Kyllä minä tajuan ahdistuksen sairaalassa.
Minä makasin ennen esikoisen syntymää monta vuorokautta katetroituna täydessä liikkumakiellossa pimeässä huoneessa peläten omaa ja pienen selviytymistä. Sektion jälkeen olin kolme vuorokautta teholla. Kyllä ahdisti ja minuutit olivat pitkiä, tunnit tuntuivat vuosilta. Mutta ei ollut vaihtoehtoa.
Siinä yksi suurin syy, että esikoinen on jo koulussa nyt kun viimein uskalsin toisen lapsen tekoon.
Ja ahdistus oli valtava, kun alkumetreillä selvisi, että sama on suuressa vaarassa toistua. Ja kun nyt olen ollut tehoseurannassa koko raskausajan, niin suuri "vaara" on, että joudun sinne sairaalan vuodelepoon jopa viikoiksi.
Ja kyllä se tieto ahdistaa!! Ja todella tiedän mitä se ahdistus sairaalassa on. Se on kuitenkin pienempää kuin se ahdistus ja epätietoisuus, mitä kokee keskoskaapin takana...
Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta en koskaan, koskaan haluaisi ajatella että olen saattanut itse toiminnallani riskeerata syntyvän lapsen elämää. Esikoisen kohdalla ei olisi voinut toimia mitenkään toisin ja nyt toimitaan niinkuin parhaaksi nähdään. Ja haluan nähdä sen niin, että terveydenhuoltohenkilökunta on tässä asiassa minua viisaampia.
Toivottavasti, Satunen, raskautesi kestää vielä pitkään.
Minä makasin ennen esikoisen syntymää monta vuorokautta katetroituna täydessä liikkumakiellossa pimeässä huoneessa peläten omaa ja pienen selviytymistä. Sektion jälkeen olin kolme vuorokautta teholla. Kyllä ahdisti ja minuutit olivat pitkiä, tunnit tuntuivat vuosilta. Mutta ei ollut vaihtoehtoa.
Siinä yksi suurin syy, että esikoinen on jo koulussa nyt kun viimein uskalsin toisen lapsen tekoon.
Ja ahdistus oli valtava, kun alkumetreillä selvisi, että sama on suuressa vaarassa toistua. Ja kun nyt olen ollut tehoseurannassa koko raskausajan, niin suuri "vaara" on, että joudun sinne sairaalan vuodelepoon jopa viikoiksi.
Ja kyllä se tieto ahdistaa!! Ja todella tiedän mitä se ahdistus sairaalassa on. Se on kuitenkin pienempää kuin se ahdistus ja epätietoisuus, mitä kokee keskoskaapin takana...
Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta en koskaan, koskaan haluaisi ajatella että olen saattanut itse toiminnallani riskeerata syntyvän lapsen elämää. Esikoisen kohdalla ei olisi voinut toimia mitenkään toisin ja nyt toimitaan niinkuin parhaaksi nähdään. Ja haluan nähdä sen niin, että terveydenhuoltohenkilökunta on tässä asiassa minua viisaampia.
Toivottavasti, Satunen, raskautesi kestää vielä pitkään.