Lokakuun lutuset *Syyskuussa*

Huh puuh. Kuukausi laskettuun, aika jees. Tosin huomenna tiijän toivottavasti synttäripäivän. Kaikista pohdiskeluista huolimatta pysyn sektion kannalla, oli positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan ja paraninki tosi äkkiä, se lienee olevan siitä johtuvaa että oon väkisin pysyny edes jossain liikkeessä enkä oo jääny paikalleni makaamaan, en aio nytkään jäädä vaikkaki kroppa on kyl eri mieltä asiasta mut eipä auta, lapsi ja koirat on hoidettava ku mies ei oo kotona päivisin ens viikolla ku pala töihin vähäks aikaa..

(.) jos tässä ennus merkit pitää paikkaansa nii tää tekee tuloaan ihan tässä muutaman viikon siaään. Esikosta alko tajuton valkkari vuoto, sit sattu mahaan ja sit meni vedet ja siitä 7h nii oltiin laitoksella.. Joten siis katotaan tulisko lähtö tänneki sit tai sit ei. lima tulppaa en osaa odottaa ees, sitä ei tullu kotona esikostakaan ainakaan niin et huomannu ainakaa olisin. Muuten samat kipuilut jatkuu. Koirallaki alko juoksut, viimeks soli merkki siitä et koht alkaa tapahtuun, samantie ku koiral loppu juoksut nii mulla hulahti vedet.

Listoista, sairaalakassiin mulla menee liivit+suojat, hammasharja, pesuvälineet, dödö, kännykkä ja laturi ja mässyy.. Neuvolakortti.. Eri kassiin sit vauvelille ja mulle kotiin tuloo varten vaatteet (maha housut ja joku paita) vauvalle varmaan joku vody tai haalari ja ulos sit vanuhaalari taikka villapeitto, toi villapeitto toimi esikon kans ja jannu pysyki hyvin lämpimänä. en jotenii koe et tarviis muuta, mies tuo jos jotain kaipaan.

Addo & snadi

 

Uusiäippä hurjan paljon onnea!

Sairaalakassiin menee dödö, hammasharja+tahna, pesuaineet, hiusharja ja joku minipussi meikkejä jos tulee vaikka ripsaria laitettua. Kamera, videokamera, vissyä+limua,jotain evästä lähinnä miestä ajatellen, känny+laturi, imetysliivit, liivinsuojia, tissirasva, rintakumi (sain viimeksi sairaalasta, mut kun ei voi tietää). Pakkaan toiveikkaana mukaan myös kantoliinan jos joku osaisi opastaa sen käytössä, viimeksi en ilman apua uskaltanut ihan pientä sinne laittaa kyytiin. Toiseen kassiin sitten omat ja vauvan kotiinmenovaatteet.

Synnytystoiveita en ole vielä ehtinyt miettiä. Viimeksi jätin puudutteet yms kivunlievitykset ottamatta ja ilokaasua kokeilin pari henkäystä ja siitä tuli vain paha olo. En kyllä tiedä haluanko toista samanlaista kipukokemusta, mutta onneksi asian voi päättää sen mukaan miten synnytys etenee (ja huomata et on liian myöhäistä saada mitään puudutetta .)

 

Oikein paljon onnea Uusiäipälle kolmosista! Toivottavasti toipuminen sujuisi oikein hyvin ja että pääset pian hoitamaan pikkuisia!

Kuulostaa aika hurjalta että niin monella synnytys on lähestymässä! Itse en oikein tiedä mitä odottaa synnytykseltä, paitsi tietty että kaikki menisi hyvin, varsinkin vauvan kannalta, ja ettei tulisi mitään hätätilannetta tai komplikaatioita. Synnytysvalmennuksessa kerrottiin eri kipulievityksistä ja että kätilöt sitten tarjoavat sen mikä sopii parhaiten minulle ja siihen tilanteeseen. Jotenkin luotan nyt vaan siihen että kätilöt ovat ammattitaitoisia ja auttavaisia. Ehkä jotain hyvääkin siinä että näin ensisynnyttäjänä on autuaan tietämätön monesta asiasta! Tällä hetkellä mietin eniten sitä, että miten tiedän milloin lähteä synnärille?!

