***LOKAMASSUT -08 elokuussa***

Kyllä minä tajuan ahdistuksen sairaalassa.
Minä makasin ennen esikoisen syntymää monta vuorokautta katetroituna täydessä liikkumakiellossa pimeässä huoneessa peläten omaa ja pienen selviytymistä. Sektion jälkeen olin kolme vuorokautta teholla. Kyllä ahdisti ja minuutit olivat pitkiä, tunnit tuntuivat vuosilta. Mutta ei ollut vaihtoehtoa.
Siinä yksi suurin syy, että esikoinen on jo koulussa nyt kun viimein uskalsin toisen lapsen tekoon.
Ja ahdistus oli valtava, kun alkumetreillä selvisi, että sama on suuressa vaarassa toistua. Ja kun nyt olen ollut tehoseurannassa koko raskausajan, niin suuri "vaara" on, että joudun sinne sairaalan vuodelepoon jopa viikoiksi.
Ja kyllä se tieto ahdistaa!! Ja todella tiedän mitä se ahdistus sairaalassa on. Se on kuitenkin pienempää kuin se ahdistus ja epätietoisuus, mitä kokee keskoskaapin takana...
Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta en koskaan, koskaan haluaisi ajatella että olen saattanut itse toiminnallani riskeerata syntyvän lapsen elämää. Esikoisen kohdalla ei olisi voinut toimia mitenkään toisin ja nyt toimitaan niinkuin parhaaksi nähdään. Ja haluan nähdä sen niin, että terveydenhuoltohenkilökunta on tässä asiassa minua viisaampia.
Toivottavasti, Satunen, raskautesi kestää vielä pitkään.

 

Jos sinulla on lapsuudesta jotain kammottavia sairaalamuistoja, niin etkö tahdo, että lapsesi välttyy pitkältä sairaalahoidolta? Sairaalassa on aina psykologi, jolle voi luottamuksella puhua peloistaan ja suruistaan. Hän ei syyllistä ketään mistään.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tulevaan voi vaikuttaa. Eiköhän sinun miehesi tai muut läheiset voi hakea filmit ja langat, niin että sinä voit oikeasti keskittyä lepoon.
Ja kyllä sinun varmasti kannattaa jutella henkisestä ahdistuksestasi jonkun ammatti-ihmisen kanssa, sinä olet pian vastuussa kokonaisesta ihmiselämästä.

Kaikkea hyvää kaikesta huolimatta.

 

joo, nyt on tekstit poistettu. Niin ei muut näje niitä.. Ei ois koskaan pitäny tänne kirjottaakaan!
kait hain jonkinlaista hyväksyntää pahaan olooni. Tottakai tiedän että ihmiset ovat kauhuissaan, mutta näin se vain on! Jos minä olen jo kerran täällä sanonu että ymmärsin ne vaarat, en oo mikään vajaa, niin eikö kukaan usko? Joo ja oli tyhmää kirjoittaa ilkeästi takaisin mutta jonku näköne itse suojeluvaisto se on mullakin. En ihan noin vaan haukkuja ota hyvillä mielin vastaan vaikka sekin on elämää. :ashamed:

 

KUKAAN EI KERTONU MULLE SIELLÄ NIISTÄ PSYKOLOGEISTA?? OISKAIT NEKI VOINU JOTAIN MAINITA..
:ashamed: kaikista pahimmat muistothan jotka satuttaa on juuri näitä lapsuuden muistoja jotka häilyy mielessä ihan hirveinä vaikka isona jos olis kokenu saman nii ei se ois ehkä niin paha.

KIITTI KAIKILLE IHAN OIKEASTI.. kyllä tää nyt pisti miettiin että tein väärin jne.
Mutta nyt voin hyvin, onneksi. Lepäilen tässä patjalla, onneksi on kannettava niin ei aika käy tylsäksi..

mikä tässä selällään makuussa on ku ei saa henkiä kunnola jos makaa selällään? ei mulla aina oo tullu???

 

Heips, olen syysmassuista, la vasta 27.9, halusin tulla hieman ottamaan osaa tähän tunteikkaaseen keskusteluun.

