Matka ja hoito esikoiselle asumme parin kilometrin päässä sairaalasta ja miehen vanhemmat asuvat siinä ihan matkanvarrella oikeastaan! Eli hoitopaikka on esikoiselle onneksi lähellä, anoppikin vielä tekee viikko töitä/viikko vapaata rytmillä töitä, eli jos hyvä tuuri käy niin on sitten kotosallakin! Ollaan kyllä alusatvasti puhuttu, että jos yöllä tulee lähtö, niin soitetan miehen pikkusisko tänne meille, ettei tarvii esikoista herättää yöllä keskenkaiken ja pääsee sitten lähtemään kouluun kotoolta jos arkipäivälle/-yölle sattuu! Mies on töissä 15km päässä, eli pääsee kyllä hetkessä kotiin.Viimeiseltä kuulta olen jo nyt kieltänyt bänditreenit yms missä ei kuule koko ajan puhelinta
Edellinen synntys poika syntyi 40+5. Mies oli lähtenyt 21.30 yövuoroon töihin. N. klo 22.30 soitin äidilleni, että verta tihuttaa ja jännittää yksin olla kotona, hän lähti käyttämään minua sairaalalla. Kätilö tutki ja sanoi, ettei se vauva vielä ole syntymässä, että voin lähteä kotiin. En halunnut lähteä kotiin koska olin peloissani, verenvuodon takia. Joten sain jäädä sairaalaan yöksi ja soitin miehen töistä pois, pitämään minulle seuraa. Mies tuli tunnin päästä soitosta, oli käynyt kotona hakemassa evästä ja muuta tavaraa. Kätilö sanoi, ettei vauva varmasti yön aikana synny, mutta nukkukaa nyt täällä, koska olin niin peloissani. Sain jotain rauhoittavaa tms. ja särkylääkettä. Kahden maissa heräsin tokkurassa siihen kun vedet meni lorinalla ja aivan kaameat supistukset alkoivat ihan puuntakaa. Klo 5.55 syntyi poika , viiden minuutin ponnistuksella, otettiin imukuppi avuksi koska sydänäänet heikkenivät niin kovin. Pisteitä poika sain vain 3/10 ja joutuikin suorilta lastenosastolle tippaan ja happihoitoon.
Eli aikas nopeasti poika oli maailmassa ja dramaattiset käänteet synnytyksen jälkeen, ovat saaneet minut nyt jo miettimään synnytystä ja sen kulkua.
Luonne masussa ja luonnossa Meillä on poika sellainen rauhallinen köllijä ja jekkujen tekijä. JO mahassa oli aika rauhallinen, kölli vaan rauhassa, eikä juurikaan potkinut, vaan ikäänkuin venytteli kovasti! Ja aina paikoissa missä pitäisi olla rauhassa esim. pankkitädin juttusilla, tössä palaverissa jne. pisti sellaiset rallit päälle, naurettiinkin aina että ihan kun tekis kiusallaan
Nyt en vielä osaa sanoa, mitään tämän tyypin luonteesta. Istukkakin on tällä kertaa etuseinässsä, joten sekin verottaa! Mutta sen olen huomannut, että sipsien syönti saa pikku möntin villiksi!!
Napailua Täällä vaan saikulla lorvin. Sen verran paljon alkoi supistuksia olemaan jo nyt ja en väsymykseltäni jaksanu olla niin skarppina kuin työnkuvani vaatisi, olen siis mielenterveys-ja päihdepuolella töissä. En siis pelkää olla töissä, vaan olen niin uuvuksissa, ettei asukaiden voinnin seuranta ollut niin skarppia kuin sen kuuluisi olla. Töissä roikkuminen on siis väärin kaikkia kohtaan, jos en voinniltani huomaa 7 vuotta tuntemani asukkaan joka keväisen manian alkamista! mutta tässä nyt sitten mietin, että jäänkö jo nyt lopullisesti pois, vaikokö... Pojan hoitojen kannalta se nyt varmaan olisi paras vaihtoehtokin. Koska kohtahan se eskarikin loppuu ja juhannuksesta menee tuo lähi päikkäkin kiinni, eli sumplimiseksi menisi loppu kesä! Huonoa omaatunto vaan poden (TURHAA), kun jaksoinhan olla töissä esikoista odottaessaikin kahta viikkoa vaille äippäloman alkuun, paikkakin oli sama ja työnkuva myös! Mutta toisaalta turha sitä on nyt miettiä, niin ne tilanteet elää!