Meidän sairaalan sivuilla on lista mitä pitää ottaa mukaan synnärille. Listalla on vain yksi välttämätön asia: Neuvolakortti! Ja sitten suositellaan mukaan: tossut tai sisäkengät, omia vaatteita joita voit käyttää vuodeosastolla sekä henkilökohtaiset hygieniatuotteet (vaatteita, saippuaa, kertakäyttöhammasharja yms löytyy kyllä). Vauvan odotus-kirjassa (saatu neuvolasta) on pitempi tarvikelista missä on muun muassa listattu videokamera ja -kasetti, kirjepaperia ja kirjoitusvälineet Kiva lukea teidän vinkkejä mitä kannattaa ottaa mukaan, ja miten muutenkin varautua synnytykseen ja laitoksella olemiseen!

Koiruuz, mietin myös voiko kantoliinan ottaa mukaan synnärille. Mutta onko kätilöillä aikaa näyttää miten sellaista käyttää? Olen yrittänyt harjoitella sitomista, mutta en kyllä tiedä miten uskallan vauvan pistää siihen liinaan...

Muuten, minkä kokoisia vaippoja ostatte kotiin?

 

Huomenta! Olipa ihanaa kun sai nukkua ilman huonetoveria yön. Odottelen, että aamulääkkeet vaikuttaa jotta käden aamiaiselle ja vauvoja katsomaan. He ovat toivottavasti kaikki olleet ilman hengitystukea yön yli.
Mullevtämä sektio on ollut tosi rankka. Paljon on kyse tietty mun raskauden laadusta. 10kg kohtu, kolme vauvaa ja 5 kk vuodelepoa tekevät toipumisesta ihan erilaisen jutun kuin normiraskaudessa.

Mun näkemys sairaalakassista on se, että kotiutumisvaatteet, hmpaidenhoitovälineet, imetysliivit ja neuvolakortti riittää. Ainakin mitä mä olen nähnyt, naiset huuhailee synnäreillä sairaalavaatteissa, tukka sekaisin. Jos vauva on vieressä, sitä kuitenkin imettää ihan koko ajan. Joka tapauksessa on henkisesti ja fyysisesti aika sekavassa tilassa ja välillä koittaa ehkä nukkua. Lisäksi siteet jälkivuotoon on valtavia... Sairaalavaatteet on mukavimpia.
Mä olen kammannut tukan viimeksi maanantaina... Eilen katselin naikkarin käytävää ja mulle tuli mieleen awakenings-elokuva: kaavuissa hitaasti haahuilevia takkutukkia käytävillä .

Mulle tuli muuten yllärinä että sektion jälkeen sisälle työnnettiin neljä käynnistystablettia jotta kohtu supistuisi. Ekan synnytyksen jälkeen mulla ei ollut jälkisupistuksia, harvemmin niitä vissiin ekakertalaisilla on. Nyt onnkyllä tujuja, etenkin maitoa pumpatessa.

Tsemiä kaikille!

Uusiäippä ja pojat 3vrk

 

Marieh Esikoisesta olin kättärillä sellaisessa ruuhkassa, että kukaan ei ehtinyt neuvoa yhtään mitään. Synnytyksen jälkeen odotin tikkejä yli tunnin ja pääsyä pois salista vielä monta tuntia sen jälkeen. Navan puhdistus näytettiin ja pari kertaa katsottiin imuotetta kun vauva oli tissillä hoitajan käydessä ottamassa verikoetta. Jälkikäteen mietin, että kaiketi vauvan peruskäsittelyn nostaminen, pepun pesu yms pitäisi kuulua ensisynnyttäjille opetettaviin asioihin automaattisesti ja multa ei edes kukaan kysynyt osaanko. En kyllä siinä hormonihuuruissa tajunnut mitään kysyä tai vaatia. Mies kylvetti vauvan salissa kun olin suihkussa ja siinä sentään yli kätilö vieressä. .... No olihan pitkä höpinä, mut nyt valitsin synnytyspaikaksi Porvoon ja haaveilen et kaikki kaupungin vauvat eivät synny samaan aikaan ja hoitajilla on aikaa kuten jollekin onnekkaille kavereilleni on ollut ja siksi pakkaan sen liinankin toiveikkaana mukaan.

