***LOKAMASSUJEN SYYSKUU***

lhs munkin pitäis oma persus saada ängettyä takapenkille kahden istuimen väliin. Mahtaa olla tiivis tunnelma ja mustelmat tiedossa.

Ollaan myökin jotain isompaa mietitty (aiemmin oli). Mutta loppujen lopuksi harvoin koko poppoo lähtee liikkeelle. Kunhan mahdutaan jotenkin kolmen pienemmän kanssa menemään, isommat ei mukaan enää edes halua. Jouluna ja juhlina päästään kahdella autolla (siis rojulla). Ja pitempiä reissuja ei heitetäkkään ja ei pystyttäisikään nuorempien pahoinvoinnin tähden.

Eipä sen puolen, olishan sellainen joku tila-auto ihana mutta tuo kukkaro on tosiaan erimieltä asiasta ja miä en halua mitään ikivanhaa pikkubussin rohjaketta tuohon pihalle. :ashamed:

 

taas täällä ahkeria tääl näköjään kaikki...ihan kivaa!
autosta sen verran,et myytiin tos kesän lopulla mun auto,et pitäis ostaa uus jne...mut eipä kuulkaas ookkaan vie löytyny tääl mäkärvistelen ilman autoo kotona...välil ku jotain tärkeetä menoo,niin pitää anopilta lainata...ei kyl enää kovin kauaa kehtaa :ashamed: joka ilta etitään,mut ei ny mikä vaan auto meille kelpaakkaan....
...kaikki me ollaan näköjään aikas raihnasia ei täälläkään mitään kehuttavaa...nyt on poitsu ruvennu öisinki kiusaan ja nukkumisesta ei muutenkaan tuu mitään,ku ei sitä vaan löydä mitään hyvää asentoo....väsyttääki kokoajan...onneks voin "yrittää" ottaa päikyt siinävälis ku tyttö on eskarissa,mut ei sekään kyl aina onnistu....
kämppäki on siinä kunnos,et pitäis varmaan ainaki imuroida ,mut ku ei jaksa ei!
olipas siinäki taas valitusvirsi....
kai mä yritän ny taas torkahtaa hetkeks...jos vaik jaksais sen jälkeen jotain tehä

henkka ja veeti 33+5

 

huomenia kaikille!

suht hyvin nukuttu yö takana,kolmelta heräsin kamalaan räsähdykseen,ja hiippailin olkkariin että mitä kissat oikein meuhkaa,mutta siellä ne vaan makas..
tulin sitten siihen tulokseen että kai mie vaan unta näin..
mutta sitten aamulla kun heräsin niin tiskipöydällä oli särkynyt maljakko..oli vissiin yks kissa riehunu vanhemman tytön huoneessa,ja puottanu sen tuolta hyllyn päältä.

eilen illalla oli alamaha tosi kipeä,mutta kun asetuin nukkumaan,niin nukahin ilman mitään sen kummempia jutskuja..
edelleen tuo maha on kipeä,ja tuntuu että sitä vaan juilii..mikähän lie..ei ole kyllä nämä mitään liitoskipuja.eikä sellasia supistuksia jossa maha kovettus..vai voiko sitten olla menkkamaisia supistuksia(hölmöjä kyselen) ?

mutta nyt kyllä taidan neuvolla mennä soittamaan..

niinukka ja vunttunen 35+5

 

Ihanaa, että muutkin täällä kärsii erilaisista vaivoista... Musta tuntuu että joka toinen päivä on parempi ja joka toinen yhtä tuskaa; joka toinen yö nukutaan suht hyvin ja joka toinen yö sitt valvotaan... Meillä eskarilainen vielä päiväkodissa koko päiväsenä ainakin synnytykseen asti ja luulisi olevan päivällä aikaa levätä, mutta kun tuntuu ettei mikään asento ole hyvä. Seisoessa sattuu selkään, istuessa tulee karmeat liitoskivut ja maatessa on lonkat kipeenä... No ei pitäis turhista valittaa, mutta ärsyttää kun virtaa ois touhuta vaikka mitä; siivoilla, pestä ikkunoita ym. mutt ku ei pysty! Nyt aamulla kyllä pesasin keittiön ikkunan sisältä ja vaihdoin siihen verhot, onpahan edes vähän jotain piristystä.

Nyt alkais kaikki vauvatarvikkeetkin olla hankittuina, eilen saatiin vihdoin viimein lipasto kotiin. Tilattiin se, kuuluu olkkarin kirjahyllyn kanssa samaan sarjaan niin voi joskus sitten hyödyntää siihen jatkoksi. Vielä kun sais noi pestyt vaatteet sinne laatikoihin laitettua. Työkaverilta olen vaunut ostanut, ne pitäis vielä joku ilta hakea, mutta sitten pitäis olla hankittuan talkkia lukuunottamatta kaikki (ja perunajauholla kyllä tarvittaessa pärjää).

Asumisesta täällä oli jossain välissä puhetta. Meillä on saunallinen rivarikolmio, 77 neliöö, ja tässä meitä kokoaikasesti asuu mies, minä, 6v tyttö, kissa , pupu ja tuleva vauva. Lisäksi joka toinen viikonloppu isännän 10v tyttö. Ahdasta on ja tarkoitus oiskin päästä ens kesään mennessä muuttamaan isompaan. Oli meillä jokusen kuukauden tämä jo myynnissäkin, mutta ei menny kaupaksi (tai niin huonoja tarjouksia tuli, ettei myyty) ja nyt sitten pidetään taukoa ja katellaan keväällä tilannetta uudestaan. Jotain rivarineliötä haikailtais, mutta mihinkään korpeen mä en lähe ja tämä nykyinen on sijainniltaan mitä mainioin.

