No niin, täälähän on ollu melkosta viestittelyä...
Sen kummemmin ottamatta tästä sairaalasta lähtemisestä tai sinne jäämisestä tai palaamisesta kantaa haluan kuitekin kommentoida jotakin liittyen ihan yleiseti netissä oleviin avoimiin foorumeihin..
Tämähän on netin keskustelupalsta, ihan hienoa että samassa tilanteessa olevat immeiset voivat jakaa ajatuksiaan ja mielipiteitään sekä verrata omia tuntemuksiaan tms. Asioista saa olla erimieltä kuin muut, tänne kirjottamalla ottaa sen riskin jotta joku toinen on erilinjoilla enkä usko, että kukaan tietentahtoen haluaa olla "ilkeä" kenellekään kertomalla oman linjansa asioihin.
tämä ei kuitenkaan ole paikka joka korvaa neuvolahenkilökunnan tai muiden ns. ammattilaisten oikeat ohjeet kun on kysyttävää liittyen omaan/lapsen vointiin tai siihen mikä on hyväksi ja mikä ei. eli kun kuka tahansa teistä miettii että uskaltaako tehdä sitä tai tätä tai olla niin tai näin tai syödä sitä tai tätä jne niin eiköhän ne asiat ole viisainta kysyä omalta neuvolan immeiseltä? Ei muuta kuin soitto sinne, että kunto/tilanne on nyt tämä ja mitä toimenpiteitä se vaatii... Täälä vastaajista kukaan ei ole katsellut teidän neuvolakorttianne eikä todennäköisesti omaa sitä tarvittavaa ammattitaitoa niihin neuvoihin. Tänne voi kirjoittaa ihan kuka tahansa ihan mitä tahansa, joten itse luen vinkkejä ja tunnistan samoja juttuja raskauden kulusta kuin tekin - mutta jos tosissaan joku tärkeä, terveyteen vaikuttava asia asrkarruttaa niin ohjeita en täältä uskalla ottaa vaan niissä kääntyisin ihan neuvolaan.
Eli ihan normaali nettimeininki, täälä on kiva katsella miten muilla menee ja todeta että samanlaisia ajatuksia, tuntemuksia jne on muillakin kuin itsellään. Mutta en missään nimessä pidä täällä kirjoitettuja viestejä ohjenuorina tai totuuksia - esim. kätkykuolema ja käytetty patja, uskon että jos tuo lisäisi kätky-riskiä niin siitä kyllä kerrottaisiin neuvolassakin (ja jos asia minua askarruttaisi, kysyisin sitä itse neuvolasta -mutta en siis hylkäisi käytettyä patjaa ihan vain tämän keskustelupalstan viestin varassa). Samoin on ollut puhetta vauvan nukuttamisesta, en kysellyt siitä enkä ottanut kantaa keskusteluun kun ajattelin että sekin selviää sairaalassa/neuvollassa ja niin olikin- valmennuksessa sanottiin että ekat päivät sairaalassa pidetään kyljellään jotta lima pääsee ulos ja sen jälkeen nukutus selällään päätä vuorotellen pitäen käännettynä vasemmalle/oikealle. (ja tässä tuli sitten esille kätky-riksi, sillä sivuttain nukuttaessa on kuulemma olemassa riski että vauva saisi itsensä vatsalleen mikä lisää kätky-riskiä)
Musta on todella mukava, että tällainen palsta on olemassa turinontia varten kun itelläni ei ole aiempaa raskautta takana eikä myöskään ihmisiä jotka olisivat samassa elämäntilanteessa kuin itse joten täällä on paljon väkeä jonka tuntemuksiin ja fiiliksiin voi samaistua
Vinkkejäkin olen saanut melkoisesti! Kiitoksia vaan kaikille kanssa kirjoittajille ja jaetaan fiiliksiä ja vinkkejä jatkossaki!
Supistuksista sen verran, että minä itse en ole edes tajunnut omaavani niitä...reilut kk sitten kävin neuvolassa ja silloin täti totesi että massu on kovana supistuksesta - nämä ovat onneksi täysin kivuttomia siis. Nyt viimeviikolla yhtenä aamuna oli menkkamaista jomotusta alaselässä että se lienee nyt juuri sellaista joista te olette kirjoitelleet.
Onko teillä esikoiset syntyneet millä viikoilla? Tuntuu, että lähinnä omilla tutuilla ne on menneet yli lasketun ajan.
Tiihu - ei muuta kun pidät nyt huolta itsestäsi! Kun olet tunnollinen niin olet tehnyt kovasti töitä ja kantanut varmasti vastuuta ja kortesi kekoon firmassa. Olen itse samanmoinen ja tuskin viitsin töistä olla pois vaikka olisin sairas. Minä olen työnarkomaani (työ on ollut tähän asti todella iso osa elmääni) jäin silti saikulle jo kolmisen viikkoa sitten--kun huomasin että kävin ihan liian kierroksilla, valvoin, itkin väsymystäni ja stressiä siitä että duunissa hulinaa ja koti vielä kesken. Tosiaa välistä olen ollut varmaan lähellä burn-out tilassa mutta silti päivät töissä ja illalla sitten takki tyhjänä itekenyt soffolla jo ennen tätä raskautta, joten enköhän ole ollut jo liiaksi taloonpäin muutenkin ja nyt sitten kun olen raskaana ja jo pitkällä niin ajatteklin viimein, että nyt on aika kääntyä omaan napaan. Yllätyksekseni jäin ihan hyvin mielin ehkä siksi, että osastoni paketti näytti jo ihan sujuvalta ja mulla oli tuurajakin ollut talossa jo useamman viikon ja hän tuntui oppineen nopeasti. Taputin itseäni ikäänkuin selkääni todeten, että olen pari vuotta tehnyt kovasti töitä ja saanut myös näkyvää jälkeä ja nyt oli asiat niin että voin turvallisin mielin jo "luovuttaa". Töihin tosin olen yhteydessä edeleen, kun on kivaa väkeä ja mukava tietää missä sielläkin mennään...nyt kun vielä vaan lorvin kaikki päivät omineni. Muutunee tilanne, kun vauva tulee ja täyttää päivät =)
Eli ei muuta kuin puhtaalla omalla tunnolla levolle jos lääkäri niin toteaa! Toiset ne leikkii sairauslomilla muutenkin, joten sen ei sinun nyt tarvitse huonoa omaa tuntoa tuntea kun on kerta aihettakin jo lepäillä ja syykin on mitä selvin!
Vielä pari päivää ja sitten viikkoja 35, ensi viikolla olenkin ihan omineni kun mies on työreissussa toisessa kaupungissa. Ilokseni siskoni on luvannut tulla tänne asustamaan ainakin pariksi päiväksi niin ei sitten tarvi ihan kokonaan ypönä olla