Uusiäippä mielestäni kanssa ne sairaalavaatteet ovat oikein hyviä ja sopivia sairaalassaoloon. Niin helppoa kun saa laittaa likaiset pesukoriin ja ottaa puhtaat tilalle. Ei ole kiva kantaa kotiin jotain verisiä pöksyjä tms.

 

Mites teillä muilla onko turvotus lisääntynyt? Mun nilkat on ihan muodottomat!! Teen kyllä istumatyötä mutta jalat on ylhäällä aina istuessa ja tukisukat on jalassa. Kädet on ihan turvonnut myös ja puuduksissa. Pissa ja verenpaine on ok, eli mitään ei voi tehdä... Miltähän mä näytän ensi kuussa??

 

marieh: mä muistan esikoisen kanssa tuon tunteen: milloin lähteä synnärille? Mielestäni olin kipeästi kotona supistellut jo monta tuntia säännöllisesti, siinä lomassa tilannut pitsaa kotipitsasta, soitellut kavereille, meikannut, lenkittänyt koirat ja tehnyt paljon sellaista mitä jälkikäteen ajateltuna ei olisi tehnyt, jos supistukset olisivat oikeasti olleet superkipeitä Tätä ennen mulla ei ollut yhtään kipeää supsitusta. No synnärille kun päästiin ja tehtiin sisätutkimus meinasin oikeasti kuolla häpeästä, kun kätilö totesi että kanava hävinnyt ja ehkä sormelle auki. Sai päättää lähteekö takaisin kotiin vai lähdetäänkö lenkille synnärin ympäristöön. Valittiin se vaihtoehto, jossa supistukset muuttuivatkin tiukemmaksi ja päästiin osastolle avautumaan. Mutta ei ne supistukset sielläkään vielä kauhean kipeitä tainnut olla, koska naikkarin ns yhteissuihkussa seisoessa ja siellä siveästi mahaani kuumalla vedellä suihkutellessa muistan miettineeni kauhuissaan, että mikä näitä muita vaivaa kun ähkivät ja puhisevat tuskissaan kyykyssä/lattialla ym. Limatulppa irtosi yhtäkkiä ihan kokonaisena ja sen jälkeen mullakin ne kunnon kivut alkoivat ja päästiin synnytyssaliin. Mutta jotenkin tuosta ekasta kerrasta jäi sellainen häpeän tunne, että lähdin sairaalaan aivan liian ajoissa niin itseni kuin henkilökunnan mielestä ja vannoin että seuraavalla kerralla menen sairaalaan vasta kun olen oikeasti tooooosi kipeä. Seuraavalla kerralla kävikin niin että heräsin yöllä supistukseen enkä herättänyt miestä, koska ajattelin että sairaalaan mennään aikaisintaan seuraavana päivänä. Supistuksia tuli, mutta ei niin kipeitä, en voinut nukkua, mutta pakkailin kassia ja surffailin netissä. Noin tunnin päästä esikoinen unissaan älähti ja herätin miehen tsekkaa ja kerroin että supistelee. Mies sitten ihmetteli miten tulee niin tiuhaan eli n 3-5min välein ja vaati mua soittaa synnärille. Soitin nolona ja kätilökin ensin vähän naureskeli miehen hysteerisyyttä, kun tunnin supistusten jälkeen oli jo sitä mieltä että näytille pitää lähteä, mutta kuuli puhelimessa puhuessamme kuinka usein niin tuli ja sanoi, että voidaan me näytille tulla, jos kerta mies niin vaatii. Soitettiin anoppi esikoista vahtimaan ja matkalla sairaalaan olin vielä sitä mieltä, että kotiin joudutaan takaisin. Mutta sairaalaan kun päästiin alkoi supistuksiin tulla kunnolla kipua ja tutkimushuoneessa en enää halunnut mennä makuuasentoon tutkittavaksi, kuului vaan rusahdun ja totesin "yhden synnytyksen asiantuntijan kokemuksella" kätilölle, että kyllä se taisi olla limatulppa. Kätilö nauroi kuollakseen, että se oli kyllä pää ja mennääs saliin ponnistamaan tämä ulos. Niin siinä kävi klo 5 oltiin sairaalassa ja neiti oli ulkona klo 5.17. Kolmannen kanssa saatiin ohjeeksi lähteä sairaalaan tunnin supistusten jälkeen ja näin tehtiin, mutta silloinkin olin ihan varma, että kotiin pistävät takaisin, mutta suostuin lähtemään näytille, kun muut lapset sopivasti olivat isovanhemmilla. 4cm olin auki ja käyrien jälkeen pääsin suoraan saliin, n 1,5h myöhemmin jäbä oli ulkona. Eli voi oikeasti olla hankala arvioida oikeaa lähtöaikaa, koska viimeisessä synnytyksessä olen ainoastaan lähtenyt oikeaan aikaan ja en todellakaan olisi lähtenyt ellei olisi neuvolassa vannotettu ja mies jälleen kerran vaatimalla vaatinut.