Niinukka siellä ainakin on kans meitä uusperheellisiä, tunnustaa täytyy että ei sitä aina jaksa niin hirveesti olla 'hyvä äitipuoli'. Isännän tyttö on tosi kiltti ja tykkään kovasti, mutta hänellä on jonkin verran ihan todettuja keskittymysvaikeuksia ja tunne-elämän häiriöitä, levottomuutta ym joten välillä on melko raskaitakin nuo pari päivää kun koko ajan pitää olla silmät selässäkin. Ei siis mikään adhd-tapaus, mutta levoton ja avuton. Heittäytyy usein 'pieneksi vauvaksi', jopa meidän neiti 6v on oma-aloitteisempi... Ihmettelen ihan, miten äitinsä ei ole opettanut esim. peseytymään itsenäisesti. Tyttö on meillä ollut nyt joka toinen viikonloppu puolisentoista vuotta, siihen asti tapaamiset oli hyvin harvinaisia eikä me edes tajuttu koko tilannetta. Nyt onneksi on isäntäkin tajunnut, että hänenkin panostaan tarvitaan, aiemmin eli siinä uskossa että tytöllä on kaikki 'kotona' hyvin vaikkei sitten ollutkaan... Toisaalta hirmu sääli, nyt onneksi kuitenkin tilanne on parempi ja tyttö asianmukaisesti erityisluokalla ja ätikin päässyt 'hulttiomiehestä' eroon.
Mutta aina sitä ei vaan jaksaisi vaikka sitä mieltä ehdottomasti olenkin, että meidän asia on vaan jaksaa, lapsessa ei vika ole... No, olipahan taas sepostus, mutta kai jotain selvensi.

Nyt täytyy vissiin lähteä laittamaan pyykit kuivumaan ja sitten työpaikalta hakemaan uusi virusturva koneeseen (tämä vanhenee tänään). On tosiaan jännä miten koukussa sitä on tähän palstaan, useemman kerran päivässä tulee katottua, onko joku jotain kirjotellu.

Voimia vaan kaikille ja onnea Elza!

 

niinukka mulla oli ja eilen illalla alavatsa kipeenä ja nyt aamulla juilinut vieläkin enemmän Jos en oottais niin oisin jo burana paketille mennyt ja juoksisin vessassa vähän väliä tarkistamassa että alkoiko menkat. Ihan samalta tuntuu kuin menkkojen alkamispäivänä. Just otin panadolin josko se yhtään auttais vaikka eipä se menkkakipuihinkaan ikinä auta :/

Täälläkin pitäis siivota, yök! Mutta jos tuota imuria ei liikuta niin kohta kahlataa pohkeita myöten koirankarvoissa ja pashassa :x Niin ja tuonne keittiön lattiaan tarttuu sukat kiinni. Mitä lie sinne on tänä aamuna kaadettu |O

Nauratti äsken kun likkakaveri soitti. Hän oli nähnyt unta että tää pieni syntyy 18 päivä. Unessa join kuulemma mustaa kahvia kera värillisten nomparellien :x On tää kun kavereiden uniinkin jo mennään

 

Huomenta päivää =)
Mulla on pitkästä aikaa semmonen ihan hyvä fiilis, jotenkin on tullu semmonen "rauhallisen odottava" olo ton synnytyksenkin suhteen.
Muutaman jutun haluaisin kuitenkin vielä selvittää joten ei auta kun terkan päälle sitte käydä oikein urakalla ja vaatia että saan vastauksia kun viime kertainen "lääkäri" ei osannut asiaansa.
Mä olen jopa pari yötäkin nukkunu niin hyvin, etten ole kertaakaan herännyt.Voitteko kuvitella ??
Joku mulle ennusteli, että on ihan lähdön enteitä ilmassa, mutta tuskin sentään..mulla ei ole yhtään semmonen olo nyt..tai ei kait se sit mitään oloja tarviikkaan.
Nyt alkaa kyllä viikkoja olla sen verran hyvin, että ei sen niin väliä vaikka syntyiskin pikkuinen =) Sais kyllä reilun viikon vielä pysyä niin olis sitte ihan oikeesti täysaikainen!
Juu mutta jos menis jatkamaan tota puuhaa tuolla keittiössä..pätkiskakkua väsään ja lihakeittoa ruoaksi

Tuplamamma+"poitsu" rv36+4 :heart:

 

tylsä Meillä ja kunnon kokoonpano. Minun , sinun, ja meidän lapset ja kaikki samankaton alla periaatteessa. Ja meillä nuo ex:t ei sotke asioita ollenkaan, toista ei ole ja minun ei puutu mihinkään. Soittelee poikaa silloin tällöin sinne ja poika menee jos haluaa. Nykyään tosi harvoin.

meillä on miehen pojan kanssa ollut aikatavalla ongelmia pojan ollessa nuorempi (nyt 12v) . Ollaan rampattu perheneuvolassa kysymässä neuvoa ja keinoja kuinka hänen kanssaan toimia. Kaikkea mahdollista oli: tuhrimista, peseytymiset todella ongelmallisia samoin ruokailut jne jne. Poika kävi nollaluokan ja nyt "pärjää" norm. luokalla. Vaikeeta edelleenkin on esim. vaatteiden vaihtaminen puhtaisiin tai syksyisin niiden lisääminen/keväisin vähentäminen. Pulttaili vielä toissa vuonna kuin 2v uhmaikäinen, heittäytyi maahan huutamaan jne. perheneuvola oli sitä mieltä että poika on äidin kuolessa ollut niin pieni (n.2v) että hällä ei silloin ole ollut uhmaikää tai siis turvallista ympäristöä missä kokeilla rajojaan.. Ja uhmis oli nyt myöhemmin. Hittoako se minuu lohdutti yhtään |O Kun tätä arkea oli kumminkin elettävä. Mullahan paloi päreet ihan totaalisesti ja otin vuoden mittaisen aika lisän kuopuksen ollessa 1/2 vuotta. Eropaperitkin laitettiin eteenpäin, kunnes päätettiin yrittää uudellen kumminkin.