Mulla todettiin vkolla 31 kohdunkaulan merkittävä lyhentyminen ja pehmentyminen. Sain oitis lepopakon, avohoidossa tosin. Istuminen kiellettiin täysin, kuulemma painaa eniten kohdunkaulaa. No, kolme viikkoa kouduin makaamaan sohvalla, katselemaan tv-sarja-maratoneja, lukemaan lehtiä, syömään tilaus/valmisruokia ja olemaan välittämättä sekasortoisesta kämpästä. Tuntui kuin seinät kaatuisivat niskaan. En käynyt ulkona kertaakaan kahteen viikkoon. Miehen seura iltaisin tuntui taivaan lahjalta.

Menin kontrolliin vkolla 34. Ei muutoksia ja lepopakko kumottiin. Voi sitä riemua, bussilla ajokin tuntui luksukselta. Ja sain silittää vauvan vaatteita!

Satunen, ymmärrän hyvin, että pelkkä lepääminen ahdistaa. Mutta se kannattaa! Ahmi vaikka vauvalehtiä, vuokraa lempisarjasi tuotantokausi, täytä valmiiksi vauvakirjaa yms... Pari viikkoa kyllä jaksaa! Jotkut makaa kuukausia sairaalassa pää alaspäin!

Mäkin kammoan sairaaloita ja niitä osastoja. Mutta olisin melkein mielummin ollut sairaalassa, siellä olisi ollut seuraa... Välillä vain pitää päästä asioiden yli ja sopeutua parhaansa mukaan...

Yritä jaksaa ja pidä mieli kirkkaana! Ja palaa sairaalaan melko pienilläkin oireilla!
Uskon, että olet ihan varmasti hyvä äiti!

Cora 35+1

 

Kuusis76 ihanaa "kohtalotoveri"...
Mulla on ihan sama "pelko" täällä takapuolessa... On nimittäin syöksysynnytys takana. Tosin siitä on 7 v aikaa mutta silti. Synnytyksen koko kesto oli 41min Ja lähdin kyllä sairaalaan heti kun alkoi supparit, mut se synnytys vaan eteni niin hurjaa vauhtia. Nyt pelottaa et miten tällä kertaa. Kyllä mä varmaan sairaalaan ehdin (jos kotona ollaan) mut pelottaa et ehtiikö mies jos synnytys alkaa päivällä. Miehen työmatka on meinaa juur ton 40 min. Sit mua supistelee nyt jo aikalailla, koko aika mietin et kuin pal tuol alapääs taas tapahtuu sitä ns. pohjatyötä...

Liina ja tiiti 34+3

 

liina81, onko sulla synnytykseen viittaavia suppareita? toivotaan että vauva pysyy sisälläs.
:heart:

 

Kiva juttu satunen89 että ymmärsit että ei kukaan täällä halua siun mieltä pahoittaa tarkoituksella, vaan tuoda asioista muitakin puolia esiin. Jaksuja siulle. :hug:

Tuo hengenahdistus voi johtua siitä että vauva painaa noita isoja verisuonia tai on jotenkin sellaisessa asennossa että painaa suoraan keuhkoihin. Itse en voi edes maata selällään kun on tosi hankalaa olla ja henki ei meinaa kulkea.

 

satunen: :hug:
Mä makaan sohvalla kyleltään ja läppäri on tomaattilaatikon päällä tässä vieressä tuettu tyynyillä vähän vinoon *vink vink*
Tosin tässä puutuu käsi aika nopeeta :snotty:

 

satunen ei ne juuri sellasia oo, ei ainakaa kovin kivuliaita. Mut mulla oli just siitä edellisestä samanlaisia ja sit se synnytys oli niin nopee ni ne meinas et just sen takia ku oli hyvä pohjatyö tehty niillä suppareilla. Ihan ajallaan viimeksi kuitenki synnytin.
Tosta selällää makuusta kirjottelit... Selällää makuu saa täs vaihees jo aika huonon olon aikaan ku isot verisuonet vatsan alla on kovilla selällää makuulla. Eikä vauvakaa siitä enää oikee pidä. Koita vaan jaksaa kyljillää oleskella Ja jaksuja sulle. Kyllä mun vauva varmaan ihan hyvin masussa pysyy, Kiitos kysymästä =)
:heart:

 

angel eyes: jep.. joo tuli vähä mietittyä, mutta kyllä se nyt vähä masentaa kuitenki ku samat tekstit lukee uudestaa ja uudestaan... :$ :ashamed:
noh.. yritän unohtaa tän kaiken ja rauhottua oloihini..