 

chocolatebox: tässä oli mun listaa synnytystoiveista mitä olit miettinyt

-Mitä eroa on spinaali ja epiduraalipuudutuksella ja koska kumpaakin käytetään/miksi?
epiduraalia käytetään useimmin ensisynnyttäjällä ja spinaalia uudelleen synnyttäjällä. Epiduraali tehoaa hitaammin, mutta kestää pitempään. Spinaali tehoaa nopeammin, mutta teho heikkenee nopeammin. Esikoisen kanssa mulle laitettiin epiduraali, mutta sen jälkeen en ole sitä kaivannut kun synnytykset olleet niin nopeita.

-Mitä eroa on kohdunkaulan ja välilihan puudutuksella ja koska kumpaakin käytetään? -Voiko molemmat toivoa etukäteen? pudentiaalipuudutus on ns häpyhermon puudutus ja käytetään useiten ponnistusvaihetta auttamaan eli vasta sitten kun kokonaan auki. Mulle ei ole laitettu, mutta olen miettinyt että seuraavassa synnytyksessä voisin testata, koska tuo 4300g poitsuliini oli kyllä vähän tiukempi tunkea ulos kun sitä edeltävä 3655g. Välilihan puudutus taitaa olla ihan se normi puudutuspiikki mikä laitetaan, jos väliliha joudutaan leikkaamaan.

-Mitä muita kivunlievityksiä haluatte ja miksi? ilokaasu ehdottomasti, toimii mulla erittäin hyvin ja rentouttaa niin tehokkaasti, että avautuminen tapahtuu tosi nopeasti. Muutama hengäys ja olo, kun olisi juonut yhden lasin skumppaa eli paras "humalatila".

-Välilihan leikkaus vai ei?
ei missään nimessä, esikoisen kanssa leikattiin ja leikkaus haava oli törkeän kipeä. Mulle epiduraali teki sen etten pysynyt pissaamaan koko päivänä ja kätil ei tajunnut katetroida. Virtsarakko oli sitten tosi pahasti tiellä ponnistusvaiheessa ja kun tätä ei tajuttu, tehtiin episotomia. Mutta tosiaan seuraavat 5 pvä istuin vain ja ainoastaan uimarenkaan päällä niin sairaalassa kuin kotona.