Ei tää ruusuilla tanssimista ole ollut tääkään mutta poika on kasvanut ja rauhoittunut ihan selkeästi. Tosin mun ärsytyskynnys on hänen kohdalla edelleen aika matala :ashamed: Mutta omille tunteilleni en voi mitään, yritän vaan pitää mölyt mahassa. Tää viiminen vuosi onkin sitten tapeltu isännän tytön kanssa :headwall: No murkku meni naapurikaupungin asuntolaan ja koti rauhottui kummasti Nää kaks kun jaksavat aina kokeilla saisko isin kumoamaan mun kiellot...

Jokohan kohta alkaa tappelut mun esikoisen kanssa vuorostaan Mutta toisaalta poitsu on pienestä pitäen oppinut missä menee äidin sietokyvyn raja ja sen että kannattaako sitä ihan turhasta ylittää. Ei kannata ja ei poika ylitäkkään. Ainakaan tällä hetkellä mutta eiköhän sekin ole edessä.

Ei tää uusperheen elämä herkkua ole jos ei ydinperheenkään. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin Ja voin ihan rehellisesti sanoa että välillä toivon isännän lapset jonnekin hevon kuuseen |O :ashamed: Jos välillä kyllä nuo omatkin oon sinne valmis lähettämään Mutta toisaalta jokainen lapsi kokeilee saako periksi jos on yleensä saanut. Isä näille periksi on miltei kaiken antanut ennen minua. Kaipa siinä taistelutanner syntyy kun tavallaan "vieras" tuleekin mullistamaan säännöillä elämän. Mutta kyllä mun mielestä pitäis jo monen vuoden jälkeen pikku hiljaa kaikkien päähän mennä missä mennään ja millä säännöillä :kieh:

Juu ei mulla taas yhtään kiehu täällä, ei :ashamed:

Pakko oli tulla lisäämään että vaikka noista vaikeuksista pärpätänkin niin on meillä niitä ihania seesteisiä aikojakin tässä perheessä

Ja hauskoja sattumia näin jälkeen päin ajateltuna. Esim. Mun esikoiselta leikattiin umppari toissa tammikuussa. Hoitaja oli kysellyt sisaruksista hältä, no toinen alkoi luettelemaan; Isällä kolme lasta (2 siskoa ja veli), kotona 2 veljeä. (silloin oli just aikalisä ja poika ei noita miehen lapsia luetellut). Hoitaja oli kuunnellut ja todennut että onhan sulla sisaruksia aika paljon

No sitten kun pojan isä tuli poikaa sairaalaan katsomaan ja hän alkoi nauramaan että ei voi olla totta! Mitähän nuo hoitajat ajattelevat. Hänen toinen poika (uudesta liitosta) oli ollut pari viikkoa aiemmin umpparileikkauksessa ja sama huone sama sänky. Tenavat ja muijat vaan vaihtuu ja sama ukko joka kerran kysyy tietä oikeaan huoneeseen

No nyt jätän kyllä tilaa muillekin ja otan tuon imurin esiin, se on erijuttu jaksanko sitä käynnistää

 

Kyll täälläkin yritetään olla kiehumatta... Joskin vähän eri asiasta kuin tuutilulla :/

On se kiva, kun on töissä sijainen, joka on ammatillisesti täysin epäpätevä. Ilmeisesti hän ei ole kuullutkaan sanaa vaitiolovelvollisuus... Mun nuoret alkaa kohta repimään pelihousujaan siellä, kun muija ei osaa pitää leipä läpeeensä kiinni heidän asioistaan. Taas kuulin kuinka inhottavia murkkuikäisiä minulla siellä on! No joo onhan ne välillä, mutta ei heidän ongelmiaan tartte kaikille kailottaa... Mä kun palaan töihin, niin ei mulla ole nuoria, joita hoidella, kun toi ämmä sössii siellä kaikki. No kyll se tuntus haukkuvan siellä myös noita alle kouluikäisiä, kun heidän vanhemmat on niin uusavuttomia. Se voi olla monenkin kohdalla totta, mutta ei se silti kuulu kaikille. :headwall:
On tosi kiva kuulla, että toisen oltua töissä noin 4 viikkoa, niin hommat kusee siellä jo näin pahasti. Tässä alkaa tuntua siltä, että olispa töissä, niin ainakin nämä tilanteet voitaisiin välttää. Ei siellä kauan riitä mullekaan töitä, jos tuo ei opi noudattamaan vaitiolovelvollisuutta. Saavat perheet sen verran hyvän kuvan, että loppuu se viimeinenkin yhteys niihin. Ja just kun olen saanut parin vuoden aikana tehtyä niin paljon :$
Tekis mieli kiroilla täällä tosi kovin, mutta mitäs se auttaa. Toivottavasti se ämmä saa jostain järkee vähän päähän ennen kuin on liian myöhäistä!

