***LOKAMASSUT -08 elokuussa***
- Viestiketjun aloittaja nanna81
- Ensimmäinen viesti
Satunen: Kyllä juu on sama homma. Viikon makasin sillon alkukuusta LKS:ssa ja sain lääkettä supisteluiden estämiseksi. Ja sen jälkeen makuu on jatkunu kotona tähän asti. Viime viikon kontrollissa tosiaan sain luvan alottaa varovaisen liikkumisen ja kontrollit lopetettiin. Seuraavan kerran kuulemma tervetullut synnyttämään sitte.
no nyt se iski, nimittäin flunssa.
ja niinku oon päässy sanomaan et oon ollu koko raskauden terve, ettei oo nuha vaivannu eikä mahatauti vaikka muu perhe oli kipeenä.
:snotty:
nyt kurkku kipee ja flunssanen olo. Teetä koittanu hörppiä jos vaikka auttais tohon kurkkukipuun.
täytyy varmaan hakea jotain panadol hottia, eikö sitä saakkin ottaa raskaana ollessa?
Mitenköhän noi kurkku imeskelytabletit saakohan niitä ottaa?
No apteekista varmaan kertovat mitä saa ottaa =)
ja niinku oon päässy sanomaan et oon ollu koko raskauden terve, ettei oo nuha vaivannu eikä mahatauti vaikka muu perhe oli kipeenä.
:snotty:
nyt kurkku kipee ja flunssanen olo. Teetä koittanu hörppiä jos vaikka auttais tohon kurkkukipuun.
täytyy varmaan hakea jotain panadol hottia, eikö sitä saakkin ottaa raskaana ollessa?
Mitenköhän noi kurkku imeskelytabletit saakohan niitä ottaa?
No apteekista varmaan kertovat mitä saa ottaa =)
pumpernikkeli sitä mäki tääl just jännään et koska meen sit näytille. Ku nyt niitä supistuksia on jonkun verran, ei kylläkään kivuliaita. Mulla kans sama etten voi olla kotona siihen asti ku pystyy kipua kärsii ku muuten se syntyy kans kotipihalle :x
Mulla kans on vanhemmat lapset päivisin koulussa et sillai olis hyvä ku alkais päivällä, mut sit pelottaa et ehtiikö mies mukaan. Miehellä meinaa just 40min pitunen työmatka ja sen eka laps kuitenki kyseessä ni kyl se kovin haluaa olla mukana! Jos alkaa yöllä ni ollaan sovittu vanhempien lasten isän kanssa et saan soittaa heille yöllä. Jätän siis esikot kotiin nukkuu ja heidän isänsä sitte noutaa heidät täältä aamuun mennessä. Ollaan puhuttuki lasten kanssa, et jos äiti on joku yö häippässy jonneki, ni eivät pelästy. Synnyttämässä sitte ollaan ja isä tulee heidät hakemaan.
Kaikkein paras olis ku synnytys alkasi sillon ku lapset ova isällään... Mut sitähän ei meiltä kysellä
Hyvät alkaneet viikot kaikille =)
Liina ja tiiti 34+4
Mulla kans on vanhemmat lapset päivisin koulussa et sillai olis hyvä ku alkais päivällä, mut sit pelottaa et ehtiikö mies mukaan. Miehellä meinaa just 40min pitunen työmatka ja sen eka laps kuitenki kyseessä ni kyl se kovin haluaa olla mukana! Jos alkaa yöllä ni ollaan sovittu vanhempien lasten isän kanssa et saan soittaa heille yöllä. Jätän siis esikot kotiin nukkuu ja heidän isänsä sitte noutaa heidät täältä aamuun mennessä. Ollaan puhuttuki lasten kanssa, et jos äiti on joku yö häippässy jonneki, ni eivät pelästy. Synnyttämässä sitte ollaan ja isä tulee heidät hakemaan.
Kaikkein paras olis ku synnytys alkasi sillon ku lapset ova isällään... Mut sitähän ei meiltä kysellä
Hyvät alkaneet viikot kaikille =)
Liina ja tiiti 34+4
Satunen: Mulla myös oli se kanava lyhentyny oisko ollu n 2cm jäljellä. Lisäks oli paikat pehmenneet ja yhdelle sormelle auki(?). Hiukan outoja nuo termit näin esikoisen odottajana mutta muistaakseni noin oli. Tuo poju on viihtyny koko raskauden ajan tuolla alhaalla ja pää jo painanu pitkään niin sillä varmaan osuutta ollu siihen että paikat kypsyneet jo.
Sinuna soittaisin tänään neuvolaan ja kysyisin mitä kannattaa tehdä sen ajan kanssa. Jos sen voisi siirtää vaikka sen äitipolin ajan jälkeen? Eikös se ollu torstaina? Siellä varmaan saat sitte jatko ohjeita ja voit sinne neuvolaanki kertoa paremmin jatkoista.
Sinuna soittaisin tänään neuvolaan ja kysyisin mitä kannattaa tehdä sen ajan kanssa. Jos sen voisi siirtää vaikka sen äitipolin ajan jälkeen? Eikös se ollu torstaina? Siellä varmaan saat sitte jatko ohjeita ja voit sinne neuvolaanki kertoa paremmin jatkoista.
Huomenta! :flower:
Onpas ollut vilkasta keskustelua...siitä ei sen enempää vaan voimia makaamiseen satuselle ja nannalle! :hug:
satunen, varmaankin ois parasta maata kyljellään ja luulisin, että vessassa voit käydä ihan normaalisti, kunhan menet rauhallisesti ja kakallakin varmaan ihan tavallisesti. voimia! :hug:
Tänään on sit eka äitiysloma päivä ja tuntuu kyllä kummalliselle...mutta eiköhän tähän totu. Pitäis lähtee ostamaan vauvalle amme ja itkuhälytin ja ruveta pesemään vauvan vaatteita...koiratkin vielä nukkuu, mutta kohta varmaan haluavat jo ulos.
Tänään poksahti taas viikot eli rv 36 alkoi, hui!! Viikko vielä ja sittenhän vauva jo vissiin lasketaan täysaikaiseksi? Perjantaina on lääkäri...
Jeps, oikein mukavaa viikonalkua mammat!! :wave:
FPI+pepe rv 35+0 :heart:
Onpas ollut vilkasta keskustelua...siitä ei sen enempää vaan voimia makaamiseen satuselle ja nannalle! :hug:
satunen, varmaankin ois parasta maata kyljellään ja luulisin, että vessassa voit käydä ihan normaalisti, kunhan menet rauhallisesti ja kakallakin varmaan ihan tavallisesti. voimia! :hug:
Tänään on sit eka äitiysloma päivä ja tuntuu kyllä kummalliselle...mutta eiköhän tähän totu. Pitäis lähtee ostamaan vauvalle amme ja itkuhälytin ja ruveta pesemään vauvan vaatteita...koiratkin vielä nukkuu, mutta kohta varmaan haluavat jo ulos.
Tänään poksahti taas viikot eli rv 36 alkoi, hui!! Viikko vielä ja sittenhän vauva jo vissiin lasketaan täysaikaiseksi? Perjantaina on lääkäri...
Jeps, oikein mukavaa viikonalkua mammat!! :wave:
FPI+pepe rv 35+0 :heart:
Komiasti on tekstiä tullut jo yhden päivän aikana. Meni varmaan tunti niitä lukiessa.
En kommentoi muuten ku sanomalla että minä uskon että jokainen meistä itse tuntee ja tietää mikä on parhaaksi. Kukin tekee niin kuin sisin sanoo ja sen kanssa on sitten elettävä, niin itse toimija kuin kaikki muutkin piste.
Satulle ja Nannalle voimia kovasti :hug: . en voi edes kuvitella miltä tuntuisi jos sanottaisi että vuodelepoon on jäätävä. Itse kun olen sellainen toimia ja tohottaja että kaikkea pitäisi tehdä ja jaksaa vaikka pää kainolossa tehdä. Toivotaan että vauvanne vielä kuitenkin masussa pysyisivät siihen asti kunnes ovat valmiita tulemaan.