-opiskelijoita vai ei? saa tulla, yleensä opislelijat ottavat potilaan paremmin huomioon ja kuuntelevat tätä kun vanhemmat kaiken kokeneet kätilöt, joilla saattaa olla asenne, joka ei ota synnyttäjän mielipiteitä huomioon.
mitä muuta tulee mieleen...?

 

Ninni, mulla oli esikon kanssa ihan tolkuton turvotus joka alkoi jo 30rv. Pari viikkoa ennen äippäloman alkua jouduin jäämään saikulle koska omat kengät ei menny jalkaan. Siinä sitten olla möllötin neljän seinän sisällä pari kk kun en turvotuksen takia juurikaan viitsinyt mihinkään lähteä. Esikko kun vielä meni sen pari vkoa yli :/
Mulla neste/turvotus meni vielä niveliin niin että olin tosi kipee ja kankee. Ylösnousemiseen tarvinnut aina murun apua ja rappuset aiheutti haastetta. Nyt ei onneksi ole ollut mitään
Toivotaan ettei sulla mene pahemmaksi.
Täälläkin jännittää se että koska lähteä synnärille...?
Meillä esikko käynnistettiin eli olin ensin osastolla ja sit saliin. Ja oman muistikuvan mukaan vasta lähempänä loppua salissa supparit olivat tosi tuskaisia...
Meillä mentiin ilokaasulla ja kohdunkaulan puudutuksella. Spinaali katosi johonkin muualle mihin piti, ei vaikutusta...
Tänään siis ensimmäinen virallinen äippäpäivä ja samalla poks, 35+0.
Tässä vielä tuore masukuva


Mukavaa viikonloppua ja jaksamista kaikille <3

 

Malttamaton, kerkesitkin väliin
Kiitos vastauksista, alkaa toivelista hahmottua

 

Mä olin kans varma kun viimeks synnärille menin, että kyllähän ne vielä kotiin laittaa. Mutta jotenkin vaan sillon kotona tuntu, että nyt lähdetään, matkaa oli n. 40 km. Lapsivedet siis meni kotona, mutta onneks en jäänyt niitä supistuksia odottaan vaikka niin ohjeistettiin, koska niitä ei koskaan saatu ees käyrille. Kun päästiin perille olin neljä senttiä auki ja siitä kun kävelin saliin olin 10 senttiä auki. Ite jotenkin aattelen, että kannattaa luottaa itteensä. Jos tuntuu siltä että pitää lähtee niin sillon kannattaa lähtee. Mullekkin kätilö sano, että jos seuraavalla kerralla asun vielä noin kaukana niin kannattaa lähteä vaan heti jos esim. vedet menee. Nyt ei asuta kun varmaan kymmenen minuutin ajomatkan päässä.
Ootteko jo pakkaillu noita sairaalakasseja? En oo saanu hommattua ees imetysliivejä vielä, hiukan jotain saamattomuutta ilmassa täällä. Just miehen kanssa mietittiin, että kohta pitää turvakaukalon telakan laittoo harjotella, että sit ei tarvi siinä vaiheessa, kun pitäs vauva istuimineen siihen saada, harjotella.
Nukutteko muut päiväunia? Mä nukun aina sen jälkeen kun oon saanu lapset kouluun. Ja joskus nukahdan vielä alkuillastakin.
Eilen oli neuvola ja pissa oli yhellä plussalla, mutta ei kuulemma nyt tarvi reagoida mitenkään, katotaan ens viikolla tarkemmin, kun on neuvolalääkäri sillon. Jouduttiin laittaan se jo ens viikolle, kun seuraavalla lääkäri ei oo paikalla. Ja tehdään jonkinmoinen kokoarvio.
Ninni1234 Mulla oli aivan jäätävä turvotus tossa viime ja toissaviikolla, mutta se laski sitten pois. Polvista alaspäin jalat oli pelkkää tukkia. Neuvolassa vaan sanoi, että kun ei oo mitään muita erityisiä oiereita, niin kertoo kuulemma vaan että istukka toimii. Mutta kannattaa kyllä aina neuvolasta asiasta kysästä.

