Lokakuun Onnenmurut 2012 **Syyskuussa**

kusman puolesta jännitetään täälläkin. Tsemppiä sinne!

 

Hei vain kaikille pitkästä aikaa! Minäkin olen täällä käynyt lukemassa juttuja, mutta tuo kirjoittaminen on jotenkin jäänyt. Tämä palsta on kuitenkin ollut ihan huippu, kun koko ajan tulee uusia asioita eteen ja täältä saa hienosti vertaistukea ja löytää samanlaisia tuntemuksia, oireita, jne.

( . )
Täällä oma napa alkaa olemaan jo melko paksu ja olo on aika raskas. Viime viikolla oli lääkärineuvola ja sitä edeltävä neuvola oli elokuun 20., joten aika pitkä pätkä ilman neuvolaa oli taas tuossa välissä. Nyt viimeisimmässä neuvolassa oli pissan proteiinit vähän koholla ja painoakin oli tullut melkein kilo/viikko... :O Siis ihan ihan älytön pompsaus, kun tähän saakka paino on noussut ihan maltillisesti. Nyt siis painonlisäys yhteensä noin 11 kg. Vielä vähän aikaa sitten haaveilin tuollaisesta noin 10 kg:n lisäyksestä yhteensä. Saahan sitä toivoa. Eli nyt sitten raskausdiabetesepäilyn lisäksi seuraillaan tuota painoa, turvotuksia, jne. raskausmyrkytyksen mahdollisuuden vuoksi.

Onneksi Murulla masussa kaikki on ilmeisen ok, ainakin Poitsu jumppaa lähes koko päivän pieniä torkkuja lukuun ottamatta. Aikaisemmin sokerirasituksen 1h:n arvon ylittymisen takia nyt odotellaan, että päästään vielä kerran ultraan ja kokoarvioon. Meillä on jotenkin noiden neuvolatätien vaihtumisien vuoksi kaikki sekaisin noiden neuvolakäyntien kanssa. No, tästä eteenpäin käydäänkin sitten 1x viikkoon neuvolassa.

Viime viikolla oli myös synnytysvalmennus. Oma mielipide oli, ettei tuolla mitään ihmeellistä uutta eteen tullut eikä sitä mielestäni oikein valmennukseksi voinut kutsua. Tällä viikolla vuorossa olisikin sitten lastenhoitotunti. Josko se olisi sitten asiallisempi. Harmittaa, että täällä Turussa ei pääse tutustumaan tuonne synnärille etukäteen. Itse en ole ikinä ollut päivääkään sairaalassa, joten eniten tulevassa synnytyksessä jännittää tuo sairaalassa olo. Olen todella huonosti nukkuva, jos ympäriltä kuluu outoja ääniä eli toivon, että saataisiin perhehuone tai toivottavasti ei tarvitsisi olla ainakaan montaa päivää sairaalassa.

Supistuksista ei ole kyllä täälläkään oikein mitään hajua vieläkään. Viime yönä maha oli paikoitellen kovinkin pinkeä, mutta ei nyt mitenkään erityisen poikkeava normaalitilaan. Muutenkin tuntuu, että Muru yrittää tunkea itseään ulos kaikkialta muualta kuin sieltä, mistä pitäisi. Kantapää ja pylly punkee kylkiluita ruttuun ja tuntuu, että vatsanahka on sisäpuolelta kovin kosketusarka ja mustelmilla.

Masennus ei ole helppoa. Pikkuveljeäni on ko. diagnoosin jälkeen hoidettu noin kymmenen vuotta ja elämä on edelleen hankalaa. Opiskelut kärsii, samoin kuin ihmissuhteet. Toivonkin siis kaikille teille voimia, joiden läheiset sairastavat. Toivotaan, että tämä elämänmuutos tuo valoa myös heidän elämään.

Lisäksi onnittelut oman Pikkuisensa jo syliinsä saaneille!

Vielä sen verran omaa elämää, että allekirjoittanut siirtyi "rouvakerhoon". Ko. häppeningistä tietää minun ja mieheni lisäksi ystäväparimme, jotka todistivat kyseisen tapahtuman. Perheillemme ja ystävillemme olemme nyt siis kihloissa :heart: ja hääpäivää vietetään ensi vuonna.

Tällaista täällä! Iloa ja riemua viimemetreille -- kaikille meille "möhömahoille"!

Minnuli ja Muru 36+3

 

Kusmalle tsempit täältäkin! Jäädään odottelemaan tietoja kuinka kävi.... :hug:

 

Ihanaa aikaa tämä kun alkaa vauvoja syntyä :heart: Itse saan varmaan odotella vielä useamman viikon, tänään olis kolme viikkoa laskettuun aikaan....jännää! Mä oon miettinyt että harrastetaanko tuolla masussa haaraperushyppyjä vai judoa, kylkiluut on kovilla aika ajoin...

Tsemppiä tosiaan Kusmalle ja onnea jo vauvansa syliin saaneille :heart:

 

Huomenta!

Kyllä tämä tyttö antaa odottaa itseään. Neljään asti jakso kivut pitää hereillä. Kaverin mukaan mulla oli nyt niitä oikeita supistuksia. Vaikka jokaisella on kuitenkin omanlaisensa. Mutta nää teki mahasta ihan pallon ja se kipu tuntu koko mahassa. Ja se kipu loppu semmoseen "huippuun" ja sit loppu. Tänäänkin vielä ainakin lämpöä. Alkaa olo olla jo melko nuutunut kunhan ei kivut veis multa enää kovin monia yöunta. Suppareita kun tuntuu olevan varsinkin öisin.