Muuten täällä ei mitään erikoista. Välillä vähän supistelee, jotain lirahtelee välillä (onneksi menin jo ostamaan tenaa). Seuraava tsekkauskäynti on maanantaina ellei ennen sitä synnytys jo ala
Tänään neuvolaan ( taas joku sijainen siellä). Eilen olis ollu synnytysvalmennus, mutta kun meidän terkka on supistelujen takia saikulla, niin eipä sitten ollut mitään. Eikä luultavasti olekaan ollenkaan. Eipä silti, että kyll meille tammisaaressa kerrottiin kaikki sen verran hyvin ja yksityiskohtaisesti. Joten sitä voisi melkein pitää valmennuksena. Ei siinä mitään videoita tietty katottu tai hengitystä harjoiteltu, mutta kaikki tarpeellinen tuli silti.

Tiistaina muuten tehtiin siellä tammisaaressa käydessä samalla se synnytystapa arvio. Painoarvio on (jos menee laskettuun) noin 3,5 kg. Tippus muuten iso kivi sydämeltä. Ei täältä mitään kauheen isoa mötikkää näyttäis tulevan, vaikka sitä rakenneultrassa niin mallailtiin.

LillaStina ja Nyytti 36+2

 

Ja odotan innolla näiden kaikkien kokemusten jakamista sitten teidän kaikkien kanssa vauvojen jo synnyttyäkin. Johan tässä niin tuttuja ollaan :wave: ja samassa tilanteessa.

Tottahan toki! Miten tässä osais muka ilman tätä porukkaa enää edes olla. Minusta on ollut todella mukavaa lukea ja jakaa asioita teijen kanssa. Ja ihana lukea (varsinkin alkumetreillä ) esikoisten odattajien tuntemuksia. Palaili mieleen omat ajat silloin joskus kauan sitten. Kiitos muutes kaikille teille :hug:

 

LillaStina ensimmäinen asia mikä opetaan hoitoalalla tai vastaavalla on VAITIOLOVELVOLLISUUS. Missähän sun sijaisen korvat on olleet kaikkina niinä kertoina tai missähän se järki on tätä nykyään |O Kyllä pistäis vihaks mullakin jos toinen tavallaan omia saavutuksia tuhoaa. Luottamus kun jotain kohtaan menee niin se heijastuu nopeasti muihinkin työntekijöihin. Yritä kestää siellä :hug:

 

Hei vaan hei kaikille! :wave:

Täälläkin vaivainen akka
Eilen kävin vähän kaupoilla ja lantio meinasi irtisanoa itsensä lopullisesti. Myös tuo häpyluu kiukutteli todenteolla, taitaa pikkuakka puskea itseään alaspäin ja kunnolla...? Ja myös kummallista alavatsakipua täällä, tuntuu kuin nahan alta olis jotain repeämässä. Painelin sitten alavatsaa ja tuntui kuin olisi ollut mustelma, mies sitten kyykyssä tutki mun vatsan alaosaa ja totesi ettei siellä mitään näy. Mikä lie kipeä kohta sitten?

Vaatteita on taas hankittu vauvalle ja niitä alkaa olla aika lailla. Viikonloppuna vois haalia loput tarvittavat: sitteri, patja sänkyyn, muutamat lakanat, vaipat, pikkusälät, amme ym. Ollaan sitten varmasti valmiina kun lähtö tulee

Meilläkin uusperhe. Oli jotenkin helpottavaa lukea teidän muidenkin uusperheellisten odottajien tuntemuksia ja kokemuksia. Meillä muutama vuos takana tätä kokooonpanoa ja miehen lapsi oli pikkuisen yli 2v kun tavattiin. Siitä asti ollaan eletty yhdessä, mutta edelleen on vaikeuksia ja suurimmat vaikeudet juuri minun ja miehen lapsen välillä. Välillä lapsi sai koko perheen ihan sekaisin pelkillä puheillaan ja käytöksellään. Suurin osa kuitenkin on hänen äidiltään ja mummoltaan peräisin, mutta eihän minun lapset sitä ymmärtäneet millään. Useinhan se "sanansaattaja ammutaan ensimmäisenä"...

Edelleen taistelen hänen kanssaan käytöstavoista, ruokailusta ym. missä hänen pitäisi totella minua. Välillä ihmetyttää että miten muka on voinut juurtua hänen päähänsä niin syvälle ajatus että elää vain isänsä kanssa ja vain isää totellaan. Mun lapsilla ei ole mitään ongelmaa mun miehen kanssa, heille on itsestään selvää että miestä totellaan siinä missä minuakin. Välillä ihan kadehdin kuinka mieheni pääsee niin helpolla ja mulla taistelut hänen lapsensa kanssa senkun pahenee
:|
Jotenkin musta tuntuu että hermostun tuohon lapseen nyt raskausaikana paljon helpommin ja nopeammin. Välillä ei tarvi kuulla kuin se ainainen jokapäiväinen lause: "mitä ruokaa? aijaa, mä en syö, mä inhoan sun ruokia..." Ja mun hermot tilttaa samantien.. :ashamed:

Tuntuu että ei jaksa enää tehdä mitään sen lapsen eteen, kaikkeni olen koittanut ja yrittänyt antaa, mutta ei ole koskaan hyvä. En enää yritä edes niinkuin ennen. Voisin välillä lähettää lapsen indokiinaan ilman paluu lippua.
Koitan kokoajan kuitenkin tolkuttaa itselleni että hän on vain lapsi, mutta silti..