 

Uusiäippä78 Kolminkertaiset onnentoivotukset! Ja paljon voimia toipumiseen. Toivottavasti saat kipuihin kunnolla lievitystä, minulle NKL tuuppasi kipulääkekombon 8h välein, kun kerran pyysi, mutta se oli 2012 se.

Päiväunista Olisivat tarpeen, mutten ole aikoihin päässyt niitä nukkumaan. Yöunet ovat katkonaisia, joskin hankkimani pitkä tyyny on auttanut paljon.

Synnytyksestä Olen prosessoinut paljon synnytystä viime aikoina, sillä käyn pelkojeni takia perheneuvolan vauvatyön psykologin juttusilla. Sielllä puhuimme viimeksi ajatuksistani alatiesynnytyksen ja sektion suhteen ja toiveistani. Kävin synnärilllä tarkistuksessa viime viikolla, jolloin todettiin, ettei ole - onneksi- syytä epäillä ennenaikaista synnytystä tällä kertaa ja koska vauva kasvaa keskikäyrällä, niin tässä vaiheessa alatiesynnytyskin on vaihtoehto, joskin sitä ennen lantioni kuvataan, jotta tiedetään, onnistuuko. Se on lieventänyt pelkojani, muttei ole saanut minua vakuuttumaan, että millä tavalla haluaisin synnyttää.
Sen sijaan tiedän:
kivunlievitykselle sanon kyllä kiitos. Ilokaasu, miehen kädestä kiinni pitäminen ja ensimmäinen epiduraaliannos auttoivat mukavasti.

opiskelijoihin suhtaudun varauksella. Voisin ottaa yhden, koko ajan paikalla olevan kätilöopiskelijan, jos kemiat kohtaavat, mutta isolle laumalle sanon kiitos ei. Se ajatuksenakin ahdistaa, enkä todellakaan suostu, että mahdollinen sektio on opetustilanne (minun syntymäni oli ja se riittää minulle).

välihan leikkaus ehdoton ei, jos asian suinkin voi välttää, sillä jossakin sairaaloissa sitä on tehty rutiininomaisesti (en tiedä, että tehäänkö enää) kaikille, joten sitä en halua.

Muuta Jos amme on mahdollisuus, niin sinne menisin mielelläni lillumaan.


Sairaalakassi on ollut pakattuna jo tovin, sillä viime raskauden haamut saivat aikaan sen, että varustin sen ensin vuodelepoa osastolla ajatellen, nyt synnytystä varten. Sieltä löytyy rintakumit, tutti (varalta), rintarasvaa (Lasinoh vai mikä se oli), miehelle evästä (lakua, myslipatukka tässä vaiheessa), minulle mehua (sektion jälkeen saa nestemmäistä ravintoa ekan vuorokauden), harja&hiuspampuloita, kamera, pörrösukat, kotiintulovaatteet vauvalle, vauvalle viltti, imetysliivit, pörrösukat (joita kuljetan kaikkialle syksyisin) ja meikkipussi... Varmaan muutakin, mutta nämä muistan. Sinne tulee ennen lähtöä äitiyskortti, radikortti&tarvikkeet, kännykkä&laturi.

Esikoisen valmistelu on käynnissä. Neiti oli isoäidin luona yökylässä, kun halusimme valmistella pientä siihen, että molemmat vanhemmat ovat poissa, kun synnytyksen aika koittaa. Se meni aika hyvin: lähtiessämme neiti itki ja seuraavana iltana kotosalla sitten kiukuteltiin, joka oli varmaan kokemuksen purkua. Äitini kyllä kertoi, että hänen luonaan kaikki oli mennyt hyvin. Noh, miehen äidin luona odottaa uusi yökylä parin viikon päästä... Me miehen kanssa olimme yökylän ajan hieman hukassa: onkin hiljaista, mitä tässä tekisi... Joten hoidimme asioita, katsoimme leffan ja söimme hyvin kotosalla ja minä huolehdin, että miten neiti pärjää...