 

Kusmalle voimia sinne! Mutta lohduttaudu sillä, että synnytys kuitenkin etenee.. (vaikkakin supistukset loppuivat) Voi olla, että jatkuu pari päivääkin tuollaista, mutta toivon, ettei sun tarvisi kärvistellä, vaan kaveri päättää tulla ulos

Masennuksen kanssa painiville voimia. Tiedän, miten vaikea asia se on, koska olen itse ollut masentunut aikoinani ja siitä "parantuminen" oli vaikeata. Luin itseasiassa eilen artikkelin meidän perhe lehdestä, jossa jo ekaluokkalainen poikalapsi sairastui masennukseen. Se oli raskas artikkeli lukea ja heti tuli olo, jos saisin halata heitä, tekisin sen heti..

( . ) Sain nauttia kavereiden järjestämistä vauvakutsuista ja kyyneleet ei ollut kaukana, kun olin niin otettu kaikesta. Vauva sai vaatteita, "vaippakakun", leluja, tuttipullon, tutin, ensilusikan ja vaikka mitä. Ja toki äitiä muistettiin vielä jälkivuodon ensiapupakkauksella.
Olivat tehneet lempiruokiani, tehneet täytekakkua ja piirakkaa. Napa rutisi, kun söi niin paljon.
Hemmotteluakin sain Minimanikyyrin ja jalkahoidon..
Sitten oli vielä tehty tietovisa raskauteeni liittyen ja kaverit veikkailivat milloin vauva syntyy jne..
Olen alkanut juomaan vadelmanlehtiteetä, ihan kokeilu mielessä. Netissä löytyy erilaisia mielipiteitä siitä, mutta päätin kokeilla. Ei siitä haittaakaan ole
Harjoitussupistukset on alkanut olemaan voimakkaampia, sillä, että ihan tuntee kunnolla, kun maha kovettuu. Vähän niinkuin vatsalihakset joutuisivat kauheeseen kramppiin ja lisänä tuntuu inhottavaa kipristelyä.. Sitten ä l l ö varoitus, ennenkuin jatkat lukemista, niin on alkanut tulla oikein runsasta läpinäkyvää limaista vuotoa. Enteilisikö tämä jo jotain johonkin suuntaan. Kyllä, olen jo kovin malttamaton

Murmeli & Pikkarainen 37+0 Poks!

 

Kusmalle voimia - toivottavasti ei tarvitse enää montaa päivää/yötä odotella... nuo supparit vie voimia kun ei saa nukuttua kunnolla

Murmelilla on ollut iiiiihanat babyshowerit Mulla ei oo ollu esikoisesta eikä tästä toisestakan. Tuntuu että kukaan ei ees muista että oon raskaana tästä toisesta. Ei soitella kuulumisia/vointia tai mitään... joskus sekin vähän harmittaa . Mutta ans olla jos tää menee lasketun ajan yli, niin sit takuulla soitellaan joka päivä että koska koska koska!

Näin eilen kaverini joka sai kk sitten toisen lapsensa ja voi kun toinen oli niiiiiiiiiiin ihana ja söpönen... Ja jotenkin tuli eilisen äitiyspolikäynnin ja kaverini näkemisen jälkeen semmoinen seesteinen ja rauhallinen olo että kohta tämä lapsi saa syntyä ja kaikki menee hyvin. Lohdutti kuulla että toinen synnytys oli ollut tosi nopea ja suht kivutonkin, tai siis, ei ehtinyt saada kuin ilokaasua ja kolmella ponnistuksella tyttö oli maailmassa ja sairaalassa oli ehditty olla vain 1½ h. Semmoista olis täälläkin toiveissa

Nyt ostoksille homeopaattiseen liikkeeseen

Killi ja Pellervo TASAN 37+0 :heart:

 

Täälläkin on supistellut jo muutamana iltana/yönä peräkkäin. Vetää kyllä sängyn pohjalle :/ Välit sellaista 5-10 minuuttia, mutta loppuvat aina viimeistään parin tunnin päästä. Oudointa on se että tuntuvat loppuvan heti kun saan itseni ylös, vaikka luulisi juuri lepäilyn auttavan.. En kuitenkaan halua vauvan vielä syntyvän, koska painoa tuskin on paljon kahta kiloa enempää. Ihmettelen jos torstain kasvukontrollissa annetaan painoarvioksi edes 2,5kg.

Oon alkanut nähdä aivan hirveitä painajaisia, siis niin kauheita etten halua edes muistella niitä sen vertaa että tähän niitä sepostaisin. Viimeyönäkin heräsin kolmen aikaan omaan huutooni ja potkimiseeni, sytytin valot koko asuntoon kun pelotti niin paljon ja valvoin siihen saakka kun mies lähti viiden aikaan töihin :/ En varmaan olisi saanut enää nukuttua ollenkaan jos en olisi hakenut esikoista viereen nukkumaan. Eikä tuo viimeöinen myrsky, joka jatkuu täällä vieläkin, helpottanut nukkumista ollenkaan kun vauvakin tuntui heräävän kun tuuli ulvoi nurkissa.