Huomasin vauvan sairaalakassia pakatessa että mitä mää sinne pakkaan?

laitoin: golleke housut, oikeestaa ne o veluuria, paidan samaa sarjaa, podyn, ne housut jotka tuli äippäpaketissa ne oranssit jossa o se jalka osa ettei oo normi kalsarit sukat, tumput,
pipon, (en toppalakkia).. mitä muuts? Visn vaippa ja tutti pitäs vai mitä??
Ja visn se vanuhaalari ettei tyyppi palellu.. laitoin myös harson.. mitä te ootte pakannu?

 

Sairaalakassista Mie en oo koskaan pakannu sairaalaan erillistä kassia vauvalle, oon vaan varannu kotiintulovaatteet valmiiksi kaukaloon, että mies saa napata mukaansa kun tulee hakemaan. Tällä kertaa ajattelin laitella bodyn, puolipotkikset, hatun, tumput, sukat ja jonkun villaisen puvun. Lisäksi ajattelin hankkia sellaisen lämpöpussin tuohon kaukaloon niin noissa tamineissa ajattelin vauvan sinne sujauttaa. Lisäksi tietysti tutti matkaan, jos sattuu tarvimaan.

Niin ja autolla siis liikutaan.

Omaan kassiin pakkaan vauvalle vain kantoliinan matkaan, sairaalasta saa kyllä vaipat, vaatteet yms. tavarat, mitä vauveli siellä tarvii.

 

niin niin kotiinlähtö vaatteita tarkotinkin mekin autolla.. eikait toho matkalle tarvii vanuhaalaria? vai tarviikohan.. 1km automatka.

 

niin niin kotiinlähtö vaatteita tarkotinkin mekin autolla.. eikait toho matkalle tarvii vanuhaalaria? vai tarviikohan.. 1km automatka.

Varmaan riippuu aika paljon säästäkin, lokakuussahan voi olla jo pakkasta tai sitten olla 15 astetta lämmintä, noista kun ei aina tiedä. Mutta voisi se haalari olla hyvä, jos on kovin viileää. Pikkuiset vauvat helposti saavat kylmää.

Miulla ainakin muistaakseni oli kakkosellakin tuo vanuhaalari kun tultiin kotio ja hän on syntynyt huhtikuussa. Tosin siitä on kohta 9 vuotta niin ei ihan tarkalleen muista.

 

Moi

onpas täällä ollut tunteikasta ja ajatuksia herättävää keskustelua :hug: ..hyvä niin , samoilla linjoilla olen noiden ajatuksien kanssa kun moni muukin sillä itse jouduin esikoista odottaessani olee sairaalassa ennen vauvan syntymää 3 vko raskausmyrkytyksen takia ja sit vielä yli viikon kun vauva syntyi ..aluksi itketti kun sanottiin et sisään jään ja teki mieli karata suurinpiirtein, kotiin en päässyt edes käymään ja kaikki perusteli mulle asioita hyvin ja onneksi tajusin hetken päästä tilanteen ja kiltisti oli niin pitkään kun piti ..ONNEKSI..sillä en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi jos vauvalle olisi jotain käynyt,vauva syntyi vko:lla 36 ja teholle joutui silloinkin tarkkailuun kun oli niin pikkuinen :heart: ..kaikki onneksi hyvin...

ymmärrän Satunen sun tunteita kun olet vielä ensisnnyttäjä (mä olin silloin kans), tsemppiä sulle ja muista että se lepomääräys tosiaankin kannattaa...muutamat viikot sun elämässä on lyhyt aika olla vaikka 24 h maaten , pienokaisen ja sun parasta ajatellaan :hug:

mä en kärsi olla selällään kuin hetken, alkaa selkeesti ahdistamaan..on ihan normaalia tässä vaiheessa...sairaalassa ovat sanoneet et tosiaan vkon:n 30 jälkeen pitää tota selällään makaamista välttää...

mut nyt katsoo Casanovaa...

pw 34+1 :heart:

 

ok..no kyllä sitte pistän pussiin sen vanupuvun ja ootan että viikola mies käy ostamasa sen kaukalon ja laitan sitte siihen sen vauvan kotiutumis vaate pussin..

keitänkö tutin valmiiksi eikö ne pidä keittää enne ekaa käyttöä?

 

Kylläpäs nousi tunteet pintaan kun luin tuota showta tuosta satusen jutusta. Kommenttia on lennellyt puolin ja toisin niin en aio nyt itse osallistua siihen muuta kuin toivottamalla satuselle nyt paljon kärsivällisyyttä ja malttia... sitähän se vanhemmuus on :hug: Itse olen joutunut kolme kuukautta makaamaan osastolla (en siis raskauden vuoksi) ja tänä aikana mulle kehittyi masennus sen yksinäisyyden ja tylsyyden johdosta. (Itse en pystynyt silloin edes lukemaan tai katsomaan telkkaria)

Ymmärrän siis kuinka tekevän, ahkeran ja toimeliaan luonteen on vaikea asettua aloilleen.

Nyt olen saanut neljä päivää kärsiä taas migreenistä, nyt on hieman helpompi olla jo, pystyy keskittymään tärkeisiin asioihin. Kuten tänne kirjoittamiseen

Pelkään että tämä mun migreeni oliskin raskausmyrkytykseen viittaavaa päänsärkyä. (siis käsittämättömän luulotautinen olen) Koska molemmissa on samoja oireita, näköhäiriöitä, kovia päänsärkyjä, oksentelua... En kehtaa neuvolaan soittaa kun jotenkin musta tuntuu vaan että mä olen aina niin sairas olevinani..

Mä olen myös miettinyt paljon tota vauvan kotiinlähtövaatetusta Mä puen sille kuitenkin liikaa taas päälle... Meillä on melkeen tunnin matka autolla ja ainahan autossa vetää vaikka ois lämppäritkin täysillä. Mut itse olen ajatellut kietaisubodya, puolipotkareita, puuvillalapaset, pipo, "sisä"haalari ja siihen päälle vielä "ulko"haalari.. ja ulkohaalarissa on sellanen huppumyssy ettei vaan vauva saa vetoa.. ja sitten noitten puuvillalapaste päälle käännetään ton ulkohaalarin hihoista sellaset "lämmikkeet"

Nyt kun kirjotin ton määrän noita vaatteita niin voi tsiisus mua. Ehkä jos ei oo tän kylmemmät kelit sitten niin sieltä välistä voi jättää tuon sisähaalarin pois..

Nimim. ylisuojeleva ja yliampuva Kati 34 + 3

 

Liina81: Sul oli kyl tosi tosi nopee synnytys oikea salamasynnytys,... Toivotaan, että ehditään molemmat saliin asti ennen ponnistusta Mä en ole kummallakaan kertaa ehtinyt siihen tarkkailuhuoneeseen käyrille vaan suoraan synnytyssaliin eli sitä oletan olevan myös tällä kertaa, mutta kuka tietää.

Jasmara ja Liina81: Esikoinen aloitti just koulunkäynnin ja toinen on vähän reilun kaksi vuotta. Toivottavasti tosiaan tuo synnytyksen kesto ei lyhene,... Jos synnytyspäiväksi sattuu tavallinen arkipäivä, pitää ehtiä viedä nuorempi hoitoon, sopia vanhemman koulusta haku kyyti, mies töistä synnytykseen,... mut eiköhän ne kaikki tavalla tai toisella lutviinnu. Olen vaan niin suunnitelmallinen ihminen ja tätä juttua en pysty aikatauluttamaan Neuvolassa on kyl varoiteltu, että tuskin ainakaan pidemmäksi menee synnytyksen kesto, mut saa nyt nähdä. Tuskin ainakaan mitään kipulääkkeitä ehdin saamaan, kuten en aiemminkaan, luomulla on menty ja toivottavasti mennään tälläkin kertaa.

