Lokakuun Onnenmurut 2012 **MEIDÄN KUU!!**

Heippa!
Poika syntyi siis rv:37+6 Pituus:48cm paino:3170g ja pipo34cm
Nyt vihdoin sitä synnytyskertomusta.
Su-ma välisenä yönä klo02 heräsin menkkamaisiin kipuihin,mietin että nää nyt on niitä normi harjotussupistuksia ja jatkoin unia.05 heräsin taas ja supparit oli reilusti voimistuneet,ei voinut enää maata. Pakkasin sairaalalaukkua uusiksi,laittelin pyykkejä yms..klo08 vessassa käydessä meni limatulppa.käväsin vielä vanhempieni luona ja siellä suoli tyhjeni oikein kunnolla.klo10 soittelin miestä kotiin.n.klo11 otin särkylääkkeen ja n klo12.30 piti lähteä kohti sairaalaa.klo13.05 meni lapsivedet ja olin auki 2cm päästiin sitten saliin.Salissa sain ilokaasua joka ei toiminut minulla ei sitten yhtään.Kivut alkoi olemaan sietämättömiä,ja pyysin epiduraalia.
Anestesialääkäri tuli ja alkoi puuduttamaan kun minulla tuli yhtäkkiä tarve ponnistaa..olinkin jo 9,5cm auki,ei siis mitään saumaa että olisin sen epiduraalin saanut. Sain sitten pudendaalipuudutuksen,jonka laitto teki kipeää.ponnostusvaihe kesti 30min.poika piti ponnistaa ensin alas ja sitten vasta ulos.poika syntyi klo 15.55.repesin aika mukavasti.2asteen repeämät ja paikkasivat n.40min.
mutta kaikki se kipu ja tuska oli sen arvoista.nyt on melkein 3-viikkoinen poika sylissä ja syö rintaa ahnaasti(siksi tämä kirjoittaminen on vähän vaikeaa) ei ole mitään ihanampaa kuin saada omalapsi syliin ensimmäisen kerran.:heart:

 

Moni on nyt laittanut tuon pipon/päänympäryksen syntyneeltä vauvalta. En niitä ole laittanut tuonne listaan, kun niitä ei siellä alussa ollut. Haluaisitteko, että laitetaan? Voin yrittää kaivella ne noista viesteistä.

 

Oi että taas vauvoja! Onnea kaikille oman nyytinsä jo saaneille! :heart:

Nyt ei enää naurata ollenkaan! :'( Pelottaa ihan sairaasti mennä nukkumaan ku pelkään niin hirveästi sitä millaset kivut taas voi olla...
Viime yönä nukuin ehkä pari tuntia ennen kuin heräsin karmeaan kipuun ja sen jälkeen en sitte enää nukkunut. Käsikivut on siis menneet nyt ihan hermokivuiksi johon ei auta särkylääkkeet, ei kylmä eikä raajan liikuttaminen...En olisi koskaan uskonut että käsikivut voivat olla näin dramaattiset! Ja koskaan en ole kokenut vastaavaa kipua, vaikka olen 4 lasta saanut, sairastanu migreeniä 25v, umppari on leikattu yms.
Mää oikeasti itkin ja rukoilin että ne kivut loppuis...eihän ne loppuneet, laantuivat hieman, mutta tää päivä on ollu kivulias.. Siispä pelkään mitä se yö tuokaan eteen... Mää niin toivon että lapsi syntyis pian ja veis kivut mennessää, mutta mitä jos ne jää..?? :O

Hyviä vointeja kaikille!

Crocus ja pikkumies 37+6

 

crocus voi ei, kuulostaa kyllä tosi kauhealta. Ei tuu kyllä itsellä mieleen kuin noi särkylääkkeet, kylmä- tai kuumapussi, hieronta ja kohoasento (tyynyt alle).
Toivottavasti saisit tänä yönä nukuttua edes jotenkin! Ja huomenna päikkäreitä!

Itsellä puutuu lantio ja selkä kokonaan lihasjumissa, mutta kyllä noitten kanssa nyt pärjää, ei oo mitään verrattuna nivelkipuihin käsissä.