Omaa napaa. ehkä maailman raivostuttavinta on nyt kun vauva tuntuu kairaavan tietä päälleen tuolla alapäässä. Kävimme eilen kaverin luoan porissa ja syömässä kaupungissa. lähtiessä ruokapaikasta kävin vessassa. Lähdettiin pihalle kävelemään, meni 2minuuttia kun mun oli pakko mennä taas vessaan kun tuntui kauheeta pistelyä ja sellaista että nyt tulee pissa tähän paikkaan. Vessaan meni ja eihän sieltä ähinälläkään yhtä tippaa enempää tullut kun juuri olin rakon käynyt tyhjentämässä. Ei yhtään mukavaa. ei aina näin käy, mutta jos vauva sopivasti kääntelee päätään tuolla niin heti on mentävä se tippa pudottamaan ähinällä että uskaltaa jatkaa matkaa.
Mistä valkoisista pilkuista puhuitte turvotuksen ohella? itselläni ei ole turvotusta esiintynyt (ainakaan vielä) kuin sormissa vähäsen mutta mietin että mitä nuo valkoiset pilkut on josta puhuitte.
synnytyksessä minua jännittä moni asia. Ensinnäkin se että koska uskallan täältä kaukaa lähtiä sairaalaan kun matkaa on noin 45-50min. Sitten jännittää ne supistukset, kuinka kovia ne on ja kuinka kauan niitä kestän. sitten jännittää ponnistaminen että tuleeko siitä mitään, jaksanko tehdä sitä kunnolla ja ennen kaikkea oikein. Sitten jännittää vauva, minkä näköinen se on, onko se ihan "kypsä" ja terve, joutuuko se jäämään sairaalaan kun minä pääsen kotiin.. jne. Ja sitäkin jännitän kovasti että missä vaiheessa synnytys mahtaa käynnistyä. nään jo silmissäni että kun lähdemme käymään viimeisen kerran minun kotopuolessa (300km etelään) parin viikon päästä, niin jossain siellä kaupassa menee kassalla vedet ja sitten on hätä että mennäänkö sinne synnyttämään (lahti ja phks lähellä) vai lähdetäänkö omaan sairaalaan ajamaan (se melkein 400km). Kaikkea sitä miettii.
Typerää kun enää ei tule edes serranon perhettä aamuisin. Aivan on päivä hukassa kun ei sitä saa katsoa.
Vauva tärisee ihan oudosti. ihan kuin oisi sätkykohtauksen saanu pari kertaa. melko erikoisen tuntuista... :/
Nyt aamupalalle. Jaksamisia kaikille.
rv33+0
En kommentoi muuten ku sanomalla että minä uskon että jokainen meistä itse tuntee ja tietää mikä on parhaaksi. Kukin tekee niin kuin sisin sanoo ja sen kanssa on sitten elettävä, niin itse toimija kuin kaikki muutkin piste.
Satulle ja Nannalle voimia kovasti :hug: . en voi edes kuvitella miltä tuntuisi jos sanottaisi että vuodelepoon on jäätävä. Itse kun olen sellainen toimia ja tohottaja että kaikkea pitäisi tehdä ja jaksaa vaikka pää kainolossa tehdä. Toivotaan että vauvanne vielä kuitenkin masussa pysyisivät siihen asti kunnes ovat valmiita tulemaan.
Omaa napaa. ehkä maailman raivostuttavinta on nyt kun vauva tuntuu kairaavan tietä päälleen tuolla alapäässä. Kävimme eilen kaverin luoan porissa ja syömässä kaupungissa. lähtiessä ruokapaikasta kävin vessassa. Lähdettiin pihalle kävelemään, meni 2minuuttia kun mun oli pakko mennä taas vessaan kun tuntui kauheeta pistelyä ja sellaista että nyt tulee pissa tähän paikkaan. Vessaan meni ja eihän sieltä ähinälläkään yhtä tippaa enempää tullut kun juuri olin rakon käynyt tyhjentämässä. Ei yhtään mukavaa. ei aina näin käy, mutta jos vauva sopivasti kääntelee päätään tuolla niin heti on mentävä se tippa pudottamaan ähinällä että uskaltaa jatkaa matkaa.
Mistä valkoisista pilkuista puhuitte turvotuksen ohella? itselläni ei ole turvotusta esiintynyt (ainakaan vielä) kuin sormissa vähäsen mutta mietin että mitä nuo valkoiset pilkut on josta puhuitte.
synnytyksessä minua jännittä moni asia. Ensinnäkin se että koska uskallan täältä kaukaa lähtiä sairaalaan kun matkaa on noin 45-50min. Sitten jännittää ne supistukset, kuinka kovia ne on ja kuinka kauan niitä kestän. sitten jännittää ponnistaminen että tuleeko siitä mitään, jaksanko tehdä sitä kunnolla ja ennen kaikkea oikein. Sitten jännittää vauva, minkä näköinen se on, onko se ihan "kypsä" ja terve, joutuuko se jäämään sairaalaan kun minä pääsen kotiin.. jne. Ja sitäkin jännitän kovasti että missä vaiheessa synnytys mahtaa käynnistyä. nään jo silmissäni että kun lähdemme käymään viimeisen kerran minun kotopuolessa (300km etelään) parin viikon päästä, niin jossain siellä kaupassa menee kassalla vedet ja sitten on hätä että mennäänkö sinne synnyttämään (lahti ja phks lähellä) vai lähdetäänkö omaan sairaalaan ajamaan (se melkein 400km). Kaikkea sitä miettii.
Typerää kun enää ei tule edes serranon perhettä aamuisin. Aivan on päivä hukassa kun ei sitä saa katsoa.
Vauva tärisee ihan oudosti. ihan kuin oisi sätkykohtauksen saanu pari kertaa. melko erikoisen tuntuista... :/
Nyt aamupalalle. Jaksamisia kaikille.
rv33+0
Huh, ku on ollu vilkasta keskustelua eilen illalla...
Voimia satuselle ja nannalle ja muillekin jotka joutuu lepäileen vaikka ei haluais. :hug:
Katiapatia: tuo sun kotiinlähtövaateuslista kuulosti ihan hyvältä, paitsi ite en laittais sitä ulkohaalaria jos autolla liikkuu. Eli ajattelin, et kevyempi vanuhaalari kyllä riittää. Toki jos silloin sattuis oleen pakkasta niin voisin vaihtaa vanuhaalarin siihen topattuun versioon.
Kuusis ja Liina: tuota oon myös miettiny, et ku esikoinen on koulussa yleensä 12.15 asti ja toinen päiväkodissa n. puol 3, niin tavallaan olis helpointa jos synnytys käynnistyis aamupäivällä. Tosin mies ei välttämättä ehtis synnytykseen mukaan ja sit pitäis soitella hakijaa ainakin esikoiselle, niin ja sairaalaan meno pitäs tehdä bussilla tai taksilla... Eli viikonloppu olis varmaan paras ajankohta, mut miten senkin vois suunnitella etukäteen, ei mitenkään....
FPI: Kyllä noi viikot meneekin nopeeta, huh. Perästä tullaan...
jasmara ja masuasukki 33+3
Voimia satuselle ja nannalle ja muillekin jotka joutuu lepäileen vaikka ei haluais. :hug:
Katiapatia: tuo sun kotiinlähtövaateuslista kuulosti ihan hyvältä, paitsi ite en laittais sitä ulkohaalaria jos autolla liikkuu. Eli ajattelin, et kevyempi vanuhaalari kyllä riittää. Toki jos silloin sattuis oleen pakkasta niin voisin vaihtaa vanuhaalarin siihen topattuun versioon.
Kuusis ja Liina: tuota oon myös miettiny, et ku esikoinen on koulussa yleensä 12.15 asti ja toinen päiväkodissa n. puol 3, niin tavallaan olis helpointa jos synnytys käynnistyis aamupäivällä. Tosin mies ei välttämättä ehtis synnytykseen mukaan ja sit pitäis soitella hakijaa ainakin esikoiselle, niin ja sairaalaan meno pitäs tehdä bussilla tai taksilla... Eli viikonloppu olis varmaan paras ajankohta, mut miten senkin vois suunnitella etukäteen, ei mitenkään....
FPI: Kyllä noi viikot meneekin nopeeta, huh. Perästä tullaan...
jasmara ja masuasukki 33+3
toiveikasodottaja, niistä valkoisista pilkuista eli kun on turvotusta (aika paljon) niin ihossa esim sormissa näkyy sellaisia valkoisia pilkun tapaisia, vitsi vaikea selittää...ihoon tulee sellaisia vaaleampia pilkun mallisia alueita...en tiedä selvensikö yhtään....mulla näkyy parhaiten sormien kämmenpuolella...
Hyvää alkanutta viikkoa!
Onpas tänne tekstiä tullu...
( . ) Pomo äsken kysyi et miten pitkään olen töissä vielä ja olotilaa kun sanoin että voin joutua aiemmin huilille. Kerroin että on ollut aika tukala olo ja supistelee. Voi että kun mulle tuli heti inhottava olo kun arvaan että lekuri pistää minut tänään huilille joksikin aikaa. Tunnolinen kun on... Vaikkakin ei ole työnantajakaan juuri minua säälinyt. Tässä on ollut raskaat 2 vuotta takana. Vauvan ja oma vointi menee edelle!! Entinen pomo oli nainen (tiukka) mutta hänen kanssaan oli paljon helmpompi näistä jutella kuin nykyisen mies pomon. Ehken sekin johtuu osittain siitä kun tietää mitä hän ajattelee sairaslomista yms. Totta kai ne yrittäjää kismittää jne. mutta rajansa kaikella. Esim. työkaveri ehken menetti työkykynsä työtapaturmassa ja johto tasolla keskustelun taso asiasta on ihan sieltä ja syvältä |O
Pelottaa ihan suoraan sanoen kertoa lääkärin jälkeen uutiset...
Saa nähdä onko vauva kääntynyt johonkin suuntaan. Äsken oli kauhea myllerrys mahassa.
FPI, jestas noita sun viikkoja Kyllä on aika mennyt todella nopeasti.
Satunen, suosittelen jotain lämmintä pukua kotiutumis vaatteeksi (kuten jo tossa totesitkin). Ne pienet on niin lämpöä vailla. Varsinkin siellä Rollossa... Sinun listasta tulikin mieleeni et tutti puuttuu vielä ja harso on hyvä idea. Tyttö kun synty oli matkaa sairaalaan 5 km ja nyt 80 km! Joten pitää varautua vaikka mihin.
Kyllä oli supistusten viikonloppu. Ei säännöllisiä mutta vaakatasoon piti mennä vähän väliä. Mietinkin jo kaikki suunnitelmat että jos joutuu sairaalaan tms. Omat vanhemmat (joista eniten apua) lähti viikko sitten lappiin pariksi viikkoksi ukkini luokse joten yritetään nyt pinnistellä sinne saakka. Anopilla oli samanlaista neljännen kohdalla mutta kumminkin yli meni. Oli joutunut käymään joka viikko lääkärillä mutta ei ollut supistelu mitään muutosta aiheuttanut.
Ilmoittelen lekurin jälkeen "tuomion".
Tiihu ja Altsu rv 31+2
Onpas tänne tekstiä tullu...
( . ) Pomo äsken kysyi et miten pitkään olen töissä vielä ja olotilaa kun sanoin että voin joutua aiemmin huilille. Kerroin että on ollut aika tukala olo ja supistelee. Voi että kun mulle tuli heti inhottava olo kun arvaan että lekuri pistää minut tänään huilille joksikin aikaa. Tunnolinen kun on... Vaikkakin ei ole työnantajakaan juuri minua säälinyt. Tässä on ollut raskaat 2 vuotta takana. Vauvan ja oma vointi menee edelle!! Entinen pomo oli nainen (tiukka) mutta hänen kanssaan oli paljon helmpompi näistä jutella kuin nykyisen mies pomon. Ehken sekin johtuu osittain siitä kun tietää mitä hän ajattelee sairaslomista yms. Totta kai ne yrittäjää kismittää jne. mutta rajansa kaikella. Esim. työkaveri ehken menetti työkykynsä työtapaturmassa ja johto tasolla keskustelun taso asiasta on ihan sieltä ja syvältä |O
Pelottaa ihan suoraan sanoen kertoa lääkärin jälkeen uutiset...
Saa nähdä onko vauva kääntynyt johonkin suuntaan. Äsken oli kauhea myllerrys mahassa.
FPI, jestas noita sun viikkoja
Kyllä on aika mennyt todella nopeasti.Satunen, suosittelen jotain lämmintä pukua kotiutumis vaatteeksi (kuten jo tossa totesitkin). Ne pienet on niin lämpöä vailla. Varsinkin siellä Rollossa...
Sinun listasta tulikin mieleeni et tutti puuttuu vielä ja harso on hyvä idea. Tyttö kun synty oli matkaa sairaalaan 5 km ja nyt 80 km! Joten pitää varautua vaikka mihin.Kyllä oli supistusten viikonloppu. Ei säännöllisiä mutta vaakatasoon piti mennä vähän väliä. Mietinkin jo kaikki suunnitelmat että jos joutuu sairaalaan tms. Omat vanhemmat (joista eniten apua) lähti viikko sitten lappiin pariksi viikkoksi ukkini luokse joten yritetään nyt pinnistellä sinne saakka. Anopilla oli samanlaista neljännen kohdalla mutta kumminkin yli meni. Oli joutunut käymään joka viikko lääkärillä mutta ei ollut supistelu mitään muutosta aiheuttanut.
Ilmoittelen lekurin jälkeen "tuomion".
Tiihu ja Altsu rv 31+2
No niin, täälähän on ollu melkosta viestittelyä...
Sen kummemmin ottamatta tästä sairaalasta lähtemisestä tai sinne jäämisestä tai palaamisesta kantaa haluan kuitekin kommentoida jotakin liittyen ihan yleiseti netissä oleviin avoimiin foorumeihin..
Tämähän on netin keskustelupalsta, ihan hienoa että samassa tilanteessa olevat immeiset voivat jakaa ajatuksiaan ja mielipiteitään sekä verrata omia tuntemuksiaan tms. Asioista saa olla erimieltä kuin muut, tänne kirjottamalla ottaa sen riskin jotta joku toinen on erilinjoilla enkä usko, että kukaan tietentahtoen haluaa olla "ilkeä" kenellekään kertomalla oman linjansa asioihin.
tämä ei kuitenkaan ole paikka joka korvaa neuvolahenkilökunnan tai muiden ns. ammattilaisten oikeat ohjeet kun on kysyttävää liittyen omaan/lapsen vointiin tai siihen mikä on hyväksi ja mikä ei. eli kun kuka tahansa teistä miettii että uskaltaako tehdä sitä tai tätä tai olla niin tai näin tai syödä sitä tai tätä jne niin eiköhän ne asiat ole viisainta kysyä omalta neuvolan immeiseltä? Ei muuta kuin soitto sinne, että kunto/tilanne on nyt tämä ja mitä toimenpiteitä se vaatii... Täälä vastaajista kukaan ei ole katsellut teidän neuvolakorttianne eikä todennäköisesti omaa sitä tarvittavaa ammattitaitoa niihin neuvoihin. Tänne voi kirjoittaa ihan kuka tahansa ihan mitä tahansa, joten itse luen vinkkejä ja tunnistan samoja juttuja raskauden kulusta kuin tekin - mutta jos tosissaan joku tärkeä, terveyteen vaikuttava asia asrkarruttaa niin ohjeita en täältä uskalla ottaa vaan niissä kääntyisin ihan neuvolaan.
Eli ihan normaali nettimeininki, täälä on kiva katsella miten muilla menee ja todeta että samanlaisia ajatuksia, tuntemuksia jne on muillakin kuin itsellään. Mutta en missään nimessä pidä täällä kirjoitettuja viestejä ohjenuorina tai totuuksia - esim. kätkykuolema ja käytetty patja, uskon että jos tuo lisäisi kätky-riskiä niin siitä kyllä kerrottaisiin neuvolassakin (ja jos asia minua askarruttaisi, kysyisin sitä itse neuvolasta -mutta en siis hylkäisi käytettyä patjaa ihan vain tämän keskustelupalstan viestin varassa). Samoin on ollut puhetta vauvan nukuttamisesta, en kysellyt siitä enkä ottanut kantaa keskusteluun kun ajattelin että sekin selviää sairaalassa/neuvollassa ja niin olikin- valmennuksessa sanottiin että ekat päivät sairaalassa pidetään kyljellään jotta lima pääsee ulos ja sen jälkeen nukutus selällään päätä vuorotellen pitäen käännettynä vasemmalle/oikealle. (ja tässä tuli sitten esille kätky-riksi, sillä sivuttain nukuttaessa on kuulemma olemassa riski että vauva saisi itsensä vatsalleen mikä lisää kätky-riskiä)
Musta on todella mukava, että tällainen palsta on olemassa turinontia varten kun itelläni ei ole aiempaa raskautta takana eikä myöskään ihmisiä jotka olisivat samassa elämäntilanteessa kuin itse joten täällä on paljon väkeä jonka tuntemuksiin ja fiiliksiin voi samaistua Vinkkejäkin olen saanut melkoisesti! Kiitoksia vaan kaikille kanssa kirjoittajille ja jaetaan fiiliksiä ja vinkkejä jatkossaki!