Oma olo on ok. Kävely on hidasta ja sattuu milloin pakaraan, alamasuun tai alapäähän, mutta ainakin saan nyt liikkua. Olen siitä kiitollinen ja olen kävellyt ja hoidellut asioita neidin kanssa lähes joka päivä. Ajattelen, että se on keholleni parempi, että liikun sen verran kuin pystyn kun kerran en näillä viikoilla ole vuodelevossa kuten neitiä odottaessani. Radi on pysynyt hallinnassa ruokavaliolla, mutta toki se voi vielä muuttua. Olen kiltisti noudattanut esimerkkiruokailua ja välttänyt herkuttelua, en ole siis tehnyt edes sallittuja herkkuvaihtoja, koska on itselleni helpompaa niin. Herkuttelen sitten Vekaran syntymän jälkeen.

Ihanaa viikonloppua kaikille & voimia odotuksen loppumetreille!

Luckygirl & Vekara 34+1

 

Olipa ihan hirvee yö. Nenä oli niin tukossa, että oli pakko hengittää suun kautta. Kurkku oli kuin raastin rauta. Välillä paleli ja välillä oli kuuma. Unet jäi muutamaan tuntiin. Kuumen mittasin sängystä ylösnousun jälkeen, mittari näytti 37,7. Pakko oli ottaa panadolia. Nyt ootan, että mies herää niin saa käydä kaupasta mulle mustaviinimarjamehua.

Vauvakin on ollut yön ja aamun oudon hiljainen ja vatsaakin kovottelee jatkuvasti.

Tuulia84 ja rv 34+0

 

Pakko se on lähteä näytille, mahaa kiristelee jatkuvasti ja tosi inhottavasti

 

Malttamaton, ihanasti kirjoitit ekasta synnytyksestä . Siinä on tosiaan siveys, siistiys ja sivistys joskus kaukana kun tosi toimissa ollaan ja sitä en olisi itekään uskonut! Mä esimerkiksi esikoisen kanssa olin huolissani jos kakkaan synnyttäessä. No, siinä kivussa ja ponnistaessa asia olikin ihan yks hailee. Muistan karjuneeni jossain vaiheessa että "nyt tulee jotain, kakka, pissa tai vauva, en tiedä mitä!"
Uusiäippä ja pojat 5vrk (jo!)

 

Osastolle jouduin jäämään. Laittoivat nesteitä suoneen ja otettiin vauvasta sydänkäyrää, johon piirtyi jatkuvalla syötöllä supistuksia. Onneksi kuitenkin vielä laantuivat ja nyt ei niitä toistaiseksi ole ollut.

 

Tuulia84: tsemppiä osastolla hengailuun!

 

Tuulia84 Onpa ikävä että tuollainen iski, kunpa helpottaisi. Hyvä toisaalta että olet siellä niin sinun ja vauvan vointia voidaan seurailla. Mikähän kumma tuollainen on..?

 

Tervehdys pitkästä aikaa! Tänään oli virallisesti ensimmäinen äitiyslomapäivä, ja tätä ennen töissä olikin melkoinen kiire, niin on jäänyt tämäkin ketju vähäiselle huomiolle

Onnea uusäipälle kolmosista! Toivottavasti toivut pian leikkauksesta!

Tuulialle paljon tsemppiä ja pikaista helpotusta oloon!

Täällä alkaa olla aika melkoista taiteilua valtavaksi paisuneen mahan kanssa, ei oikein ole hyvä olla missään asennossa. Kyljen kääntäminen yöllä ei onnistu kuten ennen: pitää ensin nousta istumaan. Tähän tietysti herää, enää ei mies herää samalla, mutta alkuun taisi vähän säikähtääkin yön jumppahetkiä.

Paljon tsemppiä kaikille vielä odotuksen viimeisille viikoille!