Eli saapa nähdä mitä tästäkin päivästä tulee muutaman tunnin yöunilla.. Pitääpä varoittaa ukkoa että saatan olla tavallistakin kiukkuisempi

IMN & Tuutikki 36+3

 

IMN täällä välillä samanlaisia supistuksia. Siis kun on makuullaan niin supistuksia ja varsinkin menkkakipuja tuntuu paljon ja sit kun nousee ylös niin kivut loppuu. Tosin ei aina. Tosin jos selällään ei saa nukkua tai ei suositella nukkumista kun sehän aiheuttaa suppareita, niin mietin olisko tässä sama syy että alkaa maha painaa jo joka puolelle että niitä tulee myös kyljellään nukkuessaankin? Raskasta on tuo valvominen. Ja kun vauva syntyy niin siitäkös se valvominen sitten alkaakin mies ilmoitti jo ettei aijo viikolla herätä lasta syöttämään öisin kun hänellähän on töitä. Saa nähä kuinka uupunu Tuun olemaan :/

 

kusma Teehän miehelle heti selväksi että sinäkin teet "töitä" päivisin kotona vauvan kanssa ja heräät silti öisin Meillä tuli ongelmia heti alkumetreillä esikoisen synnyttyä kun mies ei ymmärtänyt että kotona oleminen vauvan kanssa on henkisesti tosi raskasta, kun pieni ei vielä "anna mitään takaisin". Ja vaikka kuinka olisi koko päivä aikaa vedellä päikkäreitä, niin lähes poikkeuksetta jokaista katkonaiset unet väsyttävät. Tuollakin oli varmaan osuutensa masentumiseeni, kun en jaksanut enää edes sängystä nousta.
Loppujen lopuksi, pitkän "neuvottelun" jälkeen kuitenkin noustiin vuorotellen ja hyvä niin, koska esikoinen heräili öisin vuoden ikään asti. En olisi niin kauaa yksin jaksanut :/ Nyt ollaan mietitty sellaista järjestelyä, että minä herään syötöille (miehellä kun ei niitä meijereitä valitettavasti ole) ja mies nousee auttamaan jos tulee pidempi valvomisjakso. Ollaan molemmat kuitenkin sellaisia ettei voida pienessäkään äänessä nukkua, eli jos toinen on ylhäällä ei toinenkaan saa nukuttua. Eikä kummallakaan ajatus kulje väsyneenä, joten ihan hyvä että toinen on katsomassa perään ja neuvomassa

Voiko edes olla näin laiska päivä?! Edelleen yökkärit päällä, poitsukin taitaa huidella pelkät bokserit jalassa :ashamed: Pakko kai se on alkaa ruuanlaittoon ja pyykinpesuun. Vaatteita en kyllä pue ennen kuin on pakko

 

Neuvolassa käyty ja kaikki oli hyvin.Turvotusta vaan on kamalasti.Terkka oikein säikähti ku näki mun jalat ja kädet.Mut paineet,pissat ym hyvin joten ihan pelkkää turvotusta tää vaa on.Ens maanantaina on lääkäri naikkarilla joten neuvolas mulla ei sellaista käyntiä ole ollut.Meinasin nukahtaa neuvolan odotustilaan kun tosiaan yöllä saa siellä vessassa juosta.Ei se kusma sitten vielä lähtenytkään.Heti aamusta oli pakko tulla katsomaan onko tänne tullut uutta tietoa Oikein hyvää tiistaita ( mun syntymäpäivää) kaikille ja supistuksista kärsiville voimia.

ail ja saaga 35+2

 

Viimeinen lääkäri oli tänään ja kohdunsuu pehmeä ja sormelle auki!! Lääkäri veikkas viikkoa tai kahta niin vauva on maailmassa..hurjaa!!! Supistelee paljon, ja juuri öisin kun makaa. Lääkärin pedissäkin ku pääsin selällee tuli kipeä supistus ja melkein nähtiin vavva nahkan läpi kun niin kireeks meni masu.

Kääk nyt se jotenkin pisti ihan sekasin...sorkkiminen aiheuttanu koko ajan jotain pientä kovettumista masulla. Mä olin jotenkin miettiny että vielä ainaki neljä viikkoa! Täälläkin kyllä sais tuo vauva pysyä vielä masussa kun painoa ei varmasti ole paljoa..hmm. kaikki vaan sanoo että äidin kokoinen vavva siellä on..nii i..eli vissii pieni vaikka onkin vauvaa koko maha. Sf-mitta kasvanut tasaisesti, nyt oli 31cm..esikoisesta suurimmillaan sen 32cm ennen synnytystä.

Kohta alkaa lokakuisia muruja syntyyn :heart:

Taatu&Hippunen 37+1 tai jotain..ainaki raja ylitetty

 

Meillä on ollu aina niin, että mää hoidan lapset ja kodin. Tarkottaa se sitten 10x yöllä heräämisiä (herra no3 heräs 1v4kk asti joka yö 4-12x) tai pyykkäämistä tai omien töiden tekemistä (oon siis yrittäjä). Miehellä on sen verran vaativa työ että näin meillä on menty, aina. Kyllähän se välillä on rankkaa siitä ei käy kieltäminen varsinkin ku tuo ukkokulta oli siinä leikkauksessa kk sitte niin häntä piti sitten kans autella...

Kusmalla oliki jännät paikat! Kohta se lähtö taitaa tulla aika monellaki...:heart:

Murmelilla on kyllä ollu ihanat vauvakutsut! On kyllä ihanaa ku toiset noin muistaa!
Oon kyllä hiukka kade...:ashamed: ei mulle oo kukaan koskaan tommosia pitäny (tai noh mitään muutakaan pippaloa)..