Tuutilulla: minäkin mietin jo viime syksynä aikalisää meidän perheessä, mutta tulin siihen tulokseen ettei yksi lapsi voi terrorisoida tässä perheessä niin paljon, että mahdollisesti koko perhe olisi mennyt.
On tosiaan helpottavaa lukea että muutkin räjähtelee samoista asioista ja ilmeisesti myös "kiidyttävät itsensä siihen tilaan että kiehuvat.." Välillä puran tuntojani hyville ystäville puhelimessa ja avaudun kaikesta tuohon lapseen liittyvästä ja kummasti helpottaa kun on paasannut puolituntia

Eipä tänne ihmeempiä, kuin ei yleensäkään. Enpä tiedä onko tää äippälomakaan niin rattoisaa. Jotenkin kyllästyttää vaan olla, kun ei kuitenkaan pysty tehdä mitään oikeestaan. Tai siis paremminkin ei pysty minnekään pidemälle lähtemään, koska on niin raihnainen ja isomahainen ettei jaksa enää kantaa palloa kovin pitkiä matkoja + aikoja yhtäsoittoa

:ashamed:

milli&tyttöpötkylä rv 32+3

 

siis mä olen luullu et oon ainut jolla palaa käämi... :kieh: luojan kiitos teitä on siellä muitakin... siis uus perheellisiä.
Meillä siis miehen lapset (sopimuksen mukaan) pitäis käydä tääl joka toinen viikonloppu, mut miehen exän yövuorojen takia ovat meillä useammin kun toi isäntä ei halua et lapset joutuu olemaan öitä hoidossa. Se on ihan jees... mut nyt kun tää exä eros ja muuttaa 1.10 (heh heh) niin en tiedä miten asiat muuttuu... sillä kun on niin huonot hermot ja alkaa vähän huolestuttamaan lasten puolesta sen meno, ei jaksa lapsia hoitaa kunnolla ja saavat tehä vissiin mitä haluuvat ja sillai. Poika on 4v ja tyttö marraskuussa 3v... Miehen exä halus enemmän vapaata kun hän joutuu olemaan OMIEN lastensa kanssa kaikki vapaat... voi vittu sanon minä... mitäs on tehny lapsia ja hittoako valittaa... jos se olis viel ton ukon kanssa niin eihän sillä olis edes joka toista viikonloppua vapaana.... eikä se sais elätusmaksuja ja ja ja ja.... me ollaan puhuttu isännän kanssa et (minä hammasta purren) muuttakoon lapset meille ja maksakoon exä meille saman summan elatusmaksuja jos niin koville ottaa... hermo kiehahtaa ainakun aattelenkin et ne tulee taas... mut ihan kivaa meillä on kuiteski... annan isännän komentaa minä en vaan yksin kertasesti aina jaksa... sanon sata kertaa ja sit on isännän vuoro. Eilen tulivat ja sunnuntaina viedään takas äidilleen... No koitetaan kestää ja jaksaa... noi on viel vissiin niin pieniä et eivät ymmärrä kunnolla et tulee pikkusisko tai veli... tai sitä ne ei ainakaan tajuu et se saa asua tääl koko ajan mut ne ei.... katotaan kuin käy.

Istuimien kanssa meilläkin ongekmia... ilmotin isännälle ku sovitettiin istuimia autoon et silloin ku kaikki kolme pitää asentaa takapenkille niin herra saa asentaa lapsensa sinne ihan ite...


Nyt tuli kyllä sellanan valitus virsi et ei tosikaan....

-Santti ja Ilppi 36+4-

 

huomenna aamulla sit labraan testeihin....on meinaan paripäivää jomotellu ja muutenki ollu jotenki kummallinen olo...aateltiin neuvolatädin kans,et otetaan varmuudenvuoks kaikki mahd. näytteet =) pissat ja hiivat ja tulehdukset.....saapahan sit mielenrauhaa....voihan ne kivut ja jomotukset tietty johtua kohdunkaulan kypsymisestäki...
täälähän onki useempi uusperhe...meitsil ei mitään kokemusta sellasesta joten toivotan teille vaan tsemppiä =) noitten muksujen kans...

 

Kahvia kuppi, kaksi herkkuvoileipää, esikoinen päiväunilla, ruoka uunissa, pyykit ripustettu kuivumaan, netti... ah, kyllä taitaa olla päivän paras hetki?

Tsemppiä teille uusperheelliset! Huh, kuulosti siltä että ei ole helppoa :/ Omalla miehellä onneksi poika jo 16 vuotias, ja ei ole oikeastaan koskaan meillä. Mies ja poika tutustuivatkin vasta kun poika oli 9... harmillinen tarina, mutta en taida jaksaa tänne sepostaa. Aina ei mene elämä niinkuin toivoisi. Nyt tapaavat silloin tällöin, mutta vahinko on jo tapahtunut. itse en varmaan pystyisi uusperheessä asumaan, luonteeni tietäen. Mutta ovat kyllä kovasti nykyaikaa, ja hyvä niin että ihmiset tapaavat uusia ihmisiä eron jälkeen eivätkä jää "yksikseen". Kovasti voimia teille :hug:

Mulla ei kyl tää vauva enää mahdu mahaan! Tuntuu että tulee jo selästä läpi!! On vissiin vieläkin pers eellä, niin onhan se ahdasta. Kääntyis nyt hyvän sään aikana... ei tässä sektioihin ole aikaa Parin viikon päästä on lääkäri, sitten saapi tietää.

Tänään lähdetään käymään tytön tarhassa, irtisanoin sopimuksen heti kun jäin saikulle, pitää käydä tavarat hakemassa ja vähän keksiä ja kakkua ajateltiin viedä. Onhan se surullista, mutta yksi vaihe vain elämästä. Nyt ollaan sit valmiita ottamaan uusia juttuja vastaan

Mukavaa torstaita kaikille, huomenna onkin jo viikonloppu, kiva juttu!