 

Osastolle lähden minäkin, katsotaan vaan milloin. Veljen luona oltiin Turussa, kun yhtäkkiä lapsivettä lorahti. Lähdettiin samantien ajaa kotiin, että päästään omaan sairaalaan. Nyt jännitetään alkaa supistukset yöllä vai ei, mutta huomenna viimeistään näytille. Vähän on jännät fiilikset, kun ikinä ennen ei ole synnytys käynnistynyt vesien menolla vaan suosituksilla eikä näillä viikoilla, tänään vasta rv 37+3... Olo siis epäuskoinen, että tämä menoa olisi.

 

Täällä alkaa olo olemaan niin tukala vaikka viikkoja on vasta 34+5, en jaksaisi enään yhtään. Kyljen kääntäminen yöllä ja tukisukkien pukemine alkaa olemaan niin vaikeeta etten pysty käsittämään mitä se olis kuukauden päästä. Tyttö syntyi viikolla38 toivotaan että nyt käy samoin. Huomaa että on todella lyhyt pinna ja loppu perhe saa kärsiä. Jotenkin ahdistaa kun ei pysty/jaksa tehdä asioita mitä normaalisti tekee.. Vali, vali taas, mutta klo 3:41 kun närästää ja supistaa en keksi muutakaan

 

(.) ei supista ei, mutta aamusta lähden siis synnärille. Tai supistaa joo, mutta ei kipeästi. Ei millään saa unta, kun koko ajan miettii että tässäkö tämä raskaus oli, tuntuu uskomattomalta. Ja kun aikaisemmin mietittiin sitä lapsiveden tuoksua, niin tämä ei kyllä haise millekään.

 

Malttamattomalle oikein kovasti tsemppiä! Tule kertomaan väliaikatietoja, kun pystyt!

Täällä katkonainen yö takana, tällä osastolla on paljon vastasyntyneitä, jotka varmaan itkivät vuorotellen. Aamulla piti antaa pissanäyte ja äsken kävi hakemassa labrakokeita. Yöllä oli usein mahan kovottelua, mutta ei kipeästi. Tätähän mulla on tosin ollut koko raskauden ajan.

Toivottavasti pääsis tänään kotiin ja saisi vielä muutamia raskausviikkoja kasaan!

 

Tsemppiä Malttamaton ja tuulia.
Tuulia ne varmaan ottaa sulta tulehdusnäytteitä? Jos kohdunsuu on ok, pääset varmasti kotiin? Mäkin hengasin kuukauden himassa kohdunsuu 3 cm auki . Levon kannalta ne varmaan käskee sun ottaa.
Malttamaton sä varmaan olet seuraava?! Mä en luottaisit noihin haisteluihin lapsiveden suhteen... Hyvä että meet näytille!

Meillä pojat kasvaa. Kaksi heistä maustoi tissiäkin eilen. Aika pian nukahtivat siihen rinnalle tosin, kun taitaa aika jumppaa se imeminen olla heille .
Mä pääsen tänään kotiin. En edelleenkään ole innostunut tästä sektiosta, mutta nyt uskon että tästä voi toipua. Pojat ovat osastolla vielä ainakin pari viikkoa. Ihana nähdä esikoinen tänään, mutta kauhea jättää pojat tänne.
Kun kotiudun, mulla ei enää ole aikaa kirjoitella. Kiitos kaikille tuesta ja voimia loppuraskauteen ja synnytykseen. Nauttikaa vauvoistanne!
Uusiäippä ja jäbät

 

Kotona jo ollaan! Ultrattiin, vauva oli noin pari kiloinen (vastasi viikkoja 32+6). Kohdunkaulaa oli yli 4 cm, joten sen suhteen ei huolta!

Pissa puhdas, crp oli 50, joka ilmeisesti johtuu tästä järkyttävästä flunssasta. Ensi viikolla se pitää otatuttaa neuvolan puolella uudestaan. Sairaslomaa ensi viikko, joten töihin ei tarvitse enää mennä.

Nyt paljon juomista ja lepoa!

Tuulia84 ja rv 34+1