Jaksamista kaikille masennuksien kanssa painiville! Sekään ei oo helppo tie kulkea..:hug:

Mulla ois ens viikolla se viimenen lekuri ja meen OAS:n äippäpolille, jossa näyttäs olevan diabeteshoitajallekki aika. Vähän kyllä jänskättää mitä ne siellä meinaa ku aiemmin väläyttelivät sitä käynnistämistä jossain vaiheessa, en usko että ens viikolla mutta ehkä joskus.

ON: mulle on tullu ihan hirveä vaiva! Mullahan on tuota rannekanavaoireyhtymää jo ilman raskauttakin mutta nyt se on menny potenssiin miljoona! Nukkumisesta ei enää tuu mitään ku koko kädet on ihan puuduksissa ja todella kipeät! Puutumisen kans kyllä elää mutta tuo kipu on ihan hirveää ku se on koko käsivarren mitalla. Mikään ei pysy kädessä, sormet on aivan turvoksissa, paljon en voi nytkään kirjotella ku ei vaan onnistu..ja tää käsien polttelu on ihan hirveää...ennen tätä on vaan ollu jaloissa mutta nyt käsissäki..höh..
Voi olla että se sterilisaatio pannaan ootuslistalle vielä toistaiseksi...eilen illalla uskalsin ukkokullalle siitä puhua ja se vaan sano ettei sitä heti tartte tehä.. Nyt vaan täytys sitte uskaltaa kokeilla sitä hormoonikierukkaa...toimiskohan se mulla...ärsytävää miettiä noita ku vielä tuntuu että koko ajan pyörivät päässä..
Sen verran sain eilen tehtyä että etin rintapumpun ja vaunukopan..pinniksen verhot löyty myös ja nyt on neiti niin rimpsessaa ku sai sänkyynsä verhot! on se niin sulonen tapaus...

Niin joo onnea AIL! Meilläki oli eilen juhlapäivä siis 18v hääpäivä..

Crocus ja pikkumies 35+1

 

"Käynnistelijöille" kovasti voimia! Meillä muuten ainakin on täällä sairaalassa periaate, että jos supistukset vie kaikki voimat eikä saa nukuttua, synnärille voi mennä hakemaan vähän apua. Itse menin sairaalaan, kun esikoisesta oli supistellut epäsäännöllisesti nelisen päivää. Siellä pistivät vähän piikkiä, jotta pystyin rentoutumaan ja nukkumaan vähäsen. Mun tapauksessa esikoinen sitten seuraavana aamuna syntyikin samalla reissulla!

Tuleva valvominen hirvittää minuakin, sillä valvoin ja uuvuin esikoisen kanssa kyllä ihan täydellisesti. Jos multa kysytään, jännittääkö synnytys, olen sanonut, että enemmän mua jännittää se vauva... Kävin juuri tänään juttelemassa yhden ammatikseen näitä uni- ja väsymysasioita käsittelevän ja vanhempia auttavan ihmisen kanssa. Teen parhaani, etten enää uudestaan ajautuisi niin pahaan valvomiskierteeseen kuin silloin kolmisen vuotta sitten.

Nyt pitää mennä käymään päikkäreillä niin ehdin vielä vähän siivota ennen kuin haen esikoisen päiväkodista ja meille tulee kaverit kylään. Kauhea läävä tämä kämppä, vielä kauheampi nyt, kun yritän muka järjestellä paikkoja :headwall:

 

Tsemppiä kusmalle ja muille supistusten kanssa kärvisteleleville! Itsellä ei ole ollut vielä yhtään kipeää supistusta, vain sellaisia vatsan kovettumisia. Tosin mun äiti sanoi, ettei silläkään ollut yhtään ennen kuin alkoi tosi toimet.

Mulla pyörii nyt toinen koneellinen vauvan vaatteita. Oon antanut itselleni kaks viikkoa aikaa saada kaikki kuntoon. Sitten tulee kuitenkin jo 37 täyteen, ei enää sen jälkeen uskalla jättää. Tänään tosin oli eilisen touhuamisen jäljiltä vaikea käynnistyä, kun tuntui, että joka paikka on ihan jumissa ja vatsassa on ihan sellainen olo niinku menkat olis alkamassa, että pitää ehkä vähän hiljentää tahtia. Ja santsuma tänään on mullakin ollut noita issiassärkyjä. Auts.

Murmelilla ystävät järjestäneet ihanat juhlat! Minäkin olen vähän kateellinen :ashamed: Vauvauutisen kuullessaan ystävät vähän puhelivat sellaisista kutsuista, mutta taitaa sitten kuitenkin jäädä järjestämättä.

 

Nyt alkoki odotus olemaan jännittävämpää. Kävin just hakemassa Aconitumia, arnicaa ja caulophyllumia mies vaan nauraa mulle mutta en usko ennen kun kokeilen.

Minäkin sain kavereilta vaippakakun mutta en yhtä hienoja "juhlia" mitä tämä joku oli saanut. Mut kiva ylläri silti

Hirveä siivousinto tuli jostain vaikka vähän vielä onkin lämpöä päällä

Neuvolassa kaikki ok. Siellä oli ihana kätilöopiskelija joka teki mulle kaiken. Sit tää oikee kätilö vielä tarkasti veden määrän ja missä asennossa typy on. Ja siellähän se on kuulemma erinomaisesti lähtökuopissaan sit kaiken yllätykseksi tämä opiskelija ultras <3 hän kätilö oli luvannut tälle opiskelijalle vähän harjoitusta ja minun mahani sai olla kohteena se lähinnä tarkasti vauvan tarjonnan ja katteli vähän muutakin. Sydän siellä löi 150. Mies kuulemma erotti siitä ruudulta vaikka mitä mutta minä en. Vehkeet ei ollu kyllä mistään uusimmasta päästä.