Hermot menee kyllä tohon vessassa juoksemiseen. Huomaan miten rajotan jo iltajuomista sen takia, ja se ei oo ollenkaan hyvä.. Jos juon puoli litraa niin käyn tunnin välein vessassa koko alkuyön. En tajua miksei se rakko tyhjene edes kunnolla kun kerran sinne nousee.. uh.

 

Täällä on herätty jo neljältä alaselkä ja -mahakipuun. Toisin sanoen siis supistaa, mutta ei hirveän voimakkaasti kun pystyn kuitenkin liikkumaan normaalisti. Pitäisi varmaan yrittää nukkua mutta jotenkin on liian levoton olo. Mies lähti puolisen tuntia sitten töihin mutta taidan soitella seitsemältä takaisin mikäli kivut ei lopu. Antibioottitipan takia pitäisi olla sairaalassa hyvissä ajoin ja koska esikoisenkin synnytys kesti vain 9h niin en tahdo ottaa riskiä että olisin sairaalassa liian myöhään.
Mutta saapa nähdä lähdetäänkö tässä edes mihinkään. Kestot 1-2min, välit 3-5min, mutta tosiaan tosi heikkoja.

 

Tsemppistä IMN!

Täällä kans herätty jo klo 5, ihan vaan unet loppui.. Edes vessassa en ole käynyt koko yönä..Valmistelua tulevaan ja jännitystäkö?!?

 

Tsempit kipujen kanssa kärvisteleville!

Täällä taas uneton yö takana. Menin vasta puoli kaksi nukkumaan kun ei aikasemmin nukuttanut... no, kahdesta eteenpäin on tullut kipeitä suppareita säännöllisen epäsäännöllisesti läpi yön. Aina supistusten välillä olen torkahtanut, mutta oon siis herännyt varmaan 10-15 kertaa ja oon saanut tosissaan hengittää noiden suppareiden läpi. Toinen yö jo putkeen ja aina vaan kipeempää tekee. Kuinka monta yötä pitää vielä kärsiä :'( mä alan olla aika väsyny tähän... viime yönä jo tuli toivon kipinä että tänään tulee lähtö, mut jahka olen pystyasennossa, niin välit harvenee... meen takaisin yrittää nukkumista, väsyttää niin pirusti.

Jaksamista ja tsemppiä kaikille - loppusuoralla ollaan jo ja se paras palkinto on pian sylissä itse kullakin :heart:

 

Luin tuosta alla olevasta linkistä, että harjotussupistukset häviää jos vaihtaa asentoa tai liikettä (sama varmaan jos nousee ylös). Todelliset synnytyssupistukset jatkuvat ja pahenevat vaikka kävelisi tai tekisi mitä tahansa. Ja ne alkaa selänpuolelta ja siirtyy vatsanpuolelle.

False labor | BabyCenter

Tsempit supisteleville!

 

Tsemppiä IMN! Toivottavasti pääset pian tositoimiin :hug:

Mulla tuli eilen muutama kipeähkö supistus! Olin aika yllättynyt koska mulla on tosi vähän supistellu raskauden aikana. Olivat kuitenkin harjoitussupistuksia, muutama tuli. Aika jännää silti.

Viime yönä sain nukuttua aika hyvin ja nyt oon sen verran energinen että taidan lähteä lenkkeilemään tuonne viileään syysaamuun!
Vauva on potkinut kovasti koko aamun ja välillä naurattaa ihan ääneen kun selvästi tuntuu pikkuisen jalat tuossa oikeaa kylkeä vasten. On se ihana näin viime yönä unta meidän tytöstä.... voi kun pian saatais hänet kotiin!

Lena & Onni 37+4

 

Huomenta! Vieläkö täällä on ketään? Meillä oli pitkä katkos netin toiminnassa ja nyt kun ovet maailmalle viimein aukesi, te olettekin synnyttäneet oikein urakalla. Onnea kaikille äideille ja vauvoille:flower:!