Topsy 33+2

 

Ihanaa, että on muitakin, joilla ei nämä viimeiset viikot ole niin, ah, autuaita. :headwall:

Takan hirveä liskojen yö. Minkäköhän yökyöpelin sitä tuolta massusta saakaan, kun se tuntuu olevan siä mieltä, että yö on parasta aikaa kaikenlaiselle myllerrykselle. Lähinnä sen pepun tai jalan työntämistä kylkiluiden alle....

Selkää jomottaa aina kaikki yöt ja ilman kaurapussia, mä varmaan olisin jo tullut hulluksi.

Kaikki vauvan tarvikkeet pitäis olla valmiina. Pullot ja tutti nyt vielä steriloimatta ja vauvansänky hakematta, mutta nehän ehtii.. ehkä...

Jos joku keksis sellaisen sängyn missä olis yhtäaikaa viileä ja lämmin?

Nökö ja vekara 35+1

 

eilen oli siis ylimääränen neuvola, ja eipä siinä kummempia; tärkein,eli sf, oli taas lähtenyt nousuun parin viikon paussin jälkeen! siis palasimme sinne omalle käyrälle yläkäyrän yläpuolelle! lisää positiivista, paino oli noussu vain 389g/vk, mikä on mulle aika pieni lukema! viimeks meni pohjat; 1400g/vk ...paljokohan sitä sais sinne synnärille jätettyä tuota painoaan,voipi olla kiva(plaah) kuntokuuri edessä...ja joulukin siinä sitten pukkaa päälle,voivoi, mitenkähän herkuttelijan käy! :|
...olemustaan murehtien häipyy kahvin keittoon....
tilda+tiitiäinen34+4 :heart:

 

Nettipimennossa oltu ja tekstiä sadellut... Pikaiseen kirjoittelen, sitten siirryn lukupuuhiin kahvikupposen kera ja palaan myöhemmin muihin juttuihin =)

Kysyn teiltä jotka puhuitte vauvan olevan "vinossa" ---> siitä syystä sectio mahdollisuus. Eli millai "vinossa" vauva sit tarkalleen teil on? Mulla kans kohtu jotenkin toislaitainen, et vauva on vähän vinossa, MUTTA terkka sanoi et ei ole kuullutkaan sen ja section yhteydestä Mut jospa mä sit olen vaan käsittäny asian väärin ja tei muilla on vauva eritapaa vinossa...*miettii hän*

 

mamma3
elikkä meillä pikkunen silleen vinossa,et pää vasemman lonkan päällä ja jalat oikeen puolen kylkiluissa...välillä se on myös ihan poikittain...juttuhan on niin(mitä mä siis oon ymmärtäny) et jos ei mee siihen täys raivotarjontaan...tai käänöksen jälkeenki vie kääntyy,niin joutuu siihen synnytystapa arvioon,missä voi ehdottaa haluaako yrittää alatie synnytystä,vai haluaako sektion...kyl mä alateitse tän haluan synnyttää,mut jos kääntyy vie jalat alaspäin,niin en suostu enää...meil naapurissa yks nainen joka elinikäinen invalidi sen takia,et synty jalat edellä ja lonkkako oli jotenki vääntyny tai jotain...ny kävelee kepeillä..tai siis kävelly koko ikänsä........siinä hyvä esimerkki miten voi käydä perätila synnytyksessä....

 

Hei,


Täällä tosiaan on aktiivista porukkaa. Vissiin kaikki lokaodottajat jäänet jo kotiin, kun on aikaa kirjoittaa näin paljon. Mulla on vielä ensi viikko töitä ja sitten pääsen äitiyslomalle. Saa nähdä millainen kituviikko ensi viikosta muodostuu. |O :headwall:

Viime yö oli kyllä ihmeellinen, heräsin pari kertaa veskiin ja toisella kerralla valvoin kaksi ja puolituntia, eikä väsyttänyt vähääkään. Olin ihan virkku ja olisin voinut herätä touhuilemaan, mutta en kehtaa koko talon väkeä herättää omalla kuukkasemisella. Sitten tyydyin vaan pyörimään sängyssä ja mietiskelin vauva asioita...


Topsy taisi kysellä esikoisen ( 3v) päikkäreistä.
Meillä esikoinen täyttää tammikuussa neljä vuotta ja päiväkodissa nukkuu 1 1/2 - 2 h päikkäreitä. Päiväkoti iltoina jos on nukkunut tuon pari tuntia, niin ilta venyy lähemmäs kymmentä ennenkuin on unessa. Sänkyyn mennään kyllä 21-21.30. Eilen oli nukkunut päiväkodissa puolitoista tuntia ja nukahti aikaisemmin illalla yöunille sekä heräsi aamulla itsestään seitsemän jälkeen. Sanoinkin tänään päiväkotiin ettei tytön saa antaa nukkua enempää kuin tuon puolitoista tuntia. Viikonloppuna meillä nukutaan aamulla 9, eikä nukuta yleensä päikkäreitä ja silloin menee yöunille klo.21. Minua on alkanut mietittyttää se, että tyttö ei asetu itsestään illalla nukkumaan, vaan meidän pitää iltasadun jälkeen odottaa sängyn vieressä kunnes tyttö on unessa ennenkuin huoneesta voi poistua. Jos jätät yksin niin lähtee kulkemaan sängystä ja ilta menee ihan pipariksi eikä asetu senkään vertaa. Nyt olenkin miehen kans pähkäilly miten ihmeessä neiti opetetaan jäämään sadun jälkeen yksin nukkumaan omaan sänkyyn. Toivoisin että tyttö oppisi ennen vauvan syntymää tämän, mutta melko epätoivoiselta se kyllä tuntuu ja eihän tuohon synntykseenkään enää kovin kauan aikaa ole. Oma vikahan se on kun ollaan tytär tuohon opetettu..Jmutta jos jollain on hyviä keinoja tuohon niin otan niitä ilolla vastaan.