IMN aijon kyllä pitää puoleni nukkumisesta. Vähintään jos mies tykkää kupata illalla myöhään niin saa hän hoitaa myös eka syötönkin. Ja minulla on menoa jo marraskuussa lähes joka pe ilta niin hän joutuu luopumaan omasta harrastuksestaan joka on sattumoisin joka pe ilta. Vaunulenkkejä hän odottaa kovasti eiköhän me päästä yhteisymmärrykseen näissä asioissa. Oon pakottanut lukemaan sen "synnytys kirjasen" jossa hyvin kerrottu myös äidin jaksamisesta ja isän osuudesta. Eilen kun valitin kipujani niin hän luki kiltisti sitä kirjaa eteenpäin. Se ymmärtää ne paremmin kun lukee kuin että sanelisin hänelle samat asiat kun ei se kuitenkaan kuuntelis.

Nyt on jotenkin hyvä olo nauttia näistä viimeisistä hetkistä ennen vauvan tuloa. Ulkonakin paistaa aurinko <3

 

Ailille hyvää synttäriä :flower:

Aivan ihanaa olla kotona, vaikka on tähän vähän tottumista. Tänäänkin heräsin 6.40 (mäkin näin muuten painajaista, ammuin siinä taloon tunkeutujaa useaan kertaan, eikä se kuollut millään, lopulta pakenin takaikkunasta ja lähdin juoksemaan, voimat loppui jne...) ja jo kahdeksalta tuntui siltä että olen pahasti myöhässä kaikesta ja saamaton. Mut ainakin se on ihanaa, että päivisin on aikaa vaikka laittaa kunnon ruokaa! Voi tehdä niitä reseptejä joilla kestää uunissa tunnin, eikä kukaan ole vielä nälkäkuoleman partaalla Tänäänkin tein uunipuuroa ja kesäkurpitsalasagnea, nam!

Hei mitäs ne kolme ässää olikaan, sauna, seksi ja...? Ainakin mulla se seksi oli niin tehokas että nyt ollaan selibaatissa.

Pitääkin muistaa kysyä ensi neuvolassa torstaina että mistä johtuu tää armoton sormien särky öisin ja aamuisin. Ei kai nyt puhkea sukurasitteena oleva nivelrikko? Tuntuu että niveliä jäytää, särkee, liikuttelu tekee kipeää, mutta päivän mittaan kädet sitten vertyy.

Olipa kivat juhlat murmelilla, oishan se kiva itellekin! Noh, jos sitä nyt kävis huomenna siellä kampaajalla, niin sekin on aika ihanaa hemmottelua itselle.

Anime ja masuasukki 35 + 3

 

Tänään oon raivannut vaatekaappiin vauvan vaatteille tilaa. Otin sieltä ton kolmosen pienet vaatteet pois ja laitoin ne säilöön ja tyhjäsin kaksi hyllyä vauvanvaatteille Mä oon aina inhonnut tota vaatteiden puljaamista!!! Nyt laitoin vauvan kopan kankaat pesuun että olisi edes pienellä sänky täälä odottamassa jos hän nyt päättäs alkaa syntymään. Mutta kyllä niin sydän sulaa kun kattelee ja pyörittelee noita 50cm vaatteita tossa :heart:

Ja suuret onnittelut vauvan saaneille :flower:

Oma synnytys ei oikein jännitä, ainut mikä jännittää on se että ei välttämättä mies pääse paikalle kun tämä pieni syntyy :/ Siis tottahan kaikki tietää että meille on tulossa vauva mutta ketään ei kiinnosta edes yritää järjestää niin että voisivat ottaa meidän lapsia hoitoon kun lähtö tulee. Mutta kyllä sekin asia selviää sitten. Ehkä eniten ärsytti miehen kommentti että "monilla on niin että kun on monta lasta niin isä ei enää tuu synnytykseen mukaan vaan jää kotiin muksujen kans" ... muuten ihan ok kommentti paitsi kun mä tiedän että mies ei todellakaan ole kotona pyörittämässä normi arkea lasten kanssa vaan sitten sitä kyllä kaikki auttaa ja paapoo kun hän nyt on OMIEN lasten kanssa...puuh, välillä meinaa vähän ottaa kierroksia näin loppuraskaudesta. Ja mulla on nyt ihan selvästi pinna lyhentyny niin olemattomiin ettei tosikaan. Siis mua ärsyttää kaikki ja ärsyynnyn kaikesta. Ei oo ollut tällästä mutta nyt on ja kunnolla. |O Itteäkin raivostuttaa se että on tällänen olo jatkuvasti ja suutun kaikesta.

Niin joo, Anime se kolmas ässä on siivous Että siitä vaan talo kiiltämään, se n jälkeen saunaan rentoutumaan ja saunan jälkeen seksiä niin johan tapahtuu

ärsyyntynyt muhvi ja matkis 35+2 :heart:

 

Tuli tuosta kolmesta ässästä mieleen, että mummoni vinkkasi että ne voi yhdistääkin Eli saunan siivous ja sen jälkeen seksiä saunassa Veti kyllä hiljaiseksi kun mummo tuollaista lohkaisi, mutta kai se on pakko uskoa kokemuksen ääntä Mummolla kun on seitsemän lasta.