Täällä ei ole mitään enteilyä että vauva tulisi ihan piankaan, ei limatulppia eikä mitään tihkutteluja. vatsa on kyllä ihan tuhannen kuralla ollut jo viikkoja. Vähän enempi vain supistaa, osa vähän kipeästikin jo, mutta nekin on lähinnä illasta. Mutta näinhän sitä porskutettiin loppuun asti edelliselläkin kerralla: synnytys alkoi ihan äkisti varoittelematta, vaikka sitten kestikin 1,5 vrk ennen vauvan syntymää.
Laskettuun aikaan reilu viikko nyt. Toisaalta haluaisin nauttia vatsasta niin kauan kuin voin, toisaalta vauvan koon paisuminen pelottaa ja voisi jo tullakin.
Ja nyt tajuntaan on jotenkin kunnolla iskenyt, että hitsi, tämä pitää tosiaan synnyttää…ja se koskee taas! Kipu on hiljalleen alkanut palata mieleen, kun vatsasta välillä repii oikein kunnolla. Eihän tässä varmaankaan lasketa edes viikkoja vaan päiviä lapsen tuloon…Apua!
Kivunlievityksestä ”päätin”, että mitään petidiinejä/muita rentouttavia mömmöjä en ota enää: viimeksi ne toi vaan typerän pöllyisen olon, mutta ei unta tai kivunlievitystä. Jonkinsorttisen puudutteen kyllä ottanen, mitä nyt sitten antavat.

Mutta sairaalaan lähdöstä en ole miettinyt sen kummempaa, kuin että jos vedet menee, lähdemme pikaisemmin kun supistuksilla alkavassa synnytyksessä. Meiltäkin on sairaalaan tunnin verran, ja matkalla vielä mahdollisia viivytyksiä(tietyömaita yms.). Jos alkaa supistuksilla, luulen että jonkun tunnin kärsisi odotella kotonakin (Jos kerran toinen synnytys nopeutuu puolellakin edellisestä, aikaa on ruhtinaallisesti). Synnytystä en kuitenkaan aio erityisesti kotikonstein käynnistellä, eiköhän sieltä jokainen synny kun on valmis. Näillä viikoilla se on aika todennäköistä ilman taikatemppujakin!

Polikliininen synnytys: uskallankohan edes haaveilla? Edelliset kaksi kertaa on makuuttanut sairaalassa joko minua tai sitten lasta useita päiviä. Viimeksi oman olon puolesta olisin ollut valmis kotiin jo seur.päivänä, mutta koska vauva oli teholla, jäin itsekin sairaalaan jo siksikin, kun maito oli jo noussut. Olen niitä ihmisiä jotka ei saa pumpulla juuri mitään irti, eli vauva on ainoa tolokun keino painetta helpottaa…).
Esikoisen kanssa taas sektio määräsi sairaalassaolon reiluksi viikoksi, vaikka vauva oli ok kotiutumaan vaikka heti. Toivottavasti kaikki menisi nyt niin hyvin, että pääsisimme kotiin parissa päivässä ja yhtä aikaa vauvan kanssa.

Herkuista ja suklaista: Mullekin maistuu. Suklaalevy ei täällä kauan elä, jos joku on hölmöyksissään sellaisen ostanut (itse maltan kaupassa mieleni, mutta ukkomokoma kantaa karkkia kotiin). Hävetti jo tämä huono itsekuri, mutta taitaahan täällä ote lipsua muillakin! Vertaistuki on ihanaa!

Seksistä: Kieltämättä ei ole nyt ekana mielessä. Sattuu vähäsen, kroppa ja alapääkään ei tunnu omalta. Olo on kuin kävisi itsensä kanssa vieraissa. Olen kömpelö asentorajoitteinen ja edessä on ”hidastetöyssy”, mutta ei tuo miestä ole haitannut, joskin ymmärtää että kovin usein ei ole pesälle asiaa. Kertaan viikossa on jääty täälläkin: itse pärjäisin ilmankin, mutta jos vähän tuota miestä ajatellen... sitä taukoa kun on tarjolla kohta enempikin. Mies kyllä sanoo, että synnytyksessä mukana olo/ kaiken brutaaliuden katsominen helpottaa ymmärtämään tulevaa selibaattia. Uskon!

ruuvih ja nyttynen 38+4

 

TYTTÖ TULI! :heart:

Meille syntyi ihana pikkumuori suunnitellulla sektiolla tiistaina 2.10 rv37+1 klo 8.36. Painoa oli hienot 3380g ja pituutta 49cm, päänympäryskin oli jo 36cm Leikkaus meni todella hyvin ja neiti oli todella virkeä ja ei tarvittu happikaappia tai muitakaan apukeinoja vaan pääsi isin syliin puhdistusten jälkeen
Minulla on haava alkanut paranemaan tosi hyvin ja tikit saan pois ylihuomenna.

Pääsimme eilen vasta kotiin kun tyttö joutui olemaan 2 päivänä sinivalossa kun bilirubiini arvot olivat hitusen koholla, mutta onneksi ne lähtivät eilen tosi hyvään laskuun niin nyt on sitten vietetty ensimmäinen yö kotona. Neiti saattaa nukkua jopa 4 tuntia putkeen ja hienosti imetyskin onnistuu niin ei tässä ole kyllä mitään valittamista. Ollaan vaan niin onnellisia kun tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja saatiin elävä ja terve vauva kotiin

Onnea kaikille muillekkin vauvan saaneille ja tsemppiä viimeisille viikoille vielä nyyttiään odottaville =)

 

Eipä tullut lähtöä tänäkään aamuna. Suppareita kesti säännöllisinä siitä aamuneljästä seitsemään, jonka jälkeen alkoivat heiketä ja välit pidentyä, joten sain nukahdettua. Nyt sitten kun heräsin niin hieman vielä tuntuu menkkamaista kipua, mutta ei mitään verrattuna tuohon aikaisempaan. Ja tosiaan alkoivat selästä, jatkuivat mahan puolelle ja lopussa tuntuivat reisissä. Onneksi en miestä ehtinyt hälyttää kotiin, tuskin nää tästä enää lähtee voimistumaan.
Huomenna olisi sinne äitipolille meno niin näkee jos nää supparit ois ees jotain saaneet aikaan, vaikka kyllä tuo viime viikkoinen 2cm auki ja 1-1,5cm kanavaa kelpaa mulle synnytyksen lähtötilanteeksi Kunhan eivät liian lähelle antaisi sitä käynnistysaikaa nyt kun selvästi on jotain merkkejä itsekseen käynnistymisestäkin. Mutta onhan tässä vielä yli vuorokausi aikaa eikä ikinä tiedä mitä ehtii tapahtua.

IMN & Tuutikki 39+2

 

Joku oli miettinyt sitä miten ne supistusten väli lasketaan ja mä kysyin sen viime vuonna kun odotin esikoista muistaakseni ihan synnäriltä ja se oli supistuksen alusta seuraavan supistuksen alkuun niinku täällä moni arvelikin.

Crocukselle voimia kipujen kanssa, mä niin elävästi muistan sen pakokauhun viimevuodelta. Mutta älä sitä pelkää että ne kivut jää koska jos ne oikeasti jää sulle niin rannekanavat leikataan ja putsataan silloin. Tosin aina se voi uusiutua mutta jos ei raskaanaolevalla on ne tukossa niin pääsee leikkaukseen. Mun yhden työkaverin kanavat leikattiin noin vuosi sitten eikä oo ollu kipuja sen jälkeen. Ja mä luotan että sunkin tapauksessa ne kivut jää sinne laitokselle! :hug: Tsemppiä!!!!

Täällä on viikonlopun aikana jo koitettu kaikki ässät: seksi, sauna, shoppailu ja siivous... ilman mitään vaikutusta. Loppuviikolla pitää varmaan ruveta juokseen noita rappusia ylös alas, se kuulemma vois auttaa. No onneks on ä-polilla seuranta perjantaina niin saa edes jotain toivoo.

Sannuli ja pikku2 39+3

 

Helou!

Ompas täällä ollut hiljasta aikasempaan verrattunu ainakin. Kaikki taitaa olla jo synnyttämässä tai liian kipeitä istumaan koneella?

Mä luulen et mua supisteli eilen illalla ja yöllä. Tai siis mahaa kiristeli silleen ihmeellisesti ja sattu alaselkään.. Mut eipä ne nyt ainakaan mitään oikeita suppareita ollut, mut ehkä jotakin kehitystä täs voi viel tapahtua. Sinänsä alko olo kyll olee kipee ku mikään asento ei ollut hyvä vaan maha paino kamalasti joka asennos.

