutta voisihan siihen jo säästää, että hän saisi olla kanssamme pidempään. Mies nyt yrittää vaan säästää kaikessa on ostimme sen asunnonkin ja yrittää tietenkin selvitä mahd. pienellä lainamäärällä.... Mutta ensimmäiset viikot oman lapsen kanssa on niin arvokasta aikaa ettei sitä voi oikein rahassa mitata. Miten sen saa ymmärtämään?! :headwall:
Adette & Allu 24+0
Viikonloppu meni pidennetysti. Oltiin siskojen ja äidin kanssa helsingissä "lomalla". Käytiin Celine Dionin keikalla ja tietty katsomassa sinkkuelämää - molemmat oli mahtavia!
Muuten voidaan ihan hyvin ja Allu on alkanut itsestään muistuttelemaan yhä useammin ja kovemmin, ihanaa :heart:
Tuossa juuri mieheni kanssa "tappelin"... hän on siis yrittäjä ja ilmoitti sitten ettei ole isyyslomalla kuin viikon. Viikon!? Eli olen siitä viikosta ehkä sen neljä päivää sairaalassa ja sitten saamme olla yhdessä kotona pari päivää!! Ja asialle ei kuulemma mitään voi - minun on vain pärjättävä vauvan kanssa sitten, oli minut leikattu tai ei. En voinut uskoa korviani ja nyt on niin kiukku päällä kuin vain koskaan :kieh:
Miten siis te olette pärjänneet vastasyntyneen kanssa yksin vai oletteko edes harkinneet sellaista aiemmin? Entä nyt tämän vauvan kanssa, kauanko isä pitää lomaa?
En tiedä olenko nyt sitten itsekäs, mutta minusta tuntuu ettei tuo viikko voi mitenkään riittää. Mitä jos olen todella huonossa kunnossa ja juuri ja juuri pääsen liikkumaan? Rintatulehdus? Kohtutulehdus? Meillä on koira - pitäisikö minun mennä viikon vanhan vauvan kanssa koiraa ulkoiluttamaan? Olen nyt jo varma, että saan jonkun raskauden jälkeisen masennuksen, jos joudun siihen ryöpytykseen heti yksin... :ashamed:
Ehkä tärkein kysymys: Miten tuohon ukkoon saa taottua järkeä!? Rahastahan tämä kai on kiinni, mutta voisihan siihen jo säästää, että hän saisi olla kanssamme pidempään. Mies nyt yrittää vaan säästää kaikessa on ostimme sen asunnonkin ja yrittää tietenkin selvitä mahd. pienellä lainamäärällä.... Mutta ensimmäiset viikot oman lapsen kanssa on niin arvokasta aikaa ettei sitä voi oikein rahassa mitata. Miten sen saa ymmärtämään?! :headwall:
Adette & Allu 24+0