Supistuksista sen verran, että minä itse en ole edes tajunnut omaavani niitä...reilut kk sitten kävin neuvolassa ja silloin täti totesi että massu on kovana supistuksesta - nämä ovat onneksi täysin kivuttomia siis. Nyt viimeviikolla yhtenä aamuna oli menkkamaista jomotusta alaselässä että se lienee nyt juuri sellaista joista te olette kirjoitelleet.
Onko teillä esikoiset syntyneet millä viikoilla? Tuntuu, että lähinnä omilla tutuilla ne on menneet yli lasketun ajan.
Tiihu - ei muuta kun pidät nyt huolta itsestäsi! Kun olet tunnollinen niin olet tehnyt kovasti töitä ja kantanut varmasti vastuuta ja kortesi kekoon firmassa. Olen itse samanmoinen ja tuskin viitsin töistä olla pois vaikka olisin sairas. Minä olen työnarkomaani (työ on ollut tähän asti todella iso osa elmääni) jäin silti saikulle jo kolmisen viikkoa sitten--kun huomasin että kävin ihan liian kierroksilla, valvoin, itkin väsymystäni ja stressiä siitä että duunissa hulinaa ja koti vielä kesken. Tosiaa välistä olen ollut varmaan lähellä burn-out tilassa mutta silti päivät töissä ja illalla sitten takki tyhjänä itekenyt soffolla jo ennen tätä raskautta, joten enköhän ole ollut jo liiaksi taloonpäin muutenkin ja nyt sitten kun olen raskaana ja jo pitkällä niin ajatteklin viimein, että nyt on aika kääntyä omaan napaan. Yllätyksekseni jäin ihan hyvin mielin ehkä siksi, että osastoni paketti näytti jo ihan sujuvalta ja mulla oli tuurajakin ollut talossa jo useamman viikon ja hän tuntui oppineen nopeasti. Taputin itseäni ikäänkuin selkääni todeten, että olen pari vuotta tehnyt kovasti töitä ja saanut myös näkyvää jälkeä ja nyt oli asiat niin että voin turvallisin mielin jo "luovuttaa". Töihin tosin olen yhteydessä edeleen, kun on kivaa väkeä ja mukava tietää missä sielläkin mennään...nyt kun vielä vaan lorvin kaikki päivät omineni. Muutunee tilanne, kun vauva tulee ja täyttää päivät =)
Eli ei muuta kuin puhtaalla omalla tunnolla levolle jos lääkäri niin toteaa! Toiset ne leikkii sairauslomilla muutenkin, joten sen ei sinun nyt tarvitse huonoa omaa tuntoa tuntea kun on kerta aihettakin jo lepäillä ja syykin on mitä selvin!
Vielä pari päivää ja sitten viikkoja 35, ensi viikolla olenkin ihan omineni kun mies on työreissussa toisessa kaupungissa. Ilokseni siskoni on luvannut tulla tänne asustamaan ainakin pariksi päiväksi niin ei sitten tarvi ihan kokonaan ypönä olla
Sen kummemmin ottamatta tästä sairaalasta lähtemisestä tai sinne jäämisestä tai palaamisesta kantaa haluan kuitekin kommentoida jotakin liittyen ihan yleiseti netissä oleviin avoimiin foorumeihin..
Tämähän on netin keskustelupalsta, ihan hienoa että samassa tilanteessa olevat immeiset voivat jakaa ajatuksiaan ja mielipiteitään sekä verrata omia tuntemuksiaan tms. Asioista saa olla erimieltä kuin muut, tänne kirjottamalla ottaa sen riskin jotta joku toinen on erilinjoilla enkä usko, että kukaan tietentahtoen haluaa olla "ilkeä" kenellekään kertomalla oman linjansa asioihin.
tämä ei kuitenkaan ole paikka joka korvaa neuvolahenkilökunnan tai muiden ns. ammattilaisten oikeat ohjeet kun on kysyttävää liittyen omaan/lapsen vointiin tai siihen mikä on hyväksi ja mikä ei. eli kun kuka tahansa teistä miettii että uskaltaako tehdä sitä tai tätä tai olla niin tai näin tai syödä sitä tai tätä jne niin eiköhän ne asiat ole viisainta kysyä omalta neuvolan immeiseltä? Ei muuta kuin soitto sinne, että kunto/tilanne on nyt tämä ja mitä toimenpiteitä se vaatii... Täälä vastaajista kukaan ei ole katsellut teidän neuvolakorttianne eikä todennäköisesti omaa sitä tarvittavaa ammattitaitoa niihin neuvoihin. Tänne voi kirjoittaa ihan kuka tahansa ihan mitä tahansa, joten itse luen vinkkejä ja tunnistan samoja juttuja raskauden kulusta kuin tekin - mutta jos tosissaan joku tärkeä, terveyteen vaikuttava asia asrkarruttaa niin ohjeita en täältä uskalla ottaa vaan niissä kääntyisin ihan neuvolaan.
Eli ihan normaali nettimeininki, täälä on kiva katsella miten muilla menee ja todeta että samanlaisia ajatuksia, tuntemuksia jne on muillakin kuin itsellään. Mutta en missään nimessä pidä täällä kirjoitettuja viestejä ohjenuorina tai totuuksia - esim. kätkykuolema ja käytetty patja, uskon että jos tuo lisäisi kätky-riskiä niin siitä kyllä kerrottaisiin neuvolassakin (ja jos asia minua askarruttaisi, kysyisin sitä itse neuvolasta -mutta en siis hylkäisi käytettyä patjaa ihan vain tämän keskustelupalstan viestin varassa). Samoin on ollut puhetta vauvan nukuttamisesta, en kysellyt siitä enkä ottanut kantaa keskusteluun kun ajattelin että sekin selviää sairaalassa/neuvollassa ja niin olikin- valmennuksessa sanottiin että ekat päivät sairaalassa pidetään kyljellään jotta lima pääsee ulos ja sen jälkeen nukutus selällään päätä vuorotellen pitäen käännettynä vasemmalle/oikealle. (ja tässä tuli sitten esille kätky-riksi, sillä sivuttain nukuttaessa on kuulemma olemassa riski että vauva saisi itsensä vatsalleen mikä lisää kätky-riskiä)
Musta on todella mukava, että tällainen palsta on olemassa turinontia varten kun itelläni ei ole aiempaa raskautta takana eikä myöskään ihmisiä jotka olisivat samassa elämäntilanteessa kuin itse joten täällä on paljon väkeä jonka tuntemuksiin ja fiiliksiin voi samaistua
Vinkkejäkin olen saanut melkoisesti! Kiitoksia vaan kaikille kanssa kirjoittajille ja jaetaan fiiliksiä ja vinkkejä jatkossaki!Supistuksista sen verran, että minä itse en ole edes tajunnut omaavani niitä...reilut kk sitten kävin neuvolassa ja silloin täti totesi että massu on kovana supistuksesta - nämä ovat onneksi täysin kivuttomia siis. Nyt viimeviikolla yhtenä aamuna oli menkkamaista jomotusta alaselässä että se lienee nyt juuri sellaista joista te olette kirjoitelleet.
Onko teillä esikoiset syntyneet millä viikoilla? Tuntuu, että lähinnä omilla tutuilla ne on menneet yli lasketun ajan.
Tiihu - ei muuta kun pidät nyt huolta itsestäsi! Kun olet tunnollinen niin olet tehnyt kovasti töitä ja kantanut varmasti vastuuta ja kortesi kekoon firmassa. Olen itse samanmoinen ja tuskin viitsin töistä olla pois vaikka olisin sairas. Minä olen työnarkomaani (työ on ollut tähän asti todella iso osa elmääni) jäin silti saikulle jo kolmisen viikkoa sitten--kun huomasin että kävin ihan liian kierroksilla, valvoin, itkin väsymystäni ja stressiä siitä että duunissa hulinaa ja koti vielä kesken. Tosiaa välistä olen ollut varmaan lähellä burn-out tilassa mutta silti päivät töissä ja illalla sitten takki tyhjänä itekenyt soffolla jo ennen tätä raskautta, joten enköhän ole ollut jo liiaksi taloonpäin muutenkin ja nyt sitten kun olen raskaana ja jo pitkällä niin ajatteklin viimein, että nyt on aika kääntyä omaan napaan. Yllätyksekseni jäin ihan hyvin mielin ehkä siksi, että osastoni paketti näytti jo ihan sujuvalta ja mulla oli tuurajakin ollut talossa jo useamman viikon ja hän tuntui oppineen nopeasti. Taputin itseäni ikäänkuin selkääni todeten, että olen pari vuotta tehnyt kovasti töitä ja saanut myös näkyvää jälkeä ja nyt oli asiat niin että voin turvallisin mielin jo "luovuttaa". Töihin tosin olen yhteydessä edeleen, kun on kivaa väkeä ja mukava tietää missä sielläkin mennään...nyt kun vielä vaan lorvin kaikki päivät omineni. Muutunee tilanne, kun vauva tulee ja täyttää päivät =)
Eli ei muuta kuin puhtaalla omalla tunnolla levolle jos lääkäri niin toteaa! Toiset ne leikkii sairauslomilla muutenkin, joten sen ei sinun nyt tarvitse huonoa omaa tuntoa tuntea kun on kerta aihettakin jo lepäillä ja syykin on mitä selvin!
Vielä pari päivää ja sitten viikkoja 35, ensi viikolla olenkin ihan omineni kun mies on työreissussa toisessa kaupungissa. Ilokseni siskoni on luvannut tulla tänne asustamaan ainakin pariksi päiväksi niin ei sitten tarvi ihan kokonaan ypönä olla
Satunen89 Minulta meni ohi se tekstisi, jossa kerroit kun lähdit sairaalasta pois enkä sitä löytänyt, poistitko sen? Olisin lukenut mielenkiinnolla.
Kolmeprinsessaa kommentoi mielestäni asiaa törkeästi. Lääkärit eivät ole mitään jumalia tai muutenkaan kaikkitietäviä. Jos määrätään lepoon, voi kyllä levätä kotonakin. Olen myös lukenut joitain tutkimuksia, joissa on todettu että se, onko ollut vuodelevossa vai ei, ei ole juurikaan vaikuttanut ajankohtaan milloin vauva syntyy. Olen itsekin lähtenyt raskausaikana sairaalasta vastoin lääkärin tahtoa ja jättänyt tähystyksen (peräsuolen) väliin koska se ei ole aivan vaaratonta vauvaa kohtaan. Minulle on määrätty lääkkeitä raskausaikana ja lääkärit ovat vannoneet, että joojoo, ne ovat ihan vaarattomia vauvalle vaikka tuoteselosteissa lukee selvällä suomenkielellä, ettei vaikutuksia tunneta. Millä oikeudella lääkärit vannovat, että ne ovat täysin vaarattomia? Kun lähdin sairaalasta rv19 tienoilla muutaman päivän jälkeen (haavainen koliitti, miksi olin siellä) lääkäri lähes tulkoon v*ttuili minulle päin naamaa. Hän ei suostunut edes keskustelemaan vaan häipyi huoneesta ja koko asia jäi kesken, esim. kuinka jatkossa. Saarnasi vaan miten vaarannan vauvan ottamalla keskenmenoriskin. Nokkela lääkäri kun viis veisasi siitä, että vointini oli ollut jo ne 19 viikon ajan paljon huonompi eikä ollut siinäkään tullut keskenmenoa. Vointini oli myös sillä hetkellä hyvä, jonka vuoksi lähdin sairaalasta. Ja keskenmenoriski koski sitä, jos tulehdus tulee taas päälle. Sen lisäksi olen lopettanut "varmuuden vuoksi koko loppuelämä" lääkityksen pois vastoin lääkärien tahtoa, koska sen vaikutuksia vauvan kehitykseen ei tiedetä ja kun tulehdusta ei ole, en näe syytä niitä syödä. Huvittavinta tässä lääkärien hoitamisessa on se, että kukaan ei ole puhunut mitään ruokavaliosta vaan tuputetaan koko ajan lääkkeitä. Asenne on että "Syö ihan mitä huvittaa, ei ole väliä vaikka se tuhoaa suolistoasi sillä voit samalla vetää lääkkeitä, jotka yrittävät korjata suolistoa samaan aikaan kun syöt kaikkea epäsopivaa". Länsimaisen lääketieteen heikko kohta onkin se, että siinä hoidetaa liikaa pelkkää oiretta - ei syitä. Parhaimmat avut olen löytänyt samaa sairautta sairastavilta ja googlen kautta. Välillä vatsa oli huonommassa kunnossa (omaa syytä, kun söin ns. kielletysti) ja ohjeen mukaan olisi pitänyt lähteä heti päivystykseen mutta miksi lähtisin, kun joutuisin sairaalaan tippaan makaamaan ja lääkepumppauksen kohteeksi, kun asian saa korjattua syömällä sellaista ruokaa, jota vatsa kestää.
Jos olisin viikonloppuna mennyt lääkäriin, olisivat varmasti ottaneet minut osastolle (syy; suolistotulehdus ja supistukset). Siksi en menekään, kun voin vallan hyvin levätä kotonakin. Vaikka hoidettavana on 2v esikoinen. Onneksi miehellä on nyt kesäloma syyskuun loppupuolelle asti ja saan tarvittaessa lepoapua
Olen itse lähihoitaja ja jo työn puolesta nähnyt, miten uskomattoman ylimielistä ja yksipuolista näkemystä monet lääkärit jauhavat. Sen lisäksi ihmettelen, kuinka tylyjä jotkut hoitajat ja lääkärit ovat. Itselleni ei tulisi mieleenkään puhua siihen malliin potilaille, mitä jotkut ovat itseäni kohtaan tehneet, kun olen ollut sairaalassa.
Ja kysymykseen esikoisen syntymästä, esikoiseni lähti syntymään rv38+6 ja syntyi tasan rv39 puolella.
rv34
Kolmeprinsessaa kommentoi mielestäni asiaa törkeästi. Lääkärit eivät ole mitään jumalia tai muutenkaan kaikkitietäviä. Jos määrätään lepoon, voi kyllä levätä kotonakin. Olen myös lukenut joitain tutkimuksia, joissa on todettu että se, onko ollut vuodelevossa vai ei, ei ole juurikaan vaikuttanut ajankohtaan milloin vauva syntyy. Olen itsekin lähtenyt raskausaikana sairaalasta vastoin lääkärin tahtoa ja jättänyt tähystyksen (peräsuolen) väliin koska se ei ole aivan vaaratonta vauvaa kohtaan. Minulle on määrätty lääkkeitä raskausaikana ja lääkärit ovat vannoneet, että joojoo, ne ovat ihan vaarattomia vauvalle vaikka tuoteselosteissa lukee selvällä suomenkielellä, ettei vaikutuksia tunneta. Millä oikeudella lääkärit vannovat, että ne ovat täysin vaarattomia? Kun lähdin sairaalasta rv19 tienoilla muutaman päivän jälkeen (haavainen koliitti, miksi olin siellä) lääkäri lähes tulkoon v*ttuili minulle päin naamaa. Hän ei suostunut edes keskustelemaan vaan häipyi huoneesta ja koko asia jäi kesken, esim. kuinka jatkossa. Saarnasi vaan miten vaarannan vauvan ottamalla keskenmenoriskin. Nokkela lääkäri kun viis veisasi siitä, että vointini oli ollut jo ne 19 viikon ajan paljon huonompi eikä ollut siinäkään tullut keskenmenoa. Vointini oli myös sillä hetkellä hyvä, jonka vuoksi lähdin sairaalasta. Ja keskenmenoriski koski sitä, jos tulehdus tulee taas päälle. Sen lisäksi olen lopettanut "varmuuden vuoksi koko loppuelämä" lääkityksen pois vastoin lääkärien tahtoa, koska sen vaikutuksia vauvan kehitykseen ei tiedetä ja kun tulehdusta ei ole, en näe syytä niitä syödä. Huvittavinta tässä lääkärien hoitamisessa on se, että kukaan ei ole puhunut mitään ruokavaliosta vaan tuputetaan koko ajan lääkkeitä. Asenne on että "Syö ihan mitä huvittaa, ei ole väliä vaikka se tuhoaa suolistoasi sillä voit samalla vetää lääkkeitä, jotka yrittävät korjata suolistoa samaan aikaan kun syöt kaikkea epäsopivaa". Länsimaisen lääketieteen heikko kohta onkin se, että siinä hoidetaa liikaa pelkkää oiretta - ei syitä. Parhaimmat avut olen löytänyt samaa sairautta sairastavilta ja googlen kautta. Välillä vatsa oli huonommassa kunnossa (omaa syytä, kun söin ns. kielletysti) ja ohjeen mukaan olisi pitänyt lähteä heti päivystykseen mutta miksi lähtisin, kun joutuisin sairaalaan tippaan makaamaan ja lääkepumppauksen kohteeksi, kun asian saa korjattua syömällä sellaista ruokaa, jota vatsa kestää.