Crocucsen kivut ei todellakaan kuulosta kivalta. Tsemppiä sinne!

Herkuista en kieltäydy minäkään mut oon vähän silleen ongelmallinen et mikä tahansa laatu ei käy vaan sen täytyy yleensä olla jotakin tiettyä. Sit hetken pääst kyllästyn ja vaihdan toiseen. Nyt oon pitkään syönyt (tän on pakko olla joku raskausajan omituisuus) vicksejä. Siis niitä kurkkupastilleja. Menis ainakin pussi päiväs mut pelkään niit laksatiivisia vaikutusia mist siin pussis varotetaan.

Tänään kävin neuvolassa, oli eri täti kun yleensä mut tää uus oli kyll tosi mukava. Ainoo vaan et höpötti vähän turhan paljon siitä miten täytyy sit olla rauhassa vauvan kanssa. Joo, kyllä mä sen tajuan mut käytäntö ei oo niin helppoa.
Painoarvionkin anto, siis ihan oman mielipiteensä. Mut jännä kun lääkäri veikkas et laskettuna neljän kilon jommalla kummalla puolella, ultrassa meinattiin et hiukan esikkoa pienempi eli 3500g-3700g ja nyt tää täti meinas kuitenkin et lähempänä kolmee kiloa ja tuntu olevan viel kovin varma asiastaan. Tosin itekin veikkasin jotain 3,5kg tai alle mut saas ny nähä. Arvioita on tullut niin monenlaisia et varmaan joku osuu oikeeseen.

Korkeella vauva kuulemma on vielä mut toisaalta esikoinen laskeutu vast ponnistaessa. Lohdutteli et viimeistään 1.marraskuuta aletaan käynnistämään.. Siihen on vielä melkeen kuukausi!

Jipsu & Pömppis 38+0 POKS!

 

Crocukselle kovasti tsemppiä kipujen kanssa! Toivotaan, että pääsisit pian synnyttämään ja kivut loppuisivat siihen!

Tsemppiä myös yöllisten supistusten kanssa kärvisteleville! Kurjaa, kun saa yöt valvoa supistusten kanssa, mutta mitään ei tapahdu. Kai sitä on sitten jo aika poikki, kun vihdoin pääsee synnyttämään.

Onnea tytöstä piipero!

Mä oon nyt saanut pari yötä nukkua tosi hyvin. Siis vessaan on pitänyt herätä tuhat ja yks kertaa, mutta aina olen saanut hyvin uudestaan unen. Kyllä sitä on vain aika eri ihminen päivällä, kun on saanut nukkua.

Kävin eilen kuntosalilla käydessäni siellä hierovassa tuolissa puoli tuntia. En ole aikaisemmin uskaltanut käydä, kun ei sitä alaselkää saisi hieroa. Nyt ajattelin, että jo uskaltaa. Oli kyllä niin ihanaa. Taidan mennä huomenna uudestaan.

Sain kuulla, että meidän hyville ystäville tulee toinen loppukeväästä. Olen niiiiiin onnellinen niiden puolesta. Tiedän, että yrittivät ensimmäistä vuosia ja antoivat toiselle luvan tulla heti perään. 1,5v tässä kuitenkin vierähti. Sain kauhean itkukohtauksen onnesta, kun soittivat ja kertoivat.

 

No huh. Oli ihan kiinnostava kotiinpaluu kauppareissulta. Piti pysäyttää auto puolimatkassa, sit juuri ehdin raottaa ovea ja oksentaa ulos. Ja siinä samalla sitten tietysti lirahti pissa housuun. Vähänkö oli kurja olo siinä naamaa ja penkkiä mopatessa mutta myös samalla jotenkin se kaikki oli hirmu koomista. Nyt onnellisesti kotona, tankattu nakkisoppaa ja jälkkäriksi jätski, voimat taas vähitellen palautuu!

Lauantain hääreissu meni mukavasti ja oltiin kotona vähän ennen puoltayötä, ei siis tullut vauvasta helsinkiläistä vaikka oli sairaalakassi varmuuden vuoksi mukana. Enää en varmaan tohdi lähtee noille pitemmille reissuille kun supistuksiakin on ruvennut tulemaan nyt vähän enemmän.

