Imetyksestä: Mulla on onnistunu hyvin imetys kahden ekan lapsen kanssa, mut sitten kolmannen kanssa ei niin hyvin. Kolmonen oli alkuun lastenosastolla ja ite kotiuduin ennen vauvaa, käyden sairaalassa päivät hoitelemassa. Ressiä pukkas siinä, kun vauvalla oli kaikkee, niin siitä enimmäkseen vaikeudet ja tuo, kun oli siellä sairaalassa hoitajien hoideltavana osin, niin tottui sitten pulloon. Osittain imetin tätä kolmostakin sitten 6kk kuitenkin.
Mulla on tullu aina sitä maitoa niin kovasti, että se on ollu hiukan hankalaa ja alussa esikon kanssa ihmettelin sitä, kuinka sotkuista touhua koko imetys on
Sitten kun oli tilanteita, että ois pitäny pulloa antaa, niin vauva hermostui siihen pulloon, kun ei sieltä tullukaan sitä maitoa yhtä vauhdilla kuin äipän tisusta
Mitään kipuja mulla ei koskaan oo imetykseen liittyny (teräsnännit
), paitsi tietenkin alussa niitä jälkisupistuksia...
Turhapa tuota imetystä on etukäteen on murehtia, kun ei tiedä yhtään kuinka se itellä sit menee. Ja joo, rinnat ja nännit etenkin on raskausajan aika arkana ollu aina mullakin, kuuluu asiaan. Mulla on useamman päivän kestänyt aina ennen kuin maito on kunnolla noussu, lisämaitoa on vauvat kaikki saaneet sairaalassa. Mahdollisimman paljon vaan sitä rinnalla oloa ja rauhaa ja ressittömyyttä ois mun resepti sille onnistuneelle imetykselle. Tietenkin, jos tekee kipeää, niin sekin voi häiritä maidoneritystä...
Itekin mietin, kuinka imetys tällä kertaa menee, toivottavasti onnistuu hyvin. Kun vain vauva voisi hyvin ja saisin itse hoitaa ja pitää mahdollisimman lähellä heti synnytyksen jälkeen.
Elli