Jos olisin viikonloppuna mennyt lääkäriin, olisivat varmasti ottaneet minut osastolle (syy; suolistotulehdus ja supistukset). Siksi en menekään, kun voin vallan hyvin levätä kotonakin. Vaikka hoidettavana on 2v esikoinen. Onneksi miehellä on nyt kesäloma syyskuun loppupuolelle asti ja saan tarvittaessa lepoapua
Olen itse lähihoitaja ja jo työn puolesta nähnyt, miten uskomattoman ylimielistä ja yksipuolista näkemystä monet lääkärit jauhavat. Sen lisäksi ihmettelen, kuinka tylyjä jotkut hoitajat ja lääkärit ovat. Itselleni ei tulisi mieleenkään puhua siihen malliin potilaille, mitä jotkut ovat itseäni kohtaan tehneet, kun olen ollut sairaalassa.
Ja kysymykseen esikoisen syntymästä, esikoiseni lähti syntymään rv38+6 ja syntyi tasan rv39 puolella.
rv34
Moi
tunteita herättäviä keskusteluja edelleen...Eka kirjoitit ihan asiaa...
en viitsi enää kommentoida alan ihmisenä enempää mutta ihan pakko kertoo yksi POSITIIVINEN asia SAIRAALASSAOLOSTA....eli kun sain kolmannen lapseni pari vuotta sitten niin koin sairaalassa oloni ensimmäistä kertaa ihan kuin olisin ollut lomalla...en siis yleensä viihdy potilaana sairaalassa mutta kun kotona odotti kaksi villiä ja pientä pikkupoikaa niin osasin myös arvostaa sitä sairaalassa olemisen helppoutta eli kyllä laitostuin nopeasti kun leikkauksen jälkeen olin n. viikon siellä..olo oli kuin hotel hiltonissa =) ..mun eteen kannettiin monta kertaa tosi ihanaa ruokaa(huom niiden alku vellien jälkeen , mun ei tarvinnut siivota, räyhätä tappeleville lapsille,pestä pyykkiä, senkun lepäsin ,keskityin ihanaan vauvaan ,katsoin Tv:stä kaiken maailman sarjat ym..ja mun onneksi kun juhannus vielä oli niin olin yksin kolmen hengen huoneessa...eli mulla jäi tosi hyvät fiilikset vaikka tietty ikävä oli lapsia kotona mut osasin ottaa ilon irti myös siitä ajasta...
eli pointtina oli et kannattaa hyödyntää tuo sairaalassa oloaikakin...kotona saat sitten taas palata niihin arkirutiineihin..nytkin jo kun neljättä lähden sinne synnyttämään niin kyllä tavallaan odotan sitä "rauhaa" siellä, kotona odottaa sit kolme alle 6 v lasta +tietty uusi tulokas joten touhua riittää...ikävä kyllä iskee mut onneksi ovat luvanneet tulla joka päivä äitiä katsomaan :heart:
eipä tänään ihmeitä..me and i kutsut olisi illalla...ke vielä neuvola ja ma 1.9 lähdetään sopii se vauvan syntymäpäivä jos ei nyt ennen sitä tarvi jo mennä sinne...
pw 34+2
tunteita herättäviä keskusteluja edelleen...Eka kirjoitit ihan asiaa...
en viitsi enää kommentoida alan ihmisenä enempää mutta ihan pakko kertoo yksi POSITIIVINEN asia SAIRAALASSAOLOSTA....eli kun sain kolmannen lapseni pari vuotta sitten niin koin sairaalassa oloni ensimmäistä kertaa ihan kuin olisin ollut lomalla...en siis yleensä viihdy potilaana sairaalassa mutta kun kotona odotti kaksi villiä ja pientä pikkupoikaa niin osasin myös arvostaa sitä sairaalassa olemisen helppoutta eli kyllä laitostuin nopeasti kun leikkauksen jälkeen olin n. viikon siellä..olo oli kuin hotel hiltonissa =) ..mun eteen kannettiin monta kertaa tosi ihanaa ruokaa(huom niiden alku vellien jälkeen
, mun ei tarvinnut siivota, räyhätä tappeleville lapsille,pestä pyykkiä, senkun lepäsin ,keskityin ihanaan vauvaan ,katsoin Tv:stä kaiken maailman sarjat ym..ja mun onneksi kun juhannus vielä oli niin olin yksin kolmen hengen huoneessa...eli mulla jäi tosi hyvät fiilikset vaikka tietty ikävä oli lapsia kotona mut osasin ottaa ilon irti myös siitä ajasta...eli pointtina oli et kannattaa hyödyntää tuo sairaalassa oloaikakin...kotona saat sitten taas palata niihin arkirutiineihin..nytkin jo kun neljättä lähden sinne synnyttämään niin kyllä tavallaan odotan sitä "rauhaa" siellä, kotona odottaa sit kolme alle 6 v lasta +tietty uusi tulokas joten touhua riittää...ikävä kyllä iskee mut onneksi ovat luvanneet tulla joka päivä äitiä katsomaan :heart:
eipä tänään ihmeitä..me and i kutsut olisi illalla...ke vielä neuvola ja ma 1.9 lähdetään sopii se vauvan syntymäpäivä jos ei nyt ennen sitä tarvi jo mennä sinne...
pw 34+2
emilyn poistin todellakin. En enää jaksanut tapella täällä ihmisten kanssa kun joka toisen mielestä olin huono ihminen. Ja oon sen jo myöntäny että otin suuren riskin jne..'
Joo tosi törkeitä oli osa hoitajista. Ainoa mukavat oli yks vanhempi nais hoitaja joka sano että jos hän ois lääkäri niin ois päästäny kotiin lepoon jos kotona on parempi olla.
Mietinki että siellä sairaalassa ei ois mulle tehty mitään muutako tuotu ruoka nokan eteen lauantain- ja sunnuntain välisenä aikana! Muthan siirrettiin synnyttäjien osastolle lepoon selkänoja ylhäällä. Käyräkin ois otettu vasta sunnuntaina. mutta sen päätin että jos ne torstaina sanoo että jää sinne ni kyllä jään. vaikka kirves polvessa. piste.
Joo tosi törkeitä oli osa hoitajista. Ainoa mukavat oli yks vanhempi nais hoitaja joka sano että jos hän ois lääkäri niin ois päästäny kotiin lepoon jos kotona on parempi olla.