Anime Mullakin viime yön painajainen liittyi kotiintunkeutujaan ja vielä yöaikaan. Ei hirveästi tehnyt mieli enää laittaa silmiä kiinni :/
Tuosta muhvin mainitsemasta ärsyyntymisestä tuli mieleen myös, että viime yön valvominen johtui osittain myös siitä kun alkoi niin v*tuttaa eräs kaverini lohkaisema "järkevä" kommentti liittyen rahankäyttöömme. On kuulemma aivan järjetöntä että meillä menee n. 450 euroa ruokaan kuukaudessa.. Mutta meitä kun on kaksi aikuista ja lapsi. Tuota sitten vatvoin päässäni viime yönä ja aamulla miettiessäni asiaa se tuntuikin jotenkin paljon pienemmältä.

Meilläkin miehen isä on sitä mieltä ettei ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen miehellä ole mitään syytä olla mukana synnytyksessä.. Kuuntelin suu auki kun hän alkoi selittämään, sanatarkkaan näin: "Ensimmäisessä synnytyksessä olin mukana. Se oli hirveän raskasta istuskella ja odotella siellä. Aamukahdeksalta mentiin sairaalaan ja viideltä päivällä syntyi. Oli hirveän raskasta. Sanoin heti että enää en tule mukaan. Radio vaan oli siinä pöydällä eikä tarjoilua tai mitään vaikka monta tuntia jouduttiin siellä olemaan. Olisivat edes ruokaa tuoneet." Oli varmasti raskasta joo istuskella siellä, mahtoikohan katsoa vaimoaan päinkään koko toimituksen aikana? Muutenkin kumma että mies jolla on kuusi lasta sanoo yhdeksän tunnin ensisynnytystä hirveän pitkäksi, ei ole varmaan oppaisiin ja kirjoihin vilkaistukaan..
Ja sama homma meillä kuin muhvillakin, eli kun mies on yksin pojan kanssa niin kaikki on tarjoamassa apuaan, oikeastaan heti tarjotaan pojalle 24/7-hoitopaikkaa. Mikä siinä on niin eri asia kuin minun kotonaolemisessani? Okei, mies tekee vuorotöitä ja esikoinen ei varmasti ilahtuisi aamuviiden herätyksistä tai siitä että pääsisi illalla nukkumaan vasta yhdentoista aikoihin. Mutta silti, pistää ketuttamaan.

Meillä ei ole lähipiirissä ollut tapana pitää vauvajuhlia vaan lahjoja kiikutetaan sitten sairaalaan. Mieluummin kyllä saisivat odottaa kotiin asti pääsemistä, viimeksi tavaraa oli lähtiessä kolme kertaa enemmän kuin sairaalaan tullessa

 

Menipähän tämäkin päivä pilalle ja laitto taas elämän suunnitelmat uusiks. Miehen työpaikassa vuosi sitten syksyllä oli 5 yt neuvottelut joista mies oli yks niistä harvoista valituista jotka vaan vahtoi työpusteeltä toiselle kun osaa hyvin hommansa. No nyt on taas Digialla yt neuvottelut ja nyt onkin vaarana että saa potkut. Tuolla se istuu silmät kiinni tietokoneessa keskustelemassa aiheesta. Tästä tämä sen alamäki raitaa taas alkaa. Vois antaa olla niin kauan kun asia on päätetty kuka lähtee ja kuka jää. Pelkään vaan että hän taas masentuu ja jää pysyvästi koti-isäksi. Hän melkein huusi riemusta kun soitti just äidilleen että kohta saan olla vaan kotona. Siitäkös minä oon entistä uupuneempi kun pitäs olla töissä ja lisäks kuitenkin hoitaa kotityöt. Pitää yrittää elää tätäpäivää eikä ajatella kuukausien päähän. Näin se elämä heittelee :/

Minä en kyllä aijo ottaa osastolle ketään vastaan. Haluun opetella ja tutustua vauvaan kahestaan miehen kanssa. Eikä sinne kyllä nykyään päästetäkkään kun sisarukset ja isovanhemmat. Sukulaiset pitää nähä jossain kanttiinissa tms.

 

Vierailut synnyttäneiden osastolla on muuten meidän sairaalassa kielletty KAIKILTA muilta paitsi lapsen isältä ja sisaruksilta (toki poikkeuksia varmaan on, jos ei esim. isä ole kuvioissa). Se tuntui ehkä vähän hassulta, mutta toisaalta mun mielestä on ihan hyvä, että pöpöt pidetään sillä tavoin kurissa.

Avo-anoppini tosin halusi ihan välttämättä nähdä esikoisemme ennen matkalle lähtöään ja niinpä hän ja miehen isä ajelivat itsepäisesti useiden tuntien matkan sairaalalle. Käväisin käytävällä vauvaa näyttämässä, mutta pian kätilö tuli jo komentamaan takaisin lasiovien taakse :O Oli jotenkin aika hullu tilanne, ärsytti toisaalta sairaala, toisaalta avo-anoppi.

Kaiken päälle pääsimme siitä sitten samana päivänä vielä kotiinkin. Meinasin ensin, että jätetään kertomatta miehen äidille, jotta ei tunge meille sitten, mutta lopulta kotiuduttiin sitten yhdessä koko konkkaronkka...