Crocus, tsemppiä käsikipujen kanssa, voi kun helpottuisivat!

Sabrinafair, hieronta tai tosiaan edes hierova tuoli maistuis kyllä mullekin. Mulla on semmonen puinen kipukoukku jolla koitan selkää ja niskoja painella. Tuntuu että kaikki paikat on ihan hellinä, viimeisimpänä aristuneena alueena jalkapohjat!

Mukavaa lukea noita synnytystarinoita, kiitos niitä jakaneille!

Skonssi rv 40

 

Tsemppiä crocus! Kurjaa että noi kivut on menny noin kamalaksi. Toivotaan että loppuvat samantien vauvan tuloon.

Ohoh Skonssi, mukava ajomatka.. noh eipähän kuitenkaan oo mistään vakavasta kyse

Tänään aamulla söin ruisleivän ja join kahvit ja sit kävin autolla kaupassa. Takastullessa alko semmonen pistos, niin kuin ois syöny mega-aterian ja juossu maratonin, sattu aika paljonkin tohon ylävatsaan vasemmalle. Välillä kipu siirty oikeelle, välillä myös alemmas. Onko tääkin ihan normaalia? Kun en oo kyllä paljoa syöny enkä rehkiny ja vauva kuitenkin liikkuu hyvin. Tuntuu vaan tota kipua..

 

Skonssi Tosiaan mukava ajomatka sulla.
Joo, kyllä tässä alkaa olla paikat sellaisessa kunnossa, että kaikenlainen hieronta tekee hyvää. Tuo oli vielä sellainen luksustuoli, joka hieroo pohkeet ja jalkapohjatkin, ne on mullakin tosi kipeät. Olen tässä raskausaikana käynyt myös oikeasssa hieronnassa, mutta ku ne asennot on siinä niin rajoitettuja, missä voi hieroa, niin tuo tuoli oli kohta parempi. Mun sisko meinaa ottaa mun kuntosalikortin joksikin aikaa synnytyksen jälkeen ja olin vähän ajatellut, että annankin sen jo nyt, ku ei siellä mitään oikein jaksa enää tehdä. Mutta taidankin pitää sen loppuun asti ja käydä vain siinä hierovassa tuolissa ja saunassa siellä

 

Oi toi hierova tuoli on ihana, oliskin pitäny käydä siinä viime viikonloppuna. Nyt mun kuntosalikortti on jo tauolla loka-, marras- ja joulukuun niin en pääse enää.

Kylkipistos muuten katosi kun tajusin avata jo pari kuukautta sitten pieneksi jääneet rintsikat kuristamasta...

 

Huomenta kaikille!
Eilen soittelin pissanäytteen viljelytuloksia ja eihän niissä mitään ollut vaikka neuvolassa viimeksi oli nitriitit NIIN SELVÄSTI plussalla että ei siitä voi erehtyä, varmasti tulee joku kuuri. No eipä tullut kun ei mitään ollut. Hyvä tietenkin niin. Huomenna taas neuvolaan meno.

Erittäin lämpimät onnittelut jälleen vauvan saaneille :flower:

Jos vauvan liikkeet rauhoittuu ennen synnytystä niin tällä menolla mä en ehkä sit synnytäkään. Kauheen kova myllääminen mahassa, vauva heiluttaa pyllyä puolelta toiselle ja nykii ja tökkii jatkuvasti jollain tapaa. Toki sillon kun esikoisesta meni lapsivedet yöllä niin sinä iltana vielä miehen kanssa naurettiin kun näkyi niin selvästi vauvan jalka mahanahan läpi ja maha muljui vaikka kuinka. Eli ei kovin paljoa rauhottunut ennen synnytystä Nähtäväksi jää että rauhottuuko nyt meno vai onko tällästä loppuun, siis ihan loppuun asti.

erittäin odottava muhvi ja matkis 38+2 :heart:

 

Vau kun täällä tapahtuu paljon ja vauhdikkaasti Paljon onnea vauvautuneille!!!