Mukavaa torstai päivää

Katja ja Einar 33+2

 

Täälläkin uusperheillään, joka toinen vloppu miehen 11-v tytär. Pääasiassa menee ihan hyvin. Välillä ei vaan jaksa. Nyt lähiaikoina tyttö on ollu meillä 3 vloppua putkeen, ja ite ollut vähän poikki ja mies ollu arkisin paljon työreissuilla.... Niin ei enää oikein jaksanut innostunua tytön jutuista. Alkaa kaiken lisäks olla kohta olla vissii joku teini.. Välillä hankalaa kun meillä paljon "tarkempaa" kuin tytöllä kotona. Siis niinkuin esim. tavat ja siisteys.. Tytön äiti kun ei oo niin tarkka, ja välillä saakin laittaa kaikki vaatteet pesuun kun tyttö tulee vlopuks. Kuivattelepa sitten toppavaatteita talvella seuraavaks päiväks päälle (ilman kuivausrumpua)..

huh, tulipa purkaus, sori :ashamed:

Tänään 1. äippälomapäivä (saikulla oon ollu)

Neuvolassakin käyty. Kaikki hyvin, alapainetta pitää seurata rr 98/80, oli aikaisempiin nähden vähän koholla... kohtahan mulla kohtaa noi ylä- ja alapaine . Painoakin oli tullut :ashamed: . Nyt yhteensä noin +10 kg, ei enää paljoa enempää kiitos.
Niin ja tärkein: Vauvan pää oli jo "osittain" kiinnittynyt :heart: . Eli toivoa on että mussukka sieltä tulee joskus poiskin. Tietääkö kukaan,voiko tosta kiinnittymisestä arvioida mitään kauanko menis synnytykseen?? Taitaa kyllä vissii olla noita yksilöllisiä juttuja.

Oon yrittäny vauvan kanssa hieroa kauppoja, että josko jo parin viikon päästä lähettäis sairaalaan hommiin

Putsku ja maha 35+0

 

Ja odotan innolla näiden kaikkien kokemusten jakamista sitten teidän kaikkien kanssa vauvojen jo synnyttyäkin. Johan tässä niin tuttuja ollaan :wave: ja samassa tilanteessa.

Tottahan toki! Miten tässä osais muka ilman tätä porukkaa enää edes olla. Minusta on ollut todella mukavaa lukea ja jakaa asioita teijen kanssa. Ja ihana lukea (varsinkin alkumetreillä ) esikoisten odattajien tuntemuksia. Palaili mieleen omat ajat silloin joskus kauan sitten. Kiitos muutes kaikille teille :hug:

Ehdottomasti jatketaan juttua myös viimeisenkin lokavauvan putkahdettua maailmaan! Se on mukavaa, että tähän pinoon mahtuu eri ikäisiä ja erilaisisa elämäntilanteissa olevia ihmisiä; niin meitä esikoisen odottajia, joilla ei ole vielä harmaintakaan aavistusta siitä, mitä se lapsiperheen arki on kuin myös teitä uusperheellisiä, joilla on vähän liiankin hyvä käsitys siitä harmaasta arjesta. Mielenkiintoisia kaikenlaiset elämäntarinat tasapuolisesti, ja mukava lukea ja kuulla konkareiden kokemuksia!

 

henkka81: Kiitos!! Toi selventi paljon =) Meillä siis vauva nyt rt:ssa. Vinossa kuitenkin. Mutta jännä kuinka terkka ei ollu asiasta kuullu huh, uskaltaakohan ton terkan pakeille enää mennä jos noin tietämätön on

tuutilulla: Voin mää tullakkin teille jatkaa näitä puuhasteluja, kunhan saan inspiksen taas jostain kaivettua Se meinaas eilen katosi jonnekkin, enkä ole viel sitä löytäny
Mä muuten kans oon ihan kypsää kauraa. Jännä kuinka nopsaan mieli ja olotila muuttuu. Nyt oisin ihan valmis lähtee vaikka NYT HETI synnärille ja kestäsin mitkä kivut vaan ilman mitään lääkityksiä JOS vaan saisin tän ulos NYT Vauvallekin ois osapuolin kaikki valmiina vihdoin MUTTA terkkapa mua rauhoitteli ja koitti hillitä tätä mua ajattelutapaa Kauhulla kuunteli kun kerroin et sais jo syntyy. Sanoi että no ei tartteis kyl viel pariin viikkoon syntyy, et koita vaan ottaa iisisti Ja toiset vaan toivottaa tervemenoa tässävaiheessa