Mietinki että siellä sairaalassa ei ois mulle tehty mitään muutako tuotu ruoka nokan eteen lauantain- ja sunnuntain välisenä aikana! Muthan siirrettiin synnyttäjien osastolle lepoon selkänoja ylhäällä. Käyräkin ois otettu vasta sunnuntaina. mutta sen päätin että jos ne torstaina sanoo että jää sinne ni kyllä jään. vaikka kirves polvessa. piste.
salsai: mä kyllä saan vielä itteni ylös sängystä. Johtunee siitä, et oon jo tottunu heräileen aikasin, lapset on aamuvirkkuja. Lisäks saatan lapset kouluun ja päiväkotiin, niin on oikeestaan pakko jaksaa nousta. Viikonloppuna yritän sit torkkua n.8 - puol 9, ku normaalisti herätään tuossa 7 aikaan.
pinkwawe: mä koin ihan samanlailla jo tuon toisen kohdalla sairaalassa olosta. Musta oli mukava, ku ei tarvinnu ku olla ja keskittyä vauvanhoitoon, ruoka tuli valmiina jne. Musta ruoka oli vielä hyvää, välipalajääkaappikin oli ahkeraan käytössä, ku ei tarvinnu huolehtia sen täyttämisestä, niin ku kotona.
Ehkä sitä "lomaa" osaakin arvostaa vasta, ku on synnyttämässä vähintään toista lasta. Toki mä en ole joutunu koskaan muuten oleen sairaalassa ku synnyttämässä lapseni. Sekin osaltaan vaikuttaa positiiviseen oloon sairaalaa kohtaan.
Eli positiivisin mielin meen myös tätä kolmatta hakemaan...
Mulla on myös keskiviikkona neuvola. Kyllä se aika vaan juoksee itekseenkin.
pinkwawe: mä koin ihan samanlailla jo tuon toisen kohdalla sairaalassa olosta. Musta oli mukava, ku ei tarvinnu ku olla ja keskittyä vauvanhoitoon, ruoka tuli valmiina jne. Musta ruoka oli vielä hyvää, välipalajääkaappikin oli ahkeraan käytössä, ku ei tarvinnu huolehtia sen täyttämisestä, niin ku kotona.
Ehkä sitä "lomaa" osaakin arvostaa vasta, ku on synnyttämässä vähintään toista lasta. Toki mä en ole joutunu koskaan muuten oleen sairaalassa ku synnyttämässä lapseni. Sekin osaltaan vaikuttaa positiiviseen oloon sairaalaa kohtaan.
Eli positiivisin mielin meen myös tätä kolmatta hakemaan...
Mulla on myös keskiviikkona neuvola. Kyllä se aika vaan juoksee itekseenkin.
Ihan pakko peesailla Ekan ajatuksia netin keskustelufoorumeista. Siinä tuli paljon ja asiaa.
Mun esikoinen syntyi viikolla 38, mutta synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia. Olisi aivan varmasti mennyt yli la:n ilman käynnistystä. Kohdunsuuta kypsyteltiin tableteilla 3 päivää ja vasta kolmantena päivänä alkoi lapsivesien menolla ja rajuilla supistuksilla.
Kuopuksen synnytys alkoi spontaanisti laskettuna päivänä ja oli kyllä 100x lempeämpi, kuin ensimmäinen
Mulla on kestänyt nuo kaksi ekaa synnytystä n. 16 tuntia, joten vaikea kuvitella että nytkään tulisi kovin kiire. Vaikka eihän sitä ikinä voi tietää. Mies kyllä matkan puolesta pääsisi tänne kotiin nopeastikin, jos sattuu töissä olemaan (10 min. ) . Mutta en sitten tiedä miten onnistuu isossa kauppakeskuksessa sijaitsevan myymälän kiinni laittaminen, jos ei saa sinne ketään muuta tekemään vuoroaan Pieni erikoisliike, niin ei ole kuin 1 myyjä aina vuorossa. Kai mä sitten soitan anopille, että tulee viemään mut sairaalaan ja mies saa tulla perästä kun kerkeää.
Neuvolassa kävin taas tänään ja verenpaine oli vähän parempi kuin viimeksi. Nilkat oli taas pitkästä aikaa aamulla erotettavissa ja painokin sitten nesteiden mukana laskenut kilon verran. Jee Joten kaikki ok.
34+5
Mun esikoinen syntyi viikolla 38, mutta synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia. Olisi aivan varmasti mennyt yli la:n ilman käynnistystä. Kohdunsuuta kypsyteltiin tableteilla 3 päivää ja vasta kolmantena päivänä alkoi lapsivesien menolla ja rajuilla supistuksilla.
Kuopuksen synnytys alkoi spontaanisti laskettuna päivänä ja oli kyllä 100x lempeämpi, kuin ensimmäinen
Mulla on kestänyt nuo kaksi ekaa synnytystä n. 16 tuntia, joten vaikea kuvitella että nytkään tulisi kovin kiire. Vaikka eihän sitä ikinä voi tietää. Mies kyllä matkan puolesta pääsisi tänne kotiin nopeastikin, jos sattuu töissä olemaan (10 min. ) . Mutta en sitten tiedä miten onnistuu isossa kauppakeskuksessa sijaitsevan myymälän kiinni laittaminen, jos ei saa sinne ketään muuta tekemään vuoroaan
Pieni erikoisliike, niin ei ole kuin 1 myyjä aina vuorossa. Kai mä sitten soitan anopille, että tulee viemään mut sairaalaan ja mies saa tulla perästä kun kerkeää.Neuvolassa kävin taas tänään ja verenpaine oli vähän parempi kuin viimeksi. Nilkat oli taas pitkästä aikaa aamulla erotettavissa ja painokin sitten nesteiden mukana laskenut kilon verran. Jee
Joten kaikki ok.34+5
Annetaanko jo olla tuon satusen kirjoitus siitä sairaalasta lähdöstä? Huomaatte kaikki kuinka hänellä itselläänkin on asiasta jo paha mieli.
Mulla ei ainakaan ole varaa arvostella ketään ja siksi toivon että tämä hullumylly tämän asian ympärillä jo laantuisi. Olisi mukavampi tulla tänne lueskelemaan muiden raskausfiiliksiä ilman että itse on sen jälkeen pahalla tuulella.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta me kaikki aikuisina ihmisinä voisimme hieman yrittää ymmärtää toisiamme, ja ennenkaikkea tuoda tietyt kritiikit hieman eri tavalla esille.
Mulla ei ainakaan ole varaa arvostella ketään ja siksi toivon että tämä hullumylly tämän asian ympärillä jo laantuisi. Olisi mukavampi tulla tänne lueskelemaan muiden raskausfiiliksiä ilman että itse on sen jälkeen pahalla tuulella.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta me kaikki aikuisina ihmisinä voisimme hieman yrittää ymmärtää toisiamme, ja ennenkaikkea tuoda tietyt kritiikit hieman eri tavalla esille.
Palaan takaisin taustailijoihin.
Sen verran vielä tulin sanomaan, että Satunen, sun asenteessa on nyt yön ja päivän ero. Vastuuntunto paistaa jo tekstistäsi ja sitä myöden myös todellinen äitiys. Sinä ymmärrät tämän "mäkättämiseni" sitten joskus, näin minäkin olen ymmärtänyt minua palauttaneita ihmisiä. Minä sanon asiat suoraan, koska paapomalla ja ikuisella ymmärtämisellä tehdään enemmän hallaa kuin rehellisyydellä.
Onnea sinulle tulevaan koitokseen (toivottavasti noin 5-7 viikon kuluttua), se on niin erilaista hommaa kuin hoidettavana oleminen, että et sinä siinä ehdi ahdistua...
Puolet ajasta on kuitenkin puhaltamista ja puolet ajasta pyydellään kipulääkitystä.
Sen verran vielä tulin sanomaan, että Satunen, sun asenteessa on nyt yön ja päivän ero. Vastuuntunto paistaa jo tekstistäsi ja sitä myöden myös todellinen äitiys. Sinä ymmärrät tämän "mäkättämiseni" sitten joskus, näin minäkin olen ymmärtänyt minua palauttaneita ihmisiä. Minä sanon asiat suoraan, koska paapomalla ja ikuisella ymmärtämisellä tehdään enemmän hallaa kuin rehellisyydellä.
Onnea sinulle tulevaan koitokseen (toivottavasti noin 5-7 viikon kuluttua), se on niin erilaista hommaa kuin hoidettavana oleminen, että et sinä siinä ehdi ahdistua...
Puolet ajasta on kuitenkin puhaltamista ja puolet ajasta pyydellään kipulääkitystä.
Mun on pakko vielä sorkkia.. Kolmeprinsessaa kirjoitat hyvin ylimieliseen sävyyn, et sinä voi tietää miltä Satusesta tuntuu sitten kun on vauvan synnyttänyt. Itse inhosin sitä sairaalassa makaamista esikoisen synnytyksen jälkeen. Se oli ahdistavaa. Vauva nukkui paljon, toki myös ensimmäisinä päivinä söi paljon rintaa mutta siltikin se tekemisen puute oli kamalaa. Mitäs teet sairaalassa sillä aikaa kun vauva nukkuu?? Kotona olisi senkin ajan voinut käyttää hyödyksi.. Kipulääkkeitä tuotiin automaattisesti minulle - ihmettelin, että mihin minä niitä tarvitsen?? Vointini oli erinomainen ja odotin vain, että pääsen kotiin vauva kainalossa, laittamaan ruokaa ja touhuamaan kotihommia kuten ennenkin. Pari sairaalareissua läpikäyneenä olen todennut, että ainakin meidän sairaalassa on ollut hirveät ruoat - ainakin silloin kun minä olen siellä ollut. Jäähtyneet annokset, kylmät vellit.. *puistatus* Ja yleisesti ottaen mielestäni esim. kouluruoka on hyvää.
Itse toivon kovasti että voin synnyttää tulokkaan polikliinisesti. Mutta jos jotain ilmenee (tottakai esim. vauvan vointi on tärkein), ettei se onnistu niin sitten se on vaan kestettävä se turha makaaminen osastolla.
Itse toivon kovasti että voin synnyttää tulokkaan polikliinisesti. Mutta jos jotain ilmenee (tottakai esim. vauvan vointi on tärkein), ettei se onnistu niin sitten se on vaan kestettävä se turha makaaminen osastolla.
Moro porot!
Tähän viime vuorokauden puheenaiheeseen olis vielä niin paljon sanottavaa, mutta enpä viitti sanoa kuin, että Eka puhuit paljon mutta täyttä asiaa. Allekirjoitan joka sanan. Ihan kuin oisit mun ajatukset laittanut ylös. Ja Emilyn, tohon sun ekaan tekstiin lääkäreistä yms, ikävää että kokemuksesi tuollaisia, mutta aikamoista yleistämistä kyllä harrastat. Mutta antaa kaikkien mielipiteiden kukkia, as said, sitä varten tää palsta on! :wave:
Sitten kysyisin neuvoa: Viime yönä tuli todella kova kipu yhtäkkiä tuonne oikealle alavatsalle. Yhtäkkiä vain heräsin siihen, että sattu ihan V*****ti, henki salpautui ja kyyneleet tuli silmiin. Huusin vaan miehelle, joka tietty heräs, että auta mua, kun sattuu. Sitten kun pääsin ylös istumaan, kipu hellitti melkein samantien. Onko kellään muulla ollut tämmöstä, ja mitä voi olla? Oliko vaan joku venymisestä/ligamenteista johtuva kipu? Ei oo koskaan ollut tommosta, että herään omaan tuskanhuutoon ja itkuun, yleensä en kivusta itke. Säikähin aika lailla, ja pitkään kuuntelin sen jälkeen, että liikkuuko vauva, mutta kyllä ihan hyvin liikku ja niin on tänäänkin liikkunut....Kellään ideoita, mitä se oli?
Ootteko kaikki jo hankkineet turvakaukalon/aiotteko hankkia? Me ostettiin pari viikkoa sitten Recaron kaukalo ja tänään vielä haettiin siihen isofix. Onko kellään kokemusta Recaroista?
Tästä on varmaan täällä jo puhuttukin, mutta millasilla pyykinpesuaineilla voi vauvan vaatteita pestä? Tai siis mitä suositellaan? Voiko ihan tavallisilla herkän ihon pesuaineilla, vai onko vauvoille omat aineet? Sorry tyhmä kysymys... :ashamed:
Ai niin ja FPI, täysaikaiseksi lasketaan kun viikkoja 37+0, eli vielä kaksi viikkoa sulla....
Huomenna taas neuvola, ja enää 4 työpäivää jäljellä ennen lomaa!
Kirppiina ja Masukki 32+3
Tähän viime vuorokauden puheenaiheeseen olis vielä niin paljon sanottavaa, mutta enpä viitti sanoa kuin, että Eka puhuit paljon mutta täyttä asiaa. Allekirjoitan joka sanan. Ihan kuin oisit mun ajatukset laittanut ylös. Ja Emilyn, tohon sun ekaan tekstiin lääkäreistä yms, ikävää että kokemuksesi tuollaisia, mutta aikamoista yleistämistä kyllä harrastat. Mutta antaa kaikkien mielipiteiden kukkia, as said, sitä varten tää palsta on! :wave:
Sitten kysyisin neuvoa: Viime yönä tuli todella kova kipu yhtäkkiä tuonne oikealle alavatsalle. Yhtäkkiä vain heräsin siihen, että sattu ihan V*****ti, henki salpautui ja kyyneleet tuli silmiin. Huusin vaan miehelle, joka tietty heräs, että auta mua, kun sattuu. Sitten kun pääsin ylös istumaan, kipu hellitti melkein samantien. Onko kellään muulla ollut tämmöstä, ja mitä voi olla? Oliko vaan joku venymisestä/ligamenteista johtuva kipu? Ei oo koskaan ollut tommosta, että herään omaan tuskanhuutoon ja itkuun, yleensä en kivusta itke. Säikähin aika lailla, ja pitkään kuuntelin sen jälkeen, että liikkuuko vauva, mutta kyllä ihan hyvin liikku ja niin on tänäänkin liikkunut....Kellään ideoita, mitä se oli?
Ootteko kaikki jo hankkineet turvakaukalon/aiotteko hankkia? Me ostettiin pari viikkoa sitten Recaron kaukalo ja tänään vielä haettiin siihen isofix. Onko kellään kokemusta Recaroista?
Tästä on varmaan täällä jo puhuttukin, mutta millasilla pyykinpesuaineilla voi vauvan vaatteita pestä? Tai siis mitä suositellaan? Voiko ihan tavallisilla herkän ihon pesuaineilla, vai onko vauvoille omat aineet? Sorry tyhmä kysymys... :ashamed:
Ai niin ja FPI, täysaikaiseksi lasketaan kun viikkoja 37+0, eli vielä kaksi viikkoa sulla....
Huomenna taas neuvola, ja enää 4 työpäivää jäljellä ennen lomaa!
Kirppiina ja Masukki 32+3
kirppiina
Peset sillä mitä nyt muutenkin käytätte.
JOs vauvalla tulee iho-oireita, niin ne tulee sitte kun olet ensin kokeillut.
Mulle sanottiin joskus ekaa odottaessani että jos nyt vaihan miedompaa, niin se iho saattaa herkistyä, ja joskus ei sitte kestä yhtään hajullista/tujumpaa pesuainetta. :/
Tiedä sitten, kaikille olen käyttänyt samaa kuin olen hyväksi todennut.
Eikä ole oireita näkynyt.
Sitten jos punasia täpliä ilmeentyy, niin sitte vaihan vasta pesuainemerkkiä, mutta en usko että sille MiniRisk-linjalle ihan heti menen.
Riippuu ihottuman laadusta, ja määrästä.
Eli parhaaksi olen todennut käyttään niitä mitä talosta löytyy. =)
Peset sillä mitä nyt muutenkin käytätte.
JOs vauvalla tulee iho-oireita, niin ne tulee sitte kun olet ensin kokeillut.
Mulle sanottiin joskus ekaa odottaessani että jos nyt vaihan miedompaa, niin se iho saattaa herkistyä, ja joskus ei sitte kestä yhtään hajullista/tujumpaa pesuainetta. :/
Tiedä sitten, kaikille olen käyttänyt samaa kuin olen hyväksi todennut.
Eikä ole oireita näkynyt.
Sitten jos punasia täpliä ilmeentyy, niin sitte vaihan vasta pesuainemerkkiä, mutta en usko että sille MiniRisk-linjalle ihan heti menen.
Riippuu ihottuman laadusta, ja määrästä.
Eli parhaaksi olen todennut käyttään niitä mitä talosta löytyy. =)