Tulinpas minäkin pitkästä aikaa päivittämään kuulumisia. Muksu on perätilassa ja huomenna on sovittu sektio, hieman jo jännittää Oon jo kyllä ihan valmis luopumaan tästä mahasta niin se varmaan katkaisee pahimmat pelot...

 

Onnea taas vauvansa saaneille ja kovasti jaksuja vielä mahakkaille ja tietty hurjasti tsemiä salissa uurastaville!!

Kiitos kaikille tsempeistä! En ois kyllä uskonut koskaan että käsikivut voi olla tämmöstä..

Tää rouva on nyt vaan jotenkin niiiin valmis synnyttämään! Oon niin väsynyt että vaan tiuskin kaikille ja tuntuu että pää vaan hajoaa..Onko muilla tämmöstä oloa?
Käsikivut sain yhdellä kikalla hieman laimentumaan (käsien pitäisi roikkua sängynlaidan yli, juu tosi helppoa ison mahan kans) niin, että ei koko yötä tartte valvoa, mutta lievemmät kivut taitavat olla vaan perua siitä että päivisin ei käsillä yksinkertaisesti saa tehdä mitään: eli kirjoitella koneella, imuroida, pyykätä yms. eilen oli semmonen päivä ja yö oli niin paljon parempi. Tänään ois pakko tehä hommia koneella (oon siis yrittäjä ja äippälomallaki töitä on välillä tehtävä halus / jaksais tai ei) ja to-pe päivinä tarttis mennä koulutukseen yhen asiakkaan vuoksi ja en tiiä kyllä miten jaksan...

Meillä on ollu pari vkoa tosi rauhallinen pikkumies masussa, joko tila on loppunu tais sitten se enteilee tulevaa...Maha ainaki on toiminu tässä parin päivän sisään ihan kiitettävästi. Illalla tein eka kerran ne vyöhykepisteiden hieronnat ja eipä tuo eka kerta ainakaan tuonu yhtäkään supparia! Tää raskaus on ollu jotenki erilainen noitten suppareiden kans...muitten kans on supistellu tosi paljon alusta saakka ja mut tää on ollu aika rauhallinen...onkohan tuo kohtu vaan niin väsyny jo??

Mulla on huomenna se äippäpolin kontrolli. Vähän jännittää mitä tuumaavat siellä...

Crocus ja pikkumies 38+1

 

Tsemppiä kaikille mahojenne kanssa ja onnea syntyneistä nyyteistä !! :heart:

Meille syntyi poika sitten tosiaan sunnuntaina 7.10 klo 14 ja tänään päästiin kotiin. Mitat olivat 51cm ja 3,7kg ja viikkoja 40+1.

Minulla supparit alkoivat kivuliaina mutta vaihteluvälit olivat ensimmäisten tuntien aikana niin erilaiset etten uskonut synnytyksen alkaneen. Klo 4 alkoi siis yöllä ja 9 aikaan aamulla soitin systerille että valmistautuvat ottamaan tytön hoitoon, voi tulla lähtö. 10 aikoihin tekikin jo niin kipeätä että tyttö meni pyytämään jo sinne hoitoon kun äiti synnyttääEi kestänyt mun supistusirvistelyjä. 11 aikaan oltiinkin jo synnärillä ja käyrillä ensin n. 20 min ja tutkimuksen kautta suoraan saliin, olin 5 cm auki tuolloin. Sain heti salissa 15 min. sisällä epiduraalin joka tuttuun tyyliinsä ei auttanut kunnolla jotta kivut olisivat kokonaan kadonneet. Kalvot puhkaistiin ja synnytys hieman vauhdittui. Loputkin kivut palasivat jo puolentoista tunnin sisällä epiduraalista jolloin olin vasta 7cm auki ja kello oli jotain 13.30. Pyysin kuitenkin lisäannosta ja sen saatuani mulle laitettiin hieman oksitosiinia tippumaan ja kahdelta kätilö sanoikin että saapi jo alkaa ponnistella. Epiduraali vei ponnistamisesta tunnon pois mikä oli helpotus koska ekassa synnytyksessä tunsin kaiken. Kolmella supistuksella oli poika ulkona ja minulla ihan epätodellinen olo siinäkö se oli:heart: Ehdittiin siis olemaan synnärillä vaivaiset 3h ja synnytyksestä jäi kauniit muistot tällä kertaa.=):heart:

 

Onnea Jensar ja kiitos synnytyskertomuksesta :heart:

Täällä ei mitään uutta, viime yönä tunsin kaksi kipeähköä supistusta mutta siihen ne sit jäi. Harmi.
Vauvalla on hikka jo kolmannen kerran tänään!

Lena & Onni 37+5

 

Onnea muillekin vauvan jo saaneille!

Miun neitin mitat siis 3300g, 47cm ja py 35cm, rv oli 39+1.

Synnytys alkoi osittaisella vesien menolla 2.20 torstai aamuyöstä, soittelin siinä sitten äipälle että on hälytysvalmiudessa. Laittelin paikkoja kuntoon, lenkitin koiran ja kattelin leffaa supistuksia ootellessa. Synnärille soitin vaille 6, sanovat vaan että tervetuloa synnyttämään, ota kassi mukaan Sinne mentiinkin äidin kyydillä klo8, hää läks vielä töihin aamupäiväks. Pääsin samantien käyrille ja sisätutkimuksiin, vaivaset 1,5cm auki ja kanavaa 1cm jälellä, suppareista ei tietookaan.. Niitä alko sit 12 tulla, lämpötyynyjen ja suihkun kans pärjäilin. Luulin että ne oli jo kovia, mutta voi että en tiennykkää mikä minua odotti! Viideltä alko säännölliset ekat supparit, istuskelin pallon päällä, ilokaasut käyttöön, sain lihakseen pistettävää kivunlievittäjää, sen avuilla torkuinkin tunnin. Taas suihkureissulle, lämpötyynyy, kävelyä, hierontaa, kaikki käytiin läpi. Salkkaritki vielä kattelin äitin kans, siinä vaiheessa oli jo tovi pitäny oikeesti keskittyy ottamaan supistukset vastaan. Sit alkokin se pahin kipuvaihe. Olin tuolloin vaan 2cm auki, kanava hävinny. Vaeltelin ympäriinsä, lämpötyynyt tulikuumina selän päällä. En ois muuten uskonu että ne tuntuu nii paljon selässä! Välillä käyrillä olin päivän mittaan, kaikki aina ok. 21-01 välinen aika meni jo aika hämärän peitossa, loppuajan olin ammeessa ja silloin itkunsekaisin huudoin pyysin äitiä kutsumaan kätilön että kattoo paikat, en jaksais enää yhtään. Olinkin just sopivasti 4cm ja epiduraali tuikattiin (ei muuten sattunut yhtään). Se oli sitten taivas, nukahin 10min jälkeen ja torkuin sinne puol viiteen, kun alko tulemaan ponnistustarpeen tuntemuksia. Supparitkin oli jo nii kovia etten tiiä miten oisin ilman puudutusta selvinny.. Ponnistamaan sain luvan viiden aikoihin, aluks kyljellään että vauvan asento paranis. Meni pitkään ennenku päästiin siihen vaiheeseen että oikeesti pitäs puskee pää pihalle. Eikä muuten ponnistuskaan sattunut yhtään! Naureskelin vaan niiden välissä Lopulta pikku rimpula, mamman murunen syntyi 05.38 <3 Mulle yks tikki, beibillä napanuora kerran kaulan ympäri mut heti pääs tissille ja imuteltiin varmaan tunnin verran Sitten kätilö tuli pesemään pienen kunnolla että pääsin syömään ja suihkuun ja osastolle.

Kaiken kaikkiaan kaunis ihana kokemus, jota nyt jo haikeudella muistelen :kiss: Kaikki se kipu oli tän arvosta, että saa nuuhkuttaa pikku tuhiskoa päivät läpeensä Voi kun ne säilys aina näin pieninä Kiitos teille kaikille ihanasta vertaistuesta, ootte ollu kyllä kullanarvonen apu, varsinkin mulle yksinodottajalle

Tsemppiä odottaville, ei oo enää kauaan kellään teistä Syntymän jälkeen tää aika meneekin sitten ihan liian nopeaan..