Lokakuun lapset 2013 <3 *syyskuussa*

Leijonamama ei mullakkaan olis kotoa käsin ku se 10-15 min matka sairaalaan.. Mutta näitten minun veriarvojen takia jouvun menemään yliopistolliseen sairaalaan synnyttämmään. Onneksi mulla on kavereita ja sukulaisia sielä joitten tykönä olla, mutta on se aina vähän vaivaannuttavvaa olla muitten nurkisa ennalta määräämättömiä aikoja. Ja jotenki olis muutenki kiva olla kotona valamistautumasa synnytykseen ja tulevaan muutenki. Kyllä se koti on kuiten aina koti. Enkä haluais tuota elukkaakaan jättää, se ku ruukaa mulle muriottaa jos joutuu minusta erosa olemaan. Enkä nyt ehkä toivois mittään isoja muriotuksia siinä vaiheesa ku vauvan kans kotia tulen..
 
Millamakia onneksi kaikki päätyi hyvin ja saitte terveen vauvan perheeseen :heart: Toivottavasti pääset myös itse pian toipumaan ja nauttimaan vauva-arjesta, tuollainen kokemus varmasti kummittelee pitkään mielessä etenkin kun hormonitkin on pinnassa vauvan syntymän jälkeen :hug:

Pecanpie onnea poikavauvasta! =) Ihan hurjaa kun vauvoja alkaa nyt tulemaan meidän ketjuun! Vielä muutama päivä sitten tuntui että mitään ei tapahdu täällä vielä viikkoihin, nyt vauvoja jo syntynyt ja osalla odottajista erittäin lupaavan kuulosia oireita, taitaa olla kohta moni muukin tositoimissa!:D

Eilisestä synnärivierailusta jäi kaivelemaan myös se että siellä ei ole kuin yks ainut ammehuone!:kieh: Voi kiesus sanon minä... toisen lapsen synnytyskessä amme oli aivan taivaallinen ja olen koko raskauden ajatellut että haluan ehdottomasti olla avautumisvaiheen ammeessa jos vauvalla kaikki hyvin. Jep, tosi luottavainen olo nyt ammeen saamiseen kun niitä on vaivaset yks kappale, varmaan jään kotiin omaan ammeeseen lojumaan ja mies saa toimia kätilönä...no ei nyt kuitenkaan, mutta ottaahan tuo vähän päähän. Kai sitä sitten pitää yrittää suihkussa ähistä : /
Mullahan on ajatuksena selvitä mahdollisimman pitkään luonnollisemmilla kivunlievityksillä mutta otan kyllä epiduraalin mikäli tuntuu että ei muutoin selviä. Olen netistä etsinyt ja löytänyt rentoutusmusiikkia mitä ajattelin ottaa mukaan, ja vähän olen myös ajatellut ottaa kotoa lasten tekemiä tuikkukuppeja jotta voisin ehkä paremmin rentoutua himmeässä valaistuksessa kera kynttilöiden. Saa nähdä teenkö näin, toivottavasti kätilöt ei pidä mua ihan hurahtaneena.. Aktiivinen ote synnytyksessä tuntu edellisessä synnytyksessä tosi hyvältä, vaikka halusinkin loppuvaiheeseen spinaalin, tuo olis mukava kokea uudelleen, edes jonkin matkaa. :)
 
oiiiih Onnea pecanpie! olis niiiiin ihanaa itsekin olla jo tuossa vaiheessa. Dita luulen, että sairaalassa palohälyttimet niin herkkiä, että ei varmastikkaan voi poltella kynttilöitä, siis ainakaan oikeita :( Mulla oli perjantaina aika diabetespolilla ja seuraava aika on LA päivänä, jolloin sain käynnistysajan, jos ei ole syntynyt ennen sitä. Hurjaa. Sinne tuntuu kyllä olevan vielä huimasti aikaa, vaikka todellisuudessa reilu kaksi viikkoa.
Voimia kaikille viime metreille :) Heinis 37+3
 
Millamakia: Olipa hurjankuuloinen tarina, mutta onneksi on ollut onnea paljon mukana. Paljon halauksia ja lämpimiä ajatuksia teidän perheellenne :hug:

Pecanpielle
myös onnittelut vaavista! Ja muumimammalle, jos en ole onnitteluja jo aiemmin kertonut (tää raskausdementia ja kaikki muu...).