Miina ja Möntti 18+3
Edellinen synntys poika syntyi 40+5. Mies oli lähtenyt 21.30 yövuoroon töihin. N. klo 22.30 soitin äidilleni, että verta tihuttaa ja jännittää yksin olla kotona, hän lähti käyttämään minua sairaalalla. Kätilö tutki ja sanoi, ettei se vauva vielä ole syntymässä, että voin lähteä kotiin. En halunnut lähteä kotiin koska olin peloissani, verenvuodon takia. Joten sain jäädä sairaalaan yöksi ja soitin miehen töistä pois, pitämään minulle seuraa. Mies tuli tunnin päästä soitosta, oli käynyt kotona hakemassa evästä ja muuta tavaraa. Kätilö sanoi, ettei vauva varmasti yön aikana synny, mutta nukkukaa nyt täällä, koska olin niin peloissani. Sain jotain rauhoittavaa tms. ja särkylääkettä. Kahden maissa heräsin tokkurassa siihen kun vedet meni lorinalla ja aivan kaameat supistukset alkoivat ihan puuntakaa. Klo 5.55 syntyi poika , viiden minuutin ponnistuksella, otettiin imukuppi avuksi koska sydänäänet heikkenivät niin kovin. Pisteitä poika sain vain 3/10 ja joutuikin suorilta lastenosastolle tippaan ja happihoitoon.
Eli aikas nopeasti poika oli maailmassa ja dramaattiset käänteet synnytyksen jälkeen, ovat saaneet minut nyt jo miettimään synnytystä ja sen kulkua.
Luonne masussa ja luonnossa Meillä on poika sellainen rauhallinen köllijä ja jekkujen tekijä. JO mahassa oli aika rauhallinen, kölli vaan rauhassa, eikä juurikaan potkinut, vaan ikäänkuin venytteli kovasti! Ja aina paikoissa missä pitäisi olla rauhassa esim. pankkitädin juttusilla, tössä palaverissa jne. pisti sellaiset rallit päälle, naurettiinkin aina että ihan kun tekis kiusallaan
Nyt en vielä osaa sanoa, mitään tämän tyypin luonteesta. Istukkakin on tällä kertaa etuseinässsä, joten sekin verottaa! Mutta sen olen huomannut, että sipsien syönti saa pikku möntin villiksi!!
Napailua Täällä vaan saikulla lorvin. Sen verran paljon alkoi supistuksia olemaan jo nyt ja en väsymykseltäni jaksanu olla niin skarppina kuin työnkuvani vaatisi, olen siis mielenterveys-ja päihdepuolella töissä. En siis pelkää olla töissä, vaan olen niin uuvuksissa, ettei asukaiden voinnin seuranta ollut niin skarppia kuin sen kuuluisi olla. Töissä roikkuminen on siis väärin kaikkia kohtaan, jos en voinniltani huomaa 7 vuotta tuntemani asukkaan joka keväisen manian alkamista! mutta tässä nyt sitten mietin, että jäänkö jo nyt lopullisesti pois, vaikokö... Pojan hoitojen kannalta se nyt varmaan olisi paras vaihtoehtokin. Koska kohtahan se eskarikin loppuu ja juhannuksesta menee tuo lähi päikkäkin kiinni, eli sumplimiseksi menisi loppu kesä! Huonoa omaatunto vaan poden (TURHAA), kun jaksoinhan olla töissä esikoista odottaessaikin kahta viikkoa vaille äippäloman alkuun, paikkakin oli sama ja työnkuva myös! Mutta toisaalta turha sitä on nyt miettiä, niin ne tilanteet elää!
Miina ja Möntti 18+3