Keskiviikkona olisi taas neuvola, ja ensimmäisen kerran kokoarvio, saa nähdä mitä veikkailee. Aiemmat muksut ovat olleet reilut neljä kiloisia tai toinen lähes neljä ja puoli, mutta hyvin ovat mahtuneet pihalle tulemaan vaikka itse olen kooltani melko pieni. Lääkäri on sanonut lantioni olevan synnyttäjän lantio.

Satunen89: Kannattaa keittää ennen ensimmäistä käyttökertaa sekä tutit, että tuttipullojen kumiosuudet. Lisäksi niitä kannattaa aina silloin tällöin keitellä muutenkin käytön aikana. Kun tutit ovat käytössä, kannattaa niitä myös testailla vetämällä, että eivät ole haurastuneet käytössä (säröile kumi).

rv 33+4

 

kuusis mäki jouduin sillo suoraan saliin, vaik en millää meinannu sitä uskoa ja pänkkäsin vaan et "ei kai nyt vielä" Uskottava se sit oli.
Mulla meni nyt esikoinen tokalle (hänestä oli ihan normi 9h:n synnytys) ja tää salamavauhtia syntynyt neiti meni nyt ekalle. Toivotaan, et tää pitkä väli hidastais tätä tulevaa synnytystä. Jännittää kyl silti tosi paljon! Ja vielä ku lääkäri ja neuvolan täti sanoo et heti ku eka kunnons supistus tulee ni näytille. Vitsi ku tietäis sit varmasti mennä aikasin... Viimekski ne tosiaa tuli niin puun takaa.
Hyvät yöt kaikille :wave:
Liina ja tiiti 34+3

 

pakko sanoa kaikesta tästä kohusta vielä sellanen kommentti, et kuka on oikeutettu sanomaan kenellekkään että on huono äiti?

Kyllä on mullekkin muutama tuttu menneisyydestä paukassu et ei ois uskonu et musta tulee äiti ja et oonkohan mä nyt siihen tarpeeks kypsä tai et onko mun mielenterveys kunnossa ja et saas nähä mitä sen lapsen elämästä tulee yms. Siihen oon sanonu suoraan et haista paska.
Jokaisella meistä on menneisyys ja jokainen meistä on erillainen, eikä se tee kenestäkään huonompaa ku toisesta.

Enkä nyt tarkota pelkästään tätä keskustelua ja mielipiteitä täällä. Tuli vaan mieleen ahistavia asioita ja piti saada änkyröidä ne tähän.

Ja satunen ku kirjotti ettei sille ollu kerrottu et sairaalassa saa puhua psykiatrille, ei jokapaikassa sellasta ole, eikä niille saa aikoja ihan tosta vaan.
Ite kun raskauden alussa halusin ravintoterapeutille, sain ajan n.kuukauden päähän, jollon vein ruokapäiväkirjan 2 päivän ajalta. Seuraava aika oli siitä 2 viikon päästä jollon se kerto et joo, syöt ihan ok jos näin syöt. 3nella kerralla se oli unohtanu mun edellisen käynnin kokonaan ja sano samaa, on ihan ok jos näin syöt. Paljonpa oli siitäki hyötyä... Sit sovittiin et saan ajan nyt heinäkuulle et katotaan tälle loppuraskaudelle hyvät ruoka-annokset yms, niin enpä aikaa saanukkaan. Ei kuulemma oo seuraavia aikoja ku vasta lokakuulle. Tarkotan tällä sitä nyt että aina ei saa apua vaikka sitä haluaiski.
Ite oon ihemetelly myös sitä neuvolassa kun ei ne muista kertoa puoliakaan asioista mitä ois syytä välttää tai hyvä tietää. Ite tiiän kysellä vaan siksi ku täällä niistä puhutaan.

Onneksi pääsääntösesti kuitenki ihmiset on neuvolassa ollu mukavia. Toivottavasti myös synnärillä, kunhan sinne nyt eka pääsis.
=)

 

Jos sairaalaan joutuu vuodeosastolle ja varsinkin jos joutuu täydelliseen vuodelepoon,
niin kyllä sieltä psykologi löytyy ja häneltä aikaa. Se on aivan eri asia olla potilaana, joka tulee sairaalaan esim. poliklinikkakäynnille tms., tällöin varmasti resurssit tulevat vastaan.

Äitiyteen kasvetaan. Täydellinen äiti ei meistä ole kukaan.

 

Huomenta!
Onpas täällä ollut tosiaan paljon keskustelua eilen... Sen kummemmin en taida alkaa mielipiteitäni laukomaan tässä johan niitä on tässä tullut, mutta Satunen ne ei varmaan ole hoksanneet sielä sairaalassa, että miksi haluat niin kipeästi pois sieltä. Kyllä LKS:ssa on mahdollista saada saman päivän aikanakin jo juttuseuraa jos osastolle joudut. Kun menet seuraavan kerran oli se sitte tänään tai kun olet viikolla 42 niin mainitse heti alussa kätilöille sinun sairaalakammosta ja pyydä että joku ehtisi käydä juttelemassa kanssasi.

Nanna + poju 34+5

 

kuusis76 jep..niin vähän meinasinki että ne pitäs keittää, jostaki luin joskus..
jotku kaverit tosin on kertoneet että ovat sairaalasta saaneet jonku tutin vauvalle jos se on imeny siellä tuttia??

TIETÄÄKÖ KUKAAN MITÄÄN NEUVOJA, MITEN USKALLAN LIIKKUA KOTONANI KUN MULLA ON SE 3 VIIKON EHDOTON LEPOPAKKO? siis yölläki pissatti, niin piti maltillisesti nousta ylös ja hissukseen sipsutella pissalle vaikka tuntu että pissaan housuun just ku nii hitaasti etenin. Illalla pukkas hikiä ku aloin nukkumaan ja kipristeli masua mutta se mahto johtua siitäku söin illalla karkkia ja join sitte välillä ison kupin piimää, ja välillä appelsiinimehua jossa o sitä hedelmälihaa!! |O uskaltaako sen verta liikkua että käy keittiöstä hakemassa esim: evästä jos nälättää? Tai käydä suihkussa.. Pitäiskö mun istua vai seisoa suihkussa??? Ja maata selälleen vai kyljiltään sängyssä ja patjalla? :ashamed:
kakallekaan ei uskalla lähtiä ku ei uskalla työntää, ei tiiä että kumpaa sieltä pukkaan ulos |O

EN SIIS VALITA!! kyselen vaan neuvoja ettei vaavi ala vielä syntymään. miten sitten istuminen??

Mulle ei siis neuvottu mitään ku lähin sairaalasta, muutako yks kätilö sellane mukava ja lempeä sanoi että koita levätä paljon eikä saa siivota jne.

En oo kyllä uskaltanu ees esim: pudonnutta haarukkaa lattialta noukkasta, ettei se nyt siittä ala syntymään!! :x oonkohan liian varovainen? miten sitten uskallan ottaa postin tuosta eteisestä oven vierestä ku meillä kolahtaa posti lunkasta posti sisään (kerrostalo asunto).. jaa öö..miten kyykistyn vaihtamaan dvd levyä dvd soittimeen?? Hui kauhea ku oon avuton..

OOn aina ollu niin tekevää ja menevää sorttia että vähän potutti vielä eilen tämä hiljais elo, mutta nyt on 2 päivää menty niin menee se loput 2 viikosta ja 5 päivästäkin..
ja pienellehän se o parasta ettei vielä synny. Tänään pitää varata aika sinne kontrolliin joku cervix-kontrolli keskiviikoksi tai torstaiksi..soitinkinsen jo tässä välissä. sain ajan torstaille 14.30 se o vissiin se misä tutkitaan onko alapääsä asiat mallillaan. ja vauvaa kans jne..


:hug: tulipa hyvä mieli ku sai tuonki hoidettua alta pois...

niin ihmiset, antakaa neuvoja miten pitää levätä??? :wave:

 

Satunen: Et varmaan liian varovainen voi ollakkaan... Itsellä kun oli se makuupakko niin oikeastaan nuo vessakäynnit olivat ainoat asiat mitä tein. Mies teki ruuan edellisenä päivänä valmiiksi eli sitä ei tarvinnu muuta kuin lämmittää. Onhan tämä ollu tosi rankkaa aikaa itselle ja miehelle, mutta jokainen päivä vauvalle masussa on hyväksi. Tuo kontrolli on nimenomaan semmonen missä katsotaan sinun kohdunsuun tilanne ja vauvan vointi ja sen mukaan sitten jatkot. Itse sain viime viikolla varovaisen luvan aloittaa liikkuminen ja keskiviikosta eteenpäin saan hiukan sitä vielä lisätä.

*muoks* Istumista kannattaa yrittää välttää mahdollisuuksien mukaan, se saattaa kypsyttää entisestään paikkoja.

 

Ompas täällä ollut paljon juttua eilen. Voimia satuselle :hug: Ymmärrän molemmat sekä sairaalan että satusen mielipiteet oikein hyvin. Itsekkin sairaalakammosta kärsin, mutta hampaita purren on aina yritetty kestää ja itse kun aikoinaan sain esikoisen (18-vuotiaana) muistan ahdistuneeni tosiaan sairaalassa itkeskelleeni suihkussa ja minusta tosiaan tuntui ettei kokaan ymmärrä minua en teen mitään oikein jne.... Joten tiedän mitä tuo sairaalassa olo voi olla. Nyt vanhempana on enemmän sellainen asenne että täällä ollaan korkeintaan näin ja näin kauan ja tämän ajan nyt on vaikka aidanseipäänä.

Synnytksestä oli myös juttua itsekkin jännään synnytyksen kestoa. Kolmonen tuli nimittäin syöksyllä alle kahden tunnin. Sairaalassa oltiin reilu 10min en tiedä mistä ne tuon keston on tuohoon neuvola korttiin vetäissyt. Nelonen oli sitten hidas melkein neljä tuntia joista kaksi kerettiin olla sairaalassa, mutta noiden välissä oli kuus vuotta aikaa joten nyt mietin että oliko nelonen siksi "hidas" ja nyt olis taas vuorossa nopea kun tuota ikäeroa ei tule noin paljoa. Itse kyllä ehdin sairaalaan, mutta jos isommat on koulussa ja mies töissä ja tulee äkkilähtö niin mihin mä tuon pojan pukkaan. Mummolastakin kestää kuitenkin jonkin aikaa ennenkuin ovat täällä eikä nekään välttämättä kotona kokoaikaa ole. Jos isommat ovat kotona niin olen päättänyt että uskalla 2 vuotiaan jättää 12-vuotiaan seuraan hätätilassa kun tiedän että joku aikuinen on tulossa.

Noista supistusten tekemästä pohjatyöstä niin tosiaan minulla ainakin nuo supistukset ovat saaneet edellisellä kerroilla jotain aikaiseksi vaikkei kivuliaita ole olleetkaan. Nykyisen kuopuksen aikanakin mies oli vaan sitä mieltä että käydään näytillä sairaalassa ennenkuin hän lähtee töihin. Supisteli siis noin 10minutin välein ja ei mitenkään kivuliaasti siis tuntui mutta ihan normisti tein kotitöitä laitoin ruokaa jne... No yllätys sairaalassa 7cm auki Joten minä jos olen kotona siihen asti kun "pystyn" niin tuohon eteiseen syntyy ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Toisillahan taas ei tapahdu mitään vaikka kuinka sattuis joten on tosiaan yksilöllistä tuokin.

pumppernikkeli ja niilo 34+5 (hyvä aina tarkistaa noista nannan tekseiistä millä viikolla mennään kun ite en muista )