Loppuraskauden vaatteet: Tilasin netistä keväällä yhdet raskausajan farkut, jotka ovat vähän paksumpaa kangasta ja joissa on kunnon iso maharesori. Niillä mennään jo kuinkahan monetta viikkoa, kun lähden kotoa. Kotona olen oleskellut hellemekossa viime viikkoon asti, ja nyt Me&I:n joogapantseissä, kun ne on niin mukavat, sekä topissa. Tänään löysin yhden verkkatakin, johon maha mahtuu, joten saan ulos taas takinkin pitkästä aikaa. Ja tietysti mulla on viime raskaudesta jäljellä yksi iso huppari, joka toimii takkina ulkona. Ostin silloin Intersportin isoimman miesten hupparin, mitä löysin, ja sinne saa hyvin mahan piilotettua :)

ON: Eilen poksui ja tänään ollaan siis jo neljännelläkymmenennellä raskausviikolla. Järkyttävää! Aika on mennyt nopsaan, ja laskettu aika olisi ensi viikon perjantaina. Koko ajan odotan, että päästäisiin synnärille lähtemään, mutta tuntuu, että mitä lähemmäs laskettu aika tulee, niin vähemmän on oireita lähdön suhteen.

Meillä ei tehdä sisätutkimuksia neuvolassa, jossei pääse neuvolalääkärille (eli todella harvoin, ja mulla ei enää tässä raskaudessa ole lääkäriaikaa), joten jos mitään ei tapahdu nyt viikonlopun/alkuviikon aikana, ajattelin huijata ja mennä synnärille ja kertoa, että suppareita tulee, että tekisivät sen sisätutkimuksen. Jos synnytys sillä käynnistyisi. Mutta eipä musta taida olla tuohon huijaushommaankaan...

clearbrook 39+1
 
KOhta tämän ketjun äidit pääsevät kuumeilijoiden ketjuun.:):)
Kyllä aika on vierähtänyt nopeaa. Olen eilisen ja tämän päivän pessyt vanhoja vauvan vaatteita. Pesukone käy koko ajan. Varmaan vielä 5 koneellista ja sitten on ne pesty. Jee, ennen synnytystä sainkin tehtyä tämän. Alkoi jo hiukan epäilyttää saanko aikaiseksi edes aloittaa koko urakkaa.
 
Onnea vauvan jo saaneille!

Omaan napaan ei kai mitään uutta.. Vauva on nyt rauhoittunut selvästi, neuvolassa myös sykkeet laskeneet 120 pintaan (normaalisti olleet 130 paikkeilla ja yli).. Yhtenä iltana piti ruveta laskemaan liikkeitä, kun masuasukki ei ollut koko päivänä kovinkaan liikkunut. En malttanut ekaa tuntia odotella ja laskea (ja huolestua yhtään enempää..) vaan kun 20 minuutissa sain vain kolme jonkinlaistaliikettä, nousin ylös, join mehua ja söin viinirypäleitä. Sit pötkölleen ja jo sain nopeasti kymmenen liikettä laskettua ja uskalsin nukahtaa. Sit muutamana iltana on nyt ollut kai jonkinlaisia suppareita, mutta olleet aina puolessa tunnissa ohi.. Eli täällä odotellaan edelleen jotain tapahtuvaksi..

Salmiakki13 ja 38+6
 
Hei,

kaikki. Minä se olin joka oli kolarissa. Olen itsekin miettinyt sitä voisko se osasyy.

Minä ajan nyt sairaalan ja kodin väliä. Yöunet sairaalalla jää tunnin pätkiin ja se laukaisi minulle massiivisen migreenikohtauksen viime viikolla. Päivä menikin sit ensi avussa maatessa. Ärsyttää, kun maidon tulo kärsii tästä kaikesta kouhkaamisesta. Tyttö syntyi rv 35 ja 17.9. Kyllä, kun on lukenut vanhempien avointa kirjaa sairaalassa vieraillessaan ei voi todeta, kuin, että meikäläiset ova päässeet suht helpolla :)
 
Olen ollut taas viikon täältä totaalisen poissa ja siihen on syynsä. Kaikkien suureksi yllätykseksi rutiininomainen käynti synnärin päivystyksessä muuttui itse synnytykseksi maanantaina. Tarkoituksena oli vain tsekata vauvan laskeutumisen tilannetta, mutta sainkin ilmoituksen jäädä synnärille, sillä olin jo 6cm auki. Pieni poikamme syntyi siis raskausviikoilla 38+4 :heart: Pituus 49cm ja painoa rapiat 3,3kg.
.
Ajatuksena oli ottaa kaikki mahdolliset kipulääkitykset, mutta lopulta hommaan tarvitsin ainoastaan ilokaasua. Synnytys katsottiin kestäneen kaikkinensa 16 tuntia, vaikka sairaalassa olinkin niistä vain pienen osan. Kotiuduin sairaalasta pojan kanssa keskiviikkona ja nyt opetellaan uutta arkea :)

Nii ja 6 päivää vanha pieni pojan pallero :heart:
 
Mulla alkaa synnytyskateus iskemään!!! Onnea Nii1!!

Tänään poksuu taas, ei ois kyl tarvinnu enää. Mulla alkaa olemaan psyyke aika romuna tässä viime metreillä ja se taas ei varmaan edesauta synnytyksen käynnistymistä. Argh.

Oireina ei oikein mitään uutta, ei tietoakaan limatulpasta tai mstään. Maha ehkä hieman vielä alempana mutten jaksa enää oikein siitäkään innostua. Max kolme viikkoa enää vaikka sitä on vaikea uskoa!

Luna ja mysteeriotus 39+0!
 
Meille syntyi pikkuinen poika 28.9.! Painoa oli 2880 g, rv 36+3. Pikkuinen on, mutta tomera :heart: verensokeri on vähän alhainen ja siksi vauveli on tarkkailussa.
Perjantaina tuli aamulla hieman verta, mutta minulla on ollut alkuraskaudessa enemmänkin vuotoa kohdunkaulalta, joten en kiinnittänyt siihen enemmälti huomiota. Mutta sitten alkoi tulla vähän totisempia supistuksia pitkin päivää ja illalla piti uskoa että kyllä tästä pitää sairaalaan lähteä. Klo 7 poika syntyi :heart:
Hermoja loppuodotukseen, ei varmasti ole monilla enää kuin päivien kysymys!
 
Onnea Nii1!

(.) taisin tänä aamuna bongata ainaki osittaisen limatulupan.. Nyt äkkiä siis laittaan kämppä kuosiin ja siirtyminen synnytyspaikkakunnale alakakoon. Paitti minun tuurila se synnytys ei sitten kuitenkaan tapahu vielä usiampaan päivään :/
 
Minulla ei iske synnytyskateus, mutta vauvakateus kylläkin:). Tämän ketjun piti olla lokakuiset eikä syyskuiset.:LOL:
Nyt on vauvan vaatteet pesty. yhteensä 10 koneelllista on saanut pyöritellä.
Tänä viikonloppuna on ollut todella väsynyt olo ja huomenna jaksettava ajaa kouluun.argh. Ei kyllä yhtään inspaisi...
 
Onnea Nii1 ja Mirjami! :) :flower: Minäkin tässä tuumailin että jääkö meille lokakuulle enää ketään synnyttäjiä (paitsi minä). :D Mä oon ihan saletti että kärvistelen viimeisenä täällä...

Täällä nimittäin ei mitään lähtöön viittavaa yksittäisiä supistuksia lukuunottamatta. Ei tulppia eikä muita vuotoja, ei enää säännöllisiä supistuksia eikä yhtikäs mitään. Täydellinen hiljaisuus, vauva se vaan muljuu mahassa hiljakseen, tuntuu sekin vain odottelevan että koska pääsis pois. Huokaus. Unia näen kovasti että synnytys käynnistyy, mutta aina sama pettymys aamulla kun se olikin vain unta.

No, huomenna poksuu, tänään vielä 37+6.
 
Lämpimät onnittelut Nii ja Mirjami!!! Pitää varmaan itsekin alkaa tekemään viimosia tekemättömiä asioita hiljalleen valmiiksi kun näyttää että täällähän jo synnytetään oikein urakalla, vaikka uskon olevani vauvavatsan kanssa vielä ainakin kolmisen viikkoa.

Taitaa mun baby olla edelleen kovin ylhäällä Viime yö meni huonosti, vauvan pylly taitaa olla niin ylhäällä että painaa mun sisuskaluja kohti kurkkua : / Toisaalta tänään oli jonkin verran harjotussupistuksia aamusta ja lantiossa tuntu vähän eriltä, joten jospa hää nyt hiljalleen alkais hivuttautua alaspäin...vai elääkö siinä uskossa että ulos tullaan yläkautta kun tuntuu nousevan aina vaan ylemmäs?!?:D

Bebes-sivustoa olen paljon selaillut kun sitä aktiivista synnytysotetta olen vähän mietiskellyt. Sieltä löytyi myös itselleni kiinnostavaa luettavaa vauvan syntymäasennosta ja mahdollisesti myös siitä miten siihen voi itse vaikuttaa:
Optimaalinen vauvan asento synnytyksess

Mies täyttikin mulle meidän fysiopallon valmiiksi, jospa illalla telkkaria kattoessa koittaisin sen kanssa saada jotain aikaseks, ja onhan tuo sitten valmiina odottamassa kun synnytyssupparit joskus alkavat..

Huomenna mulla painoarvioultra Ihanaa mennä katsomaan vauvaa ja saa samalla tarkempaa tietoa pienen asennosta. Toivottavasti sukupuoli ei selviä, toivoisin sen olevan ylläri aina syntymään asti. Ja toivottavasti vauvan paino olis kohtuullinen : /

dita rv 37+1
 
Viimeksi muokattu:
Niille ja Mirjamille kans tuhannesti onnea vauvasta :heart:

Mulla kans meinaa iskee synnytys- JA vauvakateus :D Kuopusta kun ootin, niin mentiin tasan kaks viikkoa yli lasketun, ennen ku saatiin neiti tänne meidän luo. Nytkin ootan niin kovasti, että saisin kokee luonnollisen synnytyksen, vaikka todennäkösesti synnytys käynnistetään tai sitten joudun taas sektioon. Vaan pääasiahan on tietenki saada vauva turvallisesti syliin :)

dita En tiiä nuista kynttilöiden polttamisesta, mutta ainakin oyssissa valoja saa himmennettyä huoneesta. Ja luulisin että se mahollisuus on joka synnärillä :)

heinis1 Kiva että seurataan nuin tarkasti vauvan kasvua radin takia. Esikoista kun ootin, niin vauvan kasvua ei seurattu mitenkään. Eikä myöskään toista oottaessa. En etes sillon päässy ultraan kun neiti majaili vielä laskettuna aikanakin mahassa. Normaali ya-kontrolli 41+3 kuulemma riitti, ja sittenpä mentiinkin sektioon kun oli jo yli 4kg vauva. Nyt tässä raskaudessa onneksi pääsen ultraan viikon päästä, vaikka radia ei nyt olekkaan :)

(.) Ei mitään erityistä. Viikon päästä ma on painoarvio ultra, enkä malttas oottaa enään yhtään. Tuollon kuitenki selviää synnytystapa, ja kun niin kovasti haluaisin alakautta synnyttää. Vauva ei kuitenkaan mitenkään isolta tunnu, että jospa hän ois ihan normaali kokonen, kun ei radiakaan nyt tässä raskaudessa ole. Ois ihana ku lähtis itekseen syntymään, mutta ei oo mitenkään korkeella toiveet sen suhteen että ainakaan ennen laskettua syntyy.

Marlin ja Vimma 36+3
 
Heippa vaan lokakuisten murujen mammat! :)

Parempi myöhään kuin milloinkaan vai mitenkäs se sanonta meni... ;) Täällä siis myös lokakuisen poikasen odottaja, laskettuaika 21.10. ja toista pientä poikaa meille odotan. :heart: Minua ei tarvitse kuitenkaan mihinkään listaan lisäillä..Esikoisen (1v7kk) perässä juokseminen vie oikeastaan kaiken ajan kodin pystyssä pitämistä lukuunottamatta joten en ehdi kuin säännöllisen epäsäännöllisesti täällä käydä! :D Teidän juttuja olen kuitenkin jo pitkään täällä selaillut ja huokaillut monen kohdalla että "Niin just, ihan sama olo täälläkin!!" jne. ;)

Halusin tulla vielä loppumetreillä tsemppaamaan teitä kovia kuumeilijoita (joita tuntuu jo liuta olevan, ONNEA kuitenkin jo ihanan oman nyytin saaneillekin!), itsekin alan niihin pikkuhiljaa kovasti lukeutua..tuntuu ettei tämä lapsi synny ikinä..jouluna kenties?? ;) Esikoinen lähti syntymään pienehkön hermostuksen saattelemana ja sängystä hieman vauhdikkaammin ylös pompattua raskausviikolla 38+6 (juuri kun sitä vähiten oikeasti odotin!). Lapsivedet alkoi tihkua ja muutaman tunnin päästä olin sairaalan tutkimuspöydällä ja sille tielle jäin. Suun kautta otettavalla tabletilla synnytystä käynnistettiin sunnuntaiaamuna ja maanantai-iltapäivänä pieni peikkopoikamme näki päivänvalon. :) Synnytys oli kaikenkaikkiaan melko pitkähkö mutta todella positiivinen kokemus (miksiköhän tämä toinen nyt sitten herrrrmostuttaa kahta kauheammin...hormonihuuruja??!) ja olisin voinut tehdä sen heti uudestaan. :)

Mutta siis, tarkoitukseni oli teitä tsempata että se synnytys taatusti käynnistyy ja asiat alkaa edistyä juuri kuin sitä vähiten odottaan...! :D Ehkä se on sitä kun kroppa rentoutuu (?) ja keskittyy johonkin ihan muuhun kuin siihen odottamalla odottamiseen.

Voimia ja rauhallista mieltä, iloisia syyspäiviä toivotellen

-Lilu & "Velivauva" 36+6- :heart:
 
Tänään 38+0 poksista poo! :) Ihana oli kirjoittaa jo tuo 38 vaikka monta viikkoa voikin vielä olla edessä. Parina yönä olen nähnyt unta synnytyksen käynnistymisestä ja viime yönä unessa olinkin jo salissa ja synnytin kivuttomien supistusten jälkeen kahdella kivuttomalla ponnistuksella pienen pojan. :) Oli kyllä helpoin synnytys ever, ei yhtään sattunut mihinkään enkä meinannut uskoa kun kätilö sanoi että saa ponnistaa, mä vaan huudahdin että eihän mua edes supista, kunnes kätilö näytti tietokoneen ruudulta että jaa ei vai, katsopas tuota käyrää. :D Ainoa huono puoli oli että jostain syystä mies ei ollut ehtinyt mukaan ja esikoinen oli unohtunut kiireessä yksin kotiin. :headwall: Mua niin kovaa stressaa se että esikoiselle pitää saada hoitaja (jos yöllä tulee lähtö) kun hän on niin arkajalka ja kova murehtimaan että pelästyy ikihyviksi sitten jos yöllä herää ja onkin isovanhemmat yhtäkkiä täällä. Mutta ei auta, hyvin se varmasti oikeasti menee, mua vaan itseä ahdistaa.

Muuten ei kummempia, kylkiluut ja ylävatsa hellänä, kaksi pikkuruista jalkaa tuntuu ihan selvästi tuossa pallean alapuolella, en oikein tiedä miten ihmeessä se siellä mahassa majailee kun jalat on tuossa. Ehkä se on kääntynyt nyt selkä selkää vasten ja jalat on tulleet tuohon eteen ylävatsalle. Toivottavasti vaan se pää olisi siellä alhaalla jo kiinni ja tiukasti.

Lilu tervetuloa mukaan! Kiva saada lisää keskustelijoita vielä kun tuntuu että täällä alkaa käydä olo kohta yksinäiseksi kun yksi jos toinenkin jo synnyttää. :D

Leijonamama 38+0
 
Paitsi että nyt luin että selkä selkää vasten -asento ei ole hyvä ja vauvan pitäisi kääntyä toisinpäin synnytystä varten. No, toivotaan että olen asennon suhteen väärässä. Mutta jalat ne ainakin kylkiluihin potkii, voihan ne olla sillä jotenkin koukussa niin että peppu on kuitenkin tuohon eteenpäin ja jalat sitten koukistuu sieltä alta potkimaan.
 

Yhteistyössä