Meillä on niin huonosti äkillistä lastenhoitoapua saatavilla, että oon vähän asennoitunut siihen, että saatan joutua menemään yksin synnyttämään. Mies kyllä tulee varmasti ihan mielellään mukaan, mutta jos vauva lähtee syntymään suht äkkiarvaamatta yöllä, mun on parasta sitten ottaa taksi. Hätätilanteessa me ollaan aateltu, että napataan nukkumassa oleva esikoisparka autoon, jotta mies voi ainakin kyytiä mut sitten perille. Mut kai ne taksikuskitkin on monenlaiseen tottuneet Mun vanhemmat pääsee parissa tunnissa tänne, mutta en varmaan ihan keskellä yötä halua heitä hälyttää, jotta ei isä sitten aja unenpöpperössä ojaan tai jotain. Miten ootte muut jo-lapselliset ajatelleet järjestää tän homman?

 

Kyllä oysissakin on sallittu vaan isän ja sisarusten vierailut, mutta eipä se hoitajia tai muitakaan tunnu haittaavan ketä siellä käy. Tietenkin jos jotakuta vierailijani haittaavat niin poistutaan sitten kanttiiniin. Haluan kuitenkin että vanhempani ja veljeni pääsevät myös tutustumaan vauvaan ensimmäisinä päivinä. Ja koska vauvaa ei saa viedä osaston ulkopuolelle niin sitten vieraat tulee edes käymään sisäpuolella. Ja aikuisina ihmisinä osaavat kyllä käsihygieniasta huolehtia ja osaavat myös sairaana jättää tulematta.

Meillä esikoinen viedään synnytyksen käynnistyessä kumpaan jompaan mummolaan tai yöllä oma äitini tulee meille. Ajomatkaa mun vanhempien luokse alle 5min, vieläpä sairaalan suuntaan, joten onnistuu äkkilähdössäkin.

 

kusma: ootko ennen käyttänyt homeopaattisia valmisteita? kävitkö siis ihan homeopaatin vastaanotolla hakemassa tuon "survival kitin" ? Millaiset ohjeet sait arnican ottamiseen? Mulla on nyt tosiaan arnicaa hommattuna ja homeopatiaputiikin täti sanoi että neljä helmeä kotona ennen sairaalaan lähtöä ja sitten synnytyksen jälkeen saa syödä kuin "leipää". Oon tässä googletellu lähinnä eng.kielisiä sivuja koskien tuota arnicaa ja usko on kova että auttaa paranemisessa ja myös kivun sietämisessä...

Meillä esikoinen on menossa hoitoon kummeille... lupasivat ottaa vaikka keskellä yötä ja niinhän se tietty on että yöllä se lähtö tulee Mä en tiiä, jotenkin olis kiva jos se synnytys alkaisi päivällä, mut sehän onkin mun päätettävissä :kieh: Yö on vaan jotenkin niin ahdistavaa aikaa kipuineen jne, jotenkin ne kivut tuntuu mukavammila päiväsaikan.... ( jos mahdollista ) viimeeksi lapsivedet meni keskellä yötä ja ja sitten varsinaiset synnytyssupparit seuraavana aamuyönä... Vähän kyllä ahistaa/nolottaakin viedä lapsi tuonne kummeille, varsinkin kun kummitätinsä on reissussa ensi viikolla 3 pv eli pitäisi viedä kummisedälle... toi meidän esikoinen kun vähän pelkää miehiä. no, katotaan kuin tässä käy. Tukiverkostoa täällä päin Suomea kun ei ole, niin näillä mennään. Olin kyllä tosi ilahtunut että kaverini tarjoutui ottamaan esikoisen yökylään... isovahemmat asuu 2 tunnin matkan päässä ja nehän ajais keskellä pimeetä syysyötä jonkun kolarin tms jos tänne meille kiirehtisivät. Ja esikoisen pph ( jossa on vielä osa-aikaisesti ) on niin ihana täti että sanoi että voidaan viedä vaikka heille keskellä yötä. On kuin varamummona meidän tytölle kun isoäidit asuu tosiaan kaukana :heart:

Eilispäivän olin liikkeellä/jalkeilla koko päivän ja se sit kostautui illalla huonolla ololla ja menkkasäryillä. Tänään olis suunnitelmissa tehdä omppuhilloa ja siivota esikoisen huonetta... Melkein kaikki vauvavarusteet on pestynä ja sairaalakassin pakkaaminenkin on aloitettu. En mä silti ihan vielä oo valmis lähtemään sairaalaan

 

Flunssasta, Kusma, IMN, neuvolalääkäri sano mulle eilen, että nyt on ollut paljon semmosta pitkäkestosta flunssaa liikkeellä. Niin että sitä tää munkin jo pari viikkoo kestäny köhiminen varmaan on. Pikku hiljaa on väistymässä onneksi, lääkärissä en oo varsinaisesti tän takia tullu käyneeksi kun ei oo niin pahaksi missään vaiheessa kumminkaan äitynyt.

Harsoista, kiitos kommenteista. Googlailin ja tutustuin tuohon harsontaittelun ihmeelliseen maailmaan. Homma selkeni aika hyvin. Hankin vähän lisää harsoja niitten äitiyspakkauksen harsojen lisäksi ja sit pari semmosta näpsyä jolla niitä voi kiinnitellä. Siihen päälle kait voi tosiaan laittaa tarvittaessa villahousut tai pienen kuorivaipan, sain onnekkaasti molempia parit kappaleet kaverilta käytettyinä. Katsotaan sitten miten muksu niissä viihtyy ja koska tarvii niitä kuivaliinoja ja lisäimukkeita.

Anime, Mulla on kanssa juhlia tiedossa siinä viikkoa ennen laskettua aikaa parin sadan kilsan päässä Helsingin suunnalla. Mietin asian silleen että menisin juhliin alkuillasta ja sit lähettäs illalla hyvissä ajoin takasin kotia kohti. Siis jos ei vauva siihen mennessä ole vielä syntynyt. Sit jos synnytys alkaa äkkipäätä siellä juhlissa niin menen siitä sitten Helsinkiin synnyttämään, näin kehotti mulle neuvolan täti.

Hortensia, mulla meni kans äitiysloman eka viikko jotenki vähän voimattomassa olotilassa. Voisko johtua siitä kun työstressi laukeaa?

Minnuli, onnittelut tänne rouvakerhoon siirtymisestä! mahtava juttu! Kuinka tommosen uutisen vaan malttaa pitää salassa!

Meillä on kans tosiaan noi neuvolantädit vaihtuneet tosi monta kertaa. Siitä välillä seuraa epäjohdonmukaisuuksia vaikka palvelu onkin ollut aina hyvää. Eilen kävi esim. ilmi että kukaan ei ollut maininnut että rautaa ei saisi ottaa kalsiumia sisältävien tuotteiden, mm. maitotuotteet, kanssa vaan välillä pitäs olla pari tuntia taukoo. No mä oon näppärästi ottanu tähän asti samaan aikaan rautatabletin ja kalsiumtabletin niin että eikö ihme kun ei oo oikeen hemoglobiinia saatu nousemaan..

Murmeli, kuulostaa hauskalta noi vauvakutsut! Meillä oli just isot tuparit niin että vauvan tuloa tuli siinä samalla vähän juhlittua ja juteltua vauva-asioita yhdessä niiden harvojen ystävien kanssa joilla itsellään on lapsia, sain paljon neuvoja tulevaan. Lapsettomat penkoi äitiyspakkausta ihan ihmeissään, ties vaikka olis vauvakuume jollekin tarttunut!

Anime, toi mahdollisuus ruuanlaittoon rauhassa on ihanaa. Ei tartte hätäpäissä kekkasta että mitäs ihmettä nyt taas syötäis. Mieskin tykkää kun on ruoka valmiina kotiin tullessa kun toi kokkaaminen ja kaupassa käynti on aika usein lipsahtanut hänen vastuulleen kun meitsi on yleensä tehnyt vähän pitempää työpäivää.

IMN, toi sun mummos kuulostaa ihan mun mummovainaalta jolla aina välillä oikein silmissä välkähti kun sai yllättää jälkikasvun jollain rivolla jutulla huh tulipa häntä ikävä yhtäkkiä!

Skonssi rv 37

 

Mulle sais päivittää poikalupauksen=)
Vähän mietin ettei meille voikaan toista tyttöä tulla kun sisko sai kaksospojat toukokuussa ja serkku heinäkuussa toisen pojan niin ei meille voi tulla muuta kuin myös poika

Eilen tuli kuitenkin sitä kysyttyä OYSissa kun kävin synnytystapa-arviossa.

Painoarvioksi antoi 3,5kg eli laskettuna aikana painais sen verran, ei kuulemma tuntunut isolta ja ultrallakin mittaili.

Sf-mitta ei siis välttämättä kerro vauvan kokoa, mulla se menee yläkäyrän yläpuolella. Samoin meni esikoisesta ja 3,3kg vauva syntyi. Tosin en nyt mitenkään varmuudella luota tuohon painoarvioon, saattaahan se heittää paljonkin.

Kohdunsuulla ei ole tapahtunut yhtään mitään (eipä ole kyllä supistellutkaan yhtään) ja kaulaakin on vielä 3cm eli tätä vauvaa on ihan turha ennen laskettua aikaa odotella, toivottavasti lähtis syntymään edes sen jälkeen ettei tarvis suoraan sektioon mennä.
Toisaalta tietenki hyvä ettei ole supistusherkkä kohtu, vois siis useamman lapsen pienemmällä ikäerolla tehdä jos ei tarvi pelätä ennenaikaisuutta. Oon nytkin kuitenkin kannellut ja nostellut ja touhuillut tuon 1v7kk tytön kanssa niin hyvä ettei ole senkään takia supistellut.

Sairaalavierailusta sillon kun esikoinen syntyi 2011 (OYS) niin ei saanut käydä kuin vauvan isä(vauvalla ei sisaruksia ollut), sisko sai toukokuussa vauvat (OYS)niin kyllä mä ja meidän äiti päästiin käymään vauvoja katsomassa ja hoitamassa. Eikä mitään tarkkaa vierailuaikaakaan ollut. En tiiä sitten oliko se vaan erikoistilanne.

Synnytyksestä meillähän on vaan viikonlopuille hoitopaikka tytölle, tuskin niin hienosti käy että vauva päättäis tulla tilauksesta jonain viikonloppuna Eli luultavasti joudun synnyttämään yksin ja kyllä se vähän hirvittää, viimeksi synnytin n32h jonka jälkeen sektio niin ei yhtään tiedä miten nyt menee.

saraheinä&pikkukakkonen 36+4