Rontti: Kyllä on meillä taas niin samanlaiset ajattelut =) ...oikein ihmettelyksi menee Mä kans oikeestaan sen takii nyysäilen näitä huushollin kolkkia ja komeroita, että ainakin kuvittelen voivani ottaa sit iisimmin ku vauva on syntynyt. Jäisi enemmän aikaa sit isompienkin huomioon ottamiseen y.m. kun tilanne on sit outo ja uusi kaikille. Eikä tiedä miten puhki sitä ite synnytyksestä sit on ja millainen vauva sieltä oikein tulee Mutta nähtäväksi jää, osaako sitä iisimmin tällä luonteella(niinkun sanoit ) ottaa?? :kieh: =)
No tuleehan ne ristiäiset ja joulukin kohta heti siihen perään, että saadaan me sit hyvä syy taas puuhastella
Ja mäkin oon ajatellu et kuinka ihmeessä sitä tekee sit ruokaa y.m. kun vauva on syntynyt. Siksi oonkin pakastanut ruokia(mitä en yleensä tee) ja leiponut vierasvaraa. Tosin leipomiset alkaa olla jo syöty ja tossa mietin et alanko taas leipoo, mut hei haloo minä...kaipa sitä voi tehä jotai nopsaa kahvileipää vieraille tai toisekseen, miksi stressata...luulisi ihmisten tajuavan et on juuri synnyttänyt ja monethan tuo jotain syötävää rotinoiksi =) Tai sitten tyydytään kaupan valmisjuttuihin =) Onhan se isäntäkin kotona sitten alkuun että eiköhän se elämä jatku ja ruokaakin hetimiten valmisteta...välillä vaan tuntuu LIIAN isolta asialta tuo vauvan tulo...onhan se iso ja asioita muuttava asia, mutta ei elämä lopu siihen

 

Aktiivista porukkaa tosiaan, hyvä etten ole ainoa

Tsemppiä kaikille uusperheen pulmien kanssa painiville! Ymmärrän hyvin, että toisten lapset voi välillä ottaa kupoliin, meinaahan tuo pälli välillä levitä totaalisesti noiden omienkin uhmisten kassa..*huoh*

Päiväunista! Meillä ei esikoinen ole nukkunut päiväunia yli kahteen vuoteen (täyttää siis ensi kuussa 5v), ja tuo meidän pieni herra uhmiskin on jättänyt unet jo aikaa sitten pois, mikä ei kyllä välttämättä ole ollenkaan hyvä juttu. Siis nuorempihan on nyt 2½v, mutta ei ole enää puoleen vuoteen suostunut nukkumaan, päikkäreille meno meni ihan mahdottomaksi, luovutin suosiolla kun homma meni järkiään siihen, että 1½ tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen alkoi vaan pelleillä ja halusi leikkimään..No on siitä asti mennyt tyytyväisenä nukkumaan klo.19.00, heräilee 8 maissa. Jos kerran herralle tuo rytmi on paras, niin olkoon sitten, vietetään päivällä pieni "lepotuokio" ruoan jälkeen, ja se näyttää riittävän.

Jaahas, nyt on mukulat välipalaa vailla..pitäis vissiin alkaa ihan ruoan laittoonkin, ei vaan millään jaksais, mulla on taas niin vetämätön ja kurja olo että.. :headwall: :headwall:

lhs 34+5 (ei voisi olla jo lokakuu, eikö??????)

 

.. no niin, ken leikkiin ryhtyy - leikin kestäköön , ja vaikka aikalailla väsyttää ...
niin mitä ilmeisemmin oon Ylen uutispätkässä vkonlp/ma radiossa tän meidän synnytysvalmennus episodin tiimoilta, tuossa toimittaja soitteli siihen malliin.
Toivon mukaan ei haastattelussa kuulu se samainen tunneailahtelu, väsy ja ... kuin kai joillain muillakin -- ja mullakin on tässä ollut, aika uuvahtunut ja nyyhkyolo. Marttyyrimitalia vois jakaa väliin.
Uutisissa kai pitäisi olla asiallinen ?
Ei vainkaan - saan lukea käsiksen ja homma editoidaan pariin minuuttiin.
Tästä vauvasta tulee varmaan naispuolinen nelsonmandela ? En halua unelmoida naispuolisesta marttiahtisaaresta, nimittäin ... enkä kyllä tiedä tarjahalosestakaan - kumpikaan ei tunnu söpöltä noin vauva-ajatuksena


Tuntuu muuten että kun viola painuu sinne 'lähtökuoppaan' eli lantioluiden sisään, se tuntuu aika muikeelta ... ja tulee kaikenmaailman lantiovääntöä...

Nyt meen päikkäreille ... puuuuh ...
myöhemmin lisää ...
aivot ei riittänyt edes ikean pinnasängyn pehmusteen solmimiseen - vai oisko ruotsalainen logikka ja/tai malli ?

- papu & viola auroora RV 35

 

Ja odotan innolla näiden kaikkien kokemusten jakamista sitten teidän kaikkien kanssa vauvojen jo synnyttyäkin. Johan tässä niin tuttuja ollaan :wave: ja samassa tilanteessa.

Tottahan toki! Miten tässä osais muka ilman tätä porukkaa enää edes olla. Minusta on ollut todella mukavaa lukea ja jakaa asioita teijen kanssa. Ja ihana lukea (varsinkin alkumetreillä ) esikoisten odattajien tuntemuksia. Palaili mieleen omat ajat silloin joskus kauan sitten. Kiitos muutes kaikille teille :hug:

Ehdottomasti jatketaan juttua myös viimeisenkin lokavauvan putkahdettua maailmaan! Se on mukavaa, että tähän pinoon mahtuu eri ikäisiä ja erilaisisa elämäntilanteissa olevia ihmisiä; niin meitä esikoisen odottajia, joilla ei ole vielä harmaintakaan aavistusta siitä, mitä se lapsiperheen arki on kuin myös teitä uusperheellisiä, joilla on vähän liiankin hyvä käsitys siitä harmaasta arjesta. Mielenkiintoisia kaikenlaiset elämäntarinat tasapuolisesti, ja mukava lukea ja kuulla konkareiden kokemuksia!

:wave: Mä yhdyn ja teihin :wave: Ilmanmuuta jatketaan! Mukavaa porukkaa ja mukava yhteishenki täällä! Aktiivista sakkia =) Kiitos muuten munkin puolesta tähän astisesta yhteisestä taipaleesta KAIKILLE lokamasuille :hug: