Onnea
Piituli :flower:
Ja heipparallaa pitkästä aikaa taas. Pari viikkoa on hurahtanu töissä käydessä, ja kiirettä on pitäny. Vuodeosastolla, ja sieltä ei hommat tekemällä lopu. Mies on ollu kesälomalla, joten sen aikaa lupasin käydä töissä. Kovasti ovat kyselleet jatkossakin, mutta en lupautunu kun tekemään päivän sillon tällön, tällä viikolla kaks, ens viikolla kaks, se on ihan sopivasti. En raski poikaa viedä vielä hoitoon, katsotaan nyt kuinka kauan tässä on mahdollista olla kotosalla vielä...
Poitsulista sen verran, että on oppinu kävelemään =) Ihanan näkönen tölökkäsijä se on kyllä kun menee horjuvin askelin eteenpäin.
Hauska seurata miten ne menee, puhe ja liikkumaan oppiminen niin eri tavalla eri vauvoilla. Meillä kun on lähdetty aikaisin liikkeelle, niin selviä sanoja ei vielä tulekkaan... Lamppua yrittää hokea puh-puh tavuilla ja äitiä joskus huutaa niin että tulee selväksi kyllä. Ja puhelimessa se on kova puhumaan
Laittaa millon minkäkin lelun puhelimeksi korvalle ja alkaa paasata siihen hirveesti, liekkö kuunnellu äitinsä puheluita
Pari viikkoa se on nukkunu melko huonosti yöllä, usein heränny jo viiden aikaa aamulla ihan jo varmuuden vuoksi, että ehtii minut nähhä ennen kun lähen töihin. Ja sellaset päivät jolloin mulla on peräkkäin ilta ja aamuvuorot,niin on kyllä myrkkyä molemmille. Yli vuorokauteen ei ehi nähä, tai minä nään vaan nukkuvana, poika ei nää minua ollenkaan. Noh, mutta niitä vuoroja en aikonu enää tehäkkään, jos sais sumplittua toiste päin.
Mukavaa seurata muiden hoidon aloituksia, ja äidit kertokaa millaisiin töihin menette? Osaa paremmin kuvitella kun töistä puhutaan, että millaisesta työstä on kyse.
Onko teillä muutes vuorotyötä?Ja tykkäättekö siitä? Minä tykkään enemmän vuorotyöstä, kuin päivätyöstä. Saa viikolla välillä vapaata, ja välillä aamusta, välillä illasta. Kaikista pahin mulle ois 9-17 työ, sillon ei ehi aamulla eikä illalla mitään. Toisille se sopii, mulle ei.
Synnytyksestä ja kestosta Minun synnytys kesti jotain 26 tuntia siitä kun alettiin laskemaan, sitä ennen oli jo supistellu pitkään kovasti. Ponnistusvaihe oli 17 minuuttia, mikä oli ihmeen vähän siihen nähen miten poikki olin siitä urakasta jo siihen mennessä. Mullahan ei meinannu paikat aueta loppuun asti sitten millään ja lopussa kohdunsuu turposi ja alkoi jo umpeutua takaisin päin. Olin niin loppu kovista supistuksista ja epiduraali ei mulla toiminu ollenkaan. En saanu siis hetkeksikään itteäni rennoksi edes supistusten välissä ja näin ollen keho ei päässy tekemään töitä avautumisen kanssa. Kyllä sillon meinasi usko loppua kesken, van kun ponnistamaan pääsin niin jostain sain vielä supervoimat ja ajattelin ettei tätä helvettiä pitkitetä enää yhtään mikäli se minusta on kiinni. Huhhuh, ihanpa tulee kylmät väreet kun ajatteleekin asiaa. Eli vielä ei ole aika kullannut muistoja. Enkä ole siis valmis menemään uudestaan, eli meille ei ole näköjään tulossa vauvaa pitkään aikaan! Minähän olin jo moneen kertaan luovuttamassa ja anelin sectiota, mutta vaavilla kun oli kaikki niin hyvin siellä eikä mitään hätiä,niin eipä minuakaan sitten päästetty kärsimyksistä. Ja hyvä niin näin jälkikäteen aateltuna.
Ja
tyttelille vaan tsemppiä synnytykseen, ei ollu tarkoitus mitään kauhutarinaa väsätä sinun kiusaksi. Sulla takana jo helppo synnytys,niin eiköhän toinenki tule yhtä iisisti =)
Mitäs vielä, ei tietenkään tuu kaikki mieleen sillon kun pitäs. Ja kun tää kerran vauvapalsta on,niin vauvasta puhetta kaikista vähiten
Pitänee lähtä tästä nukkumaan, huomenna palataan arkeen kun mies menee töihin ja ollaan pojan kanssa kaksin. Jos tässä tulis kotosalla oltua muutenkin nyt enemmän,niin vois tulla useammin kirjotettuakin.
Hyviä öitä